Raportteja 5 2016 Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 2021 Paula Mononen Tiina Käki Panu Ranta Anita Rämö
Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 2021 Paula Mononen Tiina Käki Panu Ranta Anita Rämö
RAPORTTEJA 5 2016 Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2016 2021 Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: Juvenes Print Oy Kansikuva: Markku Tano ISBN 978-952-314-393-7 (PDF) ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-314-393-7 www.doria.fi/ely-keskus
Sisällys OSA 1 YLEisTÄ... 6 1 Johdanto... 6 1.1 Toimenpideohjelman tarkoitus ja tavoitteet... 6 1.2 Toimenpideohjelman laatiminen ja yhteistyö... 6 2 Alueen kuvaus... 8 3 Toimintaympäristön muutokset... 11 3.1 Ilmastonmuutos ja hydrologiset ääri-ilmiöt... 11 3.1.1 Ilmastonmuutoksen vaikutukset... 11 3.1.2 Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistöjen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin... 12 3.2 Muut toimintaympäristön muutokset... 12 3.2.1 Teollisuus ja energiantuotanto... 12 3.2.2 Maatalous... 13 3.2.3 Metsätalous... 13 3.2.4 Väestörakenne ja yhdyskunnat... 14 4 Vesienhoidon toteuttamista tukevat ohjelmat ja suunnitelmat... 15 4.1 Kansainväliset ja kansalliset ohjelmat... 15 4.2 Maakunnalliset ja alueelliset suunnitelmat, ohjelmat ja hankkeet... 15 4.2.1 Maakunnalliset ja alueelliset suunnitelmat, ohjelmat ja hankkeet... 15 4.2.2 Vesihuoltosuunnitelmat... 17 4.2.3 Vedenottamoiden suoja-alueet... 17 4.2.4 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat... 18 4.2.5 Tulvariskien arviointi ja hallinta... 18 4.2.6 Säännöstelyjen kehittäminen... 19 4.2.7 Maankäytön suunnittelu... 19 4.2.8 Muut ohjelmat ja suunnitelmat... 21 5 Selostus vuorovaikutuksesta... 22 5.1 Kuulemisen järjestäminen... 22 5.1.1 Vesienhoitosuunnitelman laatimisen työohjelma ja aikataulu ja vesienhoidon keskeiset kysymykset... 22 5.1.2 Ehdotus Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoito suunnitelmaksi vuoteen 2021... 23 5.1.3 Asukkaiden näkemykset ja halukkuus osallistua pintavesien parantamiseen Vuoksen vesienhoitoalueella... 24 5.2 Vesienhoidon yhteistyöryhmä... 24 1
OSA II PinTAVEDET... 26 6 Tarkasteltavat pintavedet... 26 6.1 Pintavesien tyypittely... 26 6.2 Yleiskuvaus Pohjois-Karjalan vesistöistä... 28 6.2.1 Pielisen reitti... 28 6.2.2 Koitajoen alue... 28 6.2.3 Viinijärven Höytiäisen alue... 28 6.2.4 Pielisjoen Pyhäselän Oriveden alue... 29 6.2.5 Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alue... 29 6.3 Pintavesien seuranta... 29 6.4 Pintavesien tila Pohjois-Karjalassa... 31 6.4.1 Pintavesimuodostumien luokittelu... 31 6.4.2 Järvien ja jokien ekologinen tila osa-alueittain... 36 6.4.3 Pienvedet... 38 6.5 Vesistöjen kuormitus ja muu muuttava toiminta... 39 6.5.1 Ravinne- ja kiintoainekuormitus osa-alueittain... 39 6.5.2 Pistekuormitus... 40 6.5.3 Hajakuormitus... 45 6.5.4 Haitalliset aineet... 47 6.5.5 Vedenotto... 50 6.5.6 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen... 51 6.5.7 Muu muuttava toiminta... 55 6.6 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet... 56 6.6.1 Yleistä... 56 6.6.2 Hydrologisen muuttuneisuuden arviointi... 56 6.6.3 Keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimeäminen... 59 6.7 Erityiset alueet pintavesissä... 61 6.7.1 Vedenhankinta... 63 6.7.2 Suojelualueet... 63 6.7.3 Uimarannat... 68 6.7.4 Kalavedet... 71 6.8 Vesien tilaan vaikuttavat uudet merkittävät hankkeet... 71 7 Pintavesien tilan parantamistarpeet... 74 7.1 Pintavesien tilatavoitteet ja arvio toteutumasta suunnittelu kaudella 2010 2015... 74 7.1.1 Yleiset tilatavoitteet ja arvio toteutumasta vuoteen 2015... 74 7.1.2 Tavoitteet keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi nimetyissä vesissä... 79 7.1.3 Erityisalueiden tavoitteet... 82 7.2 Kuormituksen vähentämistarpeet osa-alueittain... 87 7.2.1 Pielisen reitti... 87 7.2.2 Koitajoen alue... 87 7.2.3 Viinijärven Höytiäisen alue... 88 7.2.4 Pielisjoen Pyhäselän Oriveden alue... 89 7.2.5 Jänisjoen Kiteenjoen Tohmajoen alue... 90 2
7.3 Tarpeet vaikuttaa hydrologis-morfologisiin muutostekijöihin vesistöissä... 90 7.4 Kuulemisessa saatu palaute pintavesien tilan parantamistarpeista... 92 8 Pintavesien hoidon toimenpiteet ja kustannukset... 93 8.1 Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet... 93 8.2 Toimenpiteet ja niiden kustannukset sektoreittain... 94 8.2.1 Yhdyskunnat... 94 8.2.2 Haja- ja loma-asutus... 96 8.2.3 Teollisuus... 97 8.2.4 Kaatopaikat ja pilaantuneet maat... 98 8.2.5 Kalankasvatus... 99 8.2.6 Turvetuotanto... 99 8.2.7 Maatalous... 102 8.2.8 Metsätalous... 106 8.2.9 Liikenne... 109 8.2.10 Vedenotto... 109 8.2.11 Vesistöjen säännöstely, rakentaminen ja kunnostus... 109 9 Ehdotus toimenpidevaihtoehdoksi... 116 9.1 Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valintaprosessi... 116 9.2 Suunnitelmavaihtoehdot ja vaihtoehtojen vertailu... 116 9.2.1 Toimenpidevaihtoehdot...116 9.2.2 Vaihtoehtojen kuvaus ja vertailu...117 9.3 Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi ja arvio sen vaikutuksista... 119 9.3.1 Arvio perustoimenpiteiden riittävyydestä...119 9.3.2 Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi ja arvio toimien riittävyydestä eri osa-alueilla... 120 OSA III POHJAVEDET... 124 10 Tarkasteltavat pohjavedet... 124 10.1 Pohjavedet, niiden rajaus ja luokittelu... 124 10.2 Pohjavedet Pohjois-Karjalassa... 125 10.3 Pohjavettä vaarantava ja muuttava toiminta... 126 10.3.1 Tarkastelun perusteet... 126 10.3.2 Peltoviljely... 126 10.3.3 Kotieläintuotanto... 126 10.3.4 Metsätalous... 127 10.3.5 Turvetuotanto... 127 10.3.6 Asutus... 127 10.3.7 Liikenne... 128 10.3.8 Teollisuus ja yritystoiminta... 128 10.3.9 Pilaantuneet maa-alueet... 129 10.3.10 Maa-ainesten otto... 130 10.3.11 Vedenotto... 132 3
11 Pohjavesien seuranta, riskinarviointi ja tilan luokittelu... 134 11.1 Tilatavoitteet... 134 11.2 Pohjavesiin liittyvät erityisalueet... 134 11.2.1 Vedenhankintakäytössä olevat pohjavesialueet... 135 11.2.2 Suojelualueet ja niihin liittyvät pohjavesialueet... 135 11.2.3 Pohjavesialueilla sijaitsevat EU-uimarannat... 135 11.3 Seuranta... 135 11.3.1 Pohjavesiseurannan järjestäminen... 135 11.3.2 Pohjaveden luontaiset taustapitoisuudet... 138 11.3.3 Seurantatulokset... 138 11.4 Riskinarviointi... 140 11.4.1 Riskinarvioinnin perusteet ja tulokset... 140 11.4.2 Pohjvavesien tilan arviointi... 140 11.4.3 Riskinarviointi pohjavesialueittain...141 11.4.4 Riski- ja selvityskohteista poistetut pohjavesialueet... 147 12 Pohjavesien hoidon toimenpiteet... 151 12.1 Toimenpiteiden suunnittelun perusteet... 151 12.2 Sektorikohtaiset toimenpiteet... 151 12.2.1 Suojelusuunnitelmat, seuranta ja selvitykset... 151 12.2.2 Asutus... 152 12.2.3 Teollisuus ja yritystoiminta... 152 12.2.4 Pilaantuneet maa-alueet... 153 12.2.5 Liikenne... 154 12.2.6 Maa-ainesten otto ja rakentaminen... 155 12.2.7 Turpeen otto... 156 12.2.8 Maa- ja metsätalous... 156 12.2.9 Vedenotto ja tekopohjaveden muodostaminen... 158 13 Ehdotus pohjavesien toimenpidevaihtoehdoksi... 159 13.1 Arvio perustoimenpiteiden riittävyydestä... 159 13.2 Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi ja arvio toimenpiteiden riittävyydestä... 159 OSA IV YHTEEnvETO... 160 14 Yhteenveto vesienhoidon toimen piteistä, kustannuksista ja vaikutuksista suunnitelmakaudella 2016 2021... 160 14.1 Yleistä... 160 14.1.1 Pintavedet... 160 14.1.2 Pohjavedet... 160 14.2 Ympäristötavoitteet ja niiden saavuttaminen... 160 14.2.1 Pintavedet... 160 14.2.2 Pohjavedet... 162 14.3 Toimenpiteet ja niiden kustannukset... 162 14.3.1 Pintavedet... 162 14.3.2 Pohjavedet... 163 4
14.4 Vastuu toimeenpanosta ja vaikutus viranomaisten toimintaan... 164 14.5 Toimenpiteiden toteutumisen ja vaikuttavuuden seuranta... 164 15 Toimenpideohjelman ympäristövaikutukset... 165 15.1 Valitut vaihtoehdot... 165 15.2 Arvio pinta- ja pohjavesien toimenpiteiden vaikutuksista eri vaihtoehdoissa... 165 15.2.1 Nykyiset toimenpiteet (H0) ja vaihtoehdot H1 ja H2... 165 15.2.2 Toimenpiteiden vaikutukset vesien eri käyttötarkoituksiin... 165 15.2.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset... 166 16 Lähteet... 169 Liitteet... 171 Liite 1. Pohjois-Karjalan vesienhoidon yhteistyöryhmä 2010 2015... 171 Liite 2. Pohjois-Karjalan yli 5 km 2 :n järvet ja valuma-alueeltaan yli 100 km 2 :n joet osa-alueittain.... 173 Liite 3. Hyvää huonompaan tilaan luokitellut pintavesimuodostumat Pohjois-Karjalassa.... 179 Liite 4. Pohjois-Karjalan SOVA-ryhmän arvio vesienhoidon toimenpideohjelman vaikutuksista.... 182 5
OSA 1 YLEISTÄ 1 Johdanto 1.1 Toimenpideohjelman tarkoitus ja tavoitteet Toimenpideohjelmien laatiminen on olennainen osa vesienhoitoa, joka on koko Euroopan laajuista vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvaa työtä. Päätavoitteena on vesien hyvän tilan turvaaminen. Vesipolitiikan puitedirektiivi (VPD, 2000/60/EU) on Suomessa pantu toimeen lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (vesienhoitolaki, 1299/2004) ja siihen liittyvillä asetuksilla vesienhoitoalueista (1303/2004), vesienhoidon järjestämisestä (vesienhoitoasetus, 1040/2006) ja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006). Lisäksi vesienhoitoon liittyvät säädökset on sisällytetty tarvittavilta osin uuteen ympäristönsuojelulakiin (527/2014) ja vesilakiin (587/2011). Näillä säädöksillä vesipuitedirektiivin vaatimukset on liitetty osaksi suomalaista vesien käyttöön, hoitoon ja suojeluun liittyvää toimintaa, jonka olennaisena perustana on edelleenkin ympäristönsuojelulain (YSL) ja vesilain (VL) mukainen lupajärjestelmä. Samoin pohjavesien suojelun perustana ovat edelleen pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskielto sekä ympäristönsuojelulainsäädännön mukainen lupajärjestelmä. Pohjois-Karjala on osa laajaa koko Itä-Suomen kattavaa Vuoksen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan kootaan tiedot vesienhoitoalueesta: vesiä kuormittavat paineet, pinta- ja pohjavesien tilan arviointi, tilan seuranta, tilatavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimenpiteet. Vesienhoitoalueen toimenpiteistä laaditaan lisäksi alueellisia toimenpideohjelmia, joista koottu yhteenveto on osa vesienhoitosuunnitelmaa. Ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma vuosille 2010 2015 on hyväksytty valtioneuvostossa vuoden 2009 lopussa. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat päivitetään kuuden vuoden välein. Nyt on valmisteltu suunnitelmat ja ohjelmat vesienhoitokaudelle 2016 2021. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti vesienhoidossa ja toimenpideohjelmien laadinnassa pyritään seuraaviin tavoitteisiin: Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään hyvä Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi määriteltyjen vesien ekologien tila on vuoteen 2015 mennessä vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa, hyvä saavutettavissa oleva Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin ehkäistään ja rajoitetaan Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään Tulvariskien hallinnasta ja arvioinnista annetun direktiivin (tulvadirektiivi 2007/60/EU) tehtävien keskeisenä osana ovat tulvariskien hallintasuunnitelmat, joiden laadintamenettelyt ja sisältö sovitetaan yhteen vesienhoitosuunnitelmien kanssa. Prosessia ohjaa laki (620/2010) ja asetus (659/2010) tulvariskien hallinnasta. 1.2 Toimenpideohjelman laatiminen ja yhteistyö Toimenpideohjelman 2016 2021 valmistelu on aloitettu vesien tilaan liittyvien ongelmien tarkastelusta, pohjana vesienhoitokaudelle 2010 2015 tehty arviointi ja toimenpideohjelma vuosille 2010 2015 (Mononen ym. 2011). Tätä varten on koottu ja päivitetty tietoja pinta- ja pohjavesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi on arvioitu vuosille 2010 2015 suunniteltujen toimenpiteiden toteutumista ja vaikuttavuutta. Vesien tilan luokittelun ja asiantuntija-arvioinnin avulla on arvioitu tilatavoitteiden saavuttamista ja tarkistettu ympäristötavoitteet. Vesienhoidon ongelmakohteissa on tarkasteltu erilaisia toimenpidevaihtoehtoja ja teh- 6
ty toimenpide-ehdotukset. Keskeisimmät sidosryhmät ovat osallistuneet suunnitteluun. Vuoksen vesienhoitoalueen vesien tilan tärkeimmät ongelmat on esitetty kesä-joulukuussa 2012 nähtävänä olleessa vesienhoidon työohjelmaa ja keskeisiä kysymyksiä koskevassa asiakirjassa (Vesien tila hyväksi yhdessä, Vaikuta vesienhoidon työohjelmaan ja keskeisiin kysymyksiin Vuoksen vesienhoitoalueella 2016 2021, Kotanen ym. 2012). Pohjois- Karjalassa vesien tilaongelmat ovat pitkälti samoja kuin koko vesienhoitoalueella ja liittyvät pintavesiin kohdistuvaan kuormitukseen, pohjavesien tilan turvaamiseen, vesistöjen rakentamiseen, säännöstelyyn ja kalojen vaellusesteisiin sekä vesiympäristölle haitallisiin aineisiin. Myös erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesistöjen tilan turvaamista ja ilmastonmuutoksen vesistövaikutuksiin varautumista pidetään tärkeänä. Pohjavesien suojelun osalta keskeiset kysymykset liittyvät ensisijaisesti pohjaveden laatuun. Riskialueiksi on määritelty kolme ja selvitysalueiksi 8 pääosin I-luokan pohjavesialuetta. Pohjaveden tilaa uhkaavat erityisesti pilaantuneet maa-alueet, tiestö, asutuksen leviäminen, maa-ainesten otto ja ampumaradat. Pinta- ja pohjavesien tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä on myös vesienhoidon toimeenpanon turvaaminen yleisesti. Toimenpideohjelman laadinnassa on huomioitu vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen kuulemisessa keväällä 2015 sekä vesienhoidon työohjelmaa ja keskeisiä kysymyksiä koskevassa kuulemisessa vuonna 2012 saatu palaute. Vesien tilan parantamiseen soveltuvia toimenpiteitä on pyritty löytämään portaittain etenevänä prosessina, jossa on tarkasteltu perustoimenpiteitä ja niiden lisäksi mahdollisesti tarvittavia ns. täydentäviä toimenpiteitä. Suunnittelukohteisiin on muodostettu mahdollisuuksien mukaan vaihtoehdot ja tarkasteltu niiden kustannuksia, vaikutuksia vesien tilaan ja muita merkittäviä vaikutuksia. Vaihtoehtojen vertailun kautta on pyritty löytämään kustannuksiltaan kohtuullisimmat ja vaikutuksiltaan parhaimmat toimenpiteet. Suunnitteluprosessi on kuvattu tarkemmin luvussa 9. Toimenpideohjelman laatimista on ohjannut Vuoksen vesienhoitoalueen ohjausryhmä ja Pohjois- Karjalan vesienhoidon yhteistyöryhmä. Vuoksen vesienhoitoalueen ohjausryhmä muodostuu alueen ELY-keskusten ympäristö- ja kalatalousviranomaisten edustajista. Kaudelle 2010 2015 nimettyyn Pohjois-Karjalan vesienhoidon yhteistyöryhmään kuuluu varajäsenet mukaan lukien runsaat 50 järjestöjen, viranomaisten, kuntien sekä elinkeinojen edustajaa (liite 1). 7
2 Alueen kuvaus Vesienhoitolain toimeenpanossa Pohjois-Karjala on osa Vuoksen vesienhoitoaluetta. Toimenpideohjelma-alue kattaa koko Pohjois-Karjalan maakunnan (kuva 1). Pohjois-Karjalan pinta-alasta lähes viidennes on vesialuetta ja maa-alasta yli 87 % metsätalousmaata. Maakunnan eteläosa on tyypillistä Järvi-Suomea, jossa vesistöt ovat suuria, luontaisesti karuja ja melko kirkasvetisiä. Soiden osuus on järviseudulla vähäinen. Itää ja pohjoista kohti suot yleistyvät. Suovaltaisilla alueilla vesistöt ovat yleensä runsashumuksisia ja lievästi reheviä. Vedet kertyvät Pohjois-Karjalaan yli 31 000 neliökilometrin suuruiselta valuma-alueelta, josta vajaa kolmannes sijaitsee Venäjän puolella. Valtaosa vesistöistä kuuluu Vuoksen vesistöön. Vedenjakajana Pohjois-Karjalan ja Kainuun välillä on Maanselkä. Suurimmat järvet ovat Pielinen, Koitere, Höytiäinen, Karjalan Pyhäjärvi ja Suur-Saimaaseen kuuluvat Oriveden-Pyhäselän selkävesistöt. Ne kattavat kaksi kolmasosaa maakunnan vesialasta. Suurin joki on Pielisjoki, jonka kautta Pielisen reitin sekä Koitajoen vedet virtaavat Pyhäselkään. Pielisjoen valuma-alue lähes 22 000 neliökilometriä. Vedet purkautuvat Pohjois-Karjalasta pääosin Paasiveden kautta Haukiveteen ja edelleen Vuokseen (vesistöalueen tunnus 4) laskevaan Ala-Saimaaseen. Maakunnan eteläosassa sijaitsevan Kiteenjoen-Tohmajoen (2) vesistöalueen vedet laskevat suoraan Laatokkaan ja Jänisjoen (1) vesistöalueen vedet Jänisjärveen ja edelleen Laatokkaan (taulukko 1). Vaikka suuret järvet ovat leimallisia Pohjois-Karjalassa, lukumääräisesti suurin osa maakunnan järvialtaista on pieniä, pinta-alaltaan alle 50 hehtaaria. Niiden osuus pintavesien kokonaispinta-alasta on kuitenkin alle 10 %. Vesienhoidon suunnittelua varten tarkastelu on painottunut yli 50 hehtaarin suuruisiin järviin, joita on Pohjois-Karjalassa 329 (Ympäristöhallinnon HERTTAympäristötietojärjestelmä, vesivarat -osio 2014). Toimenpideohjelmassa Pohjois-Karjala on jaettu vesistöalueittain viiteen osa-alueeseen (suluissa vesistöaluetunnukset): Pielisen reitti (4.4) Koitajoen alue (4.9) Viinijärven Höytiäisen alue (4.35 ja 4.8) Pielisjoen Pyhäselän Oriveden alue (4.3) Jänisjoen Kiteenjoen Tohmajoen alue (1 2) Lisäksi maakunnan länsiosat, mm. Kajoonjärven ja Vaikkojärven valuma-alueet sisältyvät Juojärven reittiin (4.7) ja Puruvesi Puruveden-Pihlajaveden alueeseen (4.12, 4.18). Juojärven reitti tarkastellaan kokonaisuutena Pohjois-Savon ja Puruveden-Pihlajaveden alue Etelä-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Toimenpiteitä on kuitenkin suunniteltu mm. Puruveden Pohjois-Karjalan puolella sijaitsevalle valuma-alueelle. Taulukko 1. Tietoja Pohjois-Karjalan vesistöjen valuma-alueista. Vesistö- ja turvemaaosuudet ovat Suomen puoleisilta alueilta. Tiedot: Ympäristöhallinnon rekisterit, Ekholm 1993). Alue Vesistöalueet Nro Valuma-alueen pinta-ala 1) km 2 Vesistöt % Turvemaat % Jänisjoki 1 1988 10 24 Kiteenjoki-Tohmajoki 2.1 2.2 760 6 23 Orivesi-Pyhäjärvi 4.31, 4.39 2389 (215)* 22 8 Pyhäselkä 4.32, 4.37, 4.38 1219** 15 12 Pielisjoki 4.33, 4.34, 4.36 1121*** 13 20 Viinijärvi 4.35 1007 18 17 Pielinen 4.4 7868 (6009) 15 23 Höytiäinen 4.8 1491 21 25 Koitajoki 4.9 3741 (2889) 11 39 1) Suomen puoleinen pinta-ala. Suluissa Venäjän puoleisen alueen ala. * Pinta-ala ilmoitettuna ilman Pielisen, Koitajoen, Pielisjoen ja Pyhäselän valuma-alueiden pinta-alaa. Koko valuma-alue 27 949 km 2 ** Pinta-ala ilmoitettuna ilman Pielisen, Koitajoen ja Pielisjoen valuma-alueiden pinta-alaa. Koko valuma-alue 24 338 km 2 *** Pinta-ala ilmoitettuna ilman Pielisen ja Koitajoen valuma-alueiden pinta-alaa. Koko valuma-alue 21 628 km 2 8
Kuva 1. Pohjois-Karjalan vesistöt ja toimenpideohjelmassa tarkasteltavat osa-alueet. Vesien virtaussuunta merkitty nuolilla. Pohjavesialueet sijoittuvat Pohjois-Karjalassa pääosin II Salpausselkään ja siihen liittyviin sauma- ja harjumuodostumiin. Pohjois-Karjalan eteläosassa on runsaasti laajoja hiekka- ja soramuodostumia ja pohjavettä on runsaasti, mutta pohjoisosassa muodostumat ovat kapea-alaisia ja niitä on vähän. Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta pohjavettä on koko Pohjois- Karjalan alueella kuitenkin riittävästi. Vedenhankintaa varten tärkeitä I-luokan ja vedenhankintaan soveltuvia II-luokan pohjavesialueita on kaikkiaan 342 (kuva 2). 9
Kuva 2. Pohjois-Karjalan luokitellut pohjavesialueet. Tiedot: Hertta/POVET-rekisteri (2013) 10
3 Toimintaympäristön muutokset 3.1 Ilmastonmuutos ja hydrologiset ääri-ilmiöt 3.1.1 Ilmastonmuutoksen vaikutukset Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutukset ovat jo osin havaittavissa, mutta niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppupuolelle edettäessä. Tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista ovat vielä puutteellisia, ja lyhyellä aikavälillä monet muut vesienhoitoon liittyvät tekijät ovat selvästi merkittävämpiä vesien tilan kannalta. Sen vuoksi ilmastonmuutosta tarkastellaan yleisellä tasolla ja tarkennetaan lähestymistapaa tulevilla kierroksilla. Veden kiertokulussa liikkuvat vesimäärät ja niiden ajallinen vaihtelu ovat keskeisiä vesien ekologisen tilan kannalta. Tulvien ja kuivuuden haittavaikutusten vähentäminen on toisaalta vesienhoidon yhtenä tavoitteena, joka riippuu suoraan vesimääristä ja niihin kohdistuvista säätelytoimista. Tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) toimeenpanon kytkeminen vesienhoitoon varmistaa ilmastonmuutoksen riittävän tarkastelun molemmista näkökulmista. Myös kuivuusriskien käsittelyyn vesienhoidossa ollaan kehittämässä eurooppalaista lähestymistapaa. Seuraavassa on kuvattu ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesivaroihin ja erilaisiin toimintoihin yleisesti. Tarkasteluissa on käytetty hyväksi FINADAPT-tutkimuksen loppuraporttia (Carter ym. 2007) ja sen taustajulkaisuja. Ilmastonmuutoksen vaikutukset korostuvat pohjoisilla alueilla. Viime vuosisadan aikana vuoden keskilämpötila nousi Suomessa 0,7 ºC. Eniten ovat lämmenneet keväät ja syksyt. Vuoteen 2100 mennessä keskilämpötila nousee 1,65 9,6 ºC Suomessa maailmanlaajuisten ilmastomallien arvioiden mukaan. Nousun ennustetaan olevan suurempi kuin maapallolla keskimäärin, 1,1 6 oc vuoteen 2100 mennessä. Kokonaissademäärässä ei ole havaittu muutosta 1900-luvulla. Myrskyindeksi, joka kuvaa voimakkaiden matalapaineiden esiintymistä, on noussut 1960-luvulta, muttei ole vielä ylittänyt sata vuotta sitten vallinnutta tasoa. Ilmastomallit arvioivat sademäärän lisääntyvän 6 37 % Suomessa vuoteen 2100 mennessä. Ilmastonmuutoksen myötä talvisateet ja sään ääriilmiöt (tulvat, rankkasateet ja kuivat kaudet) lisääntyvät, mutta routa vähenee (Kolström ym. 2007). Suomen sisävesiin merkittävin ilmastonmuutoksen aiheuttama vaikutus on, että virtaamien vuodenaikaisvaihtelu muuttuu. Lumi sulaa pitkin talvea ja vettä sataa nykyistä enemmän talvikuukausina. Erityisesti järvien pinnat nousevat talvella nykyistä ylemmäksi. Vastaavasti kevättulva pienenee aiemmasta. Järven sijainti vesistössä kuitenkin vaikuttaa virtaamien ajoittumiseen. Kun sataa runsaasti, talvitulvan uhka lisääntyy keskusjärvissä, kuten Saimaalla, mutta latvajärvissä talvi- ja kevätvirtaamat ovat tasaisemmat. Ilmastonmuutos voimistaa vesiekosysteemien rehevöitymistä. Peltojen lumettomuus ja talvivalunnan kasvu lisännevät ravinteiden, fosforin ja typen huuhtoutumista vesistöihin. Myös metsistä voi huuhtoutua enemmän typpeä. Kokonaisuutena orgaanisen aineksen kulkeutuminen vesistöihin tulee lisääntymään, mikä on jo nähtävissä pitkien seurantajaksojen aineistoissa kohonneina hiilen pitoisuuksina. Lämpötilan nousu myös lisää esimerkiksi sinilevien kasvua järvissä ja huonontaa happitilannetta. Toisaalta jääpeitekauden lyheneminen on happitilanteen kannalta eduksi. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös kalastoon kevätkutuisia lajeja, erityisesti ahvenkaloja suosimalla sekä ranta- ja vesikasvillisuuteen, jotka ovat sopeutuneet nykyisenkaltaiseen vedenkorkeuden vaihtelun rytmiin. Ääriolojen toistuvuus voi näkyä pohjaveden laadussa ja varsinkin määrässä. Kuivien kausien pituuden kasvaminen, haihdunnan lisääntyminen ja kevätvalunnan pieneneminen alentaa pienten pohjavesimuodostumien pintoja etenkin Etelä-Suomessa. Lämpenevässä ilmastossa voi pohjavettä muodostua loppusyksyllä ja talvikautena runsaasti, mutta tämä ei välttämättä riitä kompensoimaan kesäkauden vajetta. Pohjaveden pinnan aleneminen saattaa aiheuttaa ongelmia myös veden laadulle aikaansaamalla hapen puutetta sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeita pitoisuuksia pohjavedessä. Hapen puute saattaa myös lisätä muiden haitallisten ja pahaa hajua ja makua aiheuttavien aineiden kuten ammoniakin, metaanin ja rikkivedyn pitoisuuksia pohjavedessä. Pohjavedenpinnan aleneminen voi aikaansaada 11
myös pohjavesien suolaantumista varsinkin rannikolla. Rankkasateet ja tulvien yleistyminen ja voimistuminen lisäävät riskiä pohjaveden bakteerisaastumiseen (Isomäki ym. 2007). Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät selvimmin pienissä pohjavesimuodostumissa, mutta esimerkiksi pitkäkestoiset kuivat kesäkaudet aikaansaavat suuremmissakin muodostumissa merkittävää pohjavedenpinnan laskua. Suurimmat ongelmat tulvien ja kuivuuden kaltaisista erityistilanteista aiheutuvat pienille pohjavettä käyttäville vesilaitoksille, joilla ei ole valmiuksia vedenkäsittelyyn (Maa- ja metsätalousministeriö 2005). FINADAPT-projektissa on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutuksia ympäristöön myös muilta osin sekä ihmisiin ja elinkeinoihin. Ilmastonmuutoksen ei odoteta vuoteen 2050 mennessä aiheuttavan merkittäviä terveysriskejä Suomen väestölle. Eliöstöön sen odotetaan vaikuttavan yhä voimakkaammin. Suomelle uusia lajeja ja elinympäristöjä saattaa tulla samalla, kun vanhat siirtyvät pohjoisemmaksi. Pohjoisessa nykyiset lajit ja elinympäristöt taas heikkenevät. Jotkut kalalajit, etenkin lohikalat, voivat kärsiä muutoksesta. Hyötyviä tuotantosektoreita voivat Suomessa olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Vesivoiman tuotannossa valunnan lisääntyminen ja talvivirtaamien kasvu lisää voimantuotantokapasiteettia ja vähentää tarvetta talvialenemien tekemiseen säännöstellyissä järvissä. Toisaalta ennustettu kesävirtaamien pieneneminen vähentää tuotantoa kesällä. 3.1.2 Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesistöjen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Vuoksen vesistön vedenkorkeuksiin ja virtaamiin selvitettiin osana Suomen ympäristökeskuksen WaterAdapt -hanketta. Hankkeen tavoitteena oli arvioida ilmastonmuutoksen vaikutuksia rankkoihin sateisiin, vesivaroihin, tulviin ja kuiviin kausiin sekä vaikutuksia vesistösäännöstelyihin, vesihuoltoon ja tulvariskien hallintaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vedenkorkeuksiin ja virtaamiin simuloitiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmällä. Laskelmat tehtiin kahdelle eri vuosijaksolle, 2010 39 ja 2040 69. Vertailujaksona käytettiin vuosijaksoa 1971 2000. Pohjois-Karjalasta laskennassa ovat olleet mukana Pielinen ja Melakko- Loitimo. Saimaalle tehtyjä laskentoja voidaan soveltaa lähes samassa tasossa olevaan Pyhäselkään ja Oriveteen (Veijalainen ym. 2012). Pohjois-Karjalan järvistä ja joista ilmastonmuutoslaskelmia on tehty lisäksi Koitereelle, Höytiäiselle ja Pankajärvelle sekä Lieksanjoelle, Koitajoelle ja Pielisjoelle. Pielisellä, Koitereella ja Höytiäisellä suurimmat virtaamat ja vedenkorkeudet ajoittunevat tulevaisuudessa talveen ja alkukevääseen. Lumensulamistulvat keskimäärin pienenevät. Tilastollisesti arvioidut suurimmat tulvat ajoittunevat silti lähivuosikymmeninä lumien sulamisen yhteyteen. Suurimmat tulvavedenkorkeudet eivät latvavesillä kasvane merkittävästi. Saimaalla tulvat kasvavat selvästi nykytilanteeseen nähden. Suurimmat tulvat ovat jatkossa talvella. Hyvin harvinaisen tulvan vedenkorkeuden arvioidaan nousevan 25 45 cm nykyilmastoon verrattuna. Saimaalla kesäiset alimmat vedenkorkeudet laskevat vähemmän kuin yläpuolisilla järvillä. Kesäisin kuivat kaudet yleistyvät, mikä esimerkiksi Pielisellä johtaa jo nykyisellään virkistyskäyttöä haittaa-vien matalien vedenkorkeuksien yleistymiseen. Koitereella ja Höytiäisellä säännöstely mahdollistaa vedenkorkeuden alenemisen rajoittamisen juoksutusta pienentämällä. Kuivimpina aikoina tämä osaltaan kuitenkin vähentää virtaamia alapuolisessa vesistössä. Muuttuneessa ilmastotilanteessa Koitereella ja Höytiäisellä ei tulevaisuudessa vähälumisina talvina kannata tehdä nykyisen säännöstelykäytännön suuruista vedenpinnan ns. kevätkuoppaa, koska keväinen valunta ei riitä nostamaan järviä tavanomaiselle kesäkorkeudelle. Nykyisten säännöstelyrajojen mukaisen, kuivat keväät huomioivan säännöstelyn arvioidaan kuitenkin riittävän pitämään Koitereen ja Höytiäisen vedenkorkeudet hyvällä ja säännöstelyrajojen mukaisella tasolla vielä lähivuosikymmenet. 3.2 Muut toimintaympäristön muutokset 3.2.1 Teollisuus ja energiantuotanto Pohjois-Karjalan teollisuustuotanto on ollut pitkään puunjalostus- ja kaivannaisteollisuuden varassa. Muovi- ja metalliteollisuus sekä kiviteollisuus ovat maakunnan kehittämisaloja. Metallien myönteisen hinnankehityksen myötä malmien tutkiminen ja louhiminen on selvästi lisääntynyt viime vuosina. Vireillä on useita nikkelin, kuparin, sinkin ja muiden metallien hyödyntämishankkeita, tosin taloudellisen tilanteen heikentyminen on hidastanut niiden käynnistymistä. Pohjois-Karjalan mineraaliesiintymät sijaitsevat 12
melko lähekkäin malmirikkailla Outokummun Polvijärven alueilla, ja myös hankkeiden ympäristövaikutukset kohdistuvat usein samoihin vesistöihin. Kultaa louhitaan ja rikastetaan Ilomantsissa Pampalon kultakaivoksessa. Vireillä on useita satelliittilouhoshankkeita, joita on selvitetty Karjalan kultalinjan YVA-menettelyssä. Myös uraanivarojen tutkimuksia on tehty viime vuosina Enossa ja Kontiolahdella. Mikäli uraanikaivoshanke tulevaisuudessa toteutuisi, siitä aiheutuisi merkittäviä vaikutuksia Pohjois-Karjalaan. Maakunnan energiahuolto perustuu pääosin uusiutuviin energialähteisiin, erityisesti metsähakkeen ja metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntämiseen. Pohjois-Karjalan ilmasto- ja energiaohjelmassa 2020 tavoitteena on luopua öljyn käytöstä energiantuotannossa. Uusiutuvien energialähteiden osuus energiahuollosta on noin 67 %, kun valtakunnallinen keskiarvo on noin 35 %. Tässä suhteessa Pohjois-Karjala on ollut edelläkävijä. Kaikesta energiasta puuener gian osuus oli 51 % vuonna 2012 ja energiaomavaraisuus energian käytöstä 65 %. Metsähakkeen käyttö Pohjois-Karjalassa on kasvanut 2000-luvulla vahvasti. Uusien valmistuneiden tai suunnitteilla olevien biojalostamoiden sekä erilaisten lämpölaitosinvestointien oletetaan lähivuosina kasvattavan edelleen metsähakkeen käyttöä maakunnassa (Maakuntaohjelma POKAT 2017). Biotalouden merkitys tulee Pohjois- Karjalassa edelleen kasvamaan. Runsaat metsävarat, alueen metsä- ja bioenergiaan liittyvä tutkimusja kehittämisosaaminen sekä kansainvälistyminen luovat tähän hyvän pohjan. Myös lannan ja muiden eloperäisten ainesten hyödyntämisen energiantuotannossa arvioidaan lisääntyvän. Turvetuotannossa vanhimpia tuotantoalueita jää turpeen loppumisen myötä pois käytöstä ja niitä korvaamaan valmistellaan uusia soita. Toimialan ennusteen mukaan turpeen käyttö säilyy ennallaan tai kasvaa Pohjois-Karjalassa vuoteen 2020 saakka. Vireillä on uusia hankkeita mm. Ilomantsissa, Juuassa ja Keski-Karjalassa. Turvetuotannon vesistöhaitat ovat nousseet voimakkaasti esille viime vuosien aikana. Haitankärsijät ovat olleet huolissaan erityisesti turvetuotannon kiintoaine- ja humuskuormituksen aiheuttamista vesistöhaitoista, kuten liettymisestä ja samentumisesta. Vesienhoitolakiin kirjatulla vesien hyvän tilan tavoitteella on ollut vaikutusta ympäristölupien myöntämiseen. Syyskuussa 2014 voimaan tulleeseen uuteen ympäristönsuojelulakiin sisällytetty sijaintipaikan luonnonarvoja koskeva säädös tullee ohjaamaan uusien tuotanto alueiden sijoittumista tulevaisuudessa. Myös valtioneuvoston 30.12.2012 antamalla periaatepäätöksellä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta on vaikutusta turvetuotannon sijoittumiseen. Turpeenkäytön ilmastovaikutusten vuoksi sen tulevaisuus on vielä osin avoin. 3.2.2 Maatalous Maataloudessa on ollut käynnissä voimakas rakennemuutos erityisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kehitys jatkuu edelleen tuotanto- ja tilarakenteessa. Tilojen määrä vähenee ja tilakoko kasvaa. Peltoalaperusteista tukea hakeneiden maatilojen määrä on vähentynyt Suomen Euroopan unionin jäsenyysaikana lähes 50 prosenttia. Maatilojen keskikoko on kasvanut tänä aikana voimakkaasti ja on tällä hetkellä yli 36 hehtaaria. Kokonaispeltoalan odotetaan kuitenkin pysyvän suurin piirtein ennallaan. Pellon käyttö voi muuttua kotieläintuotannon vähenemisen myötä. Yksikkökoon kasvaessa tiloilla on yleensä paremmat mahdollisuudet ottaa käyttöön uudempaa ja ympäristöä vähemmän kuormittavaa teknologiaa. Toisaalta tuotannon voimakas keskittyminen voi paikoin heikentää mahdollisuuksia saavuttaa alueen vesien tilatavoitteet ja olla ristiriidassa alueelle suunniteltujen vesiensuojelullisten toimenpiteiden kanssa. Maailmanlaajuinen elintarvikkeiden hintojen vaihtelu asettaa haasteita maataloudelle myös Suomessa. Sillä on vaikutuksia maataloustuotannon kehityssuuntiin myös Pohjois-Karjalassa. Tuotannon kasvattamisen vaarana on lisääntyvä ravinnekuormitus vesistöihin. Tämä asettaa uusia haasteita tuotanto- ja puhdistusteknologialle. Ilmastonmuutoksen myötä leutojen talvien toistuvat sulamisjaksot vaikeuttavat osaltaan maataloudessa tavoiteltujen kuormitusvähennysten saavuttamista. 3.2.3 Metsätalous Metsäteollisuus on viime vuosina tapahtuneista supistuksista huolimatta edelleen merkittävä toimiala Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäkeskusalueilla. Pohjois-Karjalassa nostettiin ainespuun hakkuukertymätavoitetta 5,7 miljoonaan m³ vuosiksi 2012 2015. Kertymätavoite pyritään saavuttamaan erityisesti kasvatushakkuita lisäämällä. Samalla tarve metsähoito- ja metsänparannustöihin, kuten kunnostusojituksiin ja lannoituksiin kasvaa. Hallitusohjelman (2015) tavoitteena on monipuolistaa ja lisätä puun käyttöä ja kasvattaa sen jalostusarvoa edelleen. Metsäteollisuuden rooli uusiu- 13
tuvan energian tuottajana tulee korostumaan ja haasteena tulee olemaan puun uusien jalostusmuotojen löytyminen. Puunhankinnan muuttuminen ympärivuotiseksi lisää koneiden liikkumista maastossa roudattomana aikana, ja saattaa lisätä metsätalousmailta tulevaa hajakuormitusta. Metso 2 -ohjelman käynnistyminen on jonkin verran lisännyt suojelupinta-aloja. Energiapuuksi käytettävien kantojen korjuun yleistyminen hakkuualueilta voi aiheuttaa valunnan kasvun myötä lisääntyvää eroosiota ja kuormitusta, mitä juurikaan ei ole vielä tutkittu. Lisäksi se lisää metsämaiden lannoitustarvetta. Energiapuun mahdollisesti lisääntyvä korjuu rantametsistä voi myös vaikuttaa heikentävästi luonnon monimuotoisuuteen. 3.2.4 Väestörakenne ja yhdyskunnat Pohjois-Karjalan kokonaisväestön ennakoidaan edelleen vähenevän ja ikääntyvän lähivuosien aikana. Väestörakennetta luonnehtii suurten ikäluokkien ja senioriväestön korkea väestöosuus ja toisaalta nuorempien ikäluokkien ja erityisesti 1970-luvulla ja 2000-luvulla syntyneiden suhteellisen vähäinen määrä. Myönteistä väestökehityksessä on kuitenkin ollut, että maakunnan väkiluvun lasku on viime vuosina hidastunut selvästi. Pohjois-Karjala on ollut jo useita vuosia peräkkäin muuttovoittomaakunta. Maakunnan sisällä väestörakenteen ja muuttoliikkeen erot ovat suuret. Väestön keskittyminen Joensuun ydinkaupunkialueelle on selkeä trendi. Maakunnan reuna-alueilla väki vähenee. Tämän suuntainen kehitys vähentää väestöä menettävillä alueilla palvelujen tarjontaa ja toisaalta lisää sitä Joensuun seudulla. Käytännössä tämä merkitsee palvelujen keskittymistä suuremman väestömäärän alueille. Työpaikat ja asuminen ovat osin epätasaisesti jakautuneet, mikä vaikuttaa myös liikenteen määrään. Merkittävä osa (56 %) pohjoiskarjalaisista asuu edelleen maaseudulla. Vapaa-ajan lisääntyminen ja varallisuuden kasvu ovat pidentäneet oleskelua loma-asunnolla, sen käyttöä kakkosasuntona ja muuttamista pysyväksi asunnoksi. Yhdyskuntien jätevesien käsittely on Pohjois-Karjalassa keskittynyt suurempiin yksiköihin erityisesti Joensuun seudulla. Siirtoviemäreiden ja viemäriverkostojen rakentaminen haja-asutusalueilla on mahdollistanut asumista taajama-alueiden ulkopuolella viemäriverkostojen piirissä. Valtion tukemia hankkeita on toteutettu viemäröintiohjelman mukaisesti. Viemäröintiohjelman mukainen vesihuoltorahoitus on päättymässä lähivuosina. Koitajoki, Möhkö, kuva Teppo Linjama 14
4 Vesienhoidon toteuttamista tukevat ohjelmat ja suunnitelmat 4.1 Kansainväliset ja kansalliset ohjelmat Vesienhoitoon liittyviä kansallisia ohjelmia on kuvattu Pohjois-Karjalan toimenpideohjelmassa vuosille 2010 2015 (Mononen ym. 2011). Vesienhoitosuunnitelmien hyväksymisen jälkeen on toteutuksen tueksi tehty tai käynnistetty useita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa tarkennettiin toteutusohjelmassa vuosille 2010 2015 (valtioneuvoston periaatepäätös, vnp 17.2.2011), joka luo valmiuksia kauden 2016 2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat muun muassa kansallinen vesistökunnostusstrategia (Olin 2013), kansallinen kalatiestrategia (vnp 8.3.2012), pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia (Ympäristöministeriö 2015, 17.6.2015), vesitalousstrategia 2011 2020 (MMM 2011) sekä soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia (vnp 30.8.2012). Kansalliseen kalatiestrategiaan (2012) on kirjattu Pohjois-Karjalasta lohikalojen luonnonkierron palauttaminen kärkikohteiksi määritetyillä Pielisjoella (ml. Ala-Koitajoki) ja Lieksanjoella. Tavoitteena on uhanalaisten järvilohi- ja taimenkantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen kestävällä tavalla erityisesti vaellusyhteyden palauttamisella ja lisäksi muilla lisääntymiskiertoa tukevilla toimenpiteillä, kuten kalataloudellisilla kunnostuksilla. Kalateiden rakentaminen on tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisin toimenpide. Maatalouden vesiensuojelussa keskeinen työkalu on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa. EU:n ohjelmakaudelle 2014 2020 on valmisteltu uusi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä, joka on hyväksytty komissiossa joulukuussa 2014. Ohjelman yhtenä tavoitteena on vähentää maataloudesta maaperään, pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa ympäristökuormitusta ympäristöystävällisten tuotantomenetelmien käyttöä edistämällä. Järjestelmän toimivuutta on tarkoitus tehostaa siirtymällä nykyisestä kolmiportaisesta (perus-, lisä- ja erityistukitoimenpiteet) kaksiportaiseen järjestelmään (ympäristösitoumukset ja -sopimukset). Kalataloushallinto on laatinut MMM:n johdolla kansallisen rapustrategian 2013 2022 (Maa- ja metsätalousministeriö 2014). Strategian uudistus on ollut tarpeen raputalouden toimintaympäristön merkittävien muutosten vuoksi. Strategian visio on, että Suomessa on elinvoimaiset rapukannat, vahva ja vastuullinen ravustuskulttuuri sekä monipuolinen kaupallinen raputalous. Pohjois-Karjalassa jokiravun suoja-alueeksi on määritelty Vuoksen vesistöön rajautuvat itään laskevat vesistöalueet, Vuoksen vesistöalueelle Lieksanjoen kautta laskevat valuma-alueet Pankakosken voimalaitospadon yläpuolisilta osiltaan sekä Vuoksen vesistöalueella Koitajoen valuma-alue Pamilon ja Hiiskosken padon yläpuolisilta osiltaan. Muilta osin ELY-keskus voi myöntää tietyin ehdoin luvan täpläravun kotiuttamiseen. 4.2 Maakunnalliset ja alueelliset suunnitelmat, ohjelmat ja hankkeet 4.2.1 Maakunnalliset ja alueelliset suunnitelmat, ohjelmat ja hankkeet Pohjois-Karjalan strategia 2030 maakuntasuunnitelma on pitkän aikavälin strateginen suunnitelma, jossa kuvataan maakunnan pitkän aikavälin tavoiteltu kehitys ja keskeiset strategiset linjaukset. Siinä määritellään muun muassa tärkeimmät ympäristöä, alue- ja yhdyskuntarakennetta sekä alueidenkäyttöä koskevat tavoitteet. Strategia on hyväksytty vuonna 2010. Maakuntasuunnitelma ja siihen perustuvat maakuntaohjelma ja maakuntakaava muodostavat maakunnan keskeiset kehittämisasiakirjat. Pohjois-Karjalan maakuntaohjelma, POKAT 2014 loi suuntaviivat maakunnan kehittämiseksi vuosina 2011 2014. Sen uudistaminen vuosille 2014 2017 (POKAT 2017) käynnistyi vuonna 2013. Maakunta- 15
valtuusto on hyväksynyt uuden maakuntaohjelman kesäkuussa 2014. Ohjelma perustuu maakuntasuunnitelmaan ja sen strategiaan. Maakuntaohjelmassa määritellään toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmät hankkeet sekä arvio niiden rahoituksesta. Ohjelman toimenpiteillä tavoitellaan työtä, hyvinvointia ja elinvoimaisuutta kestävällä tavalla. Maakuntaohjelman mukaan luonnonvarojen hyödyntäminen on Pohjois-Karjalalle merkittävä mahdollisuus, mutta se edellyttää luonnonvarojen käyttöä ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Haitallisia vaikutuksia syntyy aina luonnonvarojen ja erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen käytön yhteydessä. Maakuntaohjelman toteuttamisen ohjenuorana on luonnonvarojen kestävän käyttö ja ympäristövaikutusten minimointi kaikessa kehitystoiminnassa. Maakunnan luonnonvarojen käytön suunnittelu tulee perustua kokonaisvaltaiseen ja erilaisten käyttömuotojen yhteensovittamiseen. Tarvitaan ympäristöasioiden kokonaisvaltaista hallintaa ja suunnittelua sekä erilaisten käyttömuotojen yhteensovittamista, johon maakuntaohjelmalla ja sen toteutuksella tulisi pyrkiä vaikuttamaan. Vaikutusten luotettava arviointi ja seuranta edellyttävät panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämän lisäksi tarvitaan elinympäristöjen ennallistamiseen ja kunnostukseen tähtääviä toimia. Pohjois-Karjalan maaseudun kehittämissuunnitelma vuosille 2014 2020 on nimeltään Puhtaiden luonnonvarojen energinen maakunta. Kehittämisen painopisteet Pohjois-Karjalan ohjelmassa ovat: 1) luonnonvarojen kestävä ja älykäs hyödyntäminen, 2) kilpailukykyiset ja uusiutuvat maaseutuyritykset ja maatilat, 3) yhteisöllisyyden vahvistaminen, yhteistyön syventäminen ja sosiaalisen osallisuuden lisääminen, 4) osaamisen vahvistaminen ja uusiutumisen edistäminen ja 5) asuin-, työ ja vapaa-ajan ympäristöjen ylläpitäminen ja kehittäminen. Alueellisella suunnitelmalla toteutetaan valtakunnallista Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2014 2020. Maaseudun kehittämisen tavoitteena EU:ssa on maatalouden kilpailukyky, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden tasapainoinen alueellinen kehitys. EU:n maaseuturahaston kautta tuettavat toimet sisältyvät kuuteen prioriteettiin, ja yhteisinä läpileikkaavina teemoina ovat innovaatiot, ilmaston muutos ja ympäristö. Yhtenä prioriteettina on maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen. Tähän liittyviä kehittämiskohteita Pohjois-Karjalassa ovat mm. vesien ja maaperän hoidon edistäminen sekä vesipuitedirektiivin tavoitteisiin vastaaminen. Prioriteetteja toteutetaan 17 valittavalla toimenpiteellä, joita ovat mm. ympäristökorvausjärjestelmän mukaiset toimet, ympäristöinvestoinnit, neuvonta- ja koulutus sekä yhteistyöhankkeet. Pohjois-Karjalan alueellinen metsäohjelma (AMO) 2012 2015 laadittiin ensimmäistä kertaa yhdessä laajemman yhteistoiminta-alueen kanssa. Pohjois-Karjalan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon metsäohjelmat perustuvat yhteiseen toimintaympäristön muutosten arviointiin ja ohjelmiin valittiin samat päämäärät ja aihealueet. AMO kokoaa yhteen alueen metsiin liittyvät tiedot ja kehittämistarpeet, mm. metsien kestävän hoidon ja käytön sekä metsätalouden kehittämisen yleiset tavoitteet sekä toimii maakunnan metsäpolitiikan suunnannäyttäjänä. Läpileikkaavana teemana on kysymys ilmastonmuutokseen valmistautumisesta. Useilla metsäohjelman toimenpiteillä voidaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja ehkäistä sen haitallisia vaikutuksia. Alueellisen ohjelman tavoitteet, toimenpiteet ja rahoitus on sovitettu Kansallisen metsäohjelman 2015 ja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008 2016 (Metso-ohjelma, valtioneuvoston periaatepäätös, VNP 27.3.2008) mukaisiksi. Metsätalouden vesiensuojelussa huomioidaan Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 ulottuvat tavoitteet. Vesiensuojelussa tuetaan Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010 2015 esitettyjen toimenpiteiden toteutumista osana alueen metsätaloudellista toimintaa. Metsäohjelmaan on kirjattu kolme vesiensuojeluun liittyvää tavoitetta: 1. Vesien suojelu on kiinteä osa leimikon rajausta ja maanmuokkausta sekä energiapuun talteenottoa 2. Kunnostusojitusalueiden ojitustyöt on toteutettu vesiensuojelusuunnitelmien mukaisesti 3. Pinta- ja pohjavesien hyvän tilan säilyttäminen ja huonossa kunnossa olevien vesistöjen tilan parantaminen 16
Parhaillaan valmistellaan alueellista metsäohjelmaa vuosille 2016 2020, joka valmistuu vuoden 2015 loppuun mennessä. Ohjelmaluonnoksessa yhdeksi avaintavoitteeksi esitetään metsien monimuotoisuuden turvaaminen ja vesiensuojelun (etenkin pienvesistöjen tilan) parantaminen. Ohjelman toteutuksessa korostetaan eri toimijoiden yhteistyötä. Toimeenpano kytkeytyy Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelman toteutukseen. Toimenpiteinä ovat mm. vesiensuojelun luonnonhoitohankeet, luonnonhoidon alueellisen toteutusohjelma (TOTELMA), hankkeiden priorisointi, koulutus ja neuvonta. Metsäohjelman toteutumista seuraa alueellinen metsäneuvosto, ja metsäkeskus julkaisee vuosittain metsäohjelman toteutumisen seurantatietoja. Pohjois-Karjalan ELY-keskus on laatinut vuonna 2013 alueellisen kalataloudellisen toimenpideohjelman, jossa on otettu huomioon kansallisen kalatiestrategian edellyttämät alueelliset toimenpiteet, Alueellinen virtavesien kunnostussuunnitelma (2011 2015) sekä vesienhoitosuunnittelun (2010 2015), mukaan lukien Pohjois-Karjalan vesienhoidon toimenpideohjelman edellyttämät kalatalousviranomaisen toimenpiteet. Toimenpideohjelma liittyy kalatiestrategian toimeenpanoon, ja sen tavoitteena on mm. edistää vaelluskalojen potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa rakennetuissa joissa kalateiden avulla sekä ohjata kalakantojen hoidon keinovalikoiman painopistettä istutuksista luontaisen lisääntymiskierron varmistamiseen. Tässä vaiheessa ohjelma sisältää kansalliseen kalatiestrategiaan kirjatut lohikalojen luonnonkierron palauttamisen kärkikohteet eli Pielisjoen (ml. Ala-Koitajoki) ja Lieksanjoen. Myöhemmin ohjelmaa voidaan täydentää myös muilla merkittävillä lohikalakantojen elvyttämistavoitteisiin liittyvillä virtavesikohteilla. Pohjois-Karjalan ilmasto- ja energiaohjelmassa 2020 esitetään, miten Euroopan Unionin ja kansalliset ilmastotavoitteet toteutetaan alueellisesti. Siinä määritellään tavoitteet ja toimenpiteet, joilla kasvihuonepäästöjä saadaan maakunnassa vähennettyä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista parannettua. Ohjelman toimenpiteillä voidaan edistää myös osin vesienhoidon tavoitteita. 4.2.2 Vesihuoltosuunnitelmat Vesihuoltolain (119/2001) edellyttämät kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmat on laadittu kunnissa vuosien 2002 2004 aikana. Suunnitelmia on päivitetty viime vuosien aikana muutamien kuntien alueella (mm. Joensuu, Kitee ja Valtimo). Keskeisiä suunnitelmien päivitystarpeita ovat tuoneet mm. haja-asutusalueiden viemäröintihankkeet, joita ei aiemmissa suunnitelmissa osattu riittävässä laajuudessa ottaa esille. Joissain kunnissa, kuten Joensuussa, näitä haja-asutusalueiden hankkeita on tarkasteltu omana suunnitteluosionaan. Vesihuoltolain uudistuksessa (1.9.2014) velvoite kuntakohtaisten vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatimiseen poistui. Jatkossa kunnan tulee kehittää vesihuoltoa alueellaan yhdyskuntakehitystä vastaavasti, yhteistyössä alueensa vesihuoltolaitosten ja muiden kuntien kanssa, sekä osallistua alueelliseen yleissuunnitteluun. Pohjois-Karjalan ELY -keskuksen alueella on laadittu maakunnan kattava vesihuollon yleissuunnitelma vuonna 2007. Suunnitelman aikajänne yltää vuoteen 2020. Suunnitelmassa esitetyistä hankkeista suuri osa on jo toteutettu (esim. merkittävimmät siirtoviemärit), mutta verkostojen saneeraus- ja haja-asutusalueiden viemäröintihankkeissa riittää edelleen tekemistä. Haja-asutusalueiden viemäröintihankkeista on valmisteltu valtakunnallinen viemäröintiohjelma, joka on koottu ELY-keskuksittain laadituista hankeluetteloista. Viemäröintiohjelmalla on ollut merkittävä vaikutus, koska ELY-keskuksille ja siten hankkeille myönnettävä valtion tuki on pohjautunut viemäröintiohjelman mukaisiin hankkeisiin. Ohjelma päättyy pääosin vuonna 2016. 4.2.3 Vedenottamoiden suoja-alueet Pohjaveden suojelua on toteutettu vesilain voimaantulosta lähtien perustamalla vesilain mukaisia suoja-alueita vedenottamoiden ympärille. Suoja-alueet määrätään valtion lupaviranomaisen päätöksellä terveydellisistä syistä tai pohjaveden puhtauden säilyttämiseksi. Suoja-aluepäätökset ovat ottamokohtaisia. Varsinkin vanhemmat suoja-alueet on jaettu lähi- ja kaukosuojavyöhykkeisiin veden virtauksen ja virtausajan mukaan. Nykyisin suojavyöhykejaosta on osin luovuttu, koska pohjaveden pilaamis- ja muuttamiskiellot koskevat koko pohjavesialuetta. Vedenottamoiden suoja-alueita on Pohjois-Karjalassa 17, ja ne on perustettu 1980- ja 1990-luvuilla (taulukko 2). 17
Taulukko 2. Vedenottamoiden suoja-alueet Pohjois-Karjalassa. Vedenottamo Hallinnoiva kunta Pohjavesialue Lupapäätöksen vuosi Huom. Huosiolampi Joensuu Huosiolampi 0704501 1979 Kaltimo Joensuu Tannilanvaara 0704502 1984 Erolanniemi Joensuu Kulho 0727654 1988 Kontiolahdessa Jynkänniemi Joensuu Utranharju 0727656 1984 Kontiolahdessa Kerola Joensuu Kulho 0727654 1997 Kontiolahdessa Lykynvaara Joensuu Lykynlampi 0727655 1992 Kontiolahdessa Salokylä Kitee Putelinmäet 0724821 1999 Mäntyrannan ja Putelimäen VO Hallakorpi Kitee Hallakorpi 0726005 1990 Kirkonkylä Kontiolahti Kontiolahti 0727601 1980 Kuusoja Kontiolahti Kuvassärkkä 0727651 1993 Kaivot Joensuun puolella Lehmo Kontiolahti Jaamankangas 0727602 A 1986 Korkeakoski Lieksa Nälämö 0742207 1983 Kirkonkylä Liperi Rikinlahti 0742603 1970 Lavalampi Polvijärvi Lavalampi 0760702 1980 Elovaara Joensuu Elovaara 0763203 1991 4.2.4 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Pohjavesialue- tai -muodostumakohtainen suojelusuunnitelmamenettely on nykyisin yhä merkittävämpi väline pohjavesien suojelussa vedenottamoiden suoja-alueiden rinnalla. Menettelyn tarkoituksena on suojella pohjavesivaroja rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti muita maankäyttömuotoja pohjavesialueella. Suojelusuunnitelmia on laadittu mm. riskinalaisille vedenhankintaa varten tärkeille ja soveltuville pohjavesialueille jo 20 vuoden ajan. Suojelusuunnitelmamenettely poikkeaa suoja-alueen muodostamisesta muun muassa siten, että suojelusuunnitelmia ei vahvisteta lupaviranomaisessa eikä niillä ole sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Suojelusuunnitelmien laadinnasta tai laadituttamisesta ovat pääasiassa vastanneet kunnat ja muut pohjavedenottajat. Suojelusuunnitelmien yhteydessä kerätyt tiedot antavat hyvän pohjan riskien hallintaan. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämistä koskevaan lakiin (1299/2004, muutos 1263/2014) on lisätty joulukuussa 2014 säädökset pohjavesi alueen suojelusuunnitelman sisällöstä ja valmistelusta. Kunta laatii suojelusuunnitelman pohjavesialueelle tarve- ja riskiperusteisesti. Sitä laadittaessa tai muutettaessa tulee kaikille varata mahdollisuus tutustua ehdotukseen ja esittää siitä mielipiteensä. Valmis suojelusuunnitelma julkaistaan ja toimitetaan ELYkeskukselle merkittäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Pohjois-Karjalassa on laadittu tai päivitetty suojelusuunnitelmat EU-osarahoitteisessa Pohjois-Karjalan pohjavesien suojelusuunnitelma -hankkeessa vuosina 2010 2012 kaikkiaan noin 80 pääosin I-luokan pohjavesialueelle (ks. kohta 13.2). 4.2.5 Tulvariskien arviointi ja hallinta Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010, ns. tulvariskilaki) ja asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) tulivat voimaan vuonna 2010. Tulvariskien hallintaa ohjaavan lainsäädännön tarkoituksena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lain tarkoituksena on myös sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen kestävän käytön sekä suojelun tarpeet. Lailla ja asetuksella pantiin kansallisesti täytäntöön vuonna 2007 voimaan tullut EU:n tulvadirektiivi. Vuonna 2011 valmistui tulvariskilaissa ja -asetuksessa määritelty tulvariskien alustava arviointi. Arvioinnissa tarkasteltiin Suomen vesistöjen ja merialueiden tulvariskejä ja nimettiin 21 merkittävää tulvariskialuetta. Merkittäville tulvariskialueille on tehty tulvariskikartat ja tulvariskien hallintasuunnitelmat. Vuoksen vesistöalueelta ei nimetty merkittäviä tulvariskialueita. Vuonna 2014 ilmestyi Tulviin varautuminen rakentamisessa -opas (Parjanne ja Huokuna 2014), joka on 18