Yrttien hyödyntäminen Suomessa. Mikkonen, H. & Moisio, S. 2009

Yrttien hyödyntäminen Suomessa Mikkonen, H. & Moisio, S. 2009

2 Tiivistelmä Yrttien hyödyntäminen Suomessa Asiasanat: kyselytutkimus, käyttökohteet, luonnonyrtit, mausteyrtit, poiminta, viljely Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisen aikuisväestön nykyistä yrttituntemusta sekä kahdessatoista vuodessa tapahtunutta yrttien hankinta- ja käyttötapojen kehitystä. Työ toteutettiin kesällä 2009 uusimalla vuonna 1997 Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksen kanssa tehty vastaava postikysely. Tutkimuskohteeksi valittiin työikäistä väestöä satunnaispoimintana Suomen väestörekisteristä (Väestörekisterikeskus, PL 70, 00581 Helsinki). Ahvenanmaa jätettiin ruotsinkielisenä alueena tutkimuksen ulkopuolelle. Kyselytutkimus lähettiin kaikkiaan tuhannelle henkilölle, joista kyselyyn vastasi 16 %. Kyselyyn vastanneista naisten osuus oli nyt 68 % ja miesten osuus 32 %. Vastaajien ikä oli 25 64 vuotta. Vastaajat jakautuivat tasaisesti asuinpaikan taajama-asteen mukaan. Väestön jakautumista myötäillen lähes puolet vastauksista tuli Etelä-Suomesta ja Pohjois-Suomesta noin 11 %. Verrattaessa vuoden 1997 tutkimukseen vuonna 2009 naisten osuus oli miehiä suurempi. Lisäksi aiemmassa tutkimuksessa ikäjakauma oli tasainen, mutta nyt vastaajien ikä painottui enemmän vanhempien ikäryhmien osalle. Lähes kaikkiin kotitalouksiin hankittiin yrttejä tutkimusaineiston 2009 mukaan. Hankintatapoja oli yleensä useita, mutta pääasiassa yrtit ostettiin vähittäiskaupasta (88 % vastaajista). Yrttejä myös viljellään ja poimitaan aktiivisesti itse. Torit, suoramyyntipaikat ja luontaistuotekaupat ovat nettikauppaa ja apteekkia yleisempiä yrttien ostopaikkoja. Yrttien kotimaisuutta arvosti yli 90 % vastaajista vuosina 1997 ja 2009. Perusteluina olivat mm. kotimaisten yrttien puhtaus, tuoreus ja maukkaus. Yrttien viljely oli poimintaa aktiivisempaa. Vuonna 2009 noin 60 % vastaajista viljeli ja 40 % poimi yrttejä omaan käyttöön. Vuonna 1997 vastaavat luvut olivat 40 ja 20 %. Naisten ja miesten kesken yrttien poimintainnokkuudessa ei ollut eroa, mutta naiset viljelivät yrttejä ahkerammin kuin miehet. Tutkimusaineiston vanhimmat henkilöt harrastivat poimintaa eniten (58 % 55-64 -ikäisistä vastaajista). Yrttien viljelyaktiivisuudessa ei ollut eri ikäryhmien välillä eroja. Asuinläänillä tai asuinpaikan taajama-asteella ei ollut näkyvää vaikutusta vastaajien yrttien poiminta- tai viljelyaktiivisuuteen. Yrtit poimittiin ja viljeltiin omaan käyttöön. Yleisimmin käytettäviä luonnonyrttejä olivat vuonna 1997 mustaherukka, nokkonen ja katajanmarjat. Mustaherukan, koivun ja vadelman lehdet ovat säilyttäneet asemansa suosituimpina juomien valmistukseen käytettävinä yrtteinä. Samoin nokkonen on edelleen suosittu keitoissa, laatikkoruuissa ja muhennoksissa sekä leivonnassa käytettävä luonnonyrtti. Usealle vastaajalle tuttuja ovat myös katajanmarjat maustekäytössä ja voikukanlehdet salaattiaineksena. Mausteyrteistä tillin, persiljan, ruoho- ja valkosipulin tunsivat ja niitä myös käyttivät lähes kaikki vastaajat sekä vuonna 1997 ja 2009. Valkosipulin käyttäjien määrä jäi hieman alle 90 %:n vuonna 1997. Näiden yrttien viljely basilika mukaan lukien oli nyt myös kaikkein yleisintä.

3 Sisällysluettelo I Tutkimuksen tavoitteet... 4 II Materiaalit ja menetelmät... 5 III Tulokset vuonna 2009 ja vertailu vuoden 1997 tuloksiin... 7 1 Vastaajien taustatiedot... 7 2 Luonnonyrttien käyttö... 8 2.1 Luonnonyrttilajien käyttö elintarvikkeina... 8 2.2 Luonnonyrttien muu kuin elintarvikekäyttö... 9 2.3 Luonnonyrttien käyttökohteet erilaisissa elintarvikkeissa... 9 2.4 Luonnonyrttien tuotemuodot... 11 2.5 Luonnonyrttien käyttö elintarvikkeina taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009... 12 3 Luonnonyrttien tuntemus ja talteenotto... 13 3.1 Luonnonyrttien tuntemus... 13 3.2 Luonnonyrttien tuntemus ja poiminta... 14 3.3 Luonnonyrttien poiminta taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009... 14 4 Mausteyrttien käyttö... 16 4.1 Mausteyrttilajien käyttö... 16 4.2 Mausteyrttien käyttökohteet... 17 4.3 Mausteyrttien tuotemuodot... 17 4.4 Mausteyrttien käyttö elintarvikkeina taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009... 18 5 Mausteyrttien tuntemus ja viljely... 19 5.1 Mausteyrttien tuntemus... 19 5.2 Mausteyrttien tuntemus ja viljely... 20 5.3 Mausteyrttien viljely taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009... 21 6 Yrttien käyttötavat ja hankinta... 23 6.1 Yrttien käyttötapoihin vaikuttavia tekijöitä... 23 6.2 Yrttien hankintatavat... 24 6.3 Yrttien tarjontaan liittyvät toiveet... 25 6.4 Yrttien kotimaisuus hankintakriteerinä... 25 6.5 Yrttien hankintasyyt... 25 IV Pohdinta... 28 7 Aineisto ja menetelmät... 28 8 Yrttien tuntemus, hankinta ja käyttö... 28 8.1 Yrttien tuntemus... 28 8.2 Yrttien käyttö ja hankinta... 29 8.3 Yrttien poiminta ja viljely... 29 V Johtopäätökset... 31 Lähteet... 32 Liitetaulukot Liitteet Liite 1 Saatekirje Liite 2 Kyselylomake

4 I Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisen aikuisväestön nykyistä yrttituntemusta sekä yrttien hankinta- ja käyttötapojen kehitystä 12 vuoden aikana vertaamalla tuloksia vuonna 1997 Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitoksen kanssa tehtyyn vastaavaan kyselytutkimukseen (Österman 1998).

5 II Materiaalit ja menetelmät Kysely toteutettiin postitse kesällä 2009. Tutkimuskohteeksi valittiin suomalaisia 25 64 - vuotiaita henkilöitä satunnaispoimintana väestörekisteristä (Väestörekisterikeskus, PL 70, 00581 Helsinki). Ahvenanmaa jätettiin ruotsinkielisenä alueena poiminnan ulkopuolelle. Kyselytutkimus lähettiin kaikkiaan tuhannelle suomalaiselle henkilölle 10.6.2009. Kyselyn mukana lähetettiin myös palautuskuori sekä saatekirje, joka on esitetty liitteessä 1. Tutkimukseen osallistumista motivoitiin luonnontuotearpajaisilla. Vastauksia kertyi määräaikaan 31.7.2009 mennessä 164 kappaletta, jotka oli mahdollista ottaa tutkimusaineistoksi niiltä osin kuin kysymyksiin oli vastattu. Kyselylomake on esitetty liitteessä 2. Vastaamista pyrittiin helpottamaan antamalla kysymyksiin valmiit vaihtoehdot, joita oli muutamissa kohdissa mahdollisuus tarkentaa. Lisäksi kyselyssä oli mukana tiivistettynä ainoastaan keskeisimmät kohdat Östermanin (1998) tutkimuksen 72 kysymyksestä. Nyt kyselylomakkeessa esitettiin 18 kysymystä aiheista: Taustatiedot Yrttien tuntemus, poiminta ja viljely Yrttien hankinta ja käyttö Tutkimusaineiston yrttilajit on jaoteltu kahteen ryhmään 1 luonnonyrtit: 2 mausteyrtit: ahomansikan lehdet kamomillasaunion kukinnot kanervan kukinnot katajanmarjat katajanversot koivun lehdet kultapiiskun kukinnot kuusenkerkät maitohorsman lehdet/versot mustaherukan lehdet nokkonen peltokorte pihlajan lehdet poimulehti puna- tai valkoapilan lehdet/kukinnot siankärsämön kukinnot sianpuolukan lehdet vadelman lehdet voikukan kukinnot/lehdet/juuri vuohenputki väinönputki basilika fenkoli iisoppi kehäkukka kirveli, maustekirveli, saksankirveli kumina kynteli lipstikka meirami mintut oregano eli mäkimeirami persilja ranskalainen tai venäläinen rakuuna rosmariini ruohosipuli salvia sitruunamelissa tilli timjami valkosipuli Kyselyssä yrtit ryhmiteltiin luonnonvaraisiin ja viljeltäviin maustekasveihin. Rajanveto on kuitenkin osittain keinotekoinen, sillä useat yrtit esiintyvät molemmissa ryhmissä. Eräät luonnossa kasvavat yrtit tunnetaan nykyisin parhaiten viljeltävinä lajikkeina mm. mustaherukka, ja vadelma, joiden lehdet sopivat yrttikäyttöön. Yrttien viljely on myös

6 monimuotoista, sillä yrttejä kasvatetaan pelloilla, puutarhassa, kasvihuoneissa tai huonekasveina. Kysyttäessä yrttien tuntemusta, poimintaa ja viljelyä (kysymykset 5 ja 6) vastaajalle jäi epäselväksi tarkoitettiinko tuntemusta yrtin ulkonäön, maun tai pelkän nimen perusteella. Vastauksissa esiintyy vaihtelua kysymyksen tulkinnan mukaan. Osa vastaajista saattoi vastata yrtin ulkonäön tunnistamisen perusteella kieltävästi, mutta saman yrtin käyttökysymyksen osalta myöntävästi. Yrttien käyttöalueiden selvittämisessä pääpaino oli elintarvikekäytössä. Yleensä yrttejä käytetään ruokien ja juomien mausteena, raaka-aineena ja koristeena. Yrttejä on saatavana myös erilaisina ravintolisinä, kuten uutteina, puristeina, kapseleina tai jauheina. Lisäksi selvitettiin myös muita käyttöalueita, sillä yrttejä käytetään usein myös kosmeettisina ihon- ja hiustenhoitotuotteina, hajusteina, kylpytuotteina ja rohdoksina. Muita yrttien käyttöalueita ovat mm. käsityötuotteet ja viherrakentaminen. Tuloksista laskettiin frekvenssi- ja prosenttijakaumat. Muuttujien välisiä yhteyksiä verrattiin ristiintaulukoinnilla. Tilastollisena testinä käytettiin x 2 testiä. Tulokset on esitetty tässä työssä pääasiassa kuvina. Kuvien mukaan numeroidut liitetaulukot sisältävät lisätietoa lukuina.

7 III Tulokset vuonna 2009 ja vertailu vuoden 1997 tuloksiin Vuoden 1997 tulokset on esitetty tutkimuksen Österman (1998) mukaan. 1 Vastaajien taustatiedot Vastaajien taustatietoprofiileissa oli hieman eroja vuosina 1997 ja 2009 (kuva 1, liitetaulukko 1). Naiset vastasivat molempiin kyselyihin miehiä ahkerammin. Nyt naisten osuus oli merkitsevästi suurempi (68 %) kuin vuonna 2009 (55 %). Vastaajien ikä oli 25 64 vuotta. Aiemmassa tutkimuksessa ikäjakauma oli tasaisempi, sillä nyt vastaajat painottuivat enemmän vanhempien ikäryhmien osalle. Vastaajat jakautuivat nyt tasaisemmin asuinpaikan taajama-asteen mukaan kuin vuonna 1997. Suuremmista taajamista ja etenkin pääkaupunkiseudulta vastauksia tuli nyt aiempaa enemmän. Vuonna 1997 tutkimusaineisto painottui maaseudun väestökeskuksiin ja alle 50 000 asukkaan kaupunkeihin. Tässä tutkimuksessa nämä asuinpaikat on yhdistetty ryhmäksi, joka on nimetty alle 50 000 asukkaan taajamaksi. Lisäksi vuoden 1997 asuinpaikkaa maaseutu vastaa tässä tutkimuksessa nimike taajaman ulkopuolella. Valtaosa vastauksista saatiin molempina vuosina Etelä-Suomen läänistä. Nyt Etelä-Suomesta vastaajia oli yli 40 % ja Oulun ja Lapin läänistä yhteensä ainoastaan 11 %. Oulun ja Lapin läänit yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi, joka vuoden 1997 tutkimuksessa oli nimetty Pohjois- Suomen alueeksi. Lisäksi vuoden 1997 tutkimuksen Keski-Suomeksi nimetty alue (9 %) on kuvassa 1 jaettu tasaisesti Itä- ja Länsi-Suomen läänien kesken. SUKUPUOLI nainen mies IKÄ 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45-54 vuotta 55-64 vuotta ASUINPAIKKA* taajaman ulkopuolella taajama, alle 50 000 as. taajama, yli 50 000 as. pääkaupunkiseutu ASUINLÄÄNI ** Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun ja Lapin lääni 0 10 20 30 40 50 60 70 80 % vastaajista vuonna 2009 % vastaajista vuonna 1997 * vuonna 2009 taajama-aste ja vuonna 1997 taajama-astetta vastaavat asuinpaikat ** vuonna 2009 asuinlääni ja vuonna 1997 asuinlääniä vastaavat alueet Kuva 1. Vastaajien taustatiedot vuosina 1997 (n = 245) (Österman 1998) ja 2009 (n = 162 164).

8 2 Luonnonyrttien käyttö 2.1 Luonnonyrttilajien käyttö elintarvikkeina Yleisimmin käytetyt luonnonyrtit olivat mustaherukanlehdet, nokkonen ja katajanmarjat (ainakin 25 % vastaajista käytti näitä yrttejä) vuonna 1997 (kuva 2, liitetaulukko 2). Myös nyt tehdyssä kyselyssä nämä olivat suosituimmat elintarvikkeina käytettävät yrtit. Yli 40 % vastaajista kertoi käyttävänsä näitä yrttejä ruokien tai juomien valmistuksessa. Koivun lehtien käyttäjien määrä oli pysynyt reilun 20 % tuntumassa. Voikukan ja vadelman lehtiä ilmoitti käyttävänsä elintarvikkeina noin neljäsosa vastaajista, kun niiden käyttäjiä oli kaksitoista vuotta aiemmin yksi kymmenestä. mustaherukka nokkonen katajanmarjat voikukka koivun lehdet vadelma kuusenkerkät kamomillasaunio ahomansikka* maitohorsma apilat* poimulehti katajanversot* kanerva kultapiisku siankärsämö vuohenputki pihlaja väinönputki* peltokorte sianpuolukka 0 10 20 30 40 50 60 70 % vastaajista kertoi käyttävänsä yrttiä vuonna 2009 % vastaajista kertoi käyttävänsä yrttiä elintarvikkeena vuonna 2009 % vastaajista kertoi käyttävänsä yrttiä elintarvikkeena vuonna 1997 * Yrtti ei ollut mukana yrttilistassa vuoden 1997 tutkimuksessa. Kuva 2. Luonnonyrttilajien käyttö vuosina 1997 (n = 201 210) (Österman 1998) ja 2009 (n = 157 162).

9 Vuonna 1997 kuusenkerkkien käyttäjien määrä ylsi lähes 10 prosenttiin, vaikka kuusenkerkkä oli silloin vieras noin kolmasosalle vastaajista. Kahdentoista vuoden aikana kuusenkerkät ovat tulleet tutummiksi, ja nyt noin 16 % vastaajista kertoi käyttävänsä niitä elintarvikkeina. Yrtin tunteminen ei kuitenkaan aina ole suoraan yhteyksissä sen käyttöön. Esimerkiksi kamomillasaunion käyttäjiä on suhteellisen paljon (12 % vastaajista), vaikka se oli vieras yli puolelle vastaajista. Toisaalta pihlajan lehtien käyttäjiä oli ainoastaan noin 2-3 % vuosina 1997 ja 2009, vaikka pihlaja tunnettiin yrttikasvina hyvin ja mm. kamomillasaunioa paremmin. 2.2 Luonnonyrttien muu kuin elintarvikekäyttö Vuonna 2009 luonnonyrttejä käytti eri tarkoituksiin 83 % vastaajista. Noin 7 % vastaajista käytti näitä yrttejä pelkästään muissa käyttötarkoituksissa kuin elintarvikkeina. Elintarvikkeina käytettiin harvoin (alle 20 % vastaajista) kanervaa, pihlajaa ja sianpuolukkaa. Vuonna 2009 rohdoskäytössä yleisimmät luonnonyrtit olivat koivunlehdet, kuusenkerkät, nokkonen, voikukka ja siankärsämö. Koivunlehdet olivat käytetyimmät myös kosmetiikkatuotteissa. Käsityö- ja koristekäytössä ensimmäisen sijan valloittivat kanervan kukinnot ja toisen sijan jakoivat koivun lehdet ja puna- ja valkoapilan kukinnot ja lehdet. Kolmanneksi eniten käsitöissä ja koristeina käytettiin pihlajan lehtiä. 2.3 Luonnonyrttien käyttökohteet erilaisissa elintarvikkeissa Kaikkia kuvissa 3 ja 4 esitettyjä luonnonyrttejä käytettiin juoma-aineksina vuosina 1997 ja 2009 (liitetaulukot 3 ja 4). Juomayrtteinä suosituimmat olivat mustaherukan, koivun ja vadelman lehdet 22 48 % vastaajista (n(1997)=87 92, n(2009)=124 157). Kuuden suosituimman juomayrtin ryhmässä olivat kumpanakin vuonna myös kuusenkerkät, kamomillasaunio ja nokkonen. Keittoja, laatikkoja ja muhennoksia ryydittivät luonnonyrteistä etenkin nokkonen ja katajanmarjat. Salaattiyrteistä suosituin oli voikukka (18 % vastaajista vuonna 2009, n=150 ja 31 % vastaajista vuonna 1997, n=84). Salaateissa maistuivat myös mm. mustaherukan ja koivun lehdet, nokkonen, maitohorsma ja poimulehti. Nokkonen on erityisen monikäyttöinen luonnonyrtti, jota suositaan myös leivonta- ja jälkiruokakäytössä. Vuosien 1997 ja 2009 tuloksissa esiintyvien prosenttilukujen keskinäisessä vertailussa on huomattava, että vuonna 1997 tähän kysymykseen vastanneiden osuus on melko pieni (osuus oli noin 1/3 koko vastaajamäärästä). Lisäksi juomat esiintyvät vuonna 2009 yhtenä ryhmänä, mutta vuoden 1997 tutkimuksessa ne on erotettu teenkaltaisiin juomiin ja kotiviiniin. Vuoden 1997 tutkimuksessa on lisäksi ryhmä mausteet, joka saattaa esiintyä päällekkäin muiden ryhmien, etenkin keitot, muhennokset -ryhmän, kanssa.

mustaherukka koivun lehdet vadelma kuusenkerkät kamomillasaunio ahomansikka nokkonen voikukka kanerva katajanmarjat siankärsämö apilat kultapiisku maitohorsma katajanversot poimulehti sianpuolukka peltokorte pihlaja väinönputki vuohenputki 10 2009 % vastaajista 80 70 60 50 40 30 20 10 0 juomat keitot, laatikot salaatit leivonnaiset, jälkiruoat muu käyttö Kuva 3. Luonnonyrttien käyttö erilaisissa elintarvikkeissa vuonna 2009 (n = 123 157). 1997 % vastaajista 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 juomat mausteet salaatit sellaisenaan kotiviini keitot, muhennokset leivonta muu Kuva 4. Luonnonyrttien käyttö erilaisissa elintarvikkeissa vuonna 1997 (n = 84 92).

11 2.4 Luonnonyrttien tuotemuodot Luonnonyrttejä käytetään pääasiassa tuoreena sesonkikaudella vuosien 2009 ja 1997 tutkimusaineistojen mukaan (kuvat 5 ja 6, liitetaulukot 5 ja 6). Kaikkia kuvissa 5 ja 6 esitettyjä luonnonyrttejä käytetään myös kuivattuina. Tyypillisiä kuivayrttejä ovat katajanmarjat, nokkonen, mustaherukan, koivun ja vadelman lehdet sekä kamomillasaunio. Mustaherukan, koivun, vadelman ja ahomansikan lehtiä sekä kamomillasaunion kukintoja käytetään lisäksi teeksi hiostettuna (5-13 % vastaajista vuonna 2009, n=124 157). Luonnonyrteistä ainoastaan nokkosta pakastetaan nykyisin melko yleisesti (7 % vastaajista vuonna 2009, n=154). Vuosien 1997 ja 2009 tuloksissa esiintyvien prosenttilukujen keskinäisessä vertailussa on huomattava, että vuonna 1997 tähän kysymykseen vastanneiden osuus on melko pieni (osuus oli noin 1/3 koko vastaajamäärästä). 2009 % vastaajista 80 70 60 50 40 30 20 10 0 tuore kuivattu hiostettu pakastettu Kuva 5. Luonnonyrttien yleisimmin käytetyt tuotemuodot vuonna 2009 (n =123 157). 1997 % vastaajista tuore kuivattu hiostettu pakastettu 120 100 80 60 40 20 0 Kuva 6. Luonnonyrttien yleisimmin käytetyt tuotemuodot vuonna 1997 (n = 84 92).

12 2.5 Luonnonyrttien käyttö elintarvikkeina taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009 Elintarvikkeina luonnonyrttejä käytettiin nyt enemmän kuin kaksitoista vuotta aiemmin (luonnonyrttien käyttäjiä oli nyt 77 %, n=162, ja vuonna 1997 54 % vastaajista, n=245) (kuva 7, liitetaulukko 7). Käyttäjistä valtaosa oli molemmissa tutkimuksissa naisia. Eri ikäryhmien välillä, asuinpaikan taajama-asteella tai sijainnilla ei todettu kummassakaan tutkimuksessa yhteyttä luonnonyrttien käyttöön. Luonnonyrttien käyttö elintarvikkeina oli lisääntynyt sekä miesten että naisten keskuudessa verrattuna vuoden 1997 tutkimusaineistoon. Luonnonyrttien käyttäjiä oli nyt merkitsevästi enemmän kaikissa ikäryhmissä eri taajama-asteilla lukuun ottamatta 35 44 -vuotiaita ja alle 50 000 asukkaan taajamissa asuvia vastaajia. Eteläsuomalaisia luonnonyrttien käyttäjiä oli nyt merkitsevästi enemmän verrattuna vuoteen 1997. SUKUPUOLI nainen mies IKÄ 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45-54 vuotta 55-64 vuotta 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 % vastaajista käytti luonnonyrttejä vuonna 2009 % vastaajista käytti luonnonyrttejä vuonna 1997 ASUINPAIKKA taajaman ulkopuolella taajama, alle 50 000 as. taajama, yli 50 000 as. pääkaupunkiseutu ASUINLÄÄNI Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun ja Lapin lääni Kuva 7. Luonnonyrttien käyttö taustatietojen mukaan vuosina 1997 (n = 245 246) (Österman 1998) ja 2009 (n = 161 162).

13 3 Luonnonyrttien tuntemus ja talteenotto 3.1 Luonnonyrttien tuntemus Luonnonyrtit tunnettiin nyt kauttaaltaan paremmin kuin kaksitoista vuotta aiemmin tehdyssä tutkimuksessa (kuva 8, liitetaulukko 8). Mustaherukka, nokkonen, koivu, voikukka, vadelma, kataja ja pihlaja olivat tuttuja yrttikasveja yli 80 %:lle vastaajista vuosina 2009 ja 1997. Vuonna 2009 samaan ryhmään pääsivät myös apilat, kanerva, kuusenkerkät, ahomansikka ja maitohorsma. Kanerva, kuusenkerkät ja maitohorsma tunnettiin melko hyvin (65 72 % vastaajista) myös vuonna 1997. Apilan, ahomansikan ja väinönputken tiedot puuttuvat vuodelta 1997, sillä ne eivät tuolloin olleet mukana vastaajille annetussa yrttilistassa. Ainoastaan sianpuolukkaa ei tunnettu merkitsevästi paremmin kuin 12 vuotta sitten. Nyt noin puolet vastaajista ei tunnistanut sitä ja se oli vastaajille vierain luonnonyrtti. Vuonna 1997 yli puolet vastaajista ei tunnistanut sianpuolukan lisäksi myöskään seuraavia yrttejä: kamomillasaunio, peltokorte, poimulehti, vuohenputki ja kultapiisku. mustaherukka nokkonen koivun lehdet voikukka** vadelma katajanmarjat apilat* pihlaja kanerva kuusenkerkät ahomansikka* maitohorsma siankärsämö poimulehti kultapiisku vuohenputki peltokorte kamomillasaunio väinönputki* sianpuolukka 0 20 40 60 80 100 % vastaajista tunsi seuraavat yrtit vuonna 2009 % vastaajista tunsi seuraavat yrtit vuonna 1997 * Yrtti ei ollut mukana yrttilistassa vuoden 1997 tutkimuksessa. ** Vuoden 1997 tutkimuksessa voikukan lehdet, kukinnot ja juuri esitetään erillään. Tässä tiedot on yhdistetty. Kuva 8. Luonnonyrttien tuntemus vuosina 1997 (n = 201 210) (Österman 1998) ja 2009 (n = 156 163).

14 3.2 Luonnonyrttien tuntemus ja poiminta Lähes puolet vastaajista tunsi kaikki kuvassa 9 mainitut luonnonyrtit vuonna 2009. Yrttien poiminta ei ollut kuitenkaan yhtä yleistä (kuva 9, liitetaulukko 9). Ainakin puolet vastaajista kertoi poimivansa luonnonyrteistä ainoastaan mustaherukkaa ja nokkosta. Koivun lehtien, katajanmarjojen, voikukan ja kuusenkerkkien poimijoiden määrä ylsi yli 20 prosenttiin, vadelman, apiloiden, kanevan, ahomansikan, maitohorsman ja siankärsämön 10 20 prosenttiin. mustaherukka nokkonen koivun lehdet katajanmarjat voikukka kuusenkerkät vadelma apilat kanerva ahomansikka maitohorsma siankärsämö poimulehti pihlaja kultapiisku katajanversot kamomillasaunio peltokorte sianpuolukka väinönputki vuohenputki 0 20 40 60 80 100 Kuva 9. Luonnonyrttien tuntemus ja poiminta vuonna 2009 (n = 156 163). % vastaajista ilmoitti tuntevansa seuraavat yrtit % vastaajista ilmoitti poimivansa seuraavia yrttejä 3.3 Luonnonyrttien poiminta taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009 Tutkimusaineistojen mukaan luonnonyrttejä poimittiin nyt aktiivisemmin kuin 12 vuotta sitten. Yrttejä poimi 20 % vastaajista vuonna 1997 ja 42 % vuonna 2009 (kuva 10, liitetaulukko 10). Sekä naisten että miesten poimintainnokkuus on noussut merkitsevästi. Ikäjakaumasta vanhimmat (55 64 -vuotiaat) poimivat yrttejä innokkaimmin vuonna 2009. Tämän ikäryhmän lisäksi myös nuorimmat (25 34 -vuotiaat) ovat nyt aktiivisempia poimijoita aiempaan tutkimusaineistoon verrattuna.

15 Poiminta-aktiivisuus oli nyt aiempaa suurempi sekä taajaman ulkopuolella että taajamissa Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä asuvilla vastaajilla. Yrtit poimittiin luonnosta omaan käyttöön, yksikään vastaaja ei poiminut yrttejä myyntiä varten vuonna 2009. SUKUPUOLI nainen mies IKÄ 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45-54 vuotta 55-64 vuotta ASUINPAIKKA taajaman ulkopuolella taajama, alle 50 000 as. taajama, yli 50 000 as. pääkaupunkiseutu ASUINLÄÄNI Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun ja Lapin lääni 0 10 20 30 40 50 60 70 % vastaajista poimi luonnonyrttejä vuonna 2009 % vastaajista poimi luonnonyrttejä vuonna 1997 Kuva 10. Luonnonyrttien poiminta taustatietojen mukaan vuosina 1997 (n= 244 245) ja 2009 (n = 161 163).

16 4 Mausteyrttien käyttö 4.1 Mausteyrttilajien käyttö Suosituimpia mausteyrttejä olivat tilli, persilja, valkosipuli, ruohosipuli, basilika ja oregano, joita käytti 78 95 % vastaajista vuosina 1997 ja 2009 (kuva 11, liitetaulukko 11). Minttujen, sitruunamelissan ja salvian sekä useiden muiden mausteyrttien käyttäjiä oli nyt enemmän kuin 12 vuotta aiemmin. Ainoastaan rakuunan ja kirvelin käyttäjien määrä oli merkitsevästi vähentynyt. Kuvassa 11 esitettyjä yrttejä käytettiin pääasiassa elintarvikkeina lukuun ottamatta kehäkukkaa, jota ainoastaan 13 % vastaajista käytti elintarvikkeena. Kehäkukka tunnettiin koristekasvina (29 % vastaajista). Koristeiksi käytätettäviä yrttejä olivat myös persilja, tilli, ruohosipuli, sitruunamelissa ja valkosipuli (noin 4 % vastaajista). Valkosipulia, minttuja ja persiljaa käytettiin elintarvikekäytön lisäksi rohtoina sekä kehäkukkaa kosmetiikkatuotteissa (4 6 % vastaajista). tilli persilja valkosipuli ruohosipuli basilika oregano timjami meirami mintut sitruunamelissa rosmariini kumina salvia fenkoli lipstikka* rakuuna kirveli kynteli iisoppi* kehäkukka* vihanneskrassi** yrtti-iiso** 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % vastaajista kertoi käytävänsä yrttiä vuonna 2009 % vastaajista kertoi käyttävänsä yrttiä elintarvikkeena vuonna 2009 % vastaajista kertoi käyttävänsä yrttiä elintarvikkeena vuonna 1997 Kuva 11. Mausteyrttilajien käyttö vuosina 1997 (n = 210 237) (Österman 1998) ja 2009 (n = 158 162).

17 4.2 Mausteyrttien käyttökohteet Kuvassa 12 esitetyt yrtit maistuivat salaateissa sellaisenaan, mutta yleisimmin niitä lisättiin keittoihin, muhennoksiin ja laatikoihin (liitetaulukko 12). Keitto- ja laatikkoruokien neljä kärkimakua olivat valkosipuli, tilli, persilja ja ruohosipuli. Nämä yrtit sekä basilika olivat myös salaattikäytössä suosituimmat yrtit. Salaatit olivat mm. kehäkukalle, sitrruunamelissalle ja mintuille tyypillisiä käyttökohteita, mutta kehäkukan käyttö ei kuitenkaan ollut kovin yleistä. Juomayrtteinä käytettiin eniten minttuja ja sitruunamelissaa. Kumina tunnettiin parhaiten leivonta- ja jälkiruokakäytössä, joissa suosittuja olivat myös mm. valkosipuli, mintut, sitruunamelissa, oregano, basilika, persilja ja tilli. 2009 keitot, laatikot salaatit leivonnaiset, jälkiruoat juomat muu käyttö % vastauksista 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 Kuva 12. Mausteyrttien käyttö erilaisina elintarvikkeina vuonna 2009 (n = 158-162). 4.3 Mausteyrttien tuotemuodot Kaikkia kuvassa 13 esitettyjä yrttejä käytettiin sekä kuivattuina että tuoreyrtteinä (liitetaulukko 13). Tyypillisiä kuivayrttejä olivat kumina, meirami, oregano, kirveli, kynteli, rosmariini, timjami, salvia, rakuuna ja iisoppi. Yrttejä, joita käytettiin lähes saman verran kuiva- ja tuoretuotteina, olivat basilika, mintut, lipstikka ja fenkoli. Tuoreyrttejä olivat tyypillisesti sitruunamelissa, ruohosipuli, valkosipuli, persilja, kehäkukka ja tilli. Tilliä, persiljaa ja ruohosipulia käytettiin runsaasti myös kuivattuina ja pakasteina. Lisäksi valkosipulia ja basilikaa käytettiin yrttisuolana, -öljynä, -etikkana ja muina maustevalmisteina (valkosipuli 22 % vastaajista n=162 ja basilika 9 % vastaajista n=160). Ravintolisinä valkosipulia käytti 7 % vastaajista (n=162). Minttuja nautti teevalmisteina 7 % vastaajista (n=160). Muiden yrttien käyttö tee- ja maustevalmisteina sekä ravintolisinä jäi pieneksi (0 2 %, n=158 162).

18 2009 % vastauksista 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 kuivattu tuore pakaste Kuva 13. Mausteyrttien yleisimmin käytetyt tuotemuodot vuonna 2009 (n = 158 162).. 4.4 Mausteyrttien käyttö elintarvikkeina taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009 SUKUPUOLI nainen mies IKÄ 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45-54 vuotta 55-64 vuotta ASUINPAIKKA taajaman ulkopuolella taajama, alle 50 000 as. taajama, yli 50 000 as. pääkaupunkiseutu ASUINLÄÄNI Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun ja Lapin lääni 0 20 40 60 80 100 % vastaajista käytti mausteyrttejä vuonna 2009 % vastaajista käytti mausteyrttejä vuonna 1997 Kuva 14. Mausteyrttien käyttö elintarvikkeina taustatietojen mukaan vuosina 1997 (n = 240 245) (Österman 1998) ja 2009 (n = 161 163).

19 Vuosina 1997 ja 2009 mausteyrttien käyttö oli hyvin yleistä. Käyttäjiä oli 90 100 % vastaajista). Kuvassa 14 on esitetty mausteyrttien elintarvikekäyttö taustatietojen mukaan (liitetaulukko 14). Tutkimusaineistojen mukaan mausteyrttien käyttö on vakiintunut käytännöksi naisilla ja miehillä, kaikissa ikäryhmissä ja asuinpaikasta tai taajama-asteesta riippumatta. Vuoden 1997 tutkimuksessa miehet käyttivät mausteyrttejä vähän harvemmin kuin naiset. Myös taajaman ulkopuolella käyttäjien määrä oli tuolloin pienempi kuin taajamissa asuvilla. 5 Mausteyrttien tuntemus ja viljely 5.1 Mausteyrttien tuntemus Vastaajat tunsivat tavallisimmat mausteyrtit hyvin vuosina 1997 ja 2009 (kuva 15, liitetaulukko 15). Vuoden 2009 yrttilistalta iisoppi oli vastaajille vierain, ja silti sen tunsi kolme vastaajaa kymmenestä. Vuoden 1997 listalla vierain yrtti oli yrtti-iiso, joka jäi silloin vieraaksi 84 % vastaajista. Tutkimusaineistojen mukaan rakuunaa, meiramia ja kirveliä ei tunnettu enää yhtä hyvin kuin 12 vuotta aiemmin. Vuosien 2009 ja 1997 vastaajille annetuissa mausteyrttilistoissa oli hieman eroa: kehäkukka, lipstikka ja iisoppi eivät olleet mukana vuoden 1997 listassa, ja vuoden 2009 listalta puuttuivat yrtti-iiso ja vihanneskrassi. ruohosipuli tilli valkosipuli persilja basilika kehäkukka* mintut oregano kumina timjami meirami rosmariini sitruunamelissa fenkoli salvia kirveli lipstikka* rakuuna kynteli iisoppi* vihanneskrassi** yrtti-iiso** 0 20 40 60 80 100 % vastaajista tunsi seuraavat yrtit vuonna 2009 % vastaajista tunsi seuraavat yrtit vuonna 1997 * Yrtti ei ollut mukana yrttilistassa vuoden 1997 tutkimuksessa. ** Yrtti ei ollut mukana yrttilistassa vuoden 2009 tutkimuksessa. Kuva 15. Yrttien tuntemus vuosina 1997 (n = 210 237) (Österman 1998) ja 2009 (n = 159 164).

20 5.2 Mausteyrttien tuntemus ja viljely Ruohosipuli, tilli, valkosipuli ja persilja olivat tuttuja lähes kaikille vastaajille vuosina 1997 ja 2009. Lisäksi basilikan tuntee nyt 94 % vastaajista. Näitä yrttikasveja myös kasvatetaan nykyisin omaan käyttöön yleisesti (35 71 % vastaajista, kuva 16, liitetaulukko 16). Tilli, persilja ja ruohosipuli olivat myös vuonna 1997 suosituimmat viljely-yrtit, joiden viljelyosuudet olivat 19 26 % vastauksista (kuva 17, liitetaulukko 17). Sitruunamelissan osuus oli 5 % vastauksista, mutta muiden osuudet jäivät pienemmiksi. Vuonna 1997 yrttilistassa mainituista lajeista fenkolia ei esiintynyt vastauksissa lainkaan. Yrttien viljely on nykyisin aiempaa monipuolisempaa, sillä kaikkia kuvassa 17 mainittuja yrttilajeja viljellään (1-13 % vastauksista) ja viljelyosuudet jakautuvat nyt tasaisemmin eri yrttilajien kesken. Vuonna 1997 viljeltyjä yrttilajeja oli keskimäärin yksi vastaajaa kohti laskettuna ja tänä vuonna viisi/vastaaja. 0 20 40 60 80 100 ruohosipuli tilli persilja basilika valkosipuli kehäkukka sitruunamelissa mintut oregano timjami lipstikka rosmariini salvia meirami rakuuna kirveli fenkoli iisoppi kumina kynteli Kuva 16. Yrttien tuntemus ja viljely vuonna 2009 (n = 159 164). % vastaajista ilmoitti tuntevansa seuraavat yrtit vuonna 2009 % vastaajista ilmoitti viljelevänsä seuraavia yrttejä vuonna 2009

21 ruohosipuli tilli persilja basilika valkosipuli kehäkukka* sitruunamelissa mintut oregano timjami lipstikka* rosmariini salvia meirami rakuuna kirveli fenkoli iisoppi* kumina kynteli muut 0 5 10 15 20 25 30 % vastauksista, yrtin viljely vuonna 2009 % vastauksista, yrtin viljely kotitaloudessa vuonna 1997 * Yrtti ei ollut mukana yrttilistassa vuoden 1997 tutkimuksessa. muut 2009: chili, kiinalainen valkosipuli, kurkkuyrtti, lehtiselleri, portulakka, ruusun lehdet ja kiulukat 1997: iisoppi, kehäkukka, korianteri, kumina, kurkkuyrtti, kynteli, rosmariini, vihanneskrassi, yrtti-iiso Kuva 17. Eri mausteyrttien viljelyosuudet (% vastauksista), vuosina1997 (n=323) ja 2009 (n = 867). 5.3 Mausteyrttien viljely taustatietojen mukaan vuosina 1997 ja 2009 Tutkimusaineistojen mukaan mausteyrttien viljelijöitä oli enemmän vuonna 2009 (57 % vastaajista) kuin vuonna 1997 (39 % vastaajista) (kuva 18, liitetaulukko 18). Molemmissa aineistoissa naiset olivat miehiä aktiivisempia yrttien viljelijöitä. Naisten osuus viljelyssä oli nyt merkitsevästi suurempi verrattuna vuoteen 1997. Vuonna 1997 ikäjakauman vanhimmat ryhmät (45 64 -vuotiaat) viljelivät eniten yrttejä nuorempiin verrattuna. Viljelyaktiivisuus oli suurin taajaman ulkopuolella asuvilla vastaajilla. Nyt eri ikäryhmien osuudet viljelyssä olivat melko tasaiset eikä taajama-asteella ollut vaikutusta vastaajien viljelyaktiivisuuteen. Kummassakaan tutkimusaineistossa ei ollut merkitsevää eroa viljelyaktiivisuudessa asuinläänin suhteen. Yrtit viljeltiin pääasiassa oman kotitalouden käyttöön. Ainoastaan yksi vastaaja viljeli yrttejä (valkosipulia) myyntiä varten.

22 SUKUPUOLI nainen mies IKÄ 25-34 vuotta 35-44 vuotta 45-54 vuotta 55-64 vuotta 0 10 20 30 40 50 60 70 % vastaajista viljeli mausteyrttejä vuonna 2009 % vastaajista viljeli mausteyrttejä vuonna 1997 ASUINPAIKKA taajaman ulkopuolella taajama, alle 50 000 as. taajama, yli 50 000 as. pääkaupunkiseutu ASUINLÄÄNI Etelä-Suomen lääni Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Oulun ja Lapin lääni Kuva 18. Mausteyrttien viljely taustatietojen mukaan vuosina 1997 (n= 240 241) ja 2009 (n = 162 164).

23 6 Yrttien käyttötavat ja hankinta 6.1 Yrttien käyttötapoihin vaikuttavia tekijöitä Itse poimitut ja viljellyt yrtit käytettiin pääasiassa omassa kotitaloudessa, joten poiminta ja viljely vaikuttavat positiivisesti yrttien käyttöön. Vastaajat noudattivat pääasiassa tottuja yrttien käyttötapoja vuosina 2004 2009 (kuva 19). Yrttien käyttöä kotitalouksissa oli lisännyt 44 % ja vähentänyt ainoastaan 5 %. Yrttejä ollaan valmiita käyttämään reilummalla kädellä ja monipuolisemmin, jos ruoanlaitossa on mukana yksi tai useampi yrttien viljelystä, poiminnasta tai käytöstä innostunut henkilö. Aiemmassa tutkimuksessa vastaajat noudattivat pääsääntöisesti totuttuja luonnonyrttien käyttötapojaan, ja mausteyrttien käyttöä oli lisännyt yli puolet vastaajista kyselyä edeltäneellä tarkastelujaksolla 1992 1997 (liitetaulukko 19). Yrttien käyttömäärän muutos kotitaloudessa vuosina 2004-2009, % vastaajista 5 54 44 lisääntynyt pysynyt samana vähentynyt Kuva 19. Yrttien käyttömäärien muutokset kotitaloudessa kyselyä edeltäneellä viiden vuoden aikajaksolla (n = 162). Yrttilajeja, joita vastaajat mainitsivat käyttävänsä aiempaa enemmän, oli runsaasti. Suosikeiksi olivat tulleet mm. basilika, tilli, persilja, oregano, nokkonen, ruohosipuli, valkosipuli, muut sipulit, lipstikka, minttu, meirami, rakuuna, rosmariini, pinaatti, sitruunamelissa, kuusenkerkkä, kirveli, portulakka, katajanmarja, korianteri, salvia ja timjami. Eräät vastaajat olivat lisänneet puutarhayrttien tai kaikkien yrttilajien käyttöä. Yrttien käytön lisäämiseen innostavia tekijöitä: viljelymahdollisuus (oma piha, enemmän aikaa viljelyyn, ruukkuviljelyn helppous ja osa puutarhan yrteistä monivuotisia) maukkaus (mm. mausteyrttien käyttö valmismarinadin sijaan) poimintakoulutuksesta, lehdistä ja ruokaohjeista sekä ystäviltä saatu tieto yrteistä on lisännyt kiinnostusta yrtteihin ja kokeilunhalua ruoanlaitossa (esim. savustus, nokkonen kuivattuna ja teen tapaan valmistettavana juomana, eri maille tyypilliset yrtit ja ravintolisät) ja yrttien käyttöä myös muissa kohteissa mm. tuoksuina. parempi (tuoreyrttien) saatavuus, enemmän valikoimaa yrttien keruu luonnosta terveellisyys/terveydenhoito, ruokavalion muutos ja allergia kukkien tai yrttien koristeellisuus muutos kotitaloudessa ja yrttien käsittelylaitteet (oma kuivuri)

24 Käyttöä vähentävät tekijät: terveydelliset rajoitteet ajan puute muutos kotitaloudessa vastaajan suosima yrttilaji on saattanut vaihtua toiseen tai luonnonyrttien sijaan käyttöön on otettu tuoreita mausteyrttejä Yrttien hyvät viljely- ja poimintamahdollisuudet lisäävät yrttien käyttöhalukkuutta. Luonnonyrttien poiminta ja kasvimaaviljely ovat sesonkiluontoisia. Ruukkuyrttejä on kuitenkin mahdollista viljellä ympäri vuoden. Yrttien parempi saatavuus ja monipuoliset valikoimat lisäävät myös niiden käyttöä. Yrttejä suosivaan ruokavalioon ryhdytään usein yrttien uusien käyttötapojen houkuttelemana tai hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vuoksi. Toisaalta terveyssyyt saattavat myös rajoittaa yrttien käyttöä. Ruoanlaitosta vastaavan henkilön kiinnostus yrtteihin vaikuttaa ratkaisevasti niiden käyttömääriin. Mm. ajan puute saattaa vaikuttaa käytön vähenemiseen tai poiminnan ja viljelyn sijaan yrtit hankitaan kaupasta valmiina tuotteina. 6.2 Yrttien hankintatavat Lähes kaikkiin kotitalouksiin hankittiin yrttejä tutkimusaineiston 2009 mukaan. Hankintatapoja oli yleensä useita, mutta pääasiassa yrtit ostettiin vähittäiskaupasta (88 % vastaajista, n(2009)=163). Myös vuonna 1997 mausteyrttien yleisin hankintapaikka oli vähittäiskauppa. Yrttejä myös viljeltiin ja poimittiin aktiivisesti molempien vuosien tutkimusaineistojen mukaan (kuva 20, liitetaulukko 20). Vuonna 2009 noin 40 % vastaajista osti yrttejä torilta, pienvalmistajilta ja suoramyynnistä. Luontaistuotekauppoja tai sukulaisia ja tuttavia yrttien hankintakanavina suosi noin 15 % vastaajista. Nettikauppa ja apteekki olivat hankintakanavista vieraimmat, sillä ainoastaan 1-2 % vastaajista hankki niistä yrttejä. vähittäiskaupasta itse viljellen luonnosta, itse poimien torilta,valmistajalta tai suoramyynnistä tuttavilta tai muualta luontaistuotekaupasta apteekista nettikaupasta kotitalouteen ei hankita yrttejä % vastaajista 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Kuva 20. Yrttien yleisimmät hankintatavat kotitalouksiin vuonna 2009 (n=163).

25 6.3 Yrttien tarjontaan liittyvät toiveet Vastaajat olivat enimmäkseen tyytyväisiä yrttien tarjontaan (85 % vastaajista, n = 158). Tarjontaan tyytymättömät olivat harmistuneita tuoreyrttien huonoon laatuun (nuutuneisiin yrtteihin) sekä yrttien kalleuteen. Päivittäistavarakauppaan tai lähikauppaan toivottiin useampia (tuoreita) yrttilajeja mm. sitruunaruohoa, lehtiselleriä, korianteria ja perinteisiä vanhanajan yrttejä sekä erikoisuuksia lisää tuotevalikoimaa, kuten luomu- ja kausituotteita sekä kotimaisia yrttituotteita eläimille säilytystä tai säilyvyyttä edistäviä yrttipakkauksia: paleltumista estäviä pakkauksia herkästi paleltuville yrteille (kuten basilikalle) sekä pienempiä pakkauskokoja Myös tietoa haluttiin lisää: tuotepakkauksiin maininta yrttien käytöstä ja soveltuvuudesta eri ruokiin, kauppoihin esittelyjä, maistiaisia ja muuta mainontaa sekä asiakkaille ja henkilökunnalle neuvontaa yrttien oikeista säilytystavoista puhtaus, jäljitettävyys tiedot esille eli mistä ja milloin yrtit on poimittu 6.4 Yrttien kotimaisuus hankintakriteerinä Yrttien kotimaisuutta arvosti valtaosa (97 %) vastaajista vuonna 2009 (n=158). Vuonna 1997 luonnonyrttien kotimaisuutta arvostettiin vastaajien keskuudessa saman verran. Tärkeimmiksi kotimaisten yrttien eduiksi mainittiin vuonna 2009: puhtaus (45 % vastaajista) laatu: tuoreus, maukkaus ja kauneus yleinen kotimaisuuden tai kotimaisten tuotteiden arvostaminen turvallisuus, luotettavuus, valvottu alkuperä, tutkimustieto tottumus, kotimaiset yrtit tuttuja lähiruoka ja ekologisuus luomu, luonnollisuus, ei lisäaineita monipuolisuus, saatavuus sekä mahdollisuus kasvattaa yrtit itse Aivan kaikki vastaajat eivät arvostaneet yrttien kotimaisuutta (3 %, n(2009)=158). He mainitsivat syiksi mm yrttien massatuotannon ja kalleuden tai pienet käyttömäärät. Osalla vastaajista ei ollut kotimaisuuden arvostamisesta mielipidettä puolesta eikä vastaan, sillä kysymykseen jätti vastaamatta 4 % vastaajista (n=164). 6.5 Yrttien hankintasyyt Elintarvikekäytössä yrteillä pyritään saamaan vaihtelua ruokiin ja juomiin, mutta lähes yhtä usein yrttien käyttö on totuttu tapa (kuva 21). Vastaajille melkein yhtä tärkeitä olivat myös yrttien terveellisyys ja piristävä ulkonäkö. Suolan korvikkeena yrttejä käytti nyt 35 % vastaajista. Vuosina 1997 ja 2009 vastaajien esittämät hankintasyyt olivat melko samankaltaisia.

26 Syitä käyttää yrttejä elintarvikkeina tuomaan vaihtelua totuttu tapa maustamisessa piristävä ulkonäkö yrttien terveellisyys suolan korvikkeena muu syy muu syy: hyvä maku, kasvisruokavalio, mahdollisuus kasvattaa itse, poimiminen tuo mielihyvää sielulle ja keholle Kuva 21. Tärkeimmät syyt käyttää yrttejä elintarvikkeina (n = 162). Elintarvikekäytön lisäksi yrttejä hankittiin eniten terveydenhoitoa varten sekä sauna- ja kylpytuotteiksi. Yrttejä harrastettiin myös huone- ja puutarhakasveina. Yrtit olivat suosittuja myös kosmetiikkatuotteina ja käsityömateriaaleina (kuva 22). terveyttä hoitavina rohtoina sauna- ja kylpytuotteina Yrttien käyttötarkoituksia huone- tai puutarhakasveina ihon- hiustenhoidossa käsityömateriaaleina muu syy muu syy: kauneus, tuoksu, koristekäyttö Kuva 22. Tärkeimpiä syitä käyttää yrttejä muuten kuin elintarvikkeina (n = 95). Seuraavassa on esitetty kooste vastaajien ehdotuksista yrttialan kehittämiseksi. Tiedottamisen uskottiin kannustavan yrttien käyttöön eniten. Yrttien näkyvämmän markkinoinnin ja hinnan uskottiin myös vaikuttavan ostopäätöksiin.

27 Vastaajien ehdotuksia yrttialan kehittämiseksi Tuote-ehdotukset ja ideat: luomua enemmän edullisemmat tuotteet lahjatuotteiksi sopivat yrttikylvyt Yrttien kotikasvatuksen edistämistä varten myyntiin: valmiit ruukut multineen, johon voi pistää siemenet itämään esikasvatettu yrttitarha keväällä taimia reseptien kera Missä yrttitietoa olisi hyvä esittää? paikallisilla kursseilla tuotepakkauksissa (marinadiohjeet) kaupoissa tauluja, esitteitä ja tuotteiden asettelussa: kuivayrtit tuoreiden viereen myyntiin pikku kirja yrttien yhteydessä Millaista tietoa toivottiin? poiminta, luonnonyrtit viljely käsittelytavat mm. hiostus erilaiset käyttömahdollisuudet: leivonta, värjäys, tahranpoisto, rohtokäyttö Miksi? Suomen luonto on puhdas ja tarjoaa monenlaista syötävää. Yrttialaa tulisi mainostaa työllistäjänä: poimijoita ja poimijakoulutusta tarvitaan. Yrttialan monipuolisuus ja laaja-alaisuus - jokaiselle löytyy sopiva. Monipuoliset hyödyntämismahdollisuudet eri teollisuuden aloilla.

28 IV Pohdinta 7 Aineisto ja menetelmät Vastaajien taustatietoprofiileissa oli hieman eroja vuosina 1997 (Österman 1998) ja 2009. Nyt nuorimmasta ikäluokasta vastaajia oli hieman vähemmän ja 45 54 vuotiaista enemmän verrattuna vuoteen 1997 ja väestön ikäjakaumaan (Tilastokeskus 2009). Kummassakin tutkimuksessa naiset vastasivat kyselyyn miehiä innokkaammin, vaikka työikäisiä naisia ja miehiä oli väestössä lähes saman verran. Läänikohtaiset vastausmäärät vastaavat melko hyvin väestön maantieteellistä sijoittumista. % vastaajista vuonna 1997* % vastaajista vuonna 2009 % työikäisestä väestöstä 2008** nainen 55 68 50 mies 45 32 50 25 34 vuotta 22 15 23 35 44 vuotta 29 20 24 45 54 vuotta 27 35 26 55 64 vuotta 23 27 27 * Österman 1998 ** Tilastokeskus 2009 Vuonna 1997 kyselylomakkeen palautti 49 % ja tänä vuonna kyselyyn vastanneita oli ainoastaan 16 %. Nyt kyselystä ei lähetetty muistutuskirjettä, kuten vuonna 1997. Lukumääräisesti tutkimusotoksia kertyi vertailukelpoinen määrä 246 (vuonna 1997) ja 164 (vuonna 2009). Kyselyihin vastanneet ovat oletettavasti kiinnostuneempia yrteistä kuin ne, joilta vastausta ei saatu, mikä saattoi vinouttaa tuloksia positiiviseen suuntaan. Tutkimusajankohta oli vuonna 1997 (Österman 1998) myöhäissyksyllä ja vuonna 2009 alkukesästä, jolloin yrttien kesäsesonki on ajankohtainen. Kyselyt vastasivat sisällöltään pääasiassa toisiaan, mutta aiempaa kyselyä lyhennettiin ja päällekkäisyyksiä poistettiin kysymyksiä yhdistelemällä. Tämä saattaa vaikuttaa tuloksiin ja hankaloittaa vertailua. 8 Yrttien tuntemus, hankinta ja käyttö 8.1 Yrttien tuntemus Mustaherukka, nokkonen, koivu, voikukka, vadelma, kataja ja pihlaja olivat tuttuja yrttikasveja yli 80 %:lle vastaajista vuosina 2009 ja 1997. Vuonna 2009 samaan ryhmään pääsivät myös apilat, kanerva, kuusenkerkät, ahomansikka ja maitohorsma. Kaasisen (2009) mukaan näistä yrteistä vadelma, kuusi, voikukka, nokkonen ja ahomansikka olivat myös kymmenen parhaiten tunnetun kasvilajin ryhmässä (81 98 % vastaajista tunnisti kasvit kuvista). Kaasisen (2009) tutkimuksessa oli mukana ala- ja yläluokkien sekä lukion oppilaita opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoita, luokanopettajia ja yliopisto-opettajia. Vuosien 2009 ja 1997 tutkimuksissa esitetyistä mausteyrteistä 12 yrttilajia oli tuttuja yli 80 %:lle vastaajista. Tillin, persiljaa, ruoho- ja valkosipulin tunsivat lähes kaikki vastaajat molempina vuosina.

29 8.2 Yrttien käyttö ja hankinta Vaikka useat luonnonyrtit tunnetaan lähes yhtä hyvin kuin mausteyrtit, luonnonyrttien käyttäjiä on vähemmän. Mausteyrtit ovat vakiintuneet jokapäiväiseen käyttöön, mutta luonnonyrtit poimitaan ja valmistetaan pääasiassa sesonkikauden herkuiksi. Mausteyrttejä on päivittäistavarakaupoissa tarjolla runsas valikoima sekä tuore- että kuivatuotteina ympäri vuoden. Tuoreyrttien kulutus on ollut nousussa viime vuosina ja niitä ostaa nykyisin noin 57 % talouksista (Kotimaiset Kasvikset ry. 2009). Tämän tutkimuksen mukaan suosituimmat yrtit ovat myös Kasvistaseen (2006) mukaan eniten käytettyjä yrttilajeja: valkosipuli, tilli, persilja, basilika ja ruohosipuli. Niiden käyttömäärät ovat kuitenkin melko pienet. Valkosipulia käytetään arviolta 220 g ja muita noin 10 80 g henkeä kohti vuodessa tuoreyrtteinä (Kotimaiset Kasvikset ry. Kasvistase 2006). Käytössä suosituimpia yrttilajeja myös viljellään Suomessa myyntiin eniten (Tike Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus 2008). Päivittäistavarakaupassa luonnonyrttejä on tarjolla vähän. Niitä saattaa olla myytävänä lähinnä juomatuotteita, ravintolisinä ja kuivamausteina. Tällaisia tuotteita ovat mm. kamomillatee ja katajanmarjamauste sekä nokkonen kuiva- ja pakastetuotteina. Huonomman saatavuuden lisäksi luonnonyrttien makuja tai käyttötapoja ei mahdollisesti myöskään riittävästi tunneta. Euroopassa mm. Italiassa, Ranskassa ja Britanniassa luonnonyrtit ovat kuitenkin alkaneet tulla aiempaa suositummiksi ja ammattimaisia kerääjiä on jo muutamia (Leinonen 2009). Myös Suomessa eräät ravintolat ovat erikoistuneet luonnonyrttien käyttöön (Mikkonen 2008). Nettikauppa ei ole yleistynyt yrttien myyntikanavana, vaikka kotimaisista yrttitoimittajia on aiempaa enemmän esillä toimijoiden omilla kotisivuilla sekä erilaisissa hakupalveluissa mm. www.arctic-flavours.fi/index.php?inc=ahaku&la=fi ja www.aitojamakuja.fi. 8.3 Yrttien poiminta ja viljely Sekä tässä että kaksitoista vuotta aiemmin tehdyssä Östermanin (1998) tutkimuksessa vastaajat olivat todennäköisesti keskimääräistä kiinnostuneempia yrteistä. Vuonna 2009 noin 60 % vastaajista viljeli ja 40 % poimi yrttejä omaan käyttöön. Vuonna 1997 vastaavat luvut olivat 40 ja 20 %. Yrttien viljely oli molemmissa tutkimuksissa poimintaa aktiivisempaa. Yrtit poimittiin ja viljeltiin omaan käyttöön. Tutkimusten erilaisella kysymysten asettelulla saattaa olla vaikutusta todettuihin poimija- ja viljelijämääriin. Tämän vuoden kysymyksissä erilaiset käyttömahdollisuudet elintarvikekäytön lisäksi myös rohdoksina, kosmetiikka-, käsityö ja koristetuotteina tulivat näkyvämmin esille. Tästä syystä luonnonyrttien poiminnaksi saatettiin nyt helpommin merkitä esimerkiksi koivunoksien keruu saunavihtaa varten tai mausteyrttien viljelyksi kehäkukkien kasvatus silmän iloksi. Yrttien monimuotoiset kasvatusmahdollisuudet pelloilla, puutarhassa, kasvihuoneissa tai huonekasveina mainittiin molemmissa kyselyssä. Mausteyrttien omatoiminen kasvatus kodeissa huone- ja parvekekasveina on tullut ruukkuyrttien laji- ja määräkehityksen myötä kahdentoista vuoden aikana yleisemmäksi, mikä näkyy lisääntyneenä viljelymääränä

30 taajamissa ja pääkaupunkiseudulla. Kyselyissä valmiiksi annetut kasvilajilistat olivat hieman erilaiset, mikä saattoi myös osaltaan vaikuttaa tuloksiin. Jos oletetaan, että kaikki kyselyyn vastaamatta jättäneet eivät olleet kiinnostuneita luonnonyrttien poiminnasta, voidaan luonnonyrttien poimijamääräksi arvioida ainakin 7 % vuonna 2009 ja 9 % vuonna 1997 koko otosta kohden (koko otos vuonna 1997 oli 500, ja vuonna 2009 1000 henkeä). Samalla tavalla voidaan arvioida, että yrttiviljelyä harrasti ainakin 9 % vuonna 2009 ja 23 % vuonna 1997 koko otoksesta.

31 V Johtopäätökset Yrttien lajivalikoima on runsas ja käyttötavat monipuoliset. Lähes jokaisen makuun ja tarpeeseen löytyy sopiva. Yrttien elintarvikekäytöllä pyritään piristämään ruokia ja juomia. Tarkoituksena voi olla yhtä hyvin tutun hyväksi havaitun maun luominen kuin vaihtelunhalu. Lisäksi yrttituotteiden terveellisyys ja kotimaisuus ovat arvostettuja. Päivittäistavarakauppojen laajat tuore- ja kuivayrttien valikoimat tyydyttävät useimmiten kuluttajien tarpeet. Yrttien kallis hinta ja tuoreyrttien nuutuneisuus kuitenkin toisinaan harmittavat, joten sesonkikaudella yrttien poiminta ja viljely tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon. Luonnonyrttien poiminta-, käyttö- ja säilöntätavat eivät ole riittävän tuttuja suomalaisille, joten lisää tiedottamista tarvitaan. Hankinnat suoritetaan mieluiten päivittäistavarakaupasta. Kauppojen hyllyillä kotimaisia yrttejä on kuitenkin tarjolla pääasiassa ruukkuyrtteinä. Muutkin kotimaiset yrttituotteet, myös sesonkiluontoiset luonnonyrtit ja niistä valmistetut tuotteet, saattaisivat olla kuluttajille mieluisia. Nykyisin netin hakupalvelut tarjoavat näille tuotteille myyntikanavia, mutta ne eivät ole kuluttajille tuttuja.

32 Lähteet Kaasinen Arja (2009). Kasvilajien tunnistaminen, oppiminen ja opettaminen yleissivistävän koulutuksen näkökulmasta. Helsingin yliopisto Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 306. Kotimaiset Kasvikset ry. (2009). Yrtit maustavat ja hoitavat. Pieni yrttiopas. www.kasvikset.fi/webroot/1033640/oletussivu.aspx?id=1095805 Kotimaiset Kasvikset ry. Kasvistase 2006. www.kasvikset.fi/suomeksi/asiakkaille/kasvitieto/kasvisten_kulutus Leinonen Tiina (2009). Villiyrtit kerätään nyt. Helsingin Sanomat 11.6.2009. Mikkonen Helmi (2008). Suomalaiset yrtit - keittiöiden runsaudensarvi. Luonnosta Sinulle nettilehti 3/2008. www.arktisetaromit.fi/nettilehti/artikkeli.php?aid=86&lid=11 Tike Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (2008). Puutarhayritysrekisteri 2007. www.matilda.fi/servlet/page?_pageid=516,193&_dad=portal30&_schema=portal30 Tilastokeskus, väestötilastot www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html, viitattu 09. 2009. Österman S. 1998. Luonnonyrttien käyttö Suomessa. Projektiraportti. Arktiset Aromit ry.