Nifin - Pohjoismaiden Suomen instituutti / Nordens institut i Finland 2005/2008 Toimitus / Redaktion: Morten Bennum, Marketta Ruotsalainen Kuvitus / Illustrationer: Henrik Karlsson Taitto / Layout: Marketta Ruotsalainen 2 painos / 2 upplagan ISBN 951-98256-3-0 ISBN 951-98256-4-9 (PDF) Paino / Tryckeri: Ekenäs Tryckeri Ab
Sisällys Onko Norja erilainen?...5 Kojonkoskesta tuli norjalaisten suosikki...6 500 norjan kielen maa...8 Norjalaisanarkiaa...8 Etu ja haitta...9 Kaksi kirjakieltä...10 Uusinorjaa maalla, kirjanorjaa kaupungissa...12 Norja ja norjalaiset...13 Norjan luonto on fantastinen...16 Myöhäisteinejä ja perhesuhteita...18 Norjalaisen kirjallisuuden menestystarina...18 Myöhäisteini...18 Undergroundista mainstreamiin...19 Ihmemies Jon Fosse...19 Norjalaisia kirjoja suomeksi...21 Opiskelu Norjassa joitakin mahdollisuuksia...22 Norjan kielen opetus Suomessa...23
Onko Norja erilainen? Siitä voidaan varmasti keskustella pitkään ja hartaasti. Mutta ainakin sekä tanskalaiset että ruotsalaiset ovat sitä mieltä, että Norja on erilainen. Eivätkä norjalaiset itsekään näytä olevan eri mieltä tästä väittämästä, he kun itse laskevat leikkiä toisenlaisesta maastaan. Sitäpaitsi he ovat myös hieman ylpeitä siitä. Tyypillistä joka tapauksessa on, että norjalaisessa itsetunnossa ei ole mitään vikaa. Toisinaan se saattaa tuntua hieman liioitellulta muista pohjoismaalaisista, mutta se on myös merkki siitä, että moderni Norja kuten Suomikin on nuori kansakunta. Vuonna 1905 purettiin Ruotsin ja Norjan n. 100 vuotta kestänyt unioni. Sitä ennen Norja oli ollut 400 vuotta osa Tanskan valtakuntaa tuota aikaa norjalaiset kutsuvat toisinaan tanskalaiseksi yöksi. Öljymiljardien ansiosta norjalaisella itsetunnolla on vankka taloudellinen pohja, mistä johtuen Norja on voinut valita Tanskan, Suomen ja Ruotsin linjasta poikkeavan oman linjansa eurooppapolitiikassa. Huolimatta yhteistyöstä Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjoismaiden ministerineuvostossa voidaan todeta, että Pohjoismaat eivät ole aina ja kaikesta samoilla linjoilla. Suomessa urheilulla ja urheilutapahtumilla on merkittävä asema. Sama koskee Norjaa ainakin yhtä suuressa määrin. Lillehammerin talviolympialaiset 1994 korostivat norjalaisen talviurheilun voimaa. Myös norjalainen jalkapallo on tullut kansainvälisesti tunnetuksi. Juhlinnasta ei esim. ollut tulla loppua, kun Norja vuoden 1998 MM-kisojen alkulohkossa voitti tulevan maailmanmestarin Brasilian. Ja viime vuosina norjalainen hiihtourheilu on voittanut lähes kaiken, mikä on voittamisen arvoista. Tällä pienellä julkaisulla, joka esittelee norjan kieltä ja norjalaista kulttuuria, Nifin Pohjoismaiden Suomen instituutti / Nordens institut i Finland juhlistaa Norjan satavuotista itsenäisyyttä. Morten Bennum Projektipäällikkö Pohjoismaiden Suomen instituutti Tanskasta kääntänyt Marketta Ruotsalainen, Nifin.
Kojonkoskesta tuli norjalaisten suosikki Kokemuksia Norjasta 1 Nimi: Mika Kojonkoski Ammatti: Mäkihyppyvalmentaja Kirjoittanut: Terhi Width, toimittaja Mika Kojonkoski on Norjan mäkihypyn maajoukkueen päävalmentaja ja Norjan suosituin suomalainen. Kojonkoski on muutamassa vuodessa noussut kansallissankarin asemaan, sillä hänen valmennuksessaan mäkihypyn hännänhuipuista on tullut kansainvälisiä kultamitalisteja. Norja on hulluna Kojonkoskeen, eikä tunturikansa kitsastele kiitosten ja palkintojen kanssa. Kojonkoski valittiin vuonna 2003 vuoden valmentajaksi, ja viime syksynä valmentajaihmeestä ilmestyi kirja Norjassa ja norjaksi (Mika, og den gode følelsen). Kojonkoski on siis ainakin toistaiseksi kokenut Norjassa vain valtavaa suosiota ja myötämäkeä, ja siksi hänen mielestään voi olla vaikeaa arvioida, millaisia ihmisiä norjalaiset normaalioloissa ovat. Olen Norjan hiihtoliiton palveluksessa ja teen työtä norjalaisten kanssa, mutta en asu Norjassa, vaan liikun urheilijoiden kanssa lähinnä Keski-Euroopassa. Toistaiseksi olen saanut surffata menestyksen aallonharjalla, enkä siksi tiedä, millaisia norjalaiset ovat, jos ja kun alkaa tulla takkiin, Kojonkoski sanoo. Tähän asti kokemukset ovat siksi olleet lähes yksipuolisen myönteisiä. Norjalaiset ovat mukavia, rehellisiä ja suoria. Heidän kanssaan on helppo toimia, koska he ovat avoimia, Kojonkoski sanoo. Suomalaiset ja norjalaiset ovat hänen mielestään melko samanlaisia, mutta hienoisia erojakin on. Suomalaisista näyttäisi kokemusteni mukaan löytyvän tiukoissa paikoissa poikkeuksellisen paljon sisäistä voimaa. Toisaalta norjalaiset ovat sosiaalisesti erittäin avoimia ja rohkeita, Kojonkoski luettelee. Hän on myös ihastunut norjalaisten aitoon ulkoiluintoon, joka huokuu eri tilanteissa. Norjalainen lähtee vapaa-aikanaan vaeltamaan. Norjalaiset osaavat myös kisayleisönä olon. Siinä missä suomalainen tulee viime tipassa katsomoon, norjalainen on pakannut eväät reppuun ja nauttinut tunnelmasta koko päivän, Kojonkoski sanoo. Kojonkoski on voittoisten suojattiensa ansiosta tutustunut myös norjalaisten voitonlauluihin ja isänmaalliseen riemuun. Norjalaisia on ajoittain arvosteltu ylitsepursuavasta kansallistunteesta, mutta suomalaisvalmentajan mielestä aidossa ilossa ei ole mitään pahaa. Tietyllä tapaa se kuvaa heidän itsetuntoaan ja tyytyväisyyttään, minusta tällainen riemu on arvostettavaa ja jopa kaunista, Kojonkoski sanoo.
Norjan julkisen sektorin pihiys sen sijaan kummastuttaa suomalaisvalmentajaa. Ihmetyttää, että valtio, joka on niin hyvissä varoissa, näyttäisi sijoittavan aika nihkeästi rahaa yhteiskunnan kehittämiseen, Kojonkoski ihmettelee Norjan konsensuspäätöstä säästää melkein kaikki öljyrahat tulevaisuuteen. Norjalla on ympäri maailmaa sijoitettuna yli tuhat miljardia kruunua, jotka on tarkoitettu tulevien sukupolvien käyttöön. Norjalaisten eväskulttuuri oli Kojonkosken mielestä myös alussa outo ilmiö. Lounaskulttuuri on sama kuin voileivät. Lähtökohtana on tietenkin se, että kouluissa ei ole ruokailua, ja ihmiset oppivat jo pienestä pitäen kantamaan ruokaa mukanaan. Alussa tämä oli merkillistä, mutta nyt koko hommassa on ideaa. Norjalaiset syövät terveellisesti ja hyvin, Kojonkoski sanoo.
500 norjan kielen maa Hei. Hvordan står det til?... [Häi. Vurdan stoor de till?]... Hei. Mitä kuuluu? Jo takk, bara bra... [Juu takk, baare bra.]... Kiitos hyvää. Hva med dig?... [Va me däi?]... Entä itsellesi? Det kunne vært verre.... [De kynne värt värre.]... Eipä valittamista. Norjalaisanarkiaa Norjalaislehdet kertoivat pari vuotta sitten Oslossa työskentelevistä ruotsalaisjohtajista, jotka joutuivat turvautumaan ryhmäterapiaan. Ruotsalaisjohtajien oli vaikea hyväksyä sitä, että norjalaisyritysten työntekijät eivät osoittaneet esimiehilleen samanlaista kunnioitusta, mihin nämä olivat tottuneet Ruotsissa. Juttu saattaa olla keksitty, mutta varmaa on kuitenkin se, että hierarkinen järjestelmä ei ole kovin vahvoilla Norjassa. Tämä näkyy myös norjan kielessä. Norjassa, jos missään, vallitsee kielellinen anarkia. Norjalaiset puhuvat omaa murrettaan, ja murrevaihtelut ovat paljon suuremmat kuin muissa maissa. Muissa Euroopan maissa televisio ja radio ovat vaikuttaneet siihen, että kansa kuuntelee entistä enemmän äidinkielensä pääkaupunkilaista puhetapaa, jolla on myös muita ääntämyksiä korkeampi asema. Puhekielestä on siksi tullut entistä standardisoituneempaa aina niin pitkälle, että voidaan puhua kirjakielen variaatioista varsinaisina murteina. Esimerkkinä voidaan mainita vaikka skoonelainen, joka käyttää samoja sanoja kuin tukholmalainen, mutta joka lausuu sanat murteensa tyypillisellä sorahtavalla ärrällä ja vokaaliyhdistelmillä. Norjassa kehitys on puolestaan ollut aivan päinvastainen, sillä norjalaisten mielestä on täysin luonnollista puhua leveää murretta ja käyttää erityisiä murreilmaisuja myös radiossa ja televisiossa. Murre on osa norjalaisen
identiteettiä. Murteen ja identiteetin välinen yhteys on niin vahva, että monien mielestä oslolaismurteen omaksuminen on osoitus luonteen heikkoudesta. Murteen puhuja on ylpeä itsestään, kun taas murteesta luopuja on heikko ihminen, joka häpeää itseään ja taustaansa. Unnskyld... [Unšŷl]...Anteeksi. Jag heter Mika... [Jäi heter Mika]...Nimeni on Mika. Jeg kommer fra Finland... [Jäi kommer fra Finlan]...Olen Suomesta. Jeg forstår ikke så godt norsk... [Jäi forstoor ikke so gott nošk] En osaa norjaa kovinkaan hyvin. Kan du snakke litt langsommere?. [Kan dy snakke litt laηsomere?] Voisitko puhua vähän hitaammin. (bokmål / oslon murre): š = sh, kuten ship englanniksi ŷ = y, kuten yö suomeksi tai rykte ruotsiksi η = ng, kuten Helsingin Pieniä ja suuria lukuja: Luku 52 voidaan ilmaista norjaksi joko femti-to [femti-tuu] (kuten suomeksi viisikymmentäkaksi) tai to-og-femti [tuu-o-femti] (kaksi ja viisikymmentä). Pilkun sisältävissä luvuissa norjan kieli noudattaa samaa järjestelmää kuin suomen kieli. Avisa koster tolv-femti. [Aviisa koster tol-femti] Sanomalehti maksaa 12,50. Etu ja haitta Ulkomaalaiselle Norjan murrekirjo on luonnollisesti ongelma. Norjalaiset puhuvat kieltään 500 eri tavalla. Eikä ainoallakaan norjan kielen kurssilla voi oppia kaikkia murteita ja niiden muunnelmia. Variaatioista on kuitenkin myös hyötyä. Suurten kielellisten erojen vuoksi norjalaiset ovat tottuneet kuulemaan omaa kieltänsä puhuttavan monella tapaa. Norjalaisten on siksi paljon helpompi ymmärtää ruotsia ja tanskaa kuin ruotsalaisten ja tanskalaisten norjaa. Norjalaiselle skandinaaviset kielet ovat oikeastaan vain muunnelmia norjan kielestä. Norjalainen ymmärtää siksi myös sinun kouluruotsiasi! Norjalaiset ovat lisäksi sen verran tietoisia kielieroista, että he pystyvät ruotsintamaan omaa puhettaan jonkin verran. Jopa yltiönurkkapatriootitkin hyväksyvät puheen ruotsalaistamisen ulkomaalaisten kanssa, jos se helpottaa puheen ymmärtämistä. Suomalaisen on kuitenkin paljon helpompaa ymmärtää norjaa kirjoitettuna kuin puhuttuna. Erlend Loen romaanin Supernaiivin (1996) alku on siitä hyvä esimerkki: Jeg har to venner. En god og en dårlig. Og så har jeg min bror. Han er kanskje ikke like sympatisk som meg, men han er ok.
Jeg låner min brors leilighet mens han er bortreist. Det er en fin leilighet. Min bror har en del penger. Gud vet hva han driver med. Jeg har fulgt litt dårlig med på det. Han kjøper eller selger noe. Og nå er han ute og reiser. Han fortalte hvor han skulle. Jeg har skrevet det ned. Det kan ha vært Afrika. Veikkaisin, että ymmärsit aika paljon tekstistä. Kaikki norjalaistekstit eivät tietenkään ole yhtä helppoja kuin tämä, mutta uskoisin, että esimerkki osoittaa, kuinka paljon norjan kieltä oikeastaan voi ymmärtää. Suomennos on varmuuden vuoksi tässä: Minulla on kaksi ystävää. Yksi hyvä ja yksi huono. Ja sitten minulla on veljeni. Hän ei kenties ole yhtä sympaattinen kuin minä, mutta kuitenkin o.k. Minä lainaan veljeni asuntoa sillä aikaa, kun hän on matkoilla. Asunto on hieno. Veljelläni on melko paljon rahaa. Herra tietää, mitä hän oikein puuhailee. En ole seuraillut kovin tarkasti hänen tekemisiään. Hän kai ostaa tai myy jotain. Ja nyt hän on siis matkoilla. Hän kertoi minulle, minne hän oli menossa. Olen kirjoittanut paikan muistiin. Se oli kai Afrikka. Vaarallisia naapureita Muutamia sanoja, joilla on eri merkitys norjaksi ja ruotsiksi: merkitys norjaksi merkitys ruotsiksi by [bŷŷ]...kaupunki...kylä rolig [ruuli]...rauhallinen...hauska rar [raar]...kummallinen...mukava skive [šiive]...leipäviipale...levy Yllättäviä naapureita Muutamia sanoja, jotka merkitsevät melkein samaa norjaksi ja suomeksi: nabo...[naabu]... naapuri briller...[briller]... silmälasit (rillit) ausekar...[äysekar]... äyskäri me*...[mee]... me jukse...[jukse]... juksata flaks...[flaks]... flaksi (tuuri) sauna...[säyna]... sauna *tietyissä Länsi-Norjan murteissa ja ajoittain uusinorjassa. Kaksi kirjakieltä Olet ehkä kuullut, että Norjassa on kaksi kirjakieltä, bokmål (kirjanorja) ja nynorsk (uusinorja). (Edellä lainaamani Erlend Loen teksti on kirjoitettu kirjanorjalla). Taustalla on Norjan monisatavuotinen valtioliitto Tanskan kanssa. 10
Norjan kirjakieli korvattiin tuona aikana tanskalla. Kun valtioliitto vuonna 1918 päättyi, alkoi myös keskustelu norjan omasta kirjakielestä. Yhden ehdotuksen mukaan tanskan kirjakieltä tuli muuttaa siten, että siitä tuli norjaa. Toisen ehdotuksen mukaan oli luotava aivan uusi kirjakieli, joka pohjautui norjalaismurteisiin. Ongelmana oli se, että asiassa ei päästy yksimielisyyteen. Ja siksi molemmat ehdotukset toteutettiin. Tanskan kirjakieltä muutettiin siten, että se istui paremmin kaupunkien porvariston suuhun. Tätä kieltä kutsutaan nimellä kirjanorja. Samaan aikaan Ivar Aasen loi 1800-luvun puolivälissä aivan uuden kirjakielen, jonka taustalla ovat Länsi-Norjan murteet. Tätä kieltä kutsutaan nimellä uusinorja. On silti tärkeää muistaa, että koulussa opetetaan yleiskirjakieltä, eikä Norjassa siksi ole kirjanorjan tai uusinorjan puhujia. Useimmat norjalaiset puhuvat murretta, joka muistuttaa jompaa kumpaa kirjakieltä, mutta joka ei ole puhdasta kirjakieltä. Karkeasti jaoteltuna voidaan sanoa, että Norjan itäisen osan murteet muistuttavat kirjanorjaa, läntisen uusinorjaa. Seuraavassa on Erlend Loen tekstin alku uusinorjaksi: Eg har to vener. Ein god og ein dårleg. Og så har eg bror min. Han er kanskje ikkje like sympatisk som meg, men han er ok. Muutamia tärkeitä sanoja, jotka ovat erilaisia kirjanorjaksi ja uusinorjaksi kirjanorja uusinorja suomi Norge [Norge]... Noreg [Nooreg]... Norja jeg [jei]... eg [eeg]... minä de [dii]... dei [dei]... he dere [deere]... de [de(e)]... te hvem/hva/hvor... kven/kva/kur... kuka/mitä/missä [vem/va/vur]... [kven/kva/kor] Suomi: Nimeni on Ola. Mikä sinun nimesi on? Kirjanorja: Jeg heter Ola. Hva heter du? Uusinorja: Eg heiter Ola. Kva heiter du? Murteita: [Jee heeter Uula. Oo heeter dyy?] [Ee heeder Uula. Va heedor dyy?] [Eeg hete Uula. Ka hette dyy?] [Eeg heeter Uula. Ka heeter dyy?] [Ää heit Uula. Ka du heit?] R = soriseva r, kuten saksaksi 11
Uusinorjaa maalla, kirjanorjaa kaupungissa Norjan väestöstä 15-20 prosenttia kirjoittaa uusinorjaksi (nynorsk). Suurin osa heistä asuu maaseudulla Länsi-Norjassa. Muualla maassa ja Länsi-Norjan kaupungeissa ihmiset kirjoittavat kirjanorjaksi (bokmål). Toisin kuin Suomessa, Norjassa ei ole kysymys kahdesta aivan eri kielestä, vaan saman kielen kahdesta eri muunnelmasta, eikä ero ole aina suuri. Norjassa ei esimerkiksi ole omaa uusinorjan kielistä televisiokanavaa, vaan 20 prosenttia yleisradioyhtiön televisio- ja radio-ohjelmista on oltava uusinorjaksi. Enkä ole koskaan kuullut kenestäkään, joka kieltäytyisi katsomasta vaikka saksalaista dekkarisarjaa vain siksi, että tekstit ovat uusinorjaksi. Sama koskee sanomalehtiä. Yksittäiset toimittajat kirjoittavat uusinorjaksi, vaikka he kirjoittaisivatkin Oslossa ilmestyviin lehtiin, jotka ovat pääasiassa kirjanorjaksi. Aivan yksiselitteistä tämä ei silti ole. Uusinorja on kieli, joka mielletään Länsi-Norjan maaseudulle, eikä kieltä siksi esimerkiksi ole mainoksissa. On luonnollista käyttää kirjanorjaa, jos haluaa markkinoida jotakin, mikä on urbaania, nuoriin vetoavaa, trendikästä tai loistokasta. Toimittajat saavat periaatteessa valita kielensä, mutta käytännössä työnantajat painostavat heitä kirjoittamaan kirjanorjaksi. Länsinorjalaisten kaupunkien asukkaat saattavat maalaisten ja uusinorjan välisen yhteyden vuoksi usein sanoa, että he eivät pidä uusinorjasta, vaikka heidän omasta puheestaan selvästi kuuluu juuri tämä kieli. Tutkimukset osoittavat myös, että uusinorjaa pääkielenään koulussa lukeneet nuoret vaihtavat kirjanorjaan aikuisina. Uusinorja ei häviä aivan lähitulevaisuudessa, mutta on syytä kysyä, pieneneekö sen osuus entisestään julkisessa käytössä. Norjan kielellisen tilanteen kannalta lähivuosista tulee erittäin jännittäviä ja ratkaisevia. Vähän kielioppia: Hva sier du?...[va sier du]... Mitä sanot? Tämä on tavallinen kysymys Norjassa yleensä, mutta Ruijassa, aivan Suomen pohjoisrajalla, kysymys kuuluu seuraavasti: Ka du sei?...[ka dy sei] Ha det...[haa dee]... Hei hei! Vi snakkes!...[vi snakkes]... Jutellaan! Hadle Oftedal Andersen Norjan kielen lehtori, Helsingin yliopisto 12
Norja ja norjalaiset Norjalainen on syntynyt sukset jalassa ja reppu selässä. Norjalaiset ovat urheiluhullua kansaa, joka rakastaa kuninkaallisiaan. Öljyrikkauksien myötä norjalaisista on tullut mukavuudenhaluisia ja joskus ylimielisiäkin, vaikka he pohjimmiltaan ovat joviaaleja ja mutkattomia ihmisiä. Norjalaisista on liikkeellä liuta tällaisia ennakkoluuloja ja -käsityksiä. Useimmat niistä ovat totta. Yllättävintä Norjassa on kuitenkin se, että norjalaisia on virallisten tilastojen mukaan vain 4,5 miljoonaa. Usein tuntuu siltä, että norjalaisia on vähintään 45 miljoonaa. Maailmalta on vaikea löytää kolkkaa, missä norjalaiset eivät olisi tehneet historiaa urheilijoina, rauhanrakentajina, tutkimusmatkailijoina, merenkävijöinä, kauppiaina tai matkailijoina. Euroopan reunalla sijaitseva kuningaskunta pitää itsestään myös niin kovaa ääntä, että Norja on ja pysyy maailmankartalla, vaikka norjalaiset ovat jo kaksi kertaa jättäytyneet Euroopan unionin ulkopuolelle. Norjalainen tarvitsee tilaa, koska hän ei kuljeksi seinän viertä pitkin, vaan vaeltaa ylväästi reppuineen ja villapaitoineen ympäri maailmaa. Norjalainen ei lähde edes viikon etelänmatkalle ilman pienoislippua, eikä kotiintulo tunnu miltään, ellei vastassa ole puoli sukua lippuja heiluttamassa. Norjalaiset ovat aina olleet merenkulkijoita ja kauppiaita, he ovat tuoneet ulkomaisia vaikutteita tunturimaahan jo vuosisatojen ajan. Vauraat norjalaiset matkustavat nykyäänkin ahkerasti, mutta joskus näyttää siltä, että norjalainen alkaa kaivata kotimaataan samalla hetkellä, kun lentokone nousee ilmaan tai laiva purjehtii vieraille vesille. Eikä ole ihmekään, että norjalainen ikävöi isänmaataan. Norja on poikkeuksellisen kaunis, puhdas, turvallinen ja vauras valtio. Pinta-alaltaan Euroopan kuudenneksi suurimmassa maassa on tuntureita, vuonoja, merta ja metsää. Norjalla on kaikki vuonot ja lahdenpoukamat mukaanluettuna rantaviivaa yhteensä 20 000 kilometriä. Norja on järjettömän rikas maa. Köyhästä kalastajakansasta on runsaan 30 vuoden aikana tullut öljyvaltio, joka on sijoittanut valtaosan öljytuloistaan ympäri maailmaa. Kaikki Norjan valtapuolueet katsovat, että öljyrahat ovat vakava uhka kansantaloudelle, jos niillä paikattaisiin julkisen talouden reikiä. Inflaatiopeikon pelossa Euroopan vauraimpiin kuuluva maa tuskailee siksi aivan samo- 13
jen budjettiongelmien kanssa kuin huomattavasti heikommissa taloudellisissa kantimissa olevat naapurit. Öljy on ollut Norjalle suuri siunaus, mutta samalla se on yksipuolistanut ja jopa laiskistanut Norjan elinkeinoelämää, joka lepää öljyn ja kalan varassa. Norjalaisia matkapuhelimia, autoja tai jääkaappeja on turha etsiä, mutta öljyteknologian alalla norjalaiset ovat kansainvälistä huippua. Norja päättää vuosittain myös Nobelin rauhanpalkinnon saajasta. Rauhasta, riitojen sovittelusta ja konfliktien vastaisesta työstä on viime vuosina tullut Norjan tunnetuimpia vientituotteita. Rahallisesti rauhan bisnes ei liene kovinkaan kannattavaa, mutta se kasvattaa Norjan mainetta maailmalla. Norjan rikkaus vaikuttaa kuitenkin valheelta, jos maassa pistäytyy vain lounasaikaan. Lounastarjoilu on niin kevyt ja yksinkertainen, että se kulkee mukana vaikka rintataskussa. Norjalaiset syövät rikkauksistaan, globalisaatiosta, internetistä ja avaruusajasta huolimatta yhä eväsleipiään lastentarhassa, koulussa ja työpaikalla. Useimpien norjalaisten aamupuuhiin kuuluu leipäviipaleiden kääriminen voipaperiin tai niiden asettelu eväslaatikkoon, vaikka monilla työpaikoilla nykyään onkin kanttiini, josta voi ostaa voileipäainekset. Kouluissa ja lastentarhoissa ei maidon ja hedelmän lisäksi tarjoilla muuta ruokaa, vaan lapsilla on omat eväät mukana. Päivän lämpimän pääaterian norjalaiset syövät kotonaan alkuillasta. Kansainvälinen ruokakulttuuri näkyy luonnollisesti Norjassakin, mutta tavallinen arkiruoka on usein yksinkertaista ja helppotekoista aina kalapullista keuhkomuusiin. Norjan elintarviketeollisuuden lahja maailmalle ovat pakastepizzat. Kala ja lammas ovat perinne- ja juhlaruokien pääainesosat, ja norjalaiskokit ovat viime vuosina niittänet mainetta kansainvälisissä kisoissa hyvistä, puhtaista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjen kala- ja muiden herkkujen ansiosta. Norjalaiset eivät hyljeksi hylkeen tai valaan lihaakaan, vaikka ne eivät enää ole vuosikymmeniin olleet arkiruokaa. Norjalaisia ja suomalaisia pidetään samanlaisina ihmisinä. Se on tavallaan tottakin, jos lähtökohtana pidetään yhteiskunnan arvoja ja rakennetta. Erojakin on. 14
Norjalaiset ovat suomalaisia spontaanimpia. Siinä missä suomalainen miettii kaikki mahdolliset asiat etukäteen ja toimii tositilanteessa suunnitelman mukaan, norjalainen nauttii myrskyn silmässä luoduista hätäratkaisuista, joita norjalaiset itse kutsuvat sanalla skippertak. Norjalaiset itsekin myöntävät, että he ovat parhaimmillaan kovassa paineessa, missä päätöksiä on tehtävä pikavauhtia. Norjalaiset eivät ole tiukkapipoja, ja siksi meno vuonomaassa on usein meikäläistä paljon rennompaa. Aikataulut ja budjetit ovat Norjassa meikäläistä väljempiä ja etenkin suurissa urakoissa myöhästely ja ylimääräiset kustannukset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Norjalaiset ovat huumorintajuisia ja nauravat suunnilleen samoille asioille kuin suomalaisetkin. Kuninkaallisista ei ulkopuolisen kuitenkaan kannata vääntää vitsejä. Norjalaiset kunnioittavat perinteitä ja kuninkaallisiaan. Norja ja Norjan nykyinen kuningashuone täyttävät sata vuotta vuonna 2005, ja etenkin toisen maailmansodan aikana kuninkaalla oli kansakuntaa yhdistävä vaikutus, minkä symboliarvo on vain kasvanut vuosien mittaan. Terhi Width Toimittaja 15
Norjan luonto on fantastinen Kokemuksia Norjasta 2 Nimi: Sari Syväluoma Ammatti: tekstiilitaiteilija/tekstiilisuunnittelija Kirjoittanut: Terhi Width, toimittaja Sari Syväluoma oli juuri valmistumassa Helsingin Taideteollisesta korkeakoulusta, kun hän opiskelijavaihdon kautta pääsi Bergeniin vuonna 1994. Meri, tunturit ja vuonot tekivät suuren vaikutuksen metsän keskellä kasvaneeseen Syväluomaan. Bergenin jälkeen hän sai suunnittelijan paikan Sellgrenin kutomossa Trondheimin lähistöllä Tingvollissa. Neljässä vuodessa Syväluoma oppi paljon ammatistaan, mutta myös Norjasta ja norjalaisista. Nyt Oslossa asuvalla 38-vuotiaalla Syväluomalla on oma designyritys ja tuotelinja. Norjalaiset ovat avoimia ja heidän kanssaan on helppo tehdä töitä. Suomalainen design ja arkkitehtuuri ovat täällä lisäksi arvossaan, Syväluoma sanoo ja kehuu myös viranomaisten mutkattomuutta. Liekö kansanomaisen kuninkaan ansiota, mutta viranomaisia ei tarvitse yliarvostaa. Tyhmiä kysymyksiä voi esittää ja niihin saa asiallisen vastauksen, Syväluoma kehuu. Rennolla asenteella on kuitenkin hintansa, sillä norjalaisilla ei aina ole samanlainen kiire kuin suomalaisilla. Jotkut asiat etenevät hitaasti. Norjalaisella ei ole kiire, vaikka todellisuudessa olisikin kiire. Suomessa ollaan tiukkoja aikataulujen kanssa, täällä liikkumavaraa on paljon enemmän, Syväluoma sanoo. Suunnittelijana Syväluoma ammentaa ideoita luonnosta ja Norjan luontoa hän pitää fantastisena. Merestä on tullut tärkeä asia minulle. Samoin luonnonläheisyydestä, johon olen herännyt enemmän täällä kuin Suomessa, hän sanoo. Vuodet Norjassa ovat opettaneet myös kunnioittamaan norjalaisille pyhiä asioita, kuten kansallispukuja ja kansallishenkeä yleensä. Näissä kahdessa asiassa norjalaisilla ei ole kovin paljon itseironiaa, eivätkä he 16
ymmärrä vitsailua perinteisillä arvoilla, Syväluoma sanoo. Hänellä itsellään taas olivat vitsit vähissä, kun länsirannikolla pidetyillä juhlapäivällisillä tarjoiltiin smalahovedia. Perinneherkku on puolikas savustettu lampaanpää silmineen päivineen. Selvisin siitä hengissä, vaikka tuoksu ja näky olivat aika brutaali kokemus. Ajattelin, että avoimin mielin vain, ja kävin kursailematta ruuan kimppuun, Syväluoma nauraa. Samalla hän myöntää, että norjalaiset arvot tarttuvat vaatteisiin väkisinkin. Meitä oli joukko designereitä tervehtimässä kruununprinssiparia jokin aika sitten. Sain mahdollisuuden jutustella kahdestaan kruununprinssin kanssa ja olin itsekin yllättynyt kuinka otettu olin keskustelusta, Syväluoma sanoo. 17
Myöhäisteinejä ja perhesuhteita Norjalaisen kirjallisuuden menestystarina Jon Fossesta Euroopan suosituin näytelmäkirjailija. Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinto Jan Kjærstadille ja Lars Saabye Christensenille. Erlend Loen Supernaiivia myyty yli 18000 kappaletta yksinomaan Suomessa. Hanne Ørstavikin menestys Ruotsissa. Ingvar Ambjørnsenin kirjoihin perustuva elokuvamenestys Elling kisaa Oscarista. Norjalaiset menestyvät maailmalla muutenkin kuin hiihtoladulla ja jalkapallokentällä. Aivan oikeutetusti voidaan sanoa, että Norjan kirjallisuus nousi pääosaan Pohjoismaissa 1990-luvulla. Yritän esitellä tätä uutta kirjallisuutta ja selvittää, miksi kirjoista on tullut niin suosittuja. Myöhäisteini Myöhäisteini elää kuin hän yhä olisi murrosikäinen, vaikka hän on todellisuudessa reippaasti yli parikymppinen. Tällainen ihminen ei halua aikuistua, vaan jatkaa hurvittelua ja välttää uraputkea. Kysymyksessä on uusi sosiaalinen kategoria, joka näkyy sekä elokuvissa (American Beauty, Office Space) että televisiossa (Seinfeld, Frendit). Nuoret tuntevat olevansa paljon lähempänä tätä henkilötyyppiä kuin 1990-luvun alun ns. X-sukupolven tyyppiä, joka aidon innostuksen ja huvittelun sijasta hakeutui kohti identiteetiteettömiä naamiaisia. Tällä tyypillä ei ollut läheisiä tai lämpimiä suhteita kehenkään. Erlend Loen Supernaiivi on myöhäisteini: 25-vuotias opiskelija, joka keskeyttää opintonsa tutustuakseen omaan itseensä. Tavoitteeseensa hän yltää turvautumalla varhaislapsuuden keinoihin: hakka, punainen pallo ja ruumiin perustoimintojen nimet (kuten anaalivaihe). Loe ei kuitenkaan ole ainoa. Uusien norjalaiskirjalijoiden aalto kirjoittaa perheestä. Perheteema on sikäli luonnollinen valinta, sillä myöhäisteini ei ole vielä päässyt eroon lapsuudesta aikuisuuteen, eikä hän siksi halua vielä irrottautua perheestäänkään. Hanne Ørstavikin Kulunut aika -kirjan päähenkilö on nuori äiti. Ja joulunvieton ympärille rakentuva romaani on hänen lapsuutensa heijastuma. Vanhemmat olivat yhtäältä ideologisen dogmaattisia, samalla kun heidän avioliittonsa toisaalta oli varsin häilyvä. Linn Ullmannin joka on Liv Ullmannin ja Ingmar Bergmannin tytär esikoisromaanin nimi on Ennen unta. Päähenkilö aloittaa oman tilinpäätöksensä viettelemällä sisarensa aviomiehen samana päivänä, kun sisar avioituu. Roger Kurlandin kirjaa Lekestue ei ole käännetty suomeksi, mutta Pohjoismaiden televisiossa esitetty valitettavan epäonnistunut tv-sarja perustuu juuri tähän romaaniin. Loistavan kirjan nimi on peräisin pedagogisesta ja varsin tylsästä lasten televisio-ohjelmasarjasta, jota esitettiin Norjassa 1970-luvulla. 18
Päähenkilö, jonka vanhemmat ovat eronneet, rakastuu intialaiseen tyttöön, jolla on ympärillään koko suku. Päähenkilö saa töitä lastentarhasta, missä hänelle selviää, että sekä vanhempien että lastentarhahenkilökunnan päämääränä on tehdä lapsista passiivisia ja siten helppohoitoisia. Saattaa kuulostaa sietämättömältä, mutta Kurland kirjoittaa humoristisesti ja osuvasti. Uskoisin, että oikealla markkinoinnilla tästä kirjasta voisi tulla Suomessa samanlainen menestys kuin Supernaiivista. Varmaa on kuitenkin se, että näiden nuorten norjalaiskirjailijoiden menestys perustuu siihen, että he haluavat kertoa hyvän tarinan tavalliselle lukijalle. He eivät luo hienoa, suurta ja vaikeaa kirjallisuutta. Tietenkin on myös selvää, että perheteema koskettaa ihmisiä näinä aikoina. Perhe on myös avain Åsne Seierstadin reality/dokumentaarimenestykseen. Läpimurtoteos Kabulin kirjakauppias käsittelee nimenomaan perhesuhteita eli miltä afgaaniperheen elämä näyttää julkisivun ja hunnun takana. Mitä on uuden suunnan taustalla? Undergroundista mainstreamiin 1900-luvun ero korkea- ja populäärikulttuurin välillä on häviämässä Norjassa. Tämä on ajallemme tyypillinen piirre, joka kuitenkin Norjassa on erityisen voimakas. Ja se taas johtunee teknomusiikin suosiosta 1990-luvun puolivälissä. Norjassa musiikkilaji oli huomattavasti korkeammassa kurssissa kuin Suomessa. Nuorisokulttuuri oli ennen tuota aikaa jakautunut päävirtauksiin ja alakulttuureihin. Tekno toi erilaiset ryhmät yhteen ja loi näille yhteiset referenssiraamit. Siksi syntyi myös kirjailijoita, joille kirkko ja pörssi, suosio ja laatu, eivät edusta vastakohtia. Korkeakulttuurin ja kansanomaisen kulttuurin perinteisten muurien sortuminen näkyy myös muilla tasoilla. Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto on esimerkiksi saanut uuden palkintolautakunnan, joka asettaa ehdolle Lars Saabye Christensenin kaltaisen suositun kirjailijan, kun takavuosina Norjalla oli tapana asettaa ehdolle elitistisiä novellikokoelmia. Saabye Christensenin ehdolla ollut Velipuoli on käännetty suomeksi, samoin kuin kaksi Ingvar Ambjørnsenin Elling-romaaneista, jotka ovat saaneet huomiota osakseen elokuvien vuoksi. Elling-kirjat käsittelevät myös perhettä. Ne kertovat psyykkisesti sairaan päähenkilön yrityksistä luoda kontakteja uusiin ihmisiin sen jälkeen kun hänen äitinsä, jonka kanssa päähenkilö on elänyt koko elämänsä, on kuollut. Näitä keski-ikäisiä kirjailijoita voi pitää nuorten kirjailijoiden edelläkävijöinä, jos keskitytään kykyyn kirjoittaa hyvää kirjallisuutta laajalle lukijakunnalle. Ihmemies Jon Fosse Haluan vielä lopuksi muistuttaa, että Norjassa on uusien teosten rinnalla tietenkin myös peirnteistä laatukirjallisuutta. Suomessa hiljattain ilmestyneen Rak- 19
kauden merkit -kirjan kirjoittajan Jan Kjærstadin kaltaiset kirjailijat eivät ole suku-puuttoon kuolemassa oleva laji, vaikka niin ehkä luulisi, kun ajattelee vain Erlend Loen ja muiden saamaa julkisuutta. Erityisesti tulee huomioida Jon Fosse, joka juuri nyt on Euroopan suosituin näytelmäkirjailija. Yksin vuonna 2003 maailman teattereissa oli yli 100 Fossen näytelmien ensi-iltaa. Suomessa hänen näytelmiään esitetään sekä suomeksi että ruotsiksi. Fossen näytelmät käsittelevät myös usein perhettä ja sen hajoamista. Ihmeellisintä hänen tuotannossaan on kuitenkin se, että se jollakin merkillisellä tavalla yhdistää hyvin arkipäiväisen länsinorjalaisen sävyn Euroopan uusimpia virtauksia noudattavaan teatteriperinteeseen. (Ajattelen sellaisia kirjailijoita kuin Harold Pinter ja Samuel Beckett). Fosse ei ollut untuvikko, kun hän aloitti näytelmäkirjailijana. Hänen ensimmäinen romaaninsa julkaistiin jo vuonna 1983. Häneltä on sen jälkeen ilmestynyt yhdeksän romaania, kolme lyhytproosakokoelmaa, kolme esseekokoelmaa, viisi runokokoelmaa, vähintään 17 näytelmää ja joukko lastenkirjoja. Siis yli 40 teosta 20 vuodessa! Fossen romaaneja ei ole suomennettu, mutta yksi kustantaja tiettävästi harkitsee hänen teostensa kääntämistä. Fossen kirjoista on mielestäni paras Stengd gitar (1985), kivenkova stream-of-consciousness -kuvaus naisesta, joka on lukitun kotiovensa ulkopuolella ja kuulee lapsensa itkevän sisällä. Kirja kuvailee, miten nainen kuljeksii ympäriinsä pystymättä kertomaan kenellekään, että hän tarvitsee apua oven avaamiseen. Vähitellen käy ilmi, että hän on menneisyydessään kokenut hirveitä asioita, joiden vuoksi hän ei nyt pysty kommunikoimaan. Samalla käy myös ilmi, että sisällä itkevä lapsi on kuva päähenkilöstä itsestään, jota hän ei saa pois mielestään. Tämä on selvästi vähiten hauska, raain ja väkevin lukuelämys, verrattuna myös Prosessen ja Heart of Darkness -teoksiin. Stengd gitar on kuitenkin poikkeus, joka vahvistaa säännön, sillä muut, edellä luettelemani kirjat ovat helpostisulavia, laajalle yleisölle tarkoitettuja kertomuksia, joita hallitsee kevyen humoristinen sävy. Teokset eivät kuitenkaan ole mitään bimbokirjallisuutta, sillä vakavasti vakavuuteen suhtautuva ja pilan vain pilaksi ymmärtävä ei ole ymmärtänyt kummastakaan mitään. Hadle Oftedal Andersen Norjan kielen lehtori, Helsingin yliopisto 20