KIRJALLINEN KYSYMYS 79/2001 vp Kardiologien lisääminen maassamme Eduskunnan puhemiehelle Kardiologian erikoislääkärien määrä Suomessa on asukaslukuun suhteutettuna pienempi kuin missään muussa Euroopan unionin jäsenmaassa. Ruotsissa ja Tanskassa määrä on kaksinkertainen ja Norjassa peräti kolminkertainen. Erityisen huolestuttavaa on se, että kardiologian koulutusvirkoja on erittäin vähän. Koko maassa on tällä hetkellä vain 10 koulutusvirkaa ja samanaikaisesti kardiologian koulutusaika on pitenemässä vuodella. Muissa Pohjoismaissa koulutusvirkoja on asukaslukuun verrattuna 4 5-kertainen määrä Suomeen verrattuna. Kärjistyvään tilanteeseen on aiheellisesti puuttunut myös Suomen Sydäntautiliitto. Tilanteen tekee nurinkuriseksi se, että sydäntautien esiintyvyys on edelleen Suomessa aivan EU-maiden kärkitasoa ja selvästi korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Vaikka työikäisen väestön sepelvaltimotautikuolleisuus on selvästi vähentynyt, ei potilaiden määrä ole vähentynyt, vaan lisääntynyt väestön vanhenemisen ja tehostuneen hoidon vuoksi. Kun suuret ikäluokat ovat vasta tulossa siihen ikään, jossa sepelvaltimotauti on yleinen, kasvaa hoidon tarve entisestään. Sepelvaltimotaudin hoitoon käytettävien sairaalahoitopäivien määrä on kaksinkertaistunut viimeisten 10 vuoden aikana ja tulevien 10 vuoden aikana sen arvioidaan edelleen kaksinkertaistuvan. Eurooppalaisten sydänjärjestöjen tekemien selvitysten mukaan sydänkuolleisuus on suurinta niissä maissa, kuten Suomessa, Englannissa ja Irlannissa, joissa on vähiten kardiologeja ja joissa tehdään vähiten sepelvaltimoiden pallolaajennustoimenpiteitä. Sydänsairauksien tutkimuksissa ja varhaisvaiheiden hoidoissa tarvitaan entistä enemmän ns. kajoavia eli invasiivisia toimenpiteitä, joihin tarvitaan alan erityiskoulutuksen saaneita kardiologeja. Viime vuosiin asti invasiivisilla toimenpiteillä on lähinnä hoidettu vakaassa vaiheessa olevaa sepelvaltimotautia. Nykykäsityksen mukaan kuitenkin suuri osa potilaista tulisi hoitaa jo äkillisessä vaiheessa invasiivisin toimenpitein joko ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen avulla voidaan ratkaista, kumpi toimenpide tulee kysymykseen. Ohitusleikkauskapasiteetti on Suomessa saatu 1990-luvulla hyvälle kansainväliselle tasolle. Tosin monien tekijöiden vuoksi erityisesti varjoainekuvausjono-ongelmat ovat eräillä alueilla kärjistyneet. Sen sijaan pallolaajennuksia tehdään Suomessa kansainvälisesti katsoen vähän ja niiden määrä tulisikin arvioiden mukaan kaksinkertaistaa noin 4 000 toimenpiteestä 9 000 toimenpiteeseen vuodessa. Pallolaajennus on halvempi ja potilaalle helpompi toimenpide kuin ohitusleikkaus ja vaatii vain 2 3 sairaalassaolopäivää. Väestön ikääntyminen ja erityisesti invasiivisten toimenpiteiden tarpeen nopea lisääntyminen vaatii kardiologien määrän ja ennen kaikkea koulutusvirkojen nopeaa lisäämistä. Vain siten pystytään takaamaan suomalaisten sydänpotilaiden korkeatasoinen ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tapahtuva hoito myös tulevaisuudessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioitta- Versio 2.0
vasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kardiologien määrän lisäämiseksi nopeasti? Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2001 Kari Rajamäki /sd Raija Vahasalo /kok Inkeri Kerola /kesk Matti Kangas /vas Jukka Vihriälä /kesk Niilo Keränen /kesk Kalevi Olin /sd 2
Ministerin vastaus KK 79/2001 vp Kari Rajamäki /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Kari Rajamäen /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 79/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä kardiologien määrän lisäämiseksi nopeasti? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomessa tehtiin 12 360 sepelvaltimoiden varjoainekuvausta, 3 140 pallolaajennusta sekä 4270 ohitusleikkausta vuonna 1999. Kun sepelvaltimotaudin tutkimus- ja hoitotoimenpiteet suhteutetaan yhtä miljoonaa asukasta kohti, tehdään Suomessa varjoainekuvauksia suunnilleen sama määrä kuin Ruotsissa ja jonkin verran vähemmän kuin Norjassa. Ohitusleikkausten määrä näin suhteutettuna on Suomessa Ruotsiin ja Norjaan verrattuna jonkin verran korkeampi mutta pallolaajennusten määrä taas selvästi alhaisempi. Pallolaajennuksia tehtiin Suomessa yhtä miljoonaa asukasta kohti 490 vuonna 1998. Ruotsissa vastaava luku oli 740 ja Norjassa 1 070. Julkisen sektorin yksiköissä oli 64 kardiologian alan erikoislääkärin virkaa vuonna 2000. Verrattuna muihin länsimaihin Suomessa on kardiologeja poikkeuksellisen vähän. Ruotsissa kardiologimäärä on väestöön suhteutettuna kaksinkertainen ja Norjassa kolminkertainen Suomeen verrattuna. Sama pätee koulutusvirkoihin. Kun Ruotsissa toimi 35 kardiologia 1998 ja 5 kardiologiksi koulutettavaa yhtä miljoonaa asukasta kohti ja Norjassa vastaavat luvut olivat 45 ja 4,5, oli Suomessa kardiologierikoislääkärien lukumäärä 16 ja koulutettavien lukumäärä yhtä miljoonaa asukasta kohti 1,5. Suomessa alaan perehtyneet sisätautilääkärit hoitavat ilman kardiologian pätevyyttä suuren osan siitä työkentästä, josta muissa länsimaissa huolehtivat kardiologit. Tällaisia tehtäviä on sydänvalvontayksiköissä, sydänpotilaiden hoitoon erikoistuneilla vuodeosastoilla ja sydänpotilaiden erikoispoliklinikoilla. Koko maassa on tällä hetkellä 10 kardiologian alan koulutusvirkaa. Virkojen määrä on viime vuosina lisääntynyt. Edelleenkään kaikissa yliopistosairaaloissa ei ole koulutusvirkoja. Kansainvälisesti arvioiden matalasta kardiologimäärästä huolimatta sepelvaltimoiden varjoainekuvaustoiminta ja pallolaajennustoiminta ovat lähivuosina lisääntymässä Suomessa. Tampereen yliopistollinen sairaala suunnittelee neljännen kuvauslaboratorion rakentamista. Kapasiteetin lisäyssuunnitelmia on myös Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Päijät-Hämeen keskussairaala Lahdessa aloittaa vuoden 2001 aikana varjoainekuvaustoiminnan lisäksi pallolaajennustoiminnan ja Keski-Suomen keskussairaala todennäköisesti vuonna 2002. Kardiologiksi erikoistuminen vanhan, vielä voimassa olevan koulutusohjelman mukaisesti kestää kahdeksan vuotta ja uuden koulutusohjelman mukaisesti kuusi vuotta. Kardiologikoulutusta voidaan lisätä hajauttamalla ainakin osa koulutuksesta yliopistollisten sairaaloiden ulkopuolelle niihin keskussairaaloihin, joissa jo nyt tehdään sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia ja pallolaajennuksia. Näitä ovat muun muassa Satakunnan keskussairaala Porissa ja Pohjois-Karjalan keskussairaala Joensuussa. Kun toiminta laajenee vuosien 2001 ja 2002 aikana, Päijät-Hämeen keskussairaalaan Lahteen ja Keski-Suomen keskussairaalaan Jyväskylään 3
Ministerin vastaus voidaan osa kardiologikoulutuksesta suorittaa näissä yksiköissä. Lisäksi on syytä aloittaa systemaattinen kardiologierikoislääkärikoulutus myös niissä yliopistollisissa sairaaloissa, jossa ei ole ainuttakaan alan koulutusvirkaa. Koulutustarpeiden arviointi sekä koulutuksen käytännön toteuttaminen ovat ensi sijassa yliopistollisten keskussairaaloiden ja niiden vastuualueiden keskussairaaloiden yhteistyönä toteutettavia hankkeita. Luontevimmin koordinointitehtävä sopii erikoislääkärikoulutuksen alueellisille neuvottelukunnille. Valtio tukee erikoislääkärikoulutusta yliopistosairaaloille maksettavan erityisvaltionosuuden muodossa. Koulutukseen suunnattua erityisvaltionosuutta kertyy yliopistosairaaloille muun muassa suoritettujen erikoislääkäritutkintojen perusteella. Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 4
Ministerns svar KK 79/2001 vp Kari Rajamäki /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Kari Rajamäki /sd m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 79/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att snabbt öka antalet kardiologer? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I Finland gjordes 12 360 röntgenundersökningar av kransartärer med kontrastmedel, 3 140 ballongdilatationer och 4 270 bypassoperationer år 1999. När undersöknings- och behandlingsåtgärderna i samband med kranskärlssjukdomar ställs i relation till en miljon invånare ser man att det görs ungefär lika många röntgenundersökningar med kontrastmedel i Finland som i Sverige och lite färre än i Norge. Antalet bypassoperationer är, på samma sätt relaterat, lite högre i Finland än i Sverige och Norge medan antalet ballongdilatationer däremot är betydligt lägre. I Finland gjordes 490 ballongdilatationer per en miljon invånare 1998. I Sverige var motsvarande antal 740 och i Norge 1 070. Vid den offentliga sektorns enheter fanns 64 tjänster för specialläkare inom kardiologi år 2000. Jämfört med andra västländer finns det exceptionellt få kardiologer i Finland. Antalet kardiologer i förhållande till populationen är dubbelt så stort i Sverige och tredubbelt i Norge jämfört med antalet i Finland. Detsamma gäller utbildningstjänsterna. Medan det 1998 fanns 35 kardiologer och 5 blivande kardiologer per en miljon invånare i Sverige och de motsvarande antalen i Norge var 45 och 4,5 var antalet specialister i kardiologi 16 och antalet blivande kardiologer 1,5 per en miljon invånare i Finland. I Finland sköter sådana invärtesläkare som saknar behörighet i kardiologi men som har satt sig in i branschen en stor del av det arbete som i andra länder sköts av kardiologer. Sådana uppgifter finns vid enheter för hjärtövervakning, bäddavdelningar som har specialiserat sig på vård av hjärtpatienter och specialpolikliniker för hjärtpatienter. I hela landet finns för tillfället 10 utbildningstjänster inom kardiologi. Antalet tjänster har ökat under de senaste åren. Alla universitetssjukhus har fortfarande inte utbildningstjänster. Enligt internationella uppskattningar kommer den verksamhet som omfattar röntgenundersökningar av kransartärer med kontrastmedel och ballongdilatationer att ha en ökande tendens i Finland de närmaste åren, trots det ringa antalet kardiologer. Tammerfors universitetssjukhus har planer på att bygga ett fjärde röntgenlaboratorium. Även vid Uleåborg universitetssjukhus finns planer på att öka kapaciteten. Vid Päijät-Häme centralsjukhus i Lahtis börjar man under 2001 utföra både röntgenundersökningar med kontrastmedel och ballongdilatationer och vid Mellersta Finlands centralsjukhus sannolikt 2002. Enligt det gamla utbildningsprogrammet som ännu gäller tar det åtta år att specialisera sig till kardiolog och enligt det nya utbildningsprogrammet sex år. Kardiologutbildningen kan ökas genom att åtminstone en del av utbildningen utlokaliseras från universitetssjukhusen till de centralsjukhus där röntgenundersökningar av kranskärl med kontrastmedel och ballongdilatationer redan utförs. Sådana sjukhus är t.ex. Satakunta centralsjukhus i Björneborg och Nordkarelens centralsjukhus i Joensuu. När verksamheten blir mera omfattande under 2001 och 2002 kan en del av kardiolog- 5
Ministerns svar utbildningen skötas vid enheter vid Päijät-Häme centralsjukhus i Lahtis och Mellersta Finlands centralsjukhus i Jyväskylä. Dessutom finns det skäl att påbörja en systematisk utbildning av specialister i kardiologi även vid de universitetssjukhus som inte har en enda utbildningstjänst inom området. Uppskattningen av behovet av utbildning och det praktiska förverkligandet av den är projekt som i första hand skall genomföras i samarbete mellan universitetscentralsjukhusen och centralsjukhusen inom deras upptagningsområden. Koordinationsuppgiften passar bäst för de regionala delegationerna för specialläkarutbildningen. Staten stöder utbildningen av specialläkare genom att betala specialstatsandel till universitetssjukhusen. Universitetssjukhusen får specialstatsandel för utbildningen bl.a. på basis av antalet specialläkarexamina. Helsingfors den 6 mars 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 6