Keurusseudun Luonnonystävät ry Jäsenkirje 2 /2011
Heipä taas, Syksy tulee rymisten, sataa ja tuulee ja lehdet lentelee. Hyvä sienivuosi alkaa olla suppilovahverovaiheessa, marjavuosi puolukkavaiheessa ja lintuvuosi enimpien kurkiaurojen mentyä joutsenvaiheessa. Luonto alkaa asettua talviteloilleen, ja luonnonystävätkin yrittävät rauhoittua. Kylläpä yhdistyksemme taas ehtikin touhuta. Pääosin mentiin edellisvuosien malliin, mutta aina ilmaantuu jotain uuttakin. Jouko luotsasi taas lukuisia retkiä pääosin kotiseudun mielenkiintoisiin luontokohteisiin. Matti kumppaneineen ohjaili lastenleirin ja nuorison retkileirin Riihossa. Niittyjä oli hoidossa kymmenkunta. Niistä puolet niitettiin Ely-keskuksen (EU:n) tukemien Lape-miesten toimesta. Haapamäen niittyjen talkoita tuki myös VR:n Matkalla luontoon kampanja. Yhteistyössä Suur-Keuruun kanssa järjestettiin orava-aiheinen kesäkisa. Suur-Keuruussa oli muutenkin hyviä luontojuttuja, mm. Joukon luontopalsta. Mutta oli lehdessä sitten luonnon kannalta huonojakin kannanottoja. Yhteistyö kaupungin Ympäristötoimen kanssa sujui entiseen tapaan mm. ostopalvelusopimuksen ja niittyjen merkeissä. Luontoilta museolla pidettiin yhdessä Keurusselän seuran kanssa. Tupa oli täynnä luonnosta kiinnostuneita. Vaihtotori Haapamäellä jatkaa edelleen Keuruun vanhaintukisäätiön rivitalossa. Yhdessä Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen kanssa tukittiin suo-ojia UPM:n omistamalla Kivisuolla Pihlajavedellä. Vuoden kuluessa Keuruulla suojeltiin useita metsäalueita ns. Metsoohjelman merkeissä. Tärkeimpien alueiden synnyssä yhdistys/ari
Aalto oli merkittävästi mukana. Metsäammattilaisten taholta suojelualueiden syntyä yritettiin monin tavoin vaikeuttaa. Erilaisista kaavoista ja turvesuohankkeista laadittiin useita lausuntoja. Moninaisia tutkimuksia ja seurantoja jatkettiin. Ehkä tehokkaimmin seurattiin lintuja, mm. haukkojen ja pöllöjen runsautta ns. petoruuduilla, mutta myös perhoset, harvinaiset kasvit, sammakot, saukot, liito-oravat ja metsäsopulit olivat edelleen tarkkailun kohteena. Tässä jäsenkirjeessä taas totuttuun tapaan lyhykäisyydessään Luonnonystäviin liittyvistä tapahtumista kesän varrelta. PS Kivisuon ennallistamistalkoissa oli paljon väkeä ja tehokas meininki. Kuva: Risto Sulkava
Niityt Keuruulla hoidetaan ainakin 11 aluetta niittyinä. Ne kaikki liittyvät jollain tavalla myös omaan yhdistykseemme, KeLyyn. Useimmilla olemme ainakin jossain vaiheessa myös talkoilleet. Lisäksi täällä on muutamia yksityisempiä pihanlaitaniittyjä, joita tarvittaisiin vielä enemmän, jotta monin tavoin uhanalainen niittylajisto säilyisi. Yleensä hoito tarkoittaa sitä, että alue niitetään kerran kesässä, mieluummin mahdollisimman myöhään syksyllä, jolloin kaikki kasvit ovat ehtineet varistaa siemenensä ja eläimet asettua talvivaiheeseen. Kasveista tyypillistä niittylajistoa ovat kellokasvit, ketoneilikka, päivänkakkara, keltanot, hiirenvirna, niittyätkelmä jne., eläimistä taas perhoset, mesipistiäiset, kukkakärpäset, kukkajäärät, heinäsirkat, luteet ja kaskaat. Lape-miehet niittivät Hirvikylän, Vuorelan, Pohjolan/Tarhian ja Haapamäen aseman niittyjä. Talkooporukoiden voimin niitettiin edellä mainittujen lisäksi Haapamäellä Hylkysen, Niemelänjärven, Porinratavarren ja Petäisen niittyjä. Ja eiköhän Lautaperän Aholan, Kamanan ja Santun talonkin niityt vielä tule hoidettua. PS Sisiliskot niityllä Olen jo vuosikymmeniä niitellyt viikatteella yhtä niittyä myös Karjalohjalla. Sillä niityllä oli elokuun loppupuolella erityisen runsaasti heinäsirkkoja, luteita, kaskaita, hämähäkkejä ja kärpäsiä. Kun heinät katkaistiin ja korjattiin pois, nämä niityn eläimet putosivat tietysti heinänkorsilta maahan. Kävellessäni seuraavana päivänä niityn alalaitaa, havaitsin siellä epätavallisen runsaasti eri kokoisia sisiliskoja, jotka minut havaittuaan kipittivät kovaa vauhtia
niityn ylälaidalla olevan kiviaidan suojiin. Syy sisiliskojen määrään oli tietysti selvä: edellisenä päivänä maahan tippuneet pikkueläimet olivat nyt sisiliskojen ulottuvilla, pöytä oli katettu. Isommat heinäsirkat ehkä pääsivät hyppimällä pakoon, ja luteet pelastautuivat hajunsa avulla, mutta muut pikkuotukset taisivat päätyä sisiliskojen mahaan, ja rasvaksi talven varalle. Onneksi paikalle ei osunut lokkeja tai varislintuja, jotka olisivat syöneet sirkatkin, ja sisiliskot. PS Myrkkylupiinit Yksi niittyjen salakavala uhka on lupiini. Kun se röyhähtää paikalle, muut niittykasvit ovat hätää kärsimässä, samoin useimmat niittyeläimet. Miksi lupiini sitten on niin ylivoimainen laji? Siihen on moniakin syitä, mutta yksi on se, että käytännöllisesti katsoen mikään eläin ei sitä syö. Lupiinin lehdet ovat niin pahanmakuisia ja myrkyllisiä, että mikään toukka tai muu pikkueläin ei niihin koske, ei myöskään hirvieläimet eikä kotieläimet, ei edes sienitaudit. Muilla kasveilla on omat käyttäjänsä, jotka varsinkin runsaassa ja yksilajisessa kasvustossa lisääntyvät ja leviävät tehokkaasti, mutta lupiini saa reuhkottaa rauhassa. Vain kerran olen tavannut lupiinilla toukkia. Läheisellä hiekkakuopalla oli parin lupiinin kimpussa muutama täplätupsukkaan (entinen tupsutoukkakehrääjä) toukka. Ne söivät lupiinin vielä raakoja palkoja. Toinen lupiinin kimppuun käyvä laji näyttää olevan humalavieras, joka on täälläpäin ainut siemenkasvi, joka on täysloinen. Pihaamme ilmaantui sellainen muutama vuosi sitten, ja se näkyy työntävän imujuurensa myös lupiinin varteen, mistä lupiini ei yhtään pidä.
Syksyyn mennessä lupiini kellastuu ja ainakin melkein kuolee. Oletko havainnut muita lupiinin luonnollisia vihollisia? PS Uusi nuoruus Olen jo vuosia sitten menettänyt heinäsirkkojen sirityksen. Aurinkoisilla niityillä niitä kyllä näkee hyppimässä, mutta ääni on vanhan korville liian korkeaa. Mutta viime kesänä nuoruus palasi. Sirkkojen laulu kuului taas, tosin tekniikan avustuksella. Kuuntelin detektorilla lepakoiden ultraääniä Karjalohjan yössä ja ihmettelin, miksi jokaisessa lehtipuussa sirisi useita lepakoita, jotka pysyivät vielä paikallaan. Vähitellen asia selvisi: puissa oli yöllä sirittäviä heinäsirkkoja. Tarkistin asian päivällä läheisellä sirkkaniityllä: sama surina kävi sielläkin. Heinäsirkkojen sirinästä siis osa on niitä yliääniä, joita ihmiskorva ei kuule ilman apulaitteita. Keurusseudulla ei tunnu olevan yöllä puissa laulavia sirkkoja. PS Perhoset Kesä oli taas enimmäkseen kaunis ja lämmin. Perhosilla oli toinen hyvä kesä peräjälkeen. Niinpä Haapamäenkin laskennoissa niitä nähtiin nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin, Petäisen ympäri kiertävällä lenkillä yhteensä 3208 yksilöä, edellisenä kesänä 2838. Lajeja nähtiin vain 39, monena muuna kesänä on nähty yli 40. Ilmaston lämpenemisen myötä Suomessa leviää uusiakin lajeja, päiväperhosista esim. karttaperhonen ja keisarinviitta, mutta tänne asti ne eivät vielä ole ehtineet. Tosin Haapamäelläkin tavattiin nyt yksi kokonaan uusi laji, idänniittyperhonen. Mutta samanaikaisesti muutama vanha laji oli hävinnyt. Esim. kaaliperhosia,
ohdakeperhosia, suohopeatäpliä, täpläpapurikkoja ja metsäpapurikkoja ei reitille osunut nyt ainuttakaan. Runsaimmin kesällä 2011 löytyi laskentareitiltä tesmaperhosia (421), nokkosperhosia (352), lauhahiipijöitä (267), niittyhopeatäpliä (265), lanttuperhosia (247), loistokultasiipiä (235), metsänokiperhosia (225), angervohopeatäpliä (148), neitoperhosia (103) ja hopeasinisiipiä (84). Edelliseen kesään verrattuna tesmaperhoset, loistokultasiivet ja niittyhopeatäplät runsastuivat todella reilusti, mutta vähän enemmän nähtiin myös lauhahiipijöitä, piippopaksupäitä, ritariperhosia, sitruunaperhosia, kangassinisiipiä, niittysinisiipiä, hopeasinisiipiä, rämehopeatäpliä, saraikkoniittyperhosia ja tummapapurikkoja. Mutta jotkin lajit myös vähenivät: lanttuperhoset ja kangasperhoset oikein reilusti, mutta hieman myös mustatäplähiipijät, virnaperhoset, ketosinisiivet, juolukkasinisiivet, neitoperhoset ja ohdakeperhoset. Hieman yllättäenkin kevään ja syksyn komeita vaeltajia oli nyt liikkeellä vähänlaisesti. Haapaperhosia ja hohtosinisiipiä nähtiin laskentareitillä vain yksi, naurisperhosia ja idänniittyperhosia kaksi sekä ratamoverkkoperhosia, orvokkihopeatäpliä ja pihlajaperhosia kolme. PS Haapaperhonen on suurimpia päiväperhosiamme. Kuva: Ari Aalto
Oravakisa Yhdessä Suur-Keuruun kanssa järjestetty kesäkisa etsi tällä kertaa havaintoja oravista. Liito-oravista tuli oikeastaan vain yksi havainto ja sekin oli negatiivinen. Pihlaisen Jouko ilmoitti, että papanoita ei löytynyt Keuruun keskustan ympäristön vanhoilta liituripaikoilta. Tosi huonosti niitä löytyi myös Haapamäen laiteilta. Liito-oravilla taitaa nyt mennä poikkeuksellisen huonosti. Heikentyneiden elinympäristöjen ja kovien talvien yhteisvaikutus on ilmeisesti ollut monelle lentokurrelle liikaa. Sen sijaan tavallisista oravista vastauksia tuli. Useimmat tosin ilmoittivat vain, että meidänkin pihalla niitä on nähty ja ruokittu. Ja hyvin yleinen pihaeläin orava näyttää olevankin, siilin ohella myös hyvin suosittu. Tarkempia seurantoja ja havaintoja sen sijaan tuli harvakseltaan. Tämän tiedustelun mukaan orava ei nykyään oikeastaan syö muuta kuin pähkinää ja auringonkukan siemeniä, ne pesivät pöntöissä tai rakennuksissa ja ainoa kuolinsyy on auton alle jääminen. Takametsien oravat taitavat elää ihan eri lailla. PS Lastenleiri 2011 Lasten luontoleiri pidettiin perinteiseen tapaan Riihon leirikeskuksessa 8-11.7. Tällä kertaa mukana oli 27 leiriläistä ja 7 ohjaajaa. Sää oli paria sadekuuroa lukuun ottamatta aurinkoinen ja lämmin, joten uiminen ylsi jälleen leirin suosituimmaksi toiminnaksi. Leirin ohjelma oli perinteisen monipuolinen: katseltiin lintuja, tutkittiin vesiötököitä, pyydystettiin perhosia ja korentoja, katseltiin ja kuunneltiin (detektoreilla) lepakoita, poimittiin mustikoita, määritettiin kasveja, harjoiteltiin suunnistusta, tehtiin itse ruokaa
retkikeittimillä jne. Pyöräretket suuntautuivat kosken rannalle, suolammelle, uimarannalle ja lintutornille. Tutuksi tulivat myös pihapiirin luonto ja lähistön maalaismaisema. Ensimmäisen illan lepakkoretken lisäksi viimeisenä yönä pidettiin vapaaehtoinen yöretki, jonne lähti 7 innokasta. Yölaulajalintuja kuultiin todella hyvin: lähietäisyydellä lauloivat niin ruisrääkät ja luhtahuitti kuin viitasirkkalintukin. Lisäksi kuultiin sarvipöllöpoikue ja nähtiin useita kiiltomatoja sekä pohjanlepakko. Muita leirin mielenkiintoisimpia lajeja olivat lepakkoretken vesisiipat, lintutorniretken jouhisorsat, uimarantaretken kuikkapoikue, metsäretken liito-oravan papanat, ylilennon tehnyt mehiläishaukka sekä perhosretken orvokkihopeatäplä. Yleisemmästä lajistosta jaksoivat kiinnostaa ainakin monet perhoset, sylkikaskas, nelivyökukkajäärä, sudenkorennon toukka, hopeaseppä, vesipunkit toukkineen, rannan ahvenet, västäräkin poikaspesä, maariankämmekkä sekä lihansyöjäkasvi pyöreälehtikihokin syöttäminen. Havaittu lajisto kirjattiin muistiin ja lopulta saatiinkin satojen lajien lista leirikeskuksen vieraskirjaan. Kiinnostus luonnon tarkkailuun ja lajistoon taisi olla hieman edellisiä leirejä suurempaa, mutta tehtiin leirillä perinteiseen tapaan myös paljon muuta. Saunomisen ja uimisen lisäksi suosittuja juttuja olivat ainakin lepakkoleikki ja varsin hilpeä iltaohjelma iltanuotiolla sekä monenlaiset pelit. Osallistuimme myös Big Jump - hyppy puhtaiden vesien puolesta tapahtumaan. Ennen kotiinlähtöä testattiin vielä vanhempien luontotietämystä leiriläisten tekemällä luontopolulla. MAa
Retkileiri 2011 Järjestyksessään viidennelle retkileirille lähdettiin perjantaiiltapäivällä polkupyörillä Haapamäen kirkolta seitsemän leiriläisen ja yhden ohjaajan voimin. Retkeläiset olivat varsin laajalta alueelta: 2 Haapamäeltä, 1 Jukojärveltä, 2 Ikaalisista, 1 Tampereelta ja 2 peräti Washingtonista asti. Pyöräilimme viimevuotiseen tapaan Ukonselän rantaan, josta jatkoimme matkaa meloen / soutaen kaksi kajakkia, kanootti ja soutuvene kulkuvälineinämme. Osalle järviretkeily oli hyvinkin tuttua, mutta myös vähemmän veneilleet ja järviretkeilyn ensikertalaiset kehittyivät hyvin sekä soudussa että melonnassa. Ensimmäisenä päivänä meloimme Selkisaareen, jossa telttailimme retken molemmat yöt. Lauantain suorastaan kuumassa ja lähes tyynessä kelissä veneilimme Kaijanselän Kurenniemeen ja takaisin. Osa teki Kurenniemestä vielä lisämelontalenkin kiertäen Kaijanselän Särkisaaren. Toiset kalastivat sillä aikaa kaksi haukea ja ahvenen, jotka paistettiin Selkisaaressa iltanuotiolla. Amerikan Tuomas piti huolen siitä, että aiemmilta rekileireiltä polttamatta jääneet nuotiokiintiöt käytettiin ja tuli oli nuotiossa lähes yötä päivää. Myös uintia harrastettiin aiempienkin retkien edestä, sillä säät olivat siihen kerrankin suotuisat. Ukkonen tosin jyrisi lähes koko retkileirin ajan, mutta kohdalla se ei onneksi ollut kertaakaan. Lauantai-iltana neljän hengen melontaryhmä pyörähti vielä tarkistamassa Laksinjärven vesilintutilanteen ja vesikasvillisuustiheyden. Uittosalmen paikkeilla kasvoi runsaasti kortetta, joiden seasta saatiin kyytiin paljon hämähäkkejä ja muita pieneläimiä. Samassa kortteikossa kahden silkkiuikun tai härkälinnun pesän munat olivat jääneet kuoriutumatta. Muita
retken mielenkiintoisimpia lintuhavaintoja olivat Selkisaaressa telttojemme yläpuolella männyn latvassa pesinyt tuulihaukka, 3 kuikkapoukuetta, 3 härkälintupoikuetta, 5 telkkäpoikuetta, 2 selkälokkipoikuetta, isokoskelopoikue, 17 kuikan kalasteluparvi, kaksi nuolihaukkaa ja harmaahaikara sekä kaksi kalatiirojen ja pikkulokkien pesimäyhdyskuntaa. Sunnuntai valkeni tuulisena ja sateisena. Varsinkin paluumatkan alkuosan vastatuulessa sai tehdä melkoisesti töitä eteenpäin päästäkseen. Olimme silti hyvissä ajoin venerannassa ja pyöräilimme Haapamäelle pari tuntia etuajassa. Pyöräilymatkaa kertyi 20 km ja soutua/melontaa 30-47 km retkeläisestä riippuen. Kovakuntoinen jukojärveläisretkeläinen toki pyöräili myös kotoa Haapamäelle ja Haapamäeltä kotiin. Saksittua sanottua Luonnonsuojeluliiton vesiensuojeluohjeet: Luonnon tekemä ranta on vesistön oma suojavyöhyke. Säilytä se sellaisena. Kati Kelola Hesarissa: Mökillä ympäristöystävällisin vessa on kompostikäymälä. Huonoin on vesivessa. Hanna Nurmi Hesarissa: Pieni, mutta sisukas joukko puolustaa muita kuin taloudellisia arvoja tässä maailmassa. He ovat äärimmäisen arvokkaita ihmisiä ja he ovat ymmärtäneet enemmän ihmisenä olemisesta kuin tämä suuri raha-ajattelijoiden joukko. Marjatta Kurvinen Suur-Keuruussa: Luonnonystävän pihassa kissankellot saavat kukkia ruohonleikkurin häiritsemättä. Pihaan voi jättää myös parimetrisen lahopuun ja odottaa, milloin tikka tulee
sitä kuorimaan tai hömötiainen kaivaa siihen pesäkolonsa. Pihan perimmäisessä nurkassa on tilaa myös nokkoselle, jonka lehtiä monet perhostoukat, nokkosperhosen lisäksi myös esimerkiksi neitoperhosen toukat, käyttävät ravinnokseen. Luonnonystävän pihassa viihtyvät kaikki lajit jäkälistä kääpiin ja sammakoihin. Pekka Rajala Ilkassa: Lahopuusta on metsän elämä tehty ja lahopuun määrä määrää metsäväen määrää. Voi kun voisimme ja ymmärtäisimme vaalia lahopuuelämää ja yrittäisimme sitä elämää palauttaa ennen kuin on myöhäistä. Toimi on hyvin yksinkertainen. Säästäkäämme kaikki lahopuut turuilla ja toreilla, tonteilla ja pyörtänöillä, rannoilla ja metsissä, kaikkialla siellä, minne itse kunkin valtapiiri ulottuu. Elina Levijoki Suur-Keuruussa: Kierrätystäkin parempi vaihtoehto on se, että välttää jätteiden tuottamista. Luonnonsuojeluliitto: Energiankulutuksen kasvu on pysäytettävä ja energiapolitiikan uudistamiseksi on laadittava energiansäästöohjelma. Pekka Rajala Ilkassa: Käytäntö on osoittanut, ettei soilla nähdä mitään luontoarvoja. Jos eivät kapustarinnat, kurjet, suokukot, metsähanhet, lakat, puhtaat vedet ja hiljaisuus ole luontoarvoja, niin mitkä ovat? Olli Paasivirta Hesarissa: Vuotuinen kulutusjuhla, joulun aika, on koittamassa ja jälleen suomalaiset tavaran ostajat saavuttavat uuden kaatopaikkaennätyksen jätteen määrässä.
Anneli Jussila Elonkehässä: Ihmisen kapea mutta tehokas ajattelu yhdessä näppärien käsien ja loputtomien kumuloituvien tarpeiden kanssa on tehnyt hänestä planeetan ainoan todellisen tuholaisen. PS Metsät ja METSO METSO-ohjelman toteutus on parhaillaan menossa. Sen tarkoitus on lisätä metsäisiä suojelualueita Etelä- ja Keski-Suomessa. Metso on eduskunnan hyväksymä ja rahoittama hanke. Sen avulla pyritään suojelemaan, vapaaehtoisuuden pohjalta, lähinnä yksityisiä metsiä, mutta myös kunnat, seurakunnat ja yhtiöt voivat saada suojelukorvauksia. Yksityismaan suojelualueen perustamisesta maksetaan puuston arvon mukainen korvaus verottomana. Keuruulla ja Multialla on jo muutamia metsiä rauhoitettu Metsolla, ja joitakin on suunnitteilla. Pari pikkualuetta on suojeltu väliaikaisesti, 10 30 vuodeksi, mutta muutamat maanomistajat ovat lähteneet suojelemaan omistamiaan hienoja metsiään pysyvästi. Näillä alueilla metsän elämä saa jatkua omaa ikuista rataansa, ilman ihmisen kovakouraista komentoa. Näiden pysyvästi rauhoitettujen alueiden synnyssä on Keurusseudun luonnonystävät, ja varsinkin metsävastaavamme Ari Aalto, ollut ratkaisevana apuna. Seuraavaksi yritämme saada mm. seurakunnan suojelemaan ainakin Ilovuoren hienon luonto- ja virkistysalueen Mäntäntien varressa. Keurusseudun metsistä on nyt jollain tavalla suojeltu ehkä 1 %. Jotta metsäluonnon monimuotoinen eliömaailma säilyisi, suojelualueita tulisi olla ainakin 10 %. Ihmisten rajoittamattomassa käytössä olisi silti vielä 90 %. Pitkän päälle suojelluista metsistä voi olla ihmisillekin
enemmän hyötyä kuin hakatuista. Mikäli omistat ja haluat suojella metsää, ota yhteys metsävastaavaamme 045-132 0828 tai aallonarska@hotmail.com. PS Keurusseudulta löytyy runsaasti METSO-kelpoisia metsiä. Tämäkin metsä on vielä suojelematta. Kuva: Ari Aalto
RETKIMUISTELUKSIA 2011. Jouko Pihlainen -HELMIKUUSSA hiihdimme perinteisen koskikarahiihdon Kotalasta Karansalmelle ja Kirkkokanavalta Liesjärvelle. Kireitten pakkasten jälkeen sulapaikat olivat vähissä, mutta laskentapäivänä 15 asteen pakkanen suosi hiihtoa. Hankaluutena oli vain suksia upottava lumi. Molemmilla reiteillä oli neljän hengen porukat. Karoja nähtiin yhteensä 15 yksilöä, mikä on hyvä määrä. -MAALISKUUSSA teimme pöllöretken Riihon ja Lankkuan seuduille. Kovanlainen tuuli piti pöllöt hiljaisena. -HUHTIKUUN joutsenretki tehtiin Tarhianjoen reitille. 15 joutsenen lisäksi havaittiin telkkä, koskikara ja kurki. Palokärkikin kurkisti pesästään. -Kevätmuuttoa havainnoitiin Mannisniemessä ja Riihossa. -Koskiretkellä kävimme Haapamäen Kaijankoskella, jossa vesi syöksyy korkean kivipadon yli Kaijanjokeen. Korkeat hanget haittasivat vähän koskelle pääsyä. -Suurien puitten retkellä katsastimme Keuruun suurimman kuusen eli Asunnan Härkösen kuusen. Lisäksi kävimme Asunnan Viitalassa katsomassa komeaa haapaa. -Lintutorniretki ulotettiin Petäjäveden Piesalan tornille, joka sijaitsi laajojen peltoalueitten laidassa. Mm. pikkutylli lenteli pellolla. -TOUKOKUUSSA patikoitiin Susivaellus Limpsingin rotkolta Huhkojärvelle. Hienot maisemat, mutta sudet kadonneet?
-Suoretki tehtiin kiistanalaiselle Lempaatsuolle, jota Vapo haluaa edelleen kaivaa, vaikka suon suojeluarvot ovat seudun parhaat. Korppi hätäili pesänsä puolesta. -Valkeisretki suuntautui Jukojärven melko tuntemattomalle Valkeiselle. Järven vesi ei ollutkaan kirkasta. Onkohan joskus ollut? -Yhdistyksen kevätretki tehtiin Muuramen Muuratsalon komeille kalliopoluille ja Kuusimäen mahtavaan metsään. Palomäen Anitta järjesti retkeläisille yllätystarjoilun näköalavuoren huipulla. -Vanhan metsän retki järjestettiin, yleisön pyynnöstä, Multian Joensuonkankaan aarnimetsään. Polun päätä vartioi vihainen viirupöllö. Pääsimme kuitenkin vammoitta pöllön ohi. -Taivaanrantoja tiirailtiin Haapamäen Koivumäestä. Tihkusateen raosta nähtiin Ähtärin Isomäen maston valotkin. -KESÄKUUSSA lähiluontoretki suuntautui Keuruun keskustan Kurkisaaren ulkoilualueelle ja -poluille. Alue on saatu hienoon kuntoon siltoineen, uimarantoineen ja kuntoiluvälineineen. -Yölaulajalinturetki Liukkoon, Kaakkokankaalle ja Manniskylään onnistui hienosti. Viitakerttuset ja satakieli sekä kehrääjä lauloivat kovasti. -Luonnonkukkien päivänä ihailimme Haapamäen tähtitalvikkeja sekä Simsiön pussikämmekköjä. -Kesäyön retkellä näimme mitä kauneimman auringonlaskun Pihlajaveden Rekolanmäeltä. Söimme metsämansikoita ja uimme Pihlaisselän lämpimässä vedessä.
-HEINÄKUUSSA luonnonkukkaretkellä löysimme Lautaperän kateissa olleet kirkiruohot. Hirvon hirvenkellot eivät vielä kukkineet. -Kesäretki suunnattiin Asikkalan Pulkkilanharjulle, Sysmään ja Korpilahden Kärkistensalmelle. Harjulla kävelimme luontopolun ja salmessa uimme. Sysmästä löysimme tunnelmallisen ja makoisan kahvilan vanhan meijerin asuntolan tiloista. -ELOKUUSSA teimme lepakkoretken uuden detektorimme kanssa Virtalan ja Järvenpäänkoskille Lihjamolle. Laite toimi hyvin. Laitteen naksutusten lisäksi näimme vesisiippoja siltojen alla. -Sieniretkellä Keuruun Ilovuoren sienisato todettiin hyväksi. Tätä kirjoitettaessa retkiä on vielä jäljellä. Hiljan päivän retki ja kolme linturetkeä syysmuuton tarkkailun merkeissä. Myös ensi vuoden suunnitelmia tehdään. Otan mielelläni ideoita mielenkiintoisista retkipaikoista. Vesiensuojelun teemavuosi Suomen luonnonsuojeluliitto on nimennyt ensi vuoden, 2012, erityisteemaksi vesiensuojelun. Tavoitteena on vesiluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaaminen sekä ravinnepäästöjen vähentäminen. Teemoiksi nousevat mm. maankäytön ja vesiensuojelun yhteydet (mm. maatalous, metsätalous, kaivostoiminta) ja turvetuotannon vesistövaikutukset. Esille tulevat uhanalaiset rantaluontotyypit, lintuvedet, lähteet, purot niiden tila ja mahdolliset kunnostukset. Ehkä useammillakin järvillä kannattaisi ottaa mallia Pihlajavedellä sijaitsevan Martinjärven ranta-asukkaiden toiminnasta järvensä hyväksi.
Ensi vuosi on nimetty myös vapaaehtoistyön vuodeksi. Sitä taas ensi vuonnakin tarvitaan. Luonnonsuojeluyhdistys pyörii lähes pelkästään vapaaehtoistyön avulla. PS Vesiensuojelussa on Keuruullakin vielä paljon tekemistä. Tämä kuva avohakatusta luonnontilaisesta puronotkosta on otettu Keuruun Haapamäellä 2011. Kuva: Ari Aalto
Muuta Vaihtotori Haapamäellä, vanhainkoti Metsätähden yläpuolella, on edelleen auki lauantaisin klo 10 12, sopimuksen mukaan muulloinkin. Tiedustelut puh 040 544 8310/Sulkava. Yhdistyksen jäseneksi pääsee ilmoittautumalla jollekin hallituksen jäsenelle, tai suoraan Luonnonsuojeluliittoon, joka hoitaa jäsenrekisterimme (sll.fi/lomakkeet/liity). Jäsenyysesitteitä on myös vaihtotorilla ja yhdistyksen tilaisuuksissa. Suomen Luonto-lehden tilauksen voi tehdä osoitteessa suomenluontolehti.fi. Kelyllä on omat hienot nettisivut osoitteessa sll.fi/keurusseutu. Ja Facebook istakin Kely löytyy. Keuruun lintuharrastajien havaintoja voi seurata internetissä BirdLife-Suomen Tiira-sivuilla. Jäsenkirjeen voi saada myös vain sähköisessä muodossa ilmoittautumalla Ari Aallolle aallonarska@hotmail.com Linnunpöntöt ovat nyt vähissä. Pitäisikö järjestää talkoot ja tehdä niitä? Vai tekisikö joku niitä isomman satsin pientä korvausta vastaan? Vai löytyisikö jostain peräti kaira, jolla niitä poraisi? Ideoita kaivataan. Viimeistään keväällä ihmiset niitä taas kyselee
Syyskokous Keurusseudun Luonnonystävät ry:n syyskokous pidetään perjantaina 21.10.2011 klo 18 ravintola Mirjamissa. Sääntömääräisissä asioissa pääosin suunnitellaan ensi vuoden toimintaa. Lopuksi katselemme taas luontokuvia. Kahvitkin tarjoillaan. Tervetuloa! Kirkiruohoniityn hoitotöissä loppukesällä 2011. Kuva: Ari Aalto