KIRJALLINEN KYSYMYS 1402/2010 vp Vekaranjärven varuskunnan ampumaradan meluhaitan vähentäminen Eduskunnan puhemiehelle Kouvolassa sijaitsevan Vekaranjärven varuskunnan keveiden aseiden ampumarata sijaitsee kasarmialueen välittömässä läheisyydessä ja on ollut ilman asianmukaisia ja voimassa olevia lupia käytössä. Rata on sijoitettu siten, että ampumasuunta on koilliseen ja suuntautuu välittömästi siviilialueelle, joka alkaa välittömästi ampumapenkan takaa. Tämän vuoksi ampumamelu suoritettujen mittausten perusteella suuntautuu Pesäntäjärvelle ja Vekaranjärvelle, joilla on sekä olemassa olevaa että suunniteltua loma-asutusta. Ampumameluun vedoten Kaakkois-Suomen ympäristökeskus valituksellaan vaikutti siihen, että Valkealan kunnanvaltuuston hyväksymä ja jo vuonna 1997 hyväksytyin perustein valmisteilla ollut rantayleiskaava ei tullut voimaan. Tässä yhteydessä puolustusvoimat on hakenut ympäristölupaa myös uudelle radalle, joka on tarkoitus sijoittaa Pahkajärven ampuma-alueelle, kuitenkin aivan alueen siviilirajalle siten, että senkin ampumamelut siirtyvät siviilialueille, erityisesti Pesäntäjärvelle. Vekaranjärvi ja Pesäntäjärvi ovat Pyöriälän kylän ainoita käytettävissä olevia virkistysalueita ja ne ovat olleet samojen sukujen hallussa jo 1600-luvulta lähtien. Koska ampumamelu aiheuttaa kohtuutonta häiriötä olemassa olevalle loma-asutukselle ja ylittää ampumamelulle asetetun ohjearvon, Pyöriälän kylän yksityiset maanomistajat ovat esittäneet, että puolustusvoimat etsisi uudelle ampumaradalle sellaisen sijaintipaikan, josta ei aiheudu ampumamelun tuomaa haittaa yksityisille alueille, kun joka tapauksessa on tarkoitus rakentaa uusi ampumarata. Näitä ehdotuksia ei kuitenkaan ole otettu vakavasti tutkittavaksi. Maanomistajat ovat edelleenkin sitä mieltä, että koska puolustusvoimilla on käytössään Vekaranjärven ja Pahkajärven alueella yli 5 000 hehtaaria maata, uudelle ampumaradalle voisi löytyä sellainen sijainti, joka ei tuota meluhaittoja yksityisille alueille. On olemassa vaara, että jos asiassa ei löydy ratkaisua, hyviksi puolustusvoimien taholta mainostetut suhteet kärjistyvät siihen pisteeseen, että maanomistajat tulevat suhtautumaan puolustusvoimien harjoitteluun varuskunnan lähialueilla hyvin kielteisesti. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Vekaranjärven varuskunnan ampumaratojen meluhaittoja voidaan vähentää siten, että se mahdollistaa alueen välittömässä läheisyydessä olevan rantayleiskaavan vahvistamisen ja uuden suunnitteilla olevan ampumaradan sijoittamisen niin, että siitä aiheutuu ampumamelua alueen asukkaille ja lomaasutukselle mahdollisimman vähän? Versio 2.0
Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2011 Markku Laukkanen /kesk 2
Ministerin vastaus KK 1402/2010 vp Markku Laukkanen /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1402/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Vekaranjärven varuskunnan ampumaratojen meluhaittoja voidaan vähentää siten, että se mahdollistaa alueen välittömässä läheisyydessä olevan rantayleiskaavan vahvistamisen ja uuden suunnitteilla olevan ampumaradan sijoittamisen niin, että siitä aiheutuu ampumamelua alueen asukkaille ja lomaasutukselle mahdollisimman vähän? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ampumatoimintaan käytetään puolustusvoimien, ampuma- ja metsästysyhdistyksien, kuntien ja yksityisten yritysten ylläpitämiä ampumaratoja. Toimivia ampumaratoja on noin 650, joista puolustusvoimien käytössä noin 50. Ampumaratoja käyttävät metsästäjät, ampumaurheilijat, muut ammuntaa harrastavat, varusmiehet ja ammatissaan ampumataitoa tarvitsevat, kuten poliisit sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen henkilökunta. Ampumaratoja tarvitaan, jotta ampuminen ja taitojen kehittäminen voi tapahtua valvotusti sille tarkoitetulla ja suunnitellulla alueella. Valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sisältävät seuraavan puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueita koskevan erityistavoitteen: "Alueiden käytön suunnittelussa on otettava huomioon maanpuolustuksen ja rajavalvonnan tarpeet ja turvattava riittävät alueelliset edellytykset muun muassa varuskunnille ja ampuma- ja harjoitusalueille. Samalla on huomioitava muun yhdyskuntarakenteen, elinympäristön laadun ja ympäristöarvojen asettamat vaatimukset.", sekä seuraavan melusta johtuvien haittojen ehkäisyä ja vähentämistä koskevan erityistavoitteen: "Alueiden käytössä on ehkäistävä melusta aiheutuvaa haittaa ja pyrittävä vähentämään jo olemassa olevia haittoja. Uusia asuinalueita tai muita melulle herkkiä toimintoja ei tule sijoittaa melualueille ilman, että riittävä meluntorjunta varmistetaan." Suomen ampumaratakanta on osittain vanhaa, jopa ennen itsenäisyytemme aikaa. Ratojen perustamista ja niiden teknisiä rakenteita ei ole arvioitu tuolloin nykyaikaisen ympäristölainsäädännön lähtökohdista. Radan perustamisajankohtaa myöhempi kaavoitus on myös saattanut tuoda aikanaan asutuksesta kauempana sijaitsevat radat asutuksen lähelle. Ympäristönsuojelulain mukainen lupa tarvitaan toiminnoille, jotka voivat aiheuttaa ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ulkona sijaitsevat ampumaradat tarvitsevat ympäristönsuojelulain (86/2000) ja -asetuksen (169/2000) mukaan toiminnalleen ympäristöluvan. Ampumaratojen ympäristöluvan käsittelystä ja myöntämisestä vastaavat kunnan ympäristönsuojeluviranomaiset ja puolustusvoimien osalta aluehallintovirastot. Ampumaratamelu syntyy lähinnä laukausäänestä ja luodin lentoäänestä, jotka koetaan usein häiritseväksi ja epämiellyttäväksi. Ampumaradat ovat yleensä käytössä huhtikuusta lokakuuhun ja toiminta keskittyy arki-iltoihin ja viikonloppuihin, jonka vuoksi melun häiriövaikutus korostuu. Ampumaradan melualueen laajuus vaihtelee ratakohtaisesti. Suojavyöhykkeiden koon 3
Ministerin vastaus tarve voidaan arvioida laskennallisesti ja/tai mittauksin. Ampumaratamelun haittavaikutusten syntyminen voidaan estää tai minimoida oikeanlaisella suunnittelulla ja toimintojen sijoittelulla sekä ratojen suuntaamisella. Ratojen meluvaikutuksia voidaan vähentää radan käyttöaikaa tai -määrää koskevilla rajoituksilla ja asevalinnoilla. Aseiden melupäästöä voidaan pienentää luotiaseissa käyttämällä äänenvaimenninta ja aliäänipatruunoita. Melua voidaan torjua myös rakenteellisilla ratkaisuilla kuten, meluvalleilla, - aidoilla, -seinillä sekä kulisseilla ja ampumakatoksilla. Ympäristölupamenettelyn yhteydessä ampumaradan ympäristövaikutukset selvitetään. Melun haittavaikutusten osalta arviointi suoritetaan laskentamallein ja mittauksin. Saatuja tuloksia verrataan ampumaradoille annettuihin melutason ohjearvoihin (53/1997). Ohjearvojen ylittyessä asumiseen käytettävillä tai muilla ohjearvon soveltamisalueilla lupaviranomainen edellyttää meluntorjuntatoimenpiteitä ampumaradalla tai toiminta-ajan rajoittamista meluhaitan minimoimiseksi. Ympäristönsuojelulain valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jotka valvovat toiminnan lupamääräysten toteutumista. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut ympäristöluvat Vekaranjärven ampumaradalle ja Pahkajärven monitoimiampumaradoille 11.2.2011. Ympäristöluvassa on annettu määräyksiä mm. ampumaratatoiminnan melutasoille ja luvan saajan on esitettävä selvitys meluraja-arvoihin pääsemiseksi 1.1.2015. Ympäristölupapäätöksistä on valitettu Vaasan Hallinto-oikeuteen. Pahkajärven ampuma-alueella ei ole ympäristölupaa, eikä Karjalan Prikaatia ole edellytetty hakemaan lupaa. Ympäristönsuojelulain nojalla ELY-keskus voi edellyttää toiminnanharjoittajaa hakemaan ympäristölupaa. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on katsonut, että Puolustusvoimien ampumaharjoittelutoiminnasta aiheutuva melutilanne ei ole Pohjois-Valkealan alueella muuttunut tilanteesta, josta Kouvolan Hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa aiemmasta kaavaratkaisusta. ELY-keskus ei ole katsonut tässä vaiheessa järkeväksi Pohjois-Valkealan rantaosayleiskaavan kaavoitusprosessin uudelleen aloittamista. Kaavoitusprosessin uudelleen aloittamista on ajateltu pohdittavan uudelleen Puolustusvoimien ampumatoimintaa koskevien meluntorjuntaratkaisujen toteuduttua. Ympäristöministeriö asetti keväällä 2010 työryhmän (YM026:00/2010) laatimaan ehdotuksia ohjeiksi muun muassa siitä, mitä ympäristölupaviranomaisen tulisi lupaharkinnassa ottaa huomioon, mitä määräyksiä hyvän ampumaradan ympäristöluvan tulisi sisältää ja mitä tietoa hakemusvaiheessa tulisi luvanhakijalta edellyttää. Työryhmän toimikausi on 1.5.2010 30.6.2011. Työryhmä tekee yhteistyötä puolustusministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen ampumaratojen kansallista BAT-raporttia (paras käyttökelpoinen tekniikka) valmistelevan projektin kanssa. Työryhmässä ovat ympäristöministeriön ja ympäristöviranomaisten lisäksi edustettuina, opetusministeriö, puolustusministeriö, puolustusvoimat sekä Suomen Ampumaurheilufoorumi, Suomen kuntaliitto sekä Suomen ympäristökeskus. Ohjeistus tulee parantamaan menettelytavoiltaan ja vaatimuksiltaan yhtenäisempää lupakäytäntöä. Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta 2011 Asuntoministeri Jan Vapaavuori 4
Ministerns svar KK 1402/2010 vp Markku Laukkanen /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1402/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att bullerolägenheterna från de skjutbanor som används av garnisonen i Vekaranjärvi ska kunna minskas, så att strandgeneralplanen i områdets omedelbara närhet kan fastställas och den nya skjutbana som är under planering kan placeras så att den orsakar så lite buller som möjligt för områdets invånare och fritidsbosättning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: För skytte används försvarsmaktens, skytte- och jaktföreningars, kommuners och privata företags skjutbanor. Det finns ca 650 fungerande skjutbanor, av vilka ca 50 används av försvarsmakten. Skjutbanorna används av jägare, sportskyttar, andra som har skytte som hobby, beväringar och sådana som behöver skyttefärdigheter i sitt yrke, t.ex. poliser och personal inom försvarsmakten och gränsbevakningsväsendet. Skjutbanor behövs för att skytte och utveckling av färdigheterna ska kunna ske under övervakning på ett område som är planerat och avsett för ändamålet. Statsrådets beslut om riksomfattande mål för områdesanvändningen innehåller särskilda mål för försvarsmaktens skjut- och övningsområden. Enligt dem ska i samband med planeringen av områdesanvändningen försvarets och gränsbevakningens behov beaktas, och tillräckliga regionala förutsättningar ska garanteras för bl.a. garnisoner och skjut- och övningsområden. Samtidigt ska de krav iakttas som ställs på grund av samhällsstrukturen, livsmiljöns kvalitet och miljövärdena. Där anges också särskilda mål som gäller förebyggande och minskning av bullerolägenheter. Enligt dem ska olägenheter i form av buller förebyggas och befintliga olägenheter om möjligt minimeras inom områdesanvändningen. Nya bostadsområden och andra verksamheter som är bullerkänsliga ska inte planeras i bullerområden, om man inte kan garantera att bullerbekämpningen är tillräcklig. En del av skjutbanorna i Finland är gamla, t.o.m. från tiden innan självständigheten. På den tiden har man inte haft de utgångspunkter som finns i den nutida miljölagstiftningen när man har planerat anläggandet av en skjutbana och dess tekniska konstruktion. Det kan också hända att planläggning som gjorts efter att banan anlagts har fört bosättningen närmare banan än den ursprungligen var. Ett tillstånd i enlighet med miljöskyddslagen behövs för sådan verksamhet som medför risk för förorening av miljön. Även för utomhus belägna skjutbanor och deras verksamhet behövs miljötillstånd enligt miljöskyddslagen (86/2000) och miljöskyddsförordningen (169/2000). De kommunala miljövårdsmyndigheterna svarar för behandlingen och beviljandet av miljötillstånd för skjutbanor, medan regionförvaltningsverken svarar för tillstånden till försvarsmakten. Bullret från skjutbanor uppkommer i främsta hand när skottet avlossas och när projektilen flyger genom luften. Dessa ljud upplevs ofta som störande och obehagliga. Skjutbanor är i allmänhet i användning från april till oktober och verksamheten är koncentrerad till vardagskvällar och veckoslut, vilket gör att bullrets störande effekt är ännu mer framträdande. Storleken på en skjut- 5
Ministerns svar banas bullerområde varierar. Hur stora skyddszoner som behövs kan bedömas kalkylmässigt och/eller med hjälp av mätningar. De olägenheter som uppkommer av bullret från en skjutbana kan undvikas eller minimeras med rätt planering och placering av verksamheten och genom att rikta banorna. De bullerolägenheter som banorna orsakar kan minskas genom valet av vapen eller genom begränsningar av när och hur mycket banan får användas. Ljudet från kulvapen kan minskas genom att man använder ljuddämpare och underljudsammunition. Buller kan även bekämpas med hjälp av byggnadstekniska lösningar som bullervallar, bullerstaket, bullerväggar och kulisser samt överbyggda avskjutningsplatser. I samband med miljötillståndsförfarandet utreds skjutbanans miljökonsekvenser. När det gäller bullerolägenheterna görs bedömningen med hjälp av beräkningsmodeller och mätningar. Resultaten av dessa jämförs med de riktvärden som getts för bullernivåer från skjutbanor (53/1997). Om riktvärdena överstigs på bostadsområden eller andra områden som de tillämpas på, kräver tillståndsmyndigheten att bullerbekämpningsåtgärder vidtas på skjutbanan eller att användningstiden begränsas för att minimera bullerolägenheterna. Tillsynsmyndigheter enligt miljöskyddslagen är närings-, trafik- och miljöcentralen och den kommunala miljövårdsmyndigheten, som båda övervakar att tillståndsvillkoren för en verksamhet uppfylls. Regionförvaltningsverket i Södra Finland har den 11 februari 2011 utfärdat miljötillstånd för skjutbanan i Vekaranjärvi och för skjutbanorna i Pahkajärvi, som är avsedda för flera olika användningsändamål. I miljötillståndet ingår villkor om bl.a. bullernivån för verksamheten på skjutbanorna, och den som har fått tillståndet måste senast den 1 januari 2015 presentera en utredning om hur gränsvärdena ska nås. Miljötillståndsbesluten har överklagats hos Vasa förvaltningsdomstol. Skjutområdet i Pahkajärvi saknar miljötillstånd, och Karelska Brigaden har inte heller förutsatts söka något tillstånd. Med stöd av miljöskyddslagen kan närings-, trafik- och miljöcentralen kräva att verksamhetsutövaren söker miljötillstånd. Närings-, trafik- och miljöcentralen i Sydöstra Finland har ansett att situationen med bullret från försvarsmaktens skjutövningar i området i norra Valkeala inte har förändrats jämfört med hur den var när Kouvola förvaltningsdomstol avgjorde ett ärende som gällde en tidigare planlösning. Närings-, trafik- och miljöcentralen har inte ansett det vettigt att i detta skede på nytt påbörja en planläggningsprocess för en stranddelgeneralplan för norra Valkeala. Man har haft för avsikt att ompröva om man ska påbörja planläggningsprocessen på nytt efter att försvarsmakten har genomfört bullerbekämpningsåtgärder för sin skjutverksamhet. Våren 2010 tillsatte miljöministeriet en arbetsgrupp (YM026:00/2010) med uppgift att utarbeta förslag till anvisningar om bl.a. vad miljötillståndsmyndigheterna ska beakta vid miljötillståndsprövningar, vilka bestämmelser som ska ingå i ett miljötillstånd för en bra skjutbana och vilka uppgifter som i ansökningsskedet ska krävas av dem som söker tillstånd. Arbetsgruppen är tillsatt för tiden 1.5.2010 30.6.2011. Den samarbetar med försvarsministeriet och med Finlands miljöcentrals projekt inom vilket den nationella rapporten om bästa tillgängliga teknik för skjutbanor bereds. Utöver företrädare för miljöministeriet och miljömyndigheterna består arbetsgruppen även av företrädare för undervisningsministeriet, försvarsministeriet, försvarsmakten, forumet för sportskytte i Finland (Suomen Ampumaurheilufoorumi), Finlands Kommunförbund och Finlands miljöcentral. Anvisningarna kommer att förbättra tillståndspraxis och göra den enhetligare i fråga om förfaranden och krav. Helsingfors den 13 april 2011 6 Bostadsminister Jan Vapaavuori