Esipuhe Arktinen alue on maailmalle erityisen tärkeä ja muuttuu parhaillaan nopeasti. Siksi on tärkeää, että päätöksentekijöillä on käytettävissään tuoreimmat ja parhaat tiedot arktisen alueen muutoksista. Tämä suomenkielinen julkaisu on osa laajemmasta yhteenvetoraportista (ACIA, Impacts of a Warming Arctic: Arctic Climate Impact Assessment. Cambridge University Press, 2004), jossa kuvataan ilmastonmuutoksen vaikutuksia arktisella alueella. Raportin tarkoituksena on tuoda tieteelliset tutkimustulokset päättäjien ja suuren yleisön tietoisuuteen. ACIA on arktisen alueen ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta arktiseen alueeseen ja koko maailmaan koskeva arviointi, joka perustuu laaja-alaiseen tutkimukseen, kattaviin lähdeviitteisiin ja tulosten itsenäiseen ulkoiseen arviointiin. Projektiin on osallistunut satoja tutkijoita eri puolilla maailmaa neljän vuoden ajan, ja siinä on hyödynnetty myös alkuperäiskansojen erityistietämystä. Arvioinnin tilasi Arktinen neuvosto, joka antoi sen tehtäväksi kahdelle työryhmälleen, Arktisen ympäristön seuranta- ja arviointiohjelmalle (Arctic Monitoring and Assessment Programme, AMAP) ja Arktisen kasvillisuuden ja eläimistön suojeluohjelmalle (Conservation of Arctic Flora and Fauna, CAFF), sekä Kansainväliselle arktisen tieteen komitealle (International Arctic Science Committee, IASC). Työhön osallistuneet organisaatiot ovat tietoisia siitä, kuinka tärkeä arktinen alue on ja kuinka tärkeää tämä tieto on pohdittaessa keinoja vastata ilmastonmuutoksen yhä kasvavaan haasteeseen, ja ne luovuttavat raportin kunnioittaen Arktiselle neuvostolle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle. ACIA PROJEKTIN TOTEUTTAJAT OVAT AMAP, CAFF, JA IASC Arktinen neuvosto Arktinen neuvosto on korkean tason hallitustenvälinen foorumi, jonka tarkoituksena on käsitellä arktisen alueen kansojen ja hallitusten yhteisiä huolenaiheita ja haasteita. Arktiseen neuvostoon kuuluu kahdeksan arktisen alueen valtiota (Kanada, Tanska/Grönlanti/Färsaaret, Suomi, Islanti, Norja, Venäjä, Ruotsi ja Yhdysvallat), kuusi alkuperäiskansojen järjestöä (pysyvät jäsenet: Aleut International Association [aleutit], Arctic Athabaskan Council [atabaskit], Gwich in Council International [gwich init], Inuit Circumpolar Conference [inuitit], Venäjän pohjoisten alkuperäiskansojen yhdistys ja Saamelaisneuvosto) sekä virallisia tarkkailijoita (mm. Ranska, Saksa, Alankomaat, Puola, Iso-Britannia, eri kansalaisjärjestöjä sekä tieteellisiä ja muita kansainvälisiä elimiä). Kansainvälinen arktisen tieteen komitea Kansainvälinen arktisen tieteen komitea (IASC) on hallituksista riippumaton järjestö, jonka tarkoituksena on edistää ja helpottaa arktisen tutkimuksen yhteistyötä arktista tutkimusta harjoittavien maiden laitosten ja tutkijoiden kesken. IASC:n jäsenet ovat kansallisia tiedejärjestöjä, yleensä tiedeakatemioita, jotka pyrkivät määrittämään tärkeimmät tutkimustarpeet ja tarjoamaan puitteet projektien kehittämiselle ja toteuttamiselle. Arvioinnin ohjausryhmä ACIA:n ohjausryhmä vastasi arviointiraporttien valmisteluun liittyvän kaiken työn tieteellisestä valvonnasta ja koordinoinnista. ACIA:n tieteellinen anti on julkaistu kahdessa erillisessä raportissa: yhteenvetoraportissa sekä kattavammassa ja yksityiskohtaisemmassa tieteellisessä raportissa, joka sisältää myös kirjallisuusviitteet. AMAP, CAFF ja IASC ovat saaneet ACIA:n johtajilta ja kaikilta tärkeimmiltä kirjoittajilta kirjallisen vakuutuksen siitä, että lopullinen tieteellinen raportti vastaa heidän asiantuntijanäkemyksiään ja että yhteenvetoraportti on täysin yhtäpitävä tieteellisen raportin kanssa.
säteilemällä lämpöenergiaa Uudet, yhä vahvemmat todisteet osoittavat, että suurin osa viimeisen 50 vuoden aikana havaitusta ilmaston lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta. IPCC, 2001. Heijastuu takaisin avaruuteen Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos Jääkairaukset ja muut todisteet kaukaisen menneisyyden ilmasto-oloista osoittavat, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on yhteydessä maapallon lämpenemiseen. Ihmisen toiminta, erityisesti fossiilisten polttoaineiden käyttö (hiili, öljy ja maakaasu) ja toissijaisesti maan raivaaminen, ovat lisänneet hiilidioksidin, metaanin ja muiden lämpöä varaavien kaasujen eli kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä. Teollisen vallankumouksen alkamisesta lähtien ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut noin 35%, ja maapallon keskilämpötila on noussut noin 0,6 celsiusastetta. Kansainvälisessä tiedeyhteisössä ollaan yhtä mieltä siitä, että suurin osa viimeisten 50 vuoden aikana havaitusta lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta. Ilmakehän hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen jatkuvan kasvun ennustetaan johtavan merkittäviin ja pysyviin ilmastonmuutoksiin; esimerkiksi maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan 1,4 5,8 celsiusastetta (IPCC:n mukaan) kuluvan vuosisadan aikana. Ilmastonmuutosten arvioidaan tuovan mukanaan myös ilmakehän virtausten ja merivirtojen muutoksia, merenpinnan nousua sekä sademäärien vaihtelun voimistumista. Muutokset aiheuttavat kauaskantoisia seurauksia ja vaikuttavat merkittävästi erityisesti rannikkoasutukselle, eläin- ja kasvilajeille, vesivaroille sekä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tällä hetkellä noin 80 % maailman energiasta tuotetaan polttamalla fossiilisia polttoaineita, ja tästä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen määrä kasvaa nopeasti. Ylimääräinen hiilidioksidi pysyy ilmakehässä vuosisatoja, joten vaikka päästöjä ryhdyttäisiin yhteistuumin pienentämään nyt heti, niin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus jatkaa kasvuaan huippuarvoon saakka vielä vähintään muutaman vuosikymmenen ajan ennen kääntymistään laskuun. Ilmaston lämpenemiskehityksen kääntäminen on näin ollen pitkän aikavälin prosessi, ja maailma joutuu joka tapauksessa kestämään jonkinasteista ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vuosisatojen ajan. Tuleva auringonsäteily Kasvihuoneilmiö Maanpinta viilenee Suurin osa maapallon pinnalla tuotetusta energiasta imeytyy ilmakehän kasvihuonekaasuihin, jotka säteilevät energiaa takaisin ja lämmittävät siten alempaa ilmakehää ja maanpintaa. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvu kiihdyttää maanpinnan lämpenemistä ja hidastaa lämpöenergian karkaamista avaruuteen. ylöspäin. Sisään jäävä lämpö 4
Tieteellisten tulosten valossa tähän haasteeseen vastaaminen edellyttää kahdenlaista toimintaa: toisaalta ilmastonmuutosta on hidastettava ja rajoitettava vähentämällä kasvihuonekaasujen päästöjä (tätä kutsutaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi) ja toisaalta ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia on pyrittävä rajoittamaan parantamalla kykyä sopeutua päästövähennystoimien aikana tapahtuviin ilmastonmuutoksiin (tätä kutsutaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi). Kummankaan toimenpidekokonaisuuden tarkastelu ei sisältynyt tähän arviointiin. Niitä käsitellään YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimukseen (UN Framework Convention on Climate Change) ja muiden elinten alaisessa työssä. Stratosfäärin otsonikato on samoin tärkeä kysymys Stratosfäärin otsonikerroksen heikkeneminen CFC-kemikaalien ja muiden keinotekoisten kemikaalien vuoksi on toisentyyppinen ongelma. Se liittyy kuitenkin tärkeällä tavalla ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muun muassa hidastavan arktisen alueen yläpuolisen otsonikerroksen korjautumista. Tässä arvioinnissa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutusten ohella myös stratosfäärin otsonikerroksen muutoksia, näistä aiheutuvia ultraviolettisäteilyn muutoksia ja niiden vaikutuksia arktisella alueella. Tulevan pitoisuuden ennakoitu vaihteluväli Lämpenemiskehityksen muuttaminen tulee olemaan pitkän aikavälin prosessi, ja maailma joutuu kestämään jonkinasteista ilmastonmuutosta ja sen seurauksia vuosisatojen ajan. Hiilipäästöjen, CO2- pitoisuuksien ja lämpötilojen muutokset 1 000 vuoden ajalla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ja lämpötilan muutos Lämpötilan muutos Nykytaso CO2 pitoisuudet Antartiksen jääkuori 1800 Lämpötilan ennakoidaan asettuvan tälle välille vuonna 2100 Nykytaso CO2-pitoisuus Hiilipäästöt Lämpötilan muutos Tämä kaavio osoittaa, kuinka ihmisen toiminta (fossiilisten polttoaineiden käyttö ja maan raivaaminen) on lisännyt hiilipäästöjä tuhannen vuoden aikana ja siten lisännyt ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja nostanut ilman lämpötiloja. Varhaisimmat osat tämän pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilan rekonstruktiosta/päättelystä jälkikäteen on saatu analysoimalla historiallisia tietoja, puiden vuosirenkaita ja koralleja. Uudemmat tiedot taas ovat suoria mittaustuloksia. Hiilidioksidin osalta varhaisimmat tiedot ovat peräisin jääkairausnäytteiden ilmakuplista; ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden suorat mittaukset aloitettiin vuonna 1957. Kaavio kuvaa lämpötilan ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden yhteyden 160 000 vuoden ajalta ja tulevan 100 vuoden ajalle. Historialliset tiedot ovat peräisin jääkairauksista, uudet tiedot suorista mittauksista ja seuraavien 100 vuoden luvut perustuvat mallinnuksiin. 5
Arktinen alue Pohjantähti sijaitsee melkein suoraan Pohjoisnavan yläpuolella. Sitä ympäröivät tähdet muodostavat Suurena Karhuna (Ursa Major) tunnetun tähtikuvion. Sana arktinen tulee muinaiskreikkalaisesta sanasta arktikos, joka tarkoittaa Suuren Karhun maata. Maapallon pohjoinen napa-alue on suuri maa-alueiden ympäröimä valtameri, toisin kuin eteläinen napa-alue, joka on valtameren ympäröimä, jään peittämä manner. Pohjoisen napa-alueen ehkä merkittävin erikoispiirre on se, että lumi ja jää peittävät suuren osan alueen maasta ja merenpinnasta, erityisesti lähellä napaa. Boreaaliset metsät reunustavat napa-aluetta ympäröivien kahden mantereen pohjoislaitoja kuin kaksi vihreää huivia. Napajäätikön ja subarktisten metsien välissä on laaja tundra - puuton ikiroutainen tasanko. Arktinen alue määritellään usein napapiirin avulla. Pohjoinen napapiiri on leveysaste, jonka pohjoispuolella aurinko ei talvipäivän seisauksen aikana nouse horisontin yläpuolelle eikä kesäpäivän seisauksen aikana laske horisontin alapuolelle - siis keskiyön auringon maa. Arktinen alue voidaan määritellä myös muulla tavoin, esimerkiksi puurajan, ilmastotyyppirajan tai ikiroudan ja merijään etelärajan avulla. Tässä arvioinnissa käytetään joustavampaa määrittelyä, sillä mukaan on otettu sellaisia subarktisia alueita, jotka ovat tiiviisti yhteydessä arktisen alueen ilmastojärjestelmään. Pohjoisen napa-alueen meri- ja maa-alueilla elää kasveja, eläimiä ja ihmisiä, jotka sietävät kenties ankarimpia planeetaltamme löytyviä olosuhteita. Nämä yhteisöt - merijään alapinnan levistä jäällä asuviin jääkarhuihin ja arktisella alueella asuviin alkuperäiskansoihin - ovat kehittyneet läheisessä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa ja sopeutuneet ainutlaatuisella tavalla ilmastoon, jota monet muualla asuvat pitävät äärimmäisen ankarana. Elämä arktisella alueella on perinteisesti ollut sekä haavoittuvaista että sitkeää. Arktisen alueen haavoittuvuus johtuu muun muassa siitä, että sen kasvukausi on suhteellisen lyhyt ja elollisen luonnon lajivalikoima on paljon suppeampi kuin lauhkeammissa ilmanaloissa. Arktisen alueen ilmasto on myös äärimmäisen vaihteleva, ja äkillinen kesämyrsky tai pakkasyö voi tuhota kokonaisen sukupolven verran linnunpoikasia, nuoria hylkeitä tai poronvasoja. Toisaalta eräät arktiset lajit osoittavat myös merkittävää sitkeyttä äärioloissa, kun ilmaston vaihtelujen harventamat populaatiot toipuvat ennalleen. 6
Ilmastonmuutoksen viimeaikainen kiihtyminen asettaa uusia haasteita arktisen alueen luonnon sitkeydelle. Ilmastonmuutoksen lisäksi luontoa rasittavat ihmisen toiminta: ilman ja veden saastuminen, liikakalastus, otsonikerroksen ohenemisesta johtuva ultraviolettisäteilyn lisääntyminen, luonnonvarojen hyödyntämisestä aiheutuva elinympäristön muuttuminen ja saastuminen, sekä väestönkasvusta johtuva maan ja luonnonvarojen käytön kasvu. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus uhkaa ylittää eräiden arktisen alueen lajien ja ekosysteemien kestokyvyn. Ilmastonmuutoksen viimeaikainen kiihtyminen asettaa uusia haasteita arktisen alueen luonnon sitkeydelle. 7
Arktisen alueen kansat Arktisella alueella asuu nykyään lähes neljä miljoonaa ihmistä; tarkka lukumäärä riippuu siitä, mihin alueen raja vedetään. Asukkaat ovat alkuperäiskansoja ja alueelle muuttaneita tulokkaita, maasta eläviä metsästäjiä ja paimentolaisia sekä kaupunkilaisia. Arktisella alueella elää monia alkuperäiskansoja, jotka pyrkivät jatkamaan perinteistä elämäntapaansa ja sopeutumaan samalla nykymaailmaan. Arktisella alueella on ollut ihmisasutusta jo pitkään; ihmiset ovat muokanneet ympäristöä, ja ympäristö on muokannut heitä. Viimeisten vuosisatojen aikana alueelle muuttaneiden virta on lisännyt arktisen luonnon rasitusta lisääntyvän kalastuksen, metsästyksen ja teollisen kehityksen myötä. Arktinen alue käsittää kahdeksan valtiota osittain tai kokonaan. Nämä ovat Islanti, Kanada, Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska, Venäjä ja Yhdysvallat. Alue on myös kymmenien alkuperäiskansojen kotiseutu, ja nämä kansat puolestaan jakautuvat selkeisiin alaryhmiin ja yhteisöihin. Alkuperäiskansat muodostavat noin 10 % arktisen alueen koko väestöstä; Kanadan arktisen alueen väestöstä alkuperäiskansat muodostavat noin puolet, ja Grönlannissa alkuperäiskansat ovat enemmistönä. Muualta tulleiden asukkaiden joukossakin on monia eri kansoja, identiteettejä ja elämäntapoja. Ihmisiä on asunut arktisella alueella ainakin viime jääkauden huipusta lähtien eli noin 20 000 vuoden ajan. Tuoreimmat tutkimukset osoittavat, että alueella on saattanut asua ihmisiä jo jopa 30 000 vuotta sitten. Pohjois-Amerikassa ihmisasutuksen uskotaan levinneen arktiselle alueella useana aaltona. Grönlannin varhaisimmat asutukset lienevät jopa 4 500 vuoden takaa, mutta sittemmin saari autioitui yli vuosituhannen ajaksi. Harppuuna ja muut vastaavat keksinnöt tekivät mahdolliseksi metsästää suuria merinisäkkäitä. Tällöin voitiin myös asuttaa autioita rannikkoalueita, joilla maasta saatavia luonnonvaroja oli niukasti. Euraasiassa poronhoidon kehitys toi luotettavan ravinnonlähteen, jolloin väestö kasvoi merkittävästi. Pohjoiseen siirtyi Euraasiassa ja Pohjois-Atlantin alueella yhä uusia ihmisryhmiä, jotka asuttivat autioita alueita kuten Färsaaret ja Islannin, ja kohtasivat alkuperäiskansoja Länsi-Grönlannissa sekä nykyisten Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän pohjoisosissa. 1900-luvulla muuttoliike arktiselle alueelle kasvoi räjähdysmäisesti, minkä seurauksena alkuperäiskansat ovat useimmilla seuduilla jääneet vähemmistöön. Monia tulokkaita houkuttelivat uudet mahdollisuudet ja luonnonvarat. Maiden ja luonnonvarojen omistusja käyttöoikeuskiistoja ovat kärjistäneet väestön kasvu sekä perinteisen ja nykyaikaisen elämäntavan yhteentörmäykset. Pohjois-Amerikassa alkuperäiskansojen taisteluun maiden ja luonnonvarojen käyttöoikeuksien takaisinsaamiseksi on jossain määrin vastattu solmimalla maanhallintaoikeuksia koskevia sopimuksia, luomalla suurelta osin itsehallinnollisia alkuperäiskansojen asuma-alueiden valtioiden sisälle sekä muilla poliittisilla ja taloudellisilla toimilla. Euraasiassa taas alkuperäiskansojen vaatimuksia ja oikeuksia on vasta viime vuosina alettu käsitellä kansallisella tasolla. Väestöt muuttuvat, ja pohjoiset alueet liittyvät yhä läheisemmin muuhun maailmaan taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Elinajanodote on lisääntynyt merkittävästi arktisella alueella viime vuosikymmeninä. Alkuperäiskansojen omien kielten käyttö on kuitenkin heikentynyt useimmilla alueilla, ja monet kielet uhkaavat kadota kokonaan tulevina vuosikymmeninä. Pohjoisten ja eteläisten arktisen alueen yhteisöjen väliset erot elintason, tulojen ja koulutuksen suhteen ovat jossain määrin kaventumassa, mutta erot ovat edelleen usein suuria. 8
Arktisen alueen kokonaisväestö ja alkuperäiskansat Alueen talouselämä perustuu suurimmalta osin luonnonvaroihin, joita ovat toisaalta öljy, maakaasu ja metallimalmit ja toisaalta kalat, porot, hirvet, valaat, hylkeet ja linnut. Viime vuosikymmeninä monet arktisen alueen yhteisöt ja seudut ovat hyötyneet matkailun kasvusta. Valtiovallan toiminta ja esimerkiksi puolustusvoimat ovat merkittävä osa talouselämää lähes kaikkialla arktisella alueella, ja niiden osuus on joillakin seuduilla yli puolet kaikista työpaikoista. Rahatalouden lisäksi perinteinen omavaraistalous ja vaihtokauppa ovat edelleen suuri osa alueen yhteisöjen hyvinvointia. Omavaraistalouden ja vaihtokaupan tuottama merkittävä lisäarvo ei kuitenkaan näy virallisissa tilastoissa. Tässä kaaviossa oranssi väri osoittaa alkuperäiskansojen osuuden maiden arktisten seutujen väestöstä. Luvut osoittavat kunkin maan arktisten seutujen kokonaisväestön määrän 1990-luvun alkupuolella. Alkuperäiskansat muodostavat noin 10 % arktisen alueen koko väestöstä; Kanadan arktisen alueen väestöstä alkuperäiskansat muodostavat noin puolet, ja Grönlannissa alkuperäiskansat ovat enemmistönä. Saamelaisneuvosto Venäjän pohjoisten alkuperäiskansojen yhdistys (RAIPON) Aleut International Association (AIA) Inuit Circumpolar Conference (ICC) Gwich'in Council International (GCI) Arctic Athabaskan Council (AAC) 9
Tiivistelmä Arktinen ilmastonmuutos ja sen vaikutukset Maapallon ilmasto muuttuu parhaillaan, ja maailman keskilämpötila nousee nyky-yhteiskunnan aikana nopeammin kuin koskaan. Vaikka eräät aiemmat ilmastonmuutokset ovat johtuneet luonnollisista syistä ja vaihtelusta, viime vuosikymmeninä ilmenneet muutoksen nopeus ja kehityssuunnat osoittavat, että ihmisen toiminta - ensisijaisesti hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen lisääntyneet päästöt - on noussut tärkeimmäksi muutoksen osatekijäksi. Jo tapahtuneet ilmastonmuutokset näkyvät arktisen alueen merijään vetäytymisenä ja ohenemisena, ikiroudan sulamisena, rannikoiden eroosiona, jäätiköiden muutoksina ja eliölajien elinalueiden ja lukumäärien muutoksina. IPCC, 2001. Ilmastonmuutos vaikuttaa erityisen rajusti arktisella alueella. Viime vuosikymmenten aikana arktisen alueen keskilämpötila on noussut melkein kaksi kertaa nopeammin kuin koko maailman keskilämpötila. Jäätiköiden ja merijään laaja sulaminen ja ikiroudan lämpötilan nousu ovat lisätodisteita arktisen alueen nopeasta lämpenemisestä. Nämä arktisen alueen muutokset antavat ennakkotietoa siitä, mitä maailmanlaajuinen lämpeneminen merkitsee ympäristölle ja yhteiskunnalle. Näiden ilmastonmuutosten odotetaan kiihtyvän tällä vuosisadalla, sillä kasvihuonekaasujen päästöt ilmakehään lisääntyvät jatkuvasti. Vaikka nämä päästöt eivät pääasiassa ole arktiselta alueelta peräisin, ne tulevat aiheuttamaan laajamittaisia muutoksia ja vaikutuksia arktiselle alueelle. Nämä muutokset taas vaikuttavat koko planeettaamme. Siksi arktisen alueen ulkopuolellakin asuville ihmisille on erittäin tärkeää tietää, mitä arktisella alueella tapahtuu. Ilmaston ilmiöt, joita esiintyy vain arktisella alueella, vaikuttavat merkittävällä tavalla maailmanlaajuiseen ilmastoon ja alueellisiin ilmastoihin. Arktisella alueella on myös merkittäviä luonnonvaroja (kuten öljy, maakaasu ja kalat), jotka hyödyttävät koko maailmaa, ja ilmastonmuutos vaikuttaa näihinkin. Arktisten jäätiköiden sulaminen puolestaan nostaa merenpinnan tasoa kaikkialla maailmassa. Ilmastonmuutoksen ennustetaan myös aiheuttavan suuria muutoksia arktisella alueella. Eräät näistä muutoksista ovat jo käynnissä. Se, pidetäänkö jotakin vaikutusta myönteisenä tai kielteisenä, riippuu usein tarkastelijan intresseistä. Esimerkiksi merijään vetäytymisellä on erittäin todennäköisesti tuhoisa vaikutus jääkarhuihin ja jäällä eläviin hylkeisiin sekä paikallisiin asukkaisiin, jotka käyttävät näitä eläimiä ravinnokseen. Toisaalta merijään vetäytyminen helpottaa merenkulkua näillä alueilla, jolloin laivaliikenteen ja öljynporauksen mahdollisuudet paranevat (joskin jäiden liikkumisen lisääntyminen voi vaikeuttaa toimintaa joillakin alueilla). Asiaa mutkistaa edelleen se, että laivaliikenteen kasvu ja luonnonvarojen käytön kasvu lisäävät myös ympäristön saastumista ja saattavat vahingoittaa meriluontoa ja haitata alkuperäiskansojen terveyttä ja perinteistä elämäntapaa. On myös mahdollista, että puustoisten alueiden laajeneminen arktisella alueella auttaa sitomaan enemmän ilmakehän hiilidioksidia, tuottamaan enemmän puutuotteita ja luomaan työpaikkoja, mistä seuraa niin paikallista kuin maailmanlaajuista taloudellista hyötyä.
Toisaalta taas puustoisten alueiden laajeneminen voi lisätä alueellista lämpenemistä, kaventaa monien lintulajien, porojen, hirvien ja muiden paikallisten hyötylajien elintilaa, mikä puolestaan aiheuttaa vaikeuksia paikallisille asukkaille. Lisäksi metsäpalojen ja hyönteisten määrän lisääntyminen voi vähentää odotettua hyötyä. Ilmastonmuutoksen ohella arktisella alueella tapahtuu parhaillaan monia muitakin muutoksia, jotka liittyvät muualta kulkeutuviin kemiallisiin saasteisiin, liikakalastukseen, maankäytön muutoksiin ja niistä aiheutuvaan elinympäristöjen tuhoutumiseen ja pirstoutumiseen, väestön nopeaan kasvuun sekä kulttuuriin, hallintoon ja talouteen. Ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset eivät johdu vain ilmastonmuutoksesta vaan kaikista muutoksista yhteensä. ACIA:ssa on pyritty alustavasti tutkimaan tätä monimutkaista järjestelmää, mutta puutteellisten tietojen vuoksi muutosten vuorovaikutusta ei voi kattavasti analysoida. Ellemme muuta maailman nykyistä suuntaa, niin todennäköisesti päädymme sinne, mihin olemme menossa. Eräs arktista aluetta rasittava ja ACIA:ssa käsitelty tekijä on stratosfäärin otsonikerroksen ohenemisesta johtuva ultraviolettisäteilyn lisääntyminen. Monien muiden yllä mainittujen tekijöiden lisäksi otsonikatokin on kytköksissä ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset yläilmakehään aiheuttavat sen, että otsonikato tulee todennäköisesti olemaan pysyvä ilmiö arktisella alueella vielä muutaman vuosikymmenen ajan. Ultraviolettisäteilyn määrä arktisella alueella pysynee siis suurena erityisesti keväisin, jolloin ekosysteemit altistuvat sille herkimmin. Ilmastonmuutoksen, kasvavan ultraviolettisäteilyn ja muun kuormituksen yhdistelmä aiheuttaa erilaisia riskejä ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille sekä muiden arktisten lajien ja ekosysteemien elinkelpoisuudelle. ACIA:ssa käsitellyt ilmastonmuutoksen vaikutukset arktisella alueella ovat suurelta osin lähtöisin alueen ulkopuolelta, ja vastaavasti ne vaikuttavat maailmanlaajuisesti eri tavoin. Tässä raportoituja tutkimustuloksia voidaan käyttää päätöksenteon pohjana ryhdyttäessä toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen vaikutusten pienentämiseksi. Ilmastonmuutoksen kiihtyessä ja sen vaikutusten laajetessa on yhä tärkeämpää, että ihmiset kaikkialla ovat tietoisia arktisen alueen muutoksista ja ottavat ne huomioon arvioidessaan, mihin toimenpiteisiin niiden vuoksi pitää ryhtyä. Ovatko edellä mainitut vaikutukset väistämättömiä? Ihmisen toiminnan vuoksi nopeasti noussut ilmakehän hiilidioksidipitoisuus voi pysyä luonnollista korkeammalla tasolla vielä vuosisatojen ajan, vaikka kaikki päästöt lopetettaisiin nyt. Lämpeneminen tulee siis joka tapauksessa jatkumaan jonkintasoisena. Lämpenemisen nopeutta ja määrää voidaan kuitenkin vähentää, mikäli kasvihuonekaasujen pitoisuuksia onnistutaan vähentämään tulevia päästöjä rajoittamalla. IPCC:n esittämät skenaariot perustuvat erilaisiin vaihtoehtoisiin yhteiskunnallisiin kehityssuuntiin, jotka vaikuttavat päästömääriin eri tavoin. Missään näistä skenarioista ei ole otettu huomioon kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamista poliittisin keinoin. Niinpä näissä skenaarioissa kasvihuonekaasujen pitoisuudet eivät lakkaa kasvamasta vaan kasvavat entisestään, mistä seuraa lämpötilan ja merenpinnan merkittävää nousua ja sademäärien voimakkaita muutoksia. Tällaisiin muutoksiin sopeutuminen käy erittäin todennäköisesti aikaa myöten yhä kalliimmaksi ja vaikeammaksi. Jos yhteiskunta kuitenkin päättää rajoittaa päästöjä merkittävästi, ilmastonmuutoksesta tulisi lievempi ja hitaampi. Tämä ei kuitenkaan estäisi ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia, ei varsinkaan joitakin peruuttamattomia vaikutuksia tiettyihin eliölajeihin. Ekosysteemit ja ihmisyhteisöt pystyisivät kuitenkin sopeutumaan ilmastonmuutokseen helpommin, kun kokonaisvaikutukset ja -kustannukset olisivat pienemmät. ACIA:ssa esitetyt vaikutukset perustuvat siihen oletukseen, että kasvihuonekaasujen päästöjen kasvu jatkuu. Vaikka viimeaikaisten päästöjen lyhyen aikavälin vaikutuksia on hyvin vaikea rajoittaa, monia pidemmän aikavälin vaikutuksia voitaisiin lieventää huomattavasti vähentämällä päästöjä maailmanlaajuisesti tämän vuosisadan aikana. ACIA:ssa ei ole analysoitu tällaisten vähennysten aikaansaamiseksi tarvittavia strategioita, sillä niitä käsittelevät muut tahot. 11
Keskeiset tutkimustulokset Arktinen alue on erityisen haavoittuva toteutuneelle ja ennustetulle ilmastonmuutokselle ja sen vaikutuksille. Arktiseen alueeseen parhaillaan kohdistuva ilmastonmuutos on nopeampaa ja rajumpaa kuin muualla maailmassa. Seuraavan sadan vuoden aikana ilmastonmuutoksen odotetaan yhä kiihtyvän ja aiheuttavan suuria fyysisiä, ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia muutoksia, joista jotkut ovat jo alkaneet. Arktisen ilmaston muutokset vaikuttavat koko muuhun maailmaan ilmaston lämpenemisen ja merenpinnan nousun kautta. 1. Arktinen ilmasto lämpenee parhaillaan nopeasti, ja muutosten odotetaan voimistuvan entisestään. Arktisen alueen vuosittainen keskilämpötila on noussut melkein kaksi kertaa nopeammin kuin muun maailman keskilämpötila. Tilanne vaihtelee jossain määrin alueen eri osissa. Arktisen alueen lämpenemisestä todistavat myös jäätiköiden ja merijään sulaminen sekä lumipeitteen keston lyheneminen. Ihmisen toiminta, pääasiassa fossiilisten polttoaineiden polttaminen, lisää hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä, minkä odotetaan lisäävän arktisen alueen lämpenemistä 4-7 celsiusasteella seuraavan 100 vuoden aikana. Sateiden lisääntyminen, talven lyheneminen ja lämpeneminen sekä lumi- ja jääpeitteen merkittävä väheneminen ovat ennustettuja vaikutuksia, jotka erittäin todennäköisesti kestävät vuosisatoja. Ilmastossa voi myös tapahtua odottamattomia ja vielä suurempia siirtymiä ja vaihteluja. 2. Arktisen alueen lämpeneminen ja sen seuraukset vaikuttavat koko maailmaan. Lämpöä voimakkaasti heijastavan lumen ja jään sulaminen arktiselta alueelta paljastaa tummempia maa- ja merialueita, jotka sitovat auringon lämpöä tehokkaammin ja nostavat planeetan lämpötilaa. Jäätiköiden lisääntyvä sulaminen ja jokien virtaaman kasvu tuovat valtameriin lisää makeaa vettä, mikä nostaa merenpintaa maailmanlaajuisesti ja saattaa hidastaa valtamerien virtauksia, jotka kuljettavat lämpöä tropiikista napa-alueille. Tällä puolestaan on sekä paikallisia että maailmanlaajuisia vaikutuksia ilmastoon. Lämpeneminen muuttaa erittäin todennäköisesti kasvihuonekaasujen vapautumista maaperästä, kasvillisuudesta ja valtamerien rannikkoalueilta sekä kasvihuonekaasujen sitoutumista niihin. Arktisen alueen ilmastonmuutoksen vaikutukset heijastuvat koko maailman luonnon monimuotoisuuteen, koska vaelluslajit tarvitsevat arktista aluetta pesintään ja ravinnonhakuun. 3. Arktiset kasvillisuusvyöhykkeet erittäin todennäköisesti siirtyvät, millä on laajakantoisia seurauksia. Puurajan odotetaan siirtyvän pohjoisemmaksi ja korkeammalle, merkittävä osa nykyisestä tundran alueesta muuttunee metsiksi ja tundrakasvillisuus taas siirtynee napa-alueen erämaihin. Kasvillisuuden lisääntyminen todennäköisesti lisää hiilen sitoutumista, mutta maa-alueiden lämmönheijastuskyvyn heikkeneminen todennäköisesti kumoaa tämän vaikutuksen, jolloin lämpeneminen lisääntyy. Hyönteisparvet, metsäpalot ja muut häiriöt erittäin todennäköisesti lisääntyvät ja muuttuvat vaikeammiksi ja pitkäkestoisemmiksi, jolloin vieraat lajit tunkeutuvat alueille helpommin. Siellä missä maaperä on sopivaa, maanviljelystä voidaan laajentaa pohjoiseen, sillä kasvukaudesta tulee pitempi ja lämpimämpi. 4. Eläinlajien monimuotoisuus, levinneisyys ja jakauma muuttuvat. Merijään vetäytyminen vähentää rajusti jääkarhujen, jäällä elävien hylkeiden ja eräiden vesilintujen elintilaa, ja jotkut lajit uhkaavat kuolla sukupuuttoon. Karibut, porot ja muut maaeläimet joutuvat todennäköisesti yhä suuremmalle rasitukselle, kun ilmastonmuutos vaikuttaa niiden ravinnon saatavuuteen ja niiden lisääntymisalueisiin ja ikivanhoihin muuttoreitteihin. Eliölajien esiintymisalueiden odotetaan laajenevan pohjoiseen niin maalla kuin merelläkin, jolloin arktiselle alueelle saapuu uusia lajeja ja toisaalta eräiden nykyisten lajien elintila kaventuu rajusti. Uusien lajien tulo todennäköisesti lisää ihmisiin tarttuvien eläintautien kuten Länsi-Niilin viruksen riskiä. Joidenkin maailmanlaajuisesti tärkeiden ja alueen taloudelle merkittävien arktisten merikalastusalueiden tuottavuus todennäköisesti kasvaa. Makeanveden kalastus, johon suuri osa pohjoisten alueiden ruokavaliosta perustuu, todennäköisesti kärsii. 12
5. Monet rannikolla sijaitsevat yhteisöt ja laitokset joutuvat yhä useammin alttiiksi myrskyjen vaikutuksille. Rannikon eroosiosta tulee kasvava ongelma, kun merenpinnan nousu ja merijään vetäytyminen altistavat rannikot suuremmille aalloille ja jopa hyökyaalloille. Eräillä arktisilla rannikoilla ikiroudan sulaminen heikentää maaperää ja lisää siten alueen haavoittuvuutta. Rannikkojen kosteikkojen tulvariskin odotetaan kasvavan, mikä vaikuttaa niin asutukseen kuin ekosysteemeihinkin. Joissakin tapauksissa muutokset ovat jo uhka rannikolla sijaitseville yhteisöille ja teollisuuslaitoksille tai pakottavat ne jo siirtymään muualle, minkä lisäksi muutokset voivat merkitä myös riskien ja kustannusten kasvua. 6. Merijään vetäytyminen lisää erittäin todennäköisesti laivaliikennettä ja luonnonvarojen saatavuutta. Merijään jatkuva vetäytyminen erittäin todennäköisesti pidentää laivojen liikennekautta ja lisää arktisen alueen meren luonnonvarojen saatavuutta. Pohjoinen meritie voidaan todennäköisesti avata laivaliikenteelle kesän ajaksi muutaman vuosikymmenen kuluessa. Luoteisväylän eräillä reiteillä jäiden enenevä liikkuminen voi aluksi haitata liikennettä. 7. Roudan sulaminen haittaa liikennettä, rakennuksia ja muuta infrastruktuuria. Merijään vetäytyminen todennäköisesti helpottaa öljyn ja maakaasun porausta merellä, vaikka jäiden liikkumisen kasvu voi haitata eräitä toimintoja. Meren luonnonvarojen saatavuuden parantuessa esiin nousevat todennäköisesti hallintaoikeudet ja turvallisuus sekä sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristöön liittyvät kysymykset. Maaliikenne ja mantereella sijaitseva teollisuus, mukaan lukien öljyn ja maakaasun poraus sekä metsäteollisuus, tulevat kärsimään siitä, että kausi, jolloin jäätynyttä tundraa ja jääteitä voidaan hyödyntää kuljetuksissa, tulee lyhenemään. Roudan sulaessa monien nykyisten rakennusten, teiden, putkien, lentokenttien ja teollisuuslaitosten perustat todennäköisesti heikkenevät, mikä vaatii merkittävää uudelleenrakentamista, kunnossapitoa ja investointeja Lämpeneminen on tulevissa suunnitelmissa otettava huomioon aivan uudella tavalla, mikä lisää rakennus- ja kunnossapitokustannuksia. Ikiroudan heikkeneminen vaikuttaa myös luonnon ekosysteemeihin, kun maanpinta vajoaa, järvet kuivuvat, uusia kosteikkoja syntyy ja puut kaatuvat. 8. Alkuperäiskansojen yhteisöjä uhkaavat suuret taloudelliset ja kulttuuriset vaikutukset. Monet alkuperäiskansat ovat riippuvaisia jääkarhujen, mursujen, hylkeiden ja karibujen metsästyksestä, poronhoidosta, kalastuksesta ja keräilystä, joita harjoitetaan oman ravinnontarpeen tyydyttämisen ja paikallisen talouden lisäksi myös kulttuurisen ja sosiaalisen identiteetin vuoksi. Eliölajien elinalueiden ja saatavuuden muuttuminen, sään ennustettavuuden heikentyminen ja kulkuolosuhteiden muuttuminen vaarallisemmiksi jää- ja sääolosuhteiden muuttumisen vuoksi asettavat vakavia haasteita ravinnonsaannille, väestön terveydelle ja jopa kokonaisten kulttuurien olemassaololle. Alkuperäiskansojen tiedot ja havainnot ovat tärkeä tiedonlähde ilmastonmuutoksesta. Nämä tiedot sopivat yhteen tieteellisten tutkimustulosten kanssa ja osoittavat, että merkittäviä muutoksia on jo tapahtunut. 9. Ultraviolettisäteilyn voimistuminen vaikuttaa ihmisiin, kasveihin ja eläimiin. Stratosfäärin otsonikerroksen ei odoteta toipuvan merkittävästi arktisella alueella muutamaan vuosikymmeneen. Tämä aiheutuu pääasiassa kasvihuonekaasujen vaikutuksesta stratosfäärin lämpötilaan. Ultraviolettisäteilyn odotetaan näin ollen pysyvän voimakkaana arktisella alueella tulevina vuosikymmeninä. Edellä mainitun seurauksena arktisen alueen nykyinen nuoriso todennäköisesti saa elinaikanaan 30 % enemmän ultraviolettisäteilyä kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Ultraviolettisäteilyn kasvun tiedetään aiheuttavan ihosyöpää, kaihia ja immuunijärjestelmän häiriöitä. Ultraviolettisäteilyn voimistuminen voi haitata kasvien yhteyttämistä ja kalojen ja sammakkoeläinten varhaiskehitystä. Eräät arktiset ekosysteemit ovat todennäköisesti vaarassa, sillä ultraviolettisäteily on voimakkaimmillaan keväällä, jolloin herkät lajit ovat haavoittuvimmillaan; lisäksi lämpeneminen vähentää lumen ja jään eliölajeille tarjoamaa suojaa. 10. Monet eri vaikutukset vaikuttavat yhdessä ihmisiin ja ekosysteemeihin. Ilmastonmuutoksen ohella arktisella alueella tapahtuu parhaillaan monia muitakin muutoksia, jotka liittyvät kemiallisiin saasteisiin, liikakalastukseen, maankäytön muutoksiin ja niistä aiheutuvaan elinympäristön tuhoutumiseen ja pirstoutumiseen, väestön nopeaan kasvuun sekä kulttuuriin ja talouteen. Nämä lukuisat rasitustekijät voivat yhdessä vaikuttaa voimakkaasti ihmisten ja ekosysteemien terveyteen ja hyvinvointiin. Monissa tapauksissa kokonaisvaikutus on osiensa summaa suurempi, esimerkiksi saasteiden, voimistuneen ultraviolettisäteilyn ja ilmaston lämpenemisen vaikutusten yhdistyessä. Kunkin arktisen seudun ainutlaatuiset ominaisuudet määräävät sen, mitkä ovat suurimmat rasitustekijät ja 13 miten nämä vaikuttavat toisiinsa.
Arktisen ilmaston kehityssuunnat Arktisen alueen lämpeneminen aiheuttaa muutoksia fysikaalisen ilmastojärjestelmän lähes kaikkiin osiin. Joitakin näitä muutoksista kuvataan tarkemmin seuraavassa. Lämpötilan nousu Lämpötilat ovat nousseet jyrkästi viime vuosikymmeninä useimmissa osissa aluetta erityisesti talvella. Alaskassa ja Länsi-Kanadassa talvilämpötila on noussut 3-4 celsiusasteella viimeisen 50 vuoden aikana. Lämpötilojen odotetaan nousevan vielä voimakkaammin seuraavan 100 vuoden aikana. Jokien virtaaman kasvu Jokien virtaama mereen on kasvanut suuressa osassa arktista aluetta viime vuosikymmeninä, ja kevään tulvahuiput tulevat entistä aikaisemmin. Näiden muutosten odotetaan kiihtyvän. Arktisen alueen lämpeneminen aiheuttaa muutoksia miltei kaikissa ilmastojärjestelmän osissa. Sateiden lisääntyminen Sademäärä on kasvanut arktisella alueella keskimäärin 8 % viime vuosisadan aikana. Suurin osa lisäyksestä on tullut vetenä, ja se on ollut suurinta syksyllä ja talvella. Seuraavan 100 vuoden aikana odotetaan vielä suurempaa kasvua. Ikiroudan sulaminen Ikirouta on lämmennyt jopa 2 celsiusastetta viime vuosikymmeninä, ja vuosittain sulavan maakerroksen paksuus on lisääntynyt monin paikoin. Ikiroudan etelärajan odotetaan siirtyvän satoja kilometrejä pohjoiseen tämän vuosisadan aikana. Lumipeitteen väheneminen Lumipeite on vähentynyt noin 10 % viimeisen 30 vuoden aikana. 2070-luvulle mennessä sen odotetaan pienenevän edelleen 10-20 %, enimmäkseen keväällä. 14
Järvien ja jokien jään väheneminen Järvet ja joet jäätyvät myöhemmin, ja jäät lähtevät aikaisemmin kuin ennen. Paikoitellen jää kestää vain 1-3 viikkoa. Vaikutus on voimakkain Pohjois-Amerikassa ja läntisessä Euraasiassa. Maailma voi kertoa meille kaiken minkä haluamme tietää. Ongelmana on vain se, että maailmalla ei ole ääntä. Mutta maailmalla on osoittimensa, jotka puhuvat meille aina. Quitsak Tarkiasuk Ivujivik, Kanada Jäätiköiden sulaminen Jäätiköt ovat alkaneet sulaa koko arktisella alueella. Alaskan jäätiköiden erityisen nopea kutistuminen on noin puolet maailman jäätiköiden koko massan häviämisestä, ja se on aiheuttanut toistaiseksi suurimman jäätiköiden sulamisesta johtuvan merenpinnan nousun. Merijään vetäytyminen kesällä Merijään pinta-ala kesällä on supistunut 15-20 % viimeisten 30 vuoden aikana. Supistumisen odotetaan kiihtyvän niin voimakkaasti, että tämän vuosisadan loppupuolella merijää sulaa kesällä lähes kokonaan. 1992 Melt Zone 2002 Melt Zone Grönlannin mannerjäätikön sulaminen Grönlannin mannerjäätikön vuosittain sulava alue on kasvanut noin 16 % vuosien 1979 ja 2002 välillä. Vuonna 2002 sulanut alue oli ennätyksellisen suuri. Merenpinnan nousu Merenpinta on noussut sekä arktisella alueella että maailmanlaajuisesti 10-20 cm viimeisen 100 vuoden aikana. Tällä vuosisadalla merenpinnan odotetaan nousevan vielä noin puoli metriä lisää (10-90 cm). Arktisella alueella merenpinnan nousun odotetaan olevan suurempi kuin maailmanlaajuisesti keskimäärin. Merenpinnan suhteelliseen nousuun vaikuttavat kullakin seudulla maan kaltevuus ja rannikon muoto. Less salty Waters 1995-2000 Valtamerien suolaisuuden muutos Merten suolaisuuden ja tiheyden on havaittu vähentyneen Pohjois- Atlantilla, kun jään sulaminen ja jokien virtaaman kasvu on tuonut mereen lisää makeaa vettä. Jos tämä kehityssuunta jatkuu, valtamerien virtaukset voivat muuttua, mikä vaikuttaa voimakkaasti alueellisiin ilmastoihin. 15
Vaikutukset luontoon Edellisillä sivuilla kuvatut ilmaston kehityssuunnat vaikuttavat luonnon ekosysteemeihin. Joitakin näitä muutoksista kuvataan tarkemmin seuraavassa. Kosteikkojen muutokset Ikiroudan sulaminen aiheuttaa paikoitellen järvien ja kosteikkojen kuivumista ja luo toisaalle uusia kosteikkoja. Näiden muutosten tasapainosta ei vielä ole tietoa, mutta makean veden elinympäristöjen muuttuminen todennäköisesti muuttaa myös eliölajikantoja. Edellä käsitellyt ilmastonmuutoksen kehityssuunnat vaikuttavat luonnon ekosysteemeihin. Kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen Kasvillisuusvyöhykkeiden odotetaan siirtyvän pohjoiseen päin siten, että metsät leviävät tundralle ja tundra puolestaan napa-alueen erämaihin. Maaperän niukkuus ja laatu voivat hidastaa tätä kehitystä eräin paikoin. Metsäpalot ja hyönteiset Metsäpalojen, hyönteisparvien ja muiden häiriöiden odotetaan lisääntyvän ja voimistuvan. Näiden ilmiöiden seurauksena alueille saattaa tunkeutua vieraita lajeja. Esiintymisalueiden siirtyminen pohjoiseen Monien kasvi- ja eläinlajien esiintymisalueiden odotetaan siirtyvän pohjoiseen päin, jolloin arktisen alueen lajimäärä lisääntyy. Eräiden nykyisten arktisten lajien kannat todennäköisesti vähenevät rajusti. Vaaravyöhykkeessä olevat merieliölajit Merijäästä riippuvaiset merieläimet, kuten jääkarhut, jäällä elävät hylkeet, mursut ja eräät vesilinnut, kärsivät erittäin todennäköisesti, ja jotkut lajit saattavat joutua sukupuuton partaalle. Vaaravyöhykkeessä olevat maaeliölajit Erityisen riskialttiita ovat arktiseen ilmastoon sopeutuneet lajit, kuten monet sammalet ja jäkälät, sopulit, myyrät, naali ja tunturipöllö.
Ultraviolettisäteilyn vaikutukset Maan pinnalle pääsee enemmän ultraviolettisäteilyä stratosfäärin otsonikerroksen ohenemisen vuoksi, ja tämä vaikuttaa keväisin ekosysteemeihin maalla ja vedessä, kun lumen ja jään tarjoama suoja vähenee. Aarnimetsien häviäminen Aarnimetsien lajisto sisältää runsaasti jäkäliä, sammalia, sieniä, hyönteisiä, tikkoja ja puunkoloissa pesiviä lintuja. Ilmaston lämpeneminen lisäisi metsäpalojen määrää ja hyönteisten aiheuttamia puutuhoja ja siten kaventaisi entisestään elinympäristöjä, joita ihmisen toiminta on jo heikentänyt. Hiilen kiertokulun muutokset Ajan myötä arktisen kasvillisuuden korvautuminen eteläisemmällä ja tuottavammalla kasvillisuudella todennäköisesti edistää hiilidioksidin sitoutumista. Toisaalta etupäässä lämpenevistä kosteikoista ja sulavasta ikiroudasta syntyvät metaanipäästöt todennäköisesti kasvavat. Napa-alueiden ilmastonmuutoksen odotetaan olevan laajempi ja nopeampi kuin minkään muun alueen maapallolla, ja se tulee aiheuttamaan suuria fyysisiä, ekologisia, sosiologisia ja taloudellisia vaikutuksia etenkin arktisella alueella... IPCC, 2001. Merijään kesäpinta-alan ja puurajan muutoksien odotetaan tapahtuvan tämän vuosisadan loppuun mennessä. Ikiroudan rajan siirtyminen merkitsee sitä, että nykyisin ajoittain routaantuvilta alueilta routa häviää tulevaisuudessa kokonaan, todennäköisesti tämän vuosisadan jälkeen.
Yhteiskunnalliset vaikutukset Edellisillä sivuilla kuvattujen ilmastoon ja luonnon ekosysteemeihin kohdistuvien muutosten arvioidaan aiheuttavan lukuisia, koko arktisen alueen yhteisöihin kohdistuvia vaikutuksia. Metsästyskulttuurin katoaminen Inuiteille ilmaston lämpeneminen merkitsee todennäköisesti metsästysja ravinnonjakokulttuurin häiriintymistä tai tuhoutumista, sillä merijään vetäytyminen vähentää keskeisten eläinlajien määrää, vaikeuttaa niiden saatavuutta ja ajaa ne mahdollisesti sukupuuttoon. Laivaliikenteen kasvu Laivaliikenne pohjoisella meritiellä, Luoteisväylällä ja muilla tärkeillä reiteillä tulee todennäköisesti kasvamaan. Laivojen kesäliikennekauden odotetaan pitenevän tällä vuosisadalla merijään vetäytymisen vuoksi huomattavasti. Matkailun ja merikuljetusten kasvu ovat todennäköisiä seurauksia. Ruokavalion heikkeneminen Perinteisen ravinnon eli hylkeiden, jääkarhujen, karibujen ja eräiden kalaja lintulajien saatavuus todennäköisesti heikkenee merkittävästi ilmaston lämmetessä. Ravinnonlähteiden laadun on eräin paikoin jo todettu heikentyneen (kalojen sairastuminen, marjojen kuivuminen). Länsimaisempaan ruokavalioon siirtyminen lisää diabeteksen, liikalihavuuden sekä sydän- ja verisuonitautien riskiä. Edellä kuvattujen ilmaston ja luonnon järjestelmien muutosten odotetaan aiheuttavan monia yhteiskunnallisia vaikutuksia koko arktisella alueella. Kansanterveydelliset vaikutukset Kansanterveydellisiä huolenaiheita ovat myös merijään ohenemisesta ja muista ympäristön muutoksista aiheutuvien onnettomuusriskien kasvu sekä terveysongelmat, jotka aiheutuvat viemäröinnin ja muun kunnallistekniikan heikentymisestä ikiroudan sulamisen seurauksena. Vaikutukset riistalaumoihin Karibu- ja porolaumojen vaellusreitteihin, lisääntymisalueisiin ja ravinnonsaantiin kohdistuu erilaisia ilmastoon liittyviä muutoksia, kun lumi- ja jokien jäätymisolosuhteet muuttuvat. Tämä taas vaikuttaa ihmisiin, jotka metsästävät ja hoitavat näitä eläimiä. 18
Luonnonvarojen parempi saatavuus Arktisten luonnonvarojen, kuten merenpohjan öljyn, maakaasun ja joidenkin mineraalien saatavuus todennäköisesti paranee merijään vetäytyessä, mistä seuraa uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia ympäristöongelmia. Jäiden lisääntyvä liikkuminen voi aluksi vaikeuttaa toimintaa. Merikalastuksen kasvu Eräiden suurten arktisten merikalastusalueiden, muun muassa sillin ja turskan pyyntivesien, tuottavuus todennäköisesti kasvaa ilmaston lämmetessä. Monien kalalajien esiintymisalueet ja vaellusreitit tulevat erittäin todennäköisesti muuttumaan. Nykyisin lumi sulaa keväällä entistä aikaisemmin. Järvet, joet ja suot jäätyvät syksyllä paljon myöhemmin. Poronhoito käy hankalaksi, kun jää on ohutta eikä kanna. - Talvet ovat nykyään paljon lämpimämpiä kuin ennen. Joskus talvella sataa vettä. Tätä ei olisi ikinä voinut odottaa, emmekä me ole valmistautuneet tällaiseen. Tämä on hyvin outoa. - Vuoden kulku on häiriintynyt pahasti, ja se vaikuttaa haitallisesti poronhoitoon. Larisa Avdejeva Maakuljetusten häiriytyminen Roudan sulaminen haittaa jo paikoin maakuljetuksia ja putkia, ja ongelma todennäköisesti tulee laajenemaan. Öljyn ja maakaasun poraus sekä metsäteollisuus tulevat kärsimään siitä, että kausi, jolloin jäätynyttä tundraa ja jääteitä voidaan käyttää kuljetuksia varten, tulee lyhenemään. Tämä vaikuttaa myös pohjoisiin yhteisöihin, joihin elintarvikkeita kuljetetaan jäätyneitä teitä pitkin. Lovozero, Venäjä Pohjoisen makeanveden kalastuksen heikkeneminen Arktiseen ilmastoon sopeutuneiden kalalajien odotetaan vähenevän ja kuolevan sukupuuttoon paikallisesti tai maailmanlaajuisesti. Ilmaston lämpeneminen uhkaa paikalliselle ruokavaliolle tärkeitä kalalajeja, muun muassa nieriää ja siikaa. Maanviljelyksen ja metsäteollisuuden tehostuminen Maanviljelys ja metsäteollisuus tulevat todennäköisesti kasvamaan, kun ravinnonja puuntuotantoon sopivat alueet laajenevat pohjoiseen pitemmän ja lämpimämmän kasvukauden sekä lisääntyneen sademäärän ansiosta. 19
Katsaus arktisen alueen osa-alueisiin IV III I II Arktinen alue on laaja ja monimuotoinen, ja sen osa-alueiden ilmastot vaihtelevat merkittävästi. Viime aikoina ilmaston lämpeneminen on ollut eräillä osa-alueilla dramaattisempaa kuin muualla. Esimerkiksi Labradorinmerta ympäröivillä Kanadan ja Grönlannin alueilla lämpeneminen ei ole vielä ollut yhtä voimakasta kuin muualla arktisella alueella, vaan nämä seudut ovat päinvastoin viilentyneet. Tulevassa ilmastonmuutoksessa ennustetaan myös olevan alueellista vaihtelua. Eliökanta ja yhteisöt vaikuttavat myös siihen, millaisia paikallisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella on ja mitkä näistä vaikutuksista ovat eri osa-alueilla merkittävimpiä. ACIA:a varten määriteltiin neljä eri osa-aluetta ja tarkasteltiin eräitä niihin kohdistuneita vaikutuksia. Kyseessä ei ole kattava arviointi ilmastonmuutoksen vaikutuksista kyseisillä osa-alueilla, eikä tässä arvioida sitä, mitkä muutokset ovat merkittävimpiä. Tässä esitellään vain lyhyesti arvioinnissa esille tulleita tärkeitä esimerkkejä. Jotkut vaikutukset ovat tärkeitä kaikilla osa-alueilla, mutta toiston välttämiseksi niitä ei käsitellä jokaisen osa-alueen osalta erikseen. Muissa arvioinneissa, joista jotkut ovat jo käynnissä, tullaan tarkastelemaan tiettyjen toimintojen, kuten öljynporauksen vaikutuksia näihin arktisen alueen seutuihin. Eri osa-alueisiin tulevaisuudessa kohdistuvien vaikutusten arvioinnin pohjana käytettiin ilmastonmuutoksen ennusteita, jotka puolestaan perustuivat ensisijaisesti maailmanlaajuisiin ilmastomalleihin. Sitä mukaa kuin alueelliset ilmastomallit kehittyvät ja niiden käyttö yleistyy, paikallisia ja alueellisia muutoksia voidaan arvioida tarkemmin. ACIA:ssa ilmastonmuutoksen ominaisuuksia ja niiden vaikutuksia on tarkasteltava melko laajassa alueellisessa mittakaavassa, sillä mittakaavan pienentäminen vähentää ennusteiden varmuutta ja tarkkuutta. OSA-ALUE I Itä-Grönlanti, Islanti, Norja, Ruotsi, Suomi, Luoteis-Venäjä ja näihin liittyvät merialueet I Ympäristö. On erittäin todennäköistä, että kasvi- ja eläinlajit leviävät pohjoisemmaksi ja että tundra paikoin häviää mantereelta kokonaan. Alavilla rannikkoalueilla tulvavaara kasvaa, kun merenpinta nousee ja merijää vetäytyy. Talous. Merten öljy-, maakaasu- ja mineraaliluonnonvarojen saatavuus todennäköisesti paranee merijään vetäytyessä. Pohjois-Atlantin ja arktisen alueen kalavesien tuottavuus todennäköisesti paranee, kun perinteiset lajit lisääntyvät ja eteläiset lajit siirtyvät pohjoisemmaksi. Ihmiset. Lumipeitteen väheneminen ja lumiolojen muutos todennäköisesti haittaa poronhoitoa. Perinteisestä eläintenhoidosta tulee todennäköisesti riskialttiimpaa ja vaikeammin ennustettavaa. Eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja alkaa todennäköisesti esiintyä. 20
OSA-ALUE II Siperia ja siihen liittyvät merialueet Ympäristö. Metsät todennäköisesti muuttuvat merkittävällä tavalla, kun ilmasto lämpenee, ikirouta sulaa ja metsäpalojen ja hyönteisten vaikutukset lisääntyvät. On erittäin todennäköistä, että metsät ja pensaikot valtaavat tundran monin paikoin. Eliöstö siirtyy pohjoiseen päin, ja jokien virtaamat lisääntyvät. II Talous. On erittäin todennäköistä, että merijään vetäytyminen pidentää laivaliikenteen kautta pohjoisella reitillä, mistä seuraa sekä talouden mahdollisuuksia että saasteriskejä. Merenpohjan öljy- ja kaasuvarantojen saatavuus todennäköisesti kasvaa, mutta aallokkojen voimistuminen saattaa haitata toimintaa. Ihmiset. Ikiroudan sulaminen aiheuttaa jo nyt vakavia vaurioita rakennuksille ja teollisuuslaitoksille, ja tämän ennustetaan jatkuvan. Jokien jääpeitteen keston lyheneminen ja ikiroudan sulaminen tulevat todennäköisesti haittaamaan porojen vaellusreittejä, mikä puolestaan vaikuttaa alkuperäiskansojen perinteisiin elinkeinoihin. OSA-ALUE III Tshukotka, Alaska, Kanadan läntinen arktinen alue ja näihin liittyvät merialueet Ympäristö. Ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka luonnon monimuotoisuudelle on suurimmillaan juuri tällä seudulla, koska seudulla esiintyy eniten arktisen alueen uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Metsäpalojen ja hyönteisten odotetaan aiheuttavan yhä enemmän metsävahinkoja. Alavat rannikkoalueet kärsivät tulvista entistä useammin. Talous. Ikiroudan sulaminen ja rannikon eroosio vahingoittaa infrastruktuuria. Merijään vetäytyminen parantaa meriliikenteen kulkua pohjoisille rannikoille. Roudan sulaminen haittaa maakuljetuksia talvella. Perinteiset paikalliset elinkeinot, jotka perustuvat ilmastonmuutoksille herkkiin luonnonvaroihin (mm. jääkarhut ja hylkeet), kärsivät melko varmasti ilmaston lämpenemisestä. III Ihmiset. Merijään vetäytymisestä aiheutuva rannikon eroosio, merenpinnan nousu ja ikiroudan sulaminen pakottavat erittäin todennäköisesti joitakin kyliä muuttamaan toisaalle ja lisäävät muihin kyliin kohdistuvia paineita. Jäällä elävien eläinten väheneminen ja metsästämisen lisääntyvät riskit uhkaavat alkuperäiskansojen ravinnonhankintaa ja perinteistä elämäntapaa. OSA-ALUE IV Kanadan keskinen ja itäinen arktinen alue, Länsi-Grönlanti ja näihin liittyvät merialueet IV Ympäristö. Grönlannin mannerjäätikkö tulee todennäköisesti sulamaan enemmän kuin koskaan ennen, minkä seurauksena paikallinen ympäristö muuttuu ja merenpinta nousee maailmanlaajuisesti. Alavat rannikkoalueet kärsivät entistä useammin tulvista merenpinnan nousun ja hyökyaaltojen vuoksi. Talous. Merijään kutistuminen tulee luultavasti lisäämään Luoteisväylän laivaliikennettä, mikä tarjoaa taloudellisia mahdollisuuksia, mutta lisää öljyvahingoista ja muista onnettomuuksista aiheutuvan saastumisen riskiä. Seudulle saattaa siirtyä eteläisempien vesien kalalajeja kuten kolja, silli ja tonnikala. Järvitaimen ja muut makeanveden kalalajit kärsivät, mikä vaikuttaa paikalliseen ravinnon hankintaan, urheilukalastukseen ja matkailuun. Ihmiset. Eräiden alkuperäiskansojen ja erityisesti inuitien ravinnonhankinta ja metsästyskulttuuri voivat vaikeutua suuresti, kun merijään vetäytyminen ja lämpenemisen muut seuraukset vähentävät perinteisen ravinnon saatavuutta. Merenpinnan nousu ja hyökyaaltojen lisääntyminen voi pakottaa alavilla merenrannoilla sijaitsevat yhteisöt muuttamaan, millä on merkittäviä sosiaalisia 21 vaikutuksia.