KULUTTAJAN 2 /2008. Suomen Kuluttajaliitto arjen asiantuntija. sivut 24 25 MISTÄ KENKÄ PURISTAA? www.kuluttajaliitto.fi

KULUTTAJAN hinta: 4 euroa Suomen Kuluttajaliitto arjen asiantuntija 2 /2008 www.kuluttajaliitto.fi MISTÄ KENKÄ PURISTAA? sivut 24 25 Kuluttajaministeri Tarja Cronbergin haastattelu Hankalat pakkaukset Lapset lihovat

TESTISSÄ HANKALAT PAKKAUKSET s. 14 SISÄLLYS Pääkirjoitus Elintarvikeviidakossa voivat pakkausmerkintämallit johtaa kuluttajaa harhaan s.13 2 4 Kuluttajaa kuultava enemmän Kuluttajaministeri Tarja Cronberg penää käyttäjänäkökulmaa esiin 6 Putkiremontti puhutti porilaisia TUOTETURVALLISUUS ON KIINALAINEN JUTTU 3 nappo 2/08: PÄÄTOIMITTAJA Sinikka Turunen TOIMITUSSIHTEERI Helena Lustig KANNEN KUVA Shutterstock KUVAT Helena Lustig, Tero Pajukallio, Paula Pessi TAITTO Rohkea Ruusu Oy VUOSIKERTA 15 e PAINOSMÄÄRÄ 10 000 kpl, ISSN: 1796-4547 PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Helsinki 2008 Seuraava lehti ilmestyy 15.9.2008 Aineistot tulee jättää 12.8.2008 mennessä. Kuluttajan Napon tekstisisältöä saa vapaasti kopioida, levittää, näyttää ja esittää seuraavilla ehdoilla: 1) Kirjoittaja on ilmoitettava sillä tavoin, kuin se on ilmoitettu kirjoituksen yhteydessä. Lisäksi lähteenä on mainittava Kuluttajan Nappo -lehti. (esimerkiksi: N.N., Kuluttajan Nappo 3/2007) 2) Kirjoituksia saa muunnella (esimerkiksi lyhentää) sillä edellytyksellä, että tekstin asiasisältö ei muutu. Muu käyttö on sallittua tekijänoikeuslainsäädännön sallimassa laajuudessa. JULKAISIJA Suomen Kuluttajaliitto ry Mannerheimintie 15 A, 00260 HELSINKI puhelin (09) 454 2210, faksi (09) 454 22120 suomen@kuluttajaliitto.fi www.kuluttajaliitto.fi 7 Koululaiset testasivat Nappospelit 8 Monimuotoista suunnittelua D4 Design for all 9 Asiointiavustaja on tulkkina viranomaisen ja maallikon välillä 10 Suomen Kuluttajaliiton kommentit kuluttajapoliittiseen ohjelmaan 11 Esteettömistä ja helppokäyttöisistä palveluista hyötyvät kaikki kuluttajat 12 Asiantuntijan aukeama Lapset lihovat Asiaa pakkausmerkinnöistä 14 Hankalat pakkaukset 16 Sieltä täältä 18 Hyvinvointia tuotantoeläimille Kuluttajilla on ostotilanteessa arvovalinnan paikka 19 Vieraskynä Hei, maailma muuttuu! 20 Napakat kuluttajan kirjelaatikko Energiansäästölamputko pelastus? 21 Konsumenten bör få sin röst bättre hörd 22 Puheenjohtajan palsta 24 Kun ihminen ei sovi yhteiskunnan mittoihin 26 Tietopaketti keliakiasta 28 Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta aikaistettava 29 Suomen Kuluttajaliitto ottaa kantaa 29 Huijari vaanii verkossa Ranskalaisessa Le Monde -lehdessä oli äskettäin osuva pilapiirros. Se kuvasi kiinalaista nuortaparia ostamassa matkaa Pariisiin. Matkatoimiston virkailija totesi heille tylysti: Turha teidän on mennä Pariisiin asti. Kaikki, mitä sieltä voisitte ostaa, on kuitenkin valmistettu täällä Kiinassa. Kiinalaiset tuotteet ja erityisesti lelut ovat viime vuosina nousseet maailmanlaajuiseksi puheenaiheeksi tuoteturvallisuudessa esiintyneiden vakavien puutteiden vuoksi. Onnettomuuksien seurauksena kiinalaisista tuotteista tuli huonosti tehtyjen ja vaarallisten tavaroiden perikuva. Eurooppalaiset kuluttajajärjestöt huomasivat heti, että tämä on kiinalaisempi juttu kuin miltä päältä näyttää. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä Kiinasta saadaan, vaan erityisesti siitä, mitä sieltä tilataan ja mitä siitä halutaan maksaa. Kaiken kaikkiaan kyse on maailmanlaajuisten tuotantoketjujen hallinnasta ja tuotteiden valmistamisesta kestävän tuotannon periaatteiden mukaan. Taloudellisesti ja ekologisesti kestävän tuotannon lisäksi huomio on kiinnitettävä myös sosiaaliseen vastuullisuuteen. Siihen kuuluvat lapsityövoiman käytön lopettaminen, huonosti kohdeltujen ja alipalkattujen työntekijöiden aseman parantaminen ja tuotantoeläinten hyvä kohtelu. Tuotteiden turvallisuus edellyttää myös ajan tasalla olevaa lainsäädäntöä. Euroopan komissio on ottanut tuotteiden turvallisuuden tärkeäksi tavoitteekseen. Eurooppalaista lainsäädäntöä uudistetaan ja kuluttajakomissaari Kuneva on käynyt useita tuoteturvallisuuskes- kusteluja niin kiinalaisen kuin amerikkalaisenkin elinkeinoelämän edustajien kanssa. Komissio on havainnut, että kiinalaiset valmistajat toimivat amerikkalaisten, ei niinkään eurooppalaisten normien mukaan. Täällä Suomessa Kuluttajavirasto on todennut, että useimmat yritykset eivät tunne tuoteturvallisuuden vaatimuksia. Virasto selvitti viime kuussa muun muassa rakennustarvike-, huonekalu- ja lelukauppojen turvallisuusasiantuntemusta ja totesi sen hataraksi. Haastatelluista alan henkilöistä 40 prosenttia ei osannut nimetä ensimmäistäkään lakia, joka kuuluu heidän omaan vastuualueeseensa. Vain 14 prosenttia vastaajista tarkisti tuotteen ja sen merkinnät varmistaakseen tavaroiden turvallisuuden. Kävi myös ilmi, että vain 6 prosenttia yrityksistä seuraa EU:n antamia tietoja vaarallisista kulutustavaroista. Tietojen seuraaminen on kuitenkin äärimmäisen helppoa; ne voidaan lukea internetin Rapex-tietojenvaihtojärjestelmästä. Kuluttajat voivat ostopäätöksillään itse vaikuttaa siihen, millaisia tuotteita valmistetaan ja myydään. Hallituksen kuluttajapoliittisessa ohjelmassa 2008 2011 kannustetaan kuluttajia osallistumaan ympäristöä säästävään tuotekehittelyyn ja uusien sosiaalisten ratkaisujen kehittämiseen. Suomen Kuluttajaliitto auttaa omien hankkeidensa avulla kuluttajia tekemään eettisiä ja edullisia kulutuspäätöksiä. Sinikka Turunen päätoimittaja

4 KULUTTAJAA KUULTAVA ENEMMÄN Olemme aika tuhlaileva kansa, kuluttajaministeri Tarja Cronberg suree suomalaisten nelinkertaista ekologista jalanjälkeä. 5 Helena Lustig HELENA LUSTIG // teksti & kuva Tuotteet pitäisi suunnitella käyttäjälähtöisemmin, jolloin kuluttajan rooli todella vahvistuisi. Kuluttajaministeri Tarja Cronberg näkee ilmastonmuutokseen liittyvien asioiden olevan tällä hetkellä kuluttajasektorin keskeisimpiä kysymyksiä. Hän toteaa kuluttajien havahtuneen tähän asiaan ja haluavan vaikuttaa. Heille on myös annettava siihen mahdollisuus. Ministeri katsoo kestävän kehityksen mallien läpi viemisen olevan tärkeää koko yhteiskunnassa. Meillä on nelinkertainen ekologinen jalanjälki, olemme aika tuhlaileva kansa, Cronberg huolehtii. Kuluttajat voivat vaikuttaa monella tavoin. Sähkön voi kilpailuttaa, lamput voi vaihtaa energiansäästölamppuihin, hän ottaa muutaman esimerkin. Hän korostaa, että kuluttajille ei voi siirtää kaikkea vastuuta. On monia asioita, joihin kuluttaja ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi tekstiilien kierrätys on vaikeaa. Nämä asiat tulisi huomioida myös tutkimuksessa ja kehitystyössä. Eräs yrittäjä totesi minulle, että käytettyjä vaatteita ei kannata enää viedä edes Afrikkaan, kun sinne viedään niitä niin halvalla Kiinasta. Ministeriyden myötä Cronbergin itsensä täytyy satsata enemmän vaatteisiin. Aiemmin vaatteiden kulutukseni oli aivan minimaalista. Saatoin kulkea samoissa mustissa farkuissa pitkään. Kun minut valittiin maakuntajohtajaksi, ostin sentään mustan hameen, hän nauraa sanoen käyttävänsä mieluusti luonnonkuituja. Hänen mielestään luonnonkuituja voisi hyödyntää paljon enemmän. Suomalaisilla vaatetuottajilla olisi mahdollisuus nostaa esiin eettisyys ja ympäristöystävällisyys. Tässä ei ole oltu ajoissa liikkeellä. Kuluttajien tietoisuuden lisääminen tässäkin on tärkeää, jotta vältettäisiin kertakäyttövaatteita ja -kulutusta. Kuluttajan roolia pitäisi nostaa enemmän esille. Esimerkiksi täällä ministeriössä minulle vaihdettiin kännykkä, koska sen piti olla muiden laitteiden kanssa yhteensopiva. En olisi kuitenkaan tarvinnut uutta. Tässä on kamerakin, vaikka minä en todellakaan ota sillä kuvia. Näin kertyy tavattoman paljon elektroniikkaromua. Hän haluaisi käyttäjänäkökulman esiin tuomista esimerkiksi juuri elektroniikassa. Cronberg peräänkuuluttaa pitkäikäisten ja kestävien tavaroiden perään. Nyt kuluttajan osa on enemmänkin olla valittajana, vaikka roolin pitäisi olla enemmän kehittäjänä. Tuotteet pitäisi suunnitella käyttäjälähtöisemmin, jolloin kuluttajan rooli todella vahvistuisi. Cronberg sanoo joutuvansa kuluttamaan järjestelmän takia. Elämäntilanteensa vuoksi hänellä on asunto Helsingissä ja koti Pohjois-Karjalassa. Kööpenhaminassa asuessaan hän oli innokas julkisen liikenteen käyttäjä ja harmittelee, kun nyt joutuu työnsä vuoksi lentämään. Isompana asiana kuluttajaministeri ottaa yhteiskuntasuunnittelun. Yhdyskuntarakenne on tärkeä tekijä puhuttaessa ilmastonmuutoksesta. Tiiviimmällä rakentamisella säästetään energiaa. Talojen energiakulutus on asia, johon ei ole vielä kiinnitetty tarpeeksi huomiota, Cronberg luettelee. Hän toteaa, että kuluttajilla on halu vaikuttaa, mutta järjestelmä ei aina anna siihen mahdollisuutta. Vaihtoehtoja pitäisi olla enemmän esillä. Esimerkiksi maalämpöä ja pellettilämmitystä ei vielä juurikaan ole otettu vaihtoehtoina huomioon. Tiedostavan kuluttajan tulee myös hallita oma taloutensa ja huolehtia terveydestään. Talouden hallinta on yksi tärkeimpiä kysymyksiä tällä hetkellä. Ihmiset velkaantuvat koko ajan lisää. Pikaluotot ovat oma ongelmansa, ministeri pohtii todeten myös terveyteen liittyvien asioiden olevan kuluttajavalistusta. Kun laitan ruokaa Teerisaaressa, on siitä noin 90 prosenttia luomua. Elintarvikkeissa pitäisi olla selkeät merkinnät niiden terveysvaikutuksista ja esimerkiksi siitä, onko niissä geenimuunneltuja ainesosia, Cronberg painottaa liputtaen myös luomuruoan puolesta. Itse käytän paljon luomutuotteita. Kun laitan ruokaa Teerisaaressa, on siitä noin 90 prosenttia luomua. Tanskassa julkiset laitokset ovat siirtyneet luomuruokaan. Tuotanto on suunniteltu niin, että jätteiden määrä on minimoitu. Tällöin luomuun siirtyminen voidaan tehdä budjettia kasvattamatta. Sesonkiajattelu toisi myös säästöä katsottaisiin, milloin mikin ruoka-aine on edullisimmillaan, ministeri kertoo murehtien sitä, kuinka paljon meillä heitetään ruokaa pois. Kuluttajaministerin pöydälle on tuotu kaurahiutalepaketti. Erikoiseksi sen tekee paketissa oleva merkintä tuotteen hiilijalanjäljestä. Tämä on esimerkki helposta tavasta saada kuluttajille tietoa valintojensa pohjaksi, Cronberg näyttää kertoen VTT:llä olevan meneillään hanke, jolla ostoskorin hiilijalanjälki voitaisiin laskea. Kuluttajajärjestöistä puhuttaessa ministeri toteaa Suomen Kuluttajaliiton yhden roolin olevan neuvonantajana. Sellainen aikaisen varoittajan rooli siitä, mitä yhteiskunnassa ja markkinoilla on meneillään. Hän haluaa laajentaa näkökulmaa todeten esimerkiksi Marttojen ja Suomen luonnonsuojeluliiton olevan kuluttajajärjestöjä. Cronberg haluaa kiinnittää lapsiin ja ikääntyviin erityishuomiota. Yhteiskunta on varsin vaativa ikäihmisille. Monet kännykätkin ovat heille liian monimutkaisia. Myös pakkausten soisi olevan helpommin avattavia. Tuotteita ei suunnitella käyttäjälähtöisesti. Usein on niin, että erityisryhmille tehdyt tuotteet sopivat myös tavallisille kuluttajille, hän korostaa ja toivoo teollisuuden panostavan erityisesti ikääntyville suunnattujen tuotteiden tuotekehitykseen. Hän näkee paremman huomisen nuorissa. Nuorten kuluttajien ideoita tulisi ottaa esiin enemmän. He katselevat asioita ihan eri lailla.

6 11-vuotiaat Satu Oksanen ja Katri Vartia testasivat Napposen eväät ja Napposen rahat -nettipelit. 7 PUTKIREMONTTI PUHUTTI PORILAISIA PAULA PESSI // teksti & kuvat Porin Seudun Kuluttajayhdistyksen ja Porin kaupunginkirjaston keväällä järjestämässä yleisötilaisuudessa keskusteltiin vilkkaasti korjausrakentamisesta ja taloyhtiöiden putkiremonteista. Ti laisuuden alustajina olivat johtava lakimies Tuula Sario Suomen Kuluttajaliitosta sekä arkkitehti Jaakko Vainionpää. Yleisöä puhuttivat monenlaiset asiat. Mitä tehdä, kun korjaustyö venyy yli sovitun ajan? Entä jos osakkaalla ei ole tietoa remontin lopullisista kustannuksista? Kuka maksaa sijaisasumisesta aiheutuneet kustannukset? Pitääkö vastiketta tai vuokraa maksaa remontin ajalta? Tuula Sario kertasi aluksi kunnossapitovastuun jakautumisen ja päätöksenteon pelisäännöt asunto-osakeyhtiössä. Kunnossapitovastuu määräytyy yhtiöjärjestyksen perusteella. Ellei yhtiöjärjestyksessä asiasta ole säädetty, noudatetaan asunto-osakeyhtiölakia. Osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa huoneistojen sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallinnassa olevat tilat. Yhtiölle puolestaan kuuluvat rakenteesta johtuvat sisäpuoliset viat, Sario luetteli. Yhtiökokous päättää yhtiössä suoritettavista korjaustoimenpiteistä ja hallitus ja isännöitsijä toteuttavat yhtiökokouksen päätökset. Osakkeenomistaja on velvollinen maksamaan yhtiölle vastiketta yhtiöjärjestyksen mukaan. Yhtiövastikkeella voidaan kattaa kuluja, jotka aiheutuvat sellaisesta perusparannuksesta, uudistuksesta, lisärakentamisesta ja lisäalueen hankkimisesta, jolla kiinteistö ja rakennus saatetaan vastaamaan ajankohdan tavanomaisia vaatimuksia, Sario jatkoi. Arkkitehti Jaakko Vainionpää kertoi tilaisuudessa omassa taloyhtiössään suunnitellusta ja toteutetusta putkiremontista ja antoi käytännön vinkkejä remonttia suunnitteleville yhtiöille. Paikallisyhdistykset, jotka ovat kiinnostuneita saman tilaisuuden järjestämisestä omalla alueellaan voivat ottaa yhteyttä liiton toimistoon puh. (09) 454 2210 Suomen Kuluttajaliitto ja Porin Seudun Kuluttajayhdistys esittäytyvät SuomiAreenassa SuomiAreena kokoaa kansalaisia sekä politiikan ja talouselämän vaikuttajia keskustelemaan ajankohtaisista aiheista kesäiseen Poriin. Tapahtuma järjestetään Pori Jazz -festivaalin yhteydessä 15. 18.7.2008. Suomen Kuluttajaliitto järjestää SuomiAreenassa kaikille avoimen kuluttajasuunnistuksen, jonka rasteilla voi testata omaa kuluttajatietämystään 15. 16.7. Liiton asiantuntijat ja Porin Seudun Kuluttajayhdistyksen edustajat löydät Eetunaukiolta ja kävelykadulta. Kaikki SuomiAreenan tapahtumat ovat pääosin maksuttomia ja kaikille avoimia. SuomiAreenassa järjestetään yli 60 erilaista tapahtumaa, joissa keskusteluaiheet vaihtelevat Venäjän suurvalta-asemasta lukusiin kunnallisvaaleja koskeviin keskusteluihin, vanhusten kohtelusta kaupunkisuunnistukseen, Pekingin ihmisoikeuksista työuraamme koskeviin asioihin ja kansalaissodasta liikenteen ongelmiin. lisätietoja: www.suomiareena.fi NETTIPELEILLÄ TALOUS- SEKÄ ELINTARVIKETIETOA LAPSILLE JA NUORILLE PAULA PESSI projektivastaava // teksti, PAULA PESSI & HELENA LUSTIG // kuvat Suomen Kuluttajaliitto piti keväällä tiedotustilaisuuden, jossa julkistettiin Napposen eväät ja Napposen rahat -pelit. Nettipelien pääosassa seikkailee Kultsi Napponen, jonka liitto on saanut avukseen opastamaan lapsia ja nuoria tiedostavan kuluttamisen pariin. Pelit ovat hauska ja tehokas tapa oppia tärkeistä elintarvikkeisiin ja omaan talouteen liittyvistä asioista. Tilaisuuden avasi liiton puheenjohtaja Krista Kiuru. Liiton omien asiantuntijoiden Annikka Marniemen ja Paula Pessin lisäksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton järjestöpäällikkö Arja-Liisa Ylönen käytti puheenvuoron. Pelien esittelyssä niiden kriittisinä testaajina olivat 11-vuotiaat Satu Oksanen ja Katri Vartia. Pelit ovat hauskoja ja opettavaisia, Katri tuumaa. Napposen eväät opettaa, miten tulisi syödä hyvin Suomen Kuluttajaliitolla oli oma osasto huhtikuisilla Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi ja projektivastaava Paula Pessi esittelivät paikan pääl- ja terveellisesti. Ja sain tietää, kuinka monta sokeripalaa yhdessä limsapullollisessa on, Satu jatkaa. Tässä toisessa pelissä oppii järkevää rahankäyttöä, Katri kertoo. Pelejä on hauska pelata, koska niissä on tosi hauska hahmo, joka seikkailee terveellisen ruoan ja raha-asioiden parissa, Satu lisää. Tytöt arvelevat peleistä saatavien tietojen auttavan heitä tekemään terveellisempiä ruokavalintoja. Satu ja Katri ovat seikkailleet nettipelien parissa useaan otteeseen kevään mittaan. Pelit viehättävät, koska ne ovat joka kerralla hieman erilaiset. Niissä on joka pelikierroksella uusia kysymyksiä, joten ne tarjoavat uutta opittavaa pitkään. Tutustu Napposeen ja pelaa osoitteessa: www.kuluttajaliitto.fi/napposenpelit SUOMEN KULUTTAJALIITTO MUKANA LAPSIMESSUILLA lä liiton toimintaa, Napposen pelejä ja muita lapsille sekä nuorille suunnattuja materiaaleja. Messuille osallistui tänä vuonna ennätyksellisen paljon väkeä: kävijöitä oli peräti 55 000. Napposen eväät Napposen eväät -pelissä pelaaja auttaa Napposta tekemään päivän mittaan hyviä ruokavalintoja. Valintoja on tehtävä muun muassa aamupalalla, koululounaalla ja välipalalla. Napposta on myös autettava kokeessa ja koulutehtävissä sekä opastettava ruokaostoksilla. Peli on suunnattu yli kymmenvuotiaille ja kaikille ravitsemuksesta kiinnostuneille. Napposen rahat Napposen rahat -pelissä pelaaja voi testata omaan talouteen liittyviä tietojaan. Pelin aikana pelaaja osallistuu muun muassa tietovisaan ja saa selville millainen kuluttaja on. Peli tutustuttaa taloussanastoon, auttaa hahmottamaan ostoksien hintoja ja herättelee miettimään, miten voi toimia erilaisissa valintatilanteissa. Peli on suunnattu 12 16-vuotiaille. Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi esitteli Kultsi Napposen kanssa muun muassa hyödyllisiä ja hauskoja nettipelejä.

8 9 Ammattitaito on kaiken a ja o. Meillä on täällä monen alan osaajia, suunnittelijat Sami Ahonen (vas.) ja Henrik Toropainen kertovat. Minulla on lehmän hermot. Tässä tehtävässä niitä tarvitaan, asiointiavustaja Anja Tauriainen naurahtaa. MONIMUOTOISTA SUUNNITTELUA D4 DESIGN FOR ALL HELENA LUSTIG // teksti ja kuva On monia tapoja tehdä töitä se on usein vain luovuudesta kiinni. suunnittelija Henrik Toropainen Ammattitaito ja hyvä laatu ovat keskeisiä asioita työssä kuin työssä. Näin toimii myös D4-verkosto Oy raivaten samalla asialleen tietä. D4 on henkisen työn alueella toimiva sosiaalinen yritys. Se toimii kuten mikä tahansa firma työllistäen vajaakuntoisia eri alojen ammattilaisia. Olemme harvinaisuus. Useimmiten tämän tyyppisissä yrityksissä tehdään fyysistä työtä. Täällä vammaisille on tarjolla ympäristö, missä voi kehittää itseään ja tehdä oikeita töitä, ei puuhastelua, suunnittelija Sami Ahonen kertoo. Tällä hän viittaa siihen, että liian helposti sosiaaliset yritykset mielletään lähinnä suojatyöpaikoiksi. Päätuotteita ovat esteettömät internetsivut, mutta D4 tarjoaa esteettömyyssuunnittelua laajemminkin. Palveluvalikoimaan kuuluvat myös graafinen suunnittelu ja mediapalvelut. Ahonen näyttää esimerkin heidän suunnittelemastaan sivustosta, jota näkövammaiset voivat käyttää ääniselaimella. Hän korostaa Kalle Könkkölän ja Jussi Mankin perustaman yrityksen työn laadun olevan aivan yhtä hyvää kuin missä tahansa yrityksessä. Säälillä ei mennä eteenpäin, vaan ammattitaidolla. D4 haluaa kasvaa omavaraiseksi. Tällä hetkellä työvoimaviranomaiset tukevat toimintaa myöntämällä palkkatukea vajaakuntoisille työntekijöille. Tarkoitus on lisätä omaa henkilöstöä ja edesauttaa henkilöiden työllistymistä vapaille markkinoille, Ahonen kuvailee nyt kuusi henkeä työllistävää yritystä. D4 tarjoaa yrityksille ratkaisuja, miten ottaa niin työntekijöinä kuin asiakkaina huomioon eri tavoin vammaiset henkilöt. Suomessa on arviolta noin 200 000 vajaakuntoisen ihmisen työvoimareservi. D4 on tuottanut myös sosiaali- ja terveysministeriön julkaisun, joka käsittelee vaikeavammaisten henkilöiden työssä pysymisen tukemista. Kirjan tarkoitus on antaa vaihtoehtoja sekä työnantajalle että tekijälle tilanteessa, jossa työntekijä vammautuu. Miten muokata tehtäviä niin, että työssäkäynti on mahdollista myös vammautumisen jälkeen. Kirja evästää eteenpäin niin, että vammautunut henkilö ei jäisi vain kotiin pyörimään itsesäälissä, suunnittelija Henrik Toropainen kuvailee. Pitäisi saada yrityksille iskostettua, että on monia tapoja tehdä töitä se on usein vain luovuudesta kiinni. Moni on törmännyt siihen, että työnantaja ei ole jaksanut paneutua vaihtoehtoisiin malleihin ja työsuhde on päättynyt, hän jatkaa. Jos vaikka työntekijän näkö alkaa heiketä, niin on olemassa erilaisia ruudunsuurennusohjelmia. Meillä on täällä kuulovammainen työntekijä ja hänen kanssaan käytämme tarvittaessa kynää ja paperia tai lähetämme sähköpostia. www.d4.fi ASIOINTIAVUSTAJA ON TULKKINA VIRANOMAISEN JA MAALLIKON VÄLILLÄ Huutamalla ja nyrkkiä pöytään lyömällä asiat eivät hoidu. Asiointiapu on yksi Hyvinkään Setlementtiyhdistyksen toimintamuodoista. Apua on annettu Etelä-Suomen läänin alueella. Hanke lienee ainoa laatuaan maassamme. Apu on asiakkaan tukena olemista esimerkiksi Kelassa, sosiaalitoimessa tai vaikka lääkärissä. Avustaja toimii välittäjänä asiakkaan ja viranomaisen välillä kirjaten asiat muistiin asiakasta varten. Lähtökohtana on puolueettomuus. Tehtävässä vaaditaan lujia hermoja. Huutamalla ja nyrkkiä pöytään lyömällä asiat eivät hoidu, Hyvinkään Setlementtiyhdistyksen puheenjohtaja, asiointiavustajana toimiva Anja Tauriainen kuvailee vapaaehtoistoimintaa. Hän sanoo avustajan olevan kuin elämän asiamies tai rauhantuomari. Tilanteet voivat olla hyvin tunnepitoisia asiakkaalle. Muistio varmistaa, että asiat tulevat kirjattua oikein. Mikäli tilanteessa on asiakkaan sana viranomaista vastaan, niin yksin ei pitäisi tilanteisiin lähteä. Kannattaa ottaa edes nauhuri mukaan, jotta asiat voidaan jälkikäteen tarkistaa. Se on sekä asiakkaan että viranomaisen oikeusturvan mukaista. On ihmisryhmiä, jotka eivät vain selviä tämän yhteiskunnan vaateista. Kun on hätä rahasta tai asunto menossa alta, ei siinä kykene selvittämään paperiasioita. Paperiasioihin saakin konkreettista apua, sillä hakemukset, valitukset tai asiakkaan asiaansa tarvitsemat asiakirjat kopioidaan maksutta. Puhelin on myös ilmaiseksi käytössä. Tauriainen pohtii, toteutuvatko perustuslakimme takaamat oikeudenmukaisuus sekä tasa- ja yhdenvertaisuus niiden kohdalla, joilla ei ole rahaa, kieltä tai kykyjä pitää kiinni oikeuksistaan. Esimerkiksi maahanmuuttajilla olisi hyvä olla aina tulkki mukanaan. Avustaja ei saa asettua viranomaisia vastaan. Tilanteessa on keskityttävä vain kyseessä olevaan asiaan. Minulla on yleensä mukana asiakkaan kanssa etukäteen tehty muistio, johon on merkitty, mitä asioita otetaan esille, sosionomin koulutuksen omaava Tauriainen sanoo. Joskus tehtävänä voi olla myös tilanteen rauhoittaminen. Asiakas jää tilanteessa helposti sanattomaksi ja voi hermostua. Virkamiehen työtä helpottaa, että asiakas ymmärtää, mistä on kyse. Asia ei viivästy ja työtä säästyy, kun asia selviää kertakäynnillä. Matkan varrella oppii paljon myös eri organisaatioiden toimintatavoista, pari vuotta eli toiminnan alusta saakka avustajana ollut Tauriainen kuvailee. Kelan hakemusasiat ovat yleensä helpoimpia, lastensuojelutapaukset henkisesti raskaimpia. On kauhea seurata, mitä asiakas käy tällaisessa prosessissa läpi. Hän toivoisi, että ennaltaehkäisyyn panostettaisiin enemmän, jotta asiat eivät etenisi niin huonoon jamaan. Lasten huostaanottoihin ja tapausten jälkihoitoon menee sitten tavattomasti rahaa. Hyvinkään hankkeelle haetaan Raha-automaattiyhdistyksen avustusta. Haaveena on saada toiminta valtakunnalliseksi. www.hyvinkaan-setlementti.net hyvinkaan.setlementtiyhdistys@gmail.com

10 HALLITUKSEN KULUTTAJAPOLIITTINEN OHJELMA VALMISTUNUT 11 Poimintoja ohjelmasta vuosille 2000 2011 Kuluttajapolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat muun muassa korkean kuluttajansuojatason varmistaminen, kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistäminen ja kuluttajien roolin vahvistaminen. Kuluttaja- ja kansalaisjärjestöille on turvattava riittävät toimintamahdollisuudet. Näin voidaan myös edistää Suomen kansallisen kuluttajaliikkeen edustajien mahdollisuuksia toimia tehokkaasti EU:n kuluttajaliikkeessä, ohjelmassa sanotaan. Kuluttajajärjestöjen kautta kuluttajat voivat vaikuttaa sekä kansalliseen että EU:n kuluttajapolitiikkaan. Järjestöjen kautta on mahdollisuus myös luoda yhteyksiä ja tehdä yhteistyötä muiden maiden kuluttajajärjestöjen kanssa. Kuluttajajärjestöjen asemaa kuluttajien etujen valvojina on vahvistettava. Ohjelmassa luvataan kuulla kuluttajaja kansalaisjärjestöjä asioiden valmistelussa, varmistaa järjestöjen osallistuminen asiaankuuluviin ryhmiin ja turvata kuluttajajärjestöille vähintään nykyisen suuruinen rahoitus. Suomen Kuluttajaliitto tulee seuraamaan tarkasti, miten hallitus aikoo tukea kuluttajajärjestöjä taloudellisesti. Uutta on, että hallitus aikoo tehostaa kuluttajapoliittista edunvalvontaa EU:ssa. Suomi aikoo valmistella omat kuluttajapoliittiset tavoitteensa vuonna 2009 asetettavalle uudelle komissiolle. Kestävä kuluttaminen on yksi ohjelman painopistealueista. Kuluttaminen on yksi avaintekijä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hallituksen tehtävä on luoda kansalaisille yksinkertaisia valintamahdollisuuksia, joilla kuluttajat voivat vähentää kasvihuonepäästöjä, työministeri Tarja Cronberg linjaa. Kuluttajille on tarjottava tietoa ja havainnollisia työkaluja kestävien kulutuspäätösten pohjaksi. Käytännön hankkeita ovat muun muassa kuluttajien tietoisuuden lisääminen materiaali- ja energiatehokkuudesta, velkaantumisen hillitseminen ja talousvalistuksen lisääminen, kuluttajan aseman varmistaminen sähköisissä ja rajojen yli tarjottavissa palveluissa sekä elintarvikkeista ja lääkkeistä annettavan informaation parantaminen. Kuluttajanäkökulma tulee ottaa huomioon kaikilla yhteiskuntapolitiikan lohkoilla. Erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ryhmien vaikutusmahdollisuuksia tulee vahvistaa. Lapset ja nuoret tarvitsevat erityistä suojelua. Tässä kohdin korostuu medialukutaidon oppimisen merkitys. Sääntelyn ja suositusten riittävyyttä lasten suojelemiseksi arvioidaan. Kuluttajien panoksen pitäisi näkyä enemmän esimerkiksi tuotekehittelyssä. Tarkoitus on tukea sellaisten merkintöjen kehittämistä, jotka kertovat tuotteen ympäristöystävällisyydestä ja ilmastovaikutuksista. Ympäristö- ja eettisten väittämien käyttö markkinoinnissa otetaan erityisvalvontaan. Kuluttajat haluavat tehdä valintoja terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien seikkojen lisäksi myös muun muassa eettisin perustein. Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat kuitenkin usein hyvin epäselviä. Ensi vuoden loppuun mennessä selvitetään mahdollisuuksia antaa kuluttajille erityisesti ostotilanteessa tietoa myös muilla tavoin kuin pakkausmerkinnöissä. Kuluttajaneuvonta siirretään kunnilta maistraattien hoidettavaksi. Talous- ja velkaneuvonnan toimivuutta selvitetään tänä vuonna. Suomen Kuluttajaliitto ei pidä hyvänä ohjelman ehdotusta talous- ja velkaneuvonnan yhdistämistä kuluttajaneuvontaan. Kyseessä on toinen kerta, jolloin kuluttajapolitiikka on yksi hallitusohjelmista, vaikka ohjelmia on tehty ministeriössä jo 1990-luvun alusta asti. Hallitus antaa vuonna 2010 kuluttajapoliittisesta ohjelmasta eduskunnalle vain kertomuksen eikä selontekoa. Jälkimmäinen olisi nostanut ohjelman painoarvoa. Suomen Kuluttajaliitossa pidettiin toukokuussa ohjelmasta keskustelutilaisuus, johon osallistuivat liiton hallitus ja henkilökunta. Tilaisuudessa kuluttajapoliittisesta ohjelmasta alustivat ylijohtaja Marita Wilska Kuluttajavirastosta ja neuvotteleva virkamies Antti Riivari työ- ja elinkeinoministeriöstä. ESTEETTÖMISTÄ JA HELPPOKÄYTTÖISISTÄ PALVELUISTA HYÖTYVÄT KAIKKI KULUTTAJAT Kansainvälisen kuluttajan oikeuksien päivän Kaikille hyvää palvelua -seminaari pidettiin Näkövammaisten Keskusliiton Iiris-keskuksessa. Seminaari kokosi yhteen kuluttajatoimijoita ja kiinnostunutta yleisöä. Palveluja ja niiden tasoa on ollut vaikea tuotteistaa. EU:n palveludirektiivin tehtävänä onkin ollut löytää mittareita, jotka ovat yhteisiä kaikille palveluille. Vertailukelpoisia ominaisuuksia ovat muun muassa hinta, saavutettavuus ja turvallisuus. Jokaisella on tuotteiden ja palvelujen ostajana tietyt oikeudet, totesi Kuluttajat Konsumenterna ry:n puheenjohtaja Maili Mustonen avauspuheenvuorossaan. Mustonen muistutti myös siitä, että kritiikin lisäksi on hyvä muistaa myös kiitoksen merkitys onnistuneen palvelutapahtuman jälkeen. Päivi Tahkokallio Stakesista toivoi palveluilta yhä enemmän esteettömyyttä, saavutettavuutta ja helppokäyttöisyyttä. Tarvitsemme uuden ja laajemman tavan puhua esteettömyydestä, Tahkokallio totesi ja kiinnitti huomion väestön ikääntymiseen erityisesti Suomessa. Jo ensi vuonna Suomessa on enemmän 65 täyttäneitä kuin alle 15- vuotiaita. Tulevaisuus siirtää ikääntyneen väestön rytinällä marginaalista valtavirtaan ja esteettömiä palveluita tarvitsee yhä useampi. Saavutettavuus koskee kaikkia yhteiskunnan palveluja. Näkövammaisten keskusliiton jäsenpalvelupäällikkö Markku Möttönen kritisoi palveluntarjoajia, jotka pitäytyvät ainoastaan lain vähimmäisvaatimuksissa. Kuluttajansuojalaki takaa perusoikeudet kaikille, mutta erityisryhmien tarpeita ei ole huomioitu tarpeeksi, hän totesi. Esimerkiksi näkövammaisen kuluttajan on vaikea saada tietoa tuotteiden valikoimista, sisällöistä, hinnoista tai käyttöohjeista. Puutteelliset tiedot merkitsevät sitä, että myös turvallisuus kärsii. Tilaisuus jatkui paneelikeskustelulla, jossa keskusteltiin vilkkaasti erityisesti pankkipalveluiden muutoksista ja saavutettavuudesta. Paula Pessi projektivastaava Pilkkopimeä kahvila tarjosi välähdyksen näkövammaisen maailmasta Iiris-keskuksessa seminaariväellä oli mahdollisuus kokea miltä tuntuu kahvihetki silloin, kun ei näe. Astuminen ennalta tuntemattomaan, täysin pimeään tilaan tuntui aluksi ahdistavaltakin. Kahvilassa näkövammaiset toimivat näkevien ohjaajina ja opastarjoilijoina ja huolehtivat kahvin tai teen kaatamisesta. Vapaan istumapaikan etsimisestä ja maidon kaatamisesta kuppiin sekä sokerin ja pullan etsimisestä täytyi suoriutua itse. Kahvien aikana ja sen jälkeen pohdittiin yhdessä uutta kokemusta. Kuulo- ja tuntoaisti korostuivat ja pienten, arkipäiväisten rutiinien suorittamiseen tarvittiin uutta kekseliäisyyttä. Miten löydän vapaan tuolin? Mistä tiedän, kuinka paljon maitoa voin kaataa kahviini, jotta kahvi ei läiky yli, mutta kuppi tulee täyteen? Myös ulkoiset seikat menettivät merkityksensä, kun vieruskaverista ei näkynyt vilahdustakaan. Vieraat olivat kaikille uudessa tilanteessa hetken samanarvoisia. Lisätietoja pimeästä kahvilasta: Iiris-keskuksen infopiste puh. (09) 3960 4330

Asiantuntijan aukeama 12 13 LAPSET LIHOVAT EPÄTERVEELLINEN ELINTARVIKEMAINONTA KURIIN Vanhemmille ja kouluille on taattava ruokakasvatusrauha. PAKKAUSMERKINTÄMALLIT VOIVAT JOHTAA KULUTTAJAA HARHAAN ELINTARVIKEVIIDAKOSSA Ennusteet ylipainon ja lihavuuden lisääntymisestä ovat synkät. Maailman terveysjärjestö WHO on ennustanut, että EU-alueella on vuoteen 2010 mennessä joka kymmenes lapsi lihava. Tämä tarkoittaa noin 15 miljoonaa lihavaa lasta. Ylipaino on merkittävä terveysriski. Lapsiin kohdistuvaa elintarvikemarkkinointia on yhtenä lihomiseen vaikuttavana tekijänä tutkittu paljon. Tulokset ovat varsin yksiselitteisiä. WHO:n raportin (2006) mukaan mainonta lisää kulutusta ja mieltymystä epäterveellisiin ruokiin ja juomiin. Lapset osaavat pyytää vanhemmiltaan mainoksissa nähtyjä tuotteita. Kosiskelemalla lapsia elintarviketeollisuus ottaa valistajan roolin. Vanhemmille ja kouluille on taattava ruokakasvatusrauha. Epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia tulisi säädellä kuten alkoholia ja tupakkaa. Yrityksillä on monia keinoja, joilla lapset saadaan haluamaan tuotteita. Osa tuntuu vaarattomilta, mutta tarkoitus on lisätä juuri kyseisen tuotteen kysyntää. Pääasiallisena markkinointikanavana toimivat internet -sivustot, joilla nuoret viettävät paljon vapaa-ai- Yli 90 prosenttia elintarvikkeista myydään pakattuina. Uusia prosessoituja tuotteita, joiden terveellisyyttä kuluttajan on vaikea arvioida, tulee jatkuvasti lisää. Kuluttaja on tuhansien tuotteiden keskellä aika hukassa, jos ei osaa etsiä pakkauksista terveyden kannalta oleellista tietoa. Tällä hetkellä keskustellaan kiivaasti siitä, miten elintarvikkeiden ravintosisällöstä pitäisi kuluttajille kertoa. Euroopan komissiolla on työn alla asetus elintarvikeinformaatiosta. Sen tarkoituksena on parantaa kuluttajan tiedonsaantia. Parannusta on jo asetuksen sisältämä pakkaustekstien minimifonttikoko. Pyrkimyksenä on myös auttaa kuluttajia saamaan helpolla tavalla tietoa tuotteiden ravintosisällöstä. Asetuksessa onkin malli, jolla verrataan elintarvikkeen sisältämien ravintoaineiden osuutta päiväsuositukseen. Se vastaa lähes täysin elintarviketeollisuuden ajamaa Guideline Daily Amount eli GDA-mallia. Tällaisten mallien käytössä on useita ongelmia. GDA-mallissa eri elintarvikkeille on sovittu annoskoot. Erityisesti epäterveellisten tuotteiden kohdalla annoskaansa ja joista vanhemmat eivät useinkaan tiedä mitään. Syöttämällä limonadipullosta saatava koodi nettisivuille voi osallistua tavara-arvontaan. Sivuilta ladattavat näytönsäästäjät ja taustakuvat pitävät nuoren kiinni tuotemaailmassa. Tehokas keino sitouttaa lapsia sivuille on luoda rekisteröitymistä vaativia sisältöjä. Perhekerhoissa ja musiikkineteissä tuotteet ovat tavalla tai toisella läsnä lapsia ja nuoria kiinnostavan oheistoiminnan lisäksi. Tuotteita sijoitetaan myös hittielokuviin ja peleihin. Itse pakkaus on merkittävä osa markkinointia. Tunnettujen piirroshahmojen ja kylkiäislelujen avulla tuote päätyy ostoskoriin. Pikaruoka-aterioita on jo iät ja ajat myyty arvoltaan vähäisen lelun avulla. Lelu on monelle lapselle tärkeämpi kuin ruoka. Sponsoroidut, nimekkäät yksilöurheilijat ja tunnetut joukkueet sekä lasten liikuntatapahtumat luovat positiivista kuvaa epäterveellisistä tuotteista. Kansanterveyslaitos ja Kuluttajavirasto ovat antaneet suosituksensa lapsiin kohdistuvasta epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnasta. Euroopan juoma- ja elintarviketeollisuuden keskusliitto on antanut jäsenyrityksilleen elintarvikemainonnasta suosituksen. Se on kuitenkin ympäripyöreä eikä pureudu ongelmaan tarpeeksi. Useat monikansalliset yritykset ovat itse sitoutuneet rajoittamaan lapsiin kohdistuvaa markkinointia. Britanniassa lapsille suunnattuja epäterveellisiä elintarvikkeita ei saa mainostaa ennen iltayhdeksää, mutta tätä suositusta kierretään. Yhtenäistä ja voimakkaampaa säätelyä tarvitaan, sillä yritykset keksivät aina uusia konsteja. Lapsille kohdistetun markkinoinnin tarkoituksena on tehdä lapsista jo varhaisessa vaiheessa aktiivisia kuluttajia. Elintarviketeollisuus käyttää vuosittain kymmeniä miljardeja euroja mainontaan. Tätä ei tehtäisi, ellei se tehoaisi. Yritysten on tunnettava vastuunsa lihavuuden ja tähän liittyvien terveysriskien lisääntymisessä ja vähentämisessä. Kuinka monen elintarvikeyrityksen yhteiskuntavastuuraporttiin on kirjattu konkreettisia lukuja lapsiin kohdistuvan mainonnan rajoittamisesta? Annikka Marniemi elintarvikeasiantuntija koot on asetettu kummallisen pieniksi. Näin energian, rasvan ja suolan prosenttiluvut saadaan pussin kylkeen melko alhaisiksi. Kuluttajalle tällainen antaa kuitenkin helposti väärän mielikuvan tuotteen terveellisyydestä. Toinen haaste on kokonaisuuden arviointi. Voileivän voi tehdä useista tuotteista, joilla kullakin on omat GDA-arvonsa. Haastavaa on arvioida, kuinka monta prosenttia päivän suosituksesta energiaa, rasvaa ja suolaa saadaan koko leivästä. Arvojen ynnääminen vie syömisen turhan matemaattiseksi. Ongelmallisia ovat myös arvot, joihin tuotteiden ravintosisältöjä verrataan. Nämä viite- tai vertailuarvot ovat hyvin suuntaa-antavia. Eroja energian- ja ravintoaineiden tarpeeseen aiheuttavat muun muassa sukupuoli, fyysinen aktiivisuus sekä kehon koko ja koostumus. Samat vertailuarvot eivät sovellu isokokoiselle miehelle ja pienelle naiselle. Lapsille arvot eivät sovi lainkaan. Huomionarvoista on myös hollantilaisen kuluttajajärjestön selvityksessä saatu tulos: valtaosa vastaajista kuvitteli GDA-arvoja tavoite- ei maksimisaantiarvoiksi. Britanniassa elintarvikkeiden sisältämien ravintoainemäärien ymmärtämistä helpotetaan niin sanotulla liikennevalomallilla. Pakkaukseen merkitään ravintoaineiden ja energian tasot vihreällä, keltaisella tai punaisella sen mukaan kuinka paljon tuote niitä sisältää. Tämäkään ei palvele kuluttajaa parhaalla mahdollisella tavalla. Värikoodeille asetetuilla kriteereillä tiettyjen tuotteiden välille ei saada eroja, esimerkkeinä peruselintarvikkeet kuten voi ja kasviöljyt sekä eri maitolaadut. Värikoodit toimivat prosessoiduissa tuotteissa, kuten valmisruuissa, täytetyissä patongeissa, hampurilaisissa ja pitsoissa. Parhaimmillaan liikennevalomalli toimii teollisuudelle innoittajana kehittää tuotteita, joissa ei punaisia valoja näy. Annikka Marniemi elintarvikeasiantuntija

14 1. 2. 15 1. Nämä reunat ovat liian lyhyet. Ei näistä PUNAJUURIPURKKI tahdo saada otetta, Ilkka Salminen tuskailee kahvipaketin kanssa. AUKEAA KIVASTI RUUVIMEISSELILLÄ 2. Annikka Marniemi sai kuin saikin cd:n suojamuovin irti. Eeva Holopainen on vielä työn touhussa. HELENA LUSTIG // teksti & kuvat Työnnän kotona ruuvimeisselin kannen alle, jotta saan sieltä sen ilmakuplan pois. Eeva Holopainen säilykepurkeista. Kuluttajan Nappo järjesti hankalien pakkausten avaamistestin. Siihen osallistuivat nivelreumaa sairastava Eeva Holopainen ja Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi. Miehistä näkemystä toi liiton lakimies Ilkka Salminen. Aloitetaan cd:n suojamuovista. Marniemi äkkää pian idean ja saa muovin irti, mutta ihan helppoa se ei ollut. Jos ei ole pidempiä kynsiä, niin ei onnistu, Marniemi toteaa Holopaisen vielä tuskaillessa asian kanssa. Jos repäisyliuskan alussa olisi poikkeava väri, niin sen erottaisi. Liuska saisi myös olla pidempi, Holopainen toteaa saatuaan muovin irti. Salminen pyörittelee tuotetta hetken ja tempaisee muovin pois. Seuraavaksi keksipaketin kimppuun. Useinhan käy niin, että paketti repeää ja keksit leviävät pitkin pöytää. - Ei voimat riitä millään. Saksia tarvitaan, Holopainen toteaa yritettyään avausta useaan kertaan. Nostin paketin pystyyn ja otin kiinni saumasta. Tässä saisi olla nykäisyliuska, Marniemi toteaa, vaikka saakin paketin siististi auki. Niin, että saa sen otteen. Liima on liian vahva, Holopainen säestää. Salminen selviytyy tehtävästä ripeästi, mutta paketti repeytyy. Mutta ei tässä turhautumaan ehtinyt, hän kommentoi. Nyt vuorossa on säilykepurkki. Usein liemet loiskuvat pitkin poikin purkkia avatessa. Avaan tällaiset lavuaarin päällä. Työnnän kotona ruuvimeisselin kannen alle, jotta saan sieltä sen ilmakuplan pois, Holopainen kertoilee yrittäessään turhaan avata purkkia. Joitain purkkeja en saa auki. Pyydän miehen apuun tai käytän kosteaa riepua, Marniemi kommentoi. Apuvälineenä voi käyttää myös nahkeita liinoja, joiden avulla kannesta saa tiukan otteen. Holopainen on kehitellyt konstin myös alumiinitölkkien avaamiseen. Kantta saa auki, kun laittaa työkalun vetolenkin väliin. Työnnän veitsen kannen alle ja nostan ylös. Sotkuista puuhaa se on. Salminen ottaa purkin kouriinsa ja napsauttaa sen kepeästi auki. Sitten kahvipaketin kimppuun. Ensimmäinen kahvipaketti, minkä olen saanut auki. Tässä ei ole liima niin tiukalla, Holopainen ilahtuu. Marniemelläkin on kokemusta asiasta Joskus otan sakset avuksi. Kahvijauhetta tosin usein varisee pöydälle. Kahvipaketti osoittautuu Salmiselle vaikeimmaksi palaksi. Hetken uurastuksen jälkeen homma onnistuu. Isot kädet ovat tässä haitaksi. Nämä reunat ovat liian lyhyet minun sormilleni. En tahdo saada niistä otetta, mies toteaa. Testiryhmä muisti muitakin hankalia pakkauksia. Pakatut lihat joutuu usein repimään auki, jolloin marinadit roiskuvat. Tosin joihinkin paketteihin on jo laitettu repäisyliuskat. Mehutölkkien sisäläpät jäävät usein roikkumaan kaatamisen tielle. Pesuainepakettien sisään painettavat läpät menevät kiinni pulveria kaadettaessa. Tiukkaan muovimuottiin pakatut esineet kuten muistitikut ovat hyvin vaikeita avata. Miesten ottaessa kauluspaidan käyttöön on aina jännityksen paikka, montako kiinnitysneulaa paitaan vielä jää. 3. Joskus joudun pyytämään miehen avuksi, Marniemi toteaa säilykepurkeista. Holopainen avaa purkit aina lavuaarin luona. 4. Holopainen tuskailee tiukan keksipaketin kanssa Marniemen avustaessa. 5. Ensimmäinen kahvipaketti, minkä olen saanut auki, Eeva Holopainen iloitsee. 3. 4. 5.

Sieltä täältä Sieltä täältä 16 Megawateista negawatteihin Ilmastopolitiikan kuuma kysymys on energiansäästö. Kun tiedemiehet tappelevat, mikä energiantuotantomuoto on kaikkein ympäristöystävällisin ja tehokkain, moni unohtaa, että käyttämättä jäänyt energia on sitä kaikkein puhtainta. Keskustelu olisikin siis hyvä siirtää megawateista negawatteihin eli käytetystä energiasta käyttämättä jääneeseen energiaan. Esimerkiksi siirtymällä energiansäästölamppuihin ja luopumalla valmiustilasta sähkölaitteissa voi säästynyt raha myös nostaa kotitalouksien elintasoa. Juha Beurling eettisen kuluttamisen projektipäällikkö Kännykät kiertoon Vanhat Nokian kännykät voi nyt laittaa kiertoon hakemalla kierrätyskuoren jostain alla luetelluista liikkeistä. Sitten vain aikansa palvellut puhelin kuoreen ja kuori postiin. Posti kuljettaa lähetyksen maksutta perille. Nokia yhteistyökumppaneineen lahjoittaa jokaisesta palautetusta puhelimesta kaksi euroa WWF:n Itämeren suojelukampanjalle. Langattomien laitteiden raakaaineista voidaan hyödyntää jopa 90 prosenttia. Esimerkiksi muovikuoria ja kupariosia käytetään uusien puhelinten, televisioiden ja esimerkiksi puistonpenkkien valmistuksessa. Kuoren voi hakea seuraavista liikkeistä: Markantalo, Gigantti, Musta Pörssi, DNA-market, DNA-kauppa, Tekniset, Verkkokauppa.com, Veikon Kone, Expert, On-kauppiaat, Elisa Shopit ja Sonera-piste. Mustat hennatatuoinnit aiheuttavat vakavia terveysongelmia Kuluttajien kannattaa välttää lyhytaikaisia mustia hennatatuointeja. Niitä tehdään muun muassa etelän turistikohteissa ja ulkoilmatilaisuuksissa. Voimakkaista väriaineista voi seurata muun muassa allergisia reaktioita. Oireet ilmenevät yleensä muutaman päivän kuluttua ja katoavat ajan myötä, mutta tatuointi voi aiheuttaa myös pysyviä ihovaurioita. Vaikka henkilö ei saisi mustasta hennatatuoinnista näkyvää allergista reaktiota, hän voi saada sellaisen myöhemmin käyttäessään samoja väriaineita sisältävää hiusväriä. Allerginen reaktio voi olla hyvin vakava. Se voi levitä tatuointialueen lisäksi koko vartalolle. Huolta on lisännyt se, että mustat hennatatuoinnit kiinnostavat erityisesti lapsia ja nuoria. Turvallisempi vaihtoehto on luonnonhenna. Se on vaaleampaa kuin musta värin vaihdellessa vihertävän ruskeasta ruskeaan. Asiakas voi varmistaa tatuoijalta hennan alkuperän ja pyytää nähtäväkseen ainesosaluettelon ja käyttöohjeet. Jos niissä todetaan, että hennan voi poistaa tunnin kuluttua sen levittämisestä, kyseessä on musta henna. lähde: Kuluttajavirasto Valtakunnallinen tunnustuspalkinto Hyvät eväät -kampanjalle Suomen Sydänliitto on antanut sydänterveyden edistäjän valtakunnallisen tunnustuksen Suomen Kuluttajaliiton ja Rakennusliiton Hyvät eväät kampanjalle, joka opastaa nuoria rakentajia ja rakentajiksi kouluttautuvia tekemään parempia ruokavalintoja. Sydänliitto myöntää tunnustuksen vuosittain muualla kuin sydänjärjestöissä tehdystä työstä sydänterveyden hyväksi. Hyvät eväät kampanja on oivallinen innovaatio, Sydänliiton puheenjohtaja Pekka Puska perustelee tunnustusta. Sen ansio on myös uudenlaisessa järjestöjen yhteistyössä. Hienoa, että ammattijärjestö näin osoittaa panostavansa jäsentensä työterveyteen ja turvallisuuteen. Eväsmiehet vievät hyvän ravitsemuksen viestiä vertaisilleen rakennusalalla, missä ruokailuolosuhteet voivat olla haastavat. Monelta työmaalta puuttuu työmaaruokala ja rakennusmiehet ovat tahtomattaankin omien eväiden tai lähikauppojen valikoimien varassa. Rakennusliitto palkkasi kampanjan keulakuviksi kolme nuorta rakentajaa. He kiertävät kahden vuoden ajan rakennusalan oppilaitoksia, työmaita ja rakennusalan tapahtumia kertoen paremmista ruokavalinnoista. Eväsmiehet ovat saaneet koulutusta ravitsemuksen perusasioista ja he kertovat kentällä muun muassa lautasmallista, elintarvikkeiden lukutaidosta ja Sydänmerkistä. Jarmo Salo Haukiputaalta, Lauri Haikola Siilinjärveltä ja Marko Näykki Lapualta ovat Suomen ensimmäiset eväsmiehet Kuluttajataitoja ei opi oppikirjoista opetusaineistot kaipaavat kehittämistä Oppikirjoissa käsitellään kuluttaja-asioita liian vähän ja liian myöhään. Tieto perustuu Kuluttajaviraston selvitykseen, jossa arvioitiin oppikirjojen sisältämää kuluttajatietoa. Kuluttajatietoa ei opeteta kouluissa omana oppiaineenaan, vaan sitä käsitellään useiden eri oppiaineiden yhteydessä. Kuluttajakasvatukseen kuuluu seitsemän aihealuetta: yksityistalous, kuluttajaoikeus, mainonta ja vaikuttaminen, ympäristö ja etiikka, turvallisuus, elintarvikkeet sekä media. Kuluttajakasvatuksen aiheet on perinteisesti ymmärretty taidoiksi, joita teini-ikäiset tarvitsevat aikuisuutta varten. Kuluttajataitoja tarvitaan kuitenkin jo ensimmäisistä kouluvuosista lähtien. Eräs esimerkki tästä on se, että yhä nuoremmilla lapsilla on käytössään maksuvälineeksi rinnastettava matkapuhelin. Vaikka lapset ovat usein teknisesti taitavampia kuin vanhempansa ja opettajansa, kuluttajina he eivät ole yhtä kehittyneitä. Käytännössä kuluttajakasvatuksen aihepiirejä käsitellään oppikirjoissa niukasti ja vasta seitsemännestä vuosiluokasta ylöspäin. Esimerkiksi kuluttajan perusoikeudet ja velvollisuudet kaupankäynnissä jäävät vähälle huomiolle. Oppilaiden on myös usein vaikea saada aiheista kokonaiskuvaa, koska teemat on pilkottu useamman oppiaineen alle. Selvitys osoittaa, että jos kouluissa käytetään oppimisaineistona pelkästään nykyisenkaltaisia oppikirjoja, oppilaiden kuluttajatiedot jäävät hatariksi. Kirjoissa ja verkossa olevia aineistoja olisikin syytä kehittää vastaamaan paremmin nykypäivää. Kuluttajatiedon opetusta voitaisiin elävöittää esimerkiksi ajankohtaisilla arjen ilmiöillä. Selvityksessä tehtiin yhteistyötä Opetushallituksen kanssa. lähde: Kuluttajavirasto Suomen Kuluttajaliitto on tuottanut talouskasvatusta tukevaa materiaalia opettajille, vanhemmille ja muille aikuisille, jotka haluavat auttaa lasta oppimaan oman talouden hallintaa. Verkkomateriaalit sisältävät muun muassa hauskoja verkossa pelattavia pelejä, jotka opastavat lapsia ja nuoria tiedostavan kuluttamisen pariin. Liiton kotisivut tarjoavat myös yleistä kuluttajatietoa monista eri aiheista. Materiaalit löydät sivuilta: www.kuluttajaliitto.fi/opetuksenavuksi 17

Vieraskynä 18 KUN SUOMI OLI ROCK 19 Tämän lehmän asiat ovat hyvin, mutta liian monen tilanne on paljon murheellisempi. ASENNE- JA ARVOMUUTOKSILLA HYVINVOINTIA TUOTANTOELÄIMILLE Tuotantoeläinten hyvinvoinnissa on viime vuosina tapahtunut kehitystä parempaan. Tärkeinä vaikuttajina ovat olleet niin tutkimukset eläinten kasvuolosuhteiden vaikutuksesta hyvinvointiin kuin kansalais- ja eläinoikeusjärjestöjen työ epäkohtien esille nostamisessa. Parannukset ovat hyviä. Paljon korjattavaa on silti lainsäädännössä ja valtiovallan, tuottajien, teollisuuden sekä kuluttajien asenteissa ja arvoissa. Laki asettaa kehykset ja minimivaatimukset eläintuotannolle, mutta ratkaisevaa on, miten teollisuus huomioi eläinten käyttämisen liiketoimintansa raaka-aineena. EU-lainsäädäntö on kaikissa jäsenmaissa sama. Tämän lisäksi maat voivat asettaa EU:n minivaatimuksia tiukempaa kansallista lainsäädäntöä. Jäsenmaiden toimintatavoissa on merkittäviä eroja. Suomi ei suinkaan ole kaikkien toimintatapojen suhteen Euroopan kärkimaita. Ongelmia löytyy kaikissa maissa monin paikoin ketjua silloinkin kun lakeja noudatetaan. Eläintenpitotilat ovat ahtaat ja virikkeettömät, pitkälle viety jalostus aiheuttaa terveysongelmia, kuljetusolosuhteet ovat eläimille tukalat ja kuljetusmatkat pitkät. Valvontaviranomaisen resurssipula on todellinen ongelma. Toisaalta valtiovallaltakin on peräänkuulutettava asennemuutosta ja vastuuta. Tästä esimerkkinä on kananmunatuotanto. EU-säädösten mukaan häkkikanalat on kiellettävä vuoteen 2012 mennessä. Suomen valtio kuitenkin tukee lattiakanaloihin siirtymisen sijaan virikehäkkeihin siirtymistä. Jälkimmäisissä tilaa ei ole juurikaan perinteisiä häkkejä enempää. Virikehäkit ovat joissain EUmaissa kielletty. Euroopan komissio on teettänyt lukuisia tutkimuksia eläinten hyvinvoinnista. Tulokset eivät ole mieluisia voimassa oleville laeille tai teollisuudelle. Yhtenä esimerkkinä tästä on broilerintuotanto. Tutkimusten mukaan hyvinvointiongelmat lisääntyvät jyrkästi kun kasvatustiheys nousee yli 30 kiloa neliö- tä kohden. EU-lain mukaan kasvatustiheys saa olla 39 kiloa neliötä kohden. EU-kyselyn (Eurobarometri 2005) mukaan suomalaisista 62 prosenttia ei mieti koskaan tai miettii vain hyvin harvoin eläinten hyvinvointia liha- ja broileriostoksia tehdessään. Euroopan keskiarvo on 52, Ruotsissa 29 prosenttia. Vastaus heijastaa paitsi maan elinolosuhteita ja kulttuuria, myös välinpitämättömyyttä. Suomalaisista 80 prosenttia on saman kyselyn mukaan silti sitä mieltä, että eläinten hyvinvointia huomioivien tuotteiden ostamisella voidaan vaikuttaa positiivisella tavalla niiden hyvinvointiin. EU-keskitaso on 74 prosenttia. Kuluttajien on tarkistettava ostotilanteessa arvojaan. Teollisuus sanoo tuottavansa sitä mitä kuluttaja haluaa. Annikka Marniemi elintarvikeasiantuntija Nainen katseli haikeana elämänsä viimeistä lumimaisemaa. Valkoiset hiutaleet putoilivat kevyesti pumpuliseen maahan. Ne puurouttivat entisestään oudon sauvakävelijän taivalta meren rannan reitillä. Naisen kasvoilla lumihiutaleet sulivat ja valuivat noroina villakaulurille kuin ennen vanhaan lapsuudessa. Naisen tukevalla vyötäröllä oli mittari. Se näytti, mikä oli tämän viimeisen sauvakävelyn saldo: askelten määrä, kilometrit, kalorit ja sydämen syke. Ja sykkihän sydän tällä kertaa erityisen vahvasti. Mukana naisella oli tunnetta ja muistot. Ne hän halusi polttaa loppuelämäkseen aivojensa romppuun tiedostoksi, jota selata. Naisesta oli ihanaa vielä kerran kuulla nuorten humalaisten heittämät hävyttömyydet hänen kävelystään, kuten luistaako suksi? tai onpa noita-akka jäänyt köyhäksi, kun luuta on pitänyt korvata kahdella kepillä tai todella rumannäköistä liikuntaa. Tavallisin huuto kuitenkin oli viittaus suksiin, joita hänellä ei tietenkään ollut. Luntahan ei satanut joka vuosi. Nyt sitä kuitenkin oli, kuin viimeiseksi voiteluksi naisen sielulle ennen vanhusten hoivapalvelujen ulkoistamista. Nainen oli pakannut kaiken valmiiksi. Hänet noudettaisiin pian. Koti oli myyty ja tavarat siirretty tarvitseville pientä maksua vastaan. Lopulliselle matkalleen hän tarvitsi vain lentolipun ja taidon selviytyä korkean teknologian laitoksessa vieraskielisten, lempeiden hoitajien kanssa. Hän ei uskaltanut valittaa tilantees- taan; mihin se olisi johtanutkaan? Mutta noustessaan lentokoneeseen hän pyyhkäisi salaa pienen pisaran silmäkulmastaan. Koneessa hän viimeisen kerran tallensi aivojensa kuvatiedostoihin Helsinki-Vantaan lentokentän ympärystää lumikinoksineen, pyryineen ja vihreine, tummine metsälaikkuineen. Yhä pienempinä tuikkivat taakse jäävien kaupunkien valot. Naisen määränpää oli Intia. Sinne maan hallitus globalisaatio-ohjelmansa mukaisesti ulkoisti kaikki vanhusten hoivapalvelut. Sinne myös nainen passitettiin, koska hänellä oli orastavaa hoivan tarvetta. Olihan siellä muitakin, kuten nokiat, storaensot ja sen sellaiset. Miksi ei sitten hän? Kelakin lopulta perusti Intiaan sivukonttorinsa, jonne tyytymättömien valitukset ohjattiin. Ja sinä päivänä, kun nainen astui lentokoneesta Intian maaperälle hallitus uhkui tyytyväisyyttä. Näiden rohkeiden, modernien siirtojen jälkeen Suomi näytti kauniilta, nuorelta ja tehokkaalta, eikä kukaan enää halunnut henkiseen miekkailuun vanhusten hoivapalvelujen laadusta ja määrästä. Suomella oli sittenkin toivoa. Suomi oli rock. Leena Simonen kirjoittaja on Suomen Kuluttajaliiton entinen pääsihteeri

Napakat NAPAKAT ON KULUTTAJIEN KESKUSTELUPALSTA 20 Energiansäästölamputko pelastus? 21 Ruotsin kuluttajalehti Råd & Rön julkaisi tammikuun numerossaan tutkimuksensa energiansäästölampuista. Tutkimuksen otsikko on puhutteleva: Ilmastoystävällinen ympäristöhaitta. Jos jokaisesta Ruotsin taloudesta heitetään kerran vuodessa yksi energiansäästölamppu roskiin, noin 20 kiloa elohopeaa on vaarassa joutua luontoon. Jo yksi teelusikallinen elohopeaa voi riittää myrkyttämään keskisuuren järven. Ennen oli elohopeaa kuumemittareissa ja hampaissamme. Nyt tätä supermyrkkyä pistetään lamppuihin, joita meitä kehotetaan käyttämään ilmaston pelastamiseksi. Lehden testissä puolet lampuista eivät kestä valmistajan ilmoittamaa aikaa ja niiden valovoima heikkenee ajan myötä. Niiden valmistuskin on kaikkea muuta kuin energiaa säästävää. Samalla energiankulutuksella, joka yhden tällaisen lampun valmistukseen menee, saa kymmenen hehkulamppua. Mutta kuten aina ympäristöasioiden yhteydessä Råd & Rönkin unohtaa ottaa huomioon säteilyn: energiansäästölamput muodostavat korkeataajuista säteilyä. Säteilyillä ja myrkyillä voi olla yhteisvaikutuksia, jotka aiheuttavat moninkertaisen vahingon. Råd & Rön kertoo, että lamppujen elohopeaa ei voi kierrättää, vaan se on lähetettävä Örebron lähistölle Sakab-laitokseen. Siellä se säilytetään odottamassa maanalaisen laitoksen valmistumista loppuvarastointia varten! Tulikohan kenenkään mieleen ajatella ydinvoimaa? Råd & Rönin mukaan lamppujen valovoima heikkenee siksi, että elohopea absorboituu vähitellen lampun eri osiin. Siis pitäisikö lamput kaivaa kokonaisina vuoristojemme uumeniin? Onko edes varmaa, että helposti kaasuuntuva elohopea pysyy lamppujen sisällä käytön ajan. Eikö ole todennäköisempää, että se haihtuu hengitettävään ilmaan? Finlands Natur-lehdessä oli vuoden 2007 marraskuun numerossa ympäristömyrkyistä liite, jossa oli elohopeasta parin sivun pituinen kirjoitus. Siinä kerrottiin kloori- ja lipeäteollisuuden käyttäneen elohopeaa suljetussa tuotantojärjestelmässä ajatuksella, että elohopean ei pitäisi kulua. Kuitenkin ainetta joudutaan ostamaan vuosittain lisää 100 tonnia, joten systeemit eivät olekaan niin läpäisemättömiä kuin luullaan. Nykyään elohopea on jo niin monissa yhteyksissä kielletty, että omistajille on syntynyt suuria vaikeuksia päästä varastoistaan eroon. Ja kas vaan, on kehitetty ilmastoystävällinen lamppu, samalla kun suunnitellaan hehkulampun kieltämistä. Tällä tavalla saataisiin myytyä kaikki varastoissa olevat elohopeat ennen kuin huomaamme tulleemme petetyiksi. Tai sitten emme ehdikään huomata mitään, kun aivomme ovat jo tuhoutuneet. Elohopeahan aiheuttaa aivovaurioita. Monet sukupolvet ovat jo amalgaamista altistuneet myrkylle. Finlands Natur kertoo, että Grönlannissa vastasyntyneillä lapsilla melkein kolmella neljäsosalla on todettu veren elohopeapitoisuuden olevan niin korkea, että se voi vaikuttaa jo merkittävästi älykkyyteen. Disa Qvarnström Vaasa Ota kantaa ja kommentoi! helena.lustig@kuluttajaliitto.fi 040 721 8843 KONSUMENTEN BÖR FÅ SIN RÖST BÄTTRE HÖRD Ministern för konsumentärenden, Tarja Cronberg, anser att frågor förknippade med klimatförändringen hör för tillfället till de mest centrala frågorna inom konsumentsektorn. Hon konstaterar att konsumenterna har uppmärksammat detta och att de vill påverka. De bör även beredas tillfälle för det. Ministern anser att genomförandet av modeller för hållbar utveckling är viktiga i hela samhället. Vårt ekologiska fotspår är fyrdubbelt, vi är ett ganska slösaktigt folk, anser ministern. Konsumenterna kan inverka på många sätt. Man kan begära offerter på elektricitet, lamporna kan bytas ut mot energisparande lampor. Hon poängterar att konsumenterna inte kan åläggas allt ansvar. Det finns mycket som konsumenten inte kan inverka på. Att återanvända t.ex. textilier är svårt. Finländska klädestillverkare skulle ha en möjlighet att lyfta fram t.ex. etiska aspekter och miljövänlighet genom att utnyttja naturfiber. Man har inte varit tillräckligt aktiv beträffande detta. Att öka konsumenternas medvetenhet även om detta är viktigt så att man kan undvika engångskläder och -konsumtion. Vi är ett ganska slösagtikt folk, säger ministern för konsumentärenden Tarja Cronberg. Hon önskar att konsumentens perspektiv skulle föras fram mera, samt efterlyser varor med lång livslängd. Nu är konsumentens roll främst att reklamera, fast rollen borde vara mer av en utvecklare. Varorna borde planeras mera användarvänligt. Som en större fråga lyfter ministern fram planeringen av samhällsstrukturen. Detta är en viktig fråga då man diskuterar klimatförändringen. Genom att bygga tätare sparar man energi. Man har inte heller uppmärksammat husens energiförbrukning tillräckligt. Hon konstaterar att konsumenterna vill påverka, men att systemet inte ger möjligheter till det. Alternativen borde föras mera fram. T.ex. jordvärme och pelletvärme har tillsvidare knappt tagits i beaktande. Den medvetna konsumenten bör även ta hand om sin hälsa. På livsmedlen borde det finnas klara påskrifter om deras inverkan på hälsan samt om de t.ex. innehåller genmanipulerade beståndsdelar. Hon talar varmt för ekologiskt producerade livsmedel. I Danmark har offentliga inrättningar övergått till ekologiskt producerad mat. Produktionen är planerad så att man har kunnat minime- ra mängden avfall. Även säsongtänkande skulle medföra inbesparingar man skulle beakta när något livsmedel är som förmånligast, säger ministern, och tillägger att hon är bekymrad över att så mycket livsmedel slängs bort hos oss. På ministerns bord står ett paket havreflingor. Speciellt med detta paket är att den är märkt med information om produktens kolförbrukning kolfotspår. Detta är ett exempel på ett enkelt sätt att ge konsumenterna information som grund för deras val. En av Finlands Konsumentförbunds roller är att vara rådgivare, förvarna om vad som håller på att hända i samhället och på marknaden. Hon vill vigda perspektivet och konstaterar att t.ex. Marthorna och Finlands naturskyddsförbund är konsumentorganisationer. Ministern vill speciellt fästa uppmärksamhet vid barn och åldringar. T.o.m. många mobiltelefoner är för invecklade för dem. Även förpackningar borde vara lättare att öppna.

22 PALJON VARTIJANA Puheenjohtajan palsta 23 MYCKET ATT VÄRNA OM Ordförandens kolumn Vi konsumenter har mycket att värna om då vi följer med priset och kvaliteten på varor och tjänster. Vi har skäl att vara på vår vakt, t.ex. har konsumtionsutgifterna hos en fyrapersoners familj i år vuxit p.g.a. stigande priser redan ung. 1500 euro jämfört med förra året. Man har uppskattat att konsumenternas sammanräknade inkomster stiger ca. 6 procent i år. Den egentliga ökningen av inkomsterna är dock i sista hand beroende av löneförhöjningar, högre sysslesättningsgrad samt ökning i företagar- och förmögenhetsinkomster. Trots den goda inkomstutvecklingen hotar inflationen på närmare 4 procent att för många äta upp nyttan av löneförhöjningarna. Köpkraften förblir densamma eller sjunker. Redan 3 procents inflation förintetgör över hälften av nyttan av de ökade inkomsterna. Därutöver har inkomsterna hos en del konsumenter inte alls stigit i takt med inflationen. T.ex. ökningen på 2,4 procent baserad på arbetspensionsindexet räcker inte ens till att utjämna effekten av stigande priser. Utvecklingen av konsumenternas köpkraft har varit väldigt marknadsbestämd: gett upphov till olikvärdighet och varit olika stor. Skillnaderna i inkomsterna är igen lika stora som på 1970-talet. När de bättre bemedlade mår allt bättre; klarar sig, samt mår, de mindre bemedlade allt sämre. Tillika stiger kundavgifterna inom social- och hälsovården med 16,6 procent. De stigande avgifterna inom dagvård, hälsovård, hemservice eller tandvård verkar sällan korrelera med bättre och högklassigare tjänster. De högre prisen i år känns speciellt hos de låginkomsttagare vars konsumtion främst består av vardagliga förnödenheter och samhällets tjänster. Denna konsumentgrupp består av allt fler barnfamiljer, arbetslösa, låginkomsttagare och snuttarbetare, studerande, samt pensionärer med låga inkomster. Enbart den allt dyrare maten driver människor till allt svårare trångmål. Bara i Helsingfors har matköerna mer än fördubblats sedan förra året. I fortsättnigen borde ökningen i nationalinkomsten placeras i sådana inkomstöverföringar som medför den största nyttan för mottagarna. I praktiken innebär det ökning av låginkomsttagarnas köpkraft. Speciellt viktigt är detta när nationalinkomsten stagnerar. Den ekonomiska tillväxten ser ut att bli 2,5 procent, d.v.s. två procentenheter under förra årets tillväxt. Vid stagnerande ekonomi kan konsumenterna inte vara nationalekonomins hjältar den alltför höga inflationen hindrar det. Finlands Konsumentförbund har verkligen mycket att värna om, och vårt krav är således klart: för att upprätthålla en gynnsam ekonomisk situation och för att kunna inverka på köpkraftens utveckling bör statsrådet handla snabbt. Krista Kiuru Ordförande pol.mag. Me kuluttajat olemme paljon vartijana seuratessamme tuotteiden ja palveluiden laatua ja hintaa. Saammekin olla tarkkoina, sillä esimerkiksi nelihenkisen perheen kulutusmenot ovat kasvaneet hintatason nousun takia tänä vuonna jo noin 1500 euroa edellisestä vuodesta. On arvioitu, että kuluttajien yhteenlasketut tulot nousevat tänä vuonna noin kuusi prosenttia. Todellinen tulojen lisäys kuitenkin riippuu viime kädessä palkankorotuksista, työllisyyden parantumisesta sekä yrittäjä- ja omaisuustulojen noususta. Hyvästä tulokehityksestä huolimatta lähes neljän prosentin inflaatio uhkaa viedä monilta palkankorotuksen hyödyn. Ostovoima jää siis entiselleen tai laskee. Jo kolmen prosentin inflaatio vie tulojen nousun hyödystä yli puolet. Lisäksi joidenkin kuluttajien tulot eivät ole nousseet ollenkaan inflaation tahdissa. Esimerkiksi työeläkeindeksistä tuleva 2,4 prosentin korotus ei riitä edes hintojen nousun tasoittamiseen. Kuluttajien ostovoiman kehitys on ollut hyvin markkinaehtoista: eriarvoistavaa ja erisuuruista. Tuloerot ovat kasvaneet takaisin 1970-luvun tasolle. Kun hyvätuloiset menestyvät ja voivat yhä paremmin, heikossa asemassa olevat voivat ja pärjäävät yhä huonommin. Samaan aikaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nousevat 16,6 prosenttia. Kohoavat päivähoidon, lääkärissäkäynnin, kotipalvelun tai hammashoidon maksut tuntuvat harvoin tarkoittavan parempia ja laadukkaampia palveluja. Tämän vuoden hintojen korotukset tuntuvat erityisesti niiden pienituloisten lompakossa, joiden kulutuksesta arkipäivän hyödykkeisiin ja yhteiskunnan palveluihin menee suurin osa. Tässä kuluttajaryhmässä on yhä useampi lapsiperhe, työttömät, matalapalkkaiset ja pätkätyöläiset, opiskelijat ja pienituloiset eläkeläiset. Pelkästään jo kallistunut ruoan hinta ajaa ihmiset yhä suurempaan ahdinkoon. Yksistään Helsingin seudulla ruokajonot ovat vuoden takaisesta yli kaksinkertaistuneet. Jatkossa kansantulon kasvua tulisikin sijoittaa sellaisiin tulonsiirtoihin, joista olisi saajille suurin hyöty. Käytännössä se tarkoittaa pienituloisten ostovoiman nostamista. Erityisen tärkeää tämä on kansantulon jäähtyessä. Talouskasvu on jäämässä 2,5 prosenttiin eli kaksi prosenttiyksikköä alle viime vuoden kasvun. Hiipuvassa taloustilanteessa kuluttajista ei ole kansantalouden sankareiksi - siitä pitää liian korkea inflaatio huolen. Suomen Kuluttajaliitto on todellakin paljon vartijana ja vaatimuksemme on näin ollen selkeä: hyvän taloustilanteen ylläpitäminen ja ostovoimakehitykseen vaikuttaminen vaativat nyt valtioneuvoston pikaisia toimia. Krista Kiuru puheenjohtaja, VTM

24 Normaalikokoinen ihminen voi yrittää kuvitella, miltä tuntuisi asua leikkimökissä. 25 Vaatevalmistajien on vaikea ymmärtää, että on pitkiä ja suhteellisen normaalipainoisia ihmisiä. KUN IHMINEN EI SOVI YHTEISKUNNAN MITTOIHIN HELENA LUSTIG // teksti, TERO PAJUKALLIO // kuvat Pirkko Lipstok on 48-vuotias helsinkiläinen tekstinkäsittelijä. Ihan tavallinen nainen, mutta on hänessä jotain erilaista. Hän kun on 196 senttiä pitkä kengännumeron ollessa valmistajasta riippuen kokojen 42 45 välillä. Tavallisena sukankuluttajana oleminen on hänelle varsin haasteellista. Nykyään alkaa jo saada sopivia housuja. Naisten kenkiäkin löytyy, jos on valmis maksamaan niistä tuplahinnan, Lipstok ottaa esimerkkejä. Hän on käynyt kenkäostoksilla erikoisliikkeessä Tampereella. Kenkiä ostaisi mieluusti useammat saman tien, mutta hinnan huidellessa sadoissa euroissa hän pystyy yleensä ostamaan yhdet kengät vuodessa. Vaikka kenkiä pitäisi olla useampi pari ja eri tarkoituksiin. Lipstok halusi kerran nuorempana korkokengät. Sellaiset löytyivät, mutta hintaa niillä oli 650 markkaa. Ei sellainen, joka ostaa kenkiä tavaratalon alennuskorista, voi ymmärtää tällaista. Puolison, parikymmentä senttiä vaimoaan pidemmän miehen jalan koko on 54. Hän yritti turhaan etsiä kumisaappaita, mutta eihän niitä ole tuota kokoa eikä niitä voi edes teettää. Kenkiä ja vaatteita ei voi tilata ulkomailtakaan, kun niitä ei voi ennalta sovittaa. Pitkät ihmiset ovat eri mallisia. Esimerkiksi miesten kauluspaidassa pitää olla leveämpi kaulus ja isommat nappien välit ja mansetit. Joillain on pitkät jalat ja lyhyt selkä, toisilla päinvastoin. Ei pelkkä vaatteen pituus riitä, on otettava huomioon muutkin mittasuhteet. Kauluspaitoja olen ostanut miesten puolelta, koska niissä on minulle riittävän pitkät hihat. Vaatteet ovat usein malliltaan tätimäisiä ja aivan liian leveitä. Vaatevalmistajien on vaikea ymmärtää, että on pitkiä ja suhteellisen normaalipainoisia ihmisiä. Ääripienille taas tarjotaan lasten malleja. Jos hän tarvitsisi vaikka töiden puolesta jakkupuvun, ei se onnistu. Hihat loppuvat kesken. Lisäksi jakku ja hame ovat eri paria. Hän pukeutuu käytännön sanelemana useimmiten farkkuihin ja t-paitoihin. Haluaisin pukeutua naisellisemmin, mutta mistä löydän vaatteet? Olen käyttänyt caprihousuja melkein koko ikäni, hän nauraa kysyttäessä housunlahkeiden pituutta. Hameita löytää, mutta vaatteen istuvuus voi kärsiä, kun täyspitkä hame on hänelle pohjepituinen. Bleisereitä tai pikkutakkeja hän ei ole koskaan löytänyt, nahkatakki löytyi Lontoosta. Vaatteet löytyvät pääosin erikoisliikkeistä. Koko haittaa myös harrastamista. Sopivan kokoisia rulla- tai kaunoluistimia taikka monoja ei ole. Uimarannalle ainoa vaihtoehto ovat bikinit, sillä mistään ei löydy sopivaa uimapukua. Rintaliivejäkin on vaikea saada. Normaalikokoinen ihminen voi yrittää kuvitella, miltä tuntuisi asua leikkimökissä. Tai miltä tuntuisi, jos normaalimittainen joutuisi pukeutumaan noin kymmenvuotiaalle lapselle valmistettuihin vaatteisiin, kun muita ei olisi saatavilla, Lipstok vertaa. Kotonakin on hankalaa. Kaupungin asunnossa ei keittiötä voi remontoida, joten kotityöt joutuu tekemään varsin epämukavassa asennossa. Selkä tässä on kovilla. Joskus, kun on selkä kipeänä, saa käyttää mielikuvitusta, että pääsee wc-istuimelta ylös. Omalta terveysasemalta sain sentään sängynjalkoihin korokkeet. Saavatko pitkät ja lyhyet ihmiset mitään erityiskorvauksia, kun eläminen on kuitenkin kalliimpaa? Emme saa, kun tämä ei ole sairaus. Se siitä tasa-arvosta, hän hymähtää. Linja-autossakin on ihan oma tunnelmansa. Bussin takaosa on yleensä Olen käyttänyt caprihousuja melkein koko ikäni. korkeammalla. Jos osuu kattoikkunan kohdalle, on siinä katto vähän korkeammalla. Tuuletuskin käy hyvin samalla, Lipstok toteaa sarkastisesti. Auton ostoa olemme pohtineet, mutta pitää miettiä, millaiseen autoon mieheni saa viikattua itsensä. Ongelmia on myös esimerkiksi laivoilla ja hotelleissa, sillä sängyt ovat liian lyhyitä. Itse tosin olen tottunut nukkumaan liian pienessä sängyssä. En osaisi nukkua vuoteessa, jossa jalkaterät mahtuvat sängyn sisäpuolelle. Olen jo tottunut siihen, että ihmiset katsovat. En kuitenkaan peilaa asioita pituuteni kautta. Minä satun olemaan ihminen, jolla on tämä ominaisuus. Joskus ärsyttää, kun kysytään, että pelaatko koripalloa. Sehän se onkin ainoa, mitä pitkät ihmiset voivat tehdä, Lipstok veistelee. Mediassakin usein puhutaan hujopeista ja hongankolistajista. Vaikka sanat voivat tuntua neutraaleilta, niin ihminen, joka kuulee niistä jatkuvasti, ei miellä niitä neutraaleiksi. Hän toimii tekstinkäsittelijänä. Työergonomiasta puhuttaessa Lipstok muistaa erään ortopedin toteamuksen: ergonomisesti haasteellinen. Pöytien ja tuolien säädöt eivät riitä mitenkään. PIENI- JA ISOKENKÄISET RY Valtakunnallinen kansanterveysjärjestö, jonka tuhatta jäsentä yhdistää erikoiskoko. Toiminnan painopistealueena on vahva nuorisotyö. Ikäjakauma on laaja, pikkulapsista eläkeikäisiin. Henkilöiltä puuttuu vauvaikäisistä alkaen ikäkaudelle kuuluvia, sopivia vaatteita, jalkineita, liikunta- ja harrastusvälineitä sekä henkilösuojaimia. Erikoiskoko rajaa pois mahdollisuuksia toteuttaa itseään opinnoissa, työssä tai vapaa-aikana. Erikoiskokoiset ovat poikkeuksellisen lyhyitä tai pitkiä. Suomen väestöstä noin 520 000 henkilöä on ylipitkiä tai alilyhyitä. Euroopassa arvellaan olevan viisi prosenttia sekä erittäin pitkiä että lyhyitä. Suomessa vastaava prosenttiluku on seitsemän ja kymmenen prosentin välillä. JÄRJESTÖN TARKOITUS ON MUUN MUASSA ehkäistä erikoiskoosta johtuvaa syrjäytymistä rakentaa tukiverkko suomalaisten erikoiskokoisten kansalaisten, yhteiskunnallisten toimijoiden, tuotteiden myyjien ja valmistajien välille. edistää mitoitukseltaan sopivien tuotteiden saatavuutta lyhyille ja pitkille, pieni- ja isojalkaisille henkilöille (esimerkiksi myönteistä minäkuvaa tukevat vaatteet, ergonomisesti oikeat kalusteet, koneet ja laitteet nostaa tietoisuuteen erikoiskoosta johtuvat ongelmat ja poistaa ne saavuttaa yhdenvertainen asema keskimittaisten suomalaisten kanssa ESIMERKKITAPAUKSIA: 12-vuotias tyttö, 185 cm, kenkä kokoa 46, joutui jäämään pois isoäitinsä 85-vuotispäiviltä, joihin koko muu suku osallistui. Hänelle ommeltiin juhlia varten vaatteet, mutta juhlakenkiä ei kaupoista löytynyt. Tyttö ei halunnut lähteä juhliin miesten lenkkareissa. Sulhanen etsi numeron 35 juhlakenkiä. Ei halunnut mennä vihille mokkasiinimallisissa lastenkengissä täydellisesti istuvan, teetetyn frakin seurana. Poika etsi numeron 64 polkupyöräilijän kypärää tuloksetta. Näin suuria ei valmisteta, vaikka suurin tarvittava koko Suomessa on 68. Erikoiskokoinen ei joko mahdu normaaliin henkilöautoon tai ei yletä hallintalaitteisiin. Pitkät eivät voi sijoittaa autoon turvallisesti lasten turvaistuimia, mistä aiheutuu isoja kuluja. Lentokoneessa pitkäraajainen joutuu ostamaan bisnesluokan lipun, joka on kalliimpi. www.tallsmall.fi sähköposti: toimisto@tallsmall.fi puheenjohtaja Maiju Havinen 040-591 0552

26 27 kuusi kysymystä keliakiasta 1. Kuinka hyvin kaupoissa on saatavana gluteenittomia tuotteita? Saatavana on lähes kaikkea, mitä tavanomaisinakin tuotteina, kuten leipää, pizzaa, pastaa ja keksejä. Tuoretta gluteenitonta leipää on mahdollisuus saada valtakunnallisesti. Mikä tärkeintä, leipomot ovat panostaneet omavalvontaan gluteenittomuuden osalta. 2. Mitä kaivataan lisää? Suolaisia leivonnaisia. Keliaakikot haluaisivat kahviloiden ja lounaspaikkojen valikoimiin suolaista välipalaa, esimerkiksi piirakkaa. 3. Miten hyvin gluteenittomuus selviää pakkausmerkinnöistä? Yliherkkyyttä aiheuttavat ainesosat pitää aina ilmoittaa omalla nimellään. Gluteenipitoiset viljat, äyriäiset, kananmuna, kala, pähkinät, soijapapu, maito (myös laktoosi), selleri, sinappi, seesaminsiemenet, rikkidioksidi ja sulfiitit on aina pakko merkitä, samoin niistä johdetut valmisteet. Ulkomailta tulevat tuotteet ovat usein erilaisia niin ainesosiltaan kuin pakkauksiltaankin. Vehnää, ohraa ja ruista voi olla yllättävissäkin tuotteissa. Mahdolliset varoitusmerkinnät saattaa sisältää muita viljoja tai muiden viljojen pölyä pitää huomioida. 4. Miten voi varmistua tuotteen gluteenittomuudesta? Se voidaan tarkistaa pakkauksessa olevasta gluteenittoman tuotteen merkistä. Keliakialiitto myöntää merkin käyttöoikeuden tuotekohtaisesti. Tällä hetkellä se on myönnetty jo yli sadalle tuotteelle. 5. Tuleeko gluteeniton ruokavalio tavallista kalliimmaksi? Gluteenittomat elintarvikkeet ovat kalliimpia. Keliakialiitto vertaili pari vuotta sitten gluteenittomien elintarvikkeiden hintoja. Vertailun perusteella keliaakikko, joka käyttää gluteenittomia viljatuotteita Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaisesti, maksaa siitä lisäkustannuksina 41 50,80 euroa kuukaudessa. Sairaus aiheuttaa myös välillisiä kustannuksia, koska tarjoustuotteita ja valmisruokia ei useinkaan voi hyödyntää. Pienillä paikkakunnilla suppea valikoima saattaa edellyttää pitkiä ostosmatkoja. 6. Hankaloittaako keliakia normaalia elämää? Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on hankalaa suomalaisessa ruokakulttuurissa, joka pohjautuu pitkälti viljatuotteisiin. Keliaakikoille soveltuvia tuotteita ja palveluja on saatavilla rajoitetusti. Gluteeniton ruoanvalmistus ja leivonta on hankalaa, sillä gluteenittomista jauhoista puuttuu sitko. FAKTA: Keliakia on viljojen aiheuttama elinikäinen sairaus. Keliakiassa vehnän, rukiin ja ohran sisältämä valkuaisaine, gluteeni, aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehdusreaktion ja suolinukan vaurion, mikä häiritsee ravintoaineiden imeytymistä. Ainoa hoito on poistaa ruokavaliosta vehnää, ohraa ja ruista sisältävät elintarvikkeet. Suomessa on 27 000 todettua keliaakikkoa (2007). Lisätietoja: www.keliakialiitto.fi. Lähde: Keliakialiitto

28 ELINTARVIKKEIDEN ARVOLISÄVEROON LUVATTU ALENNUS TARVITAAN NYT Ehdotettu arvonlisäveron jättäminen hintalapusta kassalla maksettavaksi olisi kuluttajan hämäystä, joka ei lopullista hintaa alentaisi. Viime vuoden joulukuusta tämän vuoden huhtikuuhun, vain neljässä kuukaudessa, elintarvikkeiden hintataso nousi seitsemän prosenttia. Hedelmät kallistuivat 13, maitotuotteet 11, leivät ja viljatuotteet 7 prosenttia. Useimmilla kuluttajilla ostovoimaa ruokaan riittää, mutta niille, joilla rahat ennestäänkin ovat tiukalla, hallitusohjelmassa luvatulla arvonlisäveron alennuksella on merkitystä. Päätös alennuksesta on tehty ja se sopii tähän tilanteeseen. Viisi prosenttia hyvittäisi suurimman osan hintojen noususta edellyttäen, että alennus toteutuu kaupan hinnoissa. Ratkaisevia ovat kilpailun toimivuus ja kuluttajien hintatietoisuus. Ehdotettu arvonlisäveron jättäminen hintalapusta kassalla maksettavaksi olisi kuluttajan hämäystä, joka ei lopullista hintaa alentaisi. Lisäkustannuksia erilaisesta laskennasta kyllä tulisi. Tanskassa elintarvikkeiden arvonlisävero lisätään hintaan kassalla. Siitä huolimatta siellä hintataso on EU:n korkein. Seuraavassa taulukossa esitetään elintarvikkeiden arvonlisäveroja ja hintatasoja vuodelta 2006. (Eurostat 2007) Hintasuhteissa muutokset ovat hitaita ja niiden voidaan olettaa kuvaavan myös tämän hetken tilannetta. Arvonlisäveron taso selittää heikosti, jos ollenkaan, hintatason korkeutta. Sitä selvemmin elintarvikkeiden hinnat ovat korkeat siellä, missä tulot ja hinnat muutoinkin ovat korkeat. Ehkä kuitenkin tarvitaan sen verran veroa ja hintaa, että ruoalla on arvonsa myös rahassa. Britannian nollataso muistui mieleen, kun Kauppalehdestä 12.5. saatoimme lukea tutkimuksesta, jonka mukaan Britit heittävät kolmanneksen ruoasta roskiin. Samanlainen, mieluiten luotettava, tutkimus olisi hyvä tehdä monessa muussakin maassa. Martti Luukko ekonomisti ARVONLISÄVERO Norja 11 158 Tanska 25 142 Irlanti 0 125 Suomi 17 120 Ruotsi 12 119 Italia 4 115 Britannia 0 113 Belgia 6 110 Saksa 7 105 Ranska 5,5 105 EU keskimäärin 100 Kreikka 9 98 Espanja 4 92 Alankomaat 6 88 Viro 18 75 Unkari 20 71 Latvia 18 69 Puola 3 67 Liettua 5 64 Bulgaria 20 56 HINTATASO Suomen Kuluttajaliitto ottaa kantaa huhtikuu 2008 Suomen Kuluttajaliitto paheksuu Soneran asiakaspalvelunumeroiden maksullisuutta Sonera liittyi viimeisimpänä kuluttajansuojan murentajien joukkoon ilmoittamalla muuttavansa asiakaspalvelunumeronsa maksullisiksi. Soneran taholta on ilmoitettu, että myös jonotus on maksullista. Teleoperaattorit kutsuvat asiakaspalvelunumeroiksi numeroita, joihin asiakkaat ohjataan tekemään valituksia toimimattomista palveluista, vääristä laskuista ja niin edelleen. Kuluttajat joutuvat siis maksaman Soneralle ilmoittaessaan, että Soneralta ostettu palvelu ei toimi tai lasku on väärin. Kuluttajat joutuvat lisäksi maksamaan korotettua hintaa myös siitä ajasta, jonka odottavat puhelimessa päästäkseen tekemään kuluttajansuojalain mukaisen reklamaation. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalle ei saa aiheutua kustannuksia elinkeinonharjoittajan virheen johdosta. Kustannuksilla tarkoitetaan muuan muassa niitä puhelin- ja matkakustannuksia, joita kuluttajalle syntyy virheen selvittelystä. Suomen Kuluttajaliitto kehottaa teleoperaattoreiden asiakkaita tarkkailemaan asiakaspalvelupuheluiden hintaa ja suosimaan maksuttomia palvelunumeroita tarjoavia yrityksiä. Mikäli kuluttaja joutuu jonottamaan ja maksamaan puheluista tehdessään valitusta toimimattomasta tuotteesta tai muusta elinkeinonharjoittajan palvelusta, kannattaa puhelukustannukset periä Soneralta takaisin. huhtikuu 2008 Pienituloisten kuluttajien ostovoimaa nostettava vastaamaan ruoan hinnan ja asumiskustannusten nousua Elintarvikkeiden hintojen ja asumiskustannusten kiihtynyt nousu on alentanut ja uhkaa edelleen alentaa heikoimpien kuluttajaryhmien ostovoimaa. Ensimmäiseksi loppuvat rahat pienituloisilta lapsiperheiltä ja pientä eläkettä, osaaikatyön palkkaa, päivärahaa tai muuta sosiaaliturvaa saavilta kuluttajilta. Suomen Kuluttajaliitto vaatii, että yhteiskunnallisia tulonsiirtoja korotetaan ja kuluttajien maksutaakkaa kevennetään seuraavasti: aikaistetaan elintarvikkeiden arvonlisäveron alennusta korotetaan lapsilisiä nostetaan kansaneläkkeitä ja päivärahoja lisäkorotuksilla toimeentulotuen laskentaperusteita väljennetään siten, että lapsilisät ja sosiaalietuudet eivät alenna toimeentulotukea luovutaan päivähoito- ja terveyskeskusmaksujen korotuksista. Esitetyt toimet tulee ottaa valtion talousarvioon 2009 ja kiireellisimmät jo toukokuu 2008 Kokonaishinnan on oltava hintalapussa kuluvan vuoden mahdollisiin lisätalousarvioihin. Kuluttajahintojen tämän vuoden nousu vaikuttaa eläkeindekseihin, mutta vasta ensi vuoden alusta. Kuluttajahintaindeksissä viime vuoden maaliskuusta tämän vuoden maaliskuuhun elintarvikkeiden hintataso nousi 7,6 prosenttia ja asumiskustannusten taso 5,7 prosenttia. Nousut ovat tuntuvasti suurempia kuin useimpien ansioiden ja tulonsiirtojen tämän vuoden korotukset. Heikoimmin toimeentulevien kuluttajaryhmien ostovoiman lisääminen kohdistuu välttämättömiin kulutustavaroihin ja palveluihin, joista suuri osa on kotimaisia lähellä tuotettuja päivittäistavaroita ja palveluja. Tulonsiirtojen korotuksista osa palautuu valtiolle arvonlisä- ja muina kulutusveroina. Kotitalouksien tulot ovat keskimäärin nousseet, mutta tuloerot kasvaneet ja monien tukimuotojen suhteellinen osuus tulonjaossa on laskenut. Suomen Kuluttajaliitto vastustaa ministeri Sirkka-Liisa Anttilan ehdotusta arvonlisäveron erottamiseksi elintarvikkeiden hintamerkinnöistä ja lisäämiseksi hintoihin vasta kaupan kassalla. Kokonaishinnan ilmoittaminen on eräs kuluttajansuojan keskeisiä periaatteita. Asetus kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa määrää ilmoittamaan kulutushyödykkeen myyntihinnan ja yksikköhinnan selkeällä ja yksiselitteisellä sekä kuluttajan kannalta helposti ymmärrettävällä ja havaittavalla tavalla. Myynti- ja yksikköhinnoissa on oltava mukana arvonlisävero ja kaikki muut verot. Hintojen hahmottaminen kokonaishintoina on nähty kuluttajien parhaaksi. Tehtyjen selvitysten mukaan suomalaisten kuluttajien hintatietoisuus ei ole kuuden vuoden euroaikana palautunut sille tasolle, jolla se oli markka-aikana. Enempien lukujen tuominen hintamerkintöihin vaikeuttaisi kokonaishintojen hahmottamista ja kauppalaskun loppusumman arviointia. Kuluttajien hintatietoisuuden kehittymistä ja kilpailun toimivuutta voidaan parantaa lisäämällä hintojen vertailuja tiedotusvälineissä siten, että ne auttavat kuluttajia parhaisiin valintoihin omilla asiointialueillaan. Ensisijaisia toimia elintarvikkeiden ja muiden hintojen nousun hillitsemiseksi ovat kilpailun toimivuuden varmistaminen tuotannon ja kaupan eri vaiheissa ja kuluttajien hinta- ja laatutietoisuuden parantaminen. 29

Mikä oli tämän lehden paras juttu? Mikä ei kiinnostanut? Lähetä tämä kuponki yhteystiedoillasi varustettuna. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan viisi kappaletta Finnkinon elokuvalippupaketteja. Vastaanottaja maksaa postimaksun 30 Suomen Kuluttajaliitto ry Finlands Konsumentförbund 31 HUIJAUSTEN VASTAINEN YHTEISTYÖVERKOSTO JA UUSI VERKKOSIVUSTO HUIJAUKSIA TORJUMAAN nimi osoite postinumero postitoimipaikka Vastauslähetys Tunnus 50003912 00003 Helsinki sähköpostiosoite Kuluttajat törmäävät verkossa yhä useammin erilaisiin huijausyrityksiin. Sähköpostiin saattaa tulla ilmoitus lottovoitosta, pyyntö avustaa ruhtinaallista palkkiota vastaan pulassa olevan afrikkalaisen valtionpäämiehen perhettä tai vihje varmasta ja helposta tavasta rikastua tai laihtua. Kuluttaja voidaan myös houkutella aidon näköiselle verkkosivulle, jonka tarkoitus on kerätä pankkitunnukset rikollisille. Yhteistä näille on se, että kuluttajaa houkutellaan katteettomilla lupauksilla luovuttamaan vääriin käsiin rahansa, henkilötietonsa tai tili- ja luottokorttitietonsa. Huijauksesta ei sen sijaan ole kyse esimerkiksi silloin, kun vakiintunut yritys kohtelee asiakkaitaan epäasiallisesti. Paras tapa välttää huijatuksi tuleminen on tunnistaa vaaratilanteet. Kuluttajavirasto on koonnut verkkosivuilleen tietopaketin huijauksista. Sivustolla käydään läpi yleisimmät huijausmuodot ja niiden hälytysmerkit. Esimerkiksi lupauksiin varmasta ja nopeasta rikastumisesta kannattaa suhtautua varauksella myös silloin, kun lähipiirissä olevat henkilöt todistelevat ansaitsevansa menetelmän avulla suuria summia. Kyseessä saattaa olla laiton pyramidipeli. Ei ole mitään takeita, että kaikki peliin osallistujat saisivat heille luvatut voitot. Uhrit häpeävät usein hyväuskoisuuttaan ja kärsivät siksi menetyksensä mieluummin hiljaisuudessa kuin kertovat tapauksista viranomaisille. Asiaa ei kuitenkaan tarvitse nolostella. Huijarit ovat yleensä ammattilaisia, joilla on kytköksiä kansainväliseen talousrikollisuuteen. Huijaukset on suunniteltu ja toteutettu niin huolellisesti, että ne vaikuttavat aidoilta. Siksi huijatuksi voi joutua kuka tahansa iästä tai koulutuksesta riippumatta. Huijauksista kannattaa aina välittää tietoa eteenpäin. Mitä enemmän ja nopeammin viranomaiset saavat tietoa erilaista huijaustavoista, sitä paremmat mahdollisuudet heillä on puuttua niihin. Huijaussivustolta löytyy tietoa siitä, mihin viranomaiseen kannattaa missäkin huijaustapauksessa ottaa yhteyttä. Kuluttajat voivat myös välittää sivuston kautta oman tarinansa viranomaisten tietoon. Kuluttajavirasto käynnisti vuonna 2007 huijausten vastaisen yhteistyöverkoston, johon kuuluvat Kuluttajaviraston lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA, Euroopan Kuluttajakeskus, Finanssialan Keskusliitto, Keskusrikospoliisi, Helsingin poliisin talousri- kosyksikkö, Kuluttajat Konsumenterna, Lääkelaitos, Rahoitustarkastus, sisäasiainministeriön arpajais- ja asehallintoyksikkö, Suomen Kuluttajaliitto, Tietosuojavaltuutetun toimisto, Tulli, Vakuutusvalvontavirasto ja Viestintävirasto. Mukana ovat myös Luottokunta ja Suomen Posti, koska niillä on keskeinen rooli sähköisen kaupan maksunvälittäjänä ja tuotteiden kuljettajana. Tarkoituksena on tehostaa huijausten kanssa työskentelevien tahojen keskinäistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä. Toimijat saavat myös kokonaiskuvaa ongelmista ja pystyvät paremmin varoittamaan kuluttajia uusista ilmiöistä. Tämän verkoston esikuvana on kansainvälinen markkinointia valvovien viranomaisten verkosto ICPEN (International Consumer Protection and Enforcement Network), johon kuuluu yli 30 maata. Verkosto on perustettu vuonna 1992 ja Kuluttajavirasto on osallistunut sen toimintaan alusta saakka. Satu Toepfler ylitarkastaja Kuluttajavirasto www.kuluttajavirasto.fi/fi-fi/huijaukset

32 LIITY JÄSENEKSI! Jäsenyys kannattaa! Liittymällä Suomen Kuluttajaliiton jäseneksi saat seuraavia etuja: puhelinneuvonta kuluttaja-asioissa liiton lehti Kuluttajan Nappo neljä kertaa vuodessa liiton julkaisut jäsenhinnoin liiton antama koulutus kuluttaja-asioissa maksutta tai jäsenhinnoin jäsentiedotteet ajankohtaisista kuluttaja-aiheista Yksityishenkilö voi liittyä joko jäsenyhdistyksen kautta yhdistysjäseneksi tai suoraan liiton jäseneksi. Tietoa sinua lähinnä olevasta yhdistyksestä saat liiton toimistosta, puh. (09) 454 2210. Liiton suoran jäsenen jäsenmaksu on 30 euroa. Maksu peritään kerran vuodessa. BLI MEDLEM! Det lönar sig! Som medlem i Finlands Konsumentförbund får du följande förmåner: telefonrådgivning i konsumentfrågor förbundets tidning Nappo fyra gånger per år förbundets publikationer till medlemspris förbundets skolning i konsumentfrågor avgiftsfritt eller till medlemspris medlemspublikationer om aktuella konsumentärenden Privatpersoner kan ansluta sig via lokala eller regionala konsumentföreningar, eller direkt som medlemmar i förbundet. Information om lokala föreningar nära dig får du från förbundets kontor, tel. (09) 454 2210. Årsavgiften för dem som ansluter sig direkt till förbundet är 30 euro. Voit liittyä jäseneksi täyttämällä ja palauttamalla alla olevan kortin. Postimaksu on maksettu puolestasi. Jäseneksi voi liittyä helposti myös Internetissä osoitteessa www.kuluttajaliitto.fi Du kan ansluta dig som medlem genom att fylla i och returnera kortet nedan. Portot är betalt. Man kan också ansluta sig via Internet på adressen www.kuluttajaliitto.fi Katso kesän neuvonta-ajat edelliseltä sivulta! Suomen Kuluttajaliiton maksullinen neuvonta: 0600-9-4490 (1,75 e/puh + pvm/mpm) Suomen Kuluttajaliiton asumisneuvonta: 010 802 240 (8,21 snt + 1,16 snt/min. lankaverkosta, 29,7 snt/min matkapuhelimesta soitettaessa) Eettisen kuluttamisen puhelinneuvonta: 09-458 7396 (pvm/mpm) / eettinenvalinta@kuluttajaliitto.fi nimi / namn LIITYN JÄSENEKSI / OSOITTEENMUUTOS Medlemsansökan / adressförändring Haluan liittyä Suomen Kuluttajaliiton suorajäseneksi. Jäsenmaksu 30 e / vuosi. Jag vill bli medlem i Finlands Konsumentförbund. Medlemsavgiften är 30 e / år. Haluan liittyä Suomen Kuluttajaliiton paikallisyhdistyksen jäseneksi. Saat tiedot sinua lähinnä olevasta kuluttajayhdistyksestä postittamalla tämän kortin tai soittamalla (09) 454 2210. Jag vill bli medlem i Finlands Konsumentförbunds lokalförening. Information om lokala föreningar nära dig får du genom att returnera detta kort eller genom att ringa (09) 454 2210. Olen jo jäsen, mutta osoitetietoni muuttuvat. Jag är redan medlem, men adressuppgifterna ändras. Suomen Kuluttajaliitto ry Finlands Konsumentförbund Vastauslähetys Tunnus 50003912 00003 Helsinki Vastaanottaja maksaa postimaksun osoite / address postinumero / postnummer postitoimipaikka / postort sähköpostiosoite