07.06.2016 Eduskunnan talousvaliokunnalle Kuten eduskunnan puhemiesneuvostolle lähettämässämme kirjeessä totesimme, kansalaisaloite kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa tähtää siihen, että Suomi irrottautuisi euroalueesta. Jos eduskunta yhtyisi aloitteeseen, se pyytäisi valtioneuvostoa valmistelemaan lakiehdotuksen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen eroamisesta euroalueesta. Eron toteuttamiseksi valtioneuvostolla olisi kuitenkin käytettävissään myös tiedonantomenettely. Aloitteessa euroerolle esitetään sekä taloudellisia, talouspoliittisia että valtiosääntöoikeudellisia perusteluja. Valtiosääntöoikeudelliset kysymykset ovat selvitettävinä perustuslakivaliokunnassa, jolle talousvaliokunta antaa oman lausuntonsa. Asiantuntijoiden käsityksiä euroalueesta Kansalaisaloitteen laatimisen jälkeen asiantuntijoiden tasolla on käyty vilkasta keskustelua euroalueen tulevaisuudesta. Painavimpiin puheenvuoroihin kuuluvat Englannin keskuspankin entisen pääjohtajan Mervyn Kingin viimeaikaiset lausunnot. Euroalueen perusongelma on se, että yhtenäisvaluutassa on mukana liian erilaisia kansantalouksia. Kun jotkut niistä väistämättä menettävät kilpailukykyään, ne joutuvat palauttamaan sitä sisäisen devalvaation ja menoleikkausten avulla. Tämä on johtanut ja johtaa näissä maissa työttömyyden ja tuloerojen kasvuun ja heikentää talouskasvua koko euroalueella. Euroopan keskuspankilla on mahdoton tehtävä. Sen tulisi voida ylläpitää lähes kahden prosentin inflaatiovauhtia, vaikka osassa jäsenmaita inflaatio on nollassa ja osassa miinusmerkkinen. Toteutettavan rahapolitiikan seuraukset ovat arvaamattomat. Euroalueen ongelmien ratkaisemiseksi on esitetty kaksi vaihtoehtoa. Yhtäältä on esitetty, että talouspoliittista päätöksentekoa tulee euroalueella keskittää ja luoda jäsenmaiden välille pysyvät varainsiirtojärjestelmät. Toinen vaihtoehto on euroalueen ainakin osittainen purkaminen.
Suomi edelläkävijäksi Käydyn keskustelun perusteella useimmat asiantuntijat katsovat, että Suomen liittyminen euroalueeseen oli paha virhe. Tämän osoittaa selvästi vertailu Ruotsin taloudelliseen kehitykseen. Lisäksi velkaantuva Suomi on joutunut ja joutuu toisin kuin Ruotsi - rahoittamaan euroalueen puitteissa kriisimaille maksettavaa taloudellista tukea. Useimmat asiantuntijat ovat yhä vakuuttuneempia myös siitä, että Suomen olisi parempi olla euroalueen ulkopuolella. Monet heistä kannattavat Suomen eroamista euroalueesta. Jotkut kuitenkin vastustavat euroeroa sillä perusteella, että se aiheuttaisi heidän mielestään liian suuria hankaluuksia ja kustannuksia. Kun taloudelliset argumentit ovat loppuneet tai käyneet voimattomiksi, on turvauduttu poliittisiin perusteisiin. On muun muassa väitetty, että euroeron jälkeen Suomen ainoa ystävä olisi Venäjä. Venäjän osalta poliittinen perustelu saattaa osua kohdalleen. Epäonnistuneen euroalueen hallittu purkaminen vahvistaisi Suomen, euroalueen ja koko EU:n taloutta. Tähän Venäjä saattaisi todellakin olla tyytyväinen, sillä taloudellisesti menestyvä EU on sille eduksi. Toisaalta Suomella olisi toki runsaasti ystäviä myös EU:n jäsenmaiden keskuudessa. Kriisimaissa kannatetaan laajalti euroeroa, minkä ansiosta niiden talous lähtisi kasvuun ja ne pääsisivät eroon ulkopuolisesta holhouksesta. Euroalueeseen kuulumattomissa maissa taas toivotaan, että perussopimuksen mukainen velvollisuus liittyä euroalueeseen voitaisiin poistaa. Kriisitukea maksaneissa ja maksavissa maissa Kreikan ja muiden kriisimaiden eroa on pidetty toivottavana. Tämä oli euroalueen jäsenmaiden enemmistön kanta siinä yhteydessä kun Kreikan kolmannesta tukipaketista neuvoteltiin. Eroamalla euroalueesta Suomi voisi toimia edistyksen kärkijoukkona ja tehdä siten palveluksen koko euroalueelle ja koko Euroopan unionille. Euroeron käytännöllinen toteuttaminen Kuluneen vuoden aikana käydyssä keskustelussa on alkanut syntyä laaja yhteisymmärrys siitä, kuinka mahdollinen euroero olisi parasta toteuttaa.
Päätös omaan valuuttaan palaamisesta tehtäisiin eduskunnassa valtioneuvoston tiedonannon pohjalta. Tämän jälkeen käytäisiin neuvottelut eron toteuttamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä Euroopan keskuspankin, komission ja euroalueen muiden jäsenmaiden kanssa. Suomalaissa rahalaitoksissa olevat talletukset ja lainat muutettaisiin markoiksi kurssiin yhden suhde yhteen. Käteisrahana käytettäisiin euroja siihen saakka, kunnes markan setelit saataisiin painetuiksi ja kolikot lyödyiksi. Omaan valuuttaan palaamisen jälkeen palkat, eläkkeet, tulonsiirrot ja verot maksettaisiin markoilla. Ruokaa, vaatteita ja muita hyödykkeitä ostettaisiin markoilla. Markka olisi kelluva valuutta. Korot asettuisivat suunnilleen samalle tasolle kuin euroalueella, kuten Ruotsin kokemus osoittaa. Kun Suomen yleinen kustannus- ja hintataso on liian korkea, markan kurssi aluksi heikkenisi. Kilpailukyvyn kohentuessa vienti alkaisi vetää, teollisuustuotanto kasvaa, työllisyystilanne parantua ja kansalaisten tulot nousta. Valtion ja kuntien verotulot lisääntyisivät ja menot vähenisivät. Julkisen talouden kipeimmistä leikkauksista voitaisiin luopua. Markan heikkenemisen vuoksi tuontihyödykkeiden hinnat hieman kohoaisivat. Tämäkin vahvistaisi talouskasvua, kun kysyntä suuntautuisi enemmän kotimaisiin tavaroihin ja palveluihin. Käydyssä keskustelussa euroeroa on vastustettu lähinnä sillä perusteella, että oman valuutan devalvoituminen vaikuttaisi kielteisesti tulonjakoon. Tätä on kuitenkin verrattava niihin mittaviin tulonjakovaikutuksiin, joita hitaan talouskasvun aiheuttama pitkittyvä suurtyöttömyys, heikko ansiokehitys, julkisten palvelujen rapautuminen ja tulonsiirtoihin kohdistuvat leikkaukset saavat aikaan. Euroeron vaikutukset Kun talouskasvu euroeron ansiosta nopeutuisi, kaikki hyötyisivät ja hyvinvointiyhteiskuntaa päästäisiin jälleen kehittämään. Suomen viennin ja teollisuustuotannon taso on niin alhainen, että meillä on lähivuosina mahdollisuudet todella nopeaan talouskasvuun. Euroero parantaisi myös velallisten asemaa.
Jos pysyttäydymme euroalueessa, Suomen luottoluokitus heikkenee edelleen ja korot nousevat. Niistä on vaikea selviytyä, kun tulot eivät kasva vaan jopa pienenevät. Euroeron jälkeen kotimaisten lainojen hoitaminen helpottuisi, kun markkoina maksettavien palkkojen, eläkkeiden ja tulonsiirtojen leikkauksista voitaisiin luopua ja ne alkaisivat jälleen nousta. Ulkomailta otettujen lainojen osalta on epäselvää, kuinka ns. Lex Monetae - periaatetta sovellettaisiin. Saattaa olla, että ne tai osa niistä voitaisiin muuntaa markkamääräisiksi. Mutta vaikka ne säilyisivät muiden valuuttojen määräisinä, euroero pääsääntöisesti helpottaisi niiden hoitamista. Euroeron jälkeen lainojen hoitamiseen tarvittaisiin enemmän markkoja kuin euroja, mutta niitä lähes kaikilla velallisilla kansalaisilla, yrityksillä, valtiolla ja kunnilla olisikin paljon enemmän, kun talous kasvaisi. Suomen kansantalous ja koko suomalainen yhteiskunta siis hyötyisivät välittömästi euroerosta. Euroeron hyödyt ovat kuitenkin vielä suuremmat, kun tarkastellaan jäsenyyden vaikutuksia maamme talouspolitiikkaan ja kansantaloutemme pitkän aikavälin kehitykseen. Viiden presidentin suunnitelma Euroopan unionissa ollaan toteuttamassa niin sanottua viiden presidentin suunnitelmaa todellisen talous- ja rahaliiton synnyttämiseksi euroalueelle. Eurooppa-neuvosto on viime joulukuun kokouksessaan sitoutunut sen toteuttamiseen. Suomen kansantalous poikkeaa olosuhteiltaan kaikista muista euroalueen maista. Tulevaisuudessakin on odotettavissa epäsymmetrisiä häiriöitä, jotka aiheuttavat meille erityisiä ongelmia. Yhä pidemmälle viety talouspolitiikan koordinaatio ja kasvava yhteisvastuu vahingoittavat Suomea muita jäsenmaita enemmän. Täydellisessä talous- ja rahaliitossa mukana oleminen olisi tuhoisaa Suomen kansantaloudelle. Se olisi myös ristiriidassa voimassaolevan hallitusohjelman kanssa.
Kun hallituksen edustajilta on kysytty kantaa mahdolliseen euroeroon, he ovat todenneet, että meidän on opittava elämään euroalueessa. Jos emme opi, on harkittava muita ratkaisuja. Tähänastinen jäsenyytemme euroalueessa on osoittanut, että emme ole oppineet emmekä osaa. Kilpailukykysopimus ja muut toimenpiteet vaikuttavat aivan liian vähän ja aivan liian hitaasti. Niiden lisäksi tarvitaan euroero. Mitä nopeammin, sitä parempi. Paavo Väyrynen