KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 528/2010 rd Modernisering av 66 i äktenskapslagen Till riksdagens talman I lagen om införande av jordabalken (541/1995) stadgas i 19 2 mom. följande: "Om det samtycke som enligt något lagrum behövs för överlåtelse av en fastighet skall bevittnas av två ojäviga vittnen, räcker det efter att nya jordabalken trätt i kraft att samtycket bestyrks av ett köpvittne". Vid införandet av jordabalken borde ytterligare ha stadgats att det räcker att sådana handlingar som avses i 66 i äktenskapslagen bestyrkts av ett köpvittne. Denna brist i lagstiftningen har medfört att t.ex. ett gåvobrev, vari gåvotagarens makes giftorätt utesluts, till denna del har ansetts ogiltigt ifall handlingen inte bestyrkts av ett ojävigt vittne vid sidan av köpvittnet. Det i äktenskapslagen stadgade kravet på två ojäviga vittnen ges alltså större tyngd än ett bestyrkande utfärdat av myndighetsperson! Äktenskap mellan finländare och utlänningar är idag inte ovanliga. I sådana fall låter parterna ofta enligt utländsk förebild bestyrka sitt äktenskapsförord av notarius publicus, men enligt myndigheternas tolkning har ett dylikt äktenskapsförord inte godkänts, då det inte uppfyller kravet på två vittnen. Kravet på två ojäviga vittnen i nämnda situationer är inte i överensstämmelse med allmän rättsuppfattning och har lett till rättsförluster för godtroende avtalspart, som förlitat sig på att ett bestyrkande av köpvittne eller notarius publicus är tillräckligt. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Är regeringen medveten om att 66 i äktenskapslagen är föråldrad och till vilka åtgärder ämnar regeringen skrida för att modernisera paragrafen så att även ett bestyrkande av köpvittne eller notarius publicus uppfyller nödvändiga formkrav? Helsingfors den 11 juni 2010 Jacob Söderman /sd Version 2.0
Suomennos KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd KIRJALLINEN KYSYMYS 528/2010 vp Avioliittolain 66 :n uudistaminen Eduskunnan puhemiehelle Maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 19 :n 2 momentissa säädetään seuraavaa: "Jos jonkin lainkohdan mukaan kiinteistön luovuttamiseen tarvittava suostumus on kahden esteettömän henkilön todistettava, uuden maakaaren voimaantulon jälkeen riittää, että suostumus on kaupanvahvistajan vahvistama." Maakaaren voimaanpanossa olisi lisäksi pitänyt säätää riittävän, että avioliittolain 66 :n tarkoittamat asiakirjat ovat kaupanvahvistajan vahvistamat. Tämän lainsäädännön puutteen vuoksi esim. lahjakirjaa, jossa lahjansaajan puolison avio-oikeus poistetaan, on tältä osin pidetty pätemättömänä, jollei asiakirjaa ole kaupanvahvistajan lisäksi vahvistanut esteetön todistaja. Avioliittolaissa säädetylle kahden esteettömän todistajan vaatimukselle annetaan siis suurempi paino kuin viranomaisen antamalle vahvistukselle! Suomalaisten ja ulkomaalaisten väliset avioliitot eivät ole nykyään epätavallisia. Tällaisessa tapauksessa osapuolet antavat usein ulkomaisen esikuvan mukaisesti julkisen notaarin vahvistaa avioehtonsa, mutta viranomaisten tulkinnan mukaan tällaista avioehtoa ei hyväksytä, koska se ei täytä kahden todistajan vaatimusta. Kahden esteettömän todistajan vaatimus mainituissa tilanteissa ei ole vallitsevan yleisen oikeuskäsityksen mukainen ja on johtanut hyvässä uskossa toimineen sopimuspuolen oikeudenmenetyksiin, kun hän on luottanut siihen, että kaupanvahvistajan tai julkisen notaarin vahvistus on riittävä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että avioliittolain 66 on vanhentunut ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pykälän uudistamiseksi siten, että myös kaupanvahvistajan tai julkisen notaarin vahvistus täyttää tarpeelliset muotovaatimukset? Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2010 Jacob Söderman /sd 2
Ministerin vastaus KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jacob Södermanin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 528/2010 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että avioliittolain 66 on vanhentunut ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä pykälän uudistamiseksi siten, että myös kaupanvahvistajan tai julkisen notaarin vahvistus täyttää tarpeelliset muotovaatimukset? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perhe- ja perintöoikeudellisessa lainsäädännössä edellytetään usein, että oikeustoimi on tehtävä tietyssä muodossa. Tavallisesti vaatimuksena on, että oikeustoimi tehdään kirjallisesti ja että kaksi esteetöntä todistajaa todistaa asiakirjan oikeaksi. Avioliittolain 66 :n mukaan tämä muotovaatimus koskee muun muassa avioehtosopimusta ja sellaista lahjakirjaa, jolla jollekin lahjoitetaan omaisuutta ehdoin, ettei saajan aviopuolisolla ole omaisuuteen avio-oikeutta. Samaa muotoa edellytetään perintökaaren 10 luvun säännösten mukaan yleensä myös silloin, kun tehdään testamentti. Muotovaatimuksilla pyritään toteuttamaan tärkeitä tavoitteita. Niillä pyritään muun muassa siihen, että osapuolet tulisivat tietoisiksi oikeustoimen merkityksestä ja vakavasti harkitsisivat sen tarpeellisuutta ja sisältöä. Muotovaatimuksen avulla oikeustoimelle saadaan myös julkisuutta, mikä antaa mahdollisuuden todistaa asiakirjan oikeaperäisyys ja tilaisuuden havainnoida osapuolten oikeustoimikykyä oikeustoimen tekohetkellä. Oikeusministeriön käsityksen mukaan edellä mainitut muotovaatimukset täyttävät tarkoituksensa sangen hyvin. Tarvetta sille, että kahden todistajan asemesta todistajana voitaisiin aina käyttää myös julkista notaaria tai kaupanvahvistajaa, ei näytä olevan. Jos julkisen notaarin vahvistus säädettäisiin vaihtoehdoksi kahden todistajan käyttämiselle, se voisi lisätä virkatyön määrää ja viedä voimavaroja, joilla on parempaakin käyttöä. Esitetylle kysymykselle on kuitenkin perusteita. Kun kiinteistön luovutuksessa maakaaren (540/1995) tultua voimaan 1.1.1997 lakattiin vaatimasta kahta todistajaa, syntyi tilanne, jossa kiinteistön luovutukselta vaadittu muoto ei täytä avioliittolain 66 :n muotovaatimusta. Tämä on ongelma tilanteissa, joissa kiinteistön luovutuksen yhteydessä tehdään samalla avioliittolain 66 :ssä tarkoitettu oikeustoimi. Ongelma tiedostettiin ja yritettiin ratkaista maakaaren voimaanpanosta annetun lain (541/1995) 19 :n 2 momentissa, jota kysyjä kysymyksensä perusteluissa lainaa. Ratkaisu jäi kuitenkin liian suppeaksi, sillä se ei koske muun muassa melko tavallista tilannetta, jossa vanhempi lahjoittaa lapselleen kiinteistön ja määrää, ettei saajan aviopuolisolla ole siihen avio-oikeutta. Korkein oikeus ei ole antanut ennakkopäätöstä siitä, onko kiinteistön lahjakirjassa annettu määräys, jolla saajan aviopuolison avio-oikeus on suljettu pois, katsottava päteväksi, vaikka oikeustoimen on kahden todistajan asemesta todistanut ainoastaan kaupanvahvistaja. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että ainakin joissakin tilanteissa olisi perusteltua hyväksyä se, että oikeustoimessa on käytetty säädetystä muodosta 3
KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd Ministerin vastaus poikkeavaa, mutta vähintään yhtä vahvaa muotoa. Tästä riippumatta muotovaatimusten yhteensopimattomuus on puute, joka on tarpeen korjata. Hallituksen esitys sähköistä kiinteistön kauppaa, panttausta ja kirjaamismenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2010. Esityksessä on muun ohessa tarkoitus ehdottaa avioliittolain 66 :n täydentämistä niin, että sellainen pykälässä tarkoitettu asiakirja, joka liittyy kiinteän omaisuuden luovutukseen, voidaan tehdä myös kaupanvahvistajan oikeaksi todistamana. Tämä koskee esimerkiksi lahjakirjaa, jolla lahjansaajan puolison avio-oikeus poistetaan. Valmisteltavana olevalla muutoksella kysymyksessä tarkoitettu ongelma siten poistuu. Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 528/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Jacob Söderman /sd: Är regeringen medveten om att 66 i äktenskapslagen är föråldrad och till vilka åtgärder ämnar regeringen skrida för att modernisera paragrafen så att även ett bestyrkande av köpvittne eller notarius publicus uppfyller nödvändiga formkrav? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I den familje- och arvsrättsliga lagstiftningen förutsätts det ofta att en rättshandling har en viss form. Normalt krävs det att handlingen upprättas skriftligen och bevittnas av två ojäviga personer. Enligt 66 i äktenskapslagen gäller detta formkrav bl.a. äktenskapsförord och gåvobrev där någon ger egendom som gåva på det villkoret att gåvotagarens make inte ska ha giftorätt i egendomen. Enligt bestämmelserna i 10 kap. i ärvdabalken gäller detta formkrav i allmänhet även testamente. Dessa formkrav fyller många viktiga syften. Ett syfte är bl.a. att parterna ska bli medvetna om rättshandlingens betydelse och allvarligt överväga dess nödvändighet och innehåll. Formkravet innebär även att en rättshandling ges offentlighet, vilket möjliggör en kontroll av handlingens äkthet och parternas rättshandlingsförmåga vid den tidpunkt när rättshandlingen företas. Justitieministeriet anser att de ovan nämnda formkraven fyller sitt syfte mycket väl. Det verkar inte finnas något behov av att i stället för två vittnen alltid kunna anlita även ett köpvittne eller notarius publicus som vittne. Ett alternativ där notarius publicus skulle kunna bestyrka en handling i stället för två vittnen kunde medföra en ökning av mängden tjänstearbete och kräva resurser som kan användas på ett bättre sätt. Det finns dock fog för spörsmålet. När kravet på två vittnen vid fastighetsöverlåtelser slopades efter det att jordabalken (540/1995) trädde i kraft den 1 januari 1997, uppstod det en situation där formkravet för fastighetsöverlåtelser inte uppfyller formkravet i 66 i äktenskapslagen. Detta är ett problem i situationer där det i samband med överlåtelse av en fastighet även företas en rättshandling som avses i 66 i äktenskapslagen. Man var medveten om detta problem och försökte lösa det genom 19 2 mom. i lagen om införande av jordabalken (541/1995), som citeras i motiveringen till spörsmålet. Detta var dock inte tillräckligt, eftersom bestämmelserna inte gäller t.ex. den relativt vanliga situationen när en förälder ger en fastighet som gåva till sitt barn och bestämmer att barnets make inte har giftorätt i fastigheten. Högsta domstolen har inte meddelat något prejudikat om huruvida ett förordnande i ett gåvobrev för en fastighet där gåvotagarens makes giftorätt har uteslutits ska anses giltigt, trots att rättshandlingen har bestyrkts endast av ett köpvittne i stället för av två vittnen. I rättslitteraturen har det ansetts att det åtminstone i vissa fall vore befogat att godkänna en avvikelse från det föreskrivna formkravet för en rättshandling om den form som används är minst lika strikt. De oförenliga formkraven är ändå en brist som bör rättas till. Meningen är att till riksdagen överlämna en regeringsproposition med förslag till lagstiftning 5
KK 528/2010 vp Jacob Söderman /sd Ministerns svar om fastighetsköp, pantsättning och inskrivningsförfarande på elektronisk väg hösten 2010. I propositionen kommer man bl.a. att föreslå att 66 i äktenskapslagen kompletteras så att en sådan handling som avses i paragrafen och som hänför sig till överlåtelse av fast egendom även kan bestyrkas av ett köpvittne. Det gäller t.ex. gåvobrev där gåvotagarens makes giftorätt utesluts. Det problem som tas upp i spörsmålet kommer således att försvinna genom den ändring som håller på att beredas. Helsingfors den 30 juni 2010 Justitieminister Tuija Brax 6