Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet Kuvaus opiskelijakuluttajan koulutusmarkkinoista Ilmari Nokkonen Kirjoittaja Jussi Nissilä Esipuhe

Suomen Lontoon instituutti Suomen Lontoon instituutin tehtävä on tunnistaa yhteiskunnan uudistumiseen vaikuttavia tekijöitä ja tukea myönteistä muutosta. Instituutin tavoitteena on löytää taiteiden ja yhteiskuntatutkimuksen alueilta uusia teemoja, jotka heijastavat yhteiskunnan muutosvoimia ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Toiminnallaan instituutti edistää tutkijoiden, taiteilijoiden, asiantuntijoiden ja päättäjien välistä vuorovaikutusta Suomen, Yhdistyneen Kuningaskunnan ja Irlannin tasavallan välillä. Suomen Lontoon instituutin yhteiskuntatutkimuksen ohjelman päätarkoituksena on nostaa esiin tämän päivän polttavia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Instituutti toteuttaa nyky-yhteiskunnan haasteita analysoivia hankkeita laajan partnerijoukon kanssa ja tuottaa siten aineistoa yhteiskunnan päättäjien käyttöön. Tarjoamme yhteistyökumppaneillemme verkostoja keskustelulle ja toiminnalle. Kumppaneitamme ovat kolmannen sektorin toimijat kuten ajatushautomot, tutkimuslaitokset, asiantuntijat ja päätöksentekijät. 35 36 Eagle Street London WC1R 4AQ United Kingdom T +44(0)20 7404 3309 www.finnish-institute.org.uk Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet - Kuvaus opiskelijakuluttajan koulutusmarkkinoista jonka tekijä on Suomen Lontoon instituutti on lisensoitu Creative Commons Nimeä 3.0 Muokkaamaton lisenssillä.

Summary This report discusses the changes higher education funding and student finance are currently facing in England. In 2009, the Labour government set an independent review committee and appointed Lord Browne as its chairman. In October 2010, the committee published its review. The main contents of the review, widely known as the Browne review, are presented in this report. The Browne review s goal is to secure a sustainable future for higher education and it is the blueprint behind the coalition government s higher education funding reform which includes plans to triple tuition fees from the starting of the academic year 2012-2013. This report begins with the short history of tuition fees in England: from the introduction of them in 1998 to the top-up fees in 2006. This is followed by the introduction of the current higher education funding, student finance system and the argued need of a reform. After this, a threefold analysis framework is introduced: 1) the higher education market, 2) the student consumer and 3) equal education opportunities. First of all, market discourse is commonplace in higher education and, indeed, one of the goals of the future reform is to create a true higher education market. Secondly, in the centre of this market is the student consumer. He or she decides, by his or her choice, which university is worthwhile of their funding. This competition of students is envisaged to drive quality up, empower the student, ensure the best possible student experience and secure a sustainable future for higher education. Thirdly, without the built-in safety nets of reform, the disadvantaged students from lower income backgrounds would be in a disadvantaged position when applying for higher education. The reform is argued to be progressive as the low-income graduates will pay back less than the high-income graduates. Through this threefold framework, after introducing the Browne review and its reception in media and by critics, the possible outcomes of the reform are outlined. The future is uncertain, as always, and it might not be as rosy as the reformers envisage it to be. The reform is argued to be an economical necessity in a financial climate where drastic cuts in public spending are required. Nevertheless, it can be argued, that behind the curtain lies an ideology: most of all the belief in free markets. The balance between public and private funding in higher education is radically altered as most of the direct state funding in teaching will be cut of. There could be a real danger that the top universities will be the winners of the reform, as the small players struggle to cope with the pressure to raise tuition fees. This outcome would be a worrying one for social mobility. Without public funding, there is also a real danger that the range of courses offered will be decreased. The reform could endanger courses, i.e. in arts and humanities, which are not necessarily associated with high future income. The student consumer might end up directing his or her funds to courses that potentially have high future income returns. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Also, it can be argued, that the wealthy will suffer less than the middle class or lower classes who could end up paying back their student loans for almost their entire working life. As the students coming from low-income backgrounds already have considerably more debt than the more wealthy this difference could potentially increase more in the future. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Esipuhe Suomen Lontoon instituutissa on tutkittu julkisten palveluiden muutosta jo useamman vuoden aikana. Syynä tähän on erityisesti Britanniassa esiin noussut näkemys, että julkiset palvelut eivät nykyisellään ole kantavalla pohjalla: niiden vaatimat resurssit ovat jo nyt kansantalouden kantokyvyn rajoilla ja tulevaisuudessa tarpeet palveluille vain kasvavat toisaalta palvelujen yhteiskunnalliset hyödyt ovat jääneet vajaiksi. Nykyinen hallitus peräänkuuluttaa kansalaisten voimauttamista julkisten palveluiden tuottamisessa ja kuluttamisessa. Näin valtion niukkoja resursseja voitaisiin täydentää kansalaisten ja yhteisöjen piiristä löytyvillä resursseilla. Lisäksi palvelut vastaisivat paremmin modernin ihmisen tarpeisiin. Uusista toimintamalleista, kuten yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja palvelusuunnittelusta, haetaan vaihtoehtoja julkisten palveluiden tuottamiseen. Mutta onko korkeakoulutus ylipäätään julkinen palvelu vai markkinoilla tapahtuvaa taloudellista toimintaa, jonka asiakas on henkilökohtaisen investoinnin koulutukseen tekevä opiskelijakuluttaja? Käsissäsi oleva raportti käsittelee muun muassa tätä kysymystä käyden läpi Englannin korkeakoulupoliittista retoriikkaa ja lukukausimaksujen historiaa. Idea raportin kirjoittamiseen sai alkunsa Suomen Lontoon instituutin sisäisistä tarpeista selvittää Lord Brownen työryhmän loppuvuodesta 2010 julkaiseman esityksen taustoja ja yksityiskohtia, mutta koska korkeakoulurahoitukseen liittyvä keskustelu on ajankohtaista myös Suomessa, päätetiin raportti antaa yleiseen levitykseen. Raportti tarjoaa sekä oivallisen tilaisuuden perehtyä helposti brittiläiseen lukukausimaksupolitiikkaan että mahdollisuuden oppia Britannian kokemuksista ja aiheen ympärillä käytävistä keskusteluista. Raportissa kerrotaan, että lukukausimaksujen käyttöönotolle ja maksujen korottamiselle on Englannissa esitetty useita perusteita. Yksi merkittävimmistä on korkeakoulujen huono rahoitustilanne, joka johtuu opiskelijamäärien kasvusta ja nyttemmin myös valtion rahoituksen vähenemisestä. Heikon rahoitustilanteen on todettu vaikuttaneen haitallisesti korkeakouluissa annettavan opetuksen laatuun. Koska opiskelijat hyötyvät korkeakoulutuksestaan Englannissa suoraan rahallisesti korkeampien palkkojen kautta, halutaan opiskelijoiden myös panostavan rahallisesti koulutukseen. Lukukausimaksujen voidaan nähdä antavan opiskelijoille myös valtaa vaatia laadukasta opetusta, mikä voisi johtaa korkeakoulutuksen laadun parantumiseen. Raportti osoittaa, että korkeakoulurahoituksen turvaamiseen ja koulutuksen laadun parantamiseen olisi muitakin mahdollisuuksia, mutta lukukausimaksut on valittu ratkaisuksi ennen kaikkea pyrkimyksestä muodostaa toimivat korkeakoulutusmarkkinat. Mutta ketkä ovat markkinoihin tähtäävien uudistusten voittajia, ketkä häviäjiä? Lord Brownen työryhmän selvitys ilmestyi lähes samaan aikaan kun Britannian nykyinen konservatiivivetoinen koalitiohallitus päätti merkittävistä julkisen sektorin rahoituksen leikkauksista. Tässä raportissa kuitenkin päädytään siihen, että uudistuksen pitkäaikaiset säästö- Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

vaikutukset valtion taloudelle voivat olla vähäiset, koska uusi järjestelmä tuo mukanaan toisenlaisia kustannuksia. Voidaan vain arvailla, mikä vaikutus uudistuksilla on koko yhteiskunnan taloudelliseen menetykseen ja hyvinvointiin, koska lukukausimaksujen korottaminen mitä todennäköisemmin heikentää yleistä koulutustasoa ja ennen kaikkea koulutuksen monipuolisuutta. On siis epävarmaa, johtaako uudistus valtion ja yhteiskunnan kannalta edes säästöihin, saati muihin positiivisiin tuloksiin. Koska uudistus mahdollistaa sen, että korkeakoulut voivat pyytää opiskelijoilta entistä korkeampia lukukausimaksuja, voitaisiin ajatella että korkeakoulusektori on yksi uudistuksen selkeistä voittajista. Kuitenkin, koska valtion rahoitusta korkeakouluille samaan aikaan vähennetään, uudistuksen vaikutus rahoitustilanteeseen on epäselvä. Uudistuksen takana on ajatus siitä, että riippumattomuus valtion rahoituksesta parantaisi korkeakoulujen autonomista asemaa ja mahdollisuuksia toimia. Koulutusmarkkinoilla korkeakoulujen riippuuvuus valtiosta vaihtuu kuitenkin riippuvuuteen opiskelijakuluttajasta sekä valtion päätöksiin tukea tiettyjä avainaloja. Uudessa mallissa korkeakoulut tulevatkin ensisijaisesti toimimaan työelämän koulutuslaitoksina, joissa akateemiselle vapaudelle tai sivistäytymiselle ei näyttäisi olevan sijaa. Koulutusmarkkinoiden syntymisen voidaan myös nähdä edelleen eriarvoistavan korkeakouluja ja johtavan koulutuksen laadun epätasaisuuteen sektorin sisällä. Opiskelijakuluttajan ehdoilla toimivilla markkinoilla hyvin resurssein toteutettu laadukas opetus palkitaan lukukausimaksuista saatavilla varoilla, mutta myös heikoista resursseista johtuva heikkotasoinen opetus johtaa entistä helpommin kurjuuden kierteeseen. Raportissa todetaan, että opiskelijoilla on puutteellisesti tietoja tehdä valistuneita päätöksiä opiskelupaikkojen suhteen, minkä takia uudistus johtaakin mitä todennäköisimmin siihen, että maineensa ja varallisuutensa jo vakiinnuttaneet korkeakoulut tulevat menestymään jatkossa yhä paremmin ja muut huonommin joskin poikkeuksetkin ovat mahdollisia. Entä sitten opiskelijat? Uudistusten yhteydessä on painotettu opiskelijakuluttajan voimauttamista, mutta lienee selvää, että vaikka opintolainajärjestelmää kehitetään, on opiskelijoiden yksityisen rahallisen panostuksen lisääminen huono uudistus varsinkin niille, jotka eivät kykene vähävaraisuutensa vuoksi maksamaan opintolainaansa välittömästi pois. Raportti viittaa siihen, että kaikkein vähävaraisimpien asema pyritään turvaamaan stipendein ja tutkimusten mukaan näiden osuus huippuyliopistoissa onkin säilynyt jo käyttöönotetuista lukukausimaksuista huolimatta. Suurin osa opiskelijoista kuitenkin joutuu jatkossa maksamaan enemmän ja myös opetuksen laatu voi laskea huonommin kilpailussa menestyvissä korkeakouluissa. Makrotasolla uudistus näyttäisikin epätasa-arvoistavan opiskelijoita maksukyvyn ja opiskelijapaikan mukaan. Näin onkin helppo nähdä ketkä ovat uudistuksen häviäjiä, mutta voittajien tunnistaminen on hankalampaa. Koulutusmarkkinoiden luominen korkeampien lukukausimaksujen sallimisen Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

kautta näyttäisikin ennen kaikkea eriarvoistavan sekä itse korkeakouluja, että näissä opiskelevia opiskelijoita. On hyvin mahdollista, että uudistus todella tuo joillekin korkeakouluille paremmat toimintamahdollisuudet lisääntyneiden resurssien kautta ja muille tavoitteen nostaa opetuksen laatua menestymisen toivossa. Mutta samalla on lähes itsestään selvää, että akateeminen vapaus ja muiden kuin suoraa rahallista hyötyä tuottavien alojen opetus tulee vähenemään. Mikä vaikutus tällä on kulttuurille, kansalaisyhteiskunnalle ja taloudelliselle hyvinvoinnille, jää nähtäväksi. Koska englantilainen ja suomalainen korkeakoulusektori, ja yhteiskunta ylipäätään ovat monella tapaa varsin erilaisia, on hankalaa sanoa miten vastaavanlainen uudistus tulisi toimimaan Suomessa. Englannin kokemusten valossa voidaan kuitenkin todeta, että lukukausimaksujen käyttöönoton jälkeen maksut tulevat luultavasti kasvamaan yhä suuremmiksi, koska pienillä maksuilla ei saavuteta tai muuteta juuri mitään. Suomessa lukukausimaksuja ei voitane perustella opiskelijan saavuttamalla rahallisella hyödyllä, sillä Suomessa korkeakoulutus ei useinkaan johda parempaan toimeentuloon. On mielenkiintoista leikkiä ajatuksella, voisiko maksullinen korkeakoulutus Suomessa kuitenkin korjata kysynnän ja tarjonnan tasapainoa ja näin myös johtaa korkeakoulutettujen parempaan asemaan työmarkkinoilla. Vaikka näin voisi käydäkin, herää kysymys olisiko tämä yhteiskunnan etu Suomen menestyksen kun on todettu perustuvan korkeasti koulutettuun työvoimaan. Suomessa koulutusta on lisäksi pidetty tärkeänä tasa-arvoa tukevana tekijänä. Koulutusmarkkinoiden luominen lukukausimaksujen avulla olisi selkeästi ristiriitainen tavoite tämän kanssa, sillä korkeakoulujen välinen kilpailu epätasa-arvoistaisi suomalaisia opiskelijoita. Kuitenkin suomalainen korkeakoulupolitiikka on saanut samoja sävyjä englantilaisen kanssa. Yliopistouudistuksen yhteydessä ollaan tahtomattaankin otettu kantaa siihen, halutaanko Suomeen synnyttää yksi tai muutama huippuyliopisto maakuntayliopistojen kustannuksella. On myös nähtävissä trendi, että välitöntä taloudellista hyötyä tuottavien alojen koulutusta ja tutkimusta tuetaan, samalla kun korkeakoulujen sivistystehtävää ja uuden tiedon tuottamista väheksytään. Suomalaisen korkeakoulusektorin todellisuus ei siis ole niin kovin kaukana englantilaisesta. Mikäli lukukausimaksuja harkitaan otettavaksi käyttöön myös Suomessa, on syytä miettiä tarkkaan mitä uudistuksella halutaan tavoitella koulutusmarkkinoiden luomiselle on olemassa myös vaihtoehtoja. Jussi Nissilä Ohjelmajohtaja, yhteiskuntatutkimus Suomen Lontoon instituutti Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet

Sisällysluettelo Johdanto 1 1 Lukukausimaksu- ja varainhankintakeskustelu Englannissa 3 Lukukausimaksujen lyhyt historia 3 Nykyinen rahoitusjärjestelmä ja uudistustarve 4 Opiskelijavero 6 2 Näkökulma keskusteluun 7 Koulutusmarkkinat 7 Opiskelijakuluttaja 9 Tasavertaiset opiskeluedellytykset 10 3 Uudistusten suuntaviivat 11 Korkeakoulutukseen investoiminen 12 Nykyisen järjestelmän arviointi 12 Uudistusten periaatteet 13 Opiskelijoiden valtaistaminen 14 Opintojen rahoitussuunnitelma 15 Korkeakoulutuksen julkiset intressit 18 4 Uudistusten vastaanotto 19 Lehdistön arviot 19 Kritiikki 21 5 Uudistusten arviointi 26 Korkeakoulumarkkinat ja opiskelijakuluttaja 26 Tasavertaiset opiskeluedellytykset 28 Lähteet 31 Liitteet 33 Kiitokset 36

Johdanto Britannian valtiontalous on ollut alijäämäinen jo kauan ja kansainvälinen talouskriisi on saattanut alijäämän ennätyssuureksi. Lokakuussa 2010 hallitus julkaisi historiallisen suuren leikkauspaketin. Viikkoa aikaisemmin Labour-puoleen hallituksen syksyllä 2009 asettama Lord Brownen johtama komitea oli julkaissut selvityksensä korkeakoulutuksen tulevaisuuden rahoitusmalleista. Komitea ehdotti lukukausimaksujen katon poistamista sekä muutoksia opintotukijärjestelmään. Uudistuksia perusteltiin taloudellisella pakolla, mutta niiden taustalla vaikuttaa myös ideologia, ennen muuta markkinausko. Konservatiivien kanssa koalitiohallituksessa oleville liberaalidemokraateille uudistusten vastaanottaminen on ollut erityisen ongelmallista. Puolue on aiemmin ilmoittanut pitkän tähtäimen tavoitteekseen ilmaisen koulutuksen ja ennen vaaleja liberaalidemokraatit allekirjoittivat puheenjohtajansa johdolla sitoumuksen olla korottamatta lukukausimaksuja. Tämä on saanut hallituksen rivit rakoilemaan. Opiskelijat vastasivat ehdotuksiin järjestämällä sarjan joukkomielenosoituksia, jotka huipentuivat 9.12.2010, kun parlamentin alahuone hyväksyi hallituksen esityksen korottaa lukuvuosimaksuja. Samaan aikaan kun ääniä laskettiin paloivat parlamenttiaukiolla roviot ja tiiliskivet lentelivät kohti ratsupoliiseja. Tämän raportin tarkoitus ei ole antaa suosituksia suuntaan eikä toiseen, vaan toimia ennen kaikkea Suomen Lontoon instituutin tulevaisuuden projekteille pohjaa antavana yleiskatsauksena korkeakoulujen rahoituksen nykyiseen tilaan ja tulevaisuuteen. Lisäksi raportti on tarkoitettu kansainvälisen esimerkin esitteleväksi taustamateriaaliksi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Iso-Britannian tilanteesta ja jotka ovat vaikuttamassa Suomessa tulevaisuuden korkeakoulupolitiikkaan. Tämä raportti jäsentelee syksyn 2010 Englannin korkeakouluopintojen rahoitusuudistusta ja sen taustoja. Puhun tässä raportissa tarkoituksella pitkälti Englannista, koska Iso-Britannian alueilla 1 on varsin autonominen asema koulutuksen suhteen. Esimerkiksi Skotlannissa korkeakoulutus on ilmaista. Rahoitusuudistuksella tarkoitan keskustelua lukukausimaksuista sekä opintotukijärjestelmästä. Käsiteltävä rahoitusuudistus tarkoittaa uudistuksia, jotka koskettavat kolmen vuoden kandidaatin tutkintoa. Valtaosa brittiopiskelijoista suorittaa ainoastaan tämän alemman korkeakoulututkinnon eikä jatka suorittamaan yhden tai kahden vuoden maisterin tutkintoa. Maisterin tutkinto on luonteeltaan akateemisempi kuin kandidaatin tutkinto, jota pidetään enemmänkin ponnahduslautana työelämään. Aluksi käsittelen lukukausimaksujen ja rahoituskeskustelun taustoja. Historiallisen kontekstin kautta hahmottelen, kuinka nykytilanne on kehittynyt. Nostan esille kolme viitekehystä, joiden kautta tarkastelen tulevia uudistuksia: markkinadiskurssin, opiskelijakuluttajan sekä tasavertaiset opiskeluedellytykset. Esittelen yksityiskohtaisesti tulevaisuuden suuntaviivoja määrittävän Brownen selvi- 1 Iso-Britannian muodostavat Englanti, Skotlanti, Wales ja Pohjois-Irlanti Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 1

tyksen keskeisen sisällön. Tämän jälkeen käsittelen selvityksen saamaa vastaanottoa ennen kuin esitän arvion korkeakoulujen rahoituksen tulevaisuuden suuntaviivoista. Korkeakoulujen rahoituksen yksityiskohdat ovat vielä toistaiseksi hämärän peitossa ennen keväällä 2011 julkaistavaa hallituksen virallista julkaisua. Hyväksytyn ehdotuksen mukaisesti jokaiselle korkeakoululle annetaan mahdollisuus korottaa lukukausimaksuja 6 000 2 puntaan ja harkinnanvaraisesti aina 9 000 puntaan asti. Hallitus ei ollut valmis poistamaan maksujen kattoa kokonaan, mutta asettui tukemaan Brownen selvityksen suuria linjoja. Ilmari Nokkonen Assistentti, yhteiskuntatutkimus Suomen Lontoon instituutti 2 1 punta on 1.19 euroa (kurssi 17.1.2011) Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 2

1 Lukukausimaksu- ja varainhankintakeskustelu Englannissa Lukukausimaksujen lyhyt historia Eräänlaisena virstanpylväänä lukukausimaksujen lähihistoriassa voidaan pitää Sir Ron Dearingin johtamaa komiteaa, jonka konservatiivipuolueen pääministeri John Major nimitti toukokuussa 1996. 3 Komitean tehtävänä oli tarjota suosituksia korkeakoulujen 4 rahoituksesta sekä opiskelijoiden taloudellisesta tukemisesta seuraaville 20 vuodelle. Komitean työtä tuettiin yli puoluerajojen myös Labourin varjohallituksen antaessa tukensa sen toiminnalle. Loppuraportissaan 5 komitea arvioi menneiden 20 vuoden koulutuksen rahoitustrendejä seuraavasti: 1) Opiskelijoiden määrä oli kaksinkertaistunut 2) Julkinen rahoitus oli reaalisesti lisääntynyt 45 prosenttia 3) Rahoitus oppilasta kohden oli vähentynyt 40 prosenttia 4) Koulutukseen käytettävän julkisen rahoituksen osuus BKT:sta oli pysynyt samana Komitea arvioi, että korkeakoulutuksella oli näiden trendien seurauksena 2 miljardin punnan rahoitusvaje ja argumentoi, että opiskelijoiden tulisi osallistua tämän vajeen kuromiseen opintojensa jälkeen, kun heillä on siihen varaa. Tämä oli merkittävä muutos aiempaan ajatukseen universaalista ilmaisesta koulutuksesta. Perusteena oli, että opiskelijat hyötyvät tulevaisuudessa taloudellisesti tutkinnostaan. Komitea ehdotti maksettavaksi kiinteää 1 000 punnan lukukausimaksua. Tämä oli sikäli varovainen avaus, että se jätti julkisen sektorin maksettavaksi edelleen noin 75 prosenttia koulutuksen todellisista kustannuksista. Lukukausimaksut oli komitean ehdotusten mukaan määrä rahoittaa pitkäkestoisella lainalla. Komitea korosti myös apurahojen merkitystä alempien tuloluokkien opiskelijoille. Labour-puolue nousi voittajaksi toukokuun 1997 parlamenttivaaleissa. Se oli vaaliohjelmassaan sitoutunut pääpiirteittään Dearingin selvityksen. Lukukausimaksut herättivät odotetusti voimakasta vastustusta opettajien, vanhempien ja oppilaiden keskuudessa. Huolena oli, että maksut olisivat este korkeakoulutuksen tiellä erityisesti köyhemmille opiskelijoille. Opetus- 3 Tiivistän lukukausimaksujen historian pitkälti riippumattoman Policy Exchange -ajatushautomon tutkijoiden raportin kuvausta mukaillen. Fazackerley, Anna & Julien Chant (2010): More Fees Please? The Future of University Fees for Undergraduate Students. Policy Exhange. http://www.policyexchange.org.uk/images/publications/pdfs/px_more_fees_please_web.pdf (haettu 25.8.2010) 4 Puhuttaessa Englannin korkeakouluista on hyvä tiedostaa niiden erilaiset yhteiskunnalliset asemat. Sektorin huipulla ovat arvostetuimmat tutkimusorientoituneet yliopistot, jotka muodostavat 20 yliopiston koalition, The Russell Groupin. Näiden rinnalla on 1994-ryhmä, joka koostuu pienemmistä instituutioista, jotka markkinoivat itseään myös tutkimusyliopistoina, mutta jotka pienen koonsa vuoksi pyrkivät panostamaan enemmän opiskelijatyytyväisyyteen. Allianssin muodstavat puolestaan yliopistot, jotka painottavat opiskelijoiden työllistymistä ja linkkiä like-elämän välillä. Million+ -ryhmä koostuu yliopistoista, joista monella on historia ammattikorkeakouluna ja joista moni on johtavassa asemassa tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien luomisessa. 5 The National Committee of Inquiry into Higher Education, Summary report A Vision for 20 years: the learning society. https://bei.leeds.ac.uk/partners/ncihe/. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 3

ministeri David Blunkett tekikin selvityksen ehdotuksiin myönnytyksiä (mm. lukukausimaksujen kokoinen apuraha yksinhuoltajavanhemmille) ja parlamentti hyväksyi lakimuutoksen kesäkuussa 1998. Opiskelijoiden keskuudessa vallitsi kuitenkin huoli siitä, että maksut nousisivat tulevaisuudessa lähemmäksi tutkinnon todellisia kuluja. Eräs Labourin vaalilupauksista vuoden 2001 voittoisissa vaaleissa oli, että se ei ajaisi lukukausimaksujen korotuksia. Tästä huolimatta opetusministeri Charles Clarke ilmoitti tammikuussa 2003, että lukukasimaksuja korotetaan alkaen akateemisesta vuodesta 2006. Valkoinen paperi Financing Higher Education in the UK esitti korkeakouluille mahdollisuuden veloittaa alempaa korkeakoulututkintoa opiskelevilta 3 000 punnan lukukausimaksun. Oleellinen muutos aiempaan oli, että maksua ei enää perittäisi etukäteen, vaan opintojen jälkeen kun valmistuneen ansiot olisivat vähintään 15 000 puntaa vuodessa. Vastustus oli tälläkin kertaa näkyvää. Vastustajien pääargumentti oli, että lukukausimaksujen korotukset asettaisivat vähävaraisesta taustoista tulevat opiskelijat huonompaan asemaan. Keskeinen argumentti oli, että edellä mainitut opiskelijat olisivat vastahakoisia ottamaan lainaa. Myöhemmin Times Higher Education -lehti on paljastanut, että hallituksella oli vaihtoehtona malli, jossa maksut olisivat nousseet 5 000 puntaan. Tämä koettiin kuitenkin poliittisesti mahdottomaksi ja tässä mielessä asetettua 3 000 punnan kattosummaa voidaan pitää poliittisena kompromissina. 6 Lakimuutokset hyväksyttiin täpärässä parlamentin äänestyksessä heinäkuussa 2004. Korotetut lukukausimaksut astuivat voimaan suunnitelmien mukaisesti syksyllä 2006. Nykyinen rahoitusjärjestelmä ja uudistustarve Korkeakoulutuksen rahoitushaasteiden taustalla ovat pula taloudellisista resursseista, valtion paineet julkisen sektorin leikkauksiin ja kiristynyt kilpailu kansainvälisistä opiskelijoista. EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksut ovat kasvattaneet merkitystään kokonaisrahoituksessa, kun taas samalla kotimaisten opiskelijoiden lukumäärän kasvu on taittunut. Lisäksi talouskriisi on vaikuttanut kielteisesti liike-elämästä saatavaan rahoitukseen. Nämä trendit ovat synnyttäneet paineita henkilöstön ja laitosten määrien leikkauksiin. 7 Korkeakoulujen kokonaistulot ovat kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta suhteutettuna opiskelijamäärään korkeakoulut saavat kuitenkin vähemmän rahaa kuin 20 vuotta sitten. Samaten valtio sijoittaa korkeakoulutukseen vähemmän varoja kuin OECD-maat keskimäärin. 8 Voidaan puhua alirahoituksesta, joka on vaikuttanut kielteisesti muun muassa korkeakoulujen infrastruktuuriin sekä heikentyneen opettaja-oppilas suhdeluvun kautta myös 6 Fazackerley, & Chant, 21. 7 ibid, 38. 8 Thompson, John & Bahram Bekhradnia (2010): The Independent Review of Higher Education Funding: an analysis. http://www.hepi.ac.uk/files/49%20browne%20review%20full.pdf (haettu 8.12.2010), 5. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 4

opetuksen laatuun. Julkisen sektorin leikkausten aikakaudella korkeakoulujen taloudellinen asema näyttää entistä huolestuttavammalta. Lukukausimaksujen kanssa käsi kädessä kulkeva opintotukijärjestelmä koostuu seuraavista kolmesta osa-alueesta: 9 1) Laina. Kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus nostaa lainaa lukukausimaksujen verran (3 225 puntaa 2009-2010 -lukuvuonna). Kaikilla opiskelijoilla on myös mahdollisuus ottaa lainaa elinkustannuksia varten (opiskelijan taustoista ja opiskelukaupungista riippuen 2 763-6 928 puntaa lukukaudella 2009-2010). 2) Valtion apuraha. Valtio myöntää vähävaraisista taustoista tuleville elämistä varten opintotukea (suurimmillaan 2 906 puntaa 2009-2010 -lukukaudella), jota ei tarvitse maksaa takaisin. 3) Korkeakoulujen myöntämät stipendit. Apurahaa saavat ovat oikeutettuja stipendiin myös korkeakoululta (vähintään noin 300 puntaa lukuvuodessa). Seuraavat järjestelmän avainpiirteet on hyvä huomioida: ensinnäkin lukukausimaksuja ei tarvitse maksaa ennakkoon, vaan vasta vähitellen opintojen jälkeen. Jokaisella opiskelijalla on taustastaan riippumatta oikeus ottaa lukukausimaksuja varten valtion myöntämää halpaa lainaa, joka maksetaan takaisin vasta opintojen jälkeen. Tästä johtuen opintoja rahoittavat tosiasiassa valmistuneet eivätkä opiskelijat. Opiskelijat maksavat lainaa takaisin vasta, kun he ovat saavuttaneet riittävän tulotason, joka on 15 000 puntaa vuodessa. Jos lainaa on edelleen maksamatta 25 vuoden jälkeen se mitätöidään. Vastaavasti valtion apurahat ovat tarveharkintaisia toisin kuin laina. Apurahaan on oikeus, mikäli opiskelija tulee vähävaraisesta taustasta. Maksimiapuraha lukuvuodelle 2009-2010 oli 2 906 puntaa. Korkeakoulujen myöntämä tarveharkintainen stipendi kattaa puolestaan erotuksen, joka jää maksimilukukausimaksun ja valtion apurahan välille. Täyttä valtion apurahaa saava sai näin ollen vähintään noin 300 puntaa korkeakoulun stipendinä vuodessa. Policy Exhange -ajatushautomon Anne Fazackerley ja Julian Chant 10 argumentoivat, että koulutuksen alirahoitusta olisi mahdotonta paikata pelkästään julkisilla varoilla. He arvioivat, että korkeakoulujen tulisi hankkia rahoitusta mahdollisimman monelta sektorilta, jotta Britannian korkeakoulut pysyvät kilpailukykyisinä globaaleilla koulutusmarkkinoilla. Korkeakoulujen opiskelijamäärä lisääntyi voimakkaasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa, eikä rahoitus pysynyt kasvavien opiskelijamäärien perässä. Lukuvuonna 1985-1986 korkeakouluopiskelijoita oli 937 000 ja lukuvuonna 2005-2006 heitä oli 2,5 miljoonaa, mikä tarkoittaa 170 prosentin kasvua. Fazackerleyn ja Chantin mukaan ei voida olettaa, että nykyiset julkisen ja yksityisen rahoituksen tasot ovat riittäviä tukemaan laajentuvaa, monimuotoista ja globaalisti kilpailukykyistä korkeakoulusektoria. 9 Fazackerley, & Chant, 23-25. 10 ibid, 26. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 5

Kehityksen voidaan ajatella vaarantavan koulutuksen laatua, mikäli tarvittavia lisäinvestointeja ei tehdä. Rahoituksen suhteellinen vähentyminen on merkinnyt opettaja-oppilas suhdeluvun heikentymistä, mikä puolestaan heikentää opetuksen laatua ja vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden ohjaukseen henkilökunnan ollessa ylityöllistetty. Rahoitusongelmien eräs kouriintuntuva vaikutus on ollut akateemisen palkkatason jääminen jälkeen yleisestä palkkakehityksestä. Korkeakoulujen henkilökunnalle maksetaan vähemmän kuin monien muiden maiden akateemiselle henkilökunnalle. Tämä vaikuttaa kielteisesti opettajien motivaatioon, mikä puolestaan heikentää opetuksen laatua. Samaten tarvittavat infrastruktuurin ylläpitotoimet ovat lykkääntyneet. Vuonna 2006 voimaan tulleet korotetut lukukausimaksut ovat tuoneet kaivattuja lisätuloja korkeakouluille ja osaltaan helpottaneet rahoitusvajetta. On kuitenkin ongelmallista, että tämän lisärahoituksen käytöstä löytyy vain vähän empiiristä todistusaineistoa. Karkeasti ottaen noin neljäsosa lisärahoituksesta on käytetty vähävaraisille tarkoitettuihin stipendeihin. Iso osa lisätulosta on käytetty korottamaan akateemisia palkkoja. Tätä monet korkeakoulut eivät korosta, sillä poliitikot ja opiskelijat eivät välttämättä näe palkkauksen yhteyttä opetuksen laatuun. Kun lukukausimaksuja nostetaan nykyiseltä tasolta, korkeakoulujen tulisi tehdä rahoitustaan läpinäkyvämmäksi. Näin voidaan todeta, kuinka raha on käytetty ja kuinka lukukausimaksuista saatavat rahat tullaan tulevaisuudessa käyttämään. 11 Opiskelijavero Graduate tax, vapaasti käännettynä opiskelijavero, olisi valmistumisen jälkeen palkasta vähennettävä kohdennettu vero. Oppositiopuolue Labour on syksyn 2010 aikana esittänyt tätä vaihtoehtona lukukausimaksujen korotuksille. Opiskelijaverosta on olemassa erilaisia malleja ja puhuttaessa siitä on hyvä täsmentää, minkälaisesta mallista on kyse. Yleisesti kyse on kuitenkin tulotasoon sidoksissa olevasta kohdennetusta verosta, jota korkeakouluissa opiskelleet maksavat tietyn ajan saavutettuaan riittävän tulotason. Tuloraja voisi olla mahdollista asettaa esimerkiksi 15 000 puntaan kuten nykyjärjestelmässä. Erotuksena olisi, että yleisen verotason korottamisen sijaan vero kohdennettaisiin ainoastaan korkeakoulutuksen saaneille. Käytännössä tämän kaltainen vero tarkoittaisi sitä, että lukukausimaksut voitaisiin kokonaisuudessaan poistaa. Korkeakoulut saisivat rahoituksensa kokonaisuudessaan valtiolta. Malli tulisi myös tarkoittamaan sitä, että korkeatuloiset maksavat opinnoistaan enemmän kuin vähemmän ansaitsevat. Sen sijaan että korkeatuloiset maksaisivat nykyisen keskimääräisen 8-9 vuoden ajan opintolainojaan pois, tässä mallissa olisi halutessa mahdollista, että he maksaisivat tutkinnostaan veroa koko työuransa ajan. 12 11 ibid, 32-33. 12 Million+ (2010): A Graduate tax: Would it Work? http://www.millionplus.ac.uk/file_download/155/grad_tax_report_final.pdf (haettu 8.12.2010), 5. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 6

Million+ -ajatushautomon 13 mukaan opiskelijaveron etu velkarahoitteiseen lukukausimaksujärjestelmään on, että se on kytköksissä valmistumisen jälkeiseen materiaaliseen hyötyyn. Lukukausimaksujen korotus olisi puolestaan ennen koulutusta määritelty kiinteä summa. Koska takaisinmaksu olisi riippuvainen opintojen tuomasta taloudellisesta hyödystä, mallista puuttuisi myös velanottamisen pelon opintomahdollisuuksia mahdollisesti heikentävä vaikutus. Opiskelijoiden etujärjestö National Union of Students (NUS) on ehdottanut rahoitushaasteisiin opiskelijaveroa lähellä olevaa mallia. 14 NUS ehdottaa perustettavaksi rahastoa, jonne valmistuneet maksaisivat verontapaista maksua 20 vuotta opintojensa päättämisen jälkeen sen sijaan, että he maksaisivat lukukausimaksuja. Maksut rahastoon olisivat sidoksissa tulotasoon eli korkeatuloiset maksaisivat koulutuksestaan enemmän kuin pienituloiset korkeakoulutetut. Mikäli opiskelijaveron malli otettaisiin käyttöön ja lukukausimaksut poistettaisiin, malli tulisi siirtymävaiheessa vaatimaan valtiolta korkeakoulujen rahoituksen kasvattamista. Tämä olisi kuitenkin pikemminkin lukukausimaksujen velanhoitoon käytettävien varojen uudelleenohjaamista. Siirtymävaiheessa valtion menot todennäköisesti kasvaisivat ennen kuin opiskelijaverotuloja alkaisi kertyä. 2 Näkökulma keskusteluun Näkökulma, jonka kautta tässä raportissa jäsennellään korkeakoulurahoitusuudistusta tarkentuu kolmen teeman kautta: korkeakoulumarkkinoiden, opiskelijakuluttajan ja tasavertaisten opintomahdollisuuksien kautta. Nämä teemat ja niihin liittyvät vaikutukset ovat olleet laajalti uudistusta edeltävässä keskustelussa, kuten myös Brownen selvityksessä. Tämän johdosta on perusteltua tarkastella uudistuksia näiden valossa, vaikka toinenkin viitekehys olisi ollut mahdollinen. Korkeakoulumarkkinat Korkeakoulutuksen muuttuminen yhä markkinasuuntautuneemmaksi ja taloustieteellisen käsitteistön liittäminen mukaan puheeseen tuntuu vastustamattomalta ilmiöltä. Tämä on ilmennyt Englannissa muun muassa lukukausimaksuilla, niiden korotuksilla sekä opiskelun rahoittamisissa lainarahalla. 15 Opiskelijoiden korkeakouluvalintoja ohjaavat median julkaisemat ranking-listat ja korkeakoulujen sijoittuminen niissä toisiinsa nähden. Tämän lisäksi korkeakoulut käyttävät yhä enemmän aikaa markkinointiin, brändäykseen ja asiakaspalve- 13 ibid, 6-7. 14 National Union of Students (2009): Funding our Future. Blueprint for an Alternative Higher Education Funding System. http://www.nus.org.uk/pagefiles/5816/nus_blueprint_summary_report_final.pdf (haettu 1.12.2010) 15 Brown, Roger & Peter Scott (2009): The Role of the Market in Higher Education. http://www.hepi.ac.uk/files/01highereducationandthemarket.pdf (haettu 12.8.2010) (haettu 12.10.2010), 1. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 7

luun. Makrotasolla puhutaan korkeakoulujen kilpailukyvyn säilyttämisestä kansainvälisillä korkeakoulumarkkinoilla. Puhtaimmillaan markkinat ovat sosiaalisen koordinaation järjestelmä, jossa kysyntä ja tarjonta määrittävät hyödykkeiden ja palvelujen hinnan ja pitävät ne tasapainossa. 16 Argumentoidaan, että markkinat ovat tehokkain tapa järjestää taloudelliset suhteet yhteiskunnassa, koska niiden tuottama järjestelmä on dynaamisempi ja tehokkaampi kuin mikään muu vaihtoehto. Koulutusmarkkinoiden toteutumista hankaloittavat kuitenkin kolme tekijää: 17 1) Korkeakoulutuksessa yhdistyvät sekä yleinen että yksityinen etu. Ilman julkista tukea on vaarana, että kaikkea yhteiskunnan kannalta arvokasta koulutusta ei pystytä tarjoamaan. Tästä johtuen valtiot subventoivat korkeakoulutusta. 2) Korkeakoulutus tarjoaa tietoja ja taitoja, joita tarvitaan ammatteihin (esim. lääkärin ammatti). Tämän johdosta markkinoita säädellään siten, että ainoastaan tietyt laatukriteerit täyttäville organisaatioille annetaan oikeus myöntää tutkintoja. 3) Hyödyllisen tiedon saaminen koulutuksesta ja sen laadusta on vaikeaa. Higher Education Policy Instituten (HEPI) tutkijoiden Roger Brownin ja Peter Scottin mukaan viimeinen näistä kolmesta kohdasta on merkittävin ongelma taloustieteellisen teorian soveltamisessa korkeakoulujen yhteydessä. Taloustieteellisessä teoriassa on nojattu usein rationaalisen valinnan teoriaan analysoitaessa yksilöiden käyttäytymistä. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa, että mikäli yksilöllä ei ole tarvittavaa tietoa käytettävissään on rationaalisen valinnan tekeminen vaihtoehtojen välillä mahdotonta. Kun lukukausimaksujen korotus astui voimaan vuonna 2006, oletettiin että hinnat vaihtelisivat korkeakoulusta ja tutkinnosta riippuen, ja että hintojen vaihtelut perustuisivat opinnoista saataviin vastineisiin sekä tutkintojen suosioon ja laatuun. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan käynyt, vaan lähes kaikki korkeakoulut veloittivat opiskelijoilta korkeimmat mahdolliset lukukausimaksut. Syynä tähän oli, että korkein mahdollinen maksu oli liian matala eikä koulutusmarkkinoita pystytty luomaan uudistusten puitteissa. Korkeakoulujen rehtorien perusteluina oli, että korkeinta mahdollista lukukausimaksua alemman maksun periminen olisi vaikuttanut kielteisesti korkeakoulujen arvostukseen ja synnyttänyt kuvan heikosta laadusta. Ajatus markkinoista perustuu ajatukseen, jossa korkeakoulut kilpailevat opiskelijoista. Lukukausimaksujen taso on tällöin merkittävä osa markkinoita. Korkeakoulujen tulee pystyä perustelemaan opiskelijoille, että heidän tarjoamansa tutkinto vastaa sen markkinahintaa. Toimivilla markkinoilla korkeakoulut joutuisivat panostamaan koulutuksensa laatuun ja määrittelemään päätehtävänsä sekä lokeronsa koulutusmarkkinoilla. Korkeakoulujen pitäisi pystyä osoittamaan koulutuksensa arvo. Tämä ei Brownin ja Scottin mukaan välttämättä estä korkeakouluja tekemästä sitä mitä ne haluavat, vaan kannustaa korkeakouluja miettimään missä 16 ibid, 1. 17 ibid, 3 Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 8

ne ovat hyviä. Toimiakseen markkinoiden tulee olla läpinäkyvät ja korkeakoulujen tulee tarjota avoimesti kaikki korkeakouluvalinnassa tärkeäksi koettu tieto opiskelijoille. 18 Koulutusmarkkinoihin liittyvät kuitenkin omat riskinsä eivätkä läheskään kaikki pidä niiden toteutumista toivottavana. Koulutusmarkkinat saattavat eriarvoistaa korkeakouluja siten, että ne joilla on varoja investoida ja periä korkeampia lukukausimaksuja rikastuvat entisestään ja korkeakoulut, joille ei ole kertynyt samoissa määrin varallisuutta eivät kykene investoimaan yhtä paljon ja joutuvat perimään matalampia lukukausimaksuja. Julkisen rahoituksen järjestelmän etuna voidaan pitää, että se takaa kaikille korkeakouluille perusrahoituksen toimintaan. 19 Opiskelijakuluttaja Lukukausimaksujen käyttöönotto voidaan nähdä perustavanlaatuisena muutoksena opiskelijoiden asemaan ja tapaan, jolla he koulutustaan arvioivat. Mallissa opiskelijoita voidaan pitää kuluttajina, koska he ostavat koulutuksensa. Kuluttajaretoriikan mukaisesti opiskelijan on luonnollista vaatia vastinetta sijoittamalleen rahalle. Samalla tavoin kuin puhuminen koulutusmarkkinoista, on myös puhuminen opiskelijoista kuluttajina ristiriitaista. Monet sektorilla toimivat hylkäävät kuluttajuuden, kun taas toiset hyväksyvät sen valitettavana tosiasiana. Myös Fazackerleyn ja Chantin mielestä opiskelijoiden ymmärtäminen kuluttajina on kielteistä, mikäli kuluttamisen ajatellaan olevan passiivinen suhde, jossa opiskelija ostaa ainoastaan palvelun ja saa ostamastaan palvelusta tutkintotodistuksen. Sen sijaan muutos voi heidän mielestään olla hyväksi, jos opiskelija toimii aktiivisena kuluttajana. Opiskelijakuluttaja voisi parhaimmillaan saada korkeakoulut miettimään tarkemmin, minkälaisia palveluita ne tarjoavat. Samaten opiskelijat voivat joutua tarkemmin harkitsemaan sitä, miksi he menevät korkeakouluun ja mitä he odottavat saavansa rahalleen vastineeksi. 20 Opiskelijatyytyväisyys on ollut erityisesti konservatiivien retoriikassa keskeisessä asemassa ja noussut merkittäväksi koulutuspoliittisia suuntauksia ohjaavaksi viitekehykseksi. Korkeakoulujen lisärahoituksen tarvetta on usein perusteltu nimenomaisesti sillä, että opiskelijatyytyväisyys tulee turvata. Samaten myös tulevaa lukukausimaksujen korottamista on mahdotonta perustella, mikäli korkeakoulut eivät aseta opiskelijan kokemusta etusijalle lisäresurssien käyttämisen kohteista, toisin sanoen esimerkiksi opetuksen laadun ja infrastruktuurin kehittämiseen. Osana opiskelijatyytyväisyyden kehittämistä on myös panostettava tiedon saatavuuteen ja sen avoimuuteen. Tällä hetkellä tietoa ei ole saatavilla tai se on pirstaloitunutta. Esimerkiksi opiskelijoiden kannalta olennaisia työllistymistietoja on saatavilla vain vähän. 18 Fazackerley, & Chant, 56-61. 19 National Union of Students (2008): Broke & Broken. A Critique of the Higher Education Funding System. http://www.nus.org.uk/pagefiles/3115/brokeandbroken.pdf (haettu 1.12.2010), 8. 20 Fazackerley, & Chant, 62-63 Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 9

University and College Union 21 (UCU) on argumentoinut, että opiskelijat ajattelevat tutkintoaan yhä enemmän välineellisemmin. Tämä tulee ilmi suhtautumisessa opiskeluun. Arvosanoja kyseenalaistetaan entistä helpommin, kursseja ei nähdä osana laajempaa tutkintokokonaisuutta ja opiskelijat ajattelevat olevansa oikeutettuja hyviin arvosanoihin. Opiskelijoilla on paineita tutkintoihin, joiden arvioidaan tuovan paras rahallinen hyöty eikä sivupoluille uskalleta lähteä. On vaara, että lisääntyvä kuluttajakeskeisyys korkeakoulutuksessa rapauttaa sen perustan: tiedon arvostamisen itsessään eikä ainoastaan siihen liitettävän välineellisen hyödyn kautta. Vaarana on myös, että yhteys tutkimuksen ja opetuksen välillä katkeaa. 22 Tasavertaiset opiskeluedellytykset Britanniassa vallitsee yhteisymmärrys siitä, että opintokustannukset eivät saa toimia esteenä opinnoille. Tämän johdosta sekä korkeakoulujen että valtion odotetaan kantavan kortensa kekoon mahdollisimman tasavertaisten mahdollisuuksien takaamiseksi. Lukukausimaksujen vastustajat viittaavat usein velan ottamisen pelkoon esteenä opinnoille. Lukukausimaksuja puoltavat taas viittaavat tutkimuksiin, joiden mukaan vuonna 2006 toteutettu lukukausimaksu-uudistus ei peloista huolimatta lisännyt koulutuksen yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Yhteiskuntaluokkien edustukselliset erot syntyvät pitkälti jo koulutuksen aikaisemmassa vaiheessa ja korkeakouluun siirtymistä määrittää pitkälti menestyminen yläasteen ja lukion loppukokeissa 23. Mikäli koulutuksen epätasa-arvoon halutaan puuttua, tulisi se aloittaa korkeakoulutusta edeltävän koulutuksen yhteydessä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alemmat yhteiskuntaluokat suhtautuvat lainan ottamiseen muita varauksellisemmin. Claire Callenderin ja Jonathan Jacksonin tutkimus 24 tuki arvioita, että erot syntyvät aiemmissa vaiheissa elämää ja että vähävaraisista taustoista tulevat ovat aliedustettuina korkeakouluissa. Verrattaessa vähävaraisista ja varakkaista taustoista tulevia lukion loppukokeita suorittavia, ei aineistosta ollut mahdollista löytää tukea argumentille, jonka mukaan velan pelko estäisi hakemasta koulutukseen. Ajatuksen velan ottamisesta todettiin vaikuttavan kielteisesti niiden vähävaraisten perheiden lapsiin, jotka eivät suorita lukiota. Tämäkin voidaan tulkita osoitukseksi koulutuksen varhemmassa vaiheessa syntyvistä sosiaalisista eroista, jotka ovat puolestaan monimutkaisten eri syiden, kuten luokkayhteiskunnan rakenteiden, sosioekonomisten lähtökohtien ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että velka jakaantuu epätasaisesti. Vähävaraista taustoista tulevat opiskelijat ottavat varakkaammista taustoista opiskelijoita todennäköisemmin lainaa 21 Korkeakoulujen henkilöstön ammattiliitto 22 National Union of Students 2008, 10 23 GCSE (General Certificate of Secondary Education) on peruskoulun jälkeen suoritettava pakollinen päättökoe. Suurin osa jatkaa tämän jälkeen lukioon (Sixth form), minkä lopuksi useimmat suorittavat A- levels kokeet, joita voidaan verrata ylioppilaskirjoituksiin Suomessa. 24 Callender, Claire & Jonathan Jackson (2005): Does the Fear of Debt Deter Students from Higher Education. Journal of Social Policy, 34:4, s. 509-540. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 10

ja heillä on opintojen päättyessä enemmän velkaa kuin varakkailla opiskelijoilla. Tämä on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallista. Vuonna 2003 vähävaraisemmista taustoista tulevilla opiskelijoilla oli 43 prosenttia enemmän velkaa kuin varakkaamista taustoista tulevilla. 25 Mitä todennäköisemmin lukukausimaksujen nostaminen kasvattaisi erilaisista taustoista tulevien opiskelijoiden velkakirjojen välistä eroa yhä enemmän. Vaikka velanottamisen pelko tuskin on pääeste opintojen aloittamiselle, on se kuitenkin yksi syy muiden joukossa ainakin osalle nuorista. Mikäli tulevat opiskelijasukupolvet joutuvat ottamaan yhä enemmän velkaa, tämän kielteisten vaikutusten torjuminen tulee olemaan keskiössä uusien koulutusrahoitusmallien kehittämisessä ja niistä tiedottamisessa. Muuten vaarana on, että korkeakouluja tulevat jatkossa kansoittamaan nykyistäkin enemmän ainoastaan ylä- ja keskiluokkaiset opiskelijat kun taas alemmat yhteiskuntaluokat pysyvät aliedustettuina. 26 Sutton Trust 27 puolestaan arvioi, että vuosittain huippuyliopistohin jättää hakematta noin 3 000 oppilasta, jotka voisivat lukiomenestyksensä perusteella opiskella niissä. 28 Sutton Trustin mukaan yliopistojen tulisi suunnitella kohdistettua toimintaa tälle lahjakkaalle opiskelijaryhmälle. Tätä voisivat olla esimerkiksi kontaktikampanjat kouluissa, jotka eivät tyypillisesti lähetä oppilaitaan korkeakoulutukseen tai kesäkoulut ja valmennuskurssit, joiden kautta voisi olla mahdollista tavoittaa puuttuvat 3 000 oppilasta. Kysymys on siis pitkälti myös tiedotuksesta. Mikäli pelko velkaantumisesta on este joidenkin opiskelulle, on ensiarvoisen tärkeää, että tieto taloudellisesta tuesta on helposti ja ymmärrettävästi saatavilla. Yleinen tukijärjestelmän tuntemuksen puute on tullut ilmi niinkin perustavanlaatuisissa kysymyksissä, kuin, että lukukausimaksuja ei makseta ennakkoon, vaan vasta kun tulot ovat riittävät. Toisaalta keskustelujen keskittyminen lukukausimaksuihin jättää usein kysymykset elinkustannuksiin saatavasta opintotuesta taka-alalle. Tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tiedotus on tehokasta ja läpäisee koko yhteiskunnan. 3 Uudistusten suuntaviivat Brownen komitean selvitys Securing a Sustainable Future for Higher Education. An Independent review of Higher education Funding & Student Finance 29 julkaistiin 12.10.2010. Ajankohta osui lähelle myös hallituksen laajempaa menoleikkausraporttia, joka julkaistiin 25 ibid, 511 26 Callender & Jackson, 537 27 Sutton Trust on koulutuksen tasa-arvon edistämiseen pyrkivä yksityinen säätiö 28 Sutton Trust (2004): The Missing 3000 - State Schools Under-Represented at Leading Universities. http://www.suttontrust.com/research/the-missing-3000/missing-3000-report-2.pdf (haettu 14.12.2010). 29 Browne, John, Michael Barber, Diane Coyle, David Eastwood, Julia King, Rajay Naik & Peter Sands (2010): Securing a Sustainable Future for Higher Education. An Independent review of Higher education Funding & Student Finance http://www.bis.gov.uk/assets/biscore/corporate/docs/s/10-1208-securing-sustainablehigher-education-browne-report.pdf (haettu 12.10.2010) Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 11

20.10.2010. Brownen selvitys ennakoikin näitä leikkauksia ja sitä täytyy lukea myös osana laajempaa julkisten menojen leikkaamiseen tähtäävää kokonaisuutta. 30 Vaikka uudistukset ovat osittain talouskriisin seurausta, näiden tarve on syntynyt pidemmän ajan kuluessa. Lisäksi on syytä kurkistaa talouskriisin savuverhon taakse ja havaita vapaiden markkinoiden ideologia. Tarkastelen tätä kokonaisuutta ja tulevaisuuden suuntaviivoja tarkemmin analyysiluvussa. Seuraavaksi esittelen Brownen selvityksen keskeiset ehdotukset. Selvitys jakaantuu seitsemään lukuun, joiden mukaan jäsentelen tämän tämän luvun rakennetta. Korkeakoulutukseen investoiminen Selvityksen mukaan Englannin korkeakoulujärjestelmä on kansainvälisesti arvostettu ja tuottaa suuria etuja niin yhteisölle kuin yksilöllekin. Selvityksessä todetaan, että tulevaisuuden taloudellisen kasvun ja sosiaalisen liikkuvuuden kannalta globaali tietoyhteiskunta tarvitsee investointia korkeakoulutuksen. Korkeakoulutus uusintaa yhteiskuntaa, ylläpitää sen tietovarantoja, edistää innovaatioita ja tuottaa taloudellista vaurautta. Näin ollen se nähdään hyödyllisenä sekä talouden että kulttuurin kannalta. Nykyisen järjestelmän arviointi Viimeisen 50 vuoden aikana korkeakoulujärjestelmä on kokenut merkittäviä muutoksia, jotka ovat olleet pitkälti kytköksissä rahoitusuudistuksiin. 50 vuotta sitten ainoastaan kuusi prosenttia väestöstä jatkoi korkeakoulutukseen ja järjestelmä rahoitettiin verorahoista. Nykyään järjestelmä on huomattavasti monimuotoisempi. 1990-luvun puoliväliin mennessä noin kolmannes koulunsa päättäneistä hakeutui korkeakoulutukseen. 1990-luvun alussa pyrittiin hälventämään jakoa ammatillisen koulutukseen ja korkeakoulutukseen muuntamalla entiset ammattikorkeakoulut yliopistoiksi. Selvitys tuo esille, että julkiset investoinnit oppilasta kohden laskivat vuosien 1989 ja 1997 välillä 36 prosenttia, mikä osoittaa, ettei rahoitus pysynyt kasvavan opiskelijalukumäärän perässä. Rahoituksen suhteellinen vähentyminen johti 1997 Lord Dearingin selvityksessä annettuun suositukseen, jolla haluttiin lopettaa maksuton korkeakoulutus. Hallitus päätyi 1 000 punnan ennakkoon maksettavaan lukukausimaksuun. Vuoden 2006 uudistukset antoivat opiskelijoille mahdollisuuden ottaa lukukausimaksuja varten lainan, mikä poisti ennakkomaksuvelvollisuuden. Selvityksen mukaan tuloja on käytetty opiskelija-opettaja-suhdeluvun kohentamiseen, stipendeihin, infrastruktuurin uusimiseen, opinto-ohjaukseen sekä opiskelijapalveluihin. Kokonaisuudessaan kaksi kolmannesta lisärahoituksesta on käytetty henkilöstökuluihin ja neljäsosa stipendeihin ja potentiaalisille opiskelijoille suunnattuihin kontaktikampanjoihin. 30 Brownen raportti päätyi ehdottamaan tutkintojen rahoittamisen lukukausimaksujen korotuksilla. Muut harkinnassa olleet mallit ks. Liite 1 Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 12

Selvityksen mukaan vuoden 2006 uudistukset eivät vaikuttaneet opiskelijamääriin sen enempää kokonaistasolla kun yhdenksosiaalisen ryhmän osalta. Selvitys viittaa Higher Education Funding Councilin (HEFCE) tutkimukseen, jonka mukaan vähävaraisemmista taustoista tulevien opiskelijoiden määrä on kasvanut 20 prosenttia viiden viimeisen vuoden aikana. Uudistusten periaatteet Brownen selvityksen mukaan harva kiistää korkeakoulujärjestelmän uudistuksen tarvetta. Sen sijaan uudistusten muodosta on erimielisyyksiä. Toiset etsivät keinoja kehittää nykyistä järjestelmä kestävämmäksi, kun taas toiset puhuvat aikaisemmin käsitellyn opiskelijaveron puolesta. Jotkut ovat puolestaan esittäneet, että julkisiin menoihin kohdistuvien paineiden aikakaudella yksityistä rahoitusta tulisi lisätä merkittävästi. Selvityksen periaatteet ovat seuraavat: 1) Yksityisen investoinnin lisääminen 2) Opiskelijoiden korkeakouluvalintojen merkityksen lisääminen 3) Tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien edistäminen 4) Opintokustannusten maksaminen työelämään siirtymisen jälkeen 5) Maksujen kohtuullisuus maksuvaiheessa 6) Osa-aikaopiskelijoiden aseman parantaminen Ensimmäinen periaate perustuu sille, että korkeakoulujen rahoitusta tulee kasvattaa, mutta tämän kasvun on tultava yksityiseltä puolelta eli tässä yhteydessä opiskelijoilta. Selvityksen mukaan yksityisellä rahoituksella on laaja kannattajajoukko, sillä julkisten resurssien ollessa niukat, argumentoidaan että opiskelijoiden tulisi maksaa enemmän koulutuksestaan. Selvitys arvioi koulutuksen tuovan opiskelijoille tulevaisuudessa taloudellista hyötyä korkeampien palkkojen kautta. Korkeakoulujen tulisikin perustella opiskelijoille, miksi heidän kannattaa sijoittaa tutkintoonsa. Toisaalta selvitys nostaa esille eräitä avainaloja, joita valtion tulisi jatkossakin rahoittaa, koska näiden alojen kulut ovat suuret ja ne ovat tärkeitä sekä yhteiskunnalle että taloudelle. Tämän kaltaisiksi avainaloiksi nimetään muun muassa lääketiede ja tekniikan alat. Toisen periaatteen mukaan se mitä opiskelijat haluavat korkeakoulutukselta määrittäisi korkeakoulujen välistä kilpailua. Lukukausimaksujen noustessa joidenkin korkeakoulujen tulee kasvaa, kun taas toisten tulee kiriä pysyäkseen kilpailussa mukana. Kolmanneksi korkeakoulujen roolia yhteiskunnallisen liikkuvuuden moottorina ei voi aliarvioida. Korkeakoulutuksen hinta ja sen aikainen toimentulo ei saa olla este kouluttautumiselle. Erotuksena nykyiseen järjestelmään selvitys ehdottaa tukijärjestelmän yksinkertaistamista ja huomion kiinnittämistä erityisesti vähävaraisista taustoista tulevien toimentuloon. Selvityksessä kannetaan huolta vähävaraisista taustoista tulevien aliedustuksesta huippuyliopistoissa. Suomen Lontoon instituutti Englannin korkeakoulurahoituksen uudet tuulet 13