YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto) 9 päivänä kesäkuuta 1998 Asia T-172/95 Valentino Chesi ym. vastaan Euroopan unionin neuvosto Henkilöstö - Eläke - Korjauskerroin - Jäsenvaltion pääkaupungin muuttuminen - Taannehtiva vaikutus - Asetus N:o 3161/94 - Kumoamiskanne - Tutkittavaksi ottaminen - Asianomaiselle vastainen päätös Täydellinen teksti ranskankielellä II - 817 Aihe: Kanne, jossa toisaalta vaaditaan kumoamaan kantajien vuoden 1994 joulukuun eläkelaskelmat siltä osin kuin kyseisissä laskelmissa sovelletaan Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 1994 alkaen 19 päivänä joulukuuta 1994 annettua neuvoston asetusta (EHTY, EY, Euratom) N:o 3161/94 (EYVL L 335, s. 1) ja jossa toisaalta vaaditaan sitä, että kantajille palautetaan kaikki eläkeoikeudet ja että eläkeoikeuksiin sovelletaan 3.10.1990 alkaen Berliinin elinkustannusten mukaan vahvistettua korjauskerrointa, ja jossa lisäksi vaaditaan 10 % :n suuruisen vuosittaisen viivästyskoron maksamista. Lopputulos: Hylkääminen. I-A - 265
LYHENNELMÄ - ASIAT-172/95 Tuomion lyhennelmä Kantajat ovat neuvostosta eläkkeellä olevia virkamiehiä ja he asuvat Saksassa. Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 82 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan eläkkeisiin sovelletaan sen maan osalta vahvistettua korjauskerrointa, jossa eläkkeensaaja osoittaa asuvansa. Henkilöstösääntöjen liitteen XI mukaan kansalliset korjauskertoimet vahvistetaan jokaisen jäsenvaltion pääkaupungin elinkustannusten perusteella. Lisäksi henkilöstösääntöjen liitteessä XI olevan 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: "Neuvosto päättää henkilöstösääntöjen 65 artildan 3 kohdan mukaisesti ennen jokaisen vuoden loppua komission ehdotuksen perusteella palkkojen mukauttamisesta Saksan yhdistymisen myötä Berliinistä tuli vuoden 1990 lokakuussa kyseisen jäsenvaltion pääkaupunki. I-A - 266
CHESI YM. v. NEUVOSTO Asiassa T-536/93, Benzler vastaan komissio, 27.10.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. H. 1994, s. 11-777) ja asiassa T-64/92, Chavane de Dalmassy ym. vastaan komissio, 27.10.1994 antamassaan tuomiossa (Kok. H. 1994, s. 11-723) yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 1992 alkaen 21 päivänä joulukuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (EHTY, EY, Euratom) N:o 3761/92 (EYVL L 383, s. 1) 6 artiklan 2 kohdan ja Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 1991 alkaen 19 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston asetuksen (EHTY, EY, Euratom) N:o 3834/91 (EYVL L 361, s. 1, oikaisu EYVL 1992, L 19, s. 56) 6 artiklan 2 kohdan laittomiksi siltä osin kuin niissä vahvistettiin väliaikainen Saksan korjauskerroin Bonnin elinkustannusten perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi, että näissä artikloissa loukattiin henkilöstösääntöjen liitteestä XI ilmenevää periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltion korjauskerroin on vahvistettava kyseisen jäsenvaltion pääkaupungin elinkustannusten perusteella, sillä Berliini oli ollut Saksan pääkaupunki 3.10.1990 alkaen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi tämän johdosta näiden asetusten perusteella laaditun eläkelaskelman ja niiden perusteella laaditut palkkalaskelmat. Näiden tuomioiden julistamisen jälkeen komissio teki vuoden 1994 joulukuussa kaksi asetusehdotusta neuvostolle. Ensimmäinen ehdotus koski henkilöstösääntöjen liitteessä XI säädettyä vuosittaista palkkojen mukautusta [SEC(94) 2024 lopullinen] ja toinen ehdotus [SEC (94) 2085 lopullinen] koski Saksan osalta vuodesta 1990 voimassa olleiden väliaikaisten korjauskerrointen taannehtivasta korvaamisesta 10.9.1991 tehdyn ehdotuksen [SEC(91) 1612 lopullinen] muuttamista (toinen muutettu ehdotus). Neuvosto ei tähän päivään mennessä ole antanut asetusta, jolla olisi taannehtivasti vuoden 1990 lokakuusta alkaen muutettu Saksan korjauskerrointa toisen muutetun ehdotuksen perusteella. I-A - 267
LYHENNELMÄ - ASIA T-172/95 Neuvosto antoi 19.12.1994 asetuksen N:o 3161/94 Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 1994 alkaen (EYVL L 335, s. 1; jäljempänä asetus N:o 3161/94). Kyseisen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan 1.7.1994 voimaan tuleva Saksan korjauskerroin, joka perustuu Berliiniin elinkustannuksiin, samoin kuin erityiset korjauskertoimet Bonnin, Karlsruhen ja Münchenin osalta. Laatiessaan kantajien vuoden 1994 joulukuun eläkelaskelmia, joissa takautuvasti otettiin huomioon eläkkeiden mukautukset ajanjaksolta 1.7.1994-31.12.1994, neuvosto sovelsi asetusta N:o 3161/94. Nämä eläkelaskelmat annettiin tiedoksi kantajille 30.12.1994 ja 1.2.1995 välisenä aikana. Kantajat katsovat, että vastaajan olisi tullut soveltaa näihin laskelmiin Berliinin korjauskerrointa takautuvasti 3.10.1990 alkaen eikä vasta 1.7.1994 alkaen, ja he tekivät valituksia kyseisistä laskelmista 14. ja 24.3.1995 välisenä aikana. Nämä valitukset hylättiin 19.6.1995 nimenomaisilla hylkäyspäätöksillä. I-A - 268
CHESI YM. v. NEUVOSTO Tutkittavaksi ottaminen Kantajien kaikkien eläkeoikeuksien palauttamista ja viivästyskoron maksamista koskeva vaatimusten osa Henkilöstösääntöjen 91 artiklan nojalla nostettua kannetta tutkiessaan yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä ei ole esittää periaatteellisia julistuksia tai antaa määräyksiä yhteisöjen toimielimille. Yhteisöjen tuomioistuimilla ei selvästikään ole toimivaltaa antaa yhteisöjen toimielimille määräyksiä. Jos toimielimen toimenpide kumotaan, kyseisen toimielimen on EY:n perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla toteutettava tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Niinpä vaatimus, jossa vaaditaan yhteisöjen tuomioistuimia palauttamaan kantajille kaikki eläkeoikeudet, on jätettävä tutkimatta (33 ja 34 kohta). Viittaukset: asia T-94/92, X v. komissio, 9.6.1994 (Kok. H. 1992, s 11-481, 33 kohtaja asia T-583/93,Pv. komissio, 8.6.1995 (Kok. H. 1995, s. 11-433, 17 kohta). Koska viivästyskorkoja koskeva vaatimus liittyy läheisesti edelliseen vaatimuksen osaan, se on edellisen vaatimusten osan tavoin jätettävä tutkimatta (35 kohta). Vuoden 1994 joulukuun eläkelaskelmien kumoamista koskeva vaatimusten osa Sekä hallinnollisen valituksen että sitä seuraavan kanteen on kohdistuttava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kantajalle "vastaiseen toimenpiteeseen"; kantajalle vastainen toimenpide on toimenpide, joka koskee suoraan ja välittömästi asianomaisen henkilön oikeusasemaa (36 kohta). I-A - 269
LYHENNELMÄ - ASIA T-172/95 Viittaukset: asia 204/85, Streghili v. tilintarkastustuomioistuin,21.1.1987 (Kok. 1987, s. 389, 6 kohta) ja asia T-14/91, Weyrich v. komissio, 7.6.1991 (Kok. 1991, s. 11-235, 35 kohta). Kantajat korostavat tässä tapauksessa, että heidän vuoden 1994 joulukuun eläkelaskelmansa, jotka liittyvät ajanjaksoon 1.7.1994-31.12.1994, ovat heille vastaisia toimenpiteitä siltä osin kuin niissä sovelletaan ensimmäisen kerran asetusta N:o 3161/94, minkä vuoksi heille ei - koska sitä sovelletaan taannehtivasti vasta 1.7.1994 alkaen - maksettu ajanjaksolta 3.10.1990-30.6.1994 saamatta jääneitä summia (37 kohta). Kanteen kohteena olevissa laskelmissa ei kuitenkaan ole mitään kyseiseen ajanjaksoon liittyviä eläkeoikeuksia koskevaa päätöstä, ei edes implisiittistä päätöstä. Asetus N:o 3161/94, johon nämä laskelmat perustuvat, on nimittäin annettu pelkästään sen komission ehdotuksen perusteella, joka koski 30.6.1994 jälkeistä ajanjaksoa. Kyseisessä asetuksessa ei mitenkään oteta huomioon komission toista muutettua ehdotusta riippumatta siitä, mikä tarkalleen ottaen oli se päivämäärä, jona viimeksi mainittu ehdotus annettiin neuvostolle. Lisäksi neuvoston pääsihteerin 25.1.1995 päivätystä, toista muutettua ehdotusta koskevasta kujeesta ilmenee, että Berliinin elinkustannusten perusteella vahvistetun korjauskertoimen taannehtivasta soveltamisesta ajanjaksolle 1990-1994 keskusteltiin yhä neuvoston eri instansseissa senkin jälkeen, kun asetus N:o 3161/94 oli annettu (38 kohta). Kantajat eivät ole esittäneet vähäisintäkään todistetta siitä, että neuvostolla olisi ollut velvollisuus määritellä jo asetuksessa N: o 3161/94 kantansa siihen, onko Berliinin elinkustannuksiin perustuvaa korjauskerrointa sovellettava vuoden 1990 lokakuun ja 30.6.1994 väliseen ajanjaksoon. Erityisesti on todettava, että pelkästään siitä seikasta, että komission toinen muutettu ehdotus samoin kuin asetus N: o 3161/94 perustuivat henkilöstösääntöjen 64_ja 92 artiklaan, ei seuraa, että-neuvostolla-olisi tällainen velvollisuus. Näin ollen asetuksen N:o 3161/94 ei voida katsoa sisältävän kannanottoa, jonka mukaan komission toinen muutettu ehdotus olisi implisiittisesti I-A - 270
CHESI YM. v. NEUVOSTO hylätty. Kyseisen asetuksen antamispäivänä mikään ei nimittäin estänyt neuvostoa antamasta myöhemmin kantajan toivomaa asetusta (39 kohta). Näin ollen ei voida hyväksyä kantajien väitettä, joka liittyy asetuksen N:o 3161/94 antamista aiemmin annettujen asetusten väliaikaisuuteen ja näin ollen myös niihin perustuvien eläkelaskelmien väliaikaisuuteen (40 kohta). Lopuksi hylätään myös kantajien väite siitä, että on mahdotonta nostaa laiminlyöntikannetta tilanteessa, jossa neuvosto ei ole ryhtynyt lainsäädäntötoimiin. Mahdollista laiminlyöntikannetta ei näet voida korvata sellaisella kumoamiskanteella, joka kohdistuu todella annettuun säädökseen, jos neuvostolla ei ollut velvollisuutta antaa riidanalaista kysymystä koskevaa säädöstä (41 kohta). Tästä seuraa, että kantajat ovat riitauttaneet sellaiset eläkelaskelmat, jotka eivät ole heille vastaisia, sillä kyseisissä laskelmissa ei oteta kantaa siihen, onko Berliinin elinkustannusten perusteella vahvistettua korjauskerrointa sovellettava taannehtivasti vuoden 1990 lokakuusta lähtien (42 kohta). Kumoamisvaatimukset on näin ollen jätettävä tutkimatta (43 kohta). I-A - 271
LYHENNELMÄ - ASIA T-172/95 Ratkaisu: Kanteet jätetään tutldmatta. I-A - 272