Jorma Westlund, Liiton toimisto, Toveri puheenjohtaja, hyvät liittokokoustoverit!

2. Koulutuspolitiikka Jorma Westlund, Liiton toimisto, Toveri puheenjohtaja, hyvät liittokokoustoverit! Aivan aluksi on todettava, että viime liittokokouksen jälkeen koulutuspoliittinen ja koululaistoiminta eivät ole tapahtuneet miltään liittokokouksessa määritellyltä yhtenäiseltä ohjelmalliselta ja poliittiselta pohjalta. Viime liittokokouksessahan palautettiin merkittävä osa poliittisista ohjelmaesityksistä liittotoimikunnalle. Tilanne koulutuspolitiikassa ja koululaistoiminnassa on kuluneella liittokokouskaudella kehittynyt todella erittäin voimakkaasti: Koulutuspoliittisista ratkaisuista käytävä keskustelu on kärjistynyt samalla kun edistykselliset vaihtoehdot ovat selkiintyneet ja niiden laadullinen ylivoimaisuus on käynyt ilmi. Koululaisten järjestäytynyt toiminta on tuonut merkittävän tuloksen kun laki oppikoulujen kouludemokratiasta vuonna 1971 vihdoin hyväksyttiin. Juuri koululaisten kamppailu kouludemokratian toteuttamiseksi on voimakkaasti laajentanut koululaisten poliittista tietoisuutta. Toisena merkittävänä kamppailukysymyksenä on ollut oikeusturvan ja poliittisen toiminnan oikeuksien takaaminen, myös tässä suhteessa on tapahtunut merkittävää edistystä. Huolimatta siitä, että monia sosialidemokraatteja on ollut merkittävissä asemissa koululaiisjärjestoissa jo pitkän aikaa, ei SNK:n järjestäytynyt koululaistoiminta ole kovinkaan vanhaa. Ensimmäinen myös toimintaan kykenevä koululais jaosto liitolle nimitettiin vasta vuoden 1971 keväällä. Tuolloin jouduttiin aloittamaan todella tyhjästä, kaikki yhteydet oli luotava alusta alkaen. Samalla on jouduttu koko ajan arvioimaan poliittisen nuorisojärjestön koululaistoiminnan roolia verrattuna koululaisten yhteisiin etujärjestöihin. Erityisesti työläisnuorisojärjestolle on ollut uutta joutua tilanteeseen, jossa erittäin suuri osa nuorisoa on muutaman vuoden kuluessa siirtynyt tai siirtymässä oppikouluihin, joihin aikaisemmin on mennyt lähes yksinomaisesti porvarillisten kotien jälkeläisiä. Sekä poliittiset että järjestölliset tehtävät ovat olleet huomattavasti vaativimpia kuin mitä on ollut käytettävissä aineellisia mahdollisuuksia. Niiden suorittamiseen on poliittisia ryhmittäytymiä, joilla on ainakin koululaistoiminnan kannalta tärkeimpinä aikoina palkattuja toimihenkilöitä piiritasolta ja aluetasolta alkaen. SNK:lla ei ole ollut aineellisia edellytyksiä taata edes yhtä ihmistä kaikkiin piirijärjestöihin toimihenkilöiksi. Reilusti on todettava, että poliittista kokemusta ja linjaa -ei. koululaistoiminnankaan avulla voida luoda yhdessä yössä, vaan on käytettävä kritiikin ja itsekritiikin menetelmää: kokemuksista oppimista. Tältä pohjalta arvioiden voidaan todeta, että tähän kannanottoon on pyritty tiivistämään olennaisin siitä analyysistä, jota koululaisjaoston ja liittotoim'ikunnan piirissä koulutuspolitiikasta ja koululaistoiminnasta on suoritettu. Hahmotellulta pohjalta, jota tietenkin täydentää periaateohjelman piirissä käyty keskustelu on pyrittävä muotoilemaan strategista perustaa liiton koululaistoiminnalle ja koulutuspoliittiselle linjanvedolle. Tämä kannanotto ei ole mikään kokonaisvaltainen koulutuspoliittinen ohjelma. Siinä ei käsitellä läheskään kaikkia merkittäviä koulutuspolitiikan kysymyksiä, tämä johtuu paljolta siitä, että SDP:llä on melko uusi ja kokonaisvaltainen koulutuspoliittinen ohjelma, joka on hyvin tyydyttävä ja jossa suoritettu koulutuspoliittinen, koulutuksen yhteiskunnallinen analyysi on myös SNK:n koulutuspolitiikan perustana. Toisaalta eräät koulutuspoliittiset kysymykset ovat niin kaukana SNK:n jäsenistä tai soveltuvat parem- 85

min SONK:n toimialaan, että niihin puuttuminen ei olisi ollut kyllin perusteltua sitä joukkoa ajatellen, jolle ohjelma on ensisijaisesti suunnattu. Kannanotto keskittyy ensinnäkin selvittämään sitä analyysipohjaa, joka SNK:n piirissä on hahmoteltu koulutuksen yhteiskunnallisesta merkityksestä; toiseksi määrittelemään SNK:n kannan eräisiin keskeisimpiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin, jotka ovat läheisimpiä työläisnuorisoliikkeelle ja kolmanneksi määrittelemään SNK:n koulutuspoliittisen käytännön toiminnan ja koululaistoiminnan peruslinjaa. Lisäksi on todettava, että kannanottoa laatineet toverit ovat lähteneet siitä, että kannanotosta on muodostettava opintomateriaali, jonka pohjalta voisi paitsi tutustua esitettyihin tavoitteisiin myös kohottaa tietoisuuttaan sosialismin teorian kysymyksissä. Tällöin tämä koulutuksellinen puoli kannanotosta painoittuisi nimenomaan siten, että koululaisten olisi mahdollista laajentaa yhteiskunnallista tietoisuuttaan omalta kokemuspohjaltaan. Kannanoton ensimmäisessä osassa kytketään koulutuksen yhdistäminen yhteiskunnallisten tuotantovoimien kehitykseen ja osoitetaan koulutuksen kasvanut merkitys luokkataistelun kannalta. Tämä merkityksen lisääntyminen perustuu tieteen ja tutkimuksen ratkaisevasti suurentuneeseen osuuteen tuotantoprosessissa. Tässä osassa todetaan taantumuksellisten, piirien joutuneen useissa kysymyksissä puolustuskannalle. Tietenkään tämä ei merkitse sitä, että porvaristo olisi passiivinen, vaan kannanotossa todetaan koulutuksen kriisinomaisen kehityksen ja uudistusvaatimusten voimistumisen johtaneen siihen, että myös poliittinen kriisi koulutuksen piirissä syvenee. Tämä on juuri näinä päivinä näkyvissä mm. räikeissä hyökkäyksissä liittomme puheenjohtaja, toveri opetusministeriä, ja edistyksellisiä kouluhallinnon virkamiehiä vastaan, edistysmielisten opettajien erottamisena kouluista ja myös jatkuvasti esiintulevissa tapauksissa, joissa tietoiset edistykselliset koululaiset ovat joutuneet painostuksen kohteeksi. Kannanoton toista osuutta leimaa se, että tänä keväänä on ollut eräässä mielessä melko kiusallinen tilanne vaatia juuri miorisoasteisen koulutuksen osalta poliittisia tavoite-esityksiä. Tämä johtuu siitä, että vasta huhtikuun lopulla jätti mietintönsä vuoden 1971 koulutuskomitea. Tuo mietintö on sen vuoksi hyvin tärkeä, että se on ensimmäinen todella kokonaisvaltainen suunnitelma perus- ja ammatillisen koulutuksen uudistamiseksi yhtenäiseltä pohjalta. Komitean enemmistö on asettunut sellaisen ratkaisumallin taakse, joka mielestäni toteutettuna merkitsee oppivelvollisuuden säätämisen jälkeen ylivoimaisesti merkittävintä työväenluokkaa hyödyttävää koulutusuudistusta. Siinä vaiheessa kun kannanottoa jouduttiin kirjoittamaan ei komitean mietintö vielä ollut käytettävissä. Mielestäni tämä olisi otettava huomioon valiokuntatyöskentelyssä ja täsmennettävä tätä toista osuutta siitä mihin se pakostakin jäi liittotoimikunnan esityksessä. Kannanoton kolmannessa osuudessa määritellään SNK:n toimintaa tavoitteiden toteuttamiseksi, Ensinnäkin siinä nähdään välttämättömäksi edelleen voimistaa toimintaa koulutasolla. Kannanotossa todetaan toimintalinjaksi se, että kussakin oppilaitoksessa tuliisi olla sosialidemokraattinen ryhmä jonka tehtävänä on toisaalta ehkäistä porvarillisen vaikutuksen laajeneminen koulutuksen avulla ja toisaalta laajentaa sosialistista tietoisuutta; vetää ihmisiä mukaan SNK:n opintopiireihin ja toimintaan. Toiseksi tässä kolmannessa osuudessa määritellään SNK:n kanta toimintaan koululaisjärjestöissä. SNK asettuu kannattamaan työläisnuorisoliikettä ja muita edistyksellisiä voimia edustavien ryhmien poliittista kaikissa esilletulevissa taistelutilanteissa. Koululaisjärjestöt nähdään toisaalta joukkojärjestöinä, joi- 86

den äänen kantavuus määräytyy niiden nauttiman joukkojen luottamuksen perusteella, ja toisaalta ne nähdään laajapohjaisina yhteistyöjärjestöinä, joiden järjestöperiaatteena tulee olla suhteellisuuden toteuttaminen eri poliittisten ryhmittymien välillä järjestöjen kaikilla tasoilla. SNK toteaa erityisesti sen, että koululaisten kamppailu on nähtävä osana kapitalismin ja imperialismin vastaista toimintaa jolloin koululaisjärjestöjen toiminnallinen voima voi olla riittävää uudistusvaatimusten toteuttamiseksi vain kun se yhdistyy työväenliikkeen toiminnalliseen järjesitövoimaan. Kolmanneksi kannanoton kolmannessa luvussa käsitellään sitä miten SNK vaikuttaa koulutuspoliittiseen päätöksentekoon. Tällöin SNK:lla on huomattavia mahdollisuuksia vaikuttaa tehtäviin päätöksiin suoraan oman järjestötoiminnan kautta. Tässä mielessä SNK:n pitää kehittää yhteyksiä niin luottamuselimiin kuin edistyksellisiin virkamiehiinkin. Toisaalta SNK vaikuttaa puolueen piirissä tehtäviin koulutuspoliittisiin päätöksiin. Tässä toiminnassa on tehostamisen varaa etenkin kunnallisella ja alueellisella tasolla. Merkittävänä pidän sitä, SNKrset vielä nykyistäkin aktiivisimmin osallistuisivat Koulutusalan Sosialidemokraattisen Yhdistyksen toimintaan, koska sen koulutuspoliittinen ja yhteiskuntapoliittinenkin linjanveto vastaa sitä, mitä esimerkiksi SNK:n koululaisjaosto omalta osaltaan on odottanut Tämä on merkittävää myös siksi, että juuri KSY on tarkoitettu joukkotoimintaa järjestäväksi, kansan tietoisuutta kohottamaan pyrkiväksi koulutuspoliittiseksi järjestöksi. Lopuksi kannanotossa määritellään SNK: n suhtautuminen koulutuspolitiikan alueella poliittiseen yhteistyöhön. Esityksessä todetaan: "Demokratian laajentamiseksi käytävä taistelu on nykypäivän suomalaisessa kapitalismin oloissa oikea etenemislinja edellytysten luomiseksi sosialismiin siirtymiselle, koska se lujittaa työväenliikkeen taisteluasemia. Tällä perusteella SNK ei peitä vaan päinvastoin selvästi tuo esiin että toiminta kansanvaltaisuuden lisäämiseksi on samalla toimintaa sosialismin puolesta." Kannanotossa analysoidaan sitä yhteiskunnallista kehityslinjaa, joka tekee mahdolliseksi vetää yhä uusia ryhmiä mukaan toimintaan koulutusuudistuksen puolesta. Tämä kehityslinja on sidoksissa kapitalismin keskittymisprosessin kanssa siten, että keskittäminen supistaa suurpääoman sosiaalista pohjaa ja laajentaa niiden kansankerrosten sosiaalista pohjaa, joiden etujen mukaista on uudistaa koulutusta demokraattisella tavalla. Tämä ei tietenkään ole ristiriidaton kehityslinja vaan aatteellispoliittiset ja myös taloudelliseen perustaan liittyvät seikat vetävät joitakin pääoman alistamia ryhmittymiä tukemaan mönopoliporvariston yhteiskunnallista vallankäyttöä. Kannanoton mukaan SNK jatkaa taisteluaan yhteisrintaman rakentamiseksi kestävältä ja tasavertaiselta pohjalta pitäen arviointinsa lähtökohtana sitä miten kussakin tilanteessa on tarkoituksenmukaisinta toimia sosialismiin siirtymisen jouduttamiseksi. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro, toveri Risto Jylhä. Risto Jylhä, Siilinjärvi Maaninka: Toveri puheenjohtaja hyvät toverit! Kuluneella liittokotoouskaudella SNK:n asema koululaisjärjestoissa, koulutuspoliittisessa keskustelussa sekä toiminnassa ovat tuntuvasti vahvistuneet. Osaltaan tähän on vaikuttaneet Kotkan liittokokouksessa tapahtunut poliittinen suunnanmuutos ja sen seurauksena kasvaneet mahdollisuudet laajentaa kenttätason toimintaa. Toisaalta koulutuspoliittisen keskustelun voimakas kasvu ja harjoitetun koulutuspolitiikan käsittäminen tärkeänä 87

osana muuta yhteiskuntapolitiikkaa. Erilaisten koulutuspoliittisten tavoiteasettelujen esiintulo ja koulutuspolitiikan merkityksen kasvu selittyy sillä, että koulutus yhä suuremmassa määrin nähdään osana tuotantovoimia: koulutuksen määrään ja laatuun vaikuttamalla voidaan tuotantokapasiteettia lisätä suuremmassa määrässä kuin vastaavan suuruinen pääomanlisäys saisi aikaan. Myös Sosialidemokraattisen Puolueen kiinnostus koulutuspolitiikkaa kohtaan kasvoi voimakkaalla tavalla edellä kuvatuista syistä johtuen. Sosialidemokraattisen puolueen piirissä toimivien koulutuspoliittiseen toimintaan osallistuvien jäsenten taholta alettiin vaatia puolueelta toimia työväenluokan etujen mukaisen koulutuspolitiikan hahmottamiseksi ohjelman muotoon. Tässä työssä päästiinkin kiitettävään tulokseen, jonka todistaa puoluekokouksessa kesällä -72 hyväksytty SDP:n koulutuspoliittinen ohjelma. Voidaan sanoa, että tämä ohjelma periaatteellisten lähtökohtiensa ja koulutuspoliittisten tavoitteidensa osalta täyttää suuressa määrin ne vaatimukset mitä SNK:n piirissä asetettiin. Tarvetta SDP:n koulutuspoliittisen ohjelman rinnalle valmistettavasta SNK:n koulutuspoliittisesta ohjelmasta ei siis ole. Sen sijaan eräiden erityiskysymysten osalta käsitykseni mukaan on syytä valmistaa puolueen ohjelmaa täydentävä koulutuspoliittinen muistio, jonkalainen nyt onkin esityksenä liittokokoukselle annettu. Tässä muistiossa tulisi perehtyä lähinnä koululais- ja opiskelijajärjestöissä tapahtuvan toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden asetteluun. Toisaalta tässä muistiossa tulee myös keskeinen sija panna kouludemokra.tiavaatimusten yksityiskohtaiseen selvittämiseen myös demokraattisen koulutuspoliittisen liikkeen toiminnan ja tavoitteiden selvittäminen on osa tätä asiakirjaa. Käsittääkseni nyt valiokuntaan lähtevä koulutuspoliittinen kannanottoluonnos on saavuttanut sangen yksimielistä kannatusta keskeisten periaatteidensa kohdalta liittokokousosanottajien keskuudessa ja sen pohjalta saadaan valiokuntatyöskentelyn jälkeen varmastikin liittomme koulutuspoliittisia erityisongelmia selkeästi esittelevä kannanotto hyväksytyksi. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Keskustelu asiasta on päättynyt. Koulutuspolitiikka lähetetään ohjelmavaliokunta kolmeen naine evästyksineen. 3. Aluepolitiikka Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Aluepolitiikka. Toveri Matti Ahde. Seuraava Ulla Koponen ja tässä yhteydessä ennen puheenvuoron alkua voitaneen varsinaisten puheenvuorojen enimmäispituudeksi rajoittaa kolme minuuttia. Hyväksyttäneen. Hyväksytään. Tämä ei välttämättä koske toveri Matti Ahdetta, mutta toivon erittäin keskitettyä ja hallittua esitystä. Matti Ahde, Liittotoimikunta: Toveri puheenjohtaja! Minä kiitän tästä ystävällisestä huomautuksesta. Samaa oikeastaan tästä puhujapaikalta voisi toivoa kaikille kokouksessa valituille puheenjohtajille. SNK:n aluepoliittinen kannanotto ja esitys oikeastaan perustuu siihen keskusteluun, jota liittotoimikunnassa ja SNK:n piirijärjestöissä, ainakin lähinnä kehitysalueiden piirien osalta, on käyty siitä, että tulisiko SNK:n tehdä itselleen oma aluepoliittinen ohjelma. Sosialidemokraattisen Puolueen puoluekokouksessa kuitenkin tällainen aluepoliittinen ohjelma hyväksyttiin viime vuonna Tamperella ja myös johtuen siitä, että tässä liittokokouksessa käsitellään monta erittäin laajaa periaatteellista ohjelmaesitystä, liittotoimikunta päätyi siihen, että ehkä aluepolitiikassa tällä hetkellä tässä kokouksessa tyydyttäisiin vaan kannanottoon ja ehkä tuleviin liittokokouksiin pyrittäisiin sitten valmistelemaan laajempi kokonaisvaltainen aluepoliittinen ohjelma. 88

Tämän ohjelman lähtökohtana on se, että aluepolitiikkaa ei voida irroittaa muusta yhteiskuntapolitiikasta niin kuin tänä päivänä tehdään. Eriarvoisuuden alueelliset ongelmat eivät ole vain Suomelle ominainen ilmiö, vaan se on osa maailmanlaajuista ongelmakenttää, jonka perusaiheuttajana on kansainvälisessä mittakaavassa imperialismi sekä kansallisessa puitteissa jatkuvasti keskittyvä kapitalismi. SNK:n aluepoliittinen kannanotto on valmistettu vapaan markkinatalouden kritiikistä lähtien. Se ei pyri olemaan mikään tyhjentävä selvitys eikä ongelmien kokonaiskartoitus. Myöskään kannanotto ei ole konkreettinen toimenpideluettelo tietyistä kehitysaluepoliittisista toimenpiteistä. Se on kannanotto, jossa SNK pyrkii analysoimaan sen alueellisen eriarvoisuuden ongelmakentän, josta käsin alueelliset eriarvoisuudet johtuvat. Tässä kannanotossa on nimenomaan pitäydytty aivan muutamaan periaatteelliseen meidän mielestä tärkeimpään seikkaan. Kannanotto on jaettu neljään erilliseen kappaleeseen. Alueellisen eriarvoisuuden perimmäiset syyt ja kapitalistinen kasautuminen ovat kaksi ensimmäistä kappaletta, joissa lähdetään siitä, että alueelliset eriarvoisuudet johtuvat viime kädessä markkinatalouden heikkouksista: Alueelliset ongelmat ovat vapaan markkinatalouden, kapitalismin, ongelmia. Myös tässä aluepoliittisessa ohjelmassa selvästi tuodaan julki se, että aluepoliittisia ongelmia ei voida ratkaista porvarillisessa maassa porvarillisin keinoin, vaan ainoastaan sosialistisilla periaatteilla toimiva yhteiskunta antaa mahdollisuudet alueellisten eriarvoisuuksien samoin kuin ihmisten eriarvoisuuksien ratkaisemiseksi. Kolmantena kappaleena tässä esitetään nykyisen suomalaisen aluepolitiikan kritiikkiä. Todetaan, että nykyisin kapitalismin kehitys aiheuttaa hyvin mielettömän ja erittäin vaikean yhteiskunnallisen tilanteen kahdella eri tasolla. Kehitysalueella tyhjenevät ne alueet, jotka voimakkaasti joutuvat kokemaan tämän kapitalistisen kasautuksen mukanaan tuoman muuttoliikkeen ja kehitysalueiden tyhjenemisen, ja toisaalta tämän ongelman kokevat ne ruuhka-alueet, jonne teollisuus ja sen mukanaan myös pääosa väestöstä keskittyy. Tyhjenevien alueiden problematiikkaa tässä on käsitelty suhteellisen vajavaisesti. Periaatteellisesti suurimmat syyt ovat ne, jotka lähtevät ihmisten eriarvoisuudesta. Todetaan, että kehitysalueilla tänä päivänä ei ole mahdollisuuksia lähellekkään samankaltaiseen palvelutasoon puhumattakaan siitä, että kehitysalueella esimerkiksi työllisyyskysymykset olisi pystytty järjestämään edes sillä tavalla kuin maamme eteläisissä osissa. Toisaalta maamme eteläisillä alueilla tänä päivänä entistä voimakkaammin koetaan kasautumisesta ja ruuhkautumisesta aiheutuvat ongelmat. Qn suuria liikenneongelmia, jopa mielenterveydelliset ongelmat tänä päivänä ovat eteläisessä Suomessa huomattavasti voimakkaammin tulleet esille kuin maamme pohjoisilla alueilla. Siksi SNK:n aluepoliittisen kannanoton mielestä on välttämätöntä, että aluepolitiikkaa ei irroiteta muusta yhteiskuntapolitiikasta vaan aluepolitiikkaa tarkastellaan yhteiskuntapolitiikan eräänä keskeisenä osana. Neljännessä kappaleessa kuvataan.sosialistisen aluepolitiikan sisältö ja ehkä parhaiten tästä ohjelmasta käsityksen saa kun toteaa, että SNK:n aluepoliittisen kannanoton mukaan aluepolitiikan tavoitteena on oltava ihmisten välisen tasa-arvon saavuttaminen asuinpaikasta riippumatta. SNK:n näkemyksen mukaan aluepolitiikassa voidaan kansanvaltaiseen kokonaissuunnitteluun perustuvilla sosialistisilla toimenpiteillä saavuttaa tässä suhteessa todella merkittäviä ja pysyviä tuloksia. Lopuksi viidentenä kappaleena tässä kannanottoesityksessä on SNK ja aluepolitiikka. Siinä SNK:lle 89

järjestönä asetetaan tiettyjä käytännön tehtäviä tulevalle liitokokouskaudelle aluepoliittisen keskustelun ja aluepolitiikan hoitamisen osalta. Toveri puheenjohtaja ja hyvät toverit! Luulen, että parhaiten tämä minun esitykseni palvelee tätä runsaslukuista kokousyjeisöä kun minä päätän puheenvuoron tähän. Toivon, että jaostossa, jonne tämäkin kannanotto lähetetään, keskustelu on intensiivisempää ja siihen mahdollisesti osallistuisi useampia tovereita kuin mitä minä epäilen nyt osallistuvan. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava toveri Ulla Koponen. Ulla Koponen, Kuopion piiri: Toveri puheenjohtaja, hyvät liittotoverit! Me elämme maailmassa, jossa työn ja pääoman välistä taistelua käydään kansallisten rajojen sisällä sekä niiden yli. Niinpä kehitysmaiden riisto ja se uhka että Suomesta kokonaisuudessaan tuleen yhdentyvän Länsi-Euroopan kehitysalue sekä maamme kehitysongelmat ovat mielestäni perusluonteeltaan yhteneviä. On tietenkin erittäin hyödyllistä hankkia tietoa siltä miten taloudellisten lainalaisuuksien aiheuttamia haittavaikutuksia ja ongelmia eri kapitalistisissa maissa on yritetty korjailla, mutta todellinen ratkaisu alueellisen eriarvoisuuteen löytyy vasta yhteiskunnan perusteellisen demokratisoinnin kautta. Me monet nurisoliittolaiset olemme varmaankin sitä mieltä, että kun yhteiskunnassamme yritetään analysoida alueellisen eriarvoisuuden syitä on epäröiden käyty käsiksi todelliseen syyhyn: talousjärjestelmään. Esityksessä SNK:n aluepoliittiseksi kannanotoksi mielestäni puututaan oikealla tavalla siihen, ettei alueellinen eriarvoisuus ole sinänsä seurausta alueellisesta erilaisuudesta vaan talouselämämme toimintatavoista. Tällöin on huomioitava ne kaksi tekijää, tuotantovoimat ja tuotanto-olosuhteet, jotka määräävät tämän kehityksen. Esityksessä aluepoliittiseksi kannanotoksi kritisoidaan aivan oikeutetusti harjoitettua kehitysaluepolitiikkaa. Nyt harjoitettava kehitysaluepolitiikka tähtää mielestäni enemmänkin alueellisen köyhtymisen seurausten lieventämiseen kun sen pitäisi tähdätä köyhtymisen ja alueellista eriarvoisuutta synnyttävien syiden poistamiseen. Marxilaisen näkemyksen mukaisesti aluepolitiikalla voidaan perustuen sosialistisiin toimintatavoitteisiin ja niiden mukaiseen kansanvaltaiseen suunnitteluun päästä pysyvään tulokseen. Mielestäni aluepoliittiset kysymykset ja ongelmat ovat eräs huomattava yhteiskuntaelämän sektori, jossa kiistattomasti voidaan osoittaa kapitalismin markkinatalouden kykenemättömyys ja sosialismin paremmuus. Siis mielestäni aluepoliittisen kannanoton tai ohjelman saaminen nuorisoliitolle on sinänsä ollut tyydytyksellä todettava, mutta luullakseni monet kehitysaluepiirit eivät ole katsoneet suopein silmin liiton käyttäytymistä tässä kysymyksessä, kun liitto on vetkutellut aluepoliittisen kannanoton aikaansaamista. Esimerkiksi Kuopion piiri on esittänyt vuonna -71 aluepoliittisen ohjelman aikaansaamista samoin se on uudistanut tämän esityksensä vuonna -72. Liitto on tiettävästi valmistellut aluepoliittista kannanottoa, mutta se on kariutunut ja jäänyt valmistumista vaille kunnes se on tähän liittokokoukseen tuotu. Työryhmän jäsenenä olen tietenkin pääpiirteissään kyseissä olevan esityksen takana, mutta esityksessä voitaneen kuitenkin todeta, että sitä leimaa liiallinen kiireisyys ja siitä johtuva pinnallisuus. Valitettavasti mielestäni kolmannessa kappaleessa ei liittotoimikunnassa liittotoimikunnan käsittelyn yhteydessä oltu tehty siihen tarvittavia muutoksia kuten ensimmäisessä ja viidennessä kappaleessa on tehty ja siksi 90

mielestäni valiokuntatyöskentelyssä esitykseen on suhtauduttava erittään kriittisesti ja siihen on tehtävät tarvittavat muutokset, korjaukset ja lisäykset, jotta liitto saisi sille kuuluvan kehitysaluepoliittisen kannanoton. Samalla minä pyydän jättää Joensuun sos.dem. nuorisopiirin muutosehdotukset tähän aluepoliittiseen kannanottoon ajansäästämiseksi. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Keskustelu aluepolitiikasta on päättynyt aluepolitiikka lähetetään ohjelmavaliokunta neljään evästyksineen. 4. Ay-politiikka Pj. Lasse Hallamurto: Voitaneen tehdä käsittelyjärjestykseen muutos. Seuraavaksi ay-politiikka. Hyväksyttäneen. Hyväksytään. Toveri Kauko Viitala ole hyvä. Hänelle myönnettäneen tämä puheoikeus. Hyväksytään. Kauko Viitala, Liiton ay-jaosto: Hyvät toverit. Siitäkin huolimatta, että SNK:n ay-polii:ttisen toiminnan merkitys on mitä suuriarvoisin, on ammattiyhdistysliikkeen piirissä tapahtuva nuorisoon kohdistuva työ yksi tärkeimmistä töistä, mitä SMK:ssa voidaan tehdä toteutettaessa työläisnuorisotolmintaa. Ay-poliittinen toimintaohjelma kokonaisuutena käsittää suhteellisen laajoja kysymyksiä mutta käsittelen kysymystä hyvin suppealla tavalla. Kuten koko SNK:n niin myös sen osa-alueen ammattiyhdistystoiminta pohjautuu ajatukselle, että kaikkinainen toiminta työväenliikkeessä on osa luokkataistelua, jonka perimmäisenä tarkoituksena on sosialismiin siirtyminen. Täten myös täällä esitettävä ja hyväksyttäväksi esitettävä aypoliittinen toimintaohjelma pohjautuu ajatukselle, jossa eritellään luokkataistelun kehityksen yleiset suuntaviivat, osoitetaan sosialismiin siirtymisen välttämättömyys, tehtävät sosialismiin siirtymisen edellytysten valmistelemiseksi sekä hahmotellaan sosialismiin siirtymisen muotoja. Täten siis toiminta ammattiyhdistysliikkeessä on edellytysten luomista työväenluokan päämäärän riistosta ja sorrosta vapaan yhteiskunnan luomiseksi. Kokonaisuuuiena kaikki jäsenistön toiminta on pohjauduttava laajojen jäsenjoukkojen toiminnalle. Joukkojen, jotka ovat aktiivisia ja tavoitetietoisia. Vain tällöin ay-liike pystyy toimimaan jäsenistönsä tahdon mukaisesti niin organisaation sisällä kuin myöskin yhteiskunnan kaikilla osasektoreilla, niin ammattiyhdistysliikkeessä kuin ammattiyhdistysliikkeen vaikutusalueella. Tämä onkin sanottu ay-poliittisen toimintaohjelman eräässä keskeisessä kohdassa. Luen siitä suoran lainauksen: "Vain työväestön aktiivisuus ja tavoitetietoisuus luovat perustan asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle. Laajojen jäsen joukkojen osallistuminen toimintaan ja päätöksentekoon takaa sen, että ammattiyhdistysliike toimii jatkuvasti jäsenistönsä tahdon toteuttamiseksi ja kykenee käyttämään mahdollisimman suuren osan siitä voimasta joka järjestäytyneellä työväenluokalla on". Näillä periaatteilla SNK:n jäsenistön toiminnan on tapahduttava ay-liikkeen sisällä. Kunnioittaen sen itsenäisyyttä sekä korostaen sen merkitystä työväenliikkeen yhteistyön kehittäjänä ja voimistajana sekä huomioiden sen merkitys työläisten palkka-, työehtojen sekä sosiaaliturvan parantamiseksi. Täten siis SNK:n tehtävänä on oman jäsenistönsä kouluttaminen vaativiinkin tehtäviin ammattiyhdistysliikkeessä, kehitettävä ja oltava mukana kamppailussa ammattiyhdistystoimintaan aktivoivan koulutuksen järjestämiseksi sekä ay-liikkeessä että koko yhteiskunnassa. Lisäksi SNK:n on käytävä jäsenistönsä kautta järjestöllisen demokratian laajentamiseksi kamppailua ammattiyhdistysliikkeen eri päätöksenteon tasoissa. Siis aktiivisen ja tavoitetietoisen jäsenis- 91

tönsä kautta nuorten työväen nuorten työläisten, työväenluokan tavoitteiden toteuttamiseksi SNK:n näkemysten mukaiseksi ja harjoittaen voimakasta, määrätietoista yhteistyötä niiden järjestöjen kanssa, jotka toimivat työväenluokan päämäärän hyväksi unohtamatta solidaarisuutta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin työläisiä työväenluokkaa koskevissa asioissa. Näillä periaatteilla toimien SNK:n ay-toiminta tapahtuu SNK:n parhaaksi koko meidän yhteiskuntamme parhaaksi sosialismin päämäärien hyväksi. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Antti Auvinen. Seuraava on Pekka Sarkkinen. Antti Auvinen, Äänekoski: Toveri puheenjohtaja, hyvät liittotoverit! Nyt olemme päässeet liittokokoukseen tekemään niitä tärkeitä päätöksiä, joiden mukaan tulemme toimimaan seuraavat kolme vuotta ja siitä eteenpäin. Nämä päätökset ovat erittäin merkityksellisiä. Periaateohjelman lisäksi toinen ja yhtä tärkeä on aimmattiyhdistyspoliittinen toimintaohjelma, joka näyttelee keskeistä osaa liiton toiminnassa. Ammattiyhdistyspoliittinen toimintaohjelmaesitys on valmis ja sitä on jo varsin tarkkaan perusjärjestöissä käsitelty. Ohjelmaesitys kattaa tärkeimmät ay-poliittiset tavoitteet ja toimintaohjeet sisäänsä, mutta on kuitenkin todettava, että puutteita siitä myös löytyy. Ay-poliittisen toimintaohjelman ensimmäisessä kohdassa todetaan, että Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton ammattiyhdistystoiminnan aatteellisen perustan muodostaa tässä liittokokouksessa hyväksyttäväksi tuleva periaateohjelma. Siinä todetaan sosialismiin siirtymisen edellytysten valmistaminen, hahmotellaan sosialismiin siirtymisen muotoja jne. Tärkeintä on se, että siinä voimakkaasti todetaan ammattiyhdistysliikkeellä olevan suuri merkitys työväestön etujen puoltajana, voimien yhdistäjänä, työväestön kouluttajana, demokratian laajentamistaistelun tukijana. SAK:n hyväksymien periaatteiden mukaisesti ammattiyhdistysliikkeen ensisijaisena tehtävinä on palkkatyöläisten palkka- ja työehtojen sekä sosiaalisen turvan parantaminen sekä ammattiyhdistysliikkeen uusina tehtävinä demokraratian laajentaminen talouselämässä, työpaikoilla ja kansantulon jaossa. SNK tukee näitä ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksiä kaikissa tilanteissa ja myös toimii niiden mukaisesti. SNK vaatii myös ammattiyhdistysliikkeen ja puolueen johtajia tiukasti viemään niitä periaatteita eteenpäin, jotka yhteisesti demokratian pelisäännöillä on hyväksytty. SAK:n eheyttämisen jälkeen on kentällä huoimioitu eri ammattiliittojen epädemokraattisuus siis toisin sanoen työntekijät eivät ole päässeet oikealla tavalla vaikuttamaan päätöksentekoon omassa ammattiliitossaan. Puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen on enemmän kuunneltava sosialidemokraattisen kenttäväen mielipiteitä ja sen mukaan harjoitettava politiikkaansa. On todettava, että työväenluokassa tiedontaso viime vuosina on voimakkaasti kasvanut ja että kenttää kuunneltaessa varmasti päästään paremmin eteenpäin SAK:n periaateohjelman ja sos.dem. puolueohjelman sekä SNK:n eri ohjelmien pohjalta todelliseen ja järkevään päätöksentekoon. Valittaessa liiton ja samalla ammattiyhdistyspuolen tuntevia ihmisiä liiton johtoon on valittava paljon nimenomaan ay-ihmisiä, koska heidän on päästävä päättämään itse omasta ay-politiikastaan. Ennen SNK:n ay-poliittisen ohjelman hyväksymistä oin todettava, että keski-suomalainen ammattiyhdistygväki julkituo huolestumisensa siitä, että muuten hyvä ay-poliittinen ohjelma on vailla konkreettisia ohjeita ja toimintamalleja perusjärjestötyöskentelyyn. Edellytämmekin, että uusi liittotoimikunta tutkii ay-poliit- 92

tisen ohjelman ja ryhtyy toimenpiteisiin, että ohjelmaan lisätään selvät ja konkreettiset ohjeet niin liitto-, piiri- kuin perustasollekin, jotta siten päästäisiin kunnolla ajamaan ay-politiikkaa eteenpäin kaikin mahdollisin keinoin ja toimia ammattiyhdistyspoliittisen tavoitteensa hahmottamiseksi ja niiden toteuttamiseksi SDP:n nuorisoliiton ja SDP:n ay-organisaation kautta. Puheenntjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava toveri Pekka Sarkkinen. Pekka Sarkkinen, Uimaharju: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Perinteisenä yhteistyökumppanina ay-liike edustaa sinänsä mahtavaa luokkataisteluvoimaa. Millä tavoin voimme soveltuvin osin laajentaa yhteistä rintamaa, että ammattiyhdistysliikkeen asettamat tavoitteet toteutuisivat tvöehtopolitiikassa, toisaalta meidän asettamamme yh Leiskuntapolitiikan tavoitteet tulisivat tunnetuksi ja saisivat myös laajaa kannatusta ay-väen keskuudessa, sekä siten toteutuisivat nopeammin. Patenttilääkkeitä on turhaa lähteä etsimään em, asetelman saavuttaminen merkitsee haastetta SNK:lle. Sellaista haastetta, että meidän on lähdettävä voimakkaasti mukaan ay-toimintaan. SNK:n ay-politiikka onkin kärsinyt toimintastrategian ja laaja-alaisen toiminnan puutetta. Tämä puute on myös heijastunut työläisnuorison suhteellisen vähäisenä osuutena liittomme jäsenrakenteessa ja johdossa. He eivät ole tunteneet SNK:oa omakseen. Nykyinen SNK:n ay-toiminta ei edusta sitä laajuutta ja laadullisuutta, että em. mainittu ongelma olisi poistumassa. Millaiseksi SNK:n ay-politiikka olisi käytännössä muotoutettava? Vaikka nuorten työläisten ongelmat ja tarpeet ovatkin ensisijaisia, ei myöskään toiminnan rajaamisella saavuteta asetettuja poliittisia päämääriä. SNK:n ay-toimintaa voisi hahmottaa siten, että poliittinen vaikuttaminen on ulotettava koskemaan kaikkia tasoja. Kuten julkinen valta, puolue, SAK, ammattiliitot, ammattiosastot jne. Meidän on kyettävä osoittamaan nykyisen ay-politiikan, tulopolitiikan sekä sopimusjärjestelmän heikkoudet, eli voitava vaikuttaa entistä voimakkaammin uudistusten aikaansaamiseksi. Toiminta edellyttää myös tehokkaita järjestöllisiä toimenpiteitä. Edellä esitin suhteellisin karkean arvion SNK:n ay-poliittisesta roolista. Lapuksi voisin lyhyesti pyrkiä kuvailemaan miten edellä mainittuja tavoitteita voisi toteuttaa käytännössä. Kuitenkin on syytä korostetusti muistaa vielä tietyt valtakanavat, joiden avulla tämän päivän ay-poliittiset ratkaisut toteutetaan. Konkretisoituna ne ovat suhde puolue, SAK, ammattiliitot jne. SNK:n osuus tässä hierarkiassa on ollut olemattoman vähäinen myöskin jo toveri Folke Sundmanin mainitsema puolueen ylenmääräinen varovaisuus, SNK:n toteuttama ay-politiikka, joka voisi tuottaa tiettyjä vaikeuksia puolueen liberaaliselle toiminnalle ja ay-poliittiselle linjalle. Tässä tilanteessa onkin todella ryhdistäydyttävä, että oma ammattiyhdistyspoliittinen vaikutuksemme pääsee esille ja luokkataistelu niiltä osin vahvistuu. Toverit! Olin varautunut hieman laaja-alaisemmin käsittelemään tätä SNK:n ay-poliittista aihetta, mutta toivon mukaan voimme huomenna palata asiaan. Kiitoksia. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Hänen jälkeensä Markku Sistonen. Seuraava puheenvuoro Hannu Pajunen. Hannu Pajunen, Ähtäri: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit! Nyt käsiteltävänä olevan Sos.dem. nuorisoliiton ay-toimintaohjelman on tarkoitus määritellä ne periaatteet millä sosialistinen ammattiyhdistys- 93

liike toimii kapitalistisessa yhteiskunnassa. Ohjelman tarkoituksena on myös määritellä ne keinot, mitä SNK tulee käyttämään työväestön etujen puolesta taistellessaan. Tarvitsemme tarpeeksi konkreettisen toimintaohjelman jonka avulla pystymme saamaan työläisnuoret vakuuttuneeksi siitä, että SNK:n ay-toiminta tarjoaa keinot siihen miten ay-liike voi korjata työelämässä esiintyviä epäkohtia, ja saisi heidät mukaan työhön sosialidemokratian ja sosialismin hyväksi. Käsillä olevan ay-poliittisen toimintaohjelman näen kuitenkin puutteellisena. Se ei anna meille sitä tukea käytännön kenttätyötä varten mitä tarvitsemme ja mitä tällaiselta ohjelmalta tulee ja voi odottaa. Toivonkin, että kokous ja ohjelmavaliokunta huomioivat työskennellessään ne ehdo tukset mitä toveri Sarkkinen ja Auvinen edellä ovat esittäneet ja näin korjattu ohjelma hyväksytään tässä kokouksessa liiton ammattiyhdistyspoliittiseksi toimintaohjelmaksi. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Toveri Sistonen on peruuttanut puheenvuoronsa, joten keskustelu ay-politiikasta päättyy tähän ja tämä ohjelmaesitys lähetetään ohjelmavaliokunta kahteen. Kokous keskeytetään. Kokous jatkuu huomenna kello 8.00 aamulla nimenhuudolla, jonka jälkeen jatkuu normaali kokoustyöskentely. Näin ollen ohjelma valiokuntien ja muiden valiokuntien työskentely tulee jossain määrin siirtymään. TOINEN PÄIVÄ LÄHETEKESKUSTELU jatkuu... 5. Säännöt Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Kokous jatkuu, suoritetaan nimenhuuto. Kokouksessa oli paikalla 238 edustajaa. Kohdan kolmetoista liittotoimikunnan esitykset-käsittely jatkuu. Meillä on käsittelemättä vielä talouspolitiikka, päihdepolitiikka, säännöt ja järjeslöpolitiikka. Voitaneen tehdä käsittelyjärjestykseen seuraava muutos. Eli säännöt käsitellään ensimmäiseksi. Muutos hyväksyttäneen. Hyväksytään. Käsitellään säännöt valiokuntaan lähetettäväksi. Toveri Matti Nurmi. Huomautettakoon, että puheenvuoron pituuden rajoitus kolmeen minuuttiin on edelleen voimassa. Tämä ei kuitenkaan koske ns. asianesittelijöitä. Matti Nurmi, Liiton toimisto: Hyvät toverit. Tehtäväkseni on annettu esitellä liittotoimikunnan puolesta ehdotukset liiton ja piirijärjestön sääntömuutoksiksi sekä ehdotus aluejärjestöjen säännöiksi. Jos aloitan siitä yläpäästä eli Uiton säännöistä. Liiton sääntöjä koskevien muutosten saaminen esitettyyn muotoon, on pitkä prosessi. Vuosi sitten viime keväänä perustettiin sääntötoimikunta, joka tutki varsin tarkkaan liittokokoukseen liittyviä edustajaperusteita. Ja tällöin löydettiin eräitä kummallisuuksia, joiden osalta todettiin, että ensinnäkin piirien asema on liiton organisaatiossa varsin epäselvästi määritelty ja toiseksi se, että edustajaperuste liidon ja piirien säännöissä. Tämä tietysti johtuu puhtaasti siitä, että liittokokousedustus ja liitolle suoritettavat pakolliset vuosittaiset velvoitteet ovat tilintarkastajien allekirjoittamat jäsenluettelo sekä, jos liittokokous niin päättää, niin myös jäsenmaksut. Mutta liitttokokousedustaljaperusteena tässä kokouksessa on ainoastaan jäsenluettelot ja tässä vaiheessa jouduttiin toteamaan, että liitto ei pysty tarkistamaan perusjärjestöjen osalta sitä, ovatko he suorittaneet myös piireille velvoitteensa. Koska piirikokousedustajape- 94

ruste on suoritetut jäsenmaksut eikä jäsenluettelot, oli tämä se kummallisuus ja tämä pyrittiin poistamaan näissä sääntömuutoksissa. Samalla lähdettiin siitä, että joka vuosi on perusjärjestön pakolliset velvoitteet samat sekä liitolle että piireille jäsenluettelot ja mikäli piirikokous tai liittokokous päättää niin myöskin liittomaksu. Ehdotuksessa pykälissä kahdeksan ja yhdeksän, jotka tähän kohtaan liittyvät, pyrittiin vahvistamaan piirien asemaa sillä, että tiettyyn päivämäärään mennessä on hoidettava liitolle kuuluvat jäsenvelvoitteet. Sen jälkeen on piirijärjestö velvollinen hoitamaan ajoissa liittoon. En muista aivan tarkkaa pykälää, mutta edellytyksenä täysille edustajaoikeuksille on lisäksi se, että perusjärjestö on hoitanut kaikki velvoitteensa sekä piirille että liitolle. Tämä liittyi siihen tavoitteeseen, jolla pyrittiin vahvistamaan se, että piirijärjestöt todella ovat jossain asemassa liitossa ja tämä tapahtui parhaiten yhdenmukaistamalla tämä edustus- ja jäsenvelvoiteperiaate. Liittokouskausi esitetään nyt muutettavaksi kaksivuotiseksi. Tämä lähinnä siksi, että on katsottu SNK:n poliittiselle ja toiminnalliselle luonteelle kolmivuotiskausi liian pitkäksi ylimmän elimen kokoontumisväliksi. Tästähän oli jo Kotkassa kuten moni toveri täälläkin muistaa, varsin paljon puhetta. Silloin oli varsin lähellä muutos, että liitftokokouskausi olisi muuttunut kaksivuotiseksi. Sen lisäksi on myös liiton muuta hallintoa pyritty selvittämään ja muuttamaan sekä tiettyjä suhteita siinä uudelleen järjestämään. Tosiasia on se, että liittokokousten välisenä aikana ylintä päätäntävaltaa käyttävä elin liittoneuvosto on ollut SNKissa tällä hetkellä sellainen demokratian kukkanen, joka on kokoontunut kaksi kertaa vuodessa päättämään tilit, toimintakertomus ja hyväksymään toimintasuunnitelma ja talousarvio. Siitä ei ole tullut ja se ei ole ollut SNK:ssa sellainen merkittävä poliittinen elin, sellainen merkittävä ylintä päätäntävaltaa käyttävä elin kuin järjestödemokratia SNK:ssa ymmärtääkseni vaatii. Näitä sääntöjä muutettaessa on ollut useampia vaihtoehtoja käytettävissä ja varsin yksimielisesti on päädytty siihen ratkaisuun,että liittoneuvoston asemaa vahvistetaan huomattavasti. Siitä tehdään selvästi voimakkaampi hallintoelin SNK:lle kuin mitä esimerkiksi liittotoimikunta on. Tätä koskeva kysymys ilmenee seitsemännentoista pykälän kohdalla, johon on lisätty momentit kolme ja neljä. Niillä pyritään tekemään selväksi se, että liittoneuvosto kokoontuessaan saa selvityksen liittotoimikunnalta sen tekemistä päätöksistä, toiminnoista. Selvityksen ja oman tilannearvion pohjalta se tekee päätökset miten tullaan kehittämään liiton poliittista toimintaa. Liittoneuvosto vetää linjoja myös huomioonottaen liittokokouksen mahdolliset päätökset. Nämät ovat sitovia ohjeita siinä tapauksessa liittotoimikunnalle. Tällä pyritään korostamaan liittoneuvoston asemaa aikaisempaan nähden. Tässä yhteydessä haluan todeta vielä sen, että liittoneuvoston ylimääräisten kokousten kokoonkutsumisaj aksi ehdotetaan muutettavaksi kahdesta viikosta viikoksi, jolloin pyritään helpottamaan mahdollisuuksia nopeasti saada se kokoukseensa tekemään päätöksiä isoista ja tärkeistä kysymyksistä. Mutta tämä muutos johtui lähinnä siitä ajatuksesta, että liittoneuvoston varsinaisten kokousten lukumäärää lisättäisiin kahdella. Tällöin todettiin, että on parempi helpottaa ylimääräisen kokousten kutsumisajalla kuin pakoittaa varsinaisia liittoneuvoston kokouksia pitämään useampia kuin kaksi. Edelleen liittotoimikunta ehdottaa liittokokoukselle liittotoimikunnan käsittelemiin kohtiin muutamia muutoksia. Se ehdottaa, että liittotoimikunta valitsee itselleen kaksi varapuheenjohtajaa ja että liittokokous valitsee liittotoimikunnalle enintään viisi varajäsentä. Tämä esitys lähtee siitä, että liittotoimikunnan olisi tärkeänä toimeenpano- 95

elimenä paremmat toimintaedellytykset, liiton edustukset eri pakollisissa tilaisuuksissa ja yhä laajenevat toimintatehtävät huomioiden tarvitaan mukaan johtotyöhön lisää tovereilta, Yksille henkilöille kasaantuu liikaa tehtäviä. Liiton toiminta ei tahdo mennä eteenpäin. Tällä varajäsenyys-ajatuksella samoin kuin varapuheenjohtajien lisäämisellä pyritään siihen, että luotaisiin paremmat edellytykset näiden toimeenpanotehtävien suorittamiselle. Kuitenkaan ei ole ollut tarkoitus muuttaa liittotoimikunnan jäsenten lukumäärää. Kolmetoista, joka on nyt voimassa, on katsottu sopivaksi yleensä sosialidemokraattisissa järjestöissä. Se on todettu lähinnä lukumääräisesti kaikkein parhaimmaksi, on saatu kokoukset päätösvaltaiseksi ja myöskin toimintakykyisyys muutoinkin on ollut sillä yleensä varsin hyvä. Puoluetoimikunta on mm. tällä hetkellä kolmetoista jäseninen. Piirien sääntömuutoksista en puhu kauan. Viittaan mitä aikaisemmin sanoin näistä edustajaperusteista ja pakollisista jäsenvelvoitteista. Toinen ehkä oleellinen muutos on se, että myöskin piiritoimikunnille tulisi varajäsensysteemi. Piiritoimikunnat huomattavasti useammin kuin esimerkiksi liittotoimikunta ovat kokouksissaan olleet päätösvaltaa vailla. Tällä pyritään se poistamaan ja samalla myös osallistuvien ja aktiivien jäsenten puutetta korjaamaan piirin johtotasolla. Sitten lopuksi säännöt, jotka esitetään kokoukselle, on aluejärjestön säännöt. Aluejärjestö on uusi organisaatiomuoto SNK:ssa. Tällaisen perustaminen on tullut ajankohtaiseksi lähinnä uuden kunnallisen nuorisolain vuoksi. Tämän vaikutuksena on varsin runsaasti kunnat myöntäneet avustuksia myöskin poliittiselle nuorisojärjestöille. Sellaisia ovat olleet esimerkiksi normaalien avustusmäärärahojen huima kasvu, lisäksi on myönnetty runsaasti ohjaaja-avustuksia jne. Sen vuoksi on tullut esille mietittäväksi, miten ohjaajakysymys järjestetään, kun ei ole aluejärjestöä, kuntakohtaisesti katto-organisaatiota. Toinen seikka, mikä on ollut vaikuttamassa esitykseen, on se tosiasia, että SNK:n toiminnalliset tehtävät ovat huomattavasti laajentuneet ja lisääntyneet mm. koulutustoiminnan osalta. Ei voida sanoa, että esimerkiksi piirijärjestö olisi pystynyt koko piirinsä perusjärjestöjen osalta suorittamaan tehokasta koulutustoimintaa ja tältä osin ainakin on katsottavissa, että aluejärjestön tehtäväksi tulisi osittain olla kuntakohtaisesti piirin apuelin. Tällaisen aluejärjestön perustaminen ei tietenkään ole itsestään selvyys, vaan sillä on oltava muutamat puitteet. Ennenkuin aluejärjestö voidaan perustaa täytyy samassa kunnassa olla vähintään kolme rekisteröityä SNK:n jäsenyhdistystä. Mutta ennenkuin annetaan lupa perustaa, on tietenkin tutkittava ja selvitettävä se, onko tällainen tarpeellinen vai ei. Ei ole tarkoitus, että aluejärjestöstä muodostuu ylimääräinen turha rasite SNK:n organisaatiossa, vaan tarkoitus on, että siitä tulee tarkoituksenmukainen ja tehokas systeemi koko organisaatiossa. Ennenkuin perustamislupaa annetaan tulee liittotoimikunta tietenkin tutkimaan toimintamahdollisuudet ja sen jälkeen voidaan lupa antaa. Näitä aluejärjestön sääntöjä rakennettaessa on pidetty pohjana näitä nykyisiä piirijärjestöjen mallisääntöjä koska on todettu, että luonteeltaan ne sopivat ja muodoltaan ne ovat hyvin lähellä toisiaan. Siellä on tietysti joitakin korjauksia tehty. Esimerkiksi aluejärjestön ylin päättävä elin on edustajisto, joka viittaa lähinnä siihen että se on vakituisluonteinen ja useammin kokoontuva elin kuin esimerkiksi piirijärjestöissä piirikokous. Aivan lopuksi haluaisin todeta sen, että kun näitä kolmea sääntömuutosta tehtiin tutkittiin myöskin hiukan perusjärjestöjen sääntöjä. Todettiin, että tältä osin nämä voimassa olevat 96

säännöt ovat varsin pyöreät ja niiden puitteissa voidaan varsin helposti muuttaa sisäistä toiminnallista organisaatiota jos tarve vaatii. Liiton-, piirin- ja aluejärjestön säännöt eivät ole ristiriidassa näiden perusjärjestöjen mallisääntöjen kanssa. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Kirsti Westphalen. Hänen jälkeensä toveri Hannu Hirvonen. Puheenvuoron pituus on siis korkeintaan kolme minuuttia. Kirsti Westphalen, Myllypuro: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. Haluaisin keskittyä puheenvuorossani tarkastelemaan nykyisiä liiton sääntöjä, liittotoimikunnan muutosesityksiä voimassaoleviin sääntöihin sekä Helsingin piirin tekemää ehdotusta liiton uudeksi organisaatiomalliksi. Tarkastelen näitä kaikkia sääntöjä niiden suhteessa kahteen pääkriteeriin, jotka voidaan asettaa kaikille järjestön säännöille. Nämä kaksi pääkriteeriä ovat jäsenistön vaikutusmahdollisuudet ja niiden lisääminen liiton päättävissä elimissä. Jäsenistön vaikutusmahdollisuus liittokokoustilanteessa ja heidän oikeutensa vaikuttaa liiton johtoon ja sen poliittiseen linjaan liittokokouskauden kestäessä. Toinen näistä pääehdoista on liiton johdon toimivuuden takaaminen, toisinsanoen kaikki johtoelimet käyttävät niille kuuluvaa päätäntävaltaa sekä että päätöksenteko käy mahdollisimman kitkattomasti. Nykyisten sääntöjen vallitessa kummatkaan pääehdoista eivät tule kunnoma täytetyiksi. Periaatteessa liittoneuvosto on liittokokousten välillä korkeinta päätäntävaltaa käyttävä elin. Liittoneuvoston päätösten tekeminen on kuitenkin rajoittunut joidenkin sääntömääräisten kysymysten hoitamiseen. Kaksi kertaa vuodessa lounastava elin ei faktisesti käytä korkeinta päätäntävaltaa eikä se luo poliittisia linjoja, joita liittotoimikunnan tulisi noudattaa. Liittoneuvoston asema olisi verrattavissa Englannin parlamentin ylähuoneeseen. Helsingin piirissä on laajasti keskusteltu liiton hallinnon uudistamisesta. Liittoneuvoston merkitystä korostaa myös se, että kun sillä on tärkeitä poliittisia asioita käsiteltävänään ovat kokoukset olleet useasti päätösvallattomia. Piirijärjestöjen kirjelmät ja kannanotot eivät ole muovanneet toivotulla tavalla liiton politiikkaa, ja meidän on ollut tyytyminen liittotoimikunnan enemmistön poliittiseen linjaan. Liittotoimikunnan esittämät muutokset eivät oleellisesti muuta vallitsevaa tilannetta. Johtoelinten valintatavoissa ei tapahdu muutoksia, jotka laajentaisivat jäsendemokratiaa. Lisäjäsensysteemiin liittyy siis monia varsin arveluttavia piirteitä. Jos halutaan tuoda lisää ihmisiä liittotoimikunnan päätöksentekoon voitaisiin liittotoimikunnan jäsenmäärää hyvin lisätä kuuteentoista. Tämä ei varmasti kuitenkaan ole ollut muutosesityksen perimmäisenä tarkoituksena vaan voisi jopa luulla, että muutosesityksen takana ovat jotkin taktiset poliittiset syyt. Lisäjäsenjärjestelmässä on epäselviä kysymyksiä mm. siinä koska lisäjäsen kutsutaan liittotoimikunnan kokoukseen. Lisäksi epäselviä ovat vastuukysymykset. Olisivatko liittotoimikunnan jäsenet vastuullisia ainoastaan niistä päätöksistä joita ovat itse olleet tekemässä vai olisiko heidän vastuuvelvollisuutensa laajempi? Liittoneuvoston tehtäviä liittotoimikunnan esityksessä on haluttu laajentaa. Esityksessä ei kuitenkaan mainita tarkemmin mitkä asiat siirtyisivät liittoneuvoston päätettäviksi. Täysin aiheellinen on pelko, että liittoneuvosto jää edelleen parlamentin asemaan, toisinsanoen meikäläisessä kielenkäytössä voitaisiin liittoneuvostoa kutsua kumileimasimeksi. Helsingin piirissä on laajasti keskusteltu liiton organisaation uudistamisesta havaitessamme, että liittotoimikunta esittää liittokokoukselle sääntöjä, jotka eivät oleellisesti lisäisi jäsendemokratiaa. Lähdemme liikkeelle teoreettisesta mallista, jossa sään- 97

nöt täyttäisivät nämä kaksi perusehtoa, jotka voidaan asettaa kaikille järjestöjen säännöille. Mallissamme haluttiin saavuttaa maksimaalinen määrä 5äsendemokratiaa ja toimivuutta. Alkuperäinen ehdotus, jota piirissämme harkittiin perustui ajatukseen, että liittotoimikunnan jäsen mikäli hänen toimintansa ei vastaisi niitä edellytyksiä, joita piiri on hänelle asettanut voitaisiin kutsua takaisin ja uusi toveri asettaa hänen tilalleen. Suomalainen yhdistyslaki ei kuitenkaan tunne tällaista käytäntöä, jossa liittokokouksessa valitut edustajat voitaisiin kutsua takaisin silloin, kun he eivät enää nauti luottamusta. Meidän oli nyt tyydyttävä supistettuun malliin, jota olemme myös esittäneet liittokokoukselle. Esityksessämme valittaisiin kaksikymmentä viisijäseninen liittotoimikunta tai hallitus, joka muodostuisi siten, että siihen olisi esimerkiksi mahdollisuus valita edustaja jokaisesta piirijärjestöstä. Loput paikat voitaisiin täyttää siten, että liittotoimikunnassa olisi edustettuina eri alojen asiantuntijat. Tämä demokraattisesti valittu liittotoimikunta valitsisi keskuudestaan työvaliokunnan, joka mm. saattaisi olla nykyisen liittotoimikunnan kokoinen. Ideana tässä organisaatiomallissa on se, että työvaliokunnan kokoonpanoa voitaisiin muuttaa silloin kun sen toiminta ei pitemmän päälle tyydytä liittotoimikuntaa. Liitto toimikunnasta muodostettaisiin elin, joka kokoontuu aina tarpeen vaatiessa kerran kuukaudessa, kerran kuudessa viikossa ja työvaliokunta panisi lähinnä täytäntöön liittotoimikunnan päätöksiä. Olemme esittäneet tälle liittokokoukselle uuden keskushallintomallin keskusteltavaksi. Toivomme, että siitä puhutaan nyt ja myös tulevan liittokokouskauden kestäessä. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Hannu Hirvonen. Hänen jälkeensä toveri Pekka Aro. Hannu Hirvonen, Joensuun Sosialistinuoret: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. Joensuun piirissä on myös todettu keskusteltuamme liiton eri elinten työskentelystä, että liittoneuvoston asema liiton organisaatiossa on ollut suhteellisen vähämerkityksellinen. Liittoneuvosto on käsitellyt sille sääntöjen mukaan kuuluvat asiat. Kuitenkaan liittoneuvoston asema ei ole muodostunut sellaiseksi, että se olisi määritellyt, linjannut liiton poliittiset suuntaviivat, vaan se on toiminut eräänlaisena kumileimasimena todeten ja hyväksyen vähin äänin liittotoimikunnan tekemiset ja tekemättä jättämiset. Sääntöjen mukaan liittoneuvosto on liittokokousten välisenä aikana korkein päättävä elin. Tämä ei ole kuitenkaan korostunut. On monia perusteluja sille, että liittoneuvosto voidaan poistaa ja yhdistää liittotoimikunta ja liittoneuvosto yhdeksi tehokkaaksi kokonaisuudeksi. Liittotoimikunnan esityksessä liiton sääntöjen eräiden kohtien muuttamiseksi ei ole käsittääkseni huomioitu tämän asiantilan korjaamista. Liittoneuvoston suhteen muutosesitys koskee liittoneuvoston ylimääräisen kokouksen koollekutsumisajan lyhentämistä. Tämä ei sanottavasti vaikuta liittoneuvoston työskentelyn tehostumiseen. Tällöinkään ei olla vakuuttuneita siitä, että liittoneuvosto on juuri se elin, joka pitäisi laajana ja alueellisesti edustettuna määrittää liiton poliittinen linja ja tietyt ohjelmalliset tavoitteet. Pääpaino edelleen tulisi kuitenkaan olemaan liittotoimikunnan kannanmäärittelyssä. Vaikka sääntöjen muutosesityksessä liittotoimikunnan jäsenten määrää varajäsenillä muutetaan, ei tilanne tästä muutu miksikään. Helsingin nuorisopiirin esitys sääntöjen muuttamisesta lähtee siitä, että poistetaan kokonaan liittoneuvosto SNK:n järjestökaaviosta tarpeettomana ja kehitetään liittotoimikunnan tehtäviä ja toimivaltaa entisestään. Tällainen lähtökohta on varsin mielekäs. Kun liittotoimikunnan jäsenten määrää nostetaan 25:een voi 98

jokainen piiri saada edustajansa ja täten turvataan alueellinen edustettavuus ja demokraattisesti mahdollisimman laajapohjainen päätöksentekotilanne. Samoin tämä laajapohjainen ja edustava liittotoimikunta tulisi kokoontumaan useammin kuin nykyinen liittoneuvosto ja tämän mukana työkyky paranisi huomattavasti. Eräät toverit ovat tosin väittäneet, että tämän laajapohjaisen liittotoimikunnan alaiseksi perustettava työvaliokunta käytännöllisesti katsoen muodostuisi nykyisen liittotoimikunnan kaltaiseksi elimeksi, joka viimekädessä hoitaisi ja jahtaisi liiton politiikkaa. Näin ei välttämättä tarvitse käydä. Helsingin piirin esityksessä todetaan, että liittotoimikunta valitsee keskuudestaan työvaliokunnan jonka toimialan liittotoimikunta erikseen määrää. On yksinomaan liittotoimikunnan asia millaisen toimivallan ja -alan se antaa työvaliokunnalle. Toverit meidän on syytä vakavasti paneutua liittomme sääntö- ja organisaatiokysymyksiin, koska ne luovat puitteet järjestödemokratian toteutumiselle kuin myös päätöksentekotilanteiden demokratisoimiselle. Helsingin piirin esitys sisältää varteenotettavia näkökohtia, joista on syytä vakavasti keskustella. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava toveri Pekka Aro, hänen jälkeensä toveri Timo Laine. Pekka Aro, Kulosaari: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. Sääntöjen merkitystä järjestömme toiminnan kannalta ei pidä liioitella. On turha kuvitella, että tekemällä muutoksia sääntöihin voisimme saada aikaan muutoksia SNK:n toiminnassa. Tapahtumat kulkevat päinvastoin. Säännöillä voimme säännellä voimassaolevaa ja tapahtuvaa toimintaa, emme synnyttää sitä. Sittenkin on tärkeää, että säännöt eivät rajoita toimintamahdollisuuksia tai liiton jäsenten valtaa suoranaisesti, vaan vaikuttaa siihen, miten liittoa johdetaan ja kuka liitossa tekee päätökset. Tämä on ehdottomasti tärkein peruste, kun SNK:n sääntöjä ja niihin esitettyjä muutoksia tarkastellaan. Jäsenistön kannanottoja ja tahtoa edustaa ensisijaisesti liittokokous, siis tänne kokoontuneet perusjärjestöjen edustajat. Se päätösvalta, joka otetaan pois liittokokoukselta, otetaan pois liiton jäsenistöltä. On hyvä, että kaikki toistaiseksi tehdyt kannanotot parantavat liittokokouksen toimintamahdollisuuksia esittämällä, että kokousten väli lyhennetään kahteen vuoteen. Tämän johdosta jäsenistön kanavat vaikuttaa liiton toimintaan ja päätöksentekoon avartuvat. Kun vertaa liittokokoukselle esitettyjä ehdotuksia liiton sääntöjen muuttamiseksi, joutuu toteamaan, että liittotoimikunnan esitys takaa jäsenille ja perusjärjestöille suuremman vaikutusvallan kuin Helsingin piirin ehdotus. Liittotoimikunnan esitykseen sisältyy lisäys seitsemänteentoista pykälään, joka tarkoittaa liittoneuvoston aseman korostamista merkittävästi. Tämä on oikea suunta ja esitys täyttänee myös toivottavasti laajenevan alueellisen tason toiminnan tarpeita. On välttämätöntä, että SNK: 11a on maakunnallisesti edustava elin, joka voi jatkuvasti ohjata ja kontrolloida liiton käytännön työtä. Yhtä tärkeää on kuitenkin, että liittokokouksessa olevat perusjärjestöjen edustajat itse valitsevat ne toverit, jotka vastaavat järjestön toiminnan johtamisesta ja organisoimisesta. Toisin sanoen ainoastaan liittokokous on pätevä valitsemaan liittotoimikunnan jäsenet. Helsingin piirin esitys tarkoittaa toteutuessaan sitä, että liittokokous valitsee elimen, jolla kyllä saattaa olla maakunnallista edustavuutta, mutta varmasti ei edellytyksiä toimia nuorisoliiton käytännön työn johtajana. Sen vuoksi onkin esitetty pienemmän työvaliokunnan valitsemista käytännön politiikkaa johtamaan. Tähän sisältyy eräitä arveluttavia piirteitä. Ensinnäkin se kaventaa liittokokouksen valtaa, että politiikan johtamisesta vastaavien toverien valitseminen siirretään suppeammalle eli- 99

melle ja porrasta etäämmälle perusjärjestöistä. Toiseksi se mahdollistaa hyvin niukankin enemmistön varassa toimivan mielipiteen saneluvallan liiton käytännön politiikassa. Esityksen mukaan 25-jäseninen liittotoimikunta valitsee työvaliokunnan, jonka toimivallan liittotoimikunta erikseen määrää. Tällä tavalla vähemmistöön jääneen mielipiteen vaikutusvalta on mahdollista mitätöidä enemmistöpäätöksillä. Tällaista järjestöteknistä temppuilua ei sosialidemokraattinen nuorisoliike tarvitse. Periaatteelliset päätökset on uskallettava tehdä liittokokouksessa, jossa jäsenten ja perusjärjestöjen tahto tulee parhaiten esiin. Toivon, että sääntövaliokunta esityksessään turvaa liittokokouksen mahollisimman laajan päätösvallan liiton jäsenten edustajana sekä voimistaa liittoneuvoston asemaa toiminnanohjaajana. Eräs hyvä malli on liittotoimikunnan esittämä sen jälkeen, siihen on tehty yhdistysrekisterin esittämät korjaukset. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava toveri Timo Laine. Timo Laine Malmi: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. Helsingin Sos. dem. Nuorisopiiri teki liittokokoukselle sääntömuutosehdotuksen kehittääkseen sitä keskustelua, mitä yleensä käydään liiton säännöistä. Helsingin piirin esitys perustuu siihen asetelmaan, mikä liiton nykyisessä johdossa on, eli liittotoimikunta liittoneuvostoasetelmaan jolla tällähetkellä ei ole mitään järkeviä perusteita, koska liittoneuvostolla ei ole mitään poliittista merkitystä liiton poliittisessa elämässä. Nähdäksemme, jos ja kun liittokokous kaiken todennäköisyyden mukaan tulee hyväksymään niinkuin järkevää tässä liittokokouksessa olisikin liittotoimikunnan ehdotuksen uusista säännöistä joskin muutamin korjauksin, niin siinä olisi syytä parantaa liittoneuvoston poliittista merkitystä koko liiton toiminnassa. Helsingin piiri ei halua lähteä äänestämään tässä liittokokouksessa omasta ehdotuksestaan vaan lähtee siitä, että seuraavan liitokokouskauden aikana käydään periaatteellista keskustelua liiton sääntöjen uudistamisesta. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Keskustelu on päättynyt. Säännöt lähetetään sääntövaliokunnan käsittelyyn. Sääntövaliokunta kokoontuu välittömästi tämän jälkeen samassa viimeyöllisessä paikassaan. G. Talouspolitiikka Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava kohta talouspolitiikka. Talouspoliittinen muistio ja talouspoliittiset teesit. Toveri Pertti Hynynen. Pertti Hynynen, Liiton toimisto: Hyvät toverit. Hyvin lyhyesti toteaisin jotakin näistä talouspoliittisista teeseistä. En aio ruveta niitä laajemmin käsittelemään, koska ne on teille jaettu aikaisemmin laajempana muistiona ja nyt sitten näinä numeroituina teeseinä. Tämän vuoden alussa tehtiin päätös siitä, että liittokokoukselle pyritään valmistamaan talouspoliittinen ohjelma. Kuitenkin ilmeni, että tällaisen ohjelman valmistaminen varsin lyhyessä ajassa on aika vaikea tehtävä ja että tällaisessa talouspoliittisessa keskustelussa sivutaan periaateohjelmaan liittyviä seikkoja, joten oli järkevää saada ensin selvyyttä tästä periaateohjelmasta ennen kun SNK:lle voidaan sitten laatia varsinaista talouspoliittista ohjelmaa. Tämän takia lähdettiinkin siitä, että mitään ohjelmaa ei laadita ja tälle kokoukselle on sitten valmistettu tällaiset teesit. Ymmärtääkseni näillä teeseillä voisi olla tällä hetkellä lähinnä kahdenlaista merkitystä. Ensinnäkin ne valaisevat tiettyjä konkreettisia seikkoja talouspolitiikasta, talouspoliittisen keskustelu ymmärtämisestä, mutta toisaalta sitten ne voisivat muodostaa aineksia vasemmistolaiselle kritiikille 100

koskien sosialidemokraattista talouspolitiikkaa niin. eduskunnassa kuin hallituksessakin tällä hetkellä. Muistettava on kuitenkin, että tietysti tällaiset teesit ovat johdannaisia ja alistettuja tällä hetkellä vielä -periaatekeskustelulle, mutta toteaisin näitten seikkojen yhteydestä sen, että ainakin omasta mielestäni niillä erimielisyyksillä, joita on periaateohjelmasta, ei ole kovin suurta merkitystä ajatellen näitten talouspoliittisten teesien kohtaloa. Asia on siis teidän käsissänne valiokunnassa. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava toveri Hannu Vesa. Hannu Vesa Liittotoimikunta: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. SNK:n toimintaa talouspolitiikan lohkolla aivan erityisesti viimeaikoina ei voida pitää kovinkaan aktiivisena. Tämä on johtunut monestakin seikasta. Kuten esimerkiksi epätietoisuudesta oman tehtävän suhteen, kentän varsin vähäisestä perustietoisuudesta ja soveliaitten henkilöiden puutteellisuudesta sekä niistä tosiasiallisista tekijöistä, jotka ovat vaikeuttaneet omaehtoisen kriittisen asenteen muodostumista nuorisoliitossa. Kuitenkin tiedollisten valmiuksien kehittäminen SNK:n jäsenistön keskuudessa myös talouspoliittisten kysymysten osalta on ensiarvoisen tärkeätä. Hyvin hoidettuna sillä olisi myönteisiä seurausvaikutuksia myös muilla SNK:n toimintalohkoilla, erityisesti ammattiyhdistyspolitiikassa. Mielestäni olisi hyvin tärkeätä, että kaikki se SNK:n toiminta, joka kohdistuu talouspolitiikan kenttään, koettaisiin taisteluna työväenluokan etujen puolesta pääomaa vastaan. Toisinsanoen Sos.dem. Nuorison Keskusliitossa talouspoliittinen toiminta olisi käsitettävä taloudelliseksi luokkataisteluksi. Tällä taistelulla on tietysti aina tietty ajankohtainen sisältö, mutta sillä on myös kauemmaksi tulevaisuuteen tähtäävää merkitystä. Se kohottaa työväenluokan yhteistä yhteiskunnallista tietoisuutta, ja saattaa sen sosialistisen yhteiskuntamuutoksen kannalle. Hyvät toverit. SNK:ssa on ollut tälläkin liittokokouskaudella tämänsuuntaisia pyrkimyksiä. Vuonna 1971 SNK:n liittoneuvosto käsitteli ja hyväksyi tulopoliittisen kannanoton. Tuo kannanotto syntyi ensisijaisesti ajankohtaisesta tarpeesta. Oltiinhan tuolloin jo jonkin aikaa oltu tekemisissä ns. tulopoliittisten kokonaisratkaisujen kanssa. Kannanotossaan liittoneuvosto asennoitui kielteisesti porvarilliseen tulopolitiikkaan ja vaati työn aseman parantamista suhteessa pääomaan niinikään ja ensimmäistä kertaa Suomessa puututtiin työväenpääoman mudostamiskysymykseen. Kannanotossa, vaadittiin myös sosialidemokraattista puoluetta aloittamaan laaja demokraattinen keskustelu talouspolitiikasta. Tällainen onkin tiettävästi tarkoitus käynnistää puoluekentässä ensi syksynä. SNK on toiminut ja ottanut kantaa myös eräillä muilla talouspolitiikan lohkoilla. Teollisuuspolitiikkaa on sivuttu mm. silloin kun on jouduttu valtion yrityksissä sanokaamme nyt vackkapa Neste Oy:ssä esiinityneitten ongelmien eteen. Aluepolitiikkaa harjoiteltiin jo nykyisen liittotoimikunnan työkauden alussa eräiden ohjelmakonseptien kanssa. Palkkapolitiikkakin hieman suppeammin käsitettynä kuin tulopolitiikka on pulpahtanut esiin aina silloin tällöin, mutta selkeää linijaa ei yleensä ole päässyt hahmottumaan ja erilliskysymyksissä kannanmäärittely on ollut hyvin tuskallista. Eräällä talouspolitiikan osa-alueella, nimittäin u!komaiankauppapoli'tiikassa, SNK on kuitenkin ja lopultakin kyennyt selkeälinjaiseen toimintaan. Opetuksena SNK:n anti-<eec toiminnan eri vaiheista on pidettävä sitä, että pelkän ohjelmallisen kannanoton varaan ei voida rakentaa juuri mitään. Ottihan SNK kielteisen kannan EEC-vapaakauppasopimukseen jo keväällä 1971. Aktiivinen ja todella vaikuttava työ EEC-vapaakauppasopimusla vastaan alkoi kuitenkin vasta syys-kesällä 1972. Toisinsanoen ohjelmallinen kannaotto ei riitä vaan tarvitaan poliittista tahtoa käytännölliseen toimintaan 101

Hyvät toverit. Nyt esillä olevat talouspoliittiset teesit perustuvat toveri Bärlundiin johdolla laadittuun ns. talouspoliittiseen muistioon. Tätä asiakirjaa tarjottiin alunperin liittotoimikunnan liirtokokousohjelmaesitykseksi. Tämän liittotoimikunta kuitenkin yksimielisesti hylkäsi. Liittotoimikunnan mielestä muistio oli kovin keskeneräinen, ja siinä oli myös erätä sekavuuksia ja epätäsmällisyyksiä. Sen tähden päädyttiin kokeilemaan näillä nyt esilläolevilla teeseillä, joista liittotoimikunnassa ei kuitenkaan valitettavasti voitu päästä lopulliseen selvyyteen. Hyvät toverit. Saattaa kuulostaa omituiselta, että tämän pitkähkön puheenvuoroni lopuksi totean, että henkilökohtainen kantani näihin talouspoliittisiin teeseihin on jossain määrin avoin. Kenties ne kelpaavat ainakin pohjamateriaaliksi valiokuntatyöskentelyssä sorvattavalle talouspoliittiselle kannanotolle tai julkilausumalle. Tärkeintä mielestäni jokatapauksessa on se, että ei sorruta seikkailemaan esimerkiksi sellaisilla käsityksillä, jonka mukaan sosialismiin siirrytään noin vain mukavasti lisäämällä valtion ja yksityisen sektorin suunnitelmallisuutta. Samoin on tärkeää korostaa luokkataistelunäkökohtaa kaiken talouspoliittisen toiminnan kohdalla. Kannanottoon olisi saatava sama luokkasisältö, mikä oli tulopoliittisessa kannanotossa ja kannanoton pohjalta tapahtuvaan toimintaan olisi saatava sama henki, mikä on ollut SNK:n EECvapaakauppasopimuksen vastaisessa toiminnassa: Suurpääomaa vastaan työväenluokan puolesta. Kiitoksia. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraavan puheenvuoron on pyytänyt toveri Kaj Bärlund. Tämä myönnettäneen. Myönnetään. Kaj Bärlund, Liiton talouspoliittinen työryhmä: Toveri puheenjohtaja hyvät toverit. Haluaisin lyhyesti mutta hieman toiselta kannalta selvittää näitä taustoja jotka ovait olleet talouspoliittisten teesien laatimisen takana. Tässä toveri Vesa. yritti selvittää niitä myös mutta käsittääkseni hän ei katsonut asiaa oikein samalta kannalta kuin minä. Eräs taustatekijä, kun ryhdyttiin laatimaan näitä talouspoliittisia teesejä, oli se toiminta, jota puolueen vasemmisto oli harjoittaanut ennen Tampereen puoluekokousta, jolloin kävi ilmi ettei SNK:n asiantuntemukseen kovinkaan paljon turvauduttu laadittaessa, talouspoliittisia kannanottoja. Tällöin tietysti saattoi päätyä semmoiseen käsitykseen, ettei puolueen vasemmistossa luotettu siihen, että SNK:n piirissä pystyttäisiin laatimaan tällaisia kannanottoja. Ja ettei edes kunnolla vitsitty ottaa yhteyttä SNK:laisten kanssa, koska katsottiin ettei siellä päin ole valmiutta tällaiseen toimintaan. Siksi tällätavoin pyrittiin nopeasti mikä sinänsä on valitettavaa laatimaan jonkinlaisia perusraameja talouspoliittiselle tavoitteellisuudelle lähivuosina. Toisaalta Tampereen puoluekokouksessa kävi ilmi, ettei SDP:n piirissä ole olemassa kokonaisvaltaista tavoiteohjelmaa tai edes jonkinlaista toisiinsa kytkettyjä tavoitteita, joita voitaisiin ohjelmallisessa mielessä käyttää hyväksi ajankohtaisesta talouspoliittisista kysymyksistä keskusteltaessa. Tässä olivat käsittääkseni tämän ohjelman kaksi päätehtävää. Toveri Vesa heitti pari herjaa siitä, että tämä ohjelmaesitys alunperin oli keskeneräinen. Voin ilmoittaa hänelle, että työryhmä joka tämän ohjelmaesityksen teki oli varsin tietoinen tästä. Aikaa oli erittäin niukalti ja työryhmä joutui erittäin kovassa kiireessä kirjoittamaani ohjelmaesityksensä paperille. Olimme kovin tietoisia siitä, että se ei ollut mikään lopullinen sana tähän keskusteluun. Emme missään valheessa pyrkineetkään sanomaan, että tämä olisi ollut lopullinen ja täydellinen. Eräs toinen lapsus jos nain voi tulkita asiaa oli se, että sosialismiin muka päästäisiin pelkästään suunnitelmallisuutta lisäämällä. Tätä kuvaa ei yritetty antaa edes tässä alkuperäisessä muistiossa. Jos toveri Vesa olisi lukenut tämän kokonaisuudessaan, hän olisi erittäin 102

hyvin ymmärtänyt tämän. Ja toisaalta tämäkin kohta on muutettu erittäin oleellisesti näissä teeseissä, joita toveri Vesa kaiketikkaan ei ole lukenut ollenkaan. Joten hyvät toverit, toivon, että otatte kantaa näihin teeseihin selaisina kun ne ovat. Ne muodostavat käsittääkseni suhteellisen hyvän kokonaisuuden tällä tavoitetasolla ja niistä lähtien voidaan käsittääkseni ryhtyä keskustelemaan ja kehittelemään SNK:lle yhä parempia talouspoliittisia kannanottoja, jotka samalla tulisivat muodostumaan myös puolueelle haasteeksi ja ohjenuoraksi silloin kun puolue pääsee niin pitkälle, että se ryhtyy kehittämään tällaisia vähänkin pitemmälle meneviä kokonaisvaltaisia tavoitteellisia ohjelmia talouspolitiikan lohkolla. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Markus Aaltonen. Markus Aaltonen, Liittotoimikunta: Hyvät toverit. Varsinaisen asiakeskustelun ohella tässäkin kokouksessa on usein jouduttu oikomaan vääriä käsityksiä ja virheellisiä lausuntoja. Kun toveri Vesa äskeisessä puheenvuorossaan totesi, että liittotoimikunta yksimielisesti hylkäsi sen talouspoliittisen ohjelmaesityksen, joka liittotoimikunnalle oli tehty epäkypsänä niin siihen on syytä todeta, että liittotoimikunta ei sitä ohjelmana käsitellyt. Totesi vain yksimielisesti, että se muodostaa keskustelun pohjan liittokokousta varten. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Jan Strang. Jan Strang, OSY: Hyvät toverit. Ensinnäkin toteaisin kuultuani toveri Aaltoselta, että täällä aikaisemmin mainittu talouspoliittinen muistio oli saanutkin kannatusta liittotoimikunnassa, eikä liittotoimikunta yksimielisesti ollut katsonut sitä sopimattomaksi, että olen surkeasti pettynyt liittotoimikunnan työskentelyyn tällä kohdalla. Olen lukenut kyseiset teesit sekä kyseisen muistion. Muutamina kommentteina tästä muistiosta voisin todeta, että ensinnäkin siinä ei ole määritelty käsitettä talouspolitiikka. Sitä käytetään varsin sekavasti ja voidaan todeta, että marxilainen kielenkäyttö ei tunne tällaista käsitettä. Tämä on porvarillisten taloustieteilijöiden määritelmä määrätylle yhteiskunnalliselle säätelyn alueelle ja varsin sekava käsite sinänsäkin. Käsittääkseni tämä olisi tullut määritellä ennenkuin tällaista ohjelmaa lähdetään tekemään tai ennenkuin edes pystytään hahmottamaan mitenkään kokonaisvaltaisesti teesejä, jotka muodostaisivat sellaisen kokonaisen ohjelman, jolla myös olisi tavoitteita. Tämän talouspolitiikka-käsitteen määrittelyn puutteen lisäksi voimme todeta, että tässä muistiossa sekä vielä näissä teeseissäkin vallitsee yleensä käsitteiden sekaannusta. Heitetään jos jonkinlaista termiä jotka ovat täysin ristiriidassa tämän nyt käsiteltävänä olevan periaateohjelman kaikkien muunnelmien ja tulkintojen kanssa. Tästä muistiosta voidaan todeta, että se on täysin jäsentelemätön, siinä ei ole päätä eikä häntää, siinä pompitaan asiasta toiseen. Tässä mielessä olen kiitollinen liittotoimikunnalle, ettei se ole tätä ohjelmana esittänyt, vaan on ymmärtänyt merkitä sen ns. muistioksi. Mutta käsittääkseni se ei.olisi tätä muistionkaan arvoa ansainnut. Vielä haluaisin todeta yleisesti puutteena näiden teesien esittelyssä nimenomaisesti sen, että niitä ei ole tässäkään pyritty sen kummemmin niputtamaan yhteen miksikään strategiaksi. Tosin siellä lopussa on todettu erinäisen numeroidun lauseen se, kuinka nämä teesit edellyttävät määrättyä yhteiskuntapolitiikkaa ja kuinka niiden perusteelle on 103

sitten muutakin toimintaa organisoitava, mutta näitä sen sijaan kummemmin ei ole eritelty eikä pyritty niputtamaan yhteen tähän periaateohjelmaan. Kiitos. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraavaksi Hannu Vesa. Ennen toveri Vesan puhetta voitaneen sopia siitä, että kaikki talouspolitiikkaan liittyvät puheenvuorot pyydetään toveri Vesan puheenvuoron aikana. Hyväksyttäneen. Hyväksytään. Hannu Vesa, Liittotoimikunta: Toveri puheenjohtaja, hyvät toverit. Liittotoimikunnalle esiteltiin talouspoliittinen ohjelmaesitys. Liittotoimikunta ei sitä hyväksynyt, vaan päätti, että se jaetaan muistiona keskusteluaineistoksi. Näin asia etenee. Mitä itse tähän muistioon tulee niin on tietysti selvää, että tämän rakenteellisesta epäyhtenäisyydestä johtuen se sisältää myös toisilleen ristikkäisiä ajatuksia. En lainkaan kiistä, ettei jossain toisessa kohtaa tätä muistiota itse asiassa osittain kumottaisi mitä tässä lukemassani kappaleessa sanotaan. Kyseessä on kappale 41 ensimmäinen alakappale. Yksityisen pääoman valtaa voidaan rajoittaa lisäämällä julkisen vallan taloudellista suunnittelua. Suunnitteluun tulee kuulua sekä suunnitelman teko, että myös toteutus. Tämän hetken Suomessa tehdään kyllä paljonkin erilaisia suunnitelmia, mutta keinot puuttuvat lähes kokonaan suunnitelmien toteuttamiseen. Reformipolitiikan tavoitteena on kehitys talouspolitiikan kautta suunnitelmatalouteen! Hyvät toverit. Minä olen ammatiltani taloussuunnittelija, olen julkisen vallan taloussuunnittelija, mutta en ole havainnut, että meidän virastossamme, tie- ja vesirakennuslaitoksessa tapahtuva taloussuunnittelun edistäminen olisi edistänyt suunnitelmataloutta tässä maassa tippaakaan. Tämän kysymyksen taustalla ei toki olekkaan mikään talouspolitiikan yksittäiskohtiin liittyvä mielipide-eroavaisuus. On kysymys syvällisestä ideologisesta mielipide-eroavaisuudesta. On kysymys suhtautumisesta kapitalistiseen valtioon. Kapitalistisen valtion suunnittelu on luokkasisällöltään porvariston etuja palvelevaa toimintaa. Viimekädessä ja pääasiassa sosialistisen valtion suunnittelu, sellaisen valtion suunnittelu, jossa työtätekevällä kansalla on valta käsissään on sosialistista suunnittelua ja tässä suhteessa tässä paperissa on mitä merkittävimpiä heikkouksia. Kiitoksia. Puheenjohtaja Lasse Hallamurto: Seuraava puheenvuoro toveri Erkki Liikanen. Erkki Liikanen, Liittotoimikunta: Toveri puheenjohtaja. Kun täällä tämän muistion taustasta ei ole tullut oikein selvää, niin haluan vielä kerran käydä sen läpi, koska olin tekemässä tästä esitystä liittotoimikunnassa. Koulutusasianvaliokunnan piirissä keskusteltiin siitä» että puolueen vasemmiston taholta oli useissa yhteyksissä todettu talouspoliittisen keskustelun lisäämisen ja myös talouspoliittisten tavoitteiden esittämisen lisäämisen tarve. Tätä keskustelua oli pitkään käyty monien näkyvien puolueen vasemmiston talouspolitiikan asiantuntijoiden kanssa ja sitten näistä näkyvimmät ja tunnetuimmat koottiin työryhmään, josta tuli talouspoliittinen työryhmä. Siihen kuului puheenjohtajana Kaj Bärlund, jäseninä toveri Erkki Tuomioja, toveri Pekka Korpinen, toveri Jaakko Sauli, toveri Heikki Oksanen. Tämä työryhmä sai työnsä alkuun vasta myöhään kevättalvella. Välittömästi kun työ oli aloitettu nämä toverit ottivat yhteyttä ja kertoivat, että heillä ei ole juuri mahdollisuutta tehdä yhtenäistä ja kokonaista ohjelmaa, koska aika on lyhyt ja työ jaettiin eri kirjoitta- 104