Orikedon jätteenpolttolaitos, Polttolaitoksenkatu 13, 20380 Turku Toimialatunnus: 403, 90020 Liike- ja yhteisötunnus: 024819-2

1(36) YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro Dnro 22 YLO LOS-2004-Y-1048-111 Annettu julkipanon jälkeen 28.3.2006 ASIA Päätös Turun kaupungin Teknisten palvelujen ympäristönsuojelulain 35 :n mukaisesta hakemuksesta, joka koskee Orikedon jätteenpolttolaitoksen toimintaa Turun kaupungissa. Kyseessä on olemassa oleva toiminta. LUVAN HAKIJA Turun kaupunki, Tekniset palvelut Linnankatu 55 K 20100 Turku LAITOS/TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Orikedon jätteenpolttolaitos, Polttolaitoksenkatu 13, 20380 Turku Toimialatunnus: 403, 90020 Liike- ja yhteisötunnus: 024819-2 Lupaa haetaan Orikedon jätteenpolttolaitokselle, joka sijaitsee Turun kaupungin Orikedon kaupunginosassa korttelissa 41, tontilla 3. Jätteenpolttolaitos on toiminut siinä vuodesta 1975 lähtien. Saneerattu laitos ja uusi savukaasujenpuhdistusyksikkö on otettu käyttöön vuonna 1995. Kiinteistörekisteritunnus on 853-92-41-3. Jätteenpolttolaitoksen vieressä tontilla 2 sijaitsee Oy Turku Energia Ab:n lämpökeskus. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulain 28 :n 1 momentti Ympäristönsuojeluasetus 1 :n 1 momentin kohta 13 c sekä 43 :n 1 momentin kohta 18 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Lupaviranomainen on Lounais-Suomen ympäristökeskus: Ympäristönsuojelulain 31 :n 2 momentti Ympäristönsuojeluasetuksen 6 :n 1 momentin kohta 12 b ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa 27.12.2004. Itsenäisyydenaukio 2 PL 47, 20801Turku Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3509 kirjaamo.los@ymparisto.fi www.ymparisto.fi/los Självständighetsplan 2 PB 47, FI-20801 Åbo, Finland Tfn +358 2 525 35 00 Fax +358 2 525 35 09 kirjaamo.los@ymparisto.fi www.miljo.fi/los Valtakatu 6, 28100 Pori Puh. (02) 525 3500 Faksi (02) 525 3759 kirjaamo.los@ymparisto.fi www.ymparisto.fi/los Valtakatu 6, FI-28100 Björneborg, Finland Tfn (02) 525 35 00 Fax (02) 525 37 59 kirjaamo.los@ymparisto.fi www.miljo.fi/los

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTI- LANNE 2/36 Turun ja Porin lääninhallituksen 4.7.1985 myöntämä ongelmajätteiden käsittelylupa no 112, joka koskee polttoöljysäiliöiden puhdistamisessa syntyneiden sakkojen ja öljyisten vesien polttamista. Turun ja Porin lääninhallituksen päätös ilmansuojeluilmoituksen johdosta 30.11.1990, no 278 Ys. Turun ja Porin lääninhallituksen päätös 3.6.1993, no 50 YSP ilmansuojeluilmoituksen johdosta annetussa päätöksessä 30.11.1990 määrätyistä selvityksistä. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös ilmansuojeluilmoitusta koskevan päätöksen tarkistamisesta 20.5.1996, no 2 Ys/I. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen jätelupaa koskeva päätös 9.6.1998, no 47 YS. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätös jätteenpolttolaitoksen pohjakuonan luokittelemisesta ja sijoittamisesta Turun Topinojan kaatopaikalle 28.5.2004, no 48 YLO Kaavoitus Orikedon alueella on voimassa ympäristöministeriön 3.6.1974 vahvistama asemakaava. Asemakaavassa jätteenpolttolaitos on merkitty kunnallisten rakennusten ja laitosten korttelialueeksi, joka on varattu polttolaitosta varten (YTP). Asemakaavaselostuksen 10.4.1973 mukaan "YTP-korttelialueen etäisyys kaavoitetulta omakotialueelta on 500 m, sen etäisyys Ohikulkutieltä on yli 700 m ja Vanhalta Tampereentieltä noin 600 m. Korttelialueella saa rakennusten julkisivun korkeus olla enintään 30 m, muita rajoituksia rakentamiseen nähden ei kaavamääräyksillä ole katsottu tarpeelliseksi antaa, koska polttolaitos on toiminnaltaan valmiiksi tutkittu kokonaisuus". Polttolaitos kuuluu alueeseen, jolle on laadittu Turun yleiskaava 2020, joka on Turun kaupunginvaltuuston hyväksymä 18.6.2001. Kaavassa Orikedon jätteenpolttolaitos on merkitty erityisalueeksi (E). Polttolaitosalueen luoteis- ja pohjoispuolella on luonnontilassa säilytettävä puistoalue. Alueen etelä- ja länsipuolella on lähivirkistysalueita ja asuntoalueita (AO, AR, AK). Lähimmät asuintalot sijaitsevat noin 200 metrin päässä polttolaitoksesta. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Ympäristön tila ja laatu Maankäyttö, maisema ja rakennettu ympäristö Jätteenpolttolaitos sijaitsee alueella, joka maisemarakenteensa perusteella kuuluu Aurajokilaakson muodostamaan kokonaisuuteen. Aurajokilaakso on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Jätteenpolttolaitoksen läheisyydessä sijaitsevat Orikedon ja Metsämäen pienteollisuusalueet, Halisten ja Räntämäen kerrostalo- ja rivitaloalueet sekä kauempana Topinojan jätekeskus. Lähin rakennus on viereisellä tontilla sijaitseva Turku Energia Oy:n lämpökeskus. Jätteenpolttolaitoksen 89 metriä korkea piippu hallitsee maisemaa.

Pinta- ja pohjavedet 3/36 Ilman laatu Maaperän tila Jätteenpolttolaitos sijaitsee Topinojan valuma-alueella. Laitoksen läheisyydessä olevia vesistöjä ovat Vähäjoki ja Topinoja, jotka laskevat noin 1,5 kilometrin päässä Aurajokeen. Polttolaitoksen läheisyydessä ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita. Turun seudun ilmanlaatua seurataan yhteistyössä Turun, Raision, Naantalin ja Kaarinan kaupunkien sekä suurimpien tuotantolaitoksien kanssa. Suurimmat ilman epäpuhtauksien päästölähteet ovat Turun seudulla energian tuotanto, teollisuus, öljynjalostus ja liikenne. Alhaisen päästökorkeutensa vuoksi liikenteen päästöillä on kuitenkin merkittävin vaikutus kaupungin ilman laatuun. Vuonna 2002 ilman laatu oli ilmanlaatuindeksillä tarkasteltuna yleensä tyydyttävä Turun kaupungissa. Ilman laatu oli huonoa yhdeksänä päivänä vuonna 2002. Typpidioksidipitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan noin 73 % ohjearvosta. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat olleet korkeimmillaan talvella. Helmikuussa 2002 hiukkasten vuorokausikeskiarvo on ylittänyt ohjearvonpitoisuuden ollen 126 % ohjearvosta. Em. mittaukset on tehty Turun keskustassa, kauppatorilla sijaitsevista mittauspisteistä. Rikkidioksidipitoisuuksia on mitattu vain Ruissalosta, jossa pitoisuudet olivat korkeimmillaan 56 % ohjearvosta. Maaperän laatua koskevia tietoja ei ole esitetty. Alue ja kohteet, joihin toiminnalla on vaikutuksia Halisten uusi asuntoalue sijaitsee jätteenpolttolaitoksen eteläpuolella ja Räntämäen uusi asuntoalue sen lounaispuolella. Räntämäen alue on kaavoitettu vuosina 1988-1990. Noin 15 000 asukasta asuu jätteenpolttolaitoksen läheisyydessä; lähin asuinrakennus sijaitsee noin 200 metrin päässä. Laitoksen itäpuolella noin 50 metrin päässä on kävelyreitti. Jätteenpolttolaitosta lähinnä olevat koulut ovat Turun Kristillinen Opisto noin 700 metrin ja Halisten koulu noin 800 metrin päässä. Lähimmät päiväkodit ovat Halisten päiväkoti noin 700 metrin ja Räntämäen päiväkodit noin 600 ja 700 metrin päässä. Orikedon alueella ei sijaitse valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Lähimpinä polttolaitosta sijaitsevia, paikallisesti arvokkaita luontokohteita ovat Halisten metsikkö ja Vähäjoen laakso, jotka sijaitsevat noin 700 metrin etäisyydellä polttolaitoksesta. Riihivainion kivikautinen asuinpaikka sijaitsee noin 100 metrin päässä jätteenpolttolaitoksesta. Melu, liikenne ja muu kuormitus alueella Jätteenpolttolaitoksen toiminta ja jätteenkuljetuksista johtuva liikenne aiheuttavat melua. Viereisen Turku Energia Oy:n lämpökeskuksen toiminta ja alueen muu liikenne aiheuttavat myös melua. Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen yhteinen meluselvitys on tehty 30.11.2005.

LAITOKSEN TOIMINTA 4/36 Yleiskuvaus toiminnasta Jätteenpolttolaitos on toiminut vuodesta 1975 lähtien. Laitos saneerattiin 1994-1995. Laitoksessa poltetaan yhdyskuntajätteitä noin 50 000 tonnia vuodessa. Jätteenpolttolaitos muodostuu tyhjennyshallista, vastaanottosiilosta, kahdesta arinakattilasta, jätelämpökattilasta, kahdesta sähkösuotimesta, pesurista ja lopputuoteasemasta. Laitos tuottaa kaukolämpöä noin 120 GWh vuodessa ja toimii Turun kaupungin kaukolämmön peruskuormalaitoksena. Laitoksessa poltetaan jätteitä kahdella samanlaisella polttolinjalla, joiden mitoituskapasiteetti on 4 t/tunti. Kahden arinakattilan käyttöaika on yhteensä noin 14 000-15 000 h/vuosi. Kattiloiden käyttötehoalue on 2 x 6-12 MW. Kattiloissa käytetään tukipolttoaineena polttoöljyä ja haketta käynnistysvaiheessa. Laitoksella ei oteta enää vastaan öljyjätettä. Jätepolttoaineiden ja muiden polttoaineiden käyttö Jätteenpolttolaitoksella poltettavat jakeet, niiden määrät ja laatutiedot esitetään taulukossa 1. Yhdyskuntajäte on syntypistelajiteltua ja peräisin Turun seudulta. Taulukko 1. Jätteenpolttolaitoksella poltettavat jakeet, niiden määrät ja laatutiedot Laji Jätekoodi Määrä t/a Kokonaisenergia Tehollinen lämpöarvo Rikkipitoisuus Tuhkapitoisuus Kosteus (%) (MJ/kg) (%) (%) Syntypistelajiteltu 200301 50 000 110 GWh/a 8-13 0,074 20 10-20 yhdyskuntajäte Kevyt polttoöljy 45 550 MWh/a 44 < 1 % 0,05 - Hake 80 220 MWh/aa 10 < 0,5 % 3 % 40 Jätteiden vastaanotto Jätteen poltto Jätteet punnitaan vaaka-asemalla. Sen jälkeen jäteautot tyhjentävät yhdyskuntajätteen erillisessä, ovin suljettavissa tyhjennyshallissa jätteen vastaanottosiiloon, jonka tilavuus on 5000-7000 m 3. Jätteestä poistetaan kahmarinosturilla polttoon soveltumattomat jätteet. Suuret palavat jäte-erät voidaan murskata erillisellä siilon ylätasolle sijoitetulla murskaimella. Jäte siirretään siilosta kahmarinosturilla polttolinjojen syöttösuppiloihin. Syöttösuppiloista jäte putoaa vinossa olevien suppilokuilujen kautta kahteen uuniin arinoille, jotka jakaantuvat kolmeen erilliseen lohkoon: syöttö-, poltto- ja loppuunpalamisarinoille. Syöttöarinalla jäte kuivuu ja putoaa arinan edestakaisen liikkeen työntämänä palotilaan polttoarinalle ja siitä edelleen kolmannelle arinalle, jossa jäte palaa loppuun. Palamisessa tarvittava ilma otetaan uunihallista. Palamisilma johdetaan esilämmitettynä polttoon arinalla olevan jätekerroksen läpi alhaaltapäin. Tulipesään puhalletaan toisioilmaa ja syöttöarinan kynnykselle jäähdytysilmaa. Arinakattiloiden lämpötila on 1050-1100 0 C. Poltossa syntyy pohjakuonaa, jätteen sisältämää palamatonta ainesta, joka putoaa arinalta kuonakuilua pitkin vesialtaaseen sijoitetulle kuonankuljettimelle ja sieltä kuonabunkkeriin. Pohjakuonaa syntyy noin 25 % poltettavasta jätteestä eli 10 000-12 000 t/vuosi. Se toimitetaan Topinojan kaatopaikalle.

Energian talteenotto 5/36 Savukaasujen puhdistus Lopputuoteasema Arinakattilassa muodostuvat savukaasut johdetaan kiertoleijutekniikkaan perustuvaan Fluxflow- jätelämpökattilaan eli kiertopetilämmönvaihtimeen. Kattilassa savukaasuista vapautuva lämpö otetaan talteen kuumaan, paineiseen veteen ja siirretään kahden kaukolämpövaihtimen ( 2 x 11 MW ) kautta Turun kaupungin kaukolämpöverkkoon. Kattilan petimateriaali, hiekka erotetaan savukaasuista kattilan jälkeisissä sykloneissa ja johdetaan takaisin kattilaan tai poistetaan kierrosta sähkösuodattimen lähettimelle silloin, kun petimateriaali vaihdetaan. Kiertopetikattilan jälkeen savukaasut kulkeutuvat kummallakin linjalla sähkösuotimeen. Sähkösuotimet, joiden pölyn erotuskyky on 98 %, toimivat savukaasujen esierottimina. Savukaasut johdetaan sähkösuotimista molemmille polttolinjoille yhteiseen savukaasunpuhdistusyksikköön. Savukaasunpuhdistus perustuu puolikuivaan tekniikkaan. Savukaasut tulevat noin 220 0 C:n lämpötilassa reaktoriin, jossa savukaasujen sekaan sumutetaan kalkkimaitoa (CaO + H 2 O), joka absorboi savukaasujen happamia komponentteja: suolahappoa, fluorivetyhappoa ja rikkidioksidia. Kalkkimaidon syöttömäärää ohjataan suolahappoanalysaattorin avulla. Reaktorin jälkeen savukaasuihin voidaan syöttää aktiivihiiltä. Lopuksi savukaasujen sisältämät epäpuhtaudet, metallit ja klooratut hiilivedyt poistetaan letkusuotimella ja savukaasut johdetaan savukaasupuhaltimen kautta savupiippuun. Letkusuodattimesta kiinteä savukaasun puhdistuksen lopputuote johdetaan mekaanisesti sille varattuun lopputuotesiiloon. Lentotuhka ja lopputuote sekoitetaan lopputuoteaseman sekoittimella. Seokseen lisätään vettä ja sementtiä noin 15 %, jolloin saadaan kiinteää, vähäliukoista massaa. Kiinteytystuotetta muodostuu vuodessa noin 3000 t. Se sijoitetaan Topinojan kaatopaikalle erityisalueelle. Jätteenpolttolaitoksen prosessit on kuvattu liitteessä 1. Veden käyttö ja viemäröinti Jätteenpolttolaitos käyttää vettä 20 000 m 3 vuodessa. Vesi otetaan kaupungin vesijohtoverkosta. Laitos on liitetty kaupungin viemäriverkkoon. Prosessivesiä lasketaan viemäriin 400-800 m 3 vuodessa ja saniteettivesiä 3100-3700 m 3 vuodessa. Kemikaalit Jätteenpolttolaitoksella käytettävät kemikaalit, käyttökohteet ja määrät esitetään taulukossa 2. Lisäksi käytetään pieniä määriä laitoksen huoltotoiminnassa tarvittavia kemikaaleja. Taulukko 2. Jätteenpolttolaitoksella käytettävät kemikaalit, käyttökohteet ja määrät Kemikaali Käyttökohde Määrä t/a Sammuttamaton kalkki Savukaasupesuri 225 Aktiivihiili Aktiivihiilireaktori 5 Yleissementti Lopputuotteen sekoitusasema 320 Hydrauliöljy Hydraulipumput 1 Suolahappo Prosessiveden puhdistimen 0,15 käynnistäminen Lipeä Prosessiveden puhdistimen käynnistäminen 0,15

6/36 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja energiatehokkuus Arviota parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ei ole esitetty. Energiatehokkuutta koskevassa arviossa esitetään vuoden 2003 kokonaisenergiatase. Sen mukaan sähköä ostettiin 2 MWh ja lämpöä myytiin 110 GWh. Jätteenpolttolaitos ei ole liittynyt energiansäästösopimukseen eikä energiavastuuhenkilöä ole nimetty. MOTIVAn energiakatselmusanalyysiä ei ole päätetty toteuttaa. Laitoksella ei ole myöskään käytössä ympäristöasioiden hallintajärjestelmää. YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Jätevedet, päästöt vesiin ja viemäriin Päästöt ilmaan Aine Jätteenpolttolaitoksessa syntyy jätevesiä noin 4500 m 3 vuodessa. Tästä määrästä prosessivesien osuus on 400-800 m 3 ja saniteettivesien osuus 3100-3700 m 3. Jätevedet johdetaan viemäriin. Prosessivedet ovat kuona-altaiden sammutusvesiä, joita pyritään kierrättämään ja käyttämään lopputuoteasemalla, mutta ajoittain niitä lasketaan viemäriin. Jäteveden lyijypitoisuus vaihtelee ja se on ylittänyt ajoittain viemärikelpoisuuden raja-arvon, joka on <0,5 mg/l. Jätevesi on täyttänyt muilta osin viemärikelpoisuuden laatuvaatimukset. Taulukossa 3 esitetään jätteenpolttolaitoksen päästöt ilmaan vuonna 2003. Hiukkasista esitetään kokonaispäästöt. Pienhiukkasten (PM 10 ) osuutta ei ole määritetty. Taulukko 3. Jätteenpolttolaitoksen päästöt ilmaan vuonna 2003. Vuosipäästö t/a Häiriöpäästöjen arvioitu osuus vuosipäästöistä % Suurin tuntipäästö kg/h Ominais- Päästö mg/mj O 2 - pitoisuus % Keskimääräinen tuntipitoisuus mg/m 3 (n) Suurin tuntipitoisuus mg/m 3 (n) Hiukkaset 1,84 0,5 5 4,7 11 <4 <100 SO 2 47,09 0,5 10 118,9 11 <100 200 NO x 81.68 0,5 20 206.3 11 <300 <400 (NO 2 :na) CO 2FOSS 5869 - - 14820 - - - CO 2BIO 34721 - - 87679 - - - Elohopea 0,00368 0,5 0,0011 0,01 11 0,002 0,002 Kadmium 0,00368 0,5 0,0004 0,01 11 <0,01 0,03 Lyijy 0,01414 0,5 0,0073 0,04 11 <0,01 0,15 Arseeni 0,02637 0,5 0,00011 0,07 11 <0,01 0,0023 Kromi 0,00892 0,5 0,00018 0,02 11 <0,01 0,0036 Nikkeli 0,01042 0,5 0,00023 0,03 11-0,0046 Vanadiini - - - - - <0,01 - Kupari 0,01016 0,5 0,0015 0,03 11-0,03 Dioksiinit 3,4 x 10-8 0,5 9,2 x 10-7 8,6 x10-8 11 1 x 10-9 1,8 x10-5 ja furaanit Suolahappo 17 0,5 20 44 11 <50 420

7/36 Melu ja tärinä Vuonna 2003 klooribentseenipäästöt olivat 1,1 kg, PCB-yhdistepäästöt 0,04 kg ja kloorifenolipäästöt 3,3 kg. Jätteenpolttolaitoksen merkittävimmät melulähteet: pumput, puhaltimet, polttoaineen ja tuhkan kuljettimet ja purkaimet on sijoitettu suljettuihin tiloihin melun vähentämiseksi. Sisätiloissa melu ei ylitä arvoa 85 db. Jätteenpolttolaitoksen ja viereisen Turku Energia Oy:n lämpökeskuksen melupäästöt on selvitetty marraskuussa 2005 mittaamalla kummankin laitoksen melupäästöt. Jätteenpolttolaitoksen ja lämpökeskuksen melupäästöjen leviäminen mallinnettiin sekä laitoskohtaisesti että yhteisesti. Jätteenpolttolaitoksen kiinteistä melulähteistä merkittävin on jätebunkkerissa toimiva kahmarinosturi. Kahmarinosturin aiheuttama äänitehotaso L WA on 94 db. Muita melulähteitä ovat mm. ilmastointipuhaltimet, pumput ja avoimet oviaukot. Ympäristömelun kannalta merkittävää melua muodostuu myös jäteautojen liikennemelusta sekä jätekuormien purkamisessa muodostuvasta melusta, joka on luonteeltaan iskumaista. Kahmarinosturin toiminnasta aiheutuu iskumaista melua, kun kahmanosturi iskeytyy jätebunkkerin seinään. Melu suuntautuu läheiselle asuntoalueelle vastaanottopaikan avoimista kaatoaukoista. Kahmarinosturi on myös öisin käytössä; noin 2-3 minuuttia 10 minuutin väliajoin. Melulähteiden äänitehotaso (L WA ) määritettiin soveltamalla standardia SFS ISO 3744 "Melulähteiden äänitehotasojen määrittäminen äänenpainemenetelmällä". Melulähteen läheisyydessä mitattiin äänenpainetaso (L Aeq ) ja äänitehotaso määritettiin laskennallisesti mittaustuloksen, mittausetäisyyden ja melulähteen sijainnin perusteella. Melun leviäminen lähialueelle mallinnettiin. Jätteenpolttolaitoksen aiheuttaman melun keskiäänitaso(l Aeq ) on 50 db lähimmällä asuinalueella päiväaikaan. Kun otetaan huomioon melun iskumaisuudesta johtuva 5 db:n korjaus, on melutaso 55 db eli päiväajan ohjearvon tasoa. Yöajan keskiäänitasot muodostuvat ainoastaan kiinteiden melulähteiden aiheuttamasta melusta, sillä klo 21.15-6.15 ei tuoda jätekuormia. Yöajan keskiäänitasot ylittivät selvästi uusille asuinalueille sovellettavan melutason ohjearvon 45 db. Vanhoille asuinalueille sovellettava melutason ohjearvo 50 db ei ylittynyt. Kun tarkastellaan jätteenpolttolaitoksen ja Turku Energia Oy:n melupäästöjen yhteisvaikutuksia havaitaan, että laitosten yhteisvaikutukset ovat niin suuria, että yöajan keskiäänitaso ylittää myös vanhoille asuinalueille annetun yöohjearvon 50 db. Yöajan keskiäänitaso on melun iskumaisuus huomioon ottaen 53 db (A). Päiväajan keskiäänitaso on melun iskumaisuus huomioon ottaen 57 db (A) ja ylittää päiväajan ohjearvon. Jätteet sekä niiden käsittely ja hyödyntäminen Jätteenpolttolaitoksen suurimmat syntyvät jäte-erät muodostuvat pohja- eli arinakuonasta, sähkösuotimelle erottuvasta lentotuhkasta ja savukaasunpuhdistuksessa syntyvästä lopputuotteesta. Pohjakuonaa syntyy 10 000-12 000 t/a. Se varastoidaan laitoksella bunkkeriin, josta se siirretään kuorma-auton lavoille ja kuljetetaan Topinojan kaatopaikalle. Kuormia ei ole peitetty. Lentotuhkaa ja savukaasunpuhdistusjätettä syntyy

8/36 3000 t/a. Ne ohjataan omiin siiloihin ja sen jälkeen yhdistetään ja kiinteytetään lisäämällä niiden joukkoon noin 15 % sementtiä. Kiinteytyksen jälkeen jäte kuljetetaan avolavoissa Topinojan kaatopaikalle omalle sijoituskentälle. Pohjakuonan laatu ja kaatopaikkakelpoisuus Ympäristökeskus on hylännyt päätöksellään no 48 YLO 28.5.2004 pohjakuonan sijoittamisen Topinojan kaatopaikalle erityisjätteiden joukkoon. Pohjakuona sisälsi lyijyä, kuparia, sinkkiä ja kromia siinä määrin, että se luokiteltiin ongelmajätteeksi. Päätöksessä määrättiin luvan saaja esittämään käsittelymenetelmät, joiden avulla pohjakuonan vaarallisten aineiden ominaisuuksia voidaan vähentää, mikäli jäte aiotaan edelleen sijoittaa Topinojan kaatopaikalle, joka on luokiteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikaksi. Edellä mainitun päätöksen jälkeen pohjakuonan laatuun on pyritty vaikuttamaan parantamalla poltettavan jätteen laatua. Turun jätelaitos ja Turun Seudun Jätehuolto Oy ovat pitäneet suurimpien kuljetusliikkeiden kanssa laatupalavereja poltettavan jätteen laadun parantamiseksi. Jätteen laatua on selvitetty silmämääräisesti kuormien tarkastuksien avulla, joita tehtiin 110 päivän aikana vuonna 2004. Tarkastuksissa havaittiin polttoon joutuvan sinne kuulumattomia jätteitä, kuten ongelmajätteitä, sähkö- ja elektroniikkaromua, metallia, renkaita, PVC-muovia, patjoja, autojen osia ja suurikokoisia esineitä. Tieto polttoon kuulumattomista jätteistä lähetettiin jätteen tuottajille. Jätteiden lajittelusta on tiedotettu myös jäteoppaiden avulla. Pohjakuonan laatua on selvitetty tarkemmin erillisellä tutkimuksella syksyllä 2004, sillä aiemmat tulokset ovat perustuneet kerran vuodessa otettaviin näytteisiin. Tutkimukseen osallistuivat valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT) ja Ramboll Finland Oy. Kuonan laatua selvitettiin kolmen viikon seurantajakson aikana. Kuonasta otettiin useita osanäytteitä, jotka yhdistettiin kokoomanäytteiksi edustamaan yhden vuorokauden aikana syntyvää kuonaa. Kuona seulottiin 32 mm seulalla. Seulonta-alitteet homogenisoitiin ja analysoitiin. Kromin määrä osanäytteissä vaihteli 400-700 mg/kg, kupari 1400-2100 mg/kg, lyijyn 500-1700 mg/kg, nikkelin <100-200 mg/kg ja sinkin pitoisuus 2400-8300 mg/kg. Hehkutushäviö (550 0 C) oli 3,1-4,0 % ja orgaanisen hiilen kokonaismäärä, TOC oli 0,9-1,8 %. Metallien määrä vaihteli samoissa rajoissa aiempien vuosien tutkimustietojen kanssa (taulukko 4). Sen sijaan hehkutushäviö ja TOC olivat pienempiä kuin aiemmissa tutkimuksissa. Seulonnan vaikutusta tuloksiin ei tarkasteltu. Vuonna 2005 otetuissa näytteissä, joita ei seulottu, pohjakuonan hehkutushäviö oli 5,1 p-%. Taulukossa 4. esitetään vuosina 2000, 2003 ja 2004 tehdyt tutkimukset pohjakuonan haitallisten aineiden määristä. Taulukko 4. Pohjakuonan metallipitoisuudet vuosina 2000, 2003 ja 2004 Alkuaine tai yhdiste Kokonaispitoisuus mg/kg SAMASE-raja-arvo mg/kg maaperässä v. 2000 v.2003 v.2004 Antimoni 200 100 40 Arseeni 17 <100 <100 60 Barium 2300 1700 2600 600 Kadmium 2,3 <100 <100 10 Kromi 370 700 400 500 Kupari 2300 4000 1400 400 Lyijy 1100 2100 800 300 Nikkeli 116 100 <100 300 Sinkki 2600 3700 4900 700 Vuosina 2003-2004 käytettyjen mittausmenetelmän määritysraja olin 100 mg/kg.

9/36 VTT on arvioinut pohjatuhkan kaatopaikkakelpoisuutta pohjatuhkan sisältämien haitallisten yhdisteiden määrän ja niiden liukoisuusominaisuuksien perusteella. Dioksiinit ja furaanit olivat tämän tarkastelun ulkopuolella. Maaperän pilaantuneisuuden arviointiin esitetyt raja-arvot ylittyivät pohjakuonassa merkittävästi antimonin, kuparin, lyijyn ja sinkin osalta sekä jonkin verran bariumin ja kromin osalta. Hehkutushäviö, TOC-pitoisuus tai PAH-yhdistepitoisuus, joka tutkittiin yhdestä näytteestä, eivät ole merkittäviä kaatopaikkasijoituksen kannalta. Haitallisten aineiden liukeneminen testattiin läpivirtaustesteillä eri neste/kiintoainesuhteissa sekä ravistelutesteillä. Pohjakuonasta liukeni jonkin verran kuparia, molybdeeniä, antimonia, kloridia, sulfaattia ja orgaanista hiiltä. Pohjakuonasta liuenneiden aineiden pitoisuudet täyttivät EU:n neuvoston päätöksessä (2003/33/EY) esitetyt kaatopaikkakriteerit, jotka koskevat ongelmajätteen sijoittamista epäorgaanisen tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Lisäksi tutkittiin haitallisten aineiden pitkäaikaisliukoisuutta phstaattisilla testeillä. Aineiden liukoisuus oli pienimmillään ph-alueella 7-11 materiaalin oman ph-arvon ollessa 10,6. Pohjakuonan puskurikapasiteetti on suhteellisen suuri ja kriittisten eli happamien ph-olosuhteiden esiintyminen sijoituspaikalla on pieni. VTT:n lausunnon mukaan pohjakuona voidaan sijoittaa tavanomaisen epäorgaanisen jätteen kaatopaikalle. Pohjakuonaa voidaan myös sijoittaa Topinojan kaatopaikalle omalle alueelle siten, ettei pohjakuona ole alttiina muista jätteistä tulevien kaatopaikkavesien kanssa. Pohjatuhkaa ei tarvitse peittää muutoin kuin täyttämisen loputtua, jolloin se tulee peittää mineraalisella tiivistyskerroksella, jonka k-arvo on vähintään 10-9 m/s. Pohjakuonan dioksiinit ja furaanit Pohjakuonasta on tutkittu kerran vuodessa otettavilla näytteillä dioksiini- ja furaanipitoisuudet. Taulukossa 5. esitetään dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuudet ja lisäksi TCDD-toksisuusekvivalenttien summa (I-TEQ). Dioksiini- ja furaaniyhdisteiden myrkyllisyydet poikkeavat huomattavasti toisistaan ja eräiden yhdisteiden myrkyllisyys on vain tuhannesosa myrkyllisimmästä yhdisteestä, joka on 2,3,7,8 tetraklooridibentsodioksiini (TCDD). Toksisuusekvivalentit määritetään vertaamalla kunkin dioksiini- tai furaaniyhdisteen määrää ja myrkyllisyyttä 2,3,7,8 TCDD:hen. Taulukko 5. Pohjakuonan dioksiini- ja furaanipitoisuuksien summa ja toksisuusekvivalentit I-TEQ Päivämäärä 3.4.2001 3.9.2002 1.10.2003 6.4.2004 11.5.2005 PCDD + PCDF 0,084 0,987 0,356 0,494 40,7 µg/kg PCDD +PCDF I-TEQ µg/kg 0,004 0,029 0,022 0,077 1,743 Vuonna 2005 pohjakuonassa oli dioksiini- ja furaaniyhdisteitä noin 100 kertaa enemmän kuin vuonna 2004 ja 40 kertaa enemmän kuin vuonna 2003. Niiden määrä oli 40,7 µg/kg eli 407 g/10 000 t. Dioksiinien ja furaanien määrät toksisuusekvivalentteina laskettuna ovat 1,743 µg/kg. Suomessa on toistaiseksi esitetty käytettäväksi dioksiinien ongelmajäteraja-arvona 10 µg I-TEQ/kg. SAMASE-ohjearvo dioksiinien toksisuusekvivalenteille on 0,02 ja raja-arvo 0,5 µg I-TEQ/kg.

Pohjakuonan läjittäminen 10/36 Pohjakuona sijoitetaan Topinojan kaatopaikan pohjoispuolelle omalle erilliselle alueelle. Alue on vanhan jätetäytön päällä siten, että välissä on kerros ylijäämämaata. Pohjakuonaa vanhennetaan ensin noin 2-3- kuukautta ja sen jälkeen se seulotaan metallin erottamiseksi. Seulonnan lisäksi käytetään magneettierotusta. Pohjakuonasta erotetaan metallia noin 7 %. Metalli toimitetaan uusiokäyttöön. Seulottua kuonaa käytetään kaatopaikalla sairaalajätteen ja asbestijätteen peitemateriaalina. Lentotuhkan ja savukaasunpuhdistusjätteen laatu Päästöt maaperään Lentotuhkan ja savukaasunpuhdistusjätteen laatua on seurattu kerran vuodessa otettavilla näytteillä. Lentotuhkan pääkomponentit ovat piin, kalsiumin ja alumiinin oksidit, yhteensä 73 % sekä kloridit, 5-6 % ja sulfaatti 3 %. Lentotuhka sisältää poltettavasta jätteestä peräisin olevia raskasmetalleja, kuten lyijyä (2600-4300 mg/kg), kadmiumia (180-240 mg/kg) ja elohopeaa (0,11-0,25 mg/kg) sekä polttoprosessissa syntyviä orgaanisia kloorattuja hiilivetyjä. Vuosina 2003-2005 dioksiinien ja furaanien summa lentotuhkassa vaihteli 353-891 µg/kg. Dioksiinien määrät vaihtelivat 231,9-519,0 µg/kg. Dioksiinien ja furaanien määrät toksisuusekvivalentteina laskettuna olivat 7,669-14,31 µg/kg. Dioksiiniyhdisteille asetettu ongelmajäteraja-arvo 10 µg I-TEQ/kg ylittyi selvästi vuonna 2005. Savukaasunpuhdistusjäte sisältää kalsiumoksidia 53 %, klooria 11,4 %, sulfaattia 11 %, piin oksideja 2 % ja alumiinioksidia 0,5 %. Raskasmetallien määrät ovat lentotuhkaan verrattuna vähäisiä. Vuosina 2003-2005 dioksiini- ja furaaniyhdisteiden summa vaihteli 0,193-325,7 µg/kg. Lentotuhka ja savukaasunpuhdistusjäte sisälsivät vuonna 2005 dioksiini- ja furaaniyhdisteitä yhteensä 660,3 µg/kg eli 1,981 kg /3000 t. Lentotuhkan ja savukaasunpuhdistusjätteen läjittäminen Kiinteytetty lentotuhka ja savukaasunpuhdistusjäte läjitetään Topinojan kaatopaikalle erityisalueelle ympäristökeskuksen 9.6.1998 antaman päätöksen no 47 YS mukaisesti. Läjityspaikka sijaitsee kaatopaikan eteläosassa sijaitsevalle kentällä. Kiinteytetty jäte levitetään alueelle ja tasataan. Jäte jähmettyy, jolloin sen haitta-aineiden liukoisuus vähenee. Kenttä salaojitettiin valumavesien seuraamista varten. Vesiä ei ole muodostunut. Päästöjä maaperään ei ole tutkittu. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus ilmaan Jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutuksia on arvioitu ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa vuonna 2004. Arviointiselostus koski jätteen ja jätevesilietteen käsittelyn kehittämistä Turun kaupunkiseudulla. Jätteenpolttolaitoksen toiminnan vaikutukset kuvattiin arviointiselostuksen nykytilaa koskevissa kohdissa. Jätteen poltossa syntyy hiilidioksidia, typen oksideja, rikkidioksidia ja hiukkasia. Lisäksi syntyy kaasumaisia ja höyrymäisiä orgaanisia aineita, kloorivetyä, fluorivetyä, hiilimonoksidia, kloorattuja orgaanisia hiilivetyjä kuten dioksiini- ja furaaniyhdisteitä sekä raskasmetalleja, kuten elohopeaa ja kadmiumia.

11/36 Ilmatieteen laitoksen leviämislaskelmien mukaan nykyisen jätteenpolttolaitoksen päästöt aiheuttavat rikkidioksidi-, typen oksidi- ja hiukkaspitoisuuksia, jotka alittavat selvästi epäedullisissa meteorologisissa tilanteissakin ko. yhdisteille annetut ilman laadun ohje- ja raja-arvot. Maksimipäästöistä aiheutuvat rikkidioksidipitoisuudet ovat nykytilanteessa noin 5 % ohjearvoista ja typen oksidit alle 1% ohjearvosta. Hiukkaspitoisuudet ovat alle 1 % ohjearvosta. Jätteenpolttolaitoksen kloorivety- ja fluorivetypitoisuudet ovat pieniä verrattaessa niitä eri maiden ohje- ja raja-arvoihin. Mallilaskelmin saadut rikkidioksidi-, typpidioksidi- ja hiukkaspitoisuudet ovat selvästi pienempiä kuin Ilmatieteen laitoksen tausta-asemilla mitatut pitoisuudet. Verrattaessa paikallisten ilmanlaatumittauksien tuloksia jätteenpolttolaitoksen aiheuttamiin pitoisuuksiin voidaan arvioida, että laitoksen päästöt aiheuttavat pienen osan Turun kaupunkiympäristön ilman epäpuhtauksista. Jätteenpolttolaitoksen savupiipun korkeus on 89 m ja päästöt laimenevat tehokkaasti ja aiheuttavat alhaisempia pitoisuuksia kuin aiheutuu vastaavan suuruisesta liikenteestä, jonka päästökorkeus on matala. Hajujen ei arvioida leviävän merkittävästi ympäristöön. Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Toiminnan ei arvioida aiheuttavan haitallisia vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimistöön tai muihin luonnonarvoihin. Savukaasujen rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuudet ovat vähäisiä ja pieni osa kasvillisuuden suojelemiseksi annetuista raja-arvoista. Hiukkas- ja raskasmetallipitoisuudet ovat pieniä. Kloorivety-, fluorivety-, dioksiini-, ja furaanipitoisuudet ovat pieniä verrattaessa niitä eri maiden ohje-, raja- ja suositusarvoihin tai eri ympäristöissä mitattuihin ulkoilmapitoisuuksiin. Vaikutus maaperään, pintavesiin ja pohjaveteen Jätteenpolttolaitoksen läheisyydessä ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeitä luokiteltuja pohjavesialueita, joten laitoksella ei ole vaikutuksia pohjaveteen. Riski maaperän pilaantumisesta on pieni, koska laitoksella käytetään pääasiassa kiinteitä polttoaineita. Ainoa nestemäinen polttoaine on kevyt polttoöljy, jota käytetään laitosta käynnistettäessä ja pysäytettäessä. Melun ja tärinän vaikutukset Terveysvaikutukset Muut selvitykset Meluselvityksen 30.11.2005 mukaan jätteenpolttolaitos aiheuttaa häiritsevää melua etenkin öisin. Leviämislaskelmin määritetyt jätteenpolttolaitoksen enimmäispäästöjen aiheuttamat rikkidioksidin ja typen oksidien pitoisuudet alittavat selvästi maassamme voimassa olevat terveysvaikutusperusteiset ohjearvot. Jätteenpolttolaitoksen vaikutuksia kasvillisuuteen on tutkittu vuosina 1975-1978 määrittämällä männyn kaarnan, kaarnajäkälien ja neulasten rikkipitoisuuksia. Biologisessa indikaattoritutkimuksessa vuonna 1985 selvitettiin mm. männyn neulasten rikki-, fluori-, lyijy- ja kadmiumpitoisuuksia.

12/36 Vuonna 1991 tehtiin laitoksen lähialueella sammalpallotutkimus, jossa todettiin lievästi kohonneita raskasmetallipitoisuuksia, jotka viittaavat jätteenpolttolaitoksen vaikutukseen. LAITOKSEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Päästötarkkailu Laitoksen käyttötarkkailua varten on laadittu asiakirja, joka sisältää jätteen vastaanoton, käsittelyn, jätteen syötön ja jätteenpolttoprosessit. Polttolaitosta käytetään ja jätettä poltetaan siten, että jätteen polton tuloksena syntyvän palamiskaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa vähintään kahdeksi sekunniksi 850 0 C:een mitattuna uunin sisäseinän läheisyydestä tai muusta palamiskammion edustavasta kohdasta. Savukaasujen happipitoisuus on vähintään 6%. Optimiolosuhteissa savukaasujen happipitoisuus on 8-11 %. Arinakattilan aktiivisen palotilan lämpötila on alueella 1000-1100 0 C. Koska poltettava jäte ei ole tasalaatuista lämpöarvon tai kosteuden suhteen, edellyttää palamisprosessin ohjaaminen enemmän toimenpiteitä verrattuna tasalaatuisiin polttoaineisiin. Jätteen polton pitämiseksi vakaana on sisään tulevan jätteen määrää jatkuvasti säädettävä sen lämpöarvon mukaisesti. Syöttö-, poltto- ja loppuun palamisarinoiden nopeutta säädetään. Polttoprosessiin johdetaan primaari-ilmaa polttoarinalle ja sekundaari-ilmaa savukaasujen mahdollisimman tehokasta palamista varten. Ilman määriä säädetään poltettavan jätteen laadun ja määrän perusteella. Jätteen syöttöä, polttoa ja polttolaitteiden toimintoja ohjataan ja seurataan 24 tuntia vuorokaudessa laitoksen valvomosta. Automaattinen ohjaus- ja säätöjärjestelmä valvoo polttotapahtumaa ja molempien polttolinjojen toimintaa ja tallentaa palamiseen liittyvät parametrit järjestelmän ohjaustietokoneen muistiin. Laitoksella on käytöstä vastaava hoitaja. Ilmapäästöjen jatkuvatoiminen mittausjärjestelmä Jätteenpolttolaitoksen päästömittausjärjestelmä uusittiin vuonna 2005 hankkimalla FTIRmonikomponenttianalysaattori, joka mittaa jatkuvatoimisesti seuraavia kaasukomponentteja: häkä (CO), typpimonoksidi (NO), typpidioksidi (NO 2 ), rikkidioksidi (SO 2 ), orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), fluorivety (HF) ja vesihöyry (H 2 O). FTIR-mittaustekniikka mahdollistaa infrapunasäteilyä absorboivien kaasukomponenttien samanaikaisen mittauksen. Savukaasun virtaus, hiukkaset ja happipitoisuus sekä palamislämpötila mitataan jatkuvatoimisesti laitoksen muilla mittauslaitteilla. Lisäksi mitataan jatkuvatoimisesti molempien uunien häkä- ja happipitoisuuksia. Polttoprosessin lämpötilaa valvotaan linjakohtaisesti kolmella lämpötila-anturilla. Savukaasun virtaus ja lämpötila sekä hiukkaset mitataan molemmista sisäpiipuista. Hiukkaset mitataan optisella savukaasun hiukkasmittarilla, jonka mitta-alue on 0-20 mg/m 3. Raportointijärjestelmä vaihdettiin uuteen vuonna 2005. Päästöjä seurataan jatkuvatoimisten analysaattorien ja raportointijärjestelmän avulla. Kerätyn tiedon avulla voidaan määrittää laitoksen kokonaispäästöt sekä hetkelliset ja keskiarvoihin perustuvat pitoisuusarvot kullekin mitattavalle komponentille. Mittausten tulokset muunnetaan automaattisesti raportointiohjelmistossa siten, että niitä voidaan verrata valtioneuvoston jätteenpolttoasetuksen (362/2003) mukaisiin puolen tunnin keskiarvoihin ja vuorokausikeskikarvoihin.

Velvoitemittaukset 13/36 Jätteenpolttolaitos on tehnyt laitetoimittajan kanssa huoltosopimuksen laitteiden jatkuvasta huollosta ja ylläpidosta. Laitteet tarkastetaan, kalibroidaan ja huolletaan keskimäärin kerran kuukaudessa. Seuraavat tarkistustyöt tehdään kerran vuodessa: näytteenkäsittelyn toiminnan tarkastus, näytelinjan tiiveystesti, nollan ja analyysi-alueen tarkistus, nollan ja analyysi-alueen ryöminnän tarkastus, lineaarisuuskalibrointi, dokumentoinnin tarkastus. Jätteenpolttolaitoksella tehdään vuosittain ulkopuolisen asiantuntijalaitoksen toimesta päästömittaukset sekä rinnakkaismittaukset laitoksen jatkuvatoimisille kaasuanalysaattoreille, virtausmittareille ja lämpötila-antureille. Mittauksissa selvitetään laitoksen päästökomponenttien pitoisuudet ja todennetaan mittauksien ja laskelmien avulla laitoksen uunien poltto-olosuhteiden vaatimusten täyttymistä. Rinnakkaismittauksien avulla verrataan laitoksen analysaattorien toimintaa mittauksen suorittajan omiin analysaattoreihin. Laitoksen savukaasuanalysaattoreille tehdään monipistekalibroinnit lineaarisuuden tarkistamiseksi. Velvoitemittauksia on tehty vuodesta 1991 lähtien. Pohjakuonan laadun tarkkailu Pohjakuonan laatua esitetään tarkkailtavaksi VTT:n laatiman laaduntarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelma perustuu VTT:n tekemiin pohjakuonan laadunvaihtelututkimuksiin sekä kaatopaikkakelpoisuusarvioinnin tuloksiin. Ohjelman mukaan kaatopaikalle kuljetettavasta kuormasta otetaan yksi näyte alkavaa 2500 t:n kuonaa kohti, kuitenkin vähintään neljä kertaa vuodessa. Näytteenotto koostuu kolmesta peräkkäisinä viikkoina otettavasta osanäytteestä (a 30 kg), joista kootaan tutkittava kokoomanäyte. Näytteet seulotaan 32 mm:n seulalla. Pohjakuonasta tehdään seuraavat vastaavuustestit: Kuparin, lyijyn, sinkin ja liukoisen orgaanisen Kaksivaiheinen ravistelutesti (EN hiilen (DOC) liukoisuus* 12457-3, kum.l/s 10) TOC EN 13137 *Liukoisuustutkimukset tehdään vain joka toisen näytteenottokerran kokoomanäytteestä, kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa Pohjakuonan laaduntarkkailuissa saatuja tuloksia verrataan vastaavuusarvoihin, jotka perustuvat aiempiin pohjakuonan laatu- ja liukoisuustutkimuksiin. Mikäli tutkitussa pohjakuonanäytteessä todetaan jonkin tuloksen ylittävän yli 20 % vastaavuusarvon, uusitaan tutkimus ja tutkimustuloksena käytetään molempien tulosten keskiarvoa. Poikkeavan tuloksen syy selvitetään ja korjaavat toimenpiteet aloitetaan tarvittaessa. Vesi Vaikutusten tarkkailu Kuona-altaiden vedestä otetaan kerran vuodessa näyte, josta tutkitaan seuraavien raskasmetallien pitoisuudet: kadmium, kromi, kupari, elohopea, nikkeli, lyijy ja sinkki. Jätteenpolttolaitoksen vaikutuksia ilman laatuun tai maaperään ei erikseen tarkkailla.

Raportointi Jätteenpolttolaitos esittää Lounais-Suomen ympäristökeskukselle ja Turun kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosittain yhteenvetoraportin toiminnastaan. Raportti sisältää tiedot laitoksen toiminnasta, päästöistä, jätteistä, laitoksella tehdyistä toimenpiteistä ja arvion laitoksen toiminnasta. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Riskinarviointi 14/36 Jätteenpolttolaitoksen toimintojen ympäristövaikutuksia ja niiden merkittävyyttä on arvioitu asiakirjassa "Toimintajärjestelmä; ympäristönäkökohdat ja -riskit". Savukaasupäästöjen, mittalaitteiden toimivuudella, polttoprosessien toimivuudella, savukaasupuhdistuslaitteiston toimivuudella, jätteen polttokelpoisuudella, ongelmajätteiden erilliskeräyksellä ja ympäristötietoisuudella katsotaan olevan ympäristövaikutuksia, joiden merkittävyys on arvioitu olevan 30-33, kun merkittäväksi katsotaan vaikutukset >100. Suurimmaksi riskiksi arvioidaan tulipalo tai räjähdys bunkkerissa (90), kattilaveden suuri ylivuoto (60), räjähdys syöttökuilussa tai arinalla (60), sähkökatkos (60). Toimet onnettomuuksien ehkäisemiseksi Laitoksen ylläpidosta, jätteen vastaanotosta, jätteen poltosta, polttoprosessista ja lämmön talteenotosta on laadittu ohjeet ja varotoimenpiteet. Savukaasujen puhdistuslaitokselle on laadittu yksityiskohtaiset käyttö ja hoito-ohjeet. Ennakoivaa kunnossapitoa tehdään kolmen kuukauden välein. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydentäminen Hakija on täydentänyt lupahakemusta 31.12.2004 ja 16.12.2005. Jätteenpolttolaitoksen ja Turku Energia Oy:n yhteinen meluselvitys valmistui 30.11.2005. Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemuksen vireilläolosta on tiedotettu kuulutuksella Turun kaupungin ilmoitustaululla 28.2.- 29.3.2005, Liedon kunnan ilmoitustaululla 28.2.- 30.3.2005, Kaarinan kaupungin ilmoitustaululla 13.5.-13.6.2005 ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen ilmoitustaululla 23.2-25.3.2005 sekä Turun Sanomissa 1.3.2005 ja Åbo Underrättelser-lehdessä 1.3.2005. Hakemuksen vireilläolosta on tiedotettu asianosaisille kirjeellä 23.2.2005. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Tarkastuksia ja neuvotteluja on pidetty 9.3.2004, 6.4.2004 ja 29.9.2005 sekä 1.12.2005, jolloin mukaan oli kutsuttu asukkaiden edustajat. Muistiot on liitetty hakemukseen. Turun kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunta esittää lausunnossaan 9.8.2005, että laitos on toiminut pääosin aiemman ympäristöluvan ehtojen mukaisesti ja sille voidaan myöntää jatkolupa ottaen huomioon seuraavat asiat:

15/36 - Vuoden 2004 velvoitemittaukset osoittavat, että rikkidioksidin ja typen oksidien päästöt ylittävät 29.12.2005 voimaan tulevat raja-arvot. Lupahakemuksessa tulisi tarkemmin selventää, millä keinoin raja-arvot alitetaan. - Hiukkasmittaukset olisi syytä toistaa, jotta varmistutaan, onko syy jatkuvatoimisen mittauksen korkeampaan hiukkaspitoisuuteen optiikan likaantuminen tai kohonneet pitoisuudet savukaasuissa. Mittalaitteiston soveltuvuus jatkuvatoimisiin mittauksiin on myös syytä tarkistaa. -Uunien poltto-olosuhteiden viipymäaikalaskelmat olisi syytä tarkistaa, jotta voidaan varmistua, että velvoitemittauksissa laskettu alitus uunille 2 johtuu polttoaineparametrien vaihtelevaisuudesta. -Uusien happimittarien toimintahäiriöiden syyt on tutkittava ja mittarit vaihdettava, jos on syytä epäillä, että mittarit eivät täytä laatuvaatimuksia. - Toiminnanharjoittaja olisi pyrittävä vähentämään polttolaitokselta viemäriin johdettavien jätevesien sisältämää lyijyn määrää, joka on ylittänyt viemärikelpoisuuden rajaarvon 0,5 mg/l. - Vastaanotettavan jätteen laatua on seurattava ja polttoon soveltumattomien jakeiden poistoa tehostettava. - Haju- ja melupäästöjä on mahdollisuuksien mukaan vähennettävä. - Luvan voimassaoloaika tulee määrätä enintään uuden laitoksen käyttöön ottoon saakka kuitenkin enintään vuoden 2010 loppuun saakka. Turun kaupungin ympäristöterveydenhuolto/johtava hygieenikko toteaa lausunnossaan 31.3.2005 seuraavaa: Laitoksen toiminnasta ei ole tullut valituksia, mutta muutamia huolestuneita soittoja koskien savukaasujen terveysvaikutuksia on tullut. Laitos sijoittuu lähelle asemakaavan mukaista asutusta; vajaan 200 metrin päähän. Jo mielenterveyssyistä olisi ollut viisasta varata tämän tyyppisen laitoksen ympärille 400-500 m säteinen suojavyöhyke, vaikka laitoksen päästöt aiheuttavat rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspitoisuuksia, jotka alittavat selvästi epäedullisimmissa meteorologisissa tilanteissakin ko. yhdisteille annetut ilmanlaadun ohje- ja raja-arvot. Rikkidioksidipitoisuudet ovat nykytilanteessa noin 5 % ohjearvosta, typpidioksidipitoisuudet ovat alle 1 % ja hiukkaspitoisuudet alle 1 % ohjearvopitoisuuksista. Muutkin mitattavissa olevat tai laskennallisesti saadut päästöt ovat varsin pieniä. Turun kaupunginhallitus ilmoittaa 1.9.2005 lausuntonaan, että laitoksen päästöt aiheuttavat rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspitoisuuksia, jotka alittavat selvästi epäedullisimmissa meteorologisissa tilanteissakin ko. yhdisteille annetut ilmanlaadun ohje- ja rajaarvot selvästi. Muutkin mitattavissa olevat tai laskennallisesti saadut päästöt ovat varsin pieniä. Ympäristönsuojelun osalta kaupunginhallitus yhtyy kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan lausuntoon. Kaarinan kaupungin ympäristönsuojelulautakunta kiinnittää lausunnossaan 18.5.2005 huomiota seuraaviin seikkoihin: Polttolaitoksella syntyy vuosittain 13000 t polttojätteitä, joita ei niiden ympäristölle vaarallisten ominaisuuksien vuoksi voida nykyisin käyttää hyödyksi tai sijoittaa tavanomai-

16/36 sen jätteen kaatopaikalle. Tämä on osittain seurausta siitä, että laitoksella poltetaan sellaisia jätteitä, jotka syntypaikkalajittelun tehottomuuden vuoksi sisältää palamattomia ja polttojätteen laatua heikentäviä jätteitä, kuten metallia, lasia, elektroniikkaa ja todennäköisesti myös jonkin verran ongelmajätteitä. Kyseisiä polttoon soveltumattomia jätteitä ei voi enää erottaa muusta jätteestä sen jälkeen kun jätteet on kaadettu vastaanottosiiloon. Lisäksi polttoon ohjautuu muun yhdyskuntajätteen seassa huomattavia määriä materiaalina hyödyntämiskelpoista biohajoavaa jätettä sekä paperia ja kartonkia, joiden erilliskeräys perustuu paperia lukuun ottamatta suurelta osin vapaaehtoisuuteen. Toiminnanharjoittajan on syytä selvittää ja tarvittaessa ottaa käyttöön menetelmiä ja tekniikkaa, joilla voidaan vähentää polttoon soveltumattomien ja toisaalta materiaalina hyödynnettävien jätteiden määrää. Käsiteltävän jätteen laatua parantamalla voidaan vähentää syntyvän polttojätteen määrää ja haitallisuutta sekä ilmaan pääsevien haitallisten yhdisteiden määrää. Ympäristöluvassa tulee antaa määräykset mm. polttoteknisistä vaatimuksista, laitoksen päästöistä ja tarkkailusta siten, että laitos täyttää valtioneuvoston jätteenpolttoasetuksen (362/2003) vaatimukset, jotka koskevat laitosta 29.12.2005 alkaen. Päästörajoja asetettaessa on erityisesti otettava huomioon laitoksen sijainti tiheästi asuttujen alueiden välittömässä läheisyydessä. Jatkossa määräyksiä on tarkistettava riittävän usein, jotta lupaa voidaan muuttaa mahdollisten uusien vaatimusten mukaisesti. Kaarinan-Piikkiön terveyskeskuskuntayhtymän yhtymähallitus on antanut 24.5.2005 seuraavan lausunnon: Ympäristöluvassa tulee antaa määräykset mm. polttoteknisistä vaatimuksista, laitoksen päästöistä ja tarkkailusta siten, että laitos täyttää valtioneuvoston jätteenpolttoasetuksen (362/2003) vaatimukset, jotka koskevat laitosta 29.12.2005 alkaen. Päästörajoja asetettaessa on erityisesti otettava huomioon laitoksen sijainti tiheästi asuttujen alueiden välittömässä läheisyydessä. Jatkossa määräyksiä on tarkistettava riittävän usein, jotta lupaa voidaan muuttaa mahdollisten uusien vaatimusten mukaisesti. Polttolaitoksen on otettava käyttöön menetelmiä ja tekniikkaa, joilla voidaan vähentää polttoon soveltumattomien ja toisaalta materiaalina hyödynnettävien jätteiden määrää. Poltettavan jätteen laatua parantamalla voidaan vähentää ilmaan pääsevien haitallisten yhdisteiden määrää, syntyvän polttojätteen määrää ja niiden haitallisuutta. Vapaaehtoisuuteen perustuva syntypaikkalajittelu ei ole riittävä keino päästöjen ja muiden ongelmien vähentämiseksi. Materiaalina hyödynnettävissä olevan jätteen poltto ei täytä kestävän kehityksen vaatimuksia. Kaarinan kaupunginhallitus ilmoittaa 6.6.2005 lausunnossaan, että kaupunginhallituksella ei ole lisättävää siihen, mitä ympäristönsuojelulautakunta ja terveyskeskuskuntayhtymän yhtymähallitus ovat asiasta lausuneet. Liedon kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta toteaa 11.5.2005, ettei muistutuksia tai mielipiteitä ole esitetty kuulutusaikana. Lautakunnalla ei ole huomautettavaa hakemuksesta. Laitoksen toimintaa koskevat tiedot ja tiedot päästömittauksista ja muista selvityksistä tulisi toimittaa vuosittain myös Liedon kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

17/36 Härkätien kuntayhtymä/terveyslautakunnan johtaja katsoo lausunnossaan 3.5.2005, ettei hänen näkemyksensä mukaan laitoksesta tule aiheutumaan terveydellistä haittaa ympäristölle tai sen asukkaille. Liedon kunnanhallitus toteaa 16.5.2005 lausuntonaan, ettei sillä ole huomautettavaa hakemukseen. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksesta on esitetty seitsemän muistutuskirjelmää, joista yhdessä oli 550 allekirjoittajaa sekä yksi selvityspyyntö. Muistutus 1: Maarian seurakunnan seurakuntaneuvosto kiinnittää kannanotossaan 9.3.2005 huomiota kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen Maarian kirkon ja Koroisten Ristin alueen miljööseen. Alueelle suunnitellun uuden jätteenpolttolaitoksen ympäristövaikutusten arviointiraportissa vanhan jätteenpolttolaitoksen uusiminen liitettiin kiinteästi uuden laitoksen rakentamiseen. Uuden laitoksen rakentaminen uusine piippuineen muuttavat suuresti Maarian seudun kulttuurimaisemaa. Vanha ja uusi jätteenpolttolaitos muodostavat kiinteän toiminnallisen yhtenäisyyden ja niiden ympäristölupia tulee käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Vanhan polttolaitoksen ympäristölupaa ei näin voida käsitellä erillisenä asiana. Muistutukset 2 ja 3: Asunto Oy Maariankämmekän ja Kreanderintien hallitukset vaativat 13.3.2005 ja 20.3.2005 mm. seuraavaa: Hakkeenpolttolaitoksen, nykyisen jätteenpolttolaitoksen ja suunnitteilla olevan uuden jätteenpolttolaitoksen ympäristöhaittoja, päästöjä ja liikenteen päästöjä pitää käsitellä yhtenä kokonaisuutena. Niiden ympäristölupahakemukset on käsiteltävä yhdessä. Polttolaitoksen alueelle ja lähiympäristöön on perustettava jatkuvatoimisia ilmanlaadun mittauspisteitä. On saatava myös lisää tietoa alueen tämän hetkisestä ilman laadusta. Maaperä on tutkittava. Polttolaitokselle on tehtävä päästömittauksia useita kertoja vuodessa ja yllätyksellisesti. Laitoksista lähtevä meteli ja humina on poistettava. Laitoksella saa polttaa vain Turun kaupungin jätteitä. Muistutus 4: Asunto-osakeyhtiö Kiurunkannuksen hallitus vaatii 22.3.2005 edellä mainittujen seikkojen lisäksi savukaasujen nykyistä oleellisesti tehokkaampaa puhdistamista ja jätteen alkukäsittelystä aiheutuvien hajujen vähentämistä. Luvan ehdoksi vaaditaan tehokasta, puolueetonta ja ympärivuotista seurantaa päästöjen vaikutuksista ilmaan ja maaperään, sillä polttolaitoksen ympäristövaikutusten seuranta on riittämätöntä. Muistutus 5: 18.3.2005. Muistutuksessa vaaditaan mm., että jätteenpolttolaitoksen ympäristölupaa käsiteltäessä on otettava huomioon hakkeenpolttolaitoksen päästöt yhtenä kokonaisuutena siten, että niiden yhteenlasketut kokonaispäästöt huomioidaan. Kyseiset laitokset on arvioitava päästöjen aiheuttajina kuin ne olisivat samaa laitosta. Jätteenpolttolaitoksen hiukkasmittauksissa on ollut vakavia puutteita. Hiukkasten jatkuvatoiminen mittari on ollut epäkunnossa likaantumisen vuoksi. Ympäristölupa on peruutettava, kunnes mittari on korjattu. Hiukkasten mittaus on tärkeää siksi, että uusimpien tietojen mukaan pienhiukkaset ovat terveydelle erittäin haitallisia. Ne kulkeutuvat keuhkoihin ja aiheuttavat astmaa ja keuhkosairauksia. Pienhiukkaset leviävät keuhkoista verenkiertoon aiheuttaen tulehduksia sekä sydän- ja verisuonisairauksia. Hiukkasmittauksien osalta lupahakemusta on täydennettävä. Myös pienhiukkasia, kooltaan alle 10 um ja erityisesti alle 2,5 um on mitattava jatkuvatoimisesti. Lisäksi pienhiukkaspäästöt on mi-

18/36 tattava säännöllisesti ja ennalta ilmoittamatta kuukausittain ulkopuolisen hiukkasmittauksiin akkreditoidun mittaajan toimesta. Pienhiukkasten kokojakauma on myös määritettävä. Kaikkien hiukkaspäästöjen puhdistuslaitteiden käyttöasteen tulee olla vähintään 97 % laskettuna kuukauden käyntiajasta. Jatkuvatoimiset mittausjärjestelmät tulee kalibroida kuukausittain kertaluonteisten vertailumittauksien mukaisesti. Orikedon lähialueilla on seurattava akkreditoiduin menetelmin päästöjä, mukaan luettuna pienhiukkasten määrää ja kokoa 0,2-1 kilometrin etäisyydellä neljässä eri etäisyydellä olevassa mittauspisteessä kolmeen ilmansuuntaan eli Halisten, Räntämäen ja Orikedon suuntaan siten, että mittaukset suoritetaan silloin kun tuuli tuo savukaasut mittausalueelle. Kaksi erillistä mittausta tulee suorittaa polttolaitoksen ja Halisten välisessä laaksossa, johon erityisesti yöaikaan inversiotilanteessa kerääntyy voimakkaat päästöt. Laitoksen vaikutusalueella edellytetään tehtäväksi raskasmetallikartoitus sammalpallomenetelmällä (SFS 5794) 0,5-1 kilometrin etäisyydellä olevista näytepisteistä. Vertailupisteet on valittava puhtailta tausta-alustoilta. Muistutus 6: 20.3.2005. Muistutuksessa esitetään, että polttolaitos sijaitsee liian lähellä asutusta. Koska laitos ei täytä nykyajan vaatimuksia, pitäisi sen toiminta lakkauttaa nykyisessä paikassa. Toiminta pitää siirtää pois asutuksen keskeltä. Vaatimusta perustellaan mm. seuraavasti: Poltossa syntyvät hiukkaset, etenkin pienhiukkaset ovat terveydelle haitallisia. Pienhiukkaset tunkeutuva hengitysilman mukana keuhkoihin ja sieltä verenkiertoon aiheuttaen kroonisia tulehdusreaktioita. Pienhiukkaset lisäävät hengityselinsairauksien ja sydän ja verisuonitautien määrää ja aiheuttavat ennenaikaisian kuolemantapauksia. Jätteenpolttolaitoksen hiukkaspäästöjen määrää ja kokojakaumaa ei ole tutkittu riittävästi. Laitoksen hiukkasmittari ei toiminut riittävän hyvin. Jätteen syntypaikkalajittelua ei kontrolloida eikä näin tunneta poltettavan jätteen laatua. Poltossa syntyy myös syöpävaarallisia dioksiiniyhdisteitä, PAH-yhdisteitä sekä otsonia. Jätteenpoltto on yksi keskeisimmistä dioksiineja ja furaaneja tuottavista prosesseita. Terveyshaittojen lisäksi jätteenpolttolaitos heikentää asuinympäristön viihtyisyyttä. Jätteiden kuljetusliikenne aiheuttaa hiukkas- melu- ja hajupäästöjä. Mikäli laitokselle kuitenkin myönnetään ympäristölupa, pitää päästöjen tarkkailu mittalaitteineen ja mittauksineen tehdä jätteenpolttoa koskevien vaatimusten mukaisesti. Riippumattoman tahon tulee tehdä vertailumittauksia. Mittalaitteiden kunnosta ja puhtaudesta pitää huolehtia. Viereisen Turku Energia Oy:n laitoksen päästöt tulee huomioida. Lähialueen maaperä ja kasvillisuus pitää tutkia. Hajuhaitat pitää saada heti kuriin. Poltettavan jätteen polttokelpoisuus on todettava, jotta polttoon kelpaamaton jäte eroteltaisiin ennen polttamista. Muistutus 7: 22.3.2005. Muistutuksessa, jossa on 550 allekirjoittajaa, vaaditaan, että jätteenpolttolaitoksen ympäristölupaa ei uusita, vaan hakemus hylätään, laitoksen toiminta määrätään lopetettavaksi ja laitos purettavaksi. Perusteluina esitetään, että laitoksen toiminta ei enää täytä ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen lakien vaatimuksia. Asemakaava vuodelta 1973 on vanhentunut eikä sitä ole pidetty ajan tasalla siten kuin kunnan kehitys tai maankäytön ohjaustarve edellyttää (maankäyttö- ja rakennuslaki 60 ). Jätteenpolttolaitos aloitti toimintansa vuonna 1975, jolloin asutus polttolaitoksen lähellä oli vähäistä. Nyt polttolaitos on keskellä pientalo- ja kerrostaloasutusta. Alueen välittömässä läheisyydessä on 7 päiväkotia ja kaksi koulua. Kaupunki on kaavoittanut polttolaitoksen ympäristöä niin, että se on keskellä asutusta ja on kaavoittanut edelleen 20 uutta pientalotonttia polttolaitoksen välittömään läheisyyteen. Polttolaitoksen välittömässä läheisyydessä asuu 15 000 ihmistä eli noin 10 % Turun asukkaista.