* Hollolan Maatalouskerhon tilaisuus Lahdessa 22.10.69 Hyvät kerhotyön ystävät Hi sitä koskaan ennakkoon tiedä, minkä puolelta eläissään joutuu puhumaankin, sillä jos minulle joku olisi nuorena tyttönä ollessani sanonut, että maatalouskerhossakin joutut touhuamaan, niin olisin väitettä pitänyt huonona pilana. Mutta se olisi johtunut suurelta osalta tietämättömyydestä, niinkuin edustajatoverini Arvo Salonkin tästä työstä lausuma pilkka. Mel&o nuorest^a sain kyllä jo läheltä seurata kerhotyötä, sillä nykyinen aviomieheni oli 1950 luvulla Janakkalan Maatalouskerhon rahastonhoitaja. Hdeltäjäni eduskunnassa, Aino Malkamäki, kuului kerhotyön perustajajäseniin Suomessa ja hän toimikin vuasikymiaene%) l kerhotyössä (hiillä vakans se il la7>/ j ot ka nyt sos.dem. puolueen osalta tässä työssä kuuluvat minun tehtäviini, nim. kerholiiton johtokunnan jäsenenä sekä -^telä- Suomen piirin johtokunnassa. Arvo Salo ei ole sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässäkään ainoa, joka ei tunne tämän kerhotyön syntyä, toimintaa ja päämääriä. Moni muukin ryhmämme
- 2 jäsen viraistelee^minulle, että mitä sinäkin siellä kepulaisten kerhoissa hääräät? Asioita sotketaan niinkin korkealla tasolla, kun pyysin toissa Kansa-yhti vuonna piirimme vuosikokouspaikaksi äl:4a'mokoushuonettc niin johtaja Finerus oli soittanut puoluetoimistoomme jä väittänyt minun pyytäneen heiltä kokoushuonetta maatalousnaisille. 4in kerhotoiminta 1920- luvulla Suomessa alkoi, tapahtui se tavallaan pakon sanelemana. Maamme oli muutamia vuosia aikaisemmin itsenäistynyt ja sen yli 100- vuotta jatkunut valtiollinen ja taloudellinen yhteys Venäjään oli päättynyt. Mutta silloin olivat taloudelliset olomme todella kurjat. Viisaimmat tai sanoisinko kaukonäköisimmät kansalaisemme kuitenkin tajusivat, ettei Jgtsan kansaa voi kukaan muu kuin kansa itse auttaa eteenpäin. Sen vuoksi muutamat tsmmme- 1 h, r y tajusivat senkin, että kaikkialla oli työtehoa me ja työmenetelmiämme kehitettävä.^ Kun lehmätkin olivat keväisin niin kurjassa kunnossa, että niitä oli kantaen tuotava laitumelle horjumaan, käsittivät vähän enemmän maailmaa nähneet kansalaisemme, että silloin yleisintä, pienviljelmää aikin keinoin auttamaan ja. koul uuttama an.
- 3 - Viljasadon kertoi isoisäni suurissakin taloissa olleen^vain muutamia tyiinörillisiä ja isännät totesivat vain tyytyväisinä, että kyllä niitä siinä vuoleks'oh,' ku'ei. heitä myylä huoli. Yleisiä ohjeitayei(fnttu antaa sanomalehdissä, koska niitä ilmestyi vain tuiki harvaan kotiin, radio otti niihin aikoihin ensi askeleitaan mutta televisiosta ei osattu uneksiakaan, eikä kuumatkoisti häissä oloissa ei ollut muuta mahdollisuutta kuin perustaa koko maan kattava järjestö, jolle oli saatava alan ammatti-ihmiset MSfeneuvojiksi, jotka sitten kädestä pitäen alkoivat nuorta pol vea^h^rivr^ kasvin-ja rotueläinten jalostukses/a, kodin siivoukseen saakka. Muistan, kuin/esim. Janakkalassa vielä ja kirput 1937 olivat luteet kodeissa niin yleisiä, että kerhoneuvoja valitti, ettei hän voi mennä luovuus. sen puheenjohtajan kotiin yöksi kerhomatkoillaan, kun siellä syöpäläiset Kiusaavat häntä maiken yötä. Kerhoneuvoja antoi ohjeita, miten ja millä aineilla niistäkin itikoista päästäviin ja arirtmrii Ruuanlaittokursseilla opetettiin tytöille, miten ruokavaliosta saataisiin vaihtevampi, ettei aina olisi vain läskisoosia ja perunaa, niin hyvää, kuin se o n k i n ^ ^ "
Kerholiiton synnystä on vielä palattava sanomaan muutama sana, sillä se ei siihenkään aikaan käynyt mutkattomasti. Karjalan puolessa Marttajärjestö oli tehnyt samanlaisia havaintoja kotien^alkeelli- -/< sesta tasosta ja siitä huut avast a^hhjaa g apul a s t a, mikä kaiken talouden alalla vallitsi. Martta jänjes' to yritti jo perustaa maatalouskerhoja muutamaan pitäjiin. Samaa yritti myöskin Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Mutta, kun muistaa, että takana oli^ juuri vuoden 191Ö tapahtumat Kaikkine ra a kuuko inoen, ei köyhiä pienviljelijöitä saatu monessakaan pitäjässä järjestöön, jonka nimessä komeili voittaneen armeijan päällikön nimi. Ei Mannerheima-nimetä voitettujen huulilla ollut kovinkaan mieluista. Kaiken tämän tajusi silloinen sosialidemokraattjyen^,kannakselainen j~^tn~i]-innimiii,^pienviljelijä Eeno rusa, joka käsit' ti, että tarkoitukseen tarvitaan heti alusta lähtien valtion ja kuntien tuki ja sitä ei saada, elleivät kaikki piirit ole puuhassa tasapuolisesti mukana. Hän ja so-nli.ti-ehrf-n.;..en muutkin sillois e tk^j ohto henkilöt selittivät asiaa niin Marttaliitossa kuin Kenraali Mannerheimin Lastensuojelulii
- 5 tossakin sekä kaikissa muissa senaikaisissa keskusjär jestöässä. kaikki tajusivat, että asia oli niinkuin PuaspselitVj^-ja lupautuivat työhön mukaan. Näin m tätä liittoa olivat perustamassa myöskin Työväen Sivistysliitto, KK, OTK, SOK, Pienviljelijäin Keskusjär jestöt, Pel 1 ervo-seuräy itäädulsustuottajat, Marttaliitto, jotka kaikki ovat näihin päiviin saakka auliisti antaneet toimihenkilöitään tämän liiton eri johtoportaisiin. Heti saatiin myöskin liitolle ja koko työlle voimakas valtion ja niiåen edistyksellisten kuntien tuki, jotka halusivat tällaisen kerhoneuvojan alueelleen. Hämeen läänissä Hausjärvi, Janakkala, Asikkala ja Hollola olivat alkupään kerho työntekijöitä, mutta esim. oma kotikuntani, pieni, köyhä ja kaukainen Ypäjä ei taida vielkään tietää mitään^fåfrhotyöstä. Siis taas ne kunnat, joissa oli jo silloin valistuneet johtohenkilöt tajusivat, että heidän kannattaa ottaa niinkuin puolella palkalla tällainen ammattihenkilö työskentelemään nuorison hyväksi, koska valtionavun muodossa on näihin päiviin saakka saatu kerhoneuvojän palkasta jokseenkin puolet.
- 6 - S^^sen^yönnän, sttä mårwmft käsittääkseni kerhotyössä tapahtui^vtime /vuosikymmenen aikana niinkuin paikallaan polkemista ja sen lasken johtuvan siitä, että samat parihevoset kerholiiton johtokunnan puheenjohtaja, kunnallisneuvos keno Pusa ja kerholiiton johtaja maanviljelysneuvos Aatos Tavaila olivat yhdess vuotta kerholiiton johdossa niin suvereenisesti, että kukaan muu ei varmaan edes yrittänyt keksiä mitään uudi tuksia tähän työhön, vaikka yhteiskunta koko ajan kerhon perustamisesta lähtien ja yhä edellee p-nrenee /puimagv vauhtia eteenpann^tsiikä oki ajankohtaista kerhotyötä 40 vuotta sitten, ei enää ole ainakaan kaikissa kohdin e?- ctrtg^rrs-rt,- mutta yks: asia on yhä varma, nyt vielä enemmän kuin 40 vuoi ta sitten nuoret tarvitsevat kaikenlaiseen hyvääi harrastukseen ohjaavaa kättä. Nyt vielä useammat äidit kuin 40 vuotta sitten käyvät työssä kodin ulkopuolella eikä kouluikäisille lapsille ole heidän työaikanaan monessakaan kodissa järjestettyä huoltoa tai askartelujen ohjaajaa. Väki muuttaa nykyisin myöskin melkein laumot- tain pois varsinaiselta maaseudulta.
- 7 - Maalaiskantien taajamien nuoret erikoisesti mielesfajtlc' täni tarvitsevat omia johtajia. Viime viikolla näin itse, miten 2 parikymmentäotiasta nuorukaista iski jollakin putkenpätkällä rikk:$ Eiamön myymälän/ikkunan tarkoituksella mennä varkaisiin, kerroin pojalleni, että nuo nykyajan nuoret ovat r./vntnafi kauheita, r /O ä& rn tuollaista ilkivaltaa ja törkeätä kielenkäyttöä harrastetaan paki parastaan. Oma lähes 20-vuotias poikani sanoi, että sinä et äiti ymmärrä, ettei tuollaisilta nuorukaisilta paljon muuta voi odottaa- / ' h kaan/ Ei.n néä*tä n j o ole varmaan kukaan koskaan mihinkään hyvään harrastukseen ohjannutkaan, kun ovat pikkupojasta saakka saaneet vain täällä kaupungin kaduill. malkelksia, ei mitään leikkipaikkaa, missä olisi voinut lapiolla moikkaa kaivaa tai kenttää, jossa olisi voinut palloa pelata ja kuurupiiloa leikkiä, ei mitään askarteluhuonetta, jossa ohjaajan avulla olisi rakennettu lennokkeja tai muovattu savea. Tuli mieleeni, että poika taisi sanoa aika lähelt; totuutta.syy nykyiseen^suureen nuorisorikollisuuteen on meissä^nuorten vanhemmissa, kui -^mme näe vaivaa säilyttääksemme heidät rehellisinä ja työteliäinä nuorina, kun puutumme asioiden kulkuun vasta sitten,
kua he jo rikkovat näyteikkunoita ja ovat jo meidä varmaankin kannattaisi pitää nykyistä enemmän ja varata nuorisolle myöskin mahdollisuuden erilaiste askartelutilojen hallussapitoon C&cM Kun on siis olemassa jo valmis järjestö, entinen maatalouskerholiiton luoma piirijärjestö ja sen alaiset kerhoneuvojät, niin miksemme käyttäisi niitäkin kanavia nuorison luokse täysitehoisesti. Kerholiiton johtokunnassa on aina painostettu, että kerhoelinten johtokuntiin on valittava jäseniä kaikista yhteiskuntapiireistä, kuten kerholiittoa perustettaessakin oli, jotta kaikki piirit tuntivat työn omakseen yhä edelleenkin. Työn laatuhan nuorison keskuudessa on täysin johtokunnan määrättävissä ja kunta, joka myöntää s- tukseen oj^n sillä ehdolla, että kerhon toimesta hoidetaan taajama-alueitten puutarha eli pihakilpailut.