Hirvionnettomuuksien kehitys Hirvionnettomuuksien määrä jatkoi vuonna 2007 alkanutta vähenemistään edelleen vuonna 2009. Hirvikolareissa on viime vuosina menehtynyt y keskimäärin viisi ihmistä vuosittain. Vuonna 2008 menehtyneitä oli neljä ja vuonna 2009 viisi. Hirvionnettomuuksien määrä korreloi voimakkaasti hirvikannan kanssa Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Hirvionnettomuudet 1993-2009 (maantiet) Hirvionnettomuuksien määrä on puolittunut vuoden 2001 huippuluvuista, johtuen etupäässä eläinkannan pienentämisestä viime vuosina. uudet Onnettom 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 3048 2809 2828 2525 2206 2037 2069 1995 1979 1409 1569 1692 1782 1651 1593 1336 1157 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Hirvionnettomuuksissa kuolleet 1993-2009 (maantiet) Hirvionnettomuuksissa on viime vuosina kuollut keskimäärin viisi ihmistä vuosittain 14 12 10 11 11 11 10 10 9 12 Kuollee et 8 6 4 2 6 3 2 6 5 3 3 5 4 5 0 93 94 95 96 97 98 99 00 01 02 03 04 05 06 07 08 09 Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Hirvionnettomuuksien määrä korreloi hirvikannan määrän kanssa Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Hirvionnettomuudet alueellisesti Hirvionnettomuuksia tapahtuu koko maassa runsaasti varsinkin vilkkailla kaksikaistaisilla pääteillä ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa sekä Kaakkois-Suomessa. Vuonna 2009 eniten hirvionnettomuuksia tapahtui Uudenmaan ELY-keskuksen alueella (250 onnettomuutta) ja vähiten Kaakkois-Suomen ELYkeskuksen alueella (74). Vuoteen 2008 verrattuna hirvionnettomuudet lisääntyivät Pirkanmaan ELY- keskuksenk k alueella, ll kun taas muualla Suomessa hirvionnettomuuksien i i määrät ät vähentyivät. ät Onnettomuuksien määrän suhdetta liikenteen määrään kuvataan onnettomuusasteella. Hirvionnettomuuksien aste oli koko maassa viime vuonna 3,7 onnettomuutta 100 miljoonaa ajettua tiekilometriä kohti, mikä on 18 % pienempi kuin vuonna 2008. Hirvionnettomuuksien aste oli alemmalla tieverkolla jotakuinkin yhtä suuri kuin pääteillä. ELY-keskus -alueittain tarkasteltuna onnettomuusaste oli korkein Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueen seututeillä (7,7) ja matalin Pirkanmaan ELY-keskuksen alueen valtateillä (2,0). Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Nopeus ja pimeys riskitekijöitä Hirvionnettomuuksien suhteen vaarallisinta aikaa olivat syys-, loka- ja marraskuu ja peuraonnettomuuksien suhteen vuoden viimeiset kuukaudet, erityisesti marraskuu. Myös kesäkuukausina kolaroitiin paljon. Hirvieläinonnettomuuksista kaksi kolmasosaa ajettiin hämärässä tai pimeässä. Riski loukkaantua hirvikolarissa kasvaa erittäin jyrkästi ajonopeuden noustessa. Henkilöautolla sattuneista kuolonkolareista 75%:ssa nopeus on ollut vähintään 100 km/h. Eniten onnettomuuksia (62 % hirvionnettomuuksista ionnettom ja 66 % peura-onnettomuuksista) ajettiin 80 km/h -nopeusrajoituksen vallitessa. Tämä selittyy toisaalta ko. rajoituksen yleisyydellä alemmalla tieverkolla (yleisrajoitus) ja toisaalta pääteiden 80 km/h talvinopeusrajoituksilla. Henkilövahinkoihin johtaneista onnettomuuksista 65 kpl eli 51 % ajettiin 80 km/h -rajoituksen alueella ja 48 kpl eli 38 % 100 km/h -rajoituksen alueella. Myös matalien 40 km/h- ja 50 km/h -nopeusrajoitusten teillä törmättiin eläimiin, hirviin kahdeksan ja peuroihin 112 kertaa. 60 km/h rajoituksen alueella kolareita kertyi kaikkiaan 413. Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Hirvionnettomuuksien ehkäisy Koska liikenteen määrää ei voida rajoittaa, tehokas tapa vähentää onnettomuuksia on vähentää hirvikantaa Päättämällä hirvien määrästä päätetään itse asiassa hirvionnettomuuksien määrästä Kuljettajan keino välttää onnettomuus on ajonopeuden laskeminen erityisesti riskiaikoina Ajonopeuden lasku antaa lisäaikaa reagoida äkilliseen tilanteeseen ja lieventää vammoja törmäyksen sattuessa
Hirvieläinonnettomuuksien kustannukset Vuoden 2009 hirvieläinonnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 64 miljoonaa euroa, mikä on neljä miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2008. Kustannuksia pienensi 17 loukkaantumiseen johtaneen onnettomuuden vähenemä verrattuna vuoteen 2008. Hirvionnettomuuksien osuus kustannuksista oli 43 miljoonaa ja peuraonnettomuuksien 21 miljoonaa euroa. Onnettomuuksien kustannukset on arvioitu liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2005 vahvistamien liikenneonnettomuuksien keskimääräisten yksikkökustannusten perusteella. Suuri osa kustannuksista kertyy henkilövahinkoihin johtaneista hirvionnettomuuksista, joissa seuraukset pysyivät vakavina. Lähde: Liikennevirasto, Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2009
Lähde: Turun Yliopisto, Hirvikolarit hirvien vai ihmisten syytä? 2004
Kesällä riski törmäykselle kasvaa Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001
Ajonopeutesi vaikuttaa mahdolliseen törmäysnopeuteesi Lähde: Hirvikolarit ja kolarikuljettajat, LVM 2001