KIRJALLINEN KYSYMYS 1193/2010 vp Reumahoidon alueellinen turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Reumasairaala lakkautettiin viime keväänä. Reumasairaalaa ei katsottu tarpeelliseksi pelastaa, koska hyvää hoitoa piti saada sairaanhoitopiireistä. Todellisuudessa reuman hoito on kuitenkin huonontunut ainakin vaativaa reumaa sairastavilla. Reumaa sairastava joutuu juoksemaan eri paikoissa saadakseen kaiken tarvitsemansa hoidon. Reumalääkäri, ortopedia ja kuntoutus voivat olla ihan eri paikoissa. Sairaudenhoitoon menee näin myös paljon enemmän aikaa ja rahaa. Ehkä tämä näkyy myös sairauden pahenemisena. Olen myös huolestunut hoidon tasosta, joka on laskenut. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalasta ei löydy riittäviä resursseja erikoisosaamista vaativan reuman hoitamiseen. Eli vaativaa reumaa sairastavat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin reumasairaiden hoidon järjestämiseksi niin, että yhdenvertaisuus hoidon saamisessa alueellisesti voi toteutua reumasairaalan lopettamisen yhteydessä annettujen lupausten mukaisesti? Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2011 Tuula Peltonen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuula Peltosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1193/2010 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin reumasairaiden hoidon järjestämiseksi niin, että yhdenvertaisuus hoidon saamisessa alueellisesti voi toteutua reumasairaalan lopettamisen yhteydessä annettujen lupausten mukaisesti? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Reumasäätiön sairaala oli yksityinen, tulehduksellisten nivelsairauksien hoitoon ja kuntoutukseen erikoistunut palveluiden tuottaja. Sillä on ollut keskeinen merkitys modernin reumatologian ja reumakirurgian edelläkävijänä maassamme 1950-luvulta 1980-luvulle. Reumasäätiön sairaalan lopetettua toimintansa ovat maamme keskussairaalat joutuneet ottamaan nopeasti vastaan lopettaneesta sairaalasta saapuneet potilaat. Sosiaali- ja terveysministeriö on tarkkaan seurannut sitä, miten reumapotilaiden hoito on sairaalan sulkeutumisen jälkeen järjestetty. Ministeriö on ollut yhteistyössä Reumaliiton kanssa saadakseen tietoa reumapotilaiden kokemuksista Reumasäätiön sairaalan lopetettua toimintansa. Ministeriön lisäksi aluehallintovirastot ja sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ovat selvittäneet sairaanhoitopiirien toimia reumapotilaiden palveluiden turvaamiseksi. Professori Matti Korppi on laatinut sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta raportin siitä, miten sairaanhoitopiirit ovat vastanneet muuttuneeseen tilanteeseen lastenreuman hoidon osalta. Professori Korppi toteaa selvityksessään, että keskussairaalat ovat kantaneet päävastuun lasten reuman hoidosta Heinolan Reumasäätiön sairaalan viimekeväisen konkurssin jälkeen. Vaikeimpien potilaiden hoito on keskittynyt yliopistosairaaloihin. Yliopistosairaalat ovat lisänneet reumahoitajien ja lastenreumaan perehtyneiden fysioterapeuttien työpanoksia suhteessa erikoislääkäreiden työpanoksiin. Ne ovat myös tarjonneet tukea muiden keskussairaaloiden moniammatillisten tiimien rakentamiseen, jotta hoidon oikea porrastus olisi mahdollista. Selvityksen mukaan yliopistosairaaloiden moniammatillisissa tiimeissä ei ole puutteita. Reuman koulutuksen lisääminen ja osaavan henkilöstön saanti muihin kuin yliopistollisiin sairaaloihin on edelleen haaste. Hoidon kokonaisuus keskussairaaloissa vaatii reumaan perehtyneen lääkärin lisäksi sairaanhoitajan, fysioterapeutin ja kuntoutusohjaajan. Keskussairaaloissa ja yliopistosairaaloissa on lisätty henkilöstöä reuman hoitoon vuoden 2010 aikana. Useammassa sairaalassa on tarkoituksena tänä vuonna edelleen parantaa hoidon resursointia ja kehittää toimivaa hoitoketjua perusterveydenhuollon, keskussairaaloiden ja yliopistosairaaloiden välillä. Ministeriö seuraa terveydenhuollon toimintaa valvovien viranomaisten kanssa hoitoon pääsyä ja sen toteutumista. Sosiaali- ja terveysministeriö tulee arvioimaan vuoden 2011 aikana erityisesti sitä, miten reuman hoidosta annettu asetus vaativan hoidon keskittämisestä on toteutunut reumaortopedian osalta. Asiasta tehdään selvitys syksyyn 2011 mennessä. 2
Ministerin vastaus KK 1193/2010 vp Tuula Peltonen /sd Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1193/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuula Peltonen /sd: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att se till att vården av dem som lider av reumatism ordnas så att jämlikheten i fråga om tillgången till vård i regionerna tryggas i enlighet med de löften som gavs i samband med att verksamheten vid reumasjukhuset upphörde? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Reumastiftelsens sjukhus var en privat serviceproducent som hade specialiserat sig på behandling av och rehabilitering vid inflammatoriska ledsjukdomar. Sjukhuset hade en viktig betydelse som föregångare inom den moderna reumatologin och reumakirurgin i vårt land från 1950-talet till 1980-talet. Efter det att verksamheten vid Reumastiftelsens sjukhus upphörde har centralsjukhusen i vårt land varit tvungna att snabbt ta emot patienter som har kommit från sjukhuset som stängdes. Social- och hälsovårdsministeriet har noggrant följt upp på vilket sätt vården av de patienter som lider av reumatism har ordnats efter det att sjukhuset stängde. Ministeriet har samarbetat med förbundet Reumaliitto för att få information om patienternas erfarenheter efter stängningen. Förutom ministeriet har också regionförvaltningsverken och Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården utrett de åtgärder som sjukvårdsdistrikten har vidtagit för att trygga tjänsterna för de patienter som lider av reumatism. Professor Matti Korppi har på uppdrag av social- och hälsovårdsministeriet utarbetat en rapport om på vilket sätt sjukvårdsdistrikten har svarat på den förändrade situationen vad gäller behandlingen av barnreumatism. Professor Korppi konstaterar i sin utredning att centralsjukhusen har burit huvudansvaret för behandlingen av barnreumatism efter det att Reumastiftelsens sjukhus i Heinola gick i konkurs förra våren. Behandlingen av de mest komplicerade sjukdomsfallen har centraliserats till universitetssjukhusen. Universitetssjukhusen har ökat arbetsinsatserna för reumaskötare och fysioterapeuter som är förtrogna med barnreumatism i proportion till specialläkarnas arbetsinsatser. De har också erbjudit sitt stöd för att bygga upp multiprofessionella team på de övriga centralsjukhusen för att på så vis möjliggöra en adekvat nivåstrukturering av vården. Enligt utredningen finns det inga brister i de multiprofessionella teamen på universitetssjukhusen. Det är fortfarande en utmaning att ordna ökad utbildning om reumatism och att få kompetent personal också till de andra sjukhusen än universitetssjukhusen. För att kunna ge helhetsinriktad vård på centralsjukhusen förutsätts det att det utöver en läkare som är insatt i reumatism också finns en sjukskötare, fysioterapeut och rehabiliteringshandledare. År 2010 har antalet anställda inom behandlingen av reumatism på centralsjukhusen och universitetssjukhusen utökats. Ett flertal sjukhus har för avsikt att i år ytterligare förbättra resurserna för vården och utveckla en fungerande vårdkedja mellan primärvården, centralsjukhusen och universitetssjukhusen. Ministeriet följer i samråd med de myndigheter som övervakar verksamheten inom hälso- och 4
Ministerns svar KK 1193/2010 vp Tuula Peltonen /sd sjukvården tillgången till vård och hur vården har realiserats. Under 2011 kommer social- och hälsovårdsministeriet att utvärdera hur den förordning enligt vilken krävande vård av patienter som lider av reumatism ska centraliseras har iakttagits framför allt i fråga om reumaortopedi. En utredning om saken kommer att göras före hösten 2011. Helsingfors den 24 februari 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 5