Hyvää matkaa! Trevlig resa!

Hyvää matkaa! Trevlig resa! Grankulla järnvägstation 100 Kauniaisten rautatieasema

RANTARATA / Kustbanan Helsingin ja Turun yhdistävä rautatie valmistui vuonna 1903. Seuraavana vuonna radan varteen avattiin Grankulla-niminen seisake henkilöliikennettä varten. Radan johdosta seisaketta ympäröivät alueet pystyttiin asuttamaan. Järnvägen mellan Helsingfors och Åbo blev färdig 1903. Följande år öppnades vid banan en hållplats för persontrafik som fick namnet Grankulla. Tack vare järnvägen kunde områdena kring hållplatsen bosättas. Espoossa kulkeva rantaradan osuus linjattiin Espoossa pitkälti espoolaisten toivomusten mukaisesti, mutta vastoin toiveita Bembölen kylän halki rataa ei rakennettu, vaan kylä jäi kokonaisuudessaan radan eteläpuolelle. Rata johdettiin sen sijaan Grankullaängenin ja Ymmerstaängenin laaksouomaan. Rata rakennettiin mahdollisimman halvalla. Ratalinjasta tuli hyvin mutkainen, kun pienimmätkin mäet ja kalliot kierrettiin. Pahimpia kaarteita on oikaistu 1910-luvulta alkaen aina 1990-luvulle saakka. Kartta Kansallisarkisto. I Esbo byggdes banan rätt långt enligt Esbobornas önskemål, men i strid med önskemålen drogs banan inte genom byn Bemböle utan byn kom i sin helhet att ligga söder om järnvägen. Däremot följde banan dalgången längs Grankulla- och Ymmerstaängarna. Banan byggdes så billigt som möjligt och därför blev den mycket kurvig då den gick runt alla backar och berg. De värsta kurvorna började man räta ut på 1910-talet och arbetet fortsatte till 1990-talet. Karta Nationalarkivet. Glimsin tilan omistaja Johan Lönnbergin tytär Martha (1889-1986) muisteli isänsä anoneen rautatiehallitukselta, että junat pysähtyisivät myös Grankullassa, jotta hänen kolme tytärtään pääsisivät kouluun Helsinkiin. Anomukseen suostuttiin sillä ehdolla, että seisakkeelta olisi useampia matkustajia. Isä rakennutti pienen katoksen (noin 1 m x 1 m) ja siihen pienen suojan tyttärilleen. Laituri sijaitsi rautatien pohjoispuolella, nykyistä asemarakennusta vastapäätä. Se oli tehty puusta ja oli rakenteeltaan melko alkeellinen. Matkustimme säännöllisesti kello seitsemän junalla ja palasimme Helsingistä kello 15.10. Juna pysähtyi aamuisin kun nostimme kätemme. Iltapäivisin täytyi junasta kiirehtiä nopeasti ulos. Junaan nousi myös suuri, lihava herra, joka säännöllisesti kulki myös seitsemän junalla. Hän käytti suojaa huonolla ilmalla täyttäen sen kokonaan, joten tytöt, joita varten tila oli rakennettu, saivat odottaa sen ulkopuolella. Seisakkeelta matkustavien lukumäärän kasvattamiseksi Lönnberg lahjoitti kaksi palstaa rautatien läheisyydestä ystävilleen, jotka halusivat muuttaa kasvavasta suurkaupungista pois. Holmqvistin pariskunta sain palstan paikasta, jossa sijaitsee nyt Metodistikirkko ja rouva Engberg palstan nykyisen Varubodenin kohdalta. Vuonna 1906 Lönnberg myi kaikki maansa Ab Grankulla -osakeyhtiölle, joka myi maat edelleen rakennustonteiksi. Ägaren till Glims hemman Johan Lönnbergs dotter Martha (1889-1986) erinrade sig att fadern anhöll hos Järnvägsstyrelsen om att tåget skulle stanna i Grankulla, för att hans tre döttrar skulle kunna åka tåg till skolan i Helsingfors. Järnvägsstyrelsen gick med på det, förutsatt att han åtog sig att se till att flere passagerare skulle stiga på där. Pappa lät bygga en plattform och ett litet väntskjul på ca 1 x 1 meter för flickorna. Plattformen låg på norra sidan av järnvägen, mittemot den nuvarande stationsbyggnaden. Anordningen var i trä och ganska primitiv. Vi for regelbundet in med 7-tåget och kom ut med 15.10-tåget från Helsingfors. Tåget stannade i Grankulla på morgonen då flickorna satte upp handen. På dagen gällde det att snabbt skynda ut från tåget. På tåget steg också en stor och tjock herre som regelbundet åkte med 7-tåget. Han använde sig alltid av vänteskjulet vid dåligt väder, och de tre flickorna, för vilka skjulet byggts, rymdes inte in, eftersom han tog hela skjulet. För att öka antalet resenärer från hållplatsen donerade Lönnberg två parceller nära järnvägen till sina vänner, som ville flytta bort från den växande storstaden. Paret Holmqvist fick en parcell från den plats där Metodistkyrkan nu ligger och fru Engberg en parcell vid nuvarande Varuboden. År 1906 sålde Lönnberg all sin mark till Aktiebolaget Grankulla, som sålde markerna vidare som byggnadstomter. Glimsin tila, Jorvin sairaalaa vastapäätä, on nykyisin Espoon kaupunginmuseon hallinnassa. Glims hemman, som ligger mittemot Jorvs sjukhus, förvaltas i dag av Esbo stadsmuseum.

SEISAKE EI RIITÄ / Hållplatsen räcker inte till Kauniaisten perustajaksi nimetty pankinjohtaja Janne Thurman halusi saada seisakkeen korotetuksi asemaksi. Monipuolisemmat raideliikenteen palvelut vauhdittaisivat Thurmanin aloitteesta vuonna 1906 perustetun maanhankintayhtiö Ab Grankullan tonttikauppaa. Thurman oli muuttanut perheineen vuonna 1905 seisakkeen läheisyydessä sijainneeseen Villa Åsaan. Thurman kertoi muistelmissaan, että rautatiehallituksessa oli suunnitelmia tehdä Kilon seisakkeesta asema. Thurman kuitenkin näki asian toisin; Grankullassa oli kylätie, jota pitkin kulki suuri määrä liikennettä ja tavaraa niin Grankullan pohjois- kuin eteläpuolellekin Yhden talven aikana matkustin Hirnin (toimittaja Julius Hirn) kanssa talosta taloon esittelemässä anomusta johon Hirn oli laatinut mestarillisen ingressin Grankullan eduista tulevaksi aseman paikaksi. Sitä paitsi Ab Grankulla lupasi asemaa varten maata ilmaiseksi. Kilpailijat Kilossa olivat tässä suhteessa nuukempia. Ja niinpä lopulta rautatiehallitus päätti perustaa aseman Grankullaan. Bankdirektören Janne Thurman, nämnd som Grankullas grundare, ville att hållplatsen skulle upphöjas till station. Mångsidigare järnvägstjänster skulle sätta fart på det på Thurmans initiativ år 1906 för inköp av mark grundade bolaget Ab Grankullas tomtförvärv. Thurman hade år 1905 flyttat till Villa Åsa i närheten av hållplatsen. Ylempi kuva: Janne Thurman (oikealla) perheineen Villa Åsan edessä. Huvila sijaitsi nykyisen Forsellesintie 20:n kohdalla Övre bilden: Janne Thurman (till höger) med sin familj framför Villa Åsa. Villan låg vid nuvarande Forsellesvägen 20. I sina memoarer berättade Thurman om järnvägstyrelsens planer på att upphöja hållplatsen i Kilo till station. Thurman hade sin syn på saken: Grankulla hade en byväg, som förmedlade trafiken till en mängd stora egendomar och byar såväl norr som söder om Grankulla. Kilo däremot berördes icke på samma sätt av någon sådan väg. Och en vinter reste Hirn (redaktör Julius Hirn) och jag varje ledig afton från ställe till ställe för att presentera en lista, där Hirn skrivit en mästerlig ingress till förmån för Grankulla som den blivande stationsplatsen. Dessutom hade A.B. Grankulla utlovat gratis jord för stationen. Kilokonkuretterna voro i detta avseende snålare. Till sist beslöt järnvägstyrelsen, att stationen skulle placeras i Grankulla. Ab Grankulla pyrki myymään rautatien lähellä sijaitsevat tontit ensin, jotta metsäseutu näyttäisi houkuttelevammalta. Nykyisin kulttuuritalona toimiva Vallmogård valmistui vuonna 1907, kuva on otettu joitakin vuosia myöhemmin. Sen viereen valmistui Gunnarsberg vuonna 1909. Huvila on kuvattu elokuussa 2008. Ab Grankulla gick in för att först avyttra de tomter som låg närmast järnvägen, så att skogsmarkerna skulle te sig mera lockande. Vallmogård, som nuförtiden används som kulturhus, färdigställdes 1907. Bredvid Vallmogård byggdes Gunnarsberg 1909. Bilden togs i augusti 2008.

ASEMA AVATTIIN 1908 / Stationen öppnades 1908 Aseman rakentamistyöt toivat mukanaan epäjärjestystä kasvavaan yhdyskuntaan. Salakapakat, meteli, siveettömyys ja tappelut olivat jokapäiväisiä ilmiöitä. Huhtikuussa 1908 surmattiin eräs rakennustyöläinen, minkä jälkeen paikkakunnalle muuttivat Espoon nimismies sekä poliisikonstaapeli. Rakennustöiden valmistuttua, palautui järjestyskin. Grankullan rautatieasema avattiin tavaraliikenteelle 10.10.1907 ja henkilöliikenteelle 2.9.1908. Asema oli kolmas Espoossa*. Kaksi muuta olivat Espoo ja Kauklahti. Juna pysähtyi Kauniaisten ja Helsingin välillä Pitäjänmäessä, Huopalahdessa ja Pasilassa. Matka-aika oli noin puolituntia. Kauniaisten rautatieaseman on suunnitellut todennäköisesti arkkitehti Bruno Granholm, joka on piirtänyt tyyppipiirustukset suureen osaan rantaradan kansallisromanttisista asemarakennuksista. Valmistuessaan asemarakennuksessa oli lipunmyyntikonttori sekä odotustilat II ja III luokan matkustajille. Vuonna 1911 rakennusta laajennettiin asemapäällikön asunnolla. Arkitekten Bruno Granholm gjorde typritningar till en stor del av stationsbyggnaderna längs kustbanan. Det är därför sannolikt att han också ritade stationshuset i Grankulla i den för tidsperioden så typiska nationalromantiska stilen. Byggnaden rymde biljettkontor och egna separata väntrum för passagerarna i andra och tredje klass. År 1911 byggdes stationbyggnaden till med en bostad för stationsinspektorn. Byggarbetena vid stationen medförde oordning i det växande samhället. Lönnkrogar, skrän, osedlighet och slagsmål var dagliga fenomen. I april 1908 dräptes en byggarbetare varefter Esbos länsman och poliskonstapel flyttade till orten. När byggarbetena slutfördes återställdes ordningen. Järnvägstationen i Grankulla öppnades för godstrafik 10.10.1907 och för persontrafik 2.9.1908. Det var den tredje stationen i Esbo*. De två andra var Esbo och Köklax. Mellan Grankulla och Helsingfors stannade tåget i Sockenbacka, Hoplax och Fredriksbeg. Restiden var drygt en halv timme. *Kauniaisten huvilayhdyskunta perustettiin Espooseen vuonna 1906 ja Kauniainen itsenäistyi vuonna 1920. Grankulla villasamhälle grundades i Esbo år 1906 och Grankulla blev en självständig köping 1920. Kuva Solveig Harúksen kokoelma. Bild Solveig Harús samling.

Asemasta muodostui nopeasti Espoon asemista vilkkain. Aseman kautta kulkeva matkustajamäärä oli jo vuonna 1910 kolme kertaa suurempi kuin kahdella muulla Espoon asemalla. Suurin osa Kauniaisten aseman matkustajaliikenteestä oli Helsingin ja Kauniaisten välistä. Kauniaisten ja Helsingin välinen liikenne käsitti noin 80 % aseman matkustajaliikenteestä. Kauniaisten asema palveli myös lähiseutujen, mm. Bembölen, Smedsbyn ja Viherlaakson asukkaita. Näiden alueiden asukasluku kasvoi voimakkaasti ennen toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä. Kauniainen oli kylien lähin palvelukeskus. Stationen blev snart en av de livligaste i Esbo. Redan 1910 var antalet resenärer tre gånger större än på de andra Esbostationer. Passagerartrafiken gällde främst banavsnittet mellan Helsingfors och Grankulla. Trafiken mellan Grankulla och Helsingfors utgjorde omkring 80 % av stationens passagerartrafik. Grankulla station betjänade också invånarna i den närmaste omgivningen, såsom Bemböle, Smedsby och Gröndal. Invånarantalet på dessa orter växte kraftigt under årtiondena före andra världskriget. Motor för tillväxten var Grankulla, som var byarnas närmaste servicecentrum. Yläkuvat: Asema 1910-luvun alussa, alin kuva 1920-luvulta. De övre bilderna: Stationen i början av 1910-talet, den understa bilden från 1920-talet. Asemalla saattoi nähdä kauppaneuvos Bensowin saapuvan ajurin ohjastamassa kuomullisessa hevosten vetämässä kärryssä. Muistikuva 1910-luvulta. Viherlaaksolaiset käyttivät junaa kulkuneuvonaan mennessään Helsinkiin. Lähin asema oli Kauniainen. Polkupyörällä tai potkukelkalla mentiin asemalle. Ensimmäiset linja-autot liikennöivät Kauniaisista Asematietä ja Turuntietä pitkin Viherlaakson kautta Helsinkiin, muisteli eräs Viherlaakson asukas 1920- ja 1930-luvun matkustamista. På stationen kunde man se kommerserådet Bensow anlända i en med sufflett försedd hästdragen kärra som kördes av en kusk. Minnesbild från 1910-talet. Gröndalsborna tog gärna tåget till Helsingfors. Den närmaste stationen fanns i Grankulla. Till stationen tog man sig med cykel eller sparkstötting. De första bussarna trafikerade från Grankulla längs Stationsvägen och sedan längs Åbovägen via Gröndal till Helsingfors, mindes en Gröndalsbo hur det var att resa på 1920- och 1930-talen.

Kauniainen 1930-luvulla; ylinnä asemanseutu nykyisen keskusta-alueen suuntaan. Vasen kuva: Itkosen vuonna 1927 valmistunut liiketalo. Talossa oli mm. elokuvateatteri. Oikea kuva: Radan pohjoispuolella sijaitsi Koroleffin sekatavarakauppa. Kuva alinna: Näkymä Gresantietä aseman suuntaan. Asema pilkottaa vasemmalla. Etualalla olevan rakennuksen paikalla on nykyisin Tunnelitie. Grankulla på 1930-talet; överst stationsområdet i riktning mot nuvarande centrum. Bilden till vänster: Itkonens affärsbyggnad som uppfördes 1927. I huset fanns bl.a. en biograf. Bilden till höger: Norr om järnvägen fanns Koroleffs kolonialvaruaffär och ett ved- och trävarulager. Den nedersta bilden: Vy längs Gräsavägen mot centrum. Stationen skymtar till vänster. På den plats där huset i förgrunden står finns i dag Tunnelvägen. PALVELUKESKUS ASEMAN YMPÄRILLE Ensimmäiset huvilat rakennettiin aseman läheisyyteen, johon perustettiin myös ensimmäiset kaupat ja erikoisliikkeet sekä muutamia kauppapuutarhoja. Apteekki sijaitsi vuoteen 1974 saakka vasemmalla olevan kuvan oikeassa laidassa, keskellä näkyvässä talossa. Servicecentrum kring stationen De första villorna byggdes nära stationen, där också de första butikerna och specialaffärerna och några handelsträdgårdar grundades. Apoteket var fram till 1974 belägen i huset mitt på högra sidan av bilden till vänster.

ASEMALLE / Till stationen Ruotsalainen nobelkirjailija Selma Lagerlöf oli Kauniaisissa kirjailija Mikael Lybeckin vieraana Vallmogårdissa helmikuussa 1912. Asemalle kertyi runsaasti saattoväkeä. Den svenska Nobelpristagaren i litteratur Selma Lagerlöf var gäst hos författaren Mikael Lybeck i Vallmogård i februari 1912. Vid stationen samlades många ortsbor för att följa henne. Vasen yläkuva: Näkymä Asematieltä rautatieasemalle 1930-luvulla. Övre bilden till vänster: Vy från Stationsvägen mot järnvägsstationen på 1930-talet. Vasen alakuva: Näkymä Maisterintieltä 1930-luvulla rautatieasemalle. Kuva Eja Karellin kokoelma. Nedre bilden till vänster: Vy från Magistervägen mot järnvägsstationen på 1930-talet. Bild Eja Karells samling. Oikea alakuva: Asemalle menijöitä Laaksotie 7:n kohdalla 1950-luvulla. Nedre bilden till höger: Människor på väg till stationen vid Dalvägen 7 på 1950-talet.

POIKKEUSAIKOJA / Undantagstider Suomen julistautuessa itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917, maalattiin Kauniaisten aseman venäjänkielinen nimi umpeen. Ihmiset kerääntyivät katsomaan kuinka kirjaimet maalattiin yli takaapäin eteen, muisteli Hillevi Rein (os. Heinrichs) haastattelussa 1996. Grankulla jäi aseman ainoaksi nimeksi useaksi vuodeksi. Eräs paikkakuntalainen muisteli, että aseman seinällä olisi ollut 1920-luvulla kyltti, jossa oli suomenkielinen nimi Kuusisto. Monen mielestä nimi oli hyvä nimi seudulle, mutta Turun lähistöllä oli jo sen niminen paikka. Suomenkielinen nimi Kauniainen otettiin asemalla käyttöön 1930-luvun alussa. När Finland förklarade sig självständigt den 6 december 1917 målades det ryskspråkiga namnet över på Grankulla järnvägsstation. Människorna samlades för att se hur bokstäverna målades över bakifrån framåt, mindes Hillevi Rein (f. Heinrichs) vid en intervju 1996. Grankulla förblev stationens enda namn under flera år. En ortsbo erinrade sig att det på järnvägsstationen på 1920-talet skulle ha funnits en skylt med det finska namnet Kuusisto. Många ansåg det vara ett bra namn för orten, men det fanns redan en ort med samma nämn nära Åbo. Det finskspråkiga namnet Kauniainen började användas på stationen i början av 1930-talet. Alkuvuoden 1918 kapinakuukausien aluksi punaiset miehittivät tärkeät liikennepaikat, mm. Kauniaisten rautatieaseman. Junalla saattoi matkustaa ainoastaan punaisilta saadun luvan turvin. Lupaa ei myönnetty niille, joiden ei katsottu tarvitsevan poistua paikkakunnalta. Saksalaiset kenraali R. von der Goltzin johtamat joukot vapauttivat rantaradan varren paikkakunnat 3. huhtikuuta alkaen. Kauniaisten vuoro oli 10.4. Joukkojen pysähdyttyä asemalla, paikalle kerääntyi runsaslukuinen joukko asukkaita juhlimaan tapahtunutta. Vangiksi joutuneet punakapinalliset sijoitettiin asemalle lukkojen taakse. Under upprorsmånaderna i början av 1918 intog de röda de viktiga trafikpunkterna, bl.a. Grankulla järnvägsstation. Man kunde åka med tåg endast med de rödas tillstånd. Tillstånd beviljades inte sådana som inte ansågs behöva ge sig av från orten. Tyska trupper under ledning av general R. von der Goltz landsteg den 3 april och började befria orterna längs kustbanan. Grankulla stod i tur den 10 april. När trupperna stannade vid stationen, samlades ett stor antal ortsbor för att fira händelsen. De tillfångatagna rödgardisterna spärrades in i järnvägsstationen. Punaisen kaartin Espoon esikunta myönsi neiti Aina Thurmanille matkustusluvan Helsinkiin ja takaisin 13.2.1918. Röda gardets Esbostab beviljade fröken Aina Thurman resetillstånd till Helsingfors och tillbaka den 13.2.1918. Suojeluskunnalta neiti Thurman sai matkustusluvan 19.4.1918. Av skyddskåren fick fröken Thurman resetillstånd 19.4.1918. Liput ovat Janne Thurmanin tyttärentyttären Margareta Rapon kokoelmasta.biljetterna finns i Margareta Rapos samling. Rapo är Janne Thurmans dotterdotter. Suojeluskunnan joukkoja asemalla. Taustalla Grankulla FBK:n kalustovaja (vasen kuva). Skyddskårens trupper på stationen. I bakgrunden syns Grankulla FBK:s redskapsskjul (bilden till vänster).

HENKILÖKUNTAA / Personalen Wadenstjernan seuraajaksi valittiin paroni Gustaf Mellin, jonka olemus on jättänyt muistikuvia monen aikalaisen mieleen. Rautatieasemalla valtaa piti paroni Mellin. Yhtä tyylikästä ja hurmaavaa asemapäällikköä ei taatusti millään muulla rannikkoradan asemalla ollut. Päässä hänellä oli punainen koppalakki ja käsissään valkoiset hansikkaat. Hän otti vastaan ja lähetti junia ja tiesi tarkkaan mitkä herrat milläkin junalla matkustavat. Hän piti myös huolta, että myöhästyessäkin saapunut matkustaja ehti junaan. Eräs joka usein saapui myöhässä oli tohtori Zachariassen. Mellin piti huolen siitä että tohtori ehti viimeiseen vaunuun, ennen kuin antoi lähtömerkin. (Inger-Beata Jeglinsky) Kauniaisten ensimmäinen asemapäällikkö oli Hugo Wadenstjerna. Hän toimi virassa kuolemaansa asti vuonna 1924. Till Wadenstjernas efterträdare valdes baron Mellin som för många samtida var en minnesvärd person. Grankullas första stationsinspektor var Hugo Wadenstjerna. Han innehade tjänsten fram till sin död 1924. Asemapäällikkö C. G. A. Mellin oli loistava ilmestys. Mitt herrskap! Hän kulki pitkin laituria ja hänellä oli aina valkoistet hansikkaat käsissään. Mitt herrskap! Tag plats! Tåget avgår. Tåget avgår. Mitt herrskap! Tag plats!. Hän hymyili aina ja oli aina ystävällinen, ei ainoatakaan kiirettä merkitsevää sanaa. Jos hän kuuli jonkun matkustavan ulkomaille pyysi hän tätä lähettämään itselleen postikortin. Hänellä oli valtava korttikokoelma. Niiden kerääminen oli hänen harrastuksensa. (Knut Vaenerberg). Mellin toimi asemapäällikkönä vuoteen 1935 saakka. Rautatie-esimies Axel Lindström oli keskeinen kauniaislainen päättäjä vuodesta 1920 aina kuolemaansa saakka 1953. Hän oli kauppalanvaltuuston jäsen ja -hallituksen jäsen vuosina 1931-1953. Perheellä oli puu- ja halkoliike rata-alueella asemaa vastapäätä. Från år 1920 fram till sin död 1953 var järnvägsförmannen Axel Lindström en inflytelserik person i Grankulla. Han var ledamot i köpingsfullmäktige och köpingsstyrelsen 1931-1953. Familjen hade en trävaru- och vedaffär mittemot stationen. C. G. A. Mellin, han var nog en strålande uppenbarelse i sitt slag. Han gick längs perrongen, och han hade alltid vita handskar på sig. Mitt herrskap!. Mitt herrskap! Tag plats! Tåget avgår. Tåget avgår. Mitt herrskap! Tag plats!. Aldrig ett ord som skulle tyda på brådska, men alltid vänlig, alltid småleende. Och så var han han sjusalig, när han hörde att någon bekant som skulle resa utomlands. Då bad han att få ett vykort skickat från det ställe som man besökte. Han hade en enorm vykortssamling. Det var hans hobby.. (Knut Vaenerberg). Mellin var stationsinspektör till år 1935. Kauniaisten asema sekä myöhemmin avattu Björkgårdin eli Koivuhovin seisake olivat vilkkaassa tavaraliikenteen käytössä 1960-luvulle saakka. Enimmillään asemalla oli toistakymmentä työntekijää, mutta heidän määränsä väheni huomattavasti tavaraliikenteen osuuden pienentyessä ja vuonna 1968 tapahtuneen radan sähköistämisen jälkeen. Kuva: Ratatyöläisten asuinkorttelia uhkaa purkaminen Kauniaisten keskustan uudistuksessa. Grankulla station och den senare öppnade hållplatsen i Björkgård användes flitigt för godstrafik fram till 1960-talet. Som mest arbetade över tio personer på stationen, men antalet minskade betydligt i och med den minskade godstrafiken och som en följd av elektrifieringen av banan 1968. Bild: Banarbetarnas gamla bostadskvarter hotas av rivning när Grankulla centrum byggs om.

PUUTARHA KUKOISTAA / Trädgården blomstrar Gustaf Adolf Mellin (1868-1946) oli asemapäällikkö 1924-1935. Ennen Kauniaista hän työskenteli pitkään Kosken asemalla Turun läänissä. Mellinin ansiosta kummallakin asemalla sekä asemapäällikön asunnon puutarhasta että aseman puistosta tuli myös paikkakunnan kaunistus. Kuvassa koko Mellinin perhe puutarhassa. Gustaf Adolf Mellin (1868-1946) var stationsinspektor 1924-1935. Före Grankulla arbetade han länge på Koski station. Tack vare Mellin blev både trädgården vid inspektorns bostad och stationsparken på båda stationerna en prydnad för orten. De är nu hotade. På bilden Mellin med sin familj i trädgården. Valtion rautateiden oma taimisto toimitti koristekasveja asemille; viihtyisät asemat olivat hyvää mainosta valtiolle ja junamatkustamiselle. Tietyistä puista ja kasveista muodostui tyypillisiä juuri asemille. Lehmuksesta tuli varsinainen asemapuu, sillä se selviytyi tärinälle alttiissa maassa parhaiten. Puut olivat tärkeitä kahdesta syystä; ne olivat kauniita ja antoivat lähistön taloille suojan höyryjunista sinkoutuvista kipinöistä. Pensaat estivät lumen vyörymisen radalle. Asema-alue voitiin jakaa kolmeen osaan: asemanpuisto, asuinalue jossa keittiöpuutarha ja talousrakennuksia sekä kauempana vesitorni. Suuremmilla asemilla oli myös veturitalli. Höyryveturit tarvitsivat vettä ja halkoja. Statens järnvägars egen plantskola levererade plantor till stationerna; trivsamma stationer var bra reklam för staten och tågresandet. Vissa träd och växter var typiska just för stationer. Linden blev ett verkligt stationsträd, för den klarade sig bäst i den för skakningar utsatta marken. Träden var viktiga av två skäl; de var vackra men skyddade också de närliggande husen mot de från ångloken flygande gnistorna. Vintertid hindrade buskarna snön att välla ned på banan. Stationsområdet kunde delas i tre delar: stationsparken, bostadsområdet med köksträdgård och ekonomibyggnader och längre bort ett vattentorn, vedlider och på litet större stationer också ett lokstall. Ångloken behövde vatten och ved. Kauniaisten aseman henkilökunta perheineen Mellinin eläkkeellesiirtymistilaisuudessa. Kuva: Eja Karellin kokoelmat. Grankulla stations personal med familjer vid Mellins pensionsavgång. Bild: Eja Karells samling.

NÄKYMIÄ 1950-LUVULTA / Vyer från 1950-talet Yläkuvassa : Kauniaisten keskusta ja asemanseutu. Keskimmäinen kuva : Asemanseutu suuntana itä. Alin kuva: Asemanseutu suuntana länsi. Ihmisiä asemalla. Rattaissa Kare Bonsdorff. Seppo Bonsdorffin kokoelma. Översta bilden: Grankulla centrum och stationsområdet. Mellersta bilden: Stationsområdet mot öster. Nedersta bilden: Stationsområdet mot väster. Ovan: Människor på stationen. Kare Bonsdorff i vagnen. Seppo Bonsdorffs samling.

JUNAMALLEJA / Tågmodeller Höyryveturit olivat käytössä osittain jopa 1960-luvun lopulle saakka. Eräs kauniaislainen muistelee, että poikien suurta huvia oli kiivetä ylikulkusillalle junan kulkiessa; veturin piipusta nouseva höyry houkutteli. Ånglok användes delvis ända till slutet av 1960-talet. En Grankullabo minns att pojkarna roade sig med att klättra upp på övergångsbron när tåget kom, det var ångan från lokets skorsten som lockade. 1950-luvulla VR tilasi Oy Valmet Ab:ltä kiskoautoja ja niille liitevaunuja, joilla ajettiin suuri osa rantaradan lähiliikenteestä 1960-luvulla. Kansan suussa uutuus sai nimen lättähattu. Ne olivat pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä 1970-luvun alkuun saakka. På 1950-talet beställde VR av Oy Valmet Ab rälsbussar och vagnar med vilka en stor del av lokaltrafiken på kustbanan kördes på 1960-talet, i huvudstadsregionen fram till början av 1970-talet. I folkmun fick rälsbussen namnet lättähattu. Junarata halkoi Kauniaisten kahteen osaan, etelä- ja pohjoispuoleen. Jalankulkijat pääsivät radan yli puista siltaa, Högfärdeniä, pitkin 1920-luvulta vuoteen 1965, jolloin se purettiin. Silta sijaitsi asemasta itään. Aseman vasemmalla puolella oli tasoristeys ennen alikulkutunnelin rakentamista. Järnvägen delade Grankulla i två delar, södra delen och norra delen. Fotgängarna kunde ta sig över bangården längs övergångsbron, Högfärden, från 1920-talet till 1965, då den revs. Bron låg öster om stationshuset. På västra sidan av stationen fanns en plankorsning innan tunneln byggdes.

Asema on paikallaan mutta liikekeskusta on uudistunut. Kauniainen 1960-luvun lopulla. Alemmassa kuvassa näkymä asemalta etelään, taksiasema on samassa paikassa kuin nykyisinkin. Stationen står på sin gamla plats men affärscentrum har förnyats. Grankulla i slutet av 1960-talet. På den nedre bilden ses en vy från stationen mot söder, taxistationen är på samma plats som nuförtiden.

RADAN ALTA / Under banan Kauppalan päätie ylitti radan aseman länsipuolella, nykyisen alikulkutunnelin vieressä. Paikka oli vaarallinen, sillä tieliikenne jouduttiin usein keskeyttämään junaliikenteen vuoksi. Mikäli keskeytykset venyivät pitkiksi, saattoivat kiireisimmät lähteä ylittämään rataa puikkelehtimalla junavaunujen välissä. Tapa koitui muutaman kerran ylittäjän kuolemaksi. Ylikulkutien korvaamista alikulkutunnelilla vaadittiin jo 1930-luvulla. Kauniaisten kauppala olisi halunnut osallistua tunnelin rakentamiskustannuksiin omalta osaltaan teettämällä työmaalla hätäaputöitä lama-aikana 1930-luvun alussa. Rautatiehallituksessa ei alikulkuhankkeelle lämmetty ennen 1960-luvun alkua. Alikulkutunneli valmistui vuonna 1965. Sen johdosta koko pohjoispuolinen alue, Postitori, koki suuren muutoksen liikenneympyrän muodossa. Uusien liikennejärjestelyjen tieltä purettiin mm. rakennus, jossa sijaitsi postikonttori ja Helsingintielle rakennettiin risteykseen uusi linjaus. Radan yli pääsi myös Helsingintietä pitkin. Tien nimi on nykyisin radan eteläpuolella Fasaanipolku. Ylikulku korvattiin jalankulkijoille ja kevytliikenteelle tarkoitetulla alikulkutunnelilla vuonna 1986. Toinen jalankulkijoille ja kevytliikenteelle tarkoitettu alikulkutunneli katkaisi entisen radan yli kulkeneen Yhtiöntien. Radan eteläpuolella tiealue on puistona ja pohjoispuolella se on saanut uuden nimen, Palokunnankuja. Kolmas alikulkutunneli, Bredanportti avattiin Koivuhovin seisakkeen yhteyteen vuonna 1997. Köpingens huvudväg gick över banan på västra sidan av stationen, bredvid den nuvarande tunneln. Platsen var farlig, eftersom vägtrafiken ofta måste stoppas på grund av tågtrafiken. Om uppehållen blev långa kunde de mest jäktade försöka komma över banan genom att kryssa sig fram mellan tågvagnarna. Den här ovanan ledde till några dödsolyckor. Redan på 1930-talet krävde man att järnvägsövergången skulle ersättas med en tunnel. Grankulla köping hade velat delta i kostnaderna för tunneln genom att låta utföra nödhjälpsarbete på bygget under depressionsperioden i början av 1930-talet. Vid järnvägsstyrelsen väcktes intresset för tunnelprojektet först i början av 1960-talet. Tunneln blev färdig 1965. Den medförde att området på norra sidan, Posttorget, genomgick en stor förändring i form av en rondell. För att bereda plats för de nya trafikarrangemangen revs bl.a. den byggnad som inhyste postkontoret, och Helsingforsvägen, dåvarande Stationsvägen, fick en ny sträckning i korsningen. Det gick också att komma över järnvägen längs Helsingforsvägen. Söder om banan heter vägen i dag Fasanstigen. Övergången ersattes 1986 med en tunnel för gång- och cykeltrafik. En annan för gång- och cykeltrafik avsedd tunnel skar av den tidigare Bolagsvägen, som gick över banan. Söder om banan är vägområdet park och på norra sidan har det fått ett nytt namn, Brandkårsgränden. Den tredje tunneln, Bredaporten, öppnades vid Björkgårds hållplats 1997.

Kirkkonummi Helsinki-osuus sähköistettiin 1960-luvun lopussa ja tämä oli myös ensimmäinen valtion omistama sähkörata Suomessa. Perusparannuksen yhteydessä Kirkkonummi Karjaa-osuudelle tehty jatkosähköistys valmistui vuonna 1992. Loppuosalle Karjaa Turku sähköistys valmistui vuonna 1995 eli samaan aikaan, kun ensimmäiset Pendolino-junat otettiin käyttöön. Rantaradan perusparannus aloitettiin 1980-luvulla aluksi nopeudelle 140 km/h. Vähän myöhemmin rataosan mitoitusnopeudeksi päätettiin veturijunille 160 km/h ja sitten Pendolinoille 200 km/h. Rantaradalla tehtiin lukuisia rataoikaisuja vuosina 1980 1990. Perusparannus valmistui 1995, mutta se ei poistanut kaikkia radan ongelmakohtia. Helsingin ja Leppävaaran välinen rataosa levennettiin neliraiteiseksi kaupunkiradaksi vuonna 2001. Suunnitelmissa on lisäraiteiden jatkaminen Espoon keskukseen saakka. Sträckan Kyrkslätt Helsingfors elektrifierades i slutet av 1960-talet. Det här var också den första statsägda elektrifierade järnvägen i Finland. I samband med ombyggnaden av banan färdigställdes elektrifieringen av sträckan Kyrkslätt - Karis år 1992. Elektrifieringen av sträckan Karis Åbo blev färdig 1995, dvs. samma tid som de första Pendolinotågen togs i bruk. Ombyggnaden av kustbanan påbörjades på 1980-talet till en början för hastigheten 140 km/h. Litet senare fattade man beslut om att hastigheten för lokdragna tåg skulle vara 160 km/h och för Pendolinotåg 200 km/h. Under 1980 1990 rätades kustbanan ut i flera repriser. Ombyggnaden slutfördes 1995, men den rådde inte bot på alla problemställen. Banavsnittet mellan Helsingfors och Alberga breddades 2001 till en fyrspårig stadsbana. Enligt planerna ska tilläggsspåren byggas ut till Esbo centrum. Punaruskeat Sm1-junayksiköt koostuvat kiinteästi toisiinsa kytketyistä moottorivaunuista ja ohjausvaunusta. Sittemmin VR on tilannut myös Sm2-junia ja junat ovat saaneet punavalkoisen värityksen. Uuden junakaluston tilaamiseksi VR ja pääkaupunkiseudun kaupungit ovat perustaneet erillisen yhtiön. De rödbruna Sm1- tågenheterna består av fast till varandra kopplade motorvagnar och en styrvagn. Sedermera har VR beställt också Sm2-tåg, och tågen har fått röd och vit färgsättning. VR och städerna i huvudstadsregionen har grundat ett separat bolag för anskaffning av tågmateriel.

Kauniaisten keskusta 2000-luvun alussa. Grankulla centrum i början av 2000-talet. Kuva / Bild Jaana af Hällström. Asema talvella 2007. Stationen vintern 2007. Kuva / Bild Jaana af Hällström.

Työmatkalaisia marraskuunaamuna 2003. Morgonresenärer i mars 2003. Kuva / Bild Jaana af Hällström. 2000-luvulla käyttöön otetut uudet tavat ostaa matkalippuja, muun muassa internet ja ladattava matkakortti, vaikuttivat voimakkaasti myös Kauniaisten aseman lipunmyyntiin myyntimäärät laskivat. Valtionrautatiet keskitti toimintojaan pääkaupunkiseudulla vain muutamille asemille. Kauniaisten asemalta loppui lipunmyynti kokonaan 31.5.2004 ja asemarakennus jäi tyhjilleen. Nykyisin rakennus on vuokrattu liikekäyttöön. De på 2000-talet införda nya sätten att köpa biljetter, bl.a. internet och laddningsbara resekort, minskade avsevärt biljettförsäljningen på Grankulla station. Statsjärnvägarna har koncentrerat servicen i huvudstadsregionen till några få stationer. På Grankulla station upphörde biljettförsäljningen 31.5.2004 och stationshuset blev tomt. Numera hyrs byggnaden av ett företag. Aseman viimeinen lipunostaja oli Max Niemelä, joka osti lipun Turkuun. Den sista biljettköparen på stationen var Max Niemelä, som köpte en biljett till Åbo. Kuva / Bild Jaana af Hällström.

n ASEMA-ALUE KATOAA / Stationsområdet försvinner Kauniaisten asema / Grankulla station 23.8.2008 Kuva / Bild Jaana af Hällström. Kauniaisten rautatieaseman alue on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallisesti. Asemarakennukseen liittyy myös vanha asuinalue sekä varastorakennuksia. Ympäristöministeriön vuonna 2006 vahvistamassa Uudenmaan maakuntakaavassa todetaan, että alueen suunnittelussa on otettava huomioon kulttuuriympäristön piirteiden vaaliminen ja turvattava merkittävien maisema- ja kulttuuriarvojen säilyminen. Grankullas stationsområde är kulturhistoriskt värdefullt på nationell nivå. I anslutning till stationsbyggnaden finns också ett gammalt bostadsområde och lagerbyggnader. I den av miljöministeriet 2006 fastställda landskapsplanen för Nyland konstateras att man vid planläggningen av området ska beakta värnandet om kulturmiljöns särdrag och trygga bevarandet av betydande landskaps- och kulturvärden. 2010-luvulla kaupunkirataa ollaan pidentämässä. Osuuden rakentaminen Leppävaarasta Espoon keskukseen tarkoittaa raidealueen huomattavaa leventämistä. Kulku asemalaitureille tullaan järjestämään toisin kuin nyt ja samalla vanha asemarakennus tulee jäämään sivuun, muistoksi menneestä. På 2010-talet kommer stadsbanan att byggas ut. Att bygga sträckan från Alberga till Esbo centrum innebär en betydande breddning av banområdet. Gången till perrongen kommer att ordnas på annat sätt än i dag och samtidigt kommer den gamla stationsbyggnaden att stå vid sidan, som ett minne av det förgångna. Käsikirjoitus ja graafinen suunnittelu: Jaana af Hällström Valokuvat: Kauniaisten paikallishistoriallinen arkisto ellei kuvan yhteydessä ole muuta mainintaa. Aloituskuva, Thea Heinström lähdössä Pariisiin vuonna 1937, on Eja Karellin kokoelmasta. Tuottaja: Kauniaisten kaupungin kulttuuritoimi (2008). Lämmin kiitos valokuvien lainaajille kokoelmien avaamisesta julkiseen käyttöön. Manuskript och grafisk layout: Jaana af Hällström Fotografier: Grankulla lokalhistoriska arkiv, om annat inte nämns. Den första bilden, Thea Heinström på väg till Paris 1937, är från Eja Karells samling. Producent: Grankulla stads kulturbyrå (2008). Ett varmt tack till alla som lånat fotografier och öppnat sina samlingar för allmänheten.

Kuva / Foto Jaana af Hällström Kauniaisten asema avattiin juhlallisesti 2. 9.1908. Aivan 100-vuotiaaksi asema ei ehjänä ehtinyt sillä se tuhoutui pahoin 30. 8. 2008 syttyneessä tulipalossa. 100-vuotisnäyttely kuvaa aseman ja sitä ympäröivän alueen kehittymistä kuluneiden vuosikymmenien aikana. Grankulla station öppnades högtidligt 2.9.1908. Stationshuset hann inte riktigt fira sin 100-årsdag då den skadades svårt i en brand den 31.8.2008. 100-årsutställningen beskriver stationens och dess omgivnings utveckligt under de gångna årtioendena.