KIRJALLINEN KYSYMYS 346/2002 vp Kirjanpitoa ja isännöintiä aloittavan yrittäjän ammattitaito ja toiminnan valvonta Eduskunnan puhemiehelle Suomessa voi tällä hetkellä perustaa kirjanpitoa ja isännöintiä harjoittavan yrityksen pelkällä ilmoituksella, ja em. toimintaa ei valvota yhteiskunnan toimesta. Tilitoimiston perustaminen ilman minkäänlaista koulutusta tai tutkintoa on mahdollista, jolloin alalle on mahdollisuus tulla epäpäteviä yrittäjiä. Yritysten kirjanpito on vaativa tehtävä, ja vastuu kirjanpidosta on tilitoimistolla yrittäjän keskittäessä kaiken osaamisensa yrittämiseen. Pääsääntöisesti pienyrittäjät ostavat kirjanpitopalvelut alan yrittäjiltä. Tällä hetkellä esimerkiksi kiinteistönvälittäjien toimintaa valvotaan lääninhallitusten toimesta, ja valvonta on luonut entistä terveempää kilpailua ja osaavampaa toimintaa. Mikäli kirjanpitoa ja isännöintiä aloittavalla yrittäjällä olisi alalle sopiva tutkinto tai osaamisesta olisi muu viranomaisten hyväksymä näyttö ja tätä toimintaa valvottaisiin yhteiskunnan toimesta, tämä varmasti edesauttaisi vastuullista yritystoimintaa näillä aloilla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kirjanpitoa ja isännöintiä aloittavan yrittäjän ammattitaito on riittävä kyseisen ammatin harjoittamiseen ja kirjanpitoa ja isännöintiä harjoittavan yrittäjän toimintaa valvotaan yhteiskunnan toimesta? Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2002 Mauri Salo /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mauri Salon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 346/2002 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kirjanpitoa ja isännöintiä aloittavan yrittäjän ammattitaito on riittävä kyseisen ammatin harjoittamiseen ja kirjanpitoa ja isännöintiä harjoittavan yrittäjän toimintaa valvotaan yhteiskunnan toimesta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Isännöitsijäksi voi Suomessa ryhtyä henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot isännöinnistä ja joka on Euroopan talousalueen kansalainen ja hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Lainsäädäntö tai muu ohjeistus ei aseta toistaiseksi ammattitaitoon tai ammattitutkintoon liittyviä ehtoja tehtäviin aikoville. Ala on pidetty ammatinharjoittamisen näkökulmasta vapaana alana niin kuin monet muutkin palvelualat. Alalla ei ole ollut mitään suuria väärinkäytöksiä, joiden vuoksi sääntelyä tai rekisteröintipakkoa olisi tarvittu. Isännöintialalle on luotu omia, vapaaehtoisia valvontajärjestelmiä, joista voi mainita esimerkkinä Isännöitsijöiden auktorisointiyhdistys ISA ry:n, joka valvoo sen piiriin kuuluvien toimistojen toiminnan laatua ja pätevyyttä. Sen tarkoituksena on edistää ammattimaista isännöintiä auktorisoimalla tietyt edellytykset täyttäviä isännöitsijöitä ja isännöitsijätoimistoja ja valvomalla niiden toimintaa. Valvontaa toteutetaan mm. auditoimalla kolmen vuoden väliajoin auktorisoidut isännöitsijätoimistot. Auktorisoituja isännöitsijöitä on noin 460 ja toimistoja noin 160. Auktorisoiduksi isännöitsijäksi voi halutessaan päästä jokainen Euroopan talousalueen kansalainen, joka suorittaa vähintään isännöitsijän ammattitutkinnon tasoisen tutkinnon. Todettakoon lisäksi, että valtaosalla isännöitsijöinä toimivista on lisäksi opistotason merkonomin tutkinto, jossa kirjanpito- ja taloudellinen koulutus kuuluu peruskoulutukseen. Käytännössä onkin suositeltavaa, että normaalin asuinkiinteistön isännöitsijällä olisi vähintään isännöitsijän ammattitutkintoa vastaavat tiedot ryhtyessään hoitamaan isännöintitehtäviä. Omasta peruskoulutuksesta ja kokemuksesta riippuen voi halutessaan hakeutua isännöitsijätutkintokoulutusta järjestävän oppilaitoksen perus- tai jatkokursseille. Tällaista koulutusta koko laajuudessaan järjestää maassamme Kiinteistöalan koulutuskeskus, jonka koulutuksessa keskitytään erityisesti asunto-osakeyhtiön ja kiinteistöyhtiön kirjanpitoon, tilinpäätökseen ja taloudenhoitoon. Lisäksi noin 10 muuta oppilaitosta järjestää eri osa-alueiden koulutusta (esim. Markkinointi-instituutti, Amiedu, Tampereeen ammattikorkeakoulu, Evtek, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Laurean ammattikorkeakoulu). Isännöitsijän ammattitutkinto perustuu lakiin ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sekä siihen liittyvään asetukseen. Lisäksi koulutuksessa noudatetaan Opetushallituksen antamia tutkinnon järjestämiseen liittyviä ohjeita ja määräyksiä. Tutkintoa hallinnoi Opetushallituksen nimeämä tutkintotoimikunta, joka tekee järjestämissopimukset oppilaitosten kanssa, hyväksyy tutkintokysymykset, vahvistaa tutkintosuoritukset sekä allekirjoittaa yhdessä oppilaitosten edustajien 2
Ministerin vastaus KK 346/2002 vp Mauri Salo /kesk kanssa tutkintotodistukset. Parhaillaan ollaan uudistamassa isännöitsijän ammattitutkinnon perusteita, jotka tulevat voimaan vuonna 2003. Kuten kansanedustaja Salo kysymyksensä perusteluissa toteaa, kiinteistönvälitystoimintaa valvoo lääninhallitus. Sen sijaan tilitoimisto- tai isännöitsijätoimintaa aloittavalle yrittäjälle ei ole katsottu tarpeelliseksi asettaa vastaavaa valvontavaatimusta. Tilitoimiston luotettavuudesta kertoo kuitenkin kuuluminen Kirjanpitotoimistojen liittoon. On totta, että tilitoimiston pitäjällä on suuri vastuu erityisesti pienyrittäjien kirjanpidon hoitajana, mutta toisaalta on todettava, että tilintarkastajalla on puolestaan tilintarkastuslain mukainen vastuu yrityksen kirjanpidosta. Myös pienyrityksissä on valittava vähintään yksi hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, jos tietyt vähimmäisvaatimukset täyttyvät. Pienimmänkin yhtiön ns. maallikkotilintarkastajaa koskevat tilintarkastuslain velvoitteet. Suuremmissa yhtiöissä taas vaaditaan Keskuskauppakamarin hyväksymä KHT-tilintarkastaja tai kauppakamarin hyväksymä HTM-tilintarkastaja. Tilintarkastajien luetteloa pitää kauppa- ja teollisuusministeriö. Vastauksena kansanedustaja Salon kysymykseen totean, että meillä on yhteiskunnan valvoma isännöitsijän ammattitutkinto ja siihen tarjolla korkeatasoista koulutusta. Lisäksi meillä on ajantasalla oleva kirjanpito- ja tilintarkastuslainsäädäntö, jota jatkuvasti seurataan ja kehitetään. Kauppa- ja teollisuusministeriön tietoon ei ole tullut väärinkäytöksiä, joiden vuoksi yhteiskunnan valvontaa alalla tulisi lisätä. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna katson, että niin aloittavan kuin jatkavan kirjanpito- ja isännöitsijätoimiston toimintaa säädellään nykyisinkin riittävästi eikä tarvetta valtiovallan erityisiin toimenpiteisiin ole. Helsingissä 6 päivänä toukokuuta 2002 Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Mauri Salo /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 346/2002 rd: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att en företagare som börjar med bokföring och disponentservice skall ha tillräckliga yrkesfärdigheter för att utöva detta yrke och för att verksamheten hos en företagare som utövar bokföring och disponentservice skall övervakas på åtgärd av samhället? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: En person som har tillräckliga kunskaper och färdigheter för disponentservice och som är medborgare i Europeiska ekonomiska samarbetsområdet och råder över sig själv och sin egendom kan bli disponent i Finland. Tills vidare ställer inte lagstiftning eller annan normgivning några villkor i fråga om yrkesskicklighet eller yrkesexamen för dem som vill börja med detta uppdrag. Ur yrkesutövarens synvinkel har branschen ansetts som en fri bransch, vilket är fallet också med många andra servicebranscher. Inom branschen har inget stort missbruk förekommit, som skulle ha lett till att reglering eller obligatorisk registrering skulle ha behövts. I disponentbranschen har egna, frivilliga övervakningssystem skapats, av vilka som exempel kan nämnas en förening för auktorisering av disponenter, Isännöitsijöiden Auktorisointiyhdistys ISA ry, som övervakar kvaliteten på och behörigheten i fråga om den verksamhet som utövas av de byråer som hör till föreningens verksamhetsområde. Syftet med föreningen är att främja yrkesmässig disponentservice genom att auktorisera disponenter och disponentbyråer som uppfyller vissa förutsättningar och genom att övervaka deras verksamhet. Övervakningen genomförs bl.a. genom att de auktoriserade disponentbyråerna auditeras med tre års intervaller. Det finns ca 460 auktoriserade disponenter och ca 160 byråer. Auktoriserad disponent kan vem som helst bli som är medborgare i Europeiska ekonomiska samarbetsområdet och som avlägger en examen som motsvarar åtminstone nivån för yrkesexamen för disponenter. Det kan dessutom konstateras att största delen av dem som är verksamma som disponenter därutöver har en merkonomexamen på institutsnivå, där utbildning i bokföring och ekonomi hör till grundutbildningen. I praktiken kan det rekommenderas att disponenten för en normal bostadsfastighet besitter kunskaper som motsvarar åtminstone yrkesexamen för disponenter när han eller hon börjar sköta disponentuppgifter. Beroende på vad man har för grundutbildning och erfarenheter kan man söka sig till grund- eller fortsättningskurser vid läroinrättningar som arrangerar utbildning för disponentexamen. Dylik utbildning i hela dess omfattning arrangerar Kiinteistöalan koulutuskeskus i vårt land. I utbildningen vid denna utbildningscentral koncentrerar man sig särskilt på bostadsaktiebolags och fastighetsbolags bokföring, bokslut och skötsel av ekonomin. Dessutom ger ca 10 andra läroinrättningar utbildning inom olika delområden (t.ex. Markkinointi-instituutti, Amiedu, yrkeshögskolan i Tammerfors, Evtek, yrkeshögskolan i Tavastland och yrkeshögskolan Laurea). Yrkesexamen för disponenter grundar sig på lagen om yrkesinriktad vuxenutbildning samt en förordning som anknyter till den. Vid utbildning- 4
Ministerns svar KK 346/2002 vp Mauri Salo /kesk en följs dessutom Utbildningsstyrelsens anvisningar och föreskrifter om arrangerandet av examen. Examen administreras av en av Utbildningsstyrelsen utnämnd examenskommission, som ingår avtal om arrangerandet med läroinrättningar, godkänner examensfrågorna, bekräftar examensprestationerna samt undertecknar examensbetygen tillsammans med representanter för läroinrättningarna. Som bäst revideras grunderna för yrkesexamen för disponenter och de nya grunderna träder i kraft år 2003. Såsom riksdagsledamot Salo konstaterar i motiveringarna till spörsmålet, övervakas fastighetsförmedlingen av länsstyrelsen. Däremot har det inte ansetts nödvändigt att ställa motsvarande övervakningskrav i fråga om en företagare som inleder revisionsbyrå- eller disponentverksamhet. Om en revisionsbyrå hör till Bokföringsbyråernas förbund rf ger det dock en bild av att byrån är pålitlig. Det är sant att den som driver en revisionsbyrå har ett stort ansvar i synnerhet i egenskap av den som sköter bokföringen för småföretagare, men å andra sidan måste det konstateras att en revisor igen har ansvar för företagets bokföring i enlighet med revisionslagen. Också i småföretag skall minst en godkänd revisor eller revisionssammanslutning väljas, om vissa minimikrav uppfylls. Skyldigheterna enligt revisionslagen gäller för en s.k. lekmannarevisor också i de minsta bolagen. I större bolag igen krävs en av Centralhandelskammaren godkänd CGR-revisor eller en av handelskammare godkänd GRM-revisor. Handels- och industriministeriet håller en förteckning över revisorerna. Som svar på riksdagsledamot Salos spörsmål konstaterar jag att vi har yrkesexamen för disponenter som övervakas av samhället och i fråga om den erbjuds en högklassig utbildning. Dessutom har vi en bokförings- och revisionslagstiftning som är à jour och som hela tiden följs upp och utvecklas. Handels- och industriministeriet har inte fått kännedom om missbruk, som skulle medföra att samhällets övervakning av branschen borde utökas. Granskad mot denna bakgrund anser jag att såväl en bokförings- och disponentbyrå som inleder verksamhet som en sådan som fortgår med sin verksamhet för närvarande regleras tillräckligt och att det inte föreligger något behov av särskilda åtgärder av statsmakten. Helsingfors den 6 maj 2002 Handels- och industriminister Sinikka Mönkäre 5