KOKKOLAN KAUPUNKI KIEPPI Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi Viljo Nissisen mineraalikokoelma Armas Järvelän perhoskokoelma TOIMINTAKERTOMUS 2008
1. HENKILÖSTÖ Paula Hyttinen, amanuenssi / kokoelmanhoitaja 1.1. 31.12.2008 Anna-Lisa Lindgren, vahtimestari 1.1. 31.12.2008 Helena Hannila, kokoelma-assistentti 1.1. 31.12.2008 Dan Fraser, kokoelmamestarin tehtävät 1.1. 30.4.2008 Luontotyöryhmä: Harri Hongell, puheenjohtaja ja Juhani Hannila, jäsen, sihteerinä 14.3.2007 lähtien Helena Hannila. Kävijämäärä 2008: 4700 asiakasta. 1.1. Matkat ja koulutus Amanuenssi Paula Hyttinen, tutustuminen Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Helsingissä ja neuvottelut liittyen Kiepin kokoelmiin 12.8.2008. Vahtimestari Anna-Lisa Lindgren ja kokoelma-assistentti Helena Hannila, tutustuminen Luonnontieteellisen keskusmuseon varastointiin ja näyttelyihin 16.8.2008. 2. HALLINTO Luontokokoelma Kieppi on kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunnan alainen tulosyksikkö. (Päätös kulttuuri ja nuorisotoimenlautakunta 9.11.2004 159) Kokoelmanhoitaja vastaa luontokokoelma Kiepin toiminnasta ja kehittämisestä. Kokoelmanhoitajana toimii amanuenssi Paula Hyttinen. Hänen esimiehensä on sivistysjohtaja. Kokoelmanhoitajan tehtävänä on sivistysjohtajan päätöksen mukaan: seurata Kiepin toimialaan kuuluvan luonnontieteellisen museo- ja näyttelytoiminnan kehitystä ja tehdä toimintaa koskevia kehittämisehdotuksia yhdessä luontotyöryhmän kanssa osallistua talousarvion valmisteluun Kiepin osalta sekä seurata ja arvioida talousarvion toteutumista vastata Kiepin näyttely- ja tutkimustoiminnasta vastata Kiepin kokoelmien hoidosta vastata Kiepin julkaisuista ja tiedotustoiminnasta vastata ympäristökasvatuksesta ja asiakaspalvelusta sekä yhteistyöstä toimia Kieppiä koskevien asioiden valmistelijana hoitaa muut Kiepin toimintaa koskevat sivistysjohtajan määräämät tehtävät
raportoida Kiepin toiminnasta sivistysjohtajalle lautakunnalle tehtävän raportoinnin yhteydessä Kokoelmanhoitaja hyväksyy Kiepin laskut. Hänen estyneenä ollessaan laskut hyväksyy sivistysjohtaja. Luontotyöryhmä: Kokoelman hoitajalla on apunaan asiantuntijatyöryhmä, luontotyöryhmä, jonka jäsenet nimeää kulttuuri- ja nuorisotoimen lautakunta kokoelmanhoitajaa (aik. Veikko Salkiota) ja luontotyöryhmää kuultuaan. Työryhmä on kokoelmanhoitajan apuna luontokokoelman hoitoa, ylläpitoa ja kehittämistä koskevissa asioissa. Erillistä päätöksentekoa vaativissa asioissa kokoelmanhoitaja tai luontotyöryhmä tai nämä yhdessä tekevät ehdotukset lautakunnalle. Esitykset ottaa vastaan sivistysjohtaja. Hän toimii asian laadusta ja laajuudesta riippuen joko päätöksentekijänä tai esittelijänä. Työryhmä voi kutsua asiantuntijoita kokoukseen tarpeen mukaan. Sihteerin työryhmä kutsuu tilanteen mukaan. 3. TILAT JA NIMI Kiepillä on omat toimitilat museokorttelissa: piha-alue, puuosa ja uudisrakennuksen näyttelytila, jossa kokoelmilla on omat erilliset näyttelytilansa. (Luontomuseon suunnittelutoimikunnan ptk 11.2.1999 3; kaupunginhallituksen päätös 14.6.1999 410.) Luontomuseon työryhmä päätti luovuttaa tiloistaan yhden työhuoneen mineraalikokoelman hoitajan käyttöön (11.5.2000 1/2000). Tähän huoneeseen on nyt rakennettu näyttely Veikon työhuoneessa. Luontomuseon nimi muutettiin 31.8.2000 seuraavasti: Kieppi, Veikko Salkion luonnonhistorialliset kokoelmat (Luontomuseon työryhmä 2/2000). Luontotyöryhmä päätti 4.1.2001 mineraalikokoelman hoitaja Bengt Sjöblomin ollessa läsnä, että kylteissä käytettäisiin lyhyempää muotoa: Kieppi, luontokokoelma ja toisessa kyltissä Mineraalikokoelma. Kun mineraalikokoelma ja perhoskokoelma on nyt liitetty yhdeksi tulosyksiköksi yhdessä luontokokoelma Kiepin kanssa, käytetään yksiköstä nimitystä Kieppi tai selvennykseksi luontokokoelma Kieppi. Kiepissä on kolme erillistä kokoelmaa: Veikko Salkion luontokokoelma, Viljo Nissisen mineraalikokoelma ja Armas Järvelän perhoskokoelma. 4. KOKOELMAT 4.1. Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi Veikko Salkion kokoelmat ovat jakaantuneet kolmeen osaan, neuvotteluja kokoelman yhtenäistämiseksi on jatkettu vuonna 2008: 1. Kokkolan kaupungin omistama Veikko Salkion luontokokoelma Kieppi, joka jakaantuu seuraaviin osa-alueisiin Perinteinen metsästyskulttuuri Riistalinnut Sarvikokoelma Pyyntivälineet
Suomalaiset nisäkkäät ja linnut Kallot ja luut, sarvet Täytetyt asetelmat linnuista ja nisäkkäistä Fossiilit ja erikoiset luonnonmuodostumat ja epäsäännöllisyydet Ulkomaiset näytteet (voivat olla mitä hyvänsä edellä mainittuja ryhmiä) Tieteellinen kokoelma Arkistomateriaali, kirjallisuus Linnunmunat 2. Veikko Salkion omistama kokoelma Veikko Salkion omistama kokoelma liitettiin 6.11.08 talletussopimuksella osaksi Luontokokoelma Kieppiä. Kokoelmaan kuuluu luontonäytteitä, luontokirjallisuutta ja arkistomateriaalia sekä pyyntivälineitä. Näytteet on pääosin luetteloitu ja kuvattu. 3. Rovaniemen kaupungin omistama kokoelma. Neuvotteluja liittyen kokoelmaan jatketaan vuonna 2009. 4.1.1. Näyttelyt ja tapahtumat Muistonäyttely Haikarapahta ja tapahtuma Veikon retket 5.3.08 - Luontokokoelma Kiepissä avattiin 5.3.2008 lähtien kokoelman perustajan Veikko Salkion muistonäyttely ja tapahtuma Veikon retket. Istahda hetkeksi erätulille, kuuntele hiljaisuutta. Veikko Salkion työ luonnonsuojelun hyväksi kesti läpi hänen elämänsä. Samoja arvoja halusimme kunnioittaa myös hänen muistonäyttelyssään ja siihen liittyvässä tapahtumassa. Tapahtuman kesto 1-1.5 h ja se suunnattiin kaiken ikäisille. Paras ryhmän koko n. 15-20 osallistujaa. Tapahtumassa keskusteltiin luonnonsuojeluun liittyvistä asioista sekä tutustuttiin Veikko Salkion elämäntyöhön. Kokoelmaan liittyen piirrettiin oma versio eläimistä Veikon hengessä. Veikko Salkio oli myös hyvä piirtäjä. Veikko Salkion luontopäivät Kokkolassa 24.5.2008 Kokkolassa järjestettiin lauantaina 24.5. klo 13.00 Länsipuiston koulun auditoriossa Veikko Salkion luontopäivät. Tapahtuma kunnioittaa Veikko Salkion (1912-2006) merkittävää elämäntyötä luonnonsuojelun parissa. Ensimmäiset luonnonsuojelualueet perustettiin Suomeen 70 vuotta sitten vuonna 1938. Veikko Salkio toimi ensimmäisenä vartijana Petsamon luonnonsuojelualueilla vuosina 1938-39. Sodan jälkeen hän jatkoi vartijana Lapin luonnonsuojelualueilla vuoteen 1978. Pyyteettömästi hän opasti ja avusti lukemattomia luonnon ystäviä, tutkijoita ja harrastajia. Luontopäivät avasi luontotyöryhmän puheenjohtaja Harri Hongell. Luontokokoelmasta vastaava amanuenssi Paula Hyttinen oli perehtynyt
Veikko Salkion työhön luonnonsuojelijana. Myös Veikon ystävillä ja tutuilla oli mahdollisuus kertoa muistojaan Petsamon ajoista lähtien. Paavo Mansikkamäki, porraskuuntelija Kälviältä, esitti kuvin ja sanoin kuinka hän on löytänyt luonnon pihapiiristään, portailta kivenheiton päähän. Hän on ikuistanut eloisissa kuvissaan aamun kastepisarat heinänkorrella, kesäisen lämmön kukissa, ensimmäisen kuuran sekä talven lumen. Kettu jolkottaa, lintu pyrähtää. Myös Veikko Salkio löysi luonnon vaikka keskeltä kaupunkia, kuitenkin hänen todellinen rakkautensa kohde löytyi koskemattomasta luonnosta. Lopuksi tutustuimme Kiepissä Veikko Salkion muistonäyttelyyn ja luontokokoelmaan, jotka esitteli Veikko Salkion monivuotinen työkaveri, vahtimestari Anna-Lisa Lindgren. Sunnuntaina 25.5. klo 6.00 lähdimme linturetkelle Rummelöön. Retken vetäjänä lintutieteellisen yhdistyksen asiantuntevaa väkeä. Veikko Salkion luontopäivät järjestettiin vuonna 2008 ensimmäistä kertaa ja tapahtumasta luodaan perinne, joka tuo esille luonnonsuojelun tärkeitä teemoja, jotka vaihtuvat vuosittain. Päivien järjestelyistä vastasivat tänä vuonna Luontokokoelma Kieppi, Keskipohjanmaan kesäyliopisto ja Keskipohjanmaan lintutieteellinen yhdistys. Veikon työhuoneessa 6.11.08 - Kiepissä Veikko Salkion työhuoneessa voi tutustua mm. luontonäytteiden tekemiseen. Perusmuodosta on rakentunut lintujen ja nisäkkäiden preparaatteja taiteilijan herkkyydellä ja luonnontuntijan näkemyksellä. Punarintauros vartioi kun naaras hautoo sammalten suojassa pesässään. Kärppä hyppää ketterästi metsämyyrän niskaan. Hillerin vartalo on jännittynyt pitkäksi hännän päätä myöten. Se nuuhkii pudonneitten lehtien suojassa palloksi vetäytynyttä siiliä. Näyttelyyn liittyy tapahtuma, jossa tutustutaan Veikon pienoisdioraamoihin, palaan luontoa, eri näkökulmista. Jokainen saa tehdä haluamastaan eläimestä perusmuodon tappurasta ja langasta perinteisellä menetelmällä. Työtä voi jatkaa sitten koulussa tai tarhassa esimerkiksi luonnon- tai kierrätysmateriaaleilla. Tarinaa voi jatkaa kertomalla tai kirjoittamalla. Näyttely täydentää Veikko Salkion työn esittelyä (muistonäyttely Haikarapahta) ja on suunnattu kaikille. Tapahtuman tai opastuksen kesto: 1,5 h. Ryhmän koko n. 15. Tapahtuma on suunnattu päiväkoti-ikäisille ja alakoululaisille, mutta tapahtuman voi soveltaa kaiken ikäisille. Veikon työhuoneessa näyttelyn teksti:
Veikko Salkio täytti ensimmäisen lintunsa, lehtokurpan, 15-vuotiaana Imatralla. Oppinsa hän sai K.E.Kivirikon oppaasta Eläinten täyttäminen ja säilyttäminen. (Helsinki 1924) Myöhemmin hän sai luvan liittää kokoelmiinsa myös tapaturmaisesti kuolleita rauhoitettuja lajeja edellyttäen, että ne tulevat aikanaan sijoitettavaksi perustettavaan museoon. Hänelle oli tärkeää, ettei hänen kokoelmissaan ole sitä varten surmattuja eläimiä. Hän halusi lahjoittaa kokoelmansa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita luonnosta ja sen eläimistä. Myös jälkipolvet saisivat nähdä luonnon moninaisuuden. Luonnon muotojen tarkkailu innosti häntä. Tästä hänellä oli hyötyä, kun hän suunnitteli ja toteutti luonnon pienoisdioraamoja. Hän preparoi linnut ja nisäkkäät mahdollisimman luonteviin ja lajille tyypillisiin asentoihin ja ympäristöihin. Täyttäjän työtä Veikko piti mielenkiintoisena. Jokainen uusi laji oli haaste. Täyttämisessä oli vaativia kohtia kuten päänahan vetäminen tuppeen. Onnistuneen työn jälkeen hän totesi: Kun olimme purjehtineet Kap Hornin ympäri oli purjehtiminen jo paljon helpompaa. Tästä kuitenkin alkoi kiehtovin osa. Sen tulokset ovat nähtävillä kokoelmassa. Hän neuvoi mielellään ihmisiä eläinten täyttämisessä ja kertoi luonnosta. Monet lapset ja nuoret istuivat Veikon työhuoneessa ja seurasivat hänen työskentelyään. Isommat saivat osallistua itse työhön, auttaa neulomisessa tai alustojen asettelussa. Veikon rahallinen olemus toi työhuoneeseen turvallisen ja kiireettömän ilmapiirin. Tauot työssä olivat tärkeitä, hetken levähdys virkisti. 4.1.2. Kokoelman hoito ja luettelointi Veikko Salkion kouluttama eläintentäyttäjä Seija Jakobsson on tarkistanut (tuholaiset) ja puhdistanut esillä olevat näytteet sekä inventoinut varastossa olevat näytteet. Huonoksi menneet näytteet on poistettu. Kiepin kokoelmat on pääosin diaarioitu ja luetteloitu ja tiedot on saatettu digitaaliseen muotoon. Inventointi jatkuu. Tiedot on luetteloitu Luonnontieteellisen keskusmuseon ohjeiden mukaan. 4.1.3. Tiedottaminen ja markkinointi Luontokokoelma tiedottaa tapahtumistaan tiedotustilaisuuksissa, tiedottein ja netissä. Kiepin sivut ovat uudistuneet vuoden aikana. Kieppi on mukana VistKokkola esitteessä. 4.2. Viljo Nissisen mineraalikokoelma Mineraalikokoelma ja luontokokoelma Kieppi yhdistettiin yhdeksi tulosyksiköksi suoraan kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan alaisuuteen kulttuuri- ja nuorisotoimenlautakunnan päätöksellä 15.4.2008 50. Päätöksen mukaan amanuenssi Paula Hyttinen toimii kokoelmien yhteisenä vastaavana kokoelmanhoitajana ja kokoelmien vahtimestarina toimii Anna-Lisa Lindgren.
4.2.1. Näyttelyt Kivikirveestä kännykkään 8.4.-19.6.2008 Metsähallitus ja Geologian tutkimuskeskus GTK ovat tuottaneet yhdessä Kivikirveestä kännykkään -näyttelyn, joka avattiin 24.5.2007, Euroopan kansallispuistopäivänä Hämeen ja Tunturi-Lapin luontokeskuksissa. Näyttelyn tavoitteena on saada ihmiset huomaamaan, että geologiaa löytyy kaikkialta ja se on osa arkipäiväämme. Kiertävät näyttelyt ovat Metsähallituksen ja Geologian tutkimuskeskuksen tapa tehdä geologista monimuotoisuutta tunnetuksi kansalaisten keskuudessa ja saada ihmiset tarkkailemaan ympäristöään monipuolisemmin. Luonnon tarkkailijoiden havainnot ovat johtaneet kaivostoiminnan syntyyn eri puolilla maatamme. Näyttely innostaa luonnossa liikkujia pitämään silmänsä avoimina vastakin ja kertomaan havainnoistaan Geologian tutkimuskeskukselle. Jääkauden jäljet 7.10.- 31.12. Metsähallitus ja Geologian tutkimuskeskus GTK ovat yhdessä tuottaneet kiertävän näyttelyn nimeltään Jääkauden jäljet. Sen tarkoituksena on avata kansalaisille Suomen geologisen monimuotoisuuden saloja, jotka ovat usein jääneet elävän luonnon monimuotoisuuden esittelyn varjoon. Näyttelyn sanoma on Suomi, jääkauden lapsi. Luontomme on täynnä jääkauden jälkiä! Jääkauden jäljet -näyttelyn lähtökohtana on esitellä kansantajuisesti, lapsia unohtamatta, Suomen geologista monimuotoisuutta ja saada ihmiset tarkkailemaan omatoimisesti ympäristöään geologisen monimuotoisuuden näkökulmasta. 4.2.2. Mineraalikokoelman hoito, luettelointi ja lahjoitukset Viljo Nissisen mineraalikokoelman kehittämiseksi yleisöystävällisemmäksi on tehty suunnitelma yhteistyössä GTK:n Länsi-Suomen yksikön kanssa. Suunnitelman toteuttamiseksi on anottu apurahaa K.H.Renlundin säätiöltä. Kyseessä on 3-vuotinen projekti. Viljo Nissisen mineraalit on pääosin luetteloitu digitaaliseen muotoon ja näytteitä on tällä hetkellä n. 1400. Mineraalikokoelma purki 3.6.2008 talletussopimuksen kosken kivikokoelmaa, josta oli tehty sopimus 10.2.2008. Purkaminen tapahtui sopimuksen 7 nojalla. Vilho Sipilän perikunta on lahjoittanut malmikivikokoelman (näytteitä 26 kpl) alkuperäispakkauksessaan sekä 2 ohjevihkosta vuosilta 1964 ja 1965. 4.2.3. Mineraalikokoelman tiedottaminen ja markkinointi
Mineraalikokoelman näyttelyistä ja tapahtumista järjestetään tiedotustilaisuudet ja lähetetään tiedotteet. Internet-sivut Kiepin sivujen alla, samoin tiedotteet esim. VisitKokkolassa. 4.3. Armas Järvelän perhoskokoelma Kokkolan kaupunki päätti ottaa vastaan Armas Järvelän perhoskokoelman 28.4.2003 242. Museotoimenjohtajan päätöksellä 8.8.2008 perhoskokoelma siirrettiin K.H.Renlundin museosta luontokokoelma Kieppiin, jossa se säilyy erillisenä kokoelmana. Kaarlo Armas Ensio Järvelä (1918 2002) oli syntyisin Kivikankhalta, Kaustisen Varilan kylästä. Toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla Armas Järvelä työskenteli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupan (KPO) mainospäällikkönä Kokkolassa. Hän toimi myös kuvataiteen parissa ja oli mm. perustamassa Kokkolan kuvataideyhdistystä. Lahden ja Kuopion kautta Järvelä siirtyi SOK:n Helsingin tehtaiden mainoshoitajaksi vuonna 1956. Tässä toimessa hän työskenteli yli 25 vuotta. Hieman ennen eläkkeelle siirtymistään Järvelä siirrettiin vuonna 1983 kahvipaahtimon mainospäälliköksi. Sodan aikana Armas Järvelä harrasti maalaamisen lisäksi mm. shakkia ja yleisurheilua, joista jälkimmäisessä hän pärjäsi hyvin. Helsingin Olympialaisten olympiasoihtua Järvelä kantoi Kokkolan alueella noin kilometrin verran. Järvelän mieluisimpia harrastuksiaan oli kuitenkin perhosten keräily ja tutkimus, joka alkoi systemaattisesti kesällä 1960. Hän keräsi näytteitä Suomessa ja ulkomaanmatkoillaan. Järvelä liittyi Suomen Perhostutkijain seuraan (SPS). Perhosintoon lienee alkusyynä se, että perhoset ovat niin tavattoman kauniita ja monilukuisia. Havainnot hän kirjasi tarkasti, jotta niistä olisi hyötyä tutkimukselle. Hän kasvatti myös toukista harvinaisuuksia. 4.3.1. Perhoskokoelman hoito ja luettelointi Kokoelmaan kuuluu n. 30 000 näytettä. Perhosista on olemassa tiedot, tieteellinen nimi, löytöpaikka, päiväys, löytäjä. Varsinaista luetteloa ei ole vielä. Perhoskokoelman kehittämisestä on neuvoteltu perhosharrastaja Juhani Kaurasen kanssa. Kokoelmaa varten on tilattu 2 vitriiniä, joissa perhosia tullaan pitämään esillä teemoittain. Kauranen on myös lainannut Kieppiin perhoskirjallisuutta.