Koherenssin tunne ja työttömyys

Jaana Vastamäki Koherenssin tunne ja työttömyys Väitöskirjatutkimuksen keskeisiä tuloksia Helmikuu 2010 1

Tiivistelmä Tämä väitöstutkimus selvitti koherenssin tunteen eli elämänhallintakyvyn roolia työttömien hyvinvoinnissa ja uudelleentyöllistymisessä sekä sitä, miten yksilöitä tukevat interventiot muuttivat koherenssin tunnetta. Työ toteutettiin Kuopion yliopiston ja saksalaisen Erlangen-Nürnbergin yliopiston yhteistyössä. Koherenssin tunne tarkoittaa yksilön kykyä nähdä ympäristönsä ja eteen tulevat tilanteet ymmärrettävinä, hallittavina ja mielekkäinä. Vahva koherenssin tunne on yhteydessä hyvään terveyteen ja vahvaan stressinhallintakykyyn. Koherenssin eli elämänhallinnan tunteen oletetaan olevan melko pysyvä yksilön ominaisuus, jossa kuitenkin voi tapahtua muutoksia merkittävien elämäntilanteiden muutosten sekä terapeuttisten interventioiden seurauksena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työttömien henkilöiden koherenssin tunne on matalampi kuin työssä olevien henkilöiden tai muun väestön koherenssi. Työllisyysintervention avulla koherenssin tunnetta voidaan kuitenkin vahvistaa. Suurimmat positiiviset muutokset havaittiin niillä, jotka olivat löytäneet uuden työpaikan kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluessa. Eniten interventiosta hyötyivät henkilöt, joiden työttömyys oli jatkunut pitkään ja joilla ei ollut ammatillista koulutusta. Interventiolla oli myös negatiivisia vaikutuksia niiden henkilöiden kohdalla, joiden työkyky oli alentunut ja joiden coping- eli stressitilanteista selviytymisen resurssit olivat heikot. Tutkimus selvitti myös työttömyyden aikaisten riskitekijöiden ja psyykkisen oirehdinnan yhteyttä. Tällaisia riskitekijöitä ovat heikentynyt työkyky, alkoholin ongelmakäyttö ja taloudelliset vaikeudet. Psyykkinen oirehdinta oli voimakkaampaa niillä, jotka altistuivat riskitekijöille työttömyyden aikana. Heikentynyt koherenssin tunne puolestaan välitti riskitekijöiden negatiivisia vaikutuksia edelleen hyvinvointiin. Koherenssin tunteella todettiin olevan yhteys myös työttömyydestä irtautumiseen. Vahva koherenssi ennusti uudelleentyöllistymistä ja opintojen aloittamista kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluessa. Koherenssin tunne lisäsi työttömyydestä irtautumisen todennäköisyyttä siten, että se vähensi psyykkistä oirehdintaa, mikä taas vuorostaan lisäsi työhön paluun todennäköisyyttä. Tutkimuksen tulokset auttavat ymmärtämään työttömyyden aikana koetun psyykkisen oirehdinnan syitä. Heikentynyt koherenssi sekä työttömyyden aikaiset riskitekijät ovat oirehdinnalle altistavia tekijöitä. Koherenssin tunnetta voidaan vahvistaa työllisyysinterventioiden avulla ja vahva koherenssi puolestaan edistää uudelleentyöllistymistä ja psyykkistä hyvinvointia. Tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi työttömille suunnattujen tukipalveluiden kehittämisessä. Tutkimukseen vastasivat Itä-Suomessa työhön paluuta tukeviin interventiohankkeisiin osallistuneet työttömät työnhakijat. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusotetta. 2

Sisällysluettelo Sisällysluettelo... 3 1 Johdanto... 4 1.1 Työttömyys ja psyykkinen hyvinvointi... 4 1.2 Koherenssin tunne... 5 1.3 Koherenssin tunne ja työttömyys... 6 2 Tutkimusten toteutus... 8 2.1 Ensimmäinen aineisto... 8 2.2 Toinen aineisto... 9 3 Koherenssin tunteen muutokset työllisyysintervention seurauksena... 12 3.1 Käytetyt mittarit... 12 3.2 Tulokset... 13 4 Työttömyyden aikaiset riskitekijät, psyykkinen hyvinvointi ja koherenssin tunne... 16 4.1 Käytetyt mittarit... 17 4.2 Tulokset... 17 5 Koherenssin tunne ja uudelleen työllistyminen... 19 5.1 Tulokset... 20 6 Tulosten yhteenveto... 22 7 Lähteet... 23 3

1 Johdanto 1.1 Työttömyys ja psyykkinen hyvinvointi Työttömyys on sekä yksilöllinen että yhteiskunnallinen ongelma. Työttömyys on yhteydessä psykologisiin ongelmiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuuteen ja psykosomaattisiin oireisiin (e.g. Brenner & Starrin, 1988; Frese & Mohr, 1987; Lahelma, 1989; Leana & Feldman 1990, 1995; Price, van Ryn, & Vinokur, 1992; Warr & Jackson, 1985; Warr, Jackson, & Banks, 1988; Viinamäki, Koskela, & Niskanen, 1993; Vinokur & Schul, 2002) sekä kohonneeseen sairastavuuteen (e.g. Brenner, 1973). Tähän mennessä jo lukuisat tutkimukset ovat selvittäneet työttömyyden ja psyykkisten ongelmien välisiä yhteyksiä. Työllisiin henkilöihin verrattuna työttömillä henkilöillä on paitsi heikompi psyykkinen hyvinvointi myös enemmän fyysisen terveyden ongelmia. Pitkäaikaistyöttömät kärsivät eniten terveysongelmista (McKee-Ryan, Song, Wanberg, & Kinicki, 2005). Työttömistä henkilöistä 34 prosentilla on psyykkisiä ongelmia, kun taas työssä olevien henkilöiden kohdalla vastaava luku on vain 16 % (Paul & Moser, 2009). Riskiryhmässä ovat erityisesti miehet, jotka kärsivät naisia enemmän työpaikan menettämisestä. Heikko työttömyysturva on myös riskitekijä, joka lisää psyykkistä kuormitusta. Aikaisempi tutkimus on myös selvittänyt, aiheuttaako työttömäksi jääminen psyykkistä oirehdintaa vai jäävätkö psyykkisesti oirehtivat helpommin työttömäksi. Paulin ja Moserin (2009) tutkimus vahvistaa molempien selitysten olevan paikkaansa pitäviä, vaikkakin työttömäksi jäämisellä on suurempi vaikutus mielenterveyteen kuin päinvastoin. Työttömäksi jääminen ei kuitenkaan ole samankaltainen kokemus kaikille henkilöille. Paulin (2005) meta-analyyttisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että jotkut yksilöt reagoivat työn menetykseen erittäin negatiivisesti, kun taas toiset reagoivat jopa positiivisesti. Koska tulokset eivät ole keskenään yhteneviä, antaa tämä syyn tutkia tekijöitä, jotka voivat selittää työttömäksi joutumisen erilaista kokemista. 4

1.2 Koherenssin tunne Coping- eli stressinhallinnan teoriat pyrkivät selittämään yksiköiden erilaisia reaktioita stressitekijöihin. Coping-teoria, jota on sovellettu työperäisen stressin tutkimuksissa, on Aaron Antonovskyn (1979, 1987a) kehittämä koherenssin tunne. Teorian mukaan yksilön terveys liittyy hänen voimavaroihinsa. Henkilöt, joiden stressin hallinnan voimavarat ovat vahvat, pystyvät tulemaan toimeen stressitekijöiden kanssa, kun taas henkilöt, joiden resurssit ovat heikentyneet, ovat alttiita stressin aiheuttamille terveyshaitoille. Antonovskyn (1987a) mukaan yksilölliset voimavarat muodostavat yhdessä koherenssin tunteen. Koherenssin tunteen vahvuus vaikuttaa myös ongelmatilanteiden tulkintaan. Heikon koherenssin yksilöt tulkitsevat esimerkiksi työn menettämisen vakavaksi ongelmaksi, kun taas vahvan koherenssin yksilöt voivat pitää samaa tilannetta esimerkiksi mahdollisuutena suuntautua uudellen työurallaan. Aaron Antonovskyn (1979) innovatiivinen idea oli selvittää, miksi ihmiset säilyvät terveinä voimakkaista stressitekijöistä huolimatta, kun taas perinteisesti oli selvitetty mistä sairastavuus johtuu. Koherenssin tunne on yksilön kokonaisvaltainen, pysyvä, vaikkakin dynaaminen varmuuden tunne siitä, että sekä sisäinen ja ulkoinen ympäristö ovat ennustettavissa ja että asioiden sujuminen niin hyvin kuin voidaan järkevästi olettaa, on todennäköistä (Feldt, 1997, 47). Koherenssin tunteesta on käytetty myös nimityksiä elämänhallinta ja elämänhallintakyky. Koherenssin tunne käsittää kolme osatekijää: ymmärrettävyys, hallittavuus ja mielekkyys. Ymmärrettävyys tarkoittaa yksilön varmuuden tunnetta siitä, että mitään yllättävää tai negatiivista ei tule tapahtumaan ja mikäli näin tulisikin käymään, tilanteista voi selvitä. Hallittavuuden tunne vuorostaan viittaa yksilön stressin hallinnan resursseihin ja tunteeseen siitä, että omistaa kaikki tarvittavat resurssit ja tarpeen tulessa pystyy niitä hyödyntämään. Mielekkyyden tunne syntyy, kun yksilö kokee elämänsä ja siihen liittyvien tapahtumien olevan mielekkäitä myös emotionaalisesti, ei ainoastaan kognitiivisesti. Mielekkyys on koherenssin tunteen keskeinen elementti ja sen motivationaalinen perusta. Jos mielekkyyden tunne puuttuu, on myös hallittavuuden ja ymmärrettävyyden tunteilla taipumus heikentyä. Koherenssin tunteen perustan muodostavat stressin hallinnan resurssit. Antonovsky (1987a) korostaa, että nämä resurssit voivat olla erilaisia eri yksilöillä. Resursseja ovat esimerkiksi materiaaliset resurssit, älykkyys, vahva identiteetti, sosiaalinen tuki, 5

uskonto tai elämän filosofia, sekä terveyttä ylläpitävät elämäntavat. Osa resursseista on siis yksilöstä itsestään lähteviä (kuten terveyskäyttäytyminen) ja osaan taas vaikuttavat muut ihmiset (kuten sosiaalinen tuki). Koherenssin tunne on linkki yksilön stressin hallinnan resurssien ja terveydentilan välillä. Vahvat resurssit muodostavat vahvan koherenssin, joka taas edistää yksilön terveyttä. Koherenssin tunteen on oletettu olevan melko pysyvä yksilön ominaisuus. Merkittävät elämäntilanteen muutokset voivat kuitenkin muuttaa yksilön koherenssia. Positiiviset muutokset elämäntilanteessa, kuten esimerkiksi vakavasta sairaudesta parantuminen (Karlsson, Berglin, & Larsson, 2000), voivat saada aikaan koherenssin vahvistumisen, kun taas negatiiviset kokemukset, kuten vakavat taloudelliset vaikeudet (Kivimäki, Vahtera, Elovainio, Lillirank, & Kevin, 2002), voivat johtaa koherenssin tunteen heikkenemiseen. Aikaisempi tutkimus on myös osoittanut, että koherenssin tunnetta voi vahvistaa terapeuttisen intervention avulla (Lillefjell & Jacobsen, 2007; Weissbecker, Salmon, Studts, Floyd, Dedert, & Sephton, 2002). 1.3 Koherenssin tunne ja työttömyys Antonovsky (1987b) on kuvannut työpaikan menetystä erityisen tuhoisaksi yksilön koherenssin tunteelle. Työn menettäminen tarkoittaa myös työpaikan ihmissuhteiden katkemista ja vaikeutta suunnitella elämäänsä eteenpäin, jotka ovat haitallisia kokemuksia koherenssin tunteen kannalta. Yhteisöllisyyden tunne ja mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ovat työelämään liittyviä positiivisia kokemuksia, jotka menetetään työn menettämisen myötä. Koherenssin tunnetta on tutkittu vasta vähän työttömyyden kontekstissa. Useimmat tutkimukset keskittyvät mittaamaan koherenssin vahvuutta työllisten ja työttömien ryhmissä. Tulokset osoittavat, että työttömien koherenssin tunne on heikompi verrattuna työssä olevien henkilöiden koherenssiin (Kabbe, Setterling, & Svensson, 1996; Matsushita, Ohki, Hamajima, & Matsushima, 2007; Niemelä, 2002; Starrin, Jönsson, & Rantakeisu, 2001; Volanen, Lahelma, Silventoinen, & Suominen, 2004). Seurantatutkimusten tulokset ovat epäyhteneviä: joissakin tutkimuksissa työn menettämisen on todettu vahingoittavan koherenssia (Volanen, Suominen, Lahelma, Koskenvuo, & Silventoinen, 2007) kun taas toisissa todetaan että henkilöt, joiden koherenssi on 6

alunperinkin heikko, menettävät helpommin työpaikkansa kuin vahvan koherenssin henkilöt (Feldt, Leskinen, & Kinnunen, 2005). Muutamat tutkimukset ovat selvittäneet työttömien terveydentilan ja koherenssin yhteyttä. Vahva koherenssi suojelee henkilöitä työttömyyden negatiivisilta terveysvaikutuksilta, kun taas heikko koherenssi altistaa niille (Hanse & Engström, 1999; Leino-Loison et al., 2004). Kaksi aikaisempaa tutkimusta on myös tarkastellut koherenssin muutoksia työllisyyshankkeeseen osallistumisen aikana. Suomessa tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että koherenssi pysyy vakaana interventiosta huolimatta (Juvonen-Posti, Kallanranta, Eksymä, Piirainen, & Keinänen-Kiukaanniemi, 2002), kun taas saksalaisessa tutkimuksessa havaittiin koherenssin tunteen positiivisia muutoksia (Richter & Nitsche, 2002). Jälkimmäisessä tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että muutokset eivät olleet pysyviä, vaan koherenssi palasi myöhemmin alkuperäiselle tasolleen. Seuraavassa esitetään tämän väitöskirjaprojektin keskeiset tulokset. Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitettiin, tapahtuuko koherenssin tunteessa muutoksia työllisyysinterventioon osallistumisen seurauksena. Toisessa tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat työttömyyden aikaiset riskitekijät, työttömien psyykkinen hyvinvointi ja koherenssin rooli näiden tekijöiden suhteessa. Kolmannessa tutkimuksessa keskityttiin koherenssin tunteen merkitykseen uudelleen työllistymisen ennustajana. 7

2 Tutkimusten toteutus Tutkimuksia varten kerättiin yhteensä kaksi aineistoa. Seuraavassa esitetään molempien aineistojen keräämistapa ja aineistojen kuvaus. Ensimmäistä aineistoa käytettiin tutkimuksessa, joka koski koherenssin tunteen vahvistumista työllisyysintervention seurauksena. Toista aineistoa käytettiin niissä tutkimuksissa, jotka käsittelivät työttömyyden aikaisia riskitekijöitä ja psyykkistä hyvinvointia sekä uudelleen työllistymistä. Kyselylomakkeilla kerätty aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmaa apuna käyttäen. Keskeiset analyysimenetelmät olivat toistomittaus ANOVA sekä lineaarinen ja logistinen regressioanalyysi. 2.1 Ensimmäinen aineisto Kaikki ensimmäisen tutkimuksen vastaajat osallistuivat Itä-Suomessa toteutettuun työllisyyshankkeeseen. Osallistujat olivat joko pitkäaikaistyöttömiä henkilöitä tai nuoria (alle 25 vuotiaita), vasta lyhyen aikaa työttöminä olleita, joilla ei ollut ammatillista koulutusta tai työkokemusta. Interventioprojekti tarjosi osallistujille monimuotoista tukea osallistujien tarpeet huomioiden. Interventio ei ainoastaan tukenut työnhakuprosessia, vaan myös osallistujien elämäntilannetta. Projekti tarjosi sekä työmarkkinoihin liittyviä palveluita, kuten koulutusta ja tuettua työllistämistä, sekä myös henkilökohtaista ohjausta elämäntilanteeseen liittyen. Verkostoitumisen kautta projektiin osallistuneet henkilöt voivat myös hyödyntää terveydenhuollon palveluita ja osallistua kuntoutustarveselvityksiin. Intervention alussa kaikki osallistujat ottivat osaa kaksi kuukautta kestäneeseen ryhmäohjaukseen, joka toteutettiin työmarkkinakoulutuksena. Ryhmäohjauksen tavoitteena oli kehittää osallistujien työnhakutaitoja ja heidän henkilökohtaisia resurssejaan. Kahden kuukauden starttivaiheen jälkeen osallistujat jatkoivat hankkeessa omia työmarkkinapolkujaan noudattaen. Osallistujien oli mahdollista esimerkiksi päivittää ammatillista koulutustaan tai osallistua terveys- ja kuntoutustarveselvityksiin. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa kaksi kertaa. Ensimmäinen aineistonkeruu tapahtui ryhmäohjauksen yhteydessä heti hankkeen alussa ja seurantakysely toteutettiin kuusi 8

kuukautta myöhemmin. Ensimmäinen aineistonkeruu toteutettiin vuonna 2002 ja toinen vuonna 2003. Tänä aikana alueen työttömyysaste vaihteli 14.1 %:sta 13.4 %:in (Pohjois-Savon TE-keskus, 2006). Ensimmäisellä mittauskerralla maaliskuusta joulukuuhun 2002, kyselyyn vastasivat kaikki tuona ajanjaksona projektissa aloittaneet henkilöt (N=125). Toisen aineistonkeruun aikana kyselylomake postitettiin vastaajille ja muistutuskirje seurasi kaksi viikkoa myöhemmin. Seuranta-ajan jälkeen vastausprosentti oli 62 % (N=77). Puuttuvien vastausten vuoksi kolme lomaketta poistetiin lopullisesta aineistosta ja lopullinen otoskoko oli N=74. Ensimmäiseen kyselyyn vastanneet henkilöt Vastaajista enemmistö oli miehiä (64.9 %; N=48). Vastaajien keski-ikä oli 35.46 vuotta ja vastaajat olivat 18-57 vuotiaita. Vastaajista reilulla kolmanneksella (37.8 %, N=28) ei ollut ammatillista koulutusta. Vastaajien enemmistö (78.4 %, N=58) kuului työntekijöiden ammattiluokkaan. Ensimmäisellä vastaushetkellä osallistujat olivat olleet työttöminä keskimäärin 26.35 kuukautta, ja työttömyyden kesto vaihteli osallistujien oman ilmoituksen mukaan yhdestä kuukaudesta kymmeneen vuoteen yhtäjaksoista työttömyyttä. 2.2 Toinen aineisto Tutkimuksen toinen aineisto kerättiin myös Itä-Suomessa ja keruuseen osallistui seitsemän erillistä työllisyysinterventiota. Interventioihin osallistujat olivat joko ESRrahoitteisten työllisyyshankkeiden (4 hanketta) tai työvoiman palvelukeskusten (3 palvelukeskusta) asiakkaita. Kaikki interventiot oli suunnattu pitkäaikaistyöttömille tai lyhyen aikaa työttöminä olleille henkilöille, joilla oli erityinen tuen tarve, kuten työkykyä rajoittavia terveydellisiä ongelmia. Interventiot tarjosivat osallistujilleen tukea työnhaussa ja työmarkkinoille paluussa, esimerkiksi tarjoamalla työllistäville yrityksille tukea palkkakustannuksiin. Yrityksissä tapahtuneet työharjoittelut ja työkokeilut olivat myös palveluja, jotka helpottivat työelämään paluuta ja hankkeisiin osallistuneiden henkilöiden työelämäresurssien 9

arvioimista. Työvoimapoliittisen koulutuksen kautta osallistujien oli mahdollista päivittää entistä ammatillista osaamistaan ja hankkia uutta ammattiosaamista. Ryhmä- ja yksilöohjauksen tarkoituksena oli kartoittaa kunkin osallistujan resurssit ja tehdä yksilöity suunnitelma työelämään paluuta varten. Interventiot tarjosivat myös terveydenhuollon palveluja, lääkärien konsultaatioita sekä työkyvyn kartoituksia joko oman toimintansa puitteissa tai yhteistyöverkostonsa kautta. Vaikka tarjotut palvelut olivat melko samankaltaisia jokaisessa tutkimukseen osallistuneessa interventiossa, jotkut olivat painottuneet enemmän kouluttautumismahdollisuuksien tarjoamiseen kun taas toisissa pääpaino oli työkyvyn kartoituksella. Interventioon osallistuminen käynnistyi joko ryhmäohjauksen tai yksilöllisen ohjauksen kautta. Hankkeisiin oli mahdollista osallistua puolentoista vuoden ajan tai kunnes paluu työelämään oli toteutunut. Hankkeeseen osallistuminen päättyi myös henkilön aloittaessa ammatilliset opinnot tai siirtyessä työelämän ulkopuolelle, kuten pitkäkestoiselle sairauslomalle tai äitiyslomalle. Aineistonkeruun ensimmäinen vaihe toteutettiin tammikuusta 2006 helmikuuhun 2007 ja seurantatiedot koottiin kuusi kuukautta myöhemmin. Tänä aikana työttömyysaste Savon maakunnassa, jossa kysely toteutettiin, oli 14 % tammikuussa 2006 (aineistonkeruun aloitus) ja 9.7 % elokuussa 2007 (viimeinen seurantakysely). Maakunnan sisällä työttömyysaste vaihteli tammikuusta 2006 elokuuhun 2007 13.3 %:sta 9.4 %:in Pohjois-Savossa ja 14.6 %:sta 10 %:in Etelä-Savossa (Etelä-Savon TE-keskus, 2006, 2007; Pohjois-Savon TE-keskus, 2006, 2007). Vastaajat osallistuivat kyselyyn ensimmäisen kerran intervention alussa, joko ryhmäohjauksen tai yksilöllisen ohjauksen yhteydessä. Hankkeiden ohjaajat toimittivat lomakkeet vastaajille. Vastaaminen tapahtui anonyymisti ja vastaajat voivat jättää täytetyt lomakkeet esimerkiksi niitä varten varattuun vastauslaatikkoon. Kyselylomakeen saivat ensimmäisellä aineistonkeruukerralla kaikki keruun aikana interventioihin uusina osallistujina tulleet henkilöt. Ensimmäisellä keruukerralla kyselyyn vastasi 234 henkilöä ja vastausprosentti oli 78.5 %. Toisella keruukerralla lomake postitettiin vastaajille ja muistutuskirjeet postitettiin viikon ja kahden viikon kuluttua. Toisella aineistonkeruukerralla vastausprosentti oli 42.7 % (N=100). Kaksi lomaketta jouduttiin poistamaan puuttuvien vastausten vuoksi ja lopullinen otos oli N=98. 10

Toiseen kyselyyn vastanneet henkilöt Suurin osa vastaajista (67.3 %; N=66) oli naisia. Vastaajien keski-ikä oli 40.02 vuotta ja ikä vaihteli 18:sta 58:an ikävuoteen. Yli komannes, 34.7 % (N=34) kyselyyn vastanneista oli vailla ammatillista koulutusta. Valtaosa vastaajista voitiin luokitella ammattiasemaltaan työntekijöiksi (62.2 %, N=61). Ensimmäisellä vastaushetkellä vastaajat olivat olleet keskimäärin 21.17 kuukautta työttöminä ja työttömyyden kesto vaihteli 0-180 kuukauden välillä. 11

3 Koherenssin tunteen muutokset työllisyysintervention seurauksena Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitettiin koherenssin eli elämänhallinnan tunteen vahvistumista työllisyysintervention seurauksena. Antonovskyn (1979, 1987a) teoriaan pohjautuen voitiin olettaa, että koherenssin tunteessa tapahtuu positiivisia muutoksia kahden eri tekijän vaikutuksesta: 1) yksilöä tukevan intervention seurauksena, ja 2) myönteisen elämäntilanteen muutoksen, ts. uudelleen työllistymisen vaikutuksesta. Tutkimushypoteesina oli, että uudelleen työllistyneet henkilöt hyötyvät interventiosta eniten ja raportoivat myös suurimmat positiiviset muutokset koherenssin tunteessaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös, ovatko muutokset koherenssin eri komponenteissa samankaltaiset. Lisäksi tutkimus selvitti, ovatko muutokset eri osallistujien välillä samanlaisia. Antonovskyn teoriaan pohjautuen voitiin olettaa, että nuoremmilla henkilöillä (< 30 vuotta), joiden elämänhallinnan tunne ei vielä ole vakiintunut, muutokset ovat merkittävämpiä kuin vanhemmilla henkilöillä ( 30 vuotta). Samoin teoriaan pohjautuen oletettiin, että henkilöt, joiden henkilökohtaiset resurssit ovat heikoimmat, tulisivat hyötymään interventioista eniten. 3.1 Käytetyt mittarit Koherenssin tunne. Koherenssin eli elämänhallinnan tunnetta mitattiin 13 kysymystä käsittävällä Orientation to Life mittarilla (Antonovsky, 1987a). Henkilökohtaiset resurssit. Tutkimuksessa mitatut henkilökohtaiset resurssit olivat terveyden tila, coping-resurssit, taloudelliset resurssit ja koulutus. Terveyden tilaa mitattiin kolmella eri tavalla. Kyselylomake sisälsi neljä kysymystä jotka koskivat psyykkistä oirehdintaa (ahdistuneisuus, masentuneisuus, keskittymisongelmat, ja sosiaalisten tilanteiden pelko). Vastaajilta kysyttiin ko. oireiden esiintymistiheyttä (1=ei koskaan, 4=joka päivä). Työkykyä mitattiin Tuomen ja työryhmän kehittämästä työkykyindeksistä valitulla skaalalla, jonka mukaan vastaajat arvoivat työkykynsä asteikolla paras mahdollinen työkyky työkyvytön (Tuomi, Ilmarinen, Jahkola, Katajarinne, & Tulkki, 1998). 12

Työkykyä rajoittava sairaus tai vamma. Vastaajilta kysyttiin myös, oliko heillä sellaisia sairauksia tai vammoja jotka olisivat rajoittaneet heidän työkykyään (kyllä/ei). Coping resurssit. Kysymyslomake sisälsi kolme kysymystä yksilöiden kokemista positiivisista tuntemuksista, joita olivat energisyyden tunne, optimismi, ja jokapäiväisissä tehtävissä menestyminen (1=ei koskaan, 4=joka päivä). Taloudellinen tilanne. Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan taloudellinen tilanteensa ja vastausvaihtoehdoista muodostettiin kaksi ryhmää: ilman tuloja olevat henkilöt ja toimeentulotuella elävät henkilöt vs. henkilöt, jotka olivat työttömyysturvan piirissä. 1 Koulutus. Vastaajia pyydettiin ilmoittamaan koulutustasonsa ja vastaukset jaettiin kahteen luokkaan (ammatillinen koulutus/ei ammatillista koulutusta). Lisäksi vastaajilta kysyttiin heidän työmarkkinatilannettaan kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluttua: työssä (toistaiseksi voimassa oleva tai määräaikainen työsuhde), tuettu työllistyminen, työharjoittelu, ammatillinen koulutus tai työvoimapoliittinen koulutus, jatkuva työttömyys ja muu tilanne, joka oli kaikissa tapauksissa sairausloma (N=5). Lisäksi kysymyslomake sisälsi kysymykset vastaajien iästä, sukupuolesta, työttömyyden kestosta ja työkokemuksen pituudesta. 3.2 Tulokset Vastaajien koherenssin tunne oli ensimmäisellä mittaushetkellä 62.36 (keskihajonta 12.71). Kyselyyn vastanneiden tuloksia verrattiin muiden suomalaisten tuloksiin, jotka on raportoitu aikaisemmissa tutkimuksissa 2. Kyselyyn vastanneiden työttömien henkilöiden koherenssin tunne oli heikompi kuin työssä olevien suomalaisten (66.06, keskihajonta 10.35) tai kokonaispopulaation (65.12, keskihajonta 11.31) koherenssi. Kuuden kuukauden seuranta-aikana vastaajien koherenssi vahvistui lähes samalle tasolle kuin työssä olevien suomalaisten keskimääräinen koherenssi (66.19, 1 Taloudellinen tilanne mitattiin työllisyyshankkeeseen osallistumisen alussa, jolloin oli mahdollista, että kaikki osallistujat eivät olleet työttömyysturvan piirissä. 2 Feldt et al., 2000a; Feldt et al., 2003; Feldt et al., 2004; Feldt, Leskinen & Kinnunen, 2005; Feldt et al., 2007; Hakanen et al., 2007; Harri, 1998; Kalimo et al., 2002; Kalimo et al., 2003; Kivimäki et al., 1998; Kivimäki et al., 2002; Virtanen et al., 2003; Volanen et al., 2004. 13

keskihajonta 13.87). Muutokset koherenssin osakomponenteissa olivat erilaisia: hallittavuus ja ymmärrettävyys vahvistuivat, mutta mielekkyyden osakomponentti säilyi muuttumattomana. Koherenssin osakomponenteille ymmärrettävyys ja hallittavuus tärkeitä kokemuksia ovat omien vahvuuksien tunteminen ja sosiaalinen tuki (Antonovsky, 1987b). Voidaankin siis päätellä, että interventio sisälsi elementtejä, jotka vahvistavat tällaisia kokemuksia. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että tutkimuksessa tehtiin vain kaksi mittausta. Sen vuoksi ei voida sanoa, ovatko koherenssin tunteessa tapahtuneet muutokset pysyviä vai vain ohimeneviä. Seuranta-ajan jälkeen 14.9 % (N=11) vastaajista oli työllistynyt uudelleen ja 20.3 % (N=15) vastaajista oli työllistynyt tuetusti tai suoritti parhaillan työharjoittelujaksoa yrityksissä. Viisitoista henkilöä (20.3 %) osallistui ammatilliseen koulutukseen tai työvoimapoliittiseen koulutukseen. Vastaajista 28 henkilöä (37.8 %) oli toisella vastauskerralla edelleen työttöminä. Viisi henkilöä (6.8 %) oli seuranta-ajan päättyessä sairauslomalla. Analyysin seuraavassa vaiheessa uudelleen työllistyneitä henkilöitä verrattiin muihin vastaajiin. Työllistyneiden henkilöiden koherenssi oli vahvistunut enemmän kuin muiden vastaajien. Koherenssin osakomponenteista mielekkyys ja ymmärrettävyys vahvistuivat enemmän uudelleen työllistyneiden ryhmässä kuin muussa tilanteessa olevien henkilöiden ryhmässä. Mielekkyyden osakomponentissa ei siis tapahtunut muutoksia interventioon osallistumisen myötä, vaan ainoastaan uudelleen työllistyminen sai aikaan mielekkyyden tunteen vahvistumisen. Antonovskyn (1987b) teorian perusteella voidaan arvioida, että nimenomaan työelämään paluu sisältää sellaisia kokemuksia, jotka ovat merkityksellisiä mielekkyyden tunteelle. Tällaisia kokemuksia ovat Antonovskyn mukaan työssä koettu ilo ja ylpeys omasta työstä, itseilmaisun mahdollisuus työn kautta sekä yhteiseen päätöksentekoon osallistuminen. Analyysin viimeisessä vaiheessa tarkasteltiin henkilön iän ja henkilökohtaisten resurssien merkitystä koherenssin tunteen muutoksissa. Nuoret (alle 30-vuotiaat) työllisyysinterventioon osallistujat eivät olleet alttiimpia muutoksille kuin vanhemmatkaan osallistujat. Sen sijaan yksilöiden henkilökohtaisilla resursseilla oli yhteys koherenssin tunteen muutoksiin. Henkilöt, joilla ei ollut ammatillista koulutusta ja jotka olivat olleet pikän aikaa työttöminä, hyötyivät interventiosta eniten ja heidän koherenssin tunteensa vahvistui. Sen sijaan henkilöillä, joiden työkyky oli heikentynyt 14

ja joiden coping-resurssit olivat vähäiset, koherenssin tunne heikkeni entisestään interventioon osallistumisen myötä. Hyvä työkyky ja coping-resurssit ovat tekijöitä, joita tarvitaan työelämään paluussa ja stressaavan työnhakuprosessin aikana. Tämä voi olla syynä siihen, miksi näiden resurssien puuttuminen johti koherenssin tunteen heikkenemiseen intervention aikana. Koska työllisyysinterventiolla voi olla myös negatiivisia vaikutuksia osallistujien hyvinvointiin, tulisi osallistujien valintaan kiinnittää jatkossa yhä tarkempaa huomiota. Työllisyysintervention tarjoamia palveluja tulisi suunnata sellaisille osallistujille, jotka parhaiten voivat hyötyä interventioista, kuten pitkäaikaistyöttömille ja vailla ammatillista koulutusta oleville henkilöille. 15

4 Työttömyyden aikaiset riskitekijät, psyykkinen hyvinvointi ja koherenssin tunne Työttömyyden ja psyykkisen hyvinvoinnin suhdetta on tutkittu jo useiden vuosikymmenien ajan. Työttömät henkilöt kärsivät useammin masentuneisuudesta, ahdistuneisuudesta ja psykosomaattisista oireista kuin työssä olevat henkilöt (Paul & Moser, 2009). Työttömyyden aikana koetut stressitekijät voivat lisätä työttömyyden kuormittavuutta. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kolmeen riskitekijään, joilla arvoitiin olevan yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkimuksessa tarkastellut riskitekijät olivat heikentynyt työkyky, alkoholin ongelmakäyttö ja taloudelliset huolet. Näihin tekijöihin päädyttiin, sillä aikaisempi tutkimus on osoittanut, että työttömien työkyky on heikompi kuin työssäolevien työkyky (Holm, Jalava & Ylöstalo, 2006), alkoholin ongelmakäyttö on heidän keskuudessaan yleisempää kuin työllisen väestön keskuudessa (Montgomery, Cook, Bartley, & Wadsworth, 1998) ja työttömät kokevat enemmän taloudellisia ongelmia kuin työssä olevat (Creed & Muller, 2006). Kaikki kolme tekijää, heikentynyt työkyky, taloudelliset huolet ja alkoholiongelmat, ovat puolestaan psyykkiselle oirehdinnalle altistavia tekijöitä (Hämäläinen, Poikolainen, Isometsä, Kaprio, Heikkinen, Lindeman, & Aro, 2005; Kurtze, Gundersen, & Svebak, 1999; McKee-Ryan et al., 2005). Tutkimuksessa selvitettiin myös miksi riskitekijät altistavat psyykkiselle oirehdinnalle työttömyyden aikana. Tutkimushypoteesina oli, että heikentynyt koherenssin tunne on välittävä mekanismi riskitekijöiden ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksen oletuksena oli, että heikentynyt koherenssi olisi psyykkiselle oirehdinnalle altistava tekijä. 16

4.1 Käytetyt mittarit Työttömyyden aikaiset riskitekijät Heikentynyt työkyky mitattiin Työkykyindeksin avulla (Tuomi et al., 1998). Alkoholin ongelmakäyttö mitattiin Ewingin (1984) kehittämällä 4-osaisella mittarilla. Taloudellisia ongelmia kysyttiin neliosaisella kysymyssarjalla, jonka ovat kehittäneet Creed ja Macintyre (2001) ja joka käännettiin suomeksi tätä tutkimusta varten. Koherenssin tunnetta mitattiin samalla 13-osaisella kysymyssarjalla kuin ensimmäisessäkin tutkimuksessa (Antonovsky, 1987a). Psyykkistä hyvinvointia mitattiin 12-osaisella General Health Questionnaire -mittarilla (Goldberg & Hillier, 1979) Lisäksi kysyttiin vastaajien sukupuolta, ikää, työttömyyden kestoa ja koulutusta. 4.2 Tulokset Analyysin ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin, onko työttömyyden aikana koetuilla riskitekijöillä vaikutusta yksilöiden koherenssin tunteeseen. Kaikki riskitekijät, heikentynyt työkyky, taloudelliset ongelmat ja alkoholin ongelmakäyttö, olivat yhteydessä heikentyneeseen koherenssin tunteeseen. Riskitekijöillä oli myös yhteys psyykkiseen hyvinvointiin. Henkilöillä, joiden työkyky oli alentunut, joilla oli taloudellisia huolia ja joiden alkoholin käyttö oli ongelmallista, esiintyi myös enemmän psyykkistä oirehdintaa kuin muilla työttömillä henkilöillä. Lisäksi pitkäaikaistyöttömyys, joka oli kontrollimuuttujana mukana analyysissa, osoittautui psyykkisiä ongelmia lisääväksi tekijäksi. Jatkoanalyysissa selvitettiin, onko koherenssi välittävä mekanismi riskitekijöiden ja psyykkisen hyvinvoinnin välillä. Tulokset osoittavat, että heikentynyt koherenssin eli elämänhallinnan tunne altistaa riskitekijöiden aiheuttamalle psyykkiselle oirehdinnalle. 17

Analyysissa tutkittiin myös koherenssin tunteen ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä suhdetta. Vahva koherenssin tunne oli yhteydessä psyykkiseen hyvinvointiin. Voidaankin siis sanoa, että vahva koherenssi on psyykkiseltä oirehdinnalta suojeleva tekijä työttömyyden aikana. Tulokset tarjoavat lisää tietoa työttömyyden aikaisista riskitekijöistä. Työttömyyden negatiivisia terveysvaikutuksia voitaisiin ehkäistä tarjoamalla tukipalveluita, jotka vahvistavat työttömien henkilöiden työkykyä ja vähentävät taloudellisia ongelmia sekä alkoholin ongelmakäyttöä. Riskitekijöiden ehkäiseminen ei ainoastaan vähentäisi työttömyyden psyykkistä kuormittavuutta, vaan voisi myös parantaa uudelleen työllistymisen mahdollisuuksia. Aikaisempi tutkimus on nimittäin osoittanut, että psyykkinen oirehdinta, jota riskitekijät siis lisäävät, pitkittää puolestaan työttömyyden kestoa ja vaikeuttaa työelämään paluuta (Hamilton et al., 1993; Paul, Hassel, & Moser 2006; Schaufeli & van Yerpen, 1992; Vinokur & Schul, 2002). Psyykkinen oirehdinta työttömyyden aikana voikin muodostaa noidankehän: toisaalta oirehdinta pidentää työttömyyden kestoa kun taas pitkä työttömyys vuorostaan lisää psyykkisiä oireita. Mikäli riskitekijöitä ehkäiseviä tukipalveluja ei tarjota riittävästi, ovat työttömät henkilöt vaarassa syrjäytyä pysyvästi työmarkkinoilta. 18

5 Koherenssin tunne ja uudelleen työllistyminen Työllisyyshankkeisiin osallistuvien henkilöiden tavoitteena on yleensä työelämään paluu. Tästä huolimatta läheskään kaikki hankkeisiin osallistuvat henkilöt eivät saavuta tavoitettaan. Suomessa työllisyysinterventioihin osallistuvista henkilöistä vain 23 % löytää uuden työpaikan heti intervention päätyttyä (Itkonen & Lääperi, 2004). Kolmannen tutkimuksen tarkoituksena olikin selvittää, keitä uudelleen työllistyneet henkilöt ovat ja voidaanko työllistymistä ennustaa muilla tekijöillä. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että työnhakijoiden psykologiset resurssit, kuten vahva itseluottamus, ovat tekijöitä, jotka ennustavat työhön paluuta (Kanfer et al., 2001). Työnhaku on stressaava prosessi, jonka aikana yksilön on kyettävä kohtaamaan pettymyksiä ja niistä huolimatta jatkamaan hakuprosessia. Koska koherenssin tunteen oletetaan olevan yksilön keskeinen stressinhallinnan resurssi, kolmannessa tutkimuksessa keskityttiin selvittämään, voidaanko sen avulla ennustaa työttömien henkilöiden työelämään paluuta. Tutkimuskysymyksen taustalla oli Antonovskyn (1987a) teoria, jonka mukaan koherenssin tunne liittyy myös yksilön käyttäytymiseen. Stressaavissa tilanteissa, kuten työnhaun yhteydessä, erot koherenssin tunteen vahvuudessa näkyvät myös käyttäytymiseroina. Vahvan koherenssin yksilöt eivät anna periksi ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen, vaan esimerkiksi jatkavat työnhakua epäonnistumisista huolimatta. He myös jaksavat uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja säilyttävät luottamuksen omiin kykyihinsä. Heikon koherenssin yksilöt taas kokevat helposti toivottomuuden tunteita mikäli työnhaku ei heti tuota tulosta. Välttääkseen työnhaun aiheuttamaa stressiä he luovuttavat helposti eivätkä enää edes yritä etsiä työtä. Antonovskyn teorian perusteella voidaan siis olettaa, että vahva koherenssin tunne on yhteydessä interventioihin osallistuneiden henkilöiden uudelleen työllistymiseen. Tässä tutkimuksessa käytettiin samoja mittareita, kuin työttömyyden riskitekijöitä käsitelleessä tutkimuksessa. 19

5.1 Tulokset Kuuden kuukauden seuranta-ajan kuluttua noin kolmannes (30.6 %, N=30) vastaajista oli jossakin muussa työmarkkinatilanteessa kuin työttöminä. Heistä 22.4 % (N=22) oli työllistynyt uudelleen, joko työllistämistuen avulla (14.3 %, N=14) tai ilman työllistämistukea (8.2 %, N=8). Kaikkien työllistyneiden henkilöiden työsuhteet olivat määräaikaisia. Kahdeksan henkilöä (8.2 %) oli aloittanut opinnot ammatillisessa oppilaitoksessa tai ammattikorkeakoulussa. Työllistymistä ennustavissa analyyseissa uudelleen työllistyneet ja ammatillisen koulutuksen aloittaneet yhdistettiin yhdeksi ryhmäksi. Suurin osa (69.4 %, N=68) vastaajista oli kuuden kuukauden kuluttua edelleen työttömänä. Näistä henkilöistä 13.3 % (N=13) osallistui työvoimapoliittiseen koulutukseen ja 6.1 % (N=6) suoritti työharjoittelua yrityksissä. Viisi vastaajaa (5.1 %) oli toisella vastauskerralla kuntoutuksessa tai sairauslomalla. Loput vastaajat (44.9 %, N=44) olivat edelleen työttöminä eivätkä osallistuneet mihinkään toimenpiteisiin. Analyysin seuraavassa vaiheessa tarkasteltiin uudelleen työllistymistä ja opintojen aloittamista ennustavia tekijöitä. Tulokset osoittavat, että intervention alussa mitattu koherenssin tunne oli yhteydessä työmarkkinatilanteeseen kuusi kuukautta myöhemmin: henkilöt, joiden koherenssin tunne oli vahva, olivat löytäneet uuden työpaikan tai aloittaneet opinnot. Jatkoanalyysissa tutkittiin, kuinka koherenssi voi vaikuttaa työllistymiseen. Tulokset osoittavat, että koherenssi ei ollut suoraan yhteydessä työmarkkinatilanteen muuttumiseen, vaan tämä yhteys oli epäsuora. Vahva koherenssi oli tekijä, joka vähensi työttömien kokemaa psyykkistä oirehdintaa, joka taas puolestaan lisäsi työllistymisen mahdollisuutta. Tämä tulos korostaa psyykkisen hyvinvoinnin keskeistä roolia työhön paluussa. Tulos on yhtenevä aikaisempien tutkimusten kanssa, joissa on raportoitu psyykkisen oirehdinnan olevan yhteydessä pitkittyneeseen työttömyyteen ja psyykkisen hyvinvoinnin vuorostaan työhön paluuseen (Claussen, 1999; Claussen et al., 1993; Hamilton et al., 1993; Paul, 2005; Paul & Moser, 2009; Schaufeli & van Yerpen 1992; Taris, 2002; Vinokur & Schul, 2002). Vahva koherenssin eli elämänhallinnan tunne on siis resurssi jota tarvitaan työttömyydestä irtautumiseksi. Tulos on linjassa aikaisempien tulosten kanssa, jotka 20

ovat osoittaneet, että vahva koherenssi ennustaa työhön paluuta sairausloman ja kuntoutuksen jälkeen (Hansen et al., 2005; Hansen et al., 2006; Melin & Fugl-Meyer, 2001). Aikaisemmissa tutkimuksissa on myös selvitetty työttömäksi joutumisen ja koherenssin välistä suhdetta. Heikko koherenssi näyttäisi olevan tekijä, joka ennustaa työttömäksi joutumista, kun taas vahvan koherenssin henkilöiden työurat ovat vakaita (Feldt et al., 2005). 21

6 Tulosten yhteenveto Koherenssin tunnetta voidaan vahvistaa työllisyysintervention avulla. Tulos on merkittävä siitäkin syystä, että tähän saakka koherenssia on pidetty melko pysyvänä yksilön ominaisuutena. Työllisyyshankkeeseen osallistuminen on siis vaikuttava interventio pystyessään vahvistamaan jopa koherenssin tunnetta. Jatkotutkimukselle jää tehtäväksi selvittää, ovatko muutokset koherenssin tunteessa pysyviä vai jäävätkö vaikutukset vain väliaikaisiksi. Interventiot eivät kuitenkaan voi korvata uudelleen työllistymisen aikaansaamaa positiivista vaikutusta. Uudelleen työllistyneiden ryhmässä koherenssi vahvistui eniten eikä interventiolla ollut vaikutusta koherenssin osakomponenttiin mielekkyyden tunteeseen, joka vahvistui vain työhön palanneiden vastaajien ryhmässä. Joidenkin osallistujien koherenssin tunne heikkeni intervention jälkeen. Henkilöillä, joiden työkyky oli heikentynyt ja joiden stressinhallinnan eli coping-resurssit olivat heikot, interventioon osallistumisella oli negatiivinen vaikutus. Tämä tulisi ottaa huomioon valittaessa interventioihin osallistuvia henkilöitä. Työttömyyden aikaiset riskitekijät ja heikko koherenssin eli elämänhallinnan tunne lisäävät psyykkistä oirehdintaa. Heikko työkyky, taloudelliset huolet ja alkoholin ongelmakäyttö osoittautuivat tekijöiksi jotka heikensivät työttömien henkilöiden psyykkistä hyvinvointia. Nämä tekijät olivat myös yhteydessä heikentyneeseen koherenssiin, joka taas vuorostaan altisti psyykkiselle oirehdinnalle. Tulokset korostavat työttömyyden aikaisten riskitekijöiden vähentämisen merkitystä, sillä lisätessään psyykkistä kuormitusta ne voivat myös pitkittää työttömyyttä. Koherenssin tunne ennustaa työhön paluuta ja ammatillisten opintojen aloittamista. Työttömät henkilöt, joilla oli vahva koherenssin tunne, löysivät useammin uuden työpaikan kuin henkilöt, joiden koherenssi oli heikentynyt. Koherenssilla on siis kahdenlaista merkitystä työttömyyden aikana: se vähentää työttömänä koetun psyykkisen oirehdinnan määrää ja lisää mahdollisuuksia irtautua työttömyydestä. Vahva koherenssin tunne tarkoittaakin, että yksilö luottaa omiin kykyihinsä palata työhön ja uskoo myös omistavansa työelämässä tarvittavat resurssit. 22

7 Lähteet Antonovsky, A. (1979). Health, stress and coping. San Francisco: Jossey-Bass. Antonovsky, A. (1987a). Unraveling the mystery of health. How people manage stress and stay well. San Francisco: Jossey-Bass. Antonovsky, A. (1987b). Health promoting factors at work: the sense of coherence. In R. Kalimo, M. A. El-Batawi & C. L. Cooper (Eds.), Psychosocial factors at work and their relation to health (pp. 153 167). Geneva: World Health Organisation. Brenner, M. (1973). Mental illness and the economy. Cambridge: Harvard University Press.Brenner, S. & Starrin, B. (1988). Unemployment and health in Sweden: Public issues and private troubles. Journal of Social Issues, 44 (4), 125-140. Brenner, S., & Starrin, B. (1988). Unemployment and health in Sweden: Public issues and private troubles. Journal of Social Issues, 44 (4), 125-140. Breslin, F. C., Hepburn, C. G., Ibrahim, S., & Cole, D. (2006). Understanding stability and change in psychological distress and sense of coherence: A four-year prospective study. Journal of Applied Social Psychology, 36 (1), 1-21. Claussen, B. (1999). Alcohol disorders and re-employment in a 5-year follow-up of long-term unemployed. Addiction, 94 (1), 133-138. Claussen, B., Bjorndal, A., & Hjort, P. F. (1993). Health and re-employment in a two year follow up of long term unemployed. Journal of Epidemiology & Community Health, 47 (1), 14-18. Creed P. A., & Macintyre S. R. (2001). The relative effects of deprivation of the latent and manifest benefits of employment on the well-being of unemployed people. Journal of Occupational Health Psychology, 6 (4), 324-331. Creed, P. A., & Muller, J. (2006). Psychological distress in the labour market: Shame or deprivation? Australian Journal of Psychology, 58 (1), 31-39. 23

Etelä-Savon TE-keskus (2006). Työllisyyskatsaus tammikuu 2006. Retrieved January 12, 2007, from http://www.te- keskus.fi/public/download.aspx?id=4027&guid={a1768522-f249-46a5-8fee- 83213C923ED8} Etelä-Savon TE-keskus (2007). Työllisyyskatsaus elokuu 2006. Retrieved July 12, 2008, from http://www.te-keskus.fi/public/?app=5&categoryid=10765&area=7546 Ewing, J. A. (1984). Detecting alcoholism. The CAGE questionnaire. Journal of American Medical Association, 252, 1905-1907. Feldt, T. (1997). The role of sense of coherence in well-being at work: Analysis of main and moderator effects. Work & Stress, 11(2), 134-147. Feldt, T., Leskinen, E., & Kinnunen, U. (2005b). Structural invariance and stability of sense of coherence: A longitudinal analysis of two groups with different employment experiences. Work & Stress, 19 (1), 68 83. Frese, M., & Mohr, G. (1987). Prolonged unemployment and depression in older workers: A longitudinal study of intervening variables. Social Science Medicine, 25 (2), 173-178. Goldberg, D. P., & Hillier, V. F. (1979). A scaled version of the General Health Questionnaire. Psychological Medicine, 9, 139-145. Hakanen, J. J., Feldt, T., & Leskinen, E. (2007). Change and stability of sense of coherence in adulthood: Longitudinal evidence from the Healthy Child Study. Journal of Research in Personality, 41(3), 602 617. Hamilton, V.L., Hoffman, W.S., Broman, C.L., & Rauma, D. (1993). Unemployment, distress, and coping: a panel study of autoworkers. Journal of Personality and Social Psychology, 65 (2), 234-247. Hansen, A., Edlund, C., & Bränholm, I. (2005). Significant resources needed for return to work after sick leave. Work, 25, 231 240. Hansen, A., Edlund, C., & Henningsson, M. (2006). Factors relevant to a return to work: a multivariate approach. Work: A Journal of Prevention, Assessment and Rehabilitation, 26 (2), 179-190. 24

Harri, M. (1998). The sense of coherence among nurse educators in Finland. Nurse Education Today, 18, 202 212. Holm, P., Jalava, J., & Ylöstalo, P. (2006). Työttömien työkyky vuonna 2005. Vertailuja palkansaajiin. Työvoimapoliittisia tutkimuksia 308. Helsinki: Työministeriö. Itkonen, K., & Lääperi, R. (2004). Euroopan Sosiaalirahaston tavoite 3-ohjelman toimintalinja 1: Työvoiman kysynnän hyödyntäminen ja työllistyvyyden edistäminen. Väliarvioinnin loppuraportti. ESR arvioinnit 9/04. Helsinki: Työministeriö. Jackson, P. R., & Warr, P. B. (1984). Unemployment and psychological ill-health: the moderating role of duration and age. Psychological Medicine 14, 605-614. Juvonen-Posti, P., Kallanranta, T., Eksymä, S., Piirainen, K., & Keinänen- Kiukaanniemi, S. (2002). Into work, through tailored paths: a two-year follow-up of the return-to-work rehabilitation and re-employment project. International Journal of Rehabilitation Research, 25 (4), 313-330. Kabbe, H., Setterlind, S., & Svensson, P. G. (1996). Fired managers: Experiences from their own unemployment. International Journal of Stress Management, 3(4), 239 253. Kalimo, R., Pahkin, K., & Mutanen, P. (2002). Work and personal resources as longterm predictors of well-being. Stress and Health, 18, 227 234. Kalimo, R., Pahkin, K., Mutanen, P., & Toppinen, S. (2003). Staying well or burning out at work: Work characteristics and personal resources as long-term predictors. Work & Stress, 17(2), 109 122. Karlsson, I., Berglin, E., & Larsson P. A. (2000). Sense of Coherence: quality of life before and after coronary artery bypass surgery a longitudinal study. Journal of Advanced Nursing, 31(6), 1383 1392. Kivimäki, M., Kalimo, R., & Toppinen, S. (1998). Sense of coherence as a modifier of occupational stress exposure, stress perception, and experienced strain: a study of industrial managers. Psychological Reports, 83, 971-981. 25

Kivimäki, M., Vahtera, J., Elovainio, M., Lillirank, B., & Kevin, M. V. (2002). Death or illness of a family member, violence, interpersonal conflict, and financial difficulties as predictors of sickness absence: Longitudinal cohort study on psychological and behavioral links. Psychosomatic Medicine, 64, 817 825. Kurtze, N., Gundersen, K. T., & Svebak, S. (1999). Quality of life, functional disability and lifestyle among subgroups of fibromyalgia patients: The significance of anxiety and depression. British Journal of Medical Psychology, 72, 471-484. Lahelma, E. (1989). Unemployment, re-employment and mental well-being. A panel survey of industrial jobseekers in Finland. Scandinavian Journal of Social Medicine, Supplement 43. Leana, C. R., & Feldman, D. C. (1990). Finding new jobs after a plant closing: antecedents and outcomes of the occurrence and quality of reemployment. Human Relations, 48, 1381-1401. Leana, C. R., & Feldman, D. C. (1995). Individual responses to job loss: empirical findings of two field studies. Human Relations, 43, 1155-1181. Leino-Loison, K., Gien, L. T., Katajisto, J., & Välimäki, M. (2004). Sense of coherence among unemployed nurses. Journal of advanced nursing, 48 (4), 413-422. Lillefjell, M., & Jacobsen, K. (2007). Sense of coherence as a predictor of work reentry following multidisciplinary rehabilitation for individuals with chronic musculoskeletal pain. Journal of Occupational Health Psychology, 12 (3), 222-231. Matsushita, T., Ohki, T., Hamajima, M., & Matsushima, E. (2007). Sense of coherence among patients with cardiovascular disease and cancer undergoing surgery. Holistic Nursing Practice, 21(5),244-253. McKee-Ryan, F. M., Song, Z., Wanberg, C. R., & Kinicki, A. J. (2005). Psychological and physical well-being during unemployment: A meta-analytic study. Journal of Applied Psychology, 90 (1), 53-76. Melin, R., & Fugl-Meyer, A. R. (2003). On prediction of vocational rehabilitation outcome at a Swedish employability institute. Journal of Rehabilitative Medicine, 35, 284 289. 26

Montgomery, S. M., Cook, D. G., Bartley, M. J., & Wadsworth, M. E. J. (1998). Unemployment, cigarette smoking, alcohol consumption and body weight in young British men. Substance Abuse, 8, 21-27. Niemelä, M. (2002). Koherenssin tunne ja työmarkkina-asema [Sense of coherence and the labour market status]. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 39 (3), 184-191. Paul, K.I. (2005). The negative mental health effect of unemployment: Meta-analyses of cross-sectional and longitudinal data. Doctoral dissertation, University of Erlangen- Nürnberg. Paul, K.I., Hassel, A., & Moser, K. (2006). Die Auswirkungen von Arbeitslosigkeit auf die psychische Gesundheit: Befunde einer quantitativen Forschungsintegration. In A. Hollederer & H. Brand (Eds.), Arbeitslosigkeit, Gesundheit und Krankheit (pp. 35-51). Bern: Huber. Paul, K. I., & Moser, K. (2006). Quantitative reviews in psychological unemployment research: An overview. In T. Kieselbach, A. H. Winefield, C. Boyd & S. Anderson (Eds.), Unemployment and health: International and interdisciplinary perspectives (pp. 51 59). Bowen Hills, QLD: Australian Academic Press. Paul, K., I., & Moser, K. (2009). Unemployment impairs mental health: Meta-analyses. Journal of Vocational Behavior, 74 (3), 264-282. Pohjois-Savon TE-Keskus (2006). Työllisyyskatsaus tammikuu 2006. Retrieved January 12, 2007, from http://www.te- keskus.fi/public/download.aspx?id=4027&guid={a1768522-f249-46a5-8fee- 83213C923ED8} Pohjois-Savon TE-Keskus (2007). Työllisyyskatsaus elokuu 2006.. Retrieved July 12, 2008, from http://www.te-keskus.fi/public/?app=5&categoryid=10765&area=7649 Price, R. H., van Ryn, M., & Vinokur, A. D. (1992). Impact of preventive job search intervention on the likelihood of depression among the unemployed. Journal of Health and Social Behavior, 33, 158-167. 27

Richter, P., & Nitsche, I. (2002). Langzeiterwerbslosigkeit und Gesundheit: Stabilisierende Effekte durch Tätigkeiten ausserhalb der Erwerbsarbeit [Long-term unemployment and health Stabilising effects through activities outside gainful employment]. Zentralblatt für Arbeitsmedizin, Arbeitsschutz und Ergonomie, 52(7), 194 199. Schaufeli, W. B., & Van Yerpen, N. W. (1992). Unemployment and psychological distress among graduates: a longitudinal study. Journal of Occupational and Organizational Psychology 65, 291-305. Starrin, B., Jönsson, L. R., & Rantakeisu, U., (2001). Sense of coherence during unemployment. International Journal of Social Welfare, 10, 107-116. Taris, T. W. (2002). Unemployment and Mental Health: A Longitudinal Perspective. International Journal of Stress Management, 9 (1), 43-57. Tuomi, K., Ilmarinen, J., Jahkola, A., Katajarinne, L., & Tulkki, A. (1998). Work Ability Index, 2nd ed.. Helsinki: Finnish Institute of Occupational Health. Viinamäki, H., Koskela, K., & Niskanen, L. (1993). The impact of unemployment on psychosomatic symptoms and mental well-being. The International Journal of Social Psychiatry, 39 (4), 266-273. Vinokur, A. D., & Schul, Y. (2002). The web of coping resources and pathways to reemployment following a job loss. Journal of Occupational Health Psychology, 7 (1), 68-83. Virtanen, P., Rantalaiho, L., & Koivisto, A. (2003). Employment status passages and psychological well-being. Journal of Occupational Health Psychology, 8, 123 130. Volanen, S., Lahelma, E., Silventoinen, K., & Suominen, S. (2004). Factors contributing to sense of coherence among men and women. European Journal of Public Health, 14(3), 322 330. Volanen, S., Suominen, S., Lahelma, E., Koskenvuo, M., & Silventoinen, K. (2007). Negative life events and stability of sense of coherence: A five-year follow-up study of Finnish women and men. Scandinavian Journal of Psychology, 48 (5), 433-441. 28

Warr, P. B., & Jackson, P. (1985). Factors influencing the psychological impact of prolonged unemployment and re-employment. Psychological Medicine, 15, 795-807. Warr, P. B., Jackson, P., & Banks, M. (1988). Unemployment and mental health: Some British studies. Journal of Social Issues, 44(4), 47-68. Weissbecker, I., Salmon, P., Studts, J. L., Floyd, A. R., Dedert, E. A., & Sephton, S. E. (2002). Mindfulness-based stress reduction and sense of coherence among women with fibromyalgia. Journal of Clinical Psychology in Medical Settings, 9(4), 297 307. 29