Huostaanotettujen lasten ja nuorten ajatuksia ja kokemuksia sukulaissijaisperheessä elämisestä

Huostaanotettujen lasten ja nuorten ajatuksia ja kokemuksia sukulaissijaisperheessä elämisestä

Sukulaissijaisperhehoito osana lastensuojelun sijaishuoltojärjestelmää Suomessa suhtautuminen sukulaissijoituksiin vaihdellut eri aikakausina Lastensuojelunlain uudistus 2007 painotti sukulais- ja läheisverkostosijoitusten merkitystä Laki uudistuksesta huolimatta sijoitukset lapsen läheisverkostoon ovat yleistyneet hitaasti: Vuonna 2013 Suomessa 12%* perhehoitoon sijoitetuista lapsista olivat sukulaisperheessä vrt. esim. muut pohjoismaat Sukulaissijoituksen hyödyt ja uhat *Lähteet: STT 2015 2

Tutkimuksen taustaa Oma kiinnostus Aiheen ajankohtaisuus Näkökulmien vähyys

Tutkimusongelma ja -aineisto Tutkimukseni tarkoituksena oli tuoda esiin huostaanotettujen lasten näkökulmaa sijaishuollon kentällä tutkimalla heidän kokemuksiaan sukulaissijaisperheessä elämisestä Haastattelin neljää 7-18-vuotiasta lasta ja nuorta Tutkimustulokset eivät yleistettävissä, mutta antavat tietoa yksittäisen lapsen kokemuksista

Keskeisiä tuloksia.. Lapset olivat tyytyväisiä sukulaisperheessä asumiseen. Sukulaisuus merkitsi lapsille oman suvun keskuudessa pysymistä sekä yhteydenpidon mahdollisuutta biologisiin vanhempiin ja sisaruksiin sekä muihin lähisukulaisiin. Lapsilla oli kuitenkin nähtävissä samanlaista hajontaa perheeseen sopeutumisessa, kuin ei-sukulaissijaisperheessä olevilla mitä nuorempana lapsi oli sijoitettu, sitä enemmän ja nopeammin lapsi koki olevansa yksi perheenjäsenistä Sukulaissijoituksen negatiivisena puolena nousi esiin biologisen vanhemman häiriökäytöksen rajoittamisen vaikeus.

..jatkuu Lasten perhesuhteissa nähtävissä samankaltaisuuksia kuin eisukulaissijaisperheessä olevilla lapsilla perhekäsitykset vaihtelivat rajatusta perhemallista laajentuneeseen perhemalliin Lasten yhteydenpito biologisiin vanhempiin vaihteli säännöllisestä epäsäännölliseen. Taustalla vanhemmista johtuvat syyt. Tapaamiset olivat joko sukulaisperheessä tai vanhemman luona ja suurin osa lapsista koki tapaamiset mukavana yhdessä olona koko porukalla. Lapset tapasivat säännöllisesti myös muualla asuvia sisaruksiaan

jatkuu Lasten arki ja vapaa-aika näyttäytyivät positiivisessa valossa. Lapsilla oli kavereita ja he olivat tyytyväisiä koulumenestykseensä. Yksikään lapsi ei kokenut tulleensa kiusatuksi taustansa vuoksi, mutta silti lapset eivät mielellään kertoneet tilanteestaan kuin aivan lähimmille ystäville. Lastensuojeluun ja sosiaalityöntekijöihin lapset suhtautuivat myönteisesti. Lastensuojelun asiakkuus näyttäytyi lapsille lähinnä vuosittaisissa tapaamisissa sosiaalityöntekijöiden kanssa ja asiakassuunnitelmapalavereissa. Lapset olivat luottavaisia tulevaisuuden suhteen ja näkivät tulevaisuudessa enemmän myönteisiä kuin negatiivisia asioita. Lapset olivat myös orientoituneet olevansa myös tulevaisuudessa sukulaisperheessä, sillä yksikään haastateltavista ei tuonut esiin, että olisivat palanneet syntymäkotiin.

Summa summarum Aineistoni lapsilla sukulaisuudella oli selkeästi positiivinen vaikutus siihen kuinka traumatisoivasta kokemuksesta selvitään, ei niinkään itse huostaanotto tapahtumaan. Lasten kokemukset muistuttivat, että vaikka lapsi pääsisi tuttuun sukulaisperheeseen, on kuitenkin selvitettävä tarkoin lapsen hyvinvointi ja näkemykset huostaanotosta ja sen vaikutuksista. Sukulaissijaisperheeseen pääsy ei tee huostaanotosta kokemuksena yhtään helpompaa, mutta sukulaissijaisperheestä voi saada sellaista tukea ja voimaa, jolla huostaanoton kokemuksesta voi selvitä helpommin ja päästä nopeampaa eteenpäin.