Terveiset eduskunnasta

1

2

3 Terveiset eduskunnasta Kokoomuksen vero-ohjelma mielistelee palkan- ja eläkkeensaajaa. Kenenpä mieli ei keittäisi mettä veronalennuksista? Samanaikaisesti se on katteettomien lupausten laskisanko, joka ei jätä ketään Suomen parasta ja oikeudenmukaisuutta arvostavaa kylmäksi. Oikeistohallitus käytti valtiotalouden liikkumavaran Kela-maksun poistoon ja hyvätuloisten veronalennuksiin. Nyt valtio ottaa velkaa velan päälle ja tänä vuonna velkaannutaan lisää noin kahdeksan miljardia euroa. Velan määrä tarkoittaa esim. sitä, että puolustus- ja opetusministeriön hallinnonalojen rahoitus hoidetaan velaksi! Oikeistohallituksen jäljiltä kassa on siis pahasti tyhjä. Tilanne valtiontaloudessa on vakava ja vastuullisena tavoitteena pitää olla valtiontalouden tasapainottaminen. Yritysten Kelamaksun poisto johti kulutusverojen korotuksiin ja Suomi otti pitkän askeleen kohti tasaveroa. Kokoomuksen vaalilupausten lunastus nostaisi edelleen kulutusveroja, näin palkka- ja eläketulon veroalennus olisi hetkessä syöty. Kokoomuksen esittelemä veromalli lisäisi edelleen kansalaisten eriarvoisuutta. Oikeudenmukaisuus on minulle tärkeä arvo, enkä voi hyväksyä oikeistohallituksen veropolitiikkaa. Keskustapuolue on nyt tekemässä pesäeroa omiin veropäätöksiinsä! Kuulostaa vaalimopon pärinältä. Suomen on välitettävä jokaisesta. Ketään ei saa jättää syrjäytymiseen kierteeseen. Oikeudenmukaisuus voidaan säilyttää ja arkipäiväistynyt köyhyys voidaan lisäpanostuksilla katkaista. Oikeudenmukaisuudesta olisi selkeä viesti perusturvan korottaminen 100 eurolla. Korotus koskisi työttömyys- ja sairauspäivärahoja sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoja. Perusturvan korotuksen rahoitus on verotuksen uudistuksella hoidettavissa. Kenellä on enemmän, se maksaa enemmän. Suomi on pohjoismainen hyvinvointivaltio ja sellaisena se lapsillemme pitää säilyttää. Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)

4 Kansanedustaja Raimo Piirainen (sd) jatkaa yhteistyötään 4suorassa, johon kuuluvat Merja Kyllönen (vas) ja Timo Korhonen (kesk) sekä Kainuun maakuntavaltuuston 2. varapuheenjohtaja Hannu Juntunen (kok). - Kansanedustajan pitää olla yhteistyökykyinen. Yhteistyöllä saavutat tavoitteesi, vahvistaa Raimo Piirainen (sd).

5

6

7 JHL:n Kunta-alan työntekijöitä ateria- ja puhdistuspalveluista kokoontui ammatillisille opintopäiville 5-6.2.2011 Vuokattiin. Osallistujat olivat Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Sotkamon alueelta vajaa 100 ammattilaista. Opintopäivien järjestelyistä vastasi JHL:n Oulun seudun aluetoimisto ja Kainuun toimipiste. Helsingistä paikalla oli ammatillisenkoulutuksen asiantuntija JHL:n koulutustoimitsija Maila Tikkanen. Julkisuudessa kuntapalvelujen tuottamisnäkökulmaa pohdittaessa on otettu yhä enempi kantaa tuottaako puhdistukseen ja ravintoon liittyvät palvelut kuntien vai yksityisen toimesta. Tästä keskustelusta on tullut yksityistämisen kehitys. Jos kehitys jatkuu näin, niin julkisesti tuotetut ja rahoitetut palvelut tuotetaan tulevaisuudessa entistä enemmän yritysten ja kolmannen sektorin toimesta, kilpailuttamalla ja välittämättä ihmisistä. Huolestuttavinta nykykilpailuttamisessa on se, ettei sitä tehdä reilun kilpailuttamisen hengessä, jossa turvattaisiin työntekijän työehdot ja palkka. Kuntapäättäjälle joka kilpailuttamisesta viimekädessä vastaa, jää usein epäselväksi miten palveluja tuottavan työntekijän kävi. Irtisanottiinko työntekijä 20 palveluvuoden jälkeen, vai alennettiinko palkkaa uuden palvelutuottajan palveluksessa. Tästä kilpailuttamisesta saivat kärsiä omalta osaltaan Kainuussa keskussairaalaa vuosikymmenet siivonneet siivoojat. Kilpailutuksessa tulisi kiinnittää huomio myös palveluja tuottavaan työntekijään, ettei työntekijää laiteta sijaiskärsijäksi polkemalla hänen työehtojaan. Opintopäiville osallistuvien ammattilaisten ja JHL hallitukseen kuuluvan sotkamolaisen Jouko Korhosen tiimoilta, laitettiin viestiä. Viesti reilun kilpailutuksen pelisäännöistä annettiin Eduskunnan hallintovaliokuntaan kuuluvalle Raimo Piiraiselle (sd). Hän oli kertomassa kuntalain kokonaisuudistamiseen liittyvistä seikoista. Kuntalain kokonaisuudistuksen osiona käsitellään kilpailutukseen liittyen erittäin merkittäviä asiakokonaisuuksia, joista tulee johdannaisvaikutuksia yötä tekevien työehtoihin. Ammattiliiton viesti valmistelusta vastaaviin elimiin on työntekijöiden hyvinvoinnille merkittävä.

8 Eduskunta hiihti kilpaa Vantaan Hakunilassa 19.1.2011 N40: 1) Marjo Matikainen-Kallström 11.03,7, 2) Sanna Lauslahti 15.19,3. M60: 1) Juha Mieto 13.05,2, 2) Eero Reijonen 13.09,1, 3) Oiva Kaltiokumpu 14.13,2. M50: 1) Raimo Piirainen 11.04,7, 2) Tero Rönni 13.11,4, 3) Tuomo Hänninen 14.42,1. Lähdössä Raimo Piirainen ja Tero Rönni. Lähtövuoroa odottaa Tuomo Hänninen. Raimon vauhti oli muille liikaa ja toiseksi sijoittunut Tero Rönni hävisi yli kaksi minuuttia.

9 Eläkeläisten ostovoima turvattava Tulevissa vaaleissa ratkaistaan politiikan suunta. Jatketaanko nykyhallituksen politiikkaa jatkamalla suurituloisten veroalennuksia, vai panostetaanko palveluihin lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi? Käytännössä tämä tarkoittaa verotuksen oikeudenmukaisuutta veronmaksukyvyn mukaan. Suomen eläkeläisistä yli puolet täyttä kansaneläkettä saavaa saa myös asumistukea. Uudet kulutusverojen korotukset tulevat leikkaamaan juuri näiden pientä eläkettä saavien elintasoa kohtuuttomasti. Näiden eläkeläisten huono taloudellinen asema pitää tunnustaa ja aseman parantamiseksi pitää tehdä tuntuvia parannuksia. Asumistuen omavastuun lieventämisellä olisi yksinään jo merkittävä vaikutus. Eläkeläisten asumiskustannukset ylittävät usein asumistukijärjestelmässä hyväksyttävien kustannusten enimmäismäärän myös palvelutaloissa asuvilla. Eläkkeensaajien asumistukea laskettaessa huomioon otettavien asumismenojen rajamäärät ovat jääneet selkeästi jälkeen vuokrien korotuksista. Asumistuen uudistus auttaisi erityisesti niitä yksin asuvia pienituloisia eläkeläisiä, jotka asuvat vuokra-asunnoissa alueilla, joilla asumiskustannukset ovat korkeat. Lisäksi kunnallisveron perusvähennyksen nostamisella 3000 euroon ja asumistukijärjestelmän tarkistuksella saataisiin aikaiseksi merkittävä parannus eläkeläisten elintasoon. Yksi elintason korjaustoimi olisi lisäindeksitarkistus alempiin eläkkeisiin. Näin pystyttäisiin vastaamaan nopeasti ostovoiman negatiiviseen kehitykseen. Suomalaisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Euroopan korkeimpia. Ne kohdentuvat kipeimmin työelämän ulkopuolella oleviin muun muassa pitkäaikaissairaisiin, joilla ei ole maksutonta työterveyshuoltoa. Asiakasmaksujen omavastuuosuudet ovat pienituloisille kohtuuttomia, siksi terveydenhuollon ns. maksukattoa pitää madaltaa. Terveydenhuollon maksukatolla tarkoitetaan sitä rajaa terveydenhuoltomenoista, jonka ylimenevän osan yhteiskunta korvaa.lääkkeiden, asiakasmaksujen ja matkakulujen maksukatto nousee käytännössä yli 1300 euron. Tämä on suuri kustannuserä pienellä työeläkkeellä tai kansaneläkkeellä elävälle. Oikeistohallitus jopa korotti maksujen enimmäismäärää vuonna 2008 entuudestaan keskimäärin 16,6 prosenttia ilman, että vastaavansuuruisia indeksikorotuksia olisi tehty sosiaaliturvaetuuksiin. Pientuloisten asemaa kohentaisi selvästi myös kunnallisten sosiaali- ja terveyspalveluiden toimivuuden parantaminen. Hallituksen pitää tunnustaa vastuunsa kuntien toiminnan tukemisesta ja palvelurakenteen kehittämisestä. Nyt kovakorvainen ja vähäliikkeinen oikeistohallitus on laiminlyönyt pahemman kerran kuntien peruspalvelujen turvaamisen. Tästä välinpitämättömyydestä ihmistä kohtaan kovaa hintaa maksavat pienituloiset eläkkeensaajat. Tulevaisuuden ratkaisut ovat tänä keväänä käsissämme. Näissä päätöksissä myös eläkeläisten äänen pitää kuulua ja sitä pitää kuunnella. Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)

10 Oulujokivartta kehitettävä Oulun ja Kajaanin välillä on ollut vahva kaupankäynnin kulttuuri tunnetun nykyhistorian alusta alkaen. Kaupankäynti on vaatinut liikenneyhteydet, joita pitää kehittää edelleen. On suunniteltu Oulujärven ylitystietä, on luvattu ja puhuttu, samalla toinen käsi on vetänyt raksit hankkeen päälle. Tuleen ei pidä kuitenkaan jäädä makaamaan, katseet on käännettävä tulevaisuuteen ja yhteistoiminnalla parantaa alueiden kilpailukykyä ja palveluiden saatavuutta. Kysymys on tahdosta ja siitä mihin meidän julkisia varoja käytetään. Tämä tarkoittaa useasti poliittista tai alueellista vastakkainasettelua etelä vai pohjoinen, jolloin hyvätkin hankkeet saattavat kaatua lisäksi hallituksen sisäiseen nokitteluun. Pohjoisten alueiden yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi pitää olla yhteisiä hankkeita. Näin voidaan myös levittää osaamista kehittämisalueen sisällä. Verkostoitumalla muihin hankkeisiin voidaan edistää omien tavoitteiden toteutumista. Kaiken kaikkiaan tekemisessä pitää olla myönteinen imago, tällä edistetään alueiden vetovoimaa. Yhdessä olemme voimakkaampia. Vapaana virrannut Oulujoki valjastettiin aikoinaan energiatuotannon tarpeisiin. Samalla tehtiin karhunpalvelus luonnonvaraiselle Oulujärven lohelle. Nyt puhaltavat kuitenkin toiset tuulet ja lohen palaamiseksi on alettu tehdä oikeasti töitä, kuitenkin vielä varsin vaatimattomin resurssein. Lohen nousuteistä on saatu maailmalta paljon myönteistä palautetta ja se luo uskoa hankkeen onnistumiseen. Luonnonkalojen kalastusmatkailulla on hyvä tulevaisuus edessä, kun kaupunkilaiset tulevat vaatimaan entistä laadukkaampia matkailupalveluja. Herman Renfors oli uranuurtaja koskimatkailukalastuksen alalla viime vuosituhannen alussa. Hän toi Kainuuseen englantilaisia ns. lohilordeja harrastamaan koskikalastusta Kajaaninjoen koskipaikoille. Oulujoki on ollut samalla tavalla haluttu koskikalastuspaikka ennen valjastusta. Jokaisen suomalaisen tehtävä on kantaa huolta ympäristöstä. Vesistönsuojelun kannalta on tärkeää, että jätevesiä hallitaan yhdenvertaisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Suomalaiset pitävät vesistöjensuojelua tärkeänä ja hyväksyvät siitä seuraavat kustannukset, kun tiedetään mitä perustellusti vaaditaan. Suomalaisilla, tavallisilla maaseudun ihmisillä on ollut kuitenkin hätä. Maaseutujen ihmiset kokevat, että heidän elämäänsä ja asuinolosuhteitaan ei ymmärretä. Jätevesiasetuksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia, mutta keinot ja toteutus ovat olleet onnettomia. Tuhannet ihmiset ovat tulleet harhaanjohdetuiksi, kun ovat hyvässä uskossa hankkineet toimimattomia jätevesienpuhdistuslaitteita. Puolitekoinen jätevesiasetus oli jätetty oman onnensa nojaan ja vasta liian myöhään herättiin ohjekirjan laadintaan. Satojen tuhansien ihmisten elämää koskeva uudistus on tehty siten, että on asetettu kovia vaatimuksia ilman, että on kerrottu miten ne voidaan käytännössä toteuttaa.

11 Meille kansanedustajille näitä epätoivoisten ihmisten viestejä on tullut paljon. Hajaasutusalueella asuvat pienituloiset eläkeläiset kokevat oikeutetusti tulleensa yhteiskunnan taholta huijatuiksi, kun juuri heiltä edellytetään raskaita toimenpiteitä omien talous- ja jätevesiensä puhdistamiseksi. Näiden ihmisten tuntemukset on helppo jakaa. Eduskunnan tehtävänä on nyt korjata ja hyväksyä hallituksen käsissä torsoksi jäänyt jätevesiasetus. Yhteiskunnan vastuu jätevesistä on jäänyt liian vähälle huomiolle ja vesistönsuojelun näkökulmasta on tärkeää, että asia hoidetaan koko maassa kuntoon. Suomen viemäriverkosto on ikääntymässä ja investoinnit viemäreiden kunnostamiseksi ovat pakollisia. Lisäksi maassa on liian monta keskeneräistä siirtoviemärihanketta rahoitusvajeen vuoksi. Vesistöjen suojelussa myös yhteiskunnan pitää kantaa vastuunsa ja tehtävänä on taata hankkeille riittävä rahoitus. Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)

12 Salatut leikkauslistat Seuraava hallitus saa käsiinsä kasvavan valtionvelan lisäksi kahtiajakautuneen kansakunnan. Epäilemättä edessä on kulukuuri, jonka rajuudesta ei vielä kenelläkään näytä olevan tietoa. Niin ainakin väitetään. Leikkauslistojen olemassaolo kielletään, mutta listojen rakentaminen näkyy kirkolta kotiin. Massiiviset vauriot 90-luvun lamasta ovat hädin tuskin umpeutuneet, kun on seuraavan sukupolven aika tuntea nahoissaan suomalaisen verojärjestelmän oikeudenmukaisuus. Järjestelmän, joka takaa rikkaille riittävät puskurit kestää ja selvitä, mutta joka jättää heikommassa asemassa olevat oman onnensa nojaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL julkisti viime vuoden lopussa raporttinsa suomalaisesta hyvinvoinnista. Raportti on karua luettavaa kasvavasta eriarvoisuudesta maassamme. Suhteellisen köyhyysrajan alapuolella elää jo yhtä paljon lapsia kuin 70-luvun alkupuolella. Hyvätuloisia suosiva verotusjärjestelmä ajaa köyhintä kansanosaa yhä syvempään ahdinkoon. Hätä ja huoli toimeentulosta venyttävät kansalaisten moraalia. Verorasitteen määrääminen kaikille samalla sabluunalla on huomattava ja kasvussa oleva riski sisäiselle turvallisuudellemme. Se on myös epäoikeudenmukainen ja hävettävä osa Suomea. Tästä ei tainnut olla brändityöryhmässä puhetta. Verorasitteen painopisteen siirto kulutusveroihin on osa tätä eriarvostavaa politiikkaa. Asiaa on turha jatustaa ilmastonmuutoksella tai ympäristöpolitiikalla, sillä hädänalaisen ihmisen käyttäytymistä säätelevät muut mekanismit. Ongelmien kasautuessa ja epätoivon lisääntyessä kynnys oman käden oikeuteen siirtymisestä madaltuu. Se on kova hinta hengissä pysymisestä. Edessä olevan valtiontalouden hevoskuurin aloittaisin kehittämällä verotuskäytäntöä siten, että ne joilla veronmaksukykyä on, myös maksavat enemmän. Verotuksen progressiivisuudesta ollaan tultu kohti tasaveroa - nyt nähtävillä olevin seurauksin. Pääomatulojen verotusta tulee kiristää. Sosiaalietuisuuksia on tarpeen arvioida myös kriittisesti. Esimerkiksi hyvin toimeentulevien perheiden subjektiivista oikeutta lapsilisiin, pidän kyseenalaisena tuen alkuperäiseen tarkoitukseen nähden. Lapsilisillä on hyvä ja tasapuolinen tarkoitus, mutta voisiko hyvätuloinen luopua lapsilisistä pienituloisen hyväksi? Myös yritystukia täytyy arvioida kiihtymättä. Tutkimukseen ja kehittämiseen tarvitaan rahaa, mutta tukien tuloksellisuuteen tarvitaan tehokkaampaa arviointia. Porsaanreikien tilkitseminen sekä verotuksessa, että erilaisissa elinkeinoelämän yritystukijärjestelmissä on tarpeen ja välttämätöntäkin. Valtion budjettikehyksien ulkopuolella on kaikkiaan 18 miljardia euroa, josta voisi leikata valtion talouden tasapainottamiseksi. Kohdentamalla leikkurinterän taas kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin, lapsiin ja nuoriin, maksatamme jälkipolvilla nykyisen elämänmenomme. Se ei ole oikeudenmukaista. Hallituksen ideologia tasa-arvoisuudesta, että tässä myrskyssä seilaamme nyt kaikki samassa veneessä, pitää kyllä paikkansa. Kelluntaliivejä vaan ei riitä kaikille. Raimo Piirainen kansanedustaja (sd)

13 Oikeudenmukaisuutta verotukseen Presidentti Tarja Halonen nosti uudenvuoden puheessaan esille suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneen tuloerojen kasvun, nuorten syrjäytymisen, vanhustenhoidon huonon tilanteen ja lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisen. Presidentin esiin nostamat asiat ovat huolestuttavia. Pohjoismaiseen hyvinvointimalliin kuuluu olennaisena tekijänä laajat ja universaalit kaikille suunnatut julkiset hyvinvointipalvelut. Tämä on yksi pohjoismaisen hyvinvointivaltion ominaispiirteistä ja näitä palveluita tuotetaan kansalaisille verovaroilla. Hetemäen verotyöryhmän esityksessä ollaan hallituksen massiivisilla veronkevennyksillä luomaa miljardivajetta paikkaamassa pienituloisten verotusta kiristämällä. Verotuksen pitäisi olla oikeudenmukaista. Tämä vaikuttaa olevan vieras käsite oikeistohallitukselle, koska verotuspainetta lisätään muun muassa eläkeläisille joilla on siihen vähiten varaa. Verotuksesta päättävät kuitenkin lopullisesti poliitikot ja virkamiesten tehtävänä on ainoastaan valmistella esitykset. Näissä päätöksissä pitää kansan äänen kuulua. Yhteiskunnan yhtenäisyyden vuoksi hyvin toimeentulevien on osallistuttava veronmaksuun maksukykynsä mukaisesti. Korkeimpia tuloluokkia suosiva työtulojen verotuksen keventäminen on kulkemista päinvastaiseen suuntaan. Syytä on olla huolissaan työryhmän esityksen isosta linjasta, joka näyttää vievän maatamme tasaverotuksen suuntaan. Ei ole perusteltua myöskään kannattaa yhteisöverotuksen keventämistä, koska se ei ole nykytasolla Suomelle merkittävä kilpailuhaitta. Työryhmän esittämät hyvätuloisten mittavat noin kahden miljardin veronkevennykset eivät ole tästä ajasta, jolloin valtiontalouden tasapainottamisen tarve on suuri. Verotuksessa on tärkeää huomioida veronmaksukyky, jolloin on perusteltua muuttaa pääomaverotus progressiiviseksi ja progressiota voidaan lisätä myös muussa verotuksessa. Verotukien ja - vähennysten karsimista pitää tarkastella kriittisesti sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen. Muun muassa asuntovelan korkovähennysoikeutta ei pidä muuttaa hätäisesti lyhtyaikaisiin verohyötyihin vedoten. Epävarmuus työllisyydessä ja taloudessa korostaa vakauden tarvetta erityisesti lapsiperheiden menojen suunnittelussa. Varsinkin asumiseen ja liikkumiseen liittyvät kustannukset koskisivat kipeimmin juuri pienituloisia ja eläkeläisiä, eikä niitä joilla veronmaksukyky on vahvempi. Hallitukselta kaivataan nyt selkeitä kannanottoja työryhmän esityksiin. Hallitus on kuitenkin katsonut tehtäväkseen kaivautua asemiinsa odottamaan asioiden itsekseen etenemistä - ja tämä ei koske ainoastaan verotuksen uudistamista. Eduskuntavaalien läheisyys luo tummia pilviä poliittisen oikeiston hallitusvallalle ja tämä realisoituu nyt hallituksen päättämättömyytenä. Verotuksen vääntäminen suuntaan tai toiseen ei ole kuitenkaan paras lääke valtiontalouden tasapainottamiseen. Tärkeintä on luoda uusia työpaikkoja ja luoda edellytyksiä yritystoiminnan kehittymiselle sekä uuden syntymiselle. Näin voidaan aidosti vahvistaa veropohjaa ja tuottaa kansalaisille niitä julkisia hyvinvointipalveluja joista Suomi tunnetaan. Kansanedustaja Raimo Piirainen (sd)

14 Haja-asutusalueella asuvan työmatkakustannukset Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1089/2010 vp Kainuussa on kuntakeskusten välillä pitkät etäisyydet, ja Kainuun maakuntayhtymän perustamisen jälkeen mm. yhä useampi yhtymän työntekijä joutuu kulkemaan töihin toiseen kuntakeskukseen. Näiden työntekijöiden palkka on useasti pieni, joten alueen autokanta on vanhaa ja uusi E10-bensiini ei sovellu näihin autoihin. Näihin autoihin pitää ostaa nyt 98-oktaanista bensiiniä, jonka litrahinta on lähes 0,20 euroa kalliimpi. Verotuksessa on kaikilla sama työmatkakustannusten omavastuu, 600 euroa, joka on pienituloiselle työntekijälle suuri summa. Nyt on todennäköistä, että kasvaneiden työmatkakustannusten vuoksi yhä useampi yli 100 km:n työmatkaa kulkeva luopuu työpaikastaan ja jää liiton ansiopäivärahoille odottamaan työvoimatoimiston kautta työpaikkaa löytyväksi lähempää kotipaikkaansa. Koska työpaikat ovat Kainuussa kuitenkin keskittyneet kuntakeskuksiin, tällaiseen työpaikkaan sijoittuminen on erittäin epätodennäköistä. Tämä kustannusrasitus tulee johtamaan siihen, että yhä useampi haja-asutusalueen ihminen on tulevaisuuden pitkäaikaistyötön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen E10-bensiinin soveltamattomuuden ja kulutusverojen kasvun aiheuttamasta kohtuuttomasta kustannuslisäyksestä haja-asutusalueen ihmisille ja onko hallitus valmis harkitsemaan hyvitysjärjestelmää, jotta myös matalan palkkatason haja-asutusalueelta kannattaa kulkea ansiotyössä muualla? Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Tuula Peltonen /sd Timo V. Korhonen /kesk Ilkka Kantola /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1089/2010 vp: Onko hallitus tietoinen E10-bensiinin soveltamattomuuden ja kulutusverojen kasvun aiheuttamasta kohtuuttomasta kustannuslisäyksestä haja-asutusalueiden ihmisille ja onko hallitus valmis harkitsemaan hyvitysjärjestelmää, jotta myös matalan palkkatason haja-asutusalueelta kannattaa kulkea ansiotyössä muualla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Osana Euroopan ja maailmanlaajuista toimintaa ilmastonmuutoksen hallitsemiseksi on Suomessa liikennepolttoaineiden jakeluyhtiöille asetettu velvoite, jonka mukaan markkinoille tulee toimittaa kaikesta polttoaineesta määrätty osuus biopolttoainetta lisättynä bensiiniin, dieseliin tai sellaisenaan. Tällä hetkellä EU:n polttoainedirektiivi sallii bensiiniin sisällytettäväksi korkeintaan 10 tilavuusprosenttia etanolia, mutta edellyttää jäsenmaita pitämään markkinoilla myös enintään 5 tilavuusprosenttia etanolia sisältävää bensiiniä. Suomessa energiaveroilla tavoitellaan verotuottojen lisäksi myös ympäristö- ja energiapoliittisia päämääriä. Polttoaineverotus perustuu nykyisin objektiivisesti tuotteen energia- ja hiilisisältöön eikä ota kantaa siihen minkälaisia tuotteita toimijat nyt tai jatkossa markkinoille saattavat. Liikenteen polttoaineiden verotasoja on korotettu viimeksi vuoden 2008 alusta eikä niiden verotasoihin tullut korotuksia tälle vuodelle. Sen sijaan esimerkiksi bensiiniin lisättävän etanolin litramääräinen vero aleni 35-45 prosenttia. Polttoaineiden pitkään jatkunut hinnannousu on johtunut lähinnä raaka-öljyn ja jalostettujen polttoaineiden maailmanmarkkinahintojen noususta. Markkinoilla olevien 95E10- ja 98E5-bensiinien verotus litramääräisesti keveni vuoden 2011 alusta alkaen etanolin veron alentuessa. Polttoaineverotus suosii enemmän biokomponentteja sisältäviä polttoaineita, mutta toisaalta biopitoisuuden nousu saattaa kasvattaa jonkin verran kustannuksia. Markkinoilla oleva 95E10-bensiini on tällä hetkellä toimijasta riippuen 0,04-0,05 euroa litralta edullisempaa kuin vähemmän etanolia sisältävä 98E5-bensiini. Keskimääräisillä ajosuoritteilla tämä tarkoittaa vuositasolla noin 50-80 euroa korkeampaa polttoainekustannusta autoilijalle, joka käyttää 98E5-bensiiniä. Tätä ei pidetä sikäli kohtuuttomana, että se yksin aiheuttaisi tarvetta uudenlaisen hyvitysjärjestelmän kehittämiselle työmatkalaisille. Työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten perusteella myönnettävän vähennyksen enimmäismäärää korotettiin 4 700 eurosta 7 000 euroon vuoden 2007 alusta. Matkakuluvähennyksen korotus paransi nimenomaan pitkän työmatkan omaavien asemaa, jotka voivat vähentää päivittäiset asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset oman auton käytön mukaan laskettuna. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että kysymys ei anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2011 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen

15 KIRJALLINEN KYSYMYS 1090/2010 vp Julkisen hallinnon kokouspalkkioiden vaikutus työttömyysetuuksiin Eduskunnan puhemiehelle Luottamustehtävistä saadut kokouspalkkiot Kela sovittaa yhteen muiden saatujen etuuksien kanssa. Tästä voi seurata se, että työttömän ei ole taloudellisesti järkevää ottaa julkisen hallinnon luottamustehtävää vastaan. Siksi olisi perustelua suojata julkisen hallinnon kokouspalkkiot sopivaksi katsotulla suojaosalla samaan tapaan kuin hallituksen esityksessä 321/2010 vp, jossa työttömyysetuuden sovittelussa esitetään otettavaksi käyttöön suojaosa, joka koskisi pelastuslaitoksen jäsenten pelastustoimintaan osallistumisesta saamaa tuloa. Esitetyn muutoksen tavoitteena olisi edistää ja lisätä työttömien osallistumista julkisen hallinnon luottamustoimintaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Katsooko hallitus tarpeelliseksi ryhtyä sellaisiin toimiin, joilla kysymyksessä esitetty julkisen hallinnon kokouspalkkion suojaosa voidaan säätää työttömälle? Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Tuula Peltonen /sd Timo V. Korhonen /kesk Ilkka Kantola /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1090/2010 vp: Katsooko hallitus tarpeelliseksi ryhtyä sellaisiin toimiin, joilla kysymyksessä esitetty julkisen hallinnon kokouspalkkioiden suojaosa voidaan säätää työttömälle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyysturvalain (1290/2002) 4 luvun 4 :n mukaan työttömyysetuuden sovittelussa otetaan huomioon palkka tai muu ansiotulona pidettävä vastike, joka on saatu korvauksena työstä. Työttömyysetuuden sovittelussa huomioon otettavasta tulosta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella työttömyysetuutta määrättäessä huomioon otettavasta tulosta (1332/2002). Mainitun asetuksen 9 :n 20 kohdan mukaan luottamustoimesta maksettu luottamustoimipalkkio ei ole sellaista tuloa, joka otettaisiin tulona huomioon työttömyysetuutta soviteltaessa. Työttömyysturvalain 14 luvun 4 :n mukaan sosiaali- ja terveysministeriö antaa yhdenmukaisen käytännön aikaansaamiseksi työttömyysetuuksissa yleiset ohjeet. Myös näissä ohjeissa on todettu, ettei kunnallisista, valtiollisista tai kirkollisista luottamustoimista saatuja palkkioita oteta sovittelussa huomioon. Työmarkkinatuen tarveharkinnassa huomioon otettavina tuloina pidetään kaikkia työttömän tai hänen puolisonsa tuloja tulon lähteestä ja veronalaisuudesta riippumatta joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Luottamustoimesta saadut kokouspalkkiot voivat siten tulla huomioon otetuksi tarveharkinnassa ja voivat siten joissakin tapauksissa vähentää maksettavaa työttömyysetuutta. Sosiaaliturvan uudistamiskomitea (SATA-komitea) on 18.12.2009 jättämässään ehdotuksessa sosiaaliturvan uudistamiseksi esittänyt työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista. Taloudellisista syistä tämä ei ole vielä voitu toteuttaa. Sen sijaan tarveharkinnan tulorajoja korotettiin merkittävästi viime vuoden joulukuussa ja hallituksen tavoitteena on taloudellisen tilanteen sen salliessa tarveharkinnan poistaminen. Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula

16 KIRJALLINEN KYSYMYS 1091/2010 vp Lakisääteisten tapaturma- ja liikennevakuutusten sairaanhoitokorvausten maksaminen Eduskunnan puhemiehelle Olen saanut kansalaispalautetta vakuutusyhtiöiden tarpeesta tulkita (HE 158/2004 vp) tapaturma- ja liikennevakuutusten sairaanhoitokorvausten täyskustannusvastuusta mielivaltaisesti. Ko. hallituksen esityksen tarkoituksena oli nopeuttaa työtapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden hoitoon pääsyä ja työelämään paluuta. Esitykseen antoi mietintönsä myös sosiaali- ja terveysvaliokunta (StVM 28/2004 vp), joka lausui mietinnössään seuraavasti: "Tapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden pysyvä laitoshoito on esityksessä rajattu vakuutuslaitosten korvausvelvollisuuden ulkopuolelle. Valiokunta toteaa, että tältä osin esitys poikkeaa tapaturma- ja liikennevakuutuksen täyskustannusvastuun lähtökohdasta. Rajausta on perusteltu sillä, että tällaisessa tapauksessa ei ole kysymys enää työkyvyn palauttamisen nopeuttamiseen tähtäävästä hoidosta. Poikkeukseen liittyvänä riskinä voidaan pitää sitä, että se saattaa ohjata vakuutuslaitosten maksusitoumuskäytäntöä siten, että laitoshoito katsotaan pysyväksi ilman riittäviä ja asianmukaisia perusteita. Uudistus saattaa johtaa myös siihen, että henkilö ohjataan kustannusvastuun siirtymisen vuoksi laitoshoitoon kotihoidon sijasta. Saadun selvityksen mukaan tapauksia ei ole nykyisin vuosittain suurta määrää, mutta kustannusten arviointia vaikeuttaa se, että nykyisessä asiakasmaksulainsäädännössä pitkäaikaisen laitoshoidon maksut määräytyvät hoidettavan tulojen mukaan." Lausunto sisältää tahdon siitä, että kotihoito on aina vakuutusyhtiön kustannusvastuun piirissä. Riskinä valiokunta piti sitä, että maksusitoumuskäytäntö ohjaisi potilaita laitoshoitoon ilman riittäviä ja asianmukaisia perusteita. Tiedossani on nyt tapaus, jossa vakuutusyhtiö on kieltäytynyt korvausvastuusta vetoamalla siihen, että kotona tapahtuva hoito voidaan rinnastaa pysyvään laitoshoitoon. Perusteluna rinnastukselle vakuutusyhtiö käyttää sitä, että kun potilas tarvitsee kotihoidossa sairaalasängyn, henkilönosturin ja peg-napin ravitsemusta varten, on kysymyksessä vakuutusyhtiön mielestä pysyvä laitoshoito. Potilasta hoitavat lääkärit ovat asiasta eri mieltä ja ovat todenneet, että potilas pärjää palveluasumisessa kotona. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko asianomainen ministeri tietoinen vakuutusyhtiöiden tulkinnoista tapaturma- ja liikennevakuutusten sairaanhoitokorvausten maksamisesta ja ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, jolla potilaiden oikeus vakuutuksen mukaiseen korvattavuuteen taataan? thelsingissä 11 päivänä tammikuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Tuula Peltonen /sd Timo V. Korhonen /kesk Ilkka Kantola /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Piiraisen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1091/2010 vp: Onko asianomainen ministeri tietoinen vakuutusyhtiöiden tulkinnoista tapaturma- ja liikennevakuutuksen sairaanhoitokorvausten maksamisesta ja ryhtyykö hallitus sellaisiin toimiin, jolla potilaiden oikeus vakuutuksen mukaiseen korvattavuuteen taataan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tapaturmavakuutuslain (608/1948) 15 b :n ja liikennevakuutuslain (279/1959) 6 b :n mukaan julkisena terveydenhuoltona annetusta työtapaturma- ja liikkennevahinkopotilaan sairaanhoidosta suoritetaan vahingoittuneelle korvauksena häneltä hoidosta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992; asiakasmaksulaki) perusteella peritty asiakasmaksu. Jollei mainitussa laissa toisin säädetä, vakuutuslaitoksen on lisäksi suoritettava sairaanhoitopalvelun järjestävälle kunnalle tai kuntayhtymälle mainitun hoidon tuottamisesta aiheutuneista kustannuksista asiakasmaksulain 13 a :n mukaan määräytyvä maksu (täyskustannusmaksu). Sillä tarkoitetaan maksua, joka vastaa enintään hoitopalvelun järjestämisestä aiheutuneiden kustannusten määrää vähennettynä palvelun käyttäjältä perityllä asiakasmaksulla. Hoitopalvelun järjestämisestä aiheutuvilla kustannuksilla tarkoitetaan tällöin maksua, jonka kuntayhtymän ulkopuolinen kunta erikoissairaanhoitolain (1062/1989) 42 ja 43 :n nojalla maksaisi kuntayhtymälle asukkaansa hoitokustannuksista, jos hoito tulisi kunnan maksettavaksi. Jos palvelun käyttäjä saa hoitoa kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämässä terveyskeskuksessa, sairaalassa tai muussa terveydenhuollon toimintayksikössä, tarkoitetaan palvelun järjestämisestä aiheutuvilla kustannuksilla maksua, joka kansanterveyslain (66/1972) 22 :n 2 momentin nojalla perittäisiin toisesta kunnasta olevan potilaan kotikunnalta. Tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta (625/1991) ja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta (626/1991) annettujen lakien mukaan työtapaturma- tai liikennevahinkopotilaalle korvataan kuntoutuksena siltä osin kuin sitä ei ole sairaanhoitona säädetty kansanterveyslain mukaan terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoitolain mukaan sairaanhoitopiirin tehtäväksi, vakuutuslaitoksen maksusitoumuksella valitsemassa kuntoutuspaikassa annetuista kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn tai sosiaalisen toimintakyvyn ja suoriutumisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi tarvittavista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Kuntoutuksen kustannuksina korvataan muun muassa vaikeasti vammaiselle tapaturma- tai liikennevahinkopotilaalle tarpeellisista ja kohtuullisiksi katsottavista vakinaiseen asuntoon tarvittavista apuvälineistä ja laitteista sekä asunnon muutostöistä aiheutuvat kohtuulliset kustannukset. Palveluasumisesta aiheutuvista lisäkustannuksista korvataan enintään tapaturmavakuutuslain 20 :n 2 momentissa tarkoitetun ylimmän haittalisän kaksinkertainen määrä. Tämä kaksinkertainen määrä on päivää kohden vuoden 2011 indeksitasossa yhteensä 53,64 ja vuodessa 19.578 euroa. Jos

tapaturmapotilas on vammansa vuoksi joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua, hän voi saada lisäksi vielä enintään ylimmän haittalisän määrän päivää kohden asuessaan palveluasumisena kotonaan. Liikennevakuutuksessa oikeuskäytäntöön perustuva korvauskäytäntö on lisäkustannusten osalta sama kuin tapaturmavakuutuksessa. Lisäksi vahingoittuneelle, jolle on järjestetty palveluasuminen, maksetaan liikennevakuutuksesta hoitotukea II luokan mukaisesti, kun tapaukseen sovelletaan vuonna 2003 käyttöönotettua hoitotukiluokitusta. Täyskustannusmaksua ei tapaturmavakuutuslain 15 b :n eikä liikennevakuutuslain 6 b :n mukaan kuitenkaan suoriteta tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden vuoksi annetusta pysyvästä ympärivuorokautisesta laitoshoidosta. Laitoshoitoa ei voida niiden mukaan katsoa pysyväksi ennen kuin hoito on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kolmen kuukauden ajan. Kunnan velvollisuutena on järjestää kunnan asukkaiden sairaanhoitopalvelut siten kuin kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa säädetään. Osa sairaanhoidosta on maksutonta ja osasta peritään potilaalta asiakasmaksu. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevalta peritään maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Yksin asuvan henkilön maksu voi olla enintään 85 prosenttia kuukausitulosta. Asiakasmaksulain mukaan maksua määrättäessä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan mm. ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme kuukautta. Vammaisuudesta perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa laissa (380/1987;vammaispalvelulaki) säädetään vammaisten henkilöiden palveluista. Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Lain mukaisiin palveluihin kuuluu muun muassa palveluasuminen ja henkilökohtainen apu, jotka mahdollistavat vammautuneen asumisen esim. kotona. Vammaispalveluja ja tukitoimia järjestettäessä on otettava huomioon vammautuneen yksilöllinen avun tarve ja hänen mielipiteensä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvelvollisuus kuuluu kunnalle. Kunnalla ei kuitenkaan ole erityistä velvollisuutta vammaispalvelulaissa tarkoitetun palveluasumisen eikä henkilökohtaisen avun järjestämiseen, jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein, vaan jonka kohdalla tarvitaan pääasiassa sairaanhoidon osaamista tai muuta erityisosaamista jatkuvasti tai pitkäaikaisesti. Oikeus sairaanhoito- ja vammaispalveluiden saamiseen koskee yhdenvertaisesti myös tapaturma- ja liikennevahinkopotilaita kunnan ollessa velvollinen ne myös mainittujen lakien perusteella järjestämään. Tapaturma- ja liikennevakuutuslainsäädännössä säädetään ainoastaan siitä korvauksesta, johon vammautuneella on oikeus hänelle hoidosta ja palveluista aiheutuneiden kustannusten osalta ja kunnan mahdollisesta oikeudesta täyskustannusmaksuun. Tapaturma- ja liikennevakuutus korvaa kunnan vammautuneelta pysyvän laitoshoidon ajalta perimän, tulojen mukaan määräytyvän asiakasmaksun. Pysyvässä laitoshoidossa oleminen ei vaikuta työtapaturmassa tai liikennevahingossa vammautuneen eläkeoikeuteen, vaan hänelle maksetaan myös laitoshoidon ajalta vähentämätön tapaturmaeläke, joka on 85 % ja 65 vuoden iästä alkaen 70 % vuosityöansiosta. Tapaturma- ja liikennevakuutuslainsäädännön säännösten näkökulmasta vammautuneen pysyvässä laitoshoidossa on kysymyksessä sairaanhoidosta eikä kuntoutuksesta silloin, kun hoito vaatii jatkuvaa ympärivuorokautista sairaanhoidon osaamista ja huolenpitoa. Siksi myöskään täyskustannusmaksu kunnalle ei tule tällaisessa tapauksessa tapaturmavakuutuslain 15 b :n tai liikennevakuutuslain 6 b :n nojalla maksettavaksi. Kuvatussa tapauksessa on ilmeisesti kysymys vaikeasti vammautuneesta tapaturma- tai liikennevahinkopotilaasta, jonka asuminen on järjestetty palveluasumisena hänen kotonaan. Vammautuneen selviytyminen kotonaan vaatii kuvauksen mukaan ainakin, että hänellä on kotonaan käytettävissä apuvälineinä sairaalasänky, henkilönosturi ja peg-nappi ravitsemusta varten. Kysymyksestä ei ilmene, mitä muita apuvälineitä ja palveluja hän ehkä tarvitsee ja tarvitseeko hän mahdollisesti ja missä laajuudessa myös sairaanhoidollisia toimenpiteitä ja huolenpitoa. Vammaispalvelulakiin vuonna 2009 tehdyt uudistukset vammaisen oikeuksien korostamisesta ovat pitkään meneillään olleen laitospalveluista avopalveluihin suuntautuvan palvelurakennemuutoksen tavoitteiden mukaisia. Tapaturmavakuutuslain ja liikennevakuutuslain täyskustannusvastuuta koskevan lainuudistuksen yhteydessä vuonna 2005 pysyvä ympärivuorokautinen laitoshoito jätettiin täyskustannusvastuun ulkopuolelle, koska katsottiin, ettei tällaisessa tilanteessa ole enää kysymys lain tavoitteen mukaisesta potilaan työhön paluun edistämisestä. Uudistusta koskevan hallituksen esityksen (HE 158/2004 vp) perusteluissa tapaturma- ja liikennevakuutuslainsäädännössä tarkoitetun laitoshoidon käsitettä tarkennettiin ainoastaan siten, että hoidon tulee olla jatkuvaa. Korvauskäytännössä vakuutusjärjestelmä on katsonut kotona annetun sairaanhoidon kuuluvan lähtökohtaisesti täyskustannusvastuun piiriin. Tulkintatilanteita on syntynyt silloin, kun kysymys on pysyvästä kotona asumisesta, jonka on katsottu olevan mahdollista vain jatkuvan sairaanhoitohenkilökunnan ympärivuorokautisen avun ja hoivan turvin. Tällaisessa tilanteessa on sovellettu tapaturmavakuutuslain 15 b :ssä olevaa täyskustannusmaksua koskevaa laitoshoitorajoitusta. Epäselvissä tilanteissa viime kädessä muutoksenhakuelimet ratkaisevat valituksen perusteella oikean lain tulkinnan. Terveydenhuolto- ja vammaispalvelulainsäännön mukaan myös tapaturma- ja liikennevahinkopotilaiden tulisi saada vammaisuutensa edellyttämä hoito ja palvelut kunnalta siten kuin mainittu lainsäädäntö edellyttää eikä tämän pitäisi riippua mahdollisista vakuutuskorvauksista. Palveluiden saannin toimivuuden ja potilaiden yhdenvertaisuuden kannalta on kuitenkin tärkeää, etteivät eri lainsäädäntöjä koskeva tulkintaerimielisyydet vaikuta siihen, minkälaisia hoitoja ja palveluita potilas käytännössä saa ja miten niistä maksettavat korvaukset määräytyvät. Sosiaali- ja terveysministeriössä on parhaillaan käynnissä liikennevakuutuslainsäädännön uudistaminen, jonka on tarkoitus tulla voimaan viimeistään vuoden 2014 alusta. Meneillään on myös työtapaturmavakuutus- ja ammattitautilainsäädännön kokonaisuudistus, jonka voimaantulotavoite on niin ikään vuoden 2014 alku. Uudistusten yhteydessä ovat arvioitavina myös täyskustannusvastuujärjestelmään liittyvät muutostarpeet samoin kuin terveydenhuollon ja vammaispalvelulainsäädännön uudistusten vaikutukset tapaturma- ja liikennevakuutuslainsäädäntöön. Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 17

18 KIRJALLINEN KYSYMYS 1133/2010 vp Dioksiinipitoiset Itämeren kalat Eduskunnan puhemiehelle Monipuoliseen ravintoon kuuluvat myös liha- ja kalaruoat. Viranomaiset valvovat elintarvikkeita, ja silloin tällöin kaupasta löydetään ihmisravinnoksi kelpaamattomia elintarvikkeita. Yksi tapaus on vastikään noussut esiin Saksassa, jossa eläinrehusta löydettiin dioksiinia. Rehun myötä dioksiini on saastuttanut kananmunia ja sianlihaa. Saksalaiset ovat keränneet saastuneita muna- ja lihaeriä pois markkinoilta. Valvonta siis toimii Euroopassa, ja eurooppalaisia suojellaan dioksiinin kaltaisilta myrkyiltä. EU on kieltänyt Itämeren lohen, meritaimenen ja ison silakan myymisen ihmisravinnoksi niiden liian korkeiden dioksiinipitoisuuksien vuoksi. Suomi on toiminut päinvastoin ja poikkeusluvin ruokkinut kansalaisia näillä dioksiinipitoisilla Itämeren kaloilla. Olemme siis tietoisesti pitäneet kaupan korkeita dioksiinipitoisuuksia sisältävää ja näin ollen muualla Euroopassa ihmisen ravinnoksi kelpaamatonta ravintoa. Suomi hakee nyt poikkeusluvalleen jatkoaikaa. Jostain syystä valtioneuvoston tahtona on ylläpitää muualla Euroopassa kielletyn ravintoaineen kauppaa ja edelleenkin ruokkia kansalaisiamme näillä dioksiinipitoisilla kaloilla, jotka sitä paitsi ovat uhanalaisia tai ovat käymässä uhanalaisiksi. Viittaan siihen, että jos mikä muu tahansa kaupan oleva ruoka, kuten maito tai sianliha, sisältäisi yhtä paljon dioksiinejä, se poistettaisiin kaupan tiskiltä välittömästi. Myös meidän suomalaisten on voitava nauttia monipuolista ja terveellistä ravintoa turvallisesti. Meidän suomalaisten on voitava luottaa myös siihen, että niin kaupasta kuin toreiltakin ostamamme kalat täyttävät niille määritetyt kriteerit poikkeuksetta, niin ettei muualla kiellettyä ravintoa rahdata meille myytäväksi. Koska olemme osa Euroopan unionia, pitää meidän noudattaa eurooppalaisia turvallisuuskriteereitä. Tilanne on vakava, koska myytäessä Itämeren dioksiinipitoista kalaa sen sisältämästä dioksiinistä ei varoiteta. Yleisessä tietoisuudessa ei ole, että kalatuotteet merkitään soikiomerkillä, jos kalatuotetta saa myydä vapaasti EU:n alueella. Itämeren perkaamaton yli 17 cm:n silakka ja Itämerestä pyydetty lohi saattavat sisältää dioksiineja yli sallitun enimmäisrajan, minkä vuoksi näistä kaloista valmistetuissa kalavalmisteissa tunnusmerkin muoto on suorakulmio. Kyseisiä kaloja ja kalavalmisteita saa myydä EU:n alueella vain Suomessa ja Ruotsissa. Kalan terveysvaikutuksia ei kiistetä. Kala on hyvä ja erittäin tärkeä ravinto ruokapöytiimme. Myrkyistä vapaa kalarasva on erityisen terveellistä. Suomessa löytyy puhtaiden vesien puhdasta kalaa kaupan tarpeisiin, jos vain niin tahdomme. Maineemme puhtaan ruoan maana ovat rikkoneet Itämeren dioksiinipitoinen lohi, meritaimen ja isot silakat. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Pitääkö Suomi Euroopan unionin elintarvikkeiden turvallisuuskriteerejä virheellisinä vai vain väheksyttävinä ja takaako valtioneuvosto kansalaistemme luottamuksen siihen, että he kalaa ostaessaan saavat aina varmuuden siitä, missä heidän kulloinkin ostamansa ja ruokanaan valmistamansa kala on kasvanut ja mistä se on pyydetty, kun Suomi hakee jälleen poikkeuslupaa EU:n dioksiiniraja-arvot ylittävien Itämeren lohen, meritaimenen ja ison silakan myymiseksi suomalaisten ravinnoksi? Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Merja Kyllönen /vas Tuula Peltonen /sd Katja Taimela /sd Ministerin vastausta odotetaan.

19 Viranomaisten suurpetolaskennat Eduskunnan puhemiehelle KIRJALLINEN KYSYMYS 1132/2010 vp Kainuussa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ilmoittama suurpetolaskennan tulos poikkeaa suuresti metsästäjien laskennassa saadusta tuloksesta. Suurpetojen liian suuri määrä on haitaksi ihmisille ja eläimille. Tällöin suurpetojen määrää pitää ihmisen toimin rajoittaa. Laskennan pitää tämän vuoksi olla luotettava, ja tätä luottamusta viranomaisten laskenta ei nyt nauti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä asianomainen ministeri tulee tekemään, että uskottavuus viranomaisten laskentatulokseen suurpetojen määrästä voidaan palauttaa? Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2011 Raimo Piirainen /sd Merja Kyllönen /vas Tuula Peltonen /sd Katja Taimela /sd Hannu Hoskonen /kesk Valto Koski /sd Lauri Kähkönen /sd Antti Vuolanne /sd Ministerin vastausta odotetaan.