KANSANELÄKELAITOS 31.1.2011

KANSANELÄKELAITOS 31.1.2011 Suunnitelma Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varojen käytöstä vuosina 2012 2014

Sisällys 1. Lähtökohdat... 1 2. Kuntoutuksen lähivuosien haasteet... 2 2.1. Kuntoutuksen haasteet elämänkaaren näkökulmasta... 3 2.2. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen... 3 2.3. Väestön ikärakenteen, työllisyyden ja työmarkkinoiden muutokset... 4 2.4. Työelämän muuttuneet vaatimukset... 5 2.5. Mielenterveyden ongelmat... 6 2.6. Elintavat terveyden ja toimintakyvyn uhkana... 6 2.7. Lääkinnällinen kuntoutus työ- ja toimintakyvyn turvaamiseksi... 7 2.8. Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen käyttäjinä... 8 3. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen palvelut suunnitelmakaudella... 8 3.1. Työkykyä edistävä kuntoutus... 9 3.2. Toimintakykyä edistävä kuntoutus... 10 4. Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminta... 11 4.1. Kuntoutuksen kehittämistoiminta... 11 4.2. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla tuettu tutkimustoiminta... 13 5. Varojen käyttösuunnitelma 2012 2014... 15 5.1. Psykoterapian siirtyminen järjestämisvelvollisuuden piiriin... 16 5.2. Suoriteperusteisten siirtyvien varojen käyttö... 16 6. Yhteenveto... 17

1 1. Lähtökohdat Kela on keskeinen kuntouttaja Suomessa ja sen harjoittamalla kuntoutuksen kehittämis- ja tutkimustoiminnalla on huomattava valtakunnallinen merkitys. Kelan järjestämää kuntoutusta sai ennakkotiedon mukaan vuonna 2010 yhteensä 83 709 henkilöä, joista 51 843 (62 %) sai harkinnanvaraista kuntoutusta. Vuonna 2010 yleisimpiä syitä harkinnanvaraiseen kuntoutukseen olivat mielenterveyden, käyttäytymisen, oppimiskyvyn ja kielenkehityksen ongelmat (ICD-10 tautiluokituksen F- luokka), tuki- ja liikuntaelinten sairaudet (M-luokka) ja hermoston sairaudet (G- luokka). Liitteessä 3 on yksityiskohtaisia tietoja vuoden 2010 kuntoutuksesta. Kelan kuntoutus on oleellinen osa valtakunnan hyvinvointipolitiikkaa. Keskeisiä hyvinvointipolitiikan tavoitteita ovat mm. kannustava ja oikeudenmukainen sosiaaliturva, kattavat ja vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalvelut, palvelujärjestelmien kehittäminen, palvelujen saatavuus ja laatu, monipuoliset palvelut sekä päätösten ja järjestelmien läpinäkyvyys. Hyvinvointipolitiikassa korostetaan kansalaisten omaa osallistumista, perheiden hyvinvointia ja työelämän kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt lähivuosikymmenien sosiaali- ja terveyspolitiikan strategisissa linjauksissa merkittäviksi alueiksi terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen ja työn vetovoimaisuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet. Linjauksissa on nähty merkittävänä myös köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisy, toimivien palveluiden ja kohtuullisen toimeentulon turvaaminen sekä eri toimijoiden monialainen yhteistyö. Näiden linjausten ja tavoitteiden lisäksi ministeriön tulevaisuuskatsauksessa "Terve ja hyvinvoiva Suomi 2020" terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen esitetään keskeiseksi osaksi päätöksentekoa ja painotetaan sosiaalisen kestävyyden nostamista taloudellisen kestävyyden rinnalle. Sosiaaliturvan ja hyvinvointipalvelujen uudistushankkeet, kuten Kansallinen kehittämisohjelma KASTE-, Kunta- ja palvelurakenneuudistus PARAS-, Sosiaaliturvan kokonaisuudistus SATA- ja Masennuksen ehkäisyn ja masennuksen aiheuttaman työkyvyttömyyden vähentämisen toimintaohjelma MASTO-hanke, sisältävät kuntoutuksen kannalta keskeisiä tavoitteita, ja ne vaikuttavat Kelan järjestämän kuntoutuksen edellytyksiin. MASTO-hankkeen toimeenpanoon liittyvä tiedotus, koulutukset ja asiantuntija- ja yleisötilaisuudet ovat lisänneet masennuksen varhaisempaa tunnistamista ja hoitoa sekä tietoa kuntoutuksen mahdollisuuksista. Kelan harkinnanvarainen kuntoutuspsykoterapia on siirtynyt lainmuutoksella Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin vuoden 2011 alusta. Työterveyshuoltolain uudistus parantaa työkyvyn tukemisen, työpaikan työkyvyn hallinnan ja seurannan mahdollisuuksia ja työntekijöiden varhaista tukea. Kuntoutuksen edellytyksiin voivat vaikuttaa myös oppilas- ja opiskelijaterveydenhuollon uudistamistavoitteet, joilla pyritään poistamaan alueellisia eroja, edistämään ehkäisevää työtä ja kehittämään lasten ja nuorten tarpeita vastaavia palveluja. Kuntoutuksessa huomioitavia seikkoja sisältävät myös vammais- ja nuorisopoliittiset kehittämisohjelmat, joissa korostetaan osallistumisen mahdollisuuksien edistämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä monialaisella toiminnalla, mm. tarjoamalla tukea elämän muutos-, siirtymä- ja kriisivaiheissa, vahvistamalla osaamista, oikea-aikaisuutta ja parantamalla ja asiakaslähtöisyyttä. Kelan kuntoutuksen kehittämisohjelmassa vuodelle 2015 esitetään lähivuosien tärkeimmiksi tavoitteiksi kuntoutuspalvelujen asiakas- ja työelämälähtöisyys sekä kuntoutuksen tuloksellisuuden raportoiminen. Kuntoutuksella tuetaan yhteiskuntaan osallistumista ja arjessa selviy-

tymistä. Asiakkaan aito kuuleminen ja kohtaaminen ovat vaikuttavan kuntoutuksen perusedellytyksiä. Kuntoutuksen tavoitteet ovat yksilölliset vaikka diagnoosi onkin sama. Kuntoutujan ja kuntoutuksen toimijoiden vuorovaikutuksella päästään konkreettisiin asiakaslähtöisiin ja realistisiin kuntoutuksen tavoitteisiin ja toteuttamiseen, joka tukee kuntoutujan motivaatiota. Kuntoutuspalvelut järjestetään mahdollisimman joustavasti ja oikea-aikaisesti. Osallistumisen ja arjessa selviämisen tukemisen peruslähtökohtana on kuntoutustarpeen ja tavoitteiden tarkastelu kokonaisvaltaisesti, asiakkaan sairaus ja toimintakyky, yksilötekijät sekä elämäntilanne ja ympäristö huomioiden WHO:n ICF- luokituksen (International Classification of Functioning, Disability and Health, Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainvälinen luokitus) viitekehyksessä. Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishankkeen (VAKE) suositukset huomioidaan myös harkinnanvaraista lääkinnällistä kuntoutusta kehitettäessä. Suositukset kuvataan kirjoissa "Hyvän kuntoutuskäytännön perusta, käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa" ja "Asiakkaan äänellä, odotuksia ja arvioita vaikeavammaisten lääkinnällisestä kuntoutuksesta". Suosituksista suurin osa on yleistettävissä monien sairausryhmien kuntoutukseen. Kelan järjestämän kuntoutuksen tulee kytkeytyä vaivattomasti kuntoutujan hoidon, kuntoutuksen ja arjen kokonaisuuteen. Asiakkaan hoito- ja kuntoutusprosessin ohjauksesta vastaa hoitava lääkäri. Tulevaisuudessa sähköinen tiedon välitys on välttämätöntä toimijoiden kesken. Menettelytavat yhdessä sopien yhteistyön tiivistäminen on mahdollista ja hyviä alueellisia toimintatapoja on olemassa. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen kolmivuotissuunnitelmassa esitetyt tavoitteet pohjautuvat kehittämisohjelmassa esitettyihin tavoitteisiin. Tässä kolmivuotissuunnitelmassa esitetään harkinnanvaraisen kuntoutuksen ajankohtaiset haasteet, toiminnan ja varojen käytön painoalueet vuosina 2012 2014. Kuntoutuspalveluiden sekä tutkimus- ja kehittämishankkeiden voimavarat kohdennetaan valituille painoalueille. 2. Kuntoutuksen lähivuosien haasteet Kuntoutuksen haasteina muuttuvassa toimintaympäristössä on edistää työhön paluuta, itsenäistä selviytymistä, elämänhallintaa ja osallistumismahdollisuuksia. Väestön ikääntyminen, globalisaatio, työelämän muutokset, työttömyyden pitkäaikaistuminen, työllistymisen esteet etenkin nuorilla sekä monisairastavuuden lisääntyminen ja haitalliset elämäntavat asettavat omat haasteensa suomalaiselle kuntoutusjärjestelmälle. Kelan järjestämän kuntoutuksen kannalta merkittäväksi asiaksi nousevat lähivuosina uuden terveydenhuoltolain vaikutukset julkisen terveydenhuollon järjestämään kuntoutustoimintaan. Toimiva yhteistyö kuntoutuksen asiakasprosesseissa julkisen terveydenhuollon, työterveyshuollon, palvelujentuottajien, työeläkejärjestelmän sekä sosiaali- ja työvoimahallinnon kesken on merkittävä Kelan kuntoutuksen valtakunnalliseen rooliin liittyvä tavoite ja haaste. Sosiaaliturvan järjestämistä laajemmin koskevat muutosehdotukset, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituskanavia koskevat ehdotukset, koskettavat myös Kelan kuntoutusjärjestelmää. Kuntoutuksen haasteet ja riskit ovat jossain määrin ennakoitavissa, mutta ne voivat ajankohtaistua myös yllättäen esimerkiksi yhteiskunnallisen epävakauden seurauksena. Tärkeitä yhteiskunnallisia muutostekijöitä ovat edellisten lisäksi hyvinvointipolitiikan muutospaineet (kuten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotannon muutokset, kuluttajamallit), kuntoutujien akti- 2

voituminen ja aktivoiminen osallistujina, yhteistoimijoina ja palveluiden valitsijana sekä niihin sitoutujana sekä teknologian kehitys. Uudenlaiset viestintämahdollisuudet ja uudenlaiset teknologiat on huomioitava palvelutoimintaa kehitettäessä. Myös kestävän kehityksen näkökulma on huomioitava kuntoutuksen kehittämisessä ottamalla ympäristö, ihminen ja talous tasavertaisesti huomioon kuntoutuksen kehittämiseen ja järjestämiseen liittyvässä päätöksenteossa ja toiminnassa. 2. 1. Kuntoutuksen haasteet elämänkaaren näkökulmasta Elämänkaaren eri vaiheissa sairauksien ja toimintakykyisyyden merkitys hyvinvoinnille ja selviytymiselle vaihtelee. Elämänkaaren eri vaiheiden, lapsuuden ja jo sikiöajan olosuhteilla ja erilaisilla altistuksilla on pitkäaikaisia vaikutuksia aikuisiän terveyteen, toiminta- ja työkykyyn sekä kuntoutustarpeen ilmaantumiseen. Lapsuuden ja nuoruuden ajalla sekä perheolosuhteilla on vahva merkitys myöhemmille elämänvaiheille, kuten koulutus- ja työurille, terveydentilan tai aikuisiän hyvinvoinnille. Syyskuussa 2010 eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle esitetyssä selvityksessä 'Tulevaisuuden voittajat hyvinvointivaltion mahdollisuudet Suomessa' painotettiin tarvetta siirtää sosiaalipolitiikan uudistamisen painopistettä perhepolitiikkaan ja korostettiin, että Suomella ei ole enää varaa menettää lapsia ja nuoria. Kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi lapsiperheiden köyhyyttä on vähennettävä ja lasten ja nuorten mahdollisuuksia on tuettava. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin, työelämään pääsyn ja myös työurien pidentämistavoitteiden kannalta huolestuttavaa on, että tuoreiden tutkimusten mukaan lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö ja sairausperusteisten toimeentuloetuuksien käyttö on lisääntynyt. Perheiden pahoinvoinnista kertovat lastensuojelun tilastot, joiden mukaan lasten huostaanotot ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina. Hyvinvointi on heikentynyt Sosiaalibarometrin mukaan (2010) monenlaista tukea tarvitsevilla lapsiperheillä, yksinhuoltajilla, nuorilla ja toimeentulon saajilla. Elämänkaaren varhaisessa vaiheessa ilmaantuneet ongelmat usein kumuloituvat ja vaikuttavat myöhempään elämänkaareen, toimeentulomahdollisuuksiin, sosiaalisiin suhteisiin, terveydentilaan ja erilaisten yhteiskunnan tukitoimenpiteiden, kuten kuntoutuksen, tarpeeseen. 2.2. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen Sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämisessä on keskeistä lasten ja nuorten sekä lapsiperheiden ongelmien varhainen tunnistaminen ja ongelmiin puuttuminen. Lasten fyysisen ja sosioemotionaalisen kehityksen häiriintymiseen, oppimisvaikeuksiin sekä fyysistä ja psyykkistä terveyttä vaarantaviin elinoloihin on puututtava riittävän varhain. Haasteena on varmistaa riittävät ja laadukkaat kuntoutus- ja muut palvelut niitä tarvitseville lapsille ja nuorille. Kelalla on lasten ja nuorten neuropsykiatrisen sekä mielenterveyskuntoutuksen järjestämisessä sosiaalija terveyspalveluja täydentävä rooli ja tämä rooli tulee uusissa kehittämishankkeissa tarkennettavaksi. Lasten ja nuorten hyvinvointi on yksi hallitusohjelman tärkeimmistä painopisteistä. Kelan tutkimusosaton julkaisemassa "Perhepiirissä" kirjassa on tuotu esille merkittävimmät lähivuosien haasteet. Lasten tulevaisuuden turvaamiseksi ei pelkkä mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy enää riitä. Lasten ja nuorten neuropsykiatriseen hoitoon ja kuntoutukseen tarvitaan voimavaroja ja uusia käytäntöjä. Mitä pidempään joutuu odottamaan hoitoa, sitä intensiivisempää, pidempään kestävää ja kalliimpaa hoitoa todennäköisesti tarvitaan. Vanhempien 3

työ- ja taloudellisen tilanteen nopea heikentyminen talouslaman seurauksena aiheuttaa turvattomuuden tunnetta koko perheeseen, mikä heijastuu lasten ja nuorten henkisenä pahoinvointina. Lastensuojelun toimenpiteiden lisääntynyt tarve osoittaa omalta osaltaan ennaltaehkäisevien, hoitavien, kuntouttavien sekä perheiden jaksamista parantavien toimenpiteiden riittämättömyyden. Epäselvä työn- ja vastuunjako voivat johtaa siihen, että vastuun ottajaa ei löydy. Ne nuoret, joilla on oppimisen tai tarkkaavaisuuden häiriöitä, päihteiden ongelmakäyttöä tai mielenterveyden häiriöitä, voivat syrjäytyä palveluiden ulkopuolelle. Opiskelijoilla tämä näkyy vaikeuksina elämänhallinnassa ja ihmissuhteissa sekä vaikeutena sitoutua opiskeluun aiheuttaen opintojen viivästymistä tai niiden keskeyttämisen. Nuoret, joiden perus- tai ammattikoulutus on jäänyt kesken, ovat riskissä syrjäytyä työmarkkinoiden ulkopuolelle. 15 24-vuotiaiden nuorten työttömyysaste on hieman laskenut aiemmasta ja oli 16,2 prosenttia syyskuussa 2010. Nuorten työkyvyttömyys on kuitenkin jonkin verran lisääntynyt. Kelan tutkimusosaston selvityksen mukaan nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä on voitu hieman myöhentää, vaikkei vähentää, nuoren kuntoutusrahan avulla. Koulutuskaan ei enää takaa työpaikkaa ja työllistymiseksi on erityisesti nuorille ja vajaakuntoisille luotava työpaikkoja, joissa kouluttautuminen tapahtuu työpaikalla. 2.3 Väestön ikärakenteen, työllisyyden ja työmarkkinoiden muutokset Kelan järjestämisvastuulla olevan kuntoutuksen kehittämisen kannalta merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita ovat työurien pidentämisen tavoite, työllisyyden vahvistaminen, nuorten työelämään pääsyn tukeminen, työttömyyden pitkäaikaistuminen, maahanmuuttoon liittyvät kysymykset sekä 75-vuotiaiden väestöosuuden kasvu. Näihin haasteisiin vastaaminen on tärkeää sekä kansalaisten että julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Suomalaisten eliniän pidentyessä työurien pidentämisestä on tullut keskeinen yhteiskuntapolitiikan tavoite. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt sopivat maaliskuussa 2009 tavoitteesta nostaa 25 vuotta täyttäneiden keskimääräistä eläkkeelle siirtymisiän odotetta kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Keinoja työurien pidentämiseen on haettu sekä eläkepolitiikan että työelämän kehittämisen näkökulmasta ja siitä, että kuntoutuksen mahdollisuudet tulevat myös tarkoin punnituksi. Vuonna 2008 alkanut talouslama heikensi Suomen kansantaloutta ja laajemminkin Euroopan talousnäkymät ovat heikentyneet. Vuonna 2009 julkinen talous kääntyi alijäämäiseksi ja valtion velka kasvoi voimakkaasti. Taantuman johdosta työllisyysaste on laskenut vuoden 2008 jälkeen ja on tällä hetkellä noin 67,3 prosenttia 15 64-vuotiaista. Syyskuun 2010 tilanteen perusteella miesten työllisyys on hieman parantunut (68,9 %) ja naisten heikentynyt (65,7 %). Kaikkiaan työllisiä oli maassamme vuoden 2010 syyskuussa 2 430 000. Vaikka työllisyys on heikentynyt, työllisyysaste on edelleen korkeampi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin. Se on kuitenkin kaukana esitetyistä tavoitteista (75 %). Suuret ikäluokat jäävät näinä vuosina eläkkeelle, ja työikäisen väestön määrä supistuu. Vakavaa työvoimapulaa ei liene kuitenkaan odotettavissa. Sen sijaan vajaatyöllisyys ja työttömyys jatkunevat. Työttömyysaste oli syyskuussa 2010 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 7,0 prosenttia, ja työllisyys ja työttömyys olivat suurin piirtein vuoden takaisella tasolla. Mahdollisesti taloudellisen taantuman vuoksi maahanmuutto on hieman vähentynyt aiempaan nähden. Muuttajien työllistyminen vie yleensä jonkin verran aikaa ja edellyttää riittäviä tukitoimia. Työmarkkinoille kiinnittymisen pulmat painottuvat sekä työurien alku- että loppupäähän. Pit- 4

käaikaistyöttömyys eli yli vuoden kestänyt yhtäjaksoinen työttömyys keskittyy edelleenkin heikosti koulutettuihin ja ikääntyviin. Ikääntyneen joutuessa työttömäksi uuden työpaikan saanti on poikkeuksellisen hankalaa. Ikääntyvien lisääntyvä työttömyys johtaa helposti tämän väestöryhmän ennenaikaiseen ja ei-toivottuun työelämästä poistumiseen. Kuntoutuksen järjestämisessä myös työttömiksi joutuneiden kuntoutustarpeet tulee ottaa huomioon sekä järjestää palveluja kuntoutusjärjestelmän rajapinnoilla. Yli 75-vuotiaan väestön määrän kasvu merkitsee haastetta vanhusten omatoimisuuden, aktiivisuuden ja toimintakyvyn turvaamiselle. Sekä kuntoutuksen että hoivan tarve lisääntyvät tuntuvasti lähivuosina. Ratkaisevaa on, miten kuntoutuksella ja muilla tukitoimilla voidaan ylläpitää ja edistää ikääntyneiden toimintakykyä sekä tukea omaisistaan huolehtivien jaksamista. Hoiva- ja kuntoutuspalveluihin ja -etuuksiin liittyvää yhteistyötä, työnjakoa ja koordinaatiota on tarpeen tehostaa. 2.4. Työelämän muuttuneet vaatimukset 5 Suomen 4,0 miljoonasta työikäisestä kuuluu työvoimaan 2,6 miljoonaa henkilöä, joista palkansaajia on 2,1 miljoonaa ja yrittäjiä n. 300 000. Nuorista ikäluokista tulee jo nyt vähemmän työvoimaa kuin siirtyy eläkkeelle. Vähenevän työllisyyden aloilta siirtyvän väestön ammattitaito ei aina vastaa avautuvien työpaikkojen vaatimuksia. Työmarkkinoilla vahvat, nopeat muutokset ovat tulleet jäädäkseen. Työelämä on murroksessa. Elinkeino- ja ammattirakenne muuttuu ja ammattien vaatimukset muuttuvat, osaamis- ja kvalifikaatiovaatimukset monipuolistuvat. Ammatteja häviää ja uusia syntyy. Työurista tulee yhä useammin yksilöllisiä ja vaihtelevia. Perinteinen palkkatyön malli on murtumassa. Epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät, yhä suurempi osa väestöstä toimii yrittäjänä ja myös siirtymät palkkatyön ja yrittäjyyden välillä ovat tavallisia. Lisääntyvästi on itsensä työllistäjiä, jotka sijoittuvat perinteisen palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastoon. Myös työja vapaa-ajan ero hämärtyy. Työelämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen on sekä haaste että mahdollisuus. Globalisoitumisen myötä Suomi monimuotoistuu: työpaikoilla on yhä enemmän eri kansallisuuksia, uskontoja ja ajatussuuntia sekä eri-ikäisiä ja eri elämänvaiheissa olevia ihmisiä. Monimuotoisuus on osa muuttuvaa suomalaista työelämää ja tuo työpaikoille uusia haasteita. Kilpailu kiristyy ja talous muuttuu yhä enemmän kansainväliseksi. Uutta tietotekniikkaa, uusia materiaaleja, työmenetelmiä ja tuotantotapoja otetaan käyttöön yhä nopeammin ja ne muokkaavat yritysten toimintaympäristöä, toimintamahdollisuuksia ja toimintatapoja. Työorganisaatiot muuttuvat ja uusiutuvat. Yritysten rakenteet muuttuvat ja syntyy uusia yritysverkkoja. Ammattitaito- ja oppimisvaatimukset kasvavat ja monipuolistuvat samanaikaisesti kuin työntekijöiden keski-ikä nousee. Asiantuntijatyössä erityisesti innovaatioiden tuottamisen ja ongelmanratkaisun vaatimukset korostuvat. Työelämässä korostetaan tuottavuuden ja henkilöstön hyvinvoinnin yhtäaikaisen edistämisen tärkeyttä. Juuri työelämän laadun parantaminen nähdään kansallisissa strategioissa avaintekijäksi työurien pidentämisen ja tuottavuuden nostamisen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisaalta kuilun työelämän hyvä- ja huono-osaisten välillä arvioidaan kasvavan. Laajemminkin uhkana on väestön jakautuminen menestyjiin ja syrjäytymisvaarassa oleviin. Vuoden 2009 työilmapiirikyselyn mukaan vaikutusmahdollisuudet itseään koskeviin asioihin työpaikalla, työn tavoitteiden selkeys, esimiestyön tasapuolisuus ja hyvä työilmapiiri ovat suomalaisilla työpaikoilla kohtalaisen hyvässä kunnossa, joskin kehittämiselle on yhä tarvetta.

6 Huomio kiinnitettiin tarpeeseen yhteensovittaa työtä ja muuta elämää, vaikka tämä sujuukin aikaisempaa useammalla ilman ongelmia. Myös kuntoutuksen ajallinen ja sisällöllinen kohdistuminen sekä yhteistyömuotojen rakentaminen ovat uusien haasteiden edessä. 2.5. Mielenterveyden ongelmat Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat yleisin eläköitymistä ja pitkäaikaista työkyvyttömyyttä aiheuttava sairausryhmä. Työkyvyttömyyseläkemenoista noin 40 % johtuu mielenterveyden häiriöistä. Mielenterveyden häiriöt ovat yleisiä kaikissa ikäryhmissä ja vaikeuttavat elämänaikaisesti vähintään joka viidennen aikuisen arkipäivässä selviytymistä. Henkisen kuormituksen on todettu olevan työelämän riski. Masennus on työkykyongelmana kasvanut enemmän kuin mikään muu terveydellinen haittatekijä. Työelämän kiristyneet vaatimukset voivat johtaa siihen, että vähäinenkin psyykkinen oireilu ja sairastelu saattavat olla ongelmallisia riittävien työsuoritusten kannalta. Mielenterveyden häiriöt uhkaavat yhä useammin myös opiskelijoiden työkykyä, ja kuntoutustarve on kasvanut opiskelijoiden keskuudessa. Mielenterveyden häiriöt voivat olla myös seuraus tunnistamattomista ja vaille asianmukaista hoitoa sekä kuntoutusta jääneistä neurologisista ongelmista kuten oppimisen erityisvaikeuksista, tarkkaavaisuushäiriöistä ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvistä ongelmista, jotka voivat olla itsenäisiä syrjäytymiskehityksen ja mielenterveyshäiriön syytekijöitä. Lisäksi mielenterveyden häiriöihin liittyy usein päihteiden ongelmakäyttöä sekä somaattista että psykiatrista samanaikaissairastavuutta, jotka edelleen voivat heikentää työ- ja toimintakykyä ja yleistä elämänhallintaa. Talouslama vaikuttaa myös mielenterveyskuntoutujien asemaan. Mielenterveysbarometrin (2009) mukaan 74 % kuntoutujista katsoo taloustilanteen heikentävän omaa asemaansa jonkin verran tai selvästi. Työpaikoilla ongelmista ei uskalleta puhua, koska pelätään, että mielenterveyden ongelmien paljastuminen työpaikalla voi johtaa työpaikan tai aseman menettämiseen. Työelämässä onkin henkilöitä, joiden työteho on vakavasti heikentynyt, mutta jotka sinnittelevät työssä. Työ vaikuttaa ihmisen mielenterveyteen ja sitä kautta myös yleiseen toimintakykyyn. Työelämän kehittäminen on tärkeä osa mielenterveystyötä. Vaikka työhön kuntoutuminen ei aina ole mahdollista, työ on usein itsessään terapeuttista. Yleinen terveydentilan koheneminen ei ole koskenut mielenterveyttä. Alueelliset erot ovat suuria esim. päihdekuntoutuksen ja harkinnanvaraisen psykoterapian saatavuudessa. Leimautuminen estää mielenterveyskuntoutujia hakeutumasta kuntoutuksen pariin. Tutkimusta tarvitaan lisää mielenterveyskuntoutuksen vaikuttavien prosessien sekä kuntoutuksen oikeaaikaisuuden selvittämiseen. Haasteena on myös psykiatrisiin sairauksiin liittyvän somaattisen samanaikaissairastavuuden tunnistaminen ja sen huomiointi kuntoutuksen sisällön suunnittelussa ja vaikuttavuuden arvioinnissa. Mielenterveyskuntoutus edellyttää monialaista yhteistyötä ja palvelujen sujuvien kokonaisuuksien suunnittelua. 2.6 Elintavat terveyden ja toimintakyvyn uhkana Suomalaisten elintavat ovat viime vuosina monin tavoin kohentuneet. Niissä on kuitenkin tapahtunut myös sellaisia epäsuotuisia muutoksia, jotka heikentävät väestön terveyttä ja työkykyä ja aiheuttavat siten suuren haasteen myös kuntoutukselle. Varsinkin runsaasti energiaa sisältävien pikaruokien ja makeiden virvoitusjuomien lisääntynyt käyttö, annoskokojen suurentuminen sekä arkiliikunnan vähentyminen vaikuttavat osaltaan siihen, että lihavuudesta on tullut jatkuvasti yleistyvä kansanterveydellinen ongelma.

7 Lihavuus on lukuisten sairauksien merkittävä riskitekijä. Monet näistä sairauksista ovat juuri niitä, joita sairastaville järjestetään harkinnanvaraista sairausryhmäkohtaista kuntoutusta (esim. tuki- ja liikuntaelinsairaudet, metabolinen oireyhtymä ja uniapnea). Lihavuus aiheuttaa monille fyysisten sairauksien lisäksi myös psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Ne voivat heikentää työkykyä, vaikeuttaa työnsaantimahdollisuuksia, hankaloittaa opiskelua, vaikeuttaa ihmissuhteita ja heikentää elämänlaatua monin eri tavoin. Finriski-tutkimuksen (2007) mukaan normaalipainon ylärajan (BMI < 25 kg/m 2 ) ylittää aikuisista 25 74-vuotiaista naisista 56 % ja miehistä 70 %. Lihavien (BMI > 30 kg/m 2 ) osuus naisista on 23 % ja miehistä 22 %. Psykososiaaliset tekijät, koulutustausta ja ammatillinen asema ovat yhteydessä lihavuuteen siten, että heikko taloudellinen tilanne, työttömyys ja stressaavat elämäntilanteet altistavat lihomiselle. Lihavuus yleistyy voimakkaasti erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Tämä merkitsee sitä, että lähivuosina yhä suurempi osa kuntoutukseen osallistuvista henkilöistä tulee olemaan liikapainoisia ja siihen liittyviä sairauksia potevia, mikä on otettava huomioon kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Elintavoilla, erityisesti ruokatottumuksilla, on keskeinen merkitys sekä lihavuuden ehkäisyssä että sen hoidossa. Sen vuoksi kuntoutuksessa on tärkeää pitää huolta siitä, että kuntoutujat saavat riittävästi ja tarvettaan vastaavasti asiantuntevaa ravitsemukseen ja elintapojen muutokseen motivoivaa ohjausta. Näin voidaan ehkäistä ja hoitaa lihavuutta ja siihen liittyviä sairauksia, jotka ovat monesti vaikeuttamassa kuntoutumisen onnistumista. Osalle kuntoutujista riittää ryhmässä annettu ruokavalioneuvonta. Moni tarvitsee kuitenkin yksilöllistä ohjausta, joka antaa mahdollisuuden suunnitella ruokavalio yhteistyössä kuntoutujan kanssa hänen aikaisemmat tottumuksensa ja elämäntilanteensa huomioiden. Tämä parantaa hoitomyöntyvyyttä, sovittujen ruokavaliomuutosten noudattamista ja kuntoutukseen sitoutumista. 2.7 Lääkinnällinen kuntoutus työ- ja toimintakyvyn turvaamiseksi Keskeisiä työ- ja toimintakykyyn vaikuttavia sairauksia mielenterveysongelmien lisäksi ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet, etenkin selkä- ja niskasairaudet. Muita keskeisiä sairauksia ovat mm. sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet, hermoston ja aistimien sairaudet, hengityssairaudet, kasvaimet ja monet erilaiset harvinaiset sairaudet. Näissä sairausryhmissä Kelan järjestämä kuntoutus kohdentuu niihin henkilöihin, joilla on vaativan ja moniammatillisen kuntoutuksen tarvetta. Terveydenhuollon toimenpiteiden lisäksi työelämässä olevilla työterveyshuollon aktiivinen toiminta ja työpaikalla tehtävät järjestelyt kuuluvat kuntoutukseen ja ovat vaikuttavia. Itsehoidon omaksuminen ja oman elämäntilanteen tarkasteleminen ovat keinoja selviytyä pitkittyneen kipu- ja toimintakykyongelman kanssa. Kuntoutuksen keinoin voidaan tukea omaa vastuunottoa. Vaativassa, moniongelmaisessa tilanteessa tarvitaan moniammatillista ja monitahoista tilannearviota. Selkeä työnjako terveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa varmistaa oikea-aikaisen kuntoutuksen sitä tarvitseville. Yleisten kansantautien ennaltaehkäisy, hyvä hoito ja varhaiskuntoutus eivät ole Kelan kuntoutuksen keskeisiä tehtäviä. Tärkeää on turvata vammaisten ja eri tavoin sairastuneiden henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen sekä tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin. Tärkeitä kehittämisen alu-

eita ovat muun muassa vammaisten kansalaisten työllistymisen edistäminen, kohtuullisen toimeentulon turvaaminen, koulutuksellinen yhdenvertaisuus ja itsenäinen asuminen. Myös omaisten hoivatyön yhteiskunnallinen ja taloudellinen merkitys on todettu suureksi, ja omaishoitajien työpanosta tarvitaan entistä enemmän, kun väestö ikääntyy ja esim. dementoivat sairaudet lisääntyvät. 2.8 Maahanmuuttajat kuntoutuspalvelujen käyttäjinä Suomessa kotikunnan saaneella työttömällä, työmarkkinatuen ja /tai toimeentulotuen piirissä olevalla maahanmuuttajalla on oikeus kolmen vuoden ajan kotoutumissuunnitelmaan ja siinä sovittuihin palveluihin joihin voi kuulua myös kuntoutusta. Muille maahanmuuttajille järjestetään kuntoutusta samoin kuin suomalaisille. Kuntoutustarpeen arviointi ja kuntoutukseen ohjaaminen kuuluvat kotouttamispalveluihin, mutta kuntoutuksen asiantuntemus on puutteellista ja vastuut kuntoutukseen ohjauksesta ovat epäselviä. Merkittävä kuntoutukseen hakeutumisen ja sen toteutumisen este on puuttuva suomenkielen taito. Koulutusta vastaava työllistyminen edellyttää myös suomenkielen taitoa. Erityisesti pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden häiriöt ovat tavallisia. Maahan muuton tausta vaikuttaa mielenterveyden ongelmien ilmiasuun, samoin mielenterveydellisten häiriöiden rooli ja merkitys maahanmuuttajan omassa kulttuurissa. Maahanmuuttajien palvelutarpeista ja palvelujen käytöstä on käynnissä selvitys, jossa selvitetään kuntoutukseen hakeutumisen ja saamisen esteitä. 3. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen palvelut suunnitelmakaudella Kela järjestää vaativaa, moniammatillista ja intensiivistä kuntoutusta, joka perustuu asiakasta hoitavan lääkärin tekemään kuntoutussuunnitelmaan ja joka on aina osa hoidon ja kuntoutuksen kokonaisuutta. Kelan kuntoutus täydentää terveydenhuollon palveluja. Pääosa harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta on kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja ja neuropsykologista terapiaa. Harkinnanvaraisena kuntoutuksena toteutetaan myös mm. yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Harkinnanvaraiset yksilölliset kuntoutusjaksot jaetaan vuodesta 2012 lähtien lasten ja nuorten sekä aikuisten sairausryhmäkohtaisiin palvelulinjoihin Kela ei järjestä akuuttivaiheen kuntoutusta tai päihdekuntoutusta. Kelan kuntoutus on asiakaslähtöistä ja palvelujen standardeissa otetaan huomioon uudet hyvät ja vaikuttavat käytännöt. VAKE- tutkimuksen mukaan kuntoutussuunnitelmien laatua kuntoutustarpeiden, tavoitteiden ja tarpeelliseksi nähtyjen toimenpiteiden viestittämisessä on mahdollista parantaa. Hyvä yhteistyö toimijoiden välillä on välttämätöntä ja mahdollista kun toimintatavat sovitaan. Kelassa on otettu käyttöön yhteistyökumppanien palvelunumerot yhteydenpitoa varten ja KYKY-hankkeessa (Terveyteen ja työ- ja toimintakykyyn liittyvien prosessien kehittäminen kokonaisvaltaisesti ja asiakaskeskeisesti) kehitetään konkreettisia yhteistyön muotoja etuuskokonaisuuksittain. Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen tärkein painoalue on työelämässä olevien tai työhön palaavien kuntoutus, jolloin tavoitteena on tukea kuntoutujien työ- ja opiskelukykyä ja omaa aktiivisuutta kuntoutumisensa edistämiseksi. Lisäksi Kela järjestää jonkin verran toimintakykyä ylläpitävää kuntoutusta työelämästä poissa oleville aikuisille, vanhuuseläkeiän täyttäneille sekä lapsille ja nuorille. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoja kohdennetaan myös kuntoutuksen kehittämistoimintaan, joka keskittyy pääosin Kelan järjestämiin kuntoutuspalveluihin. 8

Harkinnanvaraisen kuntoutuksen varojen käytön perusteita tarkastellaan vuosittain mm. siitä näkökulmasta, miten varojen käytöllä voidaan vastata yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamiin tarpeisiin. Lisäksi kuntoutuspalvelujen hankintojen sopimuskaudet vaikuttavat kuntoutusvarojen käyttöön. Joustavaa tarkastelua tarvitaan myös kolmivuotiskauden kuluessa. 3.1 Työkykyä edistävä kuntoutus Harkinnanvarainen kuntoutus täydentää järjestämisvelvollisuuteen kuuluvaa ammatillista ja lääkinnällistä kuntoutusta. Se antaa tärkeän mahdollisuuden varhaisempaan ammatilliseen tukeen ja lääkinnälliseen kuntoutukseen. Työikäisten kuntoutuksen toteutukseen vaikuttaa suunnitelmakaudella Kelassa toteutettava työkykyprosessien kehittäminen siten, että varhaisella tuella estetään työkyvyttömyyden pitkittyminen. Tavoitteena on myös edistää sairauspäivärahaa saavan asiakkaan työhön paluuta ajoissa toteutuneella ja vaikuttavalla kuntoutuksella sekä työhön paluuta tukevilla toimilla ja ohjauksella yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Näin voidaan nostaa eläkkeelle siirtymisiän odotetta. Työkykyä edistävän kuntoutuksen järjestämisessä ja sisällössä (mm. ASLAK- kurssit) on otettu huomioon meneillään olevan työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia. Palveluita uudistetaan hankkeen lopullisten tulosten perusteella yhteiskunnan muutokset ja työurien pidentämisvaateet huomioon ottaen ja niin, että käytössä olisi kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvat ja kuntoutujien tarpeita vastaavat palvelut. Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa (VAKE) tarkastellaan kuntoutuksen oikea-aikaista järjestämistä niille, joilla on selvä vaikeavammaisuuden uhka lähiaikoina. Tavoitteena on tunnistaa tämä uhka oikea-aikaisesti ja hidastaa työ- ja toimintakyvyn laskua moniammatillisesti toteutetulla tavoitteellisella kuntoutuksella. VAKE- hankkeessa kehitetään myös uusia kuntoutuksen toteutustapoja ja sisältöjä pitkäaikaissairaille itsenäisen elämän ja työuran suunnitteluvaiheessa oleville nuorille sekä työelämässä jo oleville vaikeavammaisille nuorille aikuisille. Kelan KYKY 2 hanke (Sairaan lapsen ja vammaisen etuudet) tukee tätä kehittämällä sairaan lapsen ja vammaisen asiakkaan etuuksien kokonaisvaltaista hoitamista. Työkykyä edistävään kuntoutukseen suunnitellaan vuonna 2012 käytettäväksi yhteensä 62,7 milj. euroa. Varoja kohdennetaan eri kuntoutujaryhmien tarpeiden ja sosiaalivakuutuksellisten riskien perusteella. Edelleen painotetaan nuorten aikuisten ja ikääntyvien työntekijöiden kuntoutusta sekä syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kuntoutusta. Työkykyä edistävä harkinnanvarainen kuntoutus toteutetaan ammatillisesti ja työyhteisöllisesti painottuneina ASLAK -kursseina, yksilöllisinä kuntoutusjaksoina sekä sairausryhmäkohtaisina kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseina. Kela järjestää Tules- ja mielenterveyskuntoutujien lisäksi kursseja monille muille sairaus- ja vammaryhmille, kuten sydän- ja verisuonisairauksia, syöpää, sidekudossairauksia ja neurologisia sairauksia sairastaville sekä pieniin harvinaisiin sairausryhmiin kuuluville kuntoutujille työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Lisäksi Kela järjestää vajaakuntoisille työelämästä syrjäytyneille tai syrjäytymisuhan alaisille henkilöille ammatillisia kuntoutuskursseja ja pitkäaikaistyöttömien kuntoutuskursseja. Kurssien tavoitteena on auttaa kuntoutujia pääsemään työelämään tai aloittamaan opiskelua. 9

Monissa sairauksissa, kuten reuma- ja sydänsairauksissa, hoito on kehittynyt niin, että kuntoutuksen tarve on vähentynyt. Yksittäisten kansantautien, kuten verenpainetaudin, lievän tyypin 2 diabeteksen ja lievän astman, allergian, osteoporoosin sekä ylipainon hoidossa keskeistä on pitkäaikainen ennaltaehkäisy, itsehoito ja varhaiskuntoutus, terveydenhuollon hyvään hoitoon liittyen. Myöskään eri potilasryhmien virkistys- ja vertaisryhmätoiminta ilman laaja-alaista ja intensiivistä kuntoutusta ei kuulu Kelan kuntoutuksen piiriin. Kela on vähentänyt näiden ryhmien kuntoutuspalvelujen järjestämistä. Tulevina sopimuskausina kurssivalikoimaa tarkastellaan edelleen optimaalisen työnjaon näkökulmasta. 3.2 Toimintakykyä edistävä kuntoutus Työelämästä poissa olevien kuntoutukseen suunnitellaan käytettäväksi vuonna 2012 yhteensä 13,4 milj. euroa. Varat kohdennetaan niille kuntoutujaryhmille, joilla on suuri kuntoutustarve ja jotka hyötyvät moniammatillisesti järjestetystä kuntoutuksesta. Lapsilla ja nuorilla keskeisenä tavoitteena on ikäkausittaisen kehityksen, hyvinvoinnin, koulunkäynnin ja opiskeluedellytysten tukeminen. Aikuisilla ja ikääntyvillä tavoitteena on turvata itsenäinen toimintakyky ja asuminen. Työelämästä poissaolevien osuus kasvaa noin 12,6 % aikaisempaan kolmivuotissuunnitelmaan nähden. Lapsille ja nuorille järjestetään kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja, jotka ovat pääosin perhekursseja, ja yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Kohderyhminä ovat esim. erilaisia harvinaisia sairauksia sairastavat lapset ja nuoret, joille valtakunnallisesti järjestetty kuntoutus on ainoa mahdollisuus saada asiantuntevaa ryhmäkuntoutusta. Lisäksi kursseja järjestetään mm. sydänsairaille ja aistivammaisille sekä syöpää, epilepsiaa, allergiaa, astmaa ja neuropsykiatrisia sairauksia sairastaville lapsille ja nuorille. Yksilöllisiä kuntoutusjaksoja järjestetään mm. reuma- ja tule-sairauksia sairastaville ja aistivammaisille lapsille ja nuorille sekä niille, joilla on kehityksen erityishäiriö tai psykiatrinen tai neuropsykiatrinen häiriö. Neuropsykiatrisesti painottunut nuorten kuntoutus on myös yksi tulevaisuuden kehittämisalueita. Työelämästä poissa oleville aikuisille järjestetään useiden sairausryhmien kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja ja yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Keskeisiä kuntoutujaryhmiä ovat henkilöt, joilla on mm. aistivamma, aivohalvaus, reuma-, sydän-, syöpä-, Tules- tai neurologinen sairaus. Kela järjestää edelleen vuonna 2012 kehittämistoimintana geriatrista kuntoutusta. Se kattaa kuitenkin vain pienen osan vanhusväestön kuntoutuksesta, jonka päävastuu on terveydenhuollolla. Näistä kehittämishankkeista saatuja tuloksia huomioidaan ikääntyneiden kuntoutuksen painotuksissa jonkin verran jo vuonna 2012 ja laajemmin suunnitelmakauden loppupuolella, mm. uusina aivohalvauspotilaan intensiiviseen, kävelyvaljailla painokevennettyyn kävelyharjoitteluun keskittyvinä kuntoutuskursseina. Kelan yli 65-vuotiaiden kurssitoiminta täydentää vain vähäisessä määrin julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vastuulla olevaa toimintaa. Toimintakykyä edistävänä kuntoutuksena Kela järjestää tällä hetkellä kursseja mm. omaishoitajille ja yli 65-vuotiaille monisairaille henkilöille sekä harkinnanvaraisia yksilöllisiä kuntoutusjaksoja joillekin kuntoutuksen kannalta vaikeavammaisille kuntoutujille, jotka eivät enää kuulu ikänsä tai vammaistuen alenemisen vuoksi Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin. SATA- komitean esitys vaikeavammaisten kuntoutuksen ikärajan nostosta 67- vuotiaisiin ja vammaistukikytköksen poistosta saattaa siirtää tämän kohderyhmän kuntoutusta vaikeavammaiskuntoutuksen puolelle tämän suunnitelmakauden aikana. 10

11 4. Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminta Kuntoutuksen kehittämistoiminta kohdistuu Kelan toteuttaman kuntoutuksen keskeisiin palveluihin ja yhteiskunnallisesti merkittäville kuntoutuksen alueille, jotka sijoittuvat eri järjestelmien rajapinnoille. Näillä alueilla tavoitteena on selkiyttää yhteistyötä ja työnjakoa. Kelan kuntoutusryhmä tekee kehittämistyötä laajassa yhteistyössä asiantuntijoiden, tutkijoiden ja palveluntuottajien kanssa. Kuntoutujille tehtävät kyselyt sekä järjestöjen, asiakasraatien ja neuvottelukuntien kuuleminen tuo asiakkaiden näkemyksen mukaan palvelujen kehittämiseen. Hankkeiden järjestämisessä tehdään yhteistyötä muiden rahoittaja- sekä järjestäjätahojen kanssa. Kuntoutusta koskeva tutkimus on yksi Kelan tutkimusosaston painoalueista. Tutkimuksen suuntaviivat määritellään osaston tutkimusohjelmassa ottaen huomioon mm. Kelan terveysosaston esittämät näkökohdat. Kuntoutusta koskevaa tutkimusta tehdään paitsi Kelassa myös laajamittaisesti yhteistyössä yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten kanssa. Kuntoutuksen vaikuttavuuden osoittaminen on haasteellista, koska kyse on moniammatillisen, monimuotoisen ja monitasoisen palvelun ja yksilöllisen kuntoutustarpeen oikeaaikaisesta ja oikeasisältöisestä kohtaamisesta. Vaikuttavuuden arviointi vaatii pitkää seurantaa ja monitieteistä lähestymistä. Kelan pitkäjänteisen kehittämis- ja tutkimustoiminnan avulla on voitu kehittää kuntoutusmalleja, joiden vaikuttavuus tunnetaan. Yhteistyöhankkeissa saadaan lisää tietoa kuntoutuksen hyvistä toimintatavoista, verkostoyhteistyöstä ja vaikuttavuudesta sekä hyvistä toimintakyvyn ja kuntoutuksen vaikuttavuuden arviointimenetelmistä. Kelan tietojärjestelmiä kehitetään tuottamaan nykyistä paremmin myös kuntoutuksen seurannaisvaikutuksia koskevaa rekisteripohjaista tietoa. 4.1. Kuntoutuksen kehittämistoiminta Kehittämistoiminnan painoalueita ovat mielenterveyskuntoutus, työhönkuntoutus ja vaikeavammaisten kuntoutus, geriatrinen kuntoutus sekä lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus. Kehittämistoiminnan uudet painoalueet kohdentuvat neuropsykiatriseen kuntoutukseen ja ammatilliseen kuntoutukseen. Näillä painoalueilla käynnistetään selvitys- ja tutkimustöitä sekä tarpeen mukaan uusien palvelujen kokeiluja. Kelan kuntoutuksen kehittämistoiminnan hankkeisiin osallistui vuonna 2010 ennakkotietojen mukaan yhteensä noin 2 322 kuntoutujaa. Heistä 1 874 kuntoutujaa osallistui harkinnanvaraisen kuntoutuksen sitoumusperusteisiin kehittämishankkeisiin. Lisäksi 286 kuntoutujaa osallistui harkinnanvaraisen kuntoutuksen suoriteperusteisiin hankkeisiin sekä 162 vajaakuntoisten ammatillisen ja vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen hankkeisiin.

12 Kuntoutuksen kehittämistoiminnan tavoitteena on kehittää toimivia, vaikuttavia ja kustannuksiltaan tehokkaita kuntoutuspalveluja sekä hyviä kuntoutuskäytäntöjä yhteistyössä muiden kuntoutukseen osallistuvien tahojen kanssa kehittää arvioinnin ja mittaamisen menetelmiä kuntoutuksen tarpeen ja vaikuttavuuden arviointiin tehden yhteistyötä myös Toimia- hankkeen kanssa. tehostaa tutkimus- ja kehittämistulosten hyödyntämistä vakiintuneessa toiminnassa kehittää kuntoutuksen tietojärjestelmiä vaikuttavuustiedon kokoamiseksi tuottaa tietoa kuntoutusjärjestelmien toimivuudesta ja tehdä kehittämisehdotuksia kuntoutusjärjestelmän parantamiseksi. Vuonna 2010 sidottiin kehittämistoimintaan yhteensä 10,6 milj. euroa. Tästä rahamäärästä 80,7 % sidottiin kehittämishankkeiden palveluihin, 15,2 % kehittämiseen liittyviin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä 4,1 % Kelan kuntoutuslain 12 :n kehittämishankkeiden suunnittelun, toimeenpanon ja seurannan vaatimiin henkilöstöresursseihin. Varoja käytetään suunnitelmakaudella 2012 2014 määräaikaisten kehittämishankkeiden kolmen suunnittelijan, yhden asiantuntijalääkärin, yhden tutkijan ja yhden toimistosihteerin palkkaamiseen. Jos lähivuosina aloitetaan uusia laajoja kehittämishankekokonaisuuksia, myös niiden koordinaatioon tulee varmistaa riittävät henkilöstöresurssit. Taulukko 1. Kelan kuntoutuksen sitoumusperusteiset kehittämishankkeet vuonna 2010. Kehittämishanke Toteutus-aika Rahoitus M Vaikeavammaisten kuntoutus (VAKE) Kustannukset M Osahankkeiden määrä Kuntoutujamäärä 2006 2013 0,7 0,6 3 45 Työhönkuntoutus 2007 2014 0,5 0,6 6 310 Mielenterveyskuntoutus 2006 2013 2,2 0,3 15 133 Geriatrinen kuntoutus 2000 2012 0,7 3,3 4 711 Lasten ja nuorten psykiatrinen perhekuntoutus 2000 2015 5,8 2,9 22 665 Muut kehittämishankkeet 0,7 0,4 16 Kehittämishankkeet on kuvattu taulukossa 1 ja liitteissä 2a e. Nykyisistä kehittämishankkeista vuonna 2012 päättyy geriatrisen kuntoutuksen kehittämishanke. Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishanke ja mielenterveyskuntoutuksen kehittämishanke jatkuvat vuoteen 2013, työhönkuntoutuksen kehittämishanke vuoteen 2014 ja lasten ja nuorten perhekuntoutuksen hanke vuoteen 2015. Hankkeiden päätyttyä siirretään soveltuvat kehitetyt uudet kuntoutusmallit ja sisällöt ja hyvät käytännöt Kelan vakiintuneeseen toimintaan kyseisten palvelujen hankintakierrosten yhteydessä. Neuropsykiatrisen kuntoutuksen kehittämishankkeen selvitys- ja tutkimustyö käynnistyy vuoden 2011 aikana. Kehittämishankkeisiin liittyy Kelan ulkopuolisten tahojen ja Kelan tutkimusosaston toteuttamia tutkimuksia. Tutkimuksista saadaan tietoa kuntoutukseen ohjautumisesta, asiakkaiden tarpeista, asiakaslähtöisyydestä, arviointimenetelmistä, nykyisistä käytännöistä, uusista hyvistä käytännöistä, toimivista kuntoutusmalleista ja kuntoutuspoluista sekä joustavista yhteistyön muodoista. Tutkimukset tuottavat tietoa myös kuntoutuksen vaikuttavuudesta, mm. tietoa

kuntoutuksen vaikutuksesta kuntoutujien toimintakykyyn, elämän laatuun, arjessa selviytymiseen ja osallistumiseen, itsenäisen elämän taitoihin, sosiaalisiin taitoihin ja käsitykseen omista vahvuuksista sekä läheisten kokemaan kuormittumiseen ja tietoa kuntoutuksen oikeasta ajoittumisesta. Ikääntyneiden kuntoutuksen kehittämishankkeissa tarkastellaan lisäksi kuntoutuksen vaikutuksia pitkäaikaishoitopäätöksiin ja kuolleisuuteen sekä kuntoutustyöryhmän kokoonpanon ja osaamisen vaikutuksia kuntoutuksen laatuun. Suunnitelmakaudella toteutettavissa kehittämishankkeissa kokeillaan avo- ja laitosmuotoisia kuntoutuspalveluja yksilö- ja ryhmäkuntoutuksessa. Täysin avomuotoisten palvelujen kehittämistä ei jatketa enää aikaisemmassa laajuudessa. Avomuotoisten palvelujen tarve ja käyttö ei ole vastannut odotuksia kehittämistoiminnassa tai vakiintuneessa toiminnassa. Kuntoutuspalveluihin tuodaan jatkossa kuntoutujaryhmien tarpeiden mukaisesti aikaisempaa vahvemmin asiakaslähtöisyys, joustavuus ja asiakaslähtöisesti valinnanmahdollisuus avo- tai laitosmuotoisena toteutuvasta kuntoutuskurssista. Kela tukee myös laajaa maahanmuuttajien terveystutkimusta, jossa tuotetaan tietoa mm. maahanmuuttajien terveydestä, terveyskulttuurista, ennaltaehkäisevien, korjaavien ja kuntouttavien palvelujen tarpeesta, toiminta- ja työkyvystä, sosiaaliturvan tarpeista sekä kotoutumisesta. Selvitys kuntoutukseen liittyvistä maahanmuuttajien erityistarpeista valmistuu vuonna 2011. Tutkimuksen ja selvityksen perusteella ratkaistaan, miten nämä tarpeet otetaan huomioon Kelan kuntoutuspalveluja järjestettäessä. Maahanmuuttajille ei kehitetä erillisiä kuntoutuspalveluita. Kielellisiä kulttuurisia kysymyksiä on jo otettu huomioon avo- ja laitosmuotoisen standardin yleisessä osassa. 4.2. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla tuettu tutkimustoiminta Kelan kuntoutuslain 12 :n mukaisia varoja tulee käyttää myös sairauksien ehkäisyä, kuntoutusta ja sairausvakuutusta koskevaan tutkimustyöhön. Tämä tutkimustyö palvelee sekä Kelan suunnittelua ja päätöksentekoa että muita valtakunnallisia tarpeita. Kelan kuntoutuslain 12 :n mukaisesti on viime vuosina myönnetty 2,2 miljoonaa euroa pääasiassa Kelan ulkopuolisiin tutkimushankkeisiin. Lisäksi ns. perusparannusvaroista on voitu ohjata rahoitustukea kuntoutusta ja sairausvakuutusta koskevaan tutkimus- ja kehittämistyöhön. Kelan kuntoutuksen kehittämishankkeisiin on liitetty systemaattisesti tutkimusosioita, joiden avulla voidaan arvioida kuntoutusmallien ja kuntoutusprosessien toimivuutta sekä vaikuttavuutta. Kelan tutkimusosaston suorittama vanhusväestön kuntoutuksen toteutukseen ja kustannusvaikuttavuuteen keskittyvän IKÄ-hankkeen loppuraportti ilmestyi 2010, hanke on lisäksi tuottanut jo kolme väitöskirjaa. KKRL12 :n varoin tuettu Helsingin psykoterapiaprojektin loppuraportti valmistuu vuodenvaihteessa 2010/2011 ja se julkaistaan THL:n ja Kelan yhteisjulkaisuna. Kelan ja Eläketurvakeskuksen yhteistyönä on koottu rekisteriaineisto, jonka avulla on pystytty arvioimaan Kelan etuusosaston tarpeita vastaavien kuntoutustoimenpiteiden vaikutuksia sairaslomiin, lääkkeiden käyttöön, opiskelun loppuunsaattamiseen sekä eläköitymiseen. Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishanke on sisältänyt tutkimusosioita, joiden avulla on tutkittu ja edelleen tutkitaan monipuolisesti kuntoutuksen kohdentumista, asiakkaan näkökulmaa, tarpeiden ja toimenpiteiden kohdantoa, palvelujen käyttöä ja vaikuttavuutta. Yhteistyössä Kuntoutussäätiön kanssa tehtävä psykoterapeuttien alueellista jakaantumista selvittävä tutkimus antaa tietoa mahdollisuuksista toteuttaa psykoterapiakuntoutus yhdenvertaisesti koko maassa. Hanke tuottaa tärkeää tietoa psykoterapiakoulutuksen kehittämiseen ja se julkaistaan vuoden 2011 alussa. Vuonna 2010 alkoi mielenterveyskuntoutuksen toinen kehittämishanke (AMI-hanke) sekä ammattioppilaitoksissa opiskelevien masennus- ja 13

ahdistuneisuushäiriöistä kärsivien mielenterveyskuntoutushanke (OPI-hanke), johon liittyvän tutkimuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa Tutkimusosasto yhteistyössä THL:n tutkijoiden kanssa. Uusia kuntoutuksen tutkimuksen rahoituskohteita ovat mm. HUMAKin toteuttama sisäkorvaistutteen saaneiden lasten kuntoutuspalveluiden ja tulkkauspalveluiden tarkoituksenmukaisuutta ja kohdistumista koskeva hanke sekä Päijät-Hämeen Keskussairaalan toteuttama monikeskustutkimus vaikeasti liikuntavammaisten nuorten elämäntilanteesta sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Tampereen yliopiston terveystieteiden laitoksen toteuttama kuntoutusjärjestelmän toimintaa ja toimivuutta koskeva tutkimushanke on päätösvaiheessa ja Tutkimusosaston tutkijat toimittavat yhteistyössä Tampereen tutkijoiden kanssa kuntoutusjärjestelmän toimivuutta käsittelevän kirjan hankkeesta valmistuvien kahden väitöskirjan lisäksi. Sairausvakuutusta koskevassa tutkimustyössä on aiemmin painottunut lääkekustannuksia ja lääkkeiden järkevää käyttöä koskevat hankkeet, kuten Turun, Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen kanssa käynnistetty kolesterolilääkkeiden käyttöä ja kustannuksia koskeva yhteistyöhanke sekä Itä-Suomen tutkimus viitehintajärjestelmän vaikutuksista alkuperäislääkkeiden käyttöön. Uutena aihealueena on Turun Yliopistossa toteuttava tutkimus, jossa pyritään selvittämään kuuden EU maan järjestelmiä sairauspäivärahaa saavien työssä pysymisen ja työhön paluun tukemiseksi. Hanke selkeyttää yksityisen ja julkisen turvan sekä kuntoutuksen roolia eri maissa sairauksien pitkittyessä. Sairauksien ehkäisyä koskevia hankkeita ovat olleet mm. Turun yliopistossa toteutettu varhaisen ravitsemuksen vaikutuksia koskeva tutkimus sekä Itä-Suomen yliopistossa toteutettu tutkimus, jossa selvitetään liikunta- ja ravintointervention ennaltaehkäisevää vaikutusta ikääntyvien (yli 65 vuotiaiden) henkilöiden valtimosairauksiin ja kognition heikkenemiseen. Uusi rahoituskohde on Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Työterveyslaitoksen ja Kelan tutkimusosaston yhteistyönä toteuttava elämänkaaritutkimus, jossa selvitetään työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä ennustavia tekijöitä laajan seuranta-aineiston avulla. Kela on päätynyt rahoittamaan Terveys 2010 hankkeen aineiston keruuta, jota tullaan jatkossa käyttämään myös Kelan sairausperusteisten etuuksien kohdentumisen ja kohdentamisen tutkimuksissa sekä kuntoutustarpeen arvioinnissa. Ottaessaan kantaa ulkopuolisiin rahoitushankkeisiin Kela arvioi hankkeen merkityksen hoitamansa etuusjärjestelmän kannalta sekä tutkimussuunnitelman tieteellisen laadun ja tutkimuksen toteutettavuuden. Vuonna 2011 hakujärjestelmä uudistuu siten, että prosessin läpinäkyvyyttä ja avoimuutta lisätään ja tutkimusten laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Samalla parannetaan tutkimusten käytettävyyttä Kelan hoitaman KKRL 12 :n mukaisen ja muun sosiaaliturvan kehittämistarpeisiin. tutkimuksen ajankohtaisuuteen, sovellettavuuteen ja hyödynnettävyyteen käytännössä. Kevään haku tulee olemaan kohdistettu ajankohtaiseen kuntoutuksen kohdistumista, sisältöä tai järjestämistä koskevaan ongelmaan. Rahoitettavia hankkeita toteuttavien tutkimuslaitosten kanssa tehdään kirjalliset sopimukset ja hankkeita seurataan osallistumalla niiden ohjaus- ja johtoryhmien toimintaan. Tutkimushankkeiden sisällöllistä etenemistä parannetaan jatkossa niin, että tutkimustulokset ovat nopeammin hyödynnettävissä Kelan toiminnan ja muun sosiaaliturvan kehittämisessä. Rahoitus myönnetään korkeintaan 3 vuodeksi ja hankkeesta tulee toimittaa Kelan internetsivuille liitettävä loppuraportti hankkeen tulosten hyödyntämisen varmistamiseksi. Tarvittaessa voidaan tutkimustulosten perusteella käynnistää myös jatkotutkimuksia sekä kehittämishankkeita. 14

15 5. Varojen käyttösuunnitelma 2012 2014 Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen käytetään merkittävä osa (noin 40 %) Kelan järjestämien ja korvaamien kuntoutuspalveluiden kokonaisrahamäärästä. Vuoden 2011 kuntoutuspalveluiden kokonaismenoiksi on arvioitu 258 milj. euroa, mikä sisältää harkinnanvaraisen kuntoutuksen sekä järjestämisvelvollisuuteen kuuluvat vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen, ammatillisen kuntoutuksen ja kuntoutuspsykoterapian. Lisäksi kuntoutusajan toimeentuloturvasta (kuntoutusrahasta) on arvioitu tulevan kustannuksia 73 milj. euroa. Harkinnanvaraiseen kuntoutukseen on vuosittain käytettävä vähintään rahamäärä, joka vastaa neljää prosenttia vakuutettujen sairausvakuutusmaksuina kertyneestä määrästä. Vuonna 2011 vähimmäiskertymä on 67,9 milj. euroa. Vuonna 2011 Kela saa käyttää harkinnanvaraiseen kuntoutukseen enintään 99,7 milj. euroa. Yksilökohtaiseen kuntoutukseen käytetään 86,7 milj. euroa sekä kehittämis- ja tutkimushankkeisiin enintään 13 milj. euroa. Suoriteperusteisessa kuntoutuksessa eduskunnan myöntämästä enimmäismäärärahasta käyttämättä jäänyt osa voidaan käyttää yksilökohtaiseen kuntoutukseen seuraavina vuosina. Sitoumusperusteisessa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa menot kohdennetaan valtion talousarvioissa siihen varainhoitovuoteen, jolloin päätös varojen sitomisesta tehdään. Jos tutkimusja kehittämistoiminnan hankkeisiin kohdennettuja varoja jää käyttämättä, ne palautetaan valtiolle. Kelan järjestämät kuntoutuspalvelut hankitaan hankintalain mukaisesti yleensä 3 4 vuoden sopimuksin tarjouskilpailujen avulla. Kuntoutuspalveluiden kustannuksista noin 2/3 muodostuu henkilöstön palkkakustannuksista. Kelan tavoitteena on säilyttää kuntoutuksen nykyinen laatutaso ja edelleen parantaa sitä. Kuntoutuksen standardien kehittämisessä on korostettu kuntoutuksen asiantuntijatyön monipuolisuutta sekä asiantuntijoiden moniammatillista yhteistyötä kuntoutusprosessin aikana. Esitetty rahamäärä on jaettu suorite- ja sitoumusperusteiseen toimintaan (taulukko 2). Taulukossa vuoden 2011 luvut ovat valtion talousarvion (HE 126/2010 vp) mukaiset. Vuosien 2012 2014 rahamäärät on tarkistettu elinkustannusindeksin mukaan. Esityksessä on huomioitu psykoterapian siirtyminen järjestämisvelvollisuuden piiriin vuoden 2011 alusta.

16 Taulukko 2. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen rahamäärä vuonna 2011 sekä esityksen mukainen rahamäärä suunnitelmakaudelle 2012 2014 Kohdealue Vuosi Vuosi Vuosi Vuosi 2011 2012 2013 2014 M M M M Yksilökohtainen suoriteperusteinen toiminta 2 86,7 76,1 79,0 80,6 - työkykyä edistävä kuntoutus - työelämästä poissa olevien kuntoutus 3 Sitoumusperusteinen kuntoutustoiminta 13,0 12,9 11,8 12,0 - kehittämishankkeet 3 sekä tieteellinen tutkimustoiminta Yhteensä¹ 99,7 89,0 90,8 92,6 ¹ Elinkustannusindeksin mukaiseksi prosentiksi on arvioitu 2,0 vuosina 2012 2014. ² Aikusten ja nuorten psykoterapian määrä on sisältynyt kohtaan Työkykyä edistävä kuntoutus. Psykoterapia siirtyy järjestämisvelvollisuuden piiriin vuoden 2011 alusta. Vuonna 2011 käytetään KKRL 12 :n psykoterapiaan varoja vielä noin 12,4 milj. euroa (vuonna 2010 alkaneet terapiajaksot). 3 Geriatrisen kuntoutuksen kehittämishankkeen varoja siirretään vakiintuneeseen toimintaan työelämästä poissa olevien osuuteen 0,3 M vuonna 2012 ja 1,4 M vuonna 2013. Yksityiskohtaisempi tarkastelu kuntoutusvarojen jakautumisesta kolmivuotiskaudella suorite- ja sitoumusperusteisesti sekä kohdealueittain esitetään liitteessä 1. 5.1. Psykoterapian siirtyminen järjestämisvelvollisuuden piiriin Eduskunta on hyväksynyt 22.9.2010 (EV 123/2010 vp) hallituksen esityksen psykoterapian siirtämiseksi järjestämisvelvollisuuden piiriin. Laki tulee voimaan vuoden 2011 alusta. Kaikki Kelan kuntoutujien 1., 2. tai 3. vuoden psykoterapiajaksot, jotka alkavat vuoden 2011 puolella korvataan uuden lain perusteella. Vuodelle 2011 on vielä varattu harkinnanvaraisen kuntoutuksen psykoterapiakustannuksiin varoja 12,4 milj. euroa. Tällä summalla katetaan niiden kuntoutujien psykoterapiajaksojen kustannukset, joiden terapiajakso on alkanut ennen 1.1.2011. Psykoterapiaa ei kustanneta kuntoutujille harkinnanvaraisena kuntoutuksena kolmivuotiskaudella 2012 2014. 5.2. Suoriteperusteisten siirtyvien varojen käyttö Kuntoutustoiminnan sujuva jatkuminen tasaisesti ympäri vuoden edellyttää, että Kela voi käyttää kuntoutustoiminnan rahoitukseen edellisiltä vuosilta siirtyviä varoja. Näitä varoja on käytössä KKRL 12 :n kustannusten seurannan perusteella vakiintuneeseen suoriteperusteiseen toimintaan vuonna 2011 noin 19,5 milj. euroa. Siirtyvien varojen käytön ansiosta vuoden vaihteeseen ajoittuvaa kuntoutustoimintaa voidaan suunnitella joustavasti ja kuntoutuspäätöksiä voidaan tehdä tasaisesti ympäri vuoden. Kela on jo kohdentanut merkittävän osan siirtyvistä varoista vuoden 2011 kuntoutustoimintaan. Siirtyviä varoja käytetään pääosin valtakunnallisiin ja alueellisiin kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseihin ja jonkin verran myös muuhun kuntoutustoimintaan. Kolmivuotiskaudella 2012 2014 siirtyviä varoja on tarkoitus käyttää hallitusti useampivuotisella sopimuksella hankittavien kuntoutuspalveluiden rahoitukseen. Rahoituslaskelmissa ote-

taan huomioon siirtyvien varojen todennäköinen taso vuoden 2011 lopussa ja miten suurella osuudella niillä voidaan rahoittaa hankittavia kuntoutuspalveluita useamman vuoden sopimuskauden aikana. Vaikeavammaisten kuntoutuksen jatkovuosi- ja jatkoaikahankkeilla on tuettu vuodesta 2006 alkaen asiakkaita, joiden vammaisetuuden taso on pienentynyt siten, että oikeutta Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaan vaikeavammaisten kuntoutukseen ei enää ole. Tällaisessa tilanteessa asiakkaalle turvataan kuntoutuksen järjestämisvastuun siirtymiseen kuluvana aikana 3 kk ajan kuntoutus Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla. Nämä kustannukset on katettu siirtyvillä varoilla. 6. Yhteenveto Kolmivuotissuunnitelman laatiminen ja sen vuosittainen tarkistaminen parantavat joustavuutta järjestää kuntoutusta niin, että se vastaa yhteiskunnassa esille tuleviin tarpeisiin, joita ilmenee mm. hallitusohjelmien ja ministeriöiden suunnitelmien sekä erilaisten selvitysten ja raporttien kautta. Niissä esiintyvät linjaukset saattavat muuttua nopeasti. Toiminnan joustavuutta vaikeuttavat jonkin verran 3 4 vuotta kestävät Kelan hankintasopimukset. Tällaiset sopimukset ovat kuitenkin perusteltuja kilpailuttamisen työläyden vuoksi sekä kuntoutuksen jatkuvuuden ja kehittämisen turvaamiseksi sekä palveluntuottajien oman toiminnan suunnittelun ja pitkäjänteisen kehittämisen mahdollistamiseksi. Kuntoutuksen tulee vastata eri ikä- ja sairausryhmien tarpeisiin. Työkykyä edistävään kuntoutukseen esitetään käytettäväksi 74,8 milj. euroa vuonna 2011 ja 62,7 milj. euroa vuonna 2012. Määrärahan vähennys johtuu siitä, että aikuisten ja nuorten psykoterapiakustannukset siirtynevät lakimuutoksen perusteella vuoden 2011 alusta järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaan kuntoutukseen. Työelämästä poissa olevien kuntoutukseen esitetään käytettäväksi 11,9 milj. euroa vuonna 2011 ja 13,4 milj.euroa vuonna 2012. Työkykyä edistävä kuntoutus kohdistuu edelleen erityisesti niihin sairausryhmiin, joissa työkyvyttömyyseläkkeelle ja pitkittyneille sairauslomille jääminen on yleistä, kuten TULEsairauksissa ja mielenterveyden häiriöissä. Suunnitelmakauden aikana suuret ikäluokat alkavat tulla eläkeikään. Työvoimaa poistuu työmarkkinoilta ja töissä jatkavan ikääntyvän työvoiman kuntoutuksen tarve korostuu. Suunnitelmakauden taloudellinen kehitys on epävarmaa, taloudellinen kasvu hidasta ja työttömyysaste korkealla. Tämä taloudellinen tilanne vaikuttaa kuntoutuspalvelujen tarpeeseen ja käyttöön. Haasteena mielenterveyden häiriöiden kuntoutuksessa on, miten vastataan tämän sairausryhmän sosiaalivakuutusetuuksien ja kuntoutuskustannusten kasvuun. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovatkin olleet viime vuosina keskeisimpiä perusteita Kelan tukemalle kuntoutukselle. Mielenterveyskuntoutuksen psykoterapioiden rahoittaminen harkinnanvaraisena kuntoutuksena on ollut ongelmallista, ja tämän kuntoutusmuodon siirtyminen järjestämisvelvollisuuden piiriin on tervetullut uudistus. Kuntoutuskurssitoiminnan rinnalle tulee kehittää monimuotoisempia kuntoutuspalveluja. Kela pyrkii näihin tavoitteisiin mm. mielenterveyskuntoutuksen kehittämishankkeen sekä lasten ja nuorten moniammatillisen perhekuntoutuksen avulla ja vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämishankkeen avulla. Myös vanhusväestön kuntoutustarpeet ovat suuret. Tällä hetkellä Kelan rooli vanhusväestön 17

kuntoutuksessa painottuu kuntoutuspalveluiden kehittämiseen. Kela järjestää kuitenkin myös vähäisessä määrin moniongelmaisille vanhuuseläkeiän täyttäneille henkilöille toimintakyvyn ylläpitämiseksi kuntoutuskursseja ja yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Omaishoitajat ovat pääosin iäkkäitä henkilöitä. Omaishoitajien kuntoutukseen on kohdennettu tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan edelleen varoja. Kelan velvollisuus järjestää vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta koskee vain niitä alle 65-vuotiaita vaikeavammaisia, jotka saavat korotettua tai ylintä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea. Tästä syystä osa pitkäaikaissairaista ja vammaisista jää ilman Kelan järjestämisvelvollisuuteen kuuluvaa kuntoutusta ja heidän kuntoutuksensa on julkisen terveydenhuollon vastuulla. Harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoin heille pystytään järjestämään terveydenhuollon toimintaa tukevia kuntoutuspalveluja. Kelan kuntoutuksen kehittämisen ja vaikuttavuustiedon lisäämisen toiminta on merkittävää. Vuodelle 2012 esitetään 12,9 milj. euroa kuntoutuksen kehittämishankkeisiin sekä sairauksien ehkäisemiseen ja kuntoutukseen liittyvään tieteelliseen tutkimustoimintaan. Vuoden 2012 harkinnanvaraisen kuntoutuksen 89,0 milj. eurolla voidaan järjestää kuntoutuspalveluita noin 40 000 kuntoutujalle. Tavoitteena on jatkuvan kehittämisen avulla saada vuosittain yhä enemmän työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua niille ihmisille, joita on kohdannut vakava sairaus. 18

Kelan kuntoutuslain 12 :n mukainen harkinnanvarainen kuntoutus Kuntoutuksen kohdealueet ja rahamäärä vuonna 2011 ja esitys vuosille 2012 2014 Suoriteperusteinen toiminta Liite 1 Työkykyä edistävä kuntoutus Tavoite: Kuntoutujan työ- ja opiskelukyvyn edistäminen sekä työssä jaksamisen ja työhönpaluun tukeminen Keskeiset kohdealueet ja toimintamuodot Esitys Esitys Esitys Vuosi 2011 vuodelle vuodelle vuodelle Osuus 2012 2013 2014 M % M M M Ammatillisesti/työyhteisöllisesti suuntautunut kuntoutus 25,2 33,7 26,4 26,9 27,4 - ASLAK-kurssit 1 ja Tyk-kuntoutus 1 Mielenterveyskuntoutus 4 17,3 23,1 5,0 5,1 5,2 - Mielenterveyskurssit 2 - Aikuisten ja nuorten psykoterapia 4 Tuki- ja liikuntaelinsairaiden kurssit 10,5 14,0 11,7 11,9 12,1 - Tules-kuntoutuskurssit 1 Muut sairausryhmäkohtaiset kurssit 10,0 13,4 10,0 10,2 10,4 mm. kansantauteja koskevat kurssit 2 Yksilölliset kuntoutusjaksot 1, 6 6,6 8,8 6,9 7,0 7,2 Muu toiminta 6 5,2 7,0 2,7 2,8 2,9 mm. pitkäaikaistyöttömien kurssit 3, ammatilliset kurssit 3 ja kuntoutustarveselvitys Yhteensä 74,8 100,0 62,7 63,9 65,2 Työelämästä poissa olevien toimintakykyä edistävä kuntoutus Tavoite: Kuntoutujan toimintakyvyn ylläpitäminen ja parantaminen kotiympäristössä omatoimisen selviytymisen tukemiseksi sekä lasten ja nuorten koulunkäyntiedellytysten tukeminen Keskeiset toimintamuodot Esitys Esitys Esitys Vuosi 2011 vuodelle vuodelle vuodelle Osuus 2012 2013 2014 M % M M M Työelämästä poissa olevien kurssit 2, 5 9,6 80,7 10,1 11,7 11,9 Eri sairausryhmiä koskevat kurssit - Lasten ja nuorten kurssit - Aikuisten kurssit Yksilölliset kuntoutusjaksot 1, 6 1,0 8,4 3,2 3,3 3,4 Muu toiminta 6 1,3 10,9 0,1 0,1 0,1 Yhteensä 11,9 100,0 13,4 15,1 15,4 Suoriteperusteinen toiminta yhteensä 86,7 76,1 79,0 80,6 1 Näille palvelulinjoille 2,5 %:n hinnankorotus vuonna 2011. Tarjouskilpailu vuoden 2012 kursseista ja yksilökohtaisista kuntoutusjaksoista. 2 Näille palvelulinjoille 2,5 % hinnankorotus vuosina 2011 ja 2012. Tarjouskilpailu vuoden 2013 kursseista, osalle sairausryhmäkohtaisista kursseista optio vuosina 2013-2014. Typo-tules-kursseista tarjouskilpailu vuonna 2012. 3 Pitkäaikaistyöttömien kursseille, ammatillisille aikuisten ja nuorten kursseille on 2,5 % hinnankorotus vuosina 2011, 2012 ja 2013. 4 Hakinnanvaraisen kuntoutuksen psykoterapian järjestämisvelvollisuuden piiriin siirtämisestä annetun lakiesityksen (HE 68/2010 vp) voimaantulosäännöksen mukaan kuntoutujat, joiden psykoterapia jatkuu vuonna 2011 edellisenä vuonna tehdyn myönteisen päätöksen perusteella saavat terapiansa loppuun harkinnanvaraisena kuntoutuksena. Tämän johdosta vuoden 2011 harkinnanvaraisen kuntoutuksen psykoterapiavaroihin esitetään 11,6 M kuntoutuksenpsykoterapiakustannuksiin ja 0,8 M lääkärin antaman psykoterapian kustannuksiin (maksettu aikaisemmin sairausvakuutuslain mukaisesti) eli yhteensä 12,4 M. 5 Geriatrisen kuntoutuksen kehittämishankkeen varoja siirretään iäkkäiden työelämästä poissa olevien toimintaa 0,3 M vuonna 2012 sekä 1,4 M vuonna 2013. 6 Muussa toiminnassa vuonna 2011 ollut kuntouttava hoito on siirretty yksilöllisiin kuntoutusjaksoihin. Samalla on myös tehty tarkennuksia työkykyä edistävän kuntoutuksen sisällä sekä työkykyä edistävästä kuntoutuksesta toimintakykyä edistävään kuntoutukseen.

Liite 1 Sitoumusperusteinen toiminta Kuntoutuksen sitoumusperusteinen kehittämistoiminta ja tieteellinen tutkimustoiminta Tavoite: Kelan kuntoutuksen palvelujen kehittäminen ja uudistaminen Sairauksien ehkäisemiseen sekä kuntoutusta, Esitys Esitys Esitys sairauksien ehkäisyä ja sairausvakuutusta koskevaan Vuosi 2011 vuodelle vuodelle vuodelle tutkimus- ja kehittämistoimintaan Osuus 2012 2013 2014 M % M M M Kehittämishankkeet 1 Lasten ja nuorten (5 25-vuotiaat) psykiatrisen 3,7 28,5 3,8 3,9 4,0 kuntoutuksen hankkeet (LN) Geriatrisen kuntoutuksen kehittäminen 2 2,2 16,9 1,9 0,5 0,5 - Kuntoutuspalvelut verkostoyhteistyönä osana tieteellistä tutkimusta ja kehittämistoimintaa Vakiintuneen toiminnan kehittämishankkeet 2,3 17,7 2,3 2,4 2,4 Vaikeavammaisten kuntoutus (VAKE) Työhönkuntoutus (TK) Mielenterveyskuntoutus (MT) Muut vakiintuneen toiminnan kehittämishankkeet Muu tutkimus- ja kehittämistoiminta 3 2,6 20,0 2,7 2,8 2,9 Kehittämishankkeet yhteensä 10,8 83,1 10,7 9,6 9,8 Tieteellinen tutkimustoiminta 2,2 16,9 2,2 2,2 2,2 Sitoumusperusteinen toiminta yhteensä 13,0 100,0 12,9 11,8 12,0 Kaikki yhteensä 99,7 89,0 90,8 92,6 1 Sisältää kuntoutujien kustannuksia sekä kuntoutuksen kehittämiseen välilttömästi liittyviä tutkimus- ja asiantuntijakustannuksia. 2 Geriatrisen kuntoutuksen kehittämishankkeen varoja siirretään vakiintuneeseen toimintaan työelämästä poissa olevien osuuteen 0,3 M vuonna 2012 ja 1,4 M vuonna 2013. 3 Muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan kohdennettuja varoja käytetään ajankohtaisen tarpeen mukaan joustavasti kehittämistoimintaan ja tieteelliseen tutkimustoimintaan. Laskentaperiaatteet: Vuosien 2013 2014 luvut on laskettu korottamalla vuoden 2012 lukuja. Korotuksen suuruus on ollut 2,0 % vuosina 2012 2014 aina edellisen vuoden luvusta.

Vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishanke (VAKE -hanke) Liite 2a VAKE -hanke toteutetaan vuosina 2006 2013. Hankkeessa tehdään laajaa sidosryhmäyhteistyötä asiantuntijatahojen kanssa ohjausryhmässä, lääketieteellisessä taustaryhmässä, tutkimuksissa sekä uudenmuotoisten palvelujen kehittämisessä. Hankkeessa on tehty asiakaskysely ja -haastatteluja, sidosryhmäkyselyitä ja -haastatteluja, vaikuttavuuden kirjallisuuskatsaukset fysio-, toiminta- ja puheterapiasta kolmessa Kelan järjestämän vaativan kuntoutuksen suurimmassa, taudinkulultaan erilaisessa sairausryhmässä: aivoverenkiertohäiriöt (AVH), CP-oireyhtymä ja multippeliskleroosi (MS) ja neuropsykologisesta kuntoutuksesta MS- sairaudessa. Lisäksi on tarkasteltu vaikeavammaisuuden määrittelyä EU-maissa ja laadittu selvitys 16. ikävuonna tapahtuvien vammaisetuuslainsäädännöstä johtuvien muutosten vaikutuksesta vaikeavammaisten henkilöiden kuntoutukseen. Kelan järjestämässä vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa suositellaan 65-vuoden ikärajan nostoa työllisten ikärajaan saakka sekä vammaistukikytköksen poistoa. Hyvien kuntoutuskäytäntöjen luominen Systemaattinen kirjallisuuskatsaus kuntoutuksen vaikuttavuudesta sekä kysely- ja haastattelututkimus nykyisistä käytännöistä kuntoutuksen suunnittelu- ja toteuttajatahoilla on tehty. Kuntoutussuunnitelmien laatua on analysoitu noin 320 kuntoutussuunnitelman otoksesta. Tutkimukset toteuttivat Jyväskylän ja Helsingin yliopiston, Arcadan, Maskun Neurologisen Kuntoutuskeskuksen ja Tampereen yliopistollisen sairaalan tutkijat. Tutkimustulokset yhteen vetävä julkaisu Hyvän kuntoutuskäytännön perusta, käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa (Paltamaa, Karhula, Suomela-Markkanen, Autti-Rämö, toim.) valmistui tammikuussa 2011 ja sen julkistamistilaisuus oli 18.1.2011 Kelahallissa. Kirjassa kuvataan kolmen diagnoosiryhmän (aivoverenkiertohäiriöt, multippeliskleroosi ja CP-oireyhtymä) avulla Kelan järjestämän vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen nykytilaa, arviointikäytäntöjä ja kehittämistarpeita sekä kuntoutustoimenpiteiden vaikuttavuutta. Tutkimuksessa huomioitiin myös vaikeavammaisille kuntoutujille suunnattu kysely- ja haastattelututkimus, jossa oli mukana 3 000 henkilöä Kelan järjestämää vaikeavammaisen lääkinnällistä kuntoutusta saaneista aikuisista, nuorista ja lapsista perheineen. Asiakkaan äänellä -julkaisu (Järvikoski, Hokkanen, Härkäpää toim. 2009) kokosi yhteen asiakastutkimuksen päätulokset. Kuntoutussäätiön ja Lapin yliopiston toteuttama tutkimus tuotti tietoa vaikeavammaisten tilanteesta, koetusta elämänlaadusta ja siitä, millaisia näkemyksiä ja kokemuksia tutkittavilla on saamastaan Kelan kuntoutuksesta ja terveydenhuollossa tehdystä kuntoutuksen suunnittelusta ja seurannasta. Äkillisten aivovaurioiden kuntoutuksesta järjestettiin konsensuskokous yhteistyössä Suomen Akatemian ja Suomalainen Lääkäriseura Duodecimin kanssa lokakuussa 2008. Konsensuskokouksen suosituksia huomioidaan hyvien kuntoutuskäytäntöjen kehittämisessä Kelassa ja terveydenhuollossa. Tutkimusten tuottamaa tietoa jalkautettiin VAKE- seminaarissa vuonna 2009. Arvioinnin ja mittaamisen kehittäminen VAKE -hankkeessa kerättiin vaativassa kuntoutuksessa käytetyt arviointimenetelmät vaikuttavuustutkimuksista sekä käytetyimmät arviointimenetelmät Suomessa. Arviointimenetelmien laadun ja käytettävyyden tarkka arviointi tehtiin yhteistyössä TOIMIA -verkostohankkeen (www.toimia.fi) kanssa vuonna 2010 keskeisistä arviointimenetelmistä. TOIMI- An tulokset ja tietokanta julkaistiin 28.1.2011. TOIMIA- hankkeessa tulee jatkaa tarkastelua muihin hyviksi todettuihin arviointimenetelmiin. VAKE -hankkeessa jatketaan yksilökohtaista kuntoutuksen vaikuttavuuden seurantaa ja sen edistämistä kuntoutuspalveluiden kehittämishankkeiden yhteydessä. Kuntoutuspalvelujen kehittäminen VAKE- hankkeesta saatuja tutkimustuloksia ja kuntoutuksen kehittämistarpeita on esitelty kansallisissa sekä kansainvälisissä seminaareissa ja tuloksia hyödynnetään kuntoutuspalveluiden kehittämisessä. Tulosten perusteella on uudistettu Kelan järjestämän kuntoutuksen etuusohjeita sekä avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardit. Potilasjärjestöjen, - liittojen ja kuntoutuksen palveluntuottajien näkemyksiä kuntoutuksen kehittämistarpeista on myös kuultu. Kuntoutusta pyritään suuntaamaan paremmin kuntoutujan arkea tukevaksi. Kuntoutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa suositellaan käytettäväksi ICF- luokituksen viitekehystä kokonaisvaltaisen arvioinnin ja kuntoutumisen edistämiseksi. Uusien kuntoutuspalvelujen kehittäminen VAKE- hankkeen puitteissa aloitettiin AVH- kuntoutujien osalta vuonna 2008 kuntoutujan omaa aktiivisuutta korostavan ja intensiivistä avo- ja laitoskuntoutusta toteuttavien kuntoutusmuotojen piloteilla. Vuonna 2010 aloitettiin MS-potilaiden avomuotoisen, yksilö- ja perhelähtöisen ja moniammatillisen ryhmäkuntoutuksen pilottikurssit. Näkövammaisten 18 22-vuotiaiden nuorten itsenäistymistä, ammatinvalintaa ja työllistymistä tukevat monimuotoisen kuntoutuksen pilotit alkoivat keväällä 2011. Vuoden 2010 lopussa aloitettiin itsenäistymistä ja työkykyä tukevien palveluiden suunnittelu aikuistuville nuorille/nuorille aikuisille, joilla on CP- oireyhtymä tai muu lapsuudessa tai ennen syntymää alkanut liikunnallisen toimintakyvyn sairaus. Palveluiden suunnittelussa huomioidaan myös muut aihepiiristä tehdyt tutkimukset ja kehittämishankkeet ja kehittäminen tehdään lääketieteellisen ja ohjausryhmän asiantuntijoita kuullen. Piloteista tutkitaan rakenteellisesti ja sisällöllisesti uudistettujen palveluiden toimivuutta ja tuloksia vuosina 2011 13.

2 Liite 2b Kelan Työhönkuntoutuksen kehittämishanke (TK-hanke) Työhönkuntoutuksen kehittämishankkeessa etsitään uusia tapoja toteuttaa ASLAK-kuntoutusta ja työkykyä ylläpitävää ja parantavaa toimintaa (Tyk-kuntoutusta). Hankkeen kautta pyritään saamaan Kelan käyttöön työikäisten kuntoutusmalleja, joiden menetelmiä voidaan soveltaa harkinnanvaraisessa ja ammatillisessa kuntoutuksessa. Tavoitteena on luoda toimivia käytäntöjä kuntoutujan kuntoutustarpeen arviointiin, kuntoutuksen toteutukseen ja seurantaan yhteistyönä terveydenhuollon, työnantajan, palveluntuottajan ja Kelan kesken. Hanke kohdistuu työelämässä tai työmarkkinoiden käytettävissä oleviin 16-67- vuotiaisiin henkilöihin, joilla on todettu kuntoutustarve. Kehittämishankkeessa kuntoutujat voivat saada ammatillista kuntoutusta työkyvyttömyyden uhkan tai työ- ja ansiokyvyn olennaisen heikentymisen perusteella (KKRL 6 ). Hankkeessa kuntoutusta voidaan järjestää myös harkinnanvaraisena kuntoutuksena (KKRL 12 ), jolloin kuntoutusta voidaan järjestää jo varhaisemmassa vaiheessa Hanke toteutetaan vuosina 2007 2011. Kehittämishankkeessa on mukana kuusi palveluntuottajaa. Kuntoutusmalleista neljä kohdistuu vakiintuneessa työsuhteissa oleviin kuntoutujiin, yksi yrittäjille ja yksi epätyypillisissä työsuhteissa oleville. Epätyypillisellä työsuhteella tarkoitetaan tässä tilannetta, missä toistuvat lyhyet määräaikaiset työsuhteet vaihtuvat tai työsuhteet ja työttömyysjaksot vuorottelevat. Lisäksi omana hankkeena toteutettava määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden hanke tuottaa lisätietoa tämän sektorin kuntoutukseen. Kehittämishankkeen osana toteutetaan TK- verkko hanke vuosina 2008-2011. Tämän osahankkeen tavoitteena on kehittää ja arvioida verkko-oppimisympäristön toteuttamista kuntoutuksessa. Hankkeessa tuotetaan verkkokuntouttajan opas. Kehittämishankkeen arviointi Kehittämishankkeen arviointi on kehittävää ja se tuottaa tuloksia jo kehittämishankkeen kuluessa. Hankkeiden sisällön kehittämistyötä on tehty aina vuoteen 2009 yhteistyössä palveluntuottajien, Kelan tutkimusosaston tutkijaryhmän ja Kelan terveysosaston kuntoutusryhmän kanssa. Kelan tutkimusosasto toteuttaa vuoden 2011 loppuun mennessä arvioinnin viidennen eli systemaattisen aineistonkeruun vaiheen, joka kohdistuu kolmeen viimeiseen kuntoutuskokeiluun kullakin palveluntuottajalla. Arvioinnin lopulliset tulokset ovat käytettävissä vuonna 2013. Arviointitutkimuksella pyritään selvittämään kehittämisideoiden toteutettavuutta ja toimivuutta (toimeenpano, konkreettiset tuotokset, eri osapuolten kokemukset ja kokeilujen vaikutukset) sekä tuottamaan tietoa kehityttämisprosessin tueksi. Arviointi kohdentuu yksilökohtaisen kuntoutumisen, palveluntuottajan kuntoutuskokeilun ja koko kehittämishankkeen toteutumisen näkökulmiin. Epätyypillisiä työsuhteita koskevaan hankeosuuteen kytkettiin omat erilliset arviointinsa vuonna 2008. Kelan Työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen jatkaminen toisella vaiheella (TK 2 hanke) Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishanketta on päätetty jatkaa toisella vaiheella, joka toteutuu vuosina 2011-2014. TK 2 hankkeessa on tarkoitus hyödyntää 1. vaiheen arviointitutkimuksesta saatua tietoa ja arvioida uusia sekä toimivia hyviksi koettuja kuntoutuskäytäntöjä. Hankkeeseen osallistuu viisi Kelan valitsemaa palveluntuottajaa. Hankkeen valmisteluvaihe on käynnistynyt elokuussa 2010.

3 Liite 2c Mielenterveyskuntoutuksen kehittämishanke (MT -hanke) Kehittämishanketta on toteutettu vuodesta 2006 alkaen ja sen ensimmäinen vaihe päättyy vuonna 2010. Hankkeen tavoitteena oli kehittää palveluja, jotka soveltuvat paremmin toteutettavaksi työn ja opiskelun ohella sekä parantaa ja turvata kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä. Kohderyhmänä olivat työssä olevat, opiskelijat ja syrjäytymisvarassa olevat 16 25-vuotiaat nuoret, joilla lääkärin toteama masennus on jatkunut vähintään kaksi kuukautta mutta ei kovin pitkäaikaisesti. Kuntoutusmallit toteutettiin avo- ja/tai laitosjaksoina ja käyntikertoina tai niiden yhdelminä. Sisällöltään kuntoutusmallit olivat hyvin erilaisia, ja niitä on toteuttanut 9 palveluntuottajaa Hankkeen 1.vaiheen arviointitutkimuksen toteuttivat Suomen Mielenterveysseura ja Kuntoutussäätiö yhteistyössä Kelan tutkimusosaston ja terveysosaston kuntoutusryhmän kanssa. Tutkimustulokset saadaan loppuvuodesta 2010 kuntoutusmallien toimivuudesta ja sovellettavuudesta sekä kuntoutujakohtaisen arvioinnin tuloksellisuudesta. Alustavien tulosten perusteella hanketta on päätetty jatkaa muutamien toimivien ja hyviin kuntoutuskäytäntöihin perustuvien mallien laajempana toteutuksena vuosina 2010 2012. Hankkeen toinen vaihe Mielenterveyskuntoutuksen kehittämishankkeen toinen vaihe toteutetaan kahdelle eri kohderyhmälle omina osahankkeinaan. Toinen osahanke kohdistuu työsuhteessa oleviin aikuisiin ja toinen opiskelijoihin. Toisen vaiheen tutkimuksen pohjalta ratkaistaan vakiinnutettavan palvelun sisältö. Vakiintuneena toimintana Kela voisi toteuttaa palveluja vuodesta 2013 Aikuisten avomuotoinen mielenterveyskuntoutuksen kehittämishanke (AMI-hanke) AMI-hankken tavoitteena on kehittää valitulle kohderyhmälle soveltuvaa kuntoutusta ja sen oikea-aikaista järjestämistä sekä kehittää palveluntuottajien ja hoitotahojen yhteistyötä sekä saada aikaan toimivia verkostoja ja palveluketjuja. Kuntoutujan kannalta tavoitteena on parantaa ja turvata kuntoutujan työ- ja toimintakykyä sekä lievittää mielenterveydenhäiriöitä. Palvelut on hankittu tarjouskilpailulla. Kohderyhmänä ovat työsuhteessa olevat henkilöt, joilla on masennuksen ja siihen liittyvien muiden häiriöiden/oireiden vuoksi vaikeuksia selviytyä työstään ja sairaudet uhkaavat työkykyä. Masennus tulee olla diagnosoituna vähintään 2 kuukautta aikaisemmin ja kuntoutujalla on ollut 10 viimeisen vuoden aikana enintään kolme masennusjaksoa ja hän on ollut välillä työkykyinen. Hankkeen kuntoutusmallit koostuvat yksilöllisistä ja ryhmäpainotteisista osista. Kuntoutusprosessiin kuuluu kuntoutukseen ohjaus, kuntoutujavalinta, kuntoutuksen toteutus sekä tärkeänä osana yhteistyö kuntoutujan hoitotahon kanssa. Kuntoutus on osa asiakkaan muuta kokonaisvaltaista hoitoa ja kuntoutussuunnitelmaa. Hankkeeseen kytketään ulkopuolisen tahon tekemä arviointitutkimus, jonka tarkoituksena on arvioida palveluprosesseja, kuntoutuksen vaikuttavuutta ja sen toimivuutta. Vaikuttavuustutkimuksen toteuttaa Kelan tutkimusosasto. Palveluprosessien ja toimivuuden tutkijataho ja tutkimussuunnitelma tarkentuvat loppuvuodesta 2010. Arviointitutkimuksesta tuotetaan väliraportteja ja hankkeen päätyttyä tutkimusraportti vuoden 2013 lopulla. Opiskelijoihin kohdistuva osahanke Mielenterveyskuntoutuksen kehittämishankkeen toisena vaiheena toteutetaan myös nuorten opiskelijoiden osahanke, jossa tavoitteena on edelleen kehittää opiskelijoille kohdennettuja kuntoutusmalleja tiiviissä yhteistyössä paikallisten ammattioppilaitosten ja kuntoutuspalveluntuottajien kanssa. Kehittämisessä hyödynnetään paikallistason osaamista ja tuntemusta sekä verkostoja. Tavoitteena on tukea opiskelijoiden opiskelukykyä ja työhön siirtymistä, auttaa kuntoutustarpeen tunnistamista ja kuntoutuksen oikea-aikaista toteutusta. Lisäksi tavoitteena on parantaa verkostojen toimivuutta. Osahankkeen kohderyhmänä ovat ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevat. Hanke toteutetaan kahdella alueella, jotka on valittu yhteistyössä Opetushallituksen kanssa. Kuntoutujilla tulee olla diagnosoitu mielenterveyden häiriö, joka uhkaa opiskelukykyä ja opintojen loppuunsaattamista. Hankkeen kuntoutusmallit perustuvat ryhmämuotoiseen kuntoutukseen johon integroidaan myös yksilöllisiä osia. Kuntoutus toteutuu monimuotoisena ja moniammatillisena. Opiskelijoihin kohdistuvaan hankkeeseen kuuluu ulkopuolisen tekemä arviointi, joka tarkentuu vuoden 2010 aikana

4 Liite 2d Lasten ja nuorten psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishanke (LN-hanke) ja Lasten ja nuorten perhekuntoutuksen kehittämishanke (LAKU-hanke) Lasten ja nuorten psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishanketta on toteutettu vuodesta 2000 alkaen, jolloin hanke käynnistyi eduskunnan aloitteesta valtion talousarviossa myönnetyllä erillisrahamäärällä. Vuonna 2003 sosiaali- ja terveysministeriön epävirallinen työryhmä määritteli muistiossaan eri tahojen työnjaon psykiatrisessa kuntoutuksessa. Kelalle jäi täydentävä tehtävä 5 15-vuotiaiden lasten ja nuorten psykiatrisen monimuotoisen perhekuntoutuksen järjestämisessä. LN-hankkeen viimeiset kuntoutujat ovat aloittaneet vuonna 2009. Jatkojaksot voivat toteutua enintään vuoden 2012 loppuun asti. Moniammatillisen perhekuntoutuksen tavoitteena on muun muassa kuntoutujan toiminta- ja/tai opiskelukyvyn parantaminen ja turvaaminen. LN-hankkeeseen liitetyn arviointitutkimuksen on tehnyt Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen ja Kuntoutussäätiön tutkijaryhmä. Tutkimuksen loppuraportti julkaistiin elokuussa 2010. Vuonna 2009 on linjattu eri järjestelmien työnjakoa ja Kelan mahdollista pysyvää roolia lasten ja nuorten psykiatrisessa kuntoutuksessa. Vuosina 2010 2015 (jatkojaksot toteutuvat vuoteen 2018 mennessä) kokeillaan hankkeen toisena vaiheena uutta, hyviin kuntoutuskäytäntöihin perustuvaa kuntoutusmallia. Tämän LAKUhankkeen suunnittelussa ja kohderyhmän rajaamisessa on otettu huomioon LN-hankkeen arviointitutkimuksen tulokset, hankkeista vuosien varrella saatu tieto sekä laajan asiantuntijaverkoston näkemykset. Asiantuntijoina on kuultu mm. sosiaali- ja terveysministeriön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja yliopistollisten keskussairaaloiden edustajia. LAKU-hankeen kuntoutus on avo- tai osittain laitosmuotoista perhekuntoutusta, joka toteutetaan uudenlaisena moduulimallina, jossa kuntoutus rakentuu erilaisista osista eli moduuleista. Moduulimalli mahdollistaa yksilöllisen, kuntoutujan tarpeisiin vastaavan ja joustavan kuntoutusprosessin, jossa on mukana lapsen tai nuoren lisäksi koko hänen perheensä ja keskeiset arjessa mukana olevat verkostot. LAKU-hanke toteutetaan aikaisempaa tarkemmin määritellyille kohderyhmille ja tarkemmin määritellyllä kuntoutusmallilla. Uuden Laku-hankkeen kohderyhminä ovat 4 6-vuotiaat lapset, joilla on todettu samanaikaisia käytös- ja tunne-elämän häiriöitä sekä 7 12-vuotiaat lapset, joilla on todettu neuropsykiatrinen häiriö ja jonka lisäksi lapsella voi olla samanaikaisia psykiatrisia häiriöitä. Nuorten perhekuntoutuksen kehittämishanke on 13 16-vuotiaille suunnattu kuntoutushanke, jonka kohderyhmien ja sisällön suunnittelu on alkanut syksyllä 2010. Uusi palvelu kilpailutetaan keväällä 2011 ja uudet palvelut alkavat syksyllä 2011. Lasten ja nuorten perhekuntoutuksen kehittämishankkeisiin kytketään vaikuttavuuden ja kuntoutusprosessien arviointitutkimukset. LAKU-hankkeen pilottivaiheen tutkimuksen toteuttaa Lapin ja Oulun yliopistojen, Kuntoutussäätiön ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkijoiden muodostama tutkimuskonsortio. Varsinaisen tutkimusvaiheen sekä nuorten hankkeen tutkimuksista keskustellaan keväällä 2011. Tutkimusten pohjalta ratkaistaan mahdollisen vakiinnutettavan palvelun/palveluiden sisältö, laajuus ja kohderyhmät. Vakiintuneena toimintana Kela voisi toteuttaa lasten ja nuorten (psykiatrisen) perhekuntoutuksen palveluja vuodesta 2016 alkaen.

5 Liite 2e Geriatrisen kuntoutuksen kehittäminen (GERI-hanke) Kelan järjestämä geriatrinen kuntoutus on terveydenhuollon toimintaa täydentävää kuntoutusta. Kelan järjestämän geriatrisen kuntoutuksen tavoitteena on ylläpitää toimintakykyä ja hidastaa sen heikkenemistä niin, että ikääntynyt henkilö pystyy selviytymään kotona mahdollisimman pitkään. Geriatrinen kuntoutus on moniammatillisen työryhmän toteuttamaa, vaativaa laitos- tai avokuntoutusta. Kuntoutus kohdistuu sairausryhmiin, joiden kuntoutustarpeeseen Kelan voidaan katsoa kohtuudella pystyvän vastaamaan. GERI-hankkeessa vuosina 2008-12 kohderyhminä ovat aivohalvauksen jälkitilaa, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja alzheimerin tautia sairastavat ikääntyneet ja heidän omaisensa. Tavoitteena on GERI- hankkeen päättyessä vuosien 2012-2013 aikana siirtää vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmuotoja vakiintuneen harkinnanvaraisen kuntoutuksen palveluksi. Kehittämistoiminta vuosina 2008 2012 1. Ikääntyneiden kuntoutujien yhteistoiminnallisen kuntoutuksen kehittämishanke IKKU (2009-2012) IKKU- hankkeessa toteutetaan kuntoutuslaitosten, yhteistyökuntien ja kuntoutujien yhteistoiminnallista kuntoutusmallia 74- vuotta täyttäneille ikääntyneille tuki- ja liikuntaelinsairauksia sairastaville henkilöille. Kuntoutujat ovat kotona tai palvelutalossa asuvia henkilöitä, joilla on sairauden vuoksi vaikeuksia selviytyä kotona. Avo- tai laitosmalliseen kuntoutukseen osallistuu 480 kuntoutujaa ja omaista. Hankkeessa tutkitaan kuntoutusmallin vaikuttavuutta, ammatillisten prosessien laatua sekä verkostojen toimintaa. Hanke toteutetaan yhteistyönä palveluntuottajien, kuntien, terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkijoiden, sekä Vanhustyön keskusliiton kanssa. Hankeen tulokset vakiinnutetaan työelämästä poissaolevien tules- ja yli 65-vuotiaiden monisairaiden kuntoutuskursseihin vuodesta 2012 alkaen. 2. Ikääntyneiden aivohalvauspotilaiden painokevennetyn kävelykuntoutuksen ja tehostetun kädenkäytön kuntoutuksen kehittämishanke (2008-2012) Hankkeen aikana 320 iältään 65 85-vuotiasta aivohalvauspotilasta osallistuu laitos- tai avomuotoisille kuntoutuskursseille. Kävelykuntoutuksen kursseilla kuntoutukseen sisältyy jaksojen välissä avofysioterapiaa. Kursseille osallistuvista puolet osallistuu tehostetun kädenkäytön kuntoutukseen ja puolet painokevennetyn kävelyn kuntoutukseen. Omaisia ohjataan kuntoutumista tukevaan toimintatapaan. Hanke toteutetaan yhteistyössä viiden palveluntuottajan kanssa. Kehittämishankkeeseen sisältyy GeroCenterin toteuttama vaikuttavuustutkimus sekä kustannusanalyysi, josta vastaa FCG Oy. Painokevennetyn kävelykuntoutuksen tulokset vakiinnutetaan Kelan aivohalvauskuntoutuskursseihin vuoden 2013 alkaen. 3. Aktivoiva fysioterapia aivohalvauspotilaiden alkuvaiheen kuntoutuksessa- kehittämishanke (2008 2011) Kehittämishankkeessa tutkitaan aktivoivaa fysioterapiaa aivohalvauspotilaiden alkuvaiheen kuntoutuksessa ja toimintatavan vaikuttavuutta tavanomaiseen fysioterapeuttiseen kuntoutukseen verrattuna. Kuntoutujat ovat alle 85-vuotiaita. Kuntoutujien omaisia ohjataan aktivoivan, kuntoutujien omia voimavaroja edistävän toiminnan tukemiseen. Satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen toteuttavat Jyväskylän yliopisto, Mikkelin ammattikorkeakoulu ja MedCare-säätiö yhdessä palveluntuottajan kanssa. Hankkeen tulokset huomioidaan aivohalvauskuntoutuksen yksilöjaksojen toteutuksessa alkaen vuonna 2013. 4. Ikääntyneiden kotona asuvien dementiapotilaiden kotiharjoituksena tai päiväkuntoutuksena tapahtuvan liikuntaharjoittelun kehittämis- ja tutkimushanke (2008 2011) Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella pitkäkestoisen, intensiivisen liikunnallisen kuntoutuksen vaikutusta muistihäiriöisten henkilöiden toimintakykyyn ja heidän omaishoitajiensa elämänlaatuun sekä tutkia kuntoutusmallien kustannusvaikuttavuutta. Tutkittavina ovat 280 yli 65-vuotiasta henkilöä, joilla on diagnosoitu alzheimerin tauti, jonkin verran liikunnallisia vaikeuksia tai merkkejä haurastumisesta. Kuntoutujat osallistuvat satunnaistetusti joko kotona tai laitoksessa toteutettavaan liikuntakykyä tukevaan fysioterapiaan, liikuntaharjoitteluun ja ravitsemusohjaukseen tai vertailuryhmään. Hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto, Vanhustyön keskusliitto, sekä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit. Hankkeen tuloksia hyödynnetään omaishoitajin ja työikäisten alzheimerin tautia sairastavien ja muistihäiriöisten kuntoutuskursseille, jotka toteutetaan vuodesta 2013 alkaen.

Liite 3 (1/4)

Liite 3 (2/4)

Liite 3 (3/4)

Liite 3 (4/4)