Etelä-Savo Pöytäkirja 11.10.2013 Etelä-Savon vesienhoidon yhteistyöryhmän kokous 2/2013 Paikka: Etelä-Savon ELY-keskus, Jääkärinkatu 14, Mikkeli Aika: 3.10.2013 klo. 10.00 14.05 Läsnä: Jorma Tiitinen / Etelä-Savon ELY (pj.) Pertti Manninen / Etelä-Savon ELY (siht.) Juho Kotanen / Etelä-Savon ELY (tekninen siht.) Reijo Lähteenmäki / Etelä-Savon ELY Irma Kolari / RKTL Marko Tanttu / Etelä-Savon maakuntaliitto Heikki Tanskanen / Mikkelin seudun ympäristöpalvelut Ossi Tuuliainen / Etelä-Savon ELY Hannu Ripatti / Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi Vesa Kallio / MTK-Etelä-Savo Pekka Sojakka / Etelä-Savon ELY Jari Hyvärinen / GTK Merja Koivula-Laukka / JJR-kunnat, ympäristötoimi Rauno Jaatinen / Etelä-Savon kalatalouskeskus ry Päivi Kurki / MTT Kalevi Puukko / Etelä-Savon kalastusalueet, Puulan kalastusalue Mika Huttunen / Etelä-Savon ELY Pena Saukkonen / Saimaan vesiensuojeluyhdistys Lasse Hyytinen / Etelä-Savon ELY Pekka Häkkinen / Pieksämäen kaupunki Eila Puhakainen / Järvi-Suomen kylät Janne Tarkiainen / Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Kari Mielikäinen / Mikkelin seudun vapaa-ajanasukkaiden valtuuskunta 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja Jorma Tiitinen toivotti osallistujat tervetulleiksi ja lausui kokouksen avaussanat. Sihteerinä toimi Juho Kotanen. Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Kokouksen työjärjestys hyväksyttiin. Todettiin, että Kalevi Puukko Puulan kalastusalueelta toimii jatkossa uutena yhteistyöryhmän jäsenenä. Hän edustaa Etelä-Savon kalastusalueita. Kalevi toivotettiin tervetulleeksi ryhmään. Hyväksyttiin asialista. 1
2. Edellisen kokouksen pöytäkirjan hyväksyminen Edellisen kokouksen (Mikkeli 20.3.2013) pöytäkirja hyväksyttiin pienin tarkistuksin. Rauno Jaatinen edustaa Etelä-Savon kalatalouskeskusta, organisaatio muutetaan asiakirjoihin. ProAgrian edustus selvitetään. Todettiin, että Risto Tarikka (SVK) on eläkkeellä, Janne Tarkiainen on vakituinen jäsen ryhmässä. Pöytäkirja sijoitetaan myöhemmin Etelä-Savon uusitulle vesienhoidon Internet sivulle. 3. Vesienhoidon 2. suunnittelukierroksen ajankohtaiskatsaus Pertti Manninen esitteli v.2013 töitä vesienhoidossa. Toimenpideohjelman valmistelun sektorioppaat valmistuivat kesäkuussa. Pohjavesien luokitteluehdotus on julkistettu kesäkuussa. Pintavesien luokittelu julkistettiin 2.10. useiden aikataulusiirtojen jälkeen. Pintavesien kemiallinen tila valmistuu vasta myöhemmin, ajankohta on tarkentamatta. Syksyllä ryhdytään päivittämään toimenpideohjelmia. Sisältö pitäisi olla valmis huhtikuun loppuun mennessä. Ohjelmaa viimeistellään syyskuulle saakka. Syksyllä 2013 tulee tehdä ihmistoiminnan vaikutusten arviot sekä toimenpiteiden tarkistaminen tulee aloittaa. Vesienhoitoalueiden seurantaohjelmat päivitetään vuoden loppuun mennessä. Vesienhoitosuunnitelmien päivitys tehdään syksyksi 2014. Asiakirjat tulee yhdenmukaistaa merenhoidon ja tulvadirektiivin vaatimusten kanssa. Vesienhoitosuunnitelman kuuleminen alkaa 10/2014. Vesienhoitosuunnitelmat menevät 12/2015 valtioneuvoston käsittelyyn. Todettiin, että käsittely ei ole nykyisen vaan seuraavan hallituksen töitä. Vesienhoitosuunnitelman rakenne on kuitenkin pitkälti asiantuntijavetoinen, ei niinkään poliittinen. Joitakin painotuksia saattaa tulla poliittiselta puolelta. Keskusteltiin siitä, miten vesienhoitosuunnitelmat liittyvät maakuntakaavatyöhön. Vesienhoitosuunnitelman tulisi heijastua kaavatyöhön, kuten esim. vesistöriskit. Maakuntakaavoihin on rajattu turvetuotannolle soveliaita alueita. Vesienhoitosuunnitelma siten vaikuttaa taustalla myös kaavatyöhön. Vesienhoitosuunnitelma vaikuttaa myös vesienhoitolain kautta ympäristöluvan myöntämisen kautta yksittäisiin hankkeisiin. Vesienhoidon tavoitteet vesimuodostumissa tulee huomioida ympäristölupakäsittelyssä. 4. Pinta- ja pohjavesien luokitusehdotusten esittely 2. suunnittelukaudelle Pohjavedet Mika Huttunen esitteli pohjavesien luokituksen. Todettiin, että Anne Petäjä-Ronkainen on tehnyt luokittelun keväällä pohjavesien osalta. Anne jää ensi vuodeksi vuorotteluvapaalle. Mika todennäköisesti sijaistaa ensi vuoden Annea ja on kirjoittamassa osaltaan toimenpideohjelmaa pohjavesien osalta. 2
Todettiin, että pohjavesien luokitus julkistettiin kesäkuussa 18.6. Siinä arvioitiin kaikkien I- ja II-luokan alueiden riskit (64 + 90 aluetta). Kaikki I ja II-luokan riskinalaiset pohjavesialueet luokiteltiin (19). Sekä kemiallinen että määrällinen tila luokiteltiin. Tila voi olla hyvä tai huono, kokonaistila määräytyy huonomman mukaan Käytiin läpi riskialueen ja selvityskohteen määritelmät. Kemiallinen tila määräytyy vertaamalla pohjavedessä havaittuja aineiden pitoisuuksia ympäristönlaatunormeihin. Lisäksi arvioidaan pitoisuuksien vaikutuksia vedenhankintaan ja ympäristöön (tehdään testit). Jos alueella ei ole ihmistoiminnasta aiheutuvaa riskiä pohjaveden laadulle, kohde luokitellaan automaattisesti hyvään tilaan. Määrällisen tilan arvioinnissa arvioidaan, ylittääkö vedenoton pitkän ajan keskiarvo käytettävissä olevan pohjaveden määrän ja arvioidaan onko pohjavedenpinnan korkeus laskenut ihmistoiminnan seurauksena Esiteltiin pohjavesien tila ja riskialueet koko Suomen alueella. Huonossa kemiallisessa tilassa on 105 ja määrällisessä tilassa 4 aluetta. Eniten huonossa tilassa kohteita on Uudellamaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Eteläisessä Suomessa riskialueet keskittyvät Salpausselille sekä Sisä-Suomen reunamuodostumalle. Lapissa on tuhansia III-luokan pohjavesialueita, joita ei ole otettu luokitteluun. Ne ovat varsin heikosti tutkittuja. Linkki valtakunnalliseen tiedotteeseen: http://www.ym.fi/fi-fi/luonto/riskialttiiden_pohjavesialueiden_maara_k(16833) Esiteltiin Etelä-Savon tilanne. Tehtiin vertailua 1. ja 2. kauden välillä. Ensimmäisellä kaudella huonon tilan kohteita olivat Pursiala, Kuortti, Punkasalmi ja Rauhaniemi. Toisella kaudella kohteita on kahdeksan: Mikkelin Hanhikangas, Kauriansalmi, Pursiala ja Vuohiniemi-Haukilampi, Pertunmaan Kuortti, Pieksämäen Naarajärvi, Savonlinnan Punkasalmi ja Sulkavan Rauhaniemi. Todettiin, että vaikka uutta tietoa saadaan jatkuvasti pohjavesistä, luokittelu ei todennäköisesti tule muuttumaan ennen kuulemista. Huonon tilan kohteet eivät käyttökelvottomia, voidaan ottaa vettä, mutta on kenties jouduttu tehostamaan veden käsittelyä. Vedenottamo täytyy sulkea, jos ei saada talousvesinormeja täyttävää vettä. Todettiin, että III-luokan pohjavesialueita on käymättä läpi n. 60 kpl. Niille pitäisi tehdä luokitusmuutos, nostetaanko toiseen luokkaan vai jätetäänkö pohjavesialueista pois. Niistä ei ole useinkaan tehty riittäviä selvityksiä. Ne ovat ikään kuin pohjavesipotentiaalia ja ovat käytettävissä vedenottoon usein hieman korkeammilla kustannuksilla. Keskusteltiin siitä kuinka erottaa ihmisen aiheuttama ja luonnon aiheuttama pohjavesien likaantuminen tai riskinarvio. Luontaisesti pohjavesissä voi olla runsaasti esim. rautaa ja radonia. Esim. kobolttia ja nikkeliä voi esiintyä erit. mustaliuskealueilla. Esiteltiin pohjavesialueittain riskitekijät ja tilaa heikentävät aineet. Käytiin läpi riskien yleisyyttä riskitekijöittäin. Eniten on pilaantuneita maa-alueita, liikennettä, asutusta, yritystoimintaa, maa-ainesten ottoa, maataloutta ja metsätaloutta. Keskusteltiin kaivostoiminnan pohjavesivaikutuksista ja mm. siitä onko jo tutkimuksilla riskinsä. Todettiin, että kairattaessa voi päästä esim. öljyä reikään. Maakerrosten puhkaisussa voi syntyä uusia hydraulisia yhteyksiä eri maakerrosten välillä. Todettiin, että vaikka 3
kairauksia tehdään ympäri maakuntaa, niitä tehdään hyvin harvoin pohjavesialueilla. Mineraalipotentiaalin arvioimisessa kairaukset pyritään tekemään mahdollisimman ohuen maapeitteen läpi. Tietoon ei tähän mennessä ole tullut ongelmia. Kairauksessa on lähtökohtaisesti tutkimuslupa, mikä antaa luvan kairata ja tehdä tutkimuksia. Yksittäisille kairauspisteille ei ole varsinaisesti lupia. Maanomistajan lupa on aina olemassa. Pohdittiin ELYn tai TUKESin roolia esim. kysymyksessä miten lähellä pohjavesialueita saa kairata ja ylipäätään valvooko joku porauksia. Asia on herättänyt kiinnostusta mm. Rantasalmella. Malmeja poratessa porataan syvemmältä kuin esim. energiakaivoissa. Toivottiin pilaantumista ennalta ehkäisevää näkökulmaa asiassa. Olemassa olevaa käytäntöä selvitetään virkamiesvoimin. Todettiin myös, että asiaa kannattaa jatkossa käsitellä myös pohjavesien suojelusuunnitelmien seurantaryhmissä. Käytiin läpi esimerkkejä pohjavesien uhkatekijöistä: Pieksämäen Naarajärvellä on melko paljon ihmistoimintaa (peltoja, maa-ainesten ottoa, ravirata, taimitarhatoimintaa, yrityksiä, tieverkot, rautatie jne. Mikkelin Hanhikankaalla ja Pursialassa on nykyisinkin paljon riskitoimintoja ja aiempaa pilaavaa toimintaa. Kaupunki on rakennettu pohjavesialueiden päälle. Imeytyvän pohjaveden määrä on aiempaa vähäisempää, jolloin voi tulla sekundaarisia vaikutuksia (esim. raskasmetallit liukoiseen muotoon). Savonlinnassa Viinavaara- Tahvananmäki on kohde, jossa on paljon metsähakkuita, maanmuokkausta ja metsäojitusta ja siten ehkä vähemmän huomioita saaneita riskejä. Lopuksi mainittiin asioita, mitkä uhkaavat pohjavettä: vedenottointressi jää usein muiden maankäyttömuotojen jalkoihin, vanhat pilaantumistapaukset, tiedon puute pohjavesialueista, tietämyksen vaje pohjavesistä yleensä sekä kansalaisilla että päättäjillä. Pintavedet Pekka Sojakka esitteli Etelä-Savon pintavesien luokitteluehdotuksen 2. vesienhoitokaudelle. Todettiin, että vihdoinkin ollaan päästy maaliin luokituksessa. Luokittelun julkistamista siirrettiin useampaan otteeseen. Luokitteluehdotus julkaistiin 2.10. Luokittelun perusteista todettiin, että luokituksen syntymiseen on johtanut vesimuodostumien rajaus ja tyypittely. Luokittelu perustuu pintavesityyppien ominaispiirteisiin (humuksisuus, pinta-ala, syvyyssuhteet, maaperän ominaisuudet) ja niille asetettuihin vertailuolosuhteisiin. Esiteltiin koko Suomen tilanne. Voidaan todeta, että pintavedet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa tilassa mikäli vertaa muuhun EU:hun. Rannikolla tilanne on keskimääräistä heikompi (joet, rannikkovedet). Etelä-Savon maakunnan pinta-alasta neljännes on vettä. Luokitteluun otettiin mukaan kaikki > 50 ha järvet, 516 kpl sekä merkittävimmät jokimuodostumat (53 kpl). Järvistä 442 kpl (98 % koko luokitellusta alasta) ja joista 49 kpl (93 % pituudesta) pystyttiin luokittelemaan. Maakunnassa on n. 4500 kpl järviä, pinta-alaosuus n. 5 % järvialasta. Joiksi on huomioitu n. vähintään 1 km pituinen uoma (yleensä valuma-alue > 80 km 2 ). Luokittamatta jäi siten pääosin pienempiä muodostumia. Uuden luokituksen myötä Etelä-Savon vesien tila tunnetaan nyt monipuolisemmin ja kattavammin (pintaalallisesti parempi näkemys, entistä enemmän biologista aineistoa). Suurin osa Etelä- Savon järvistä ja joista on erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Järvien ja jokien tila maakunnassa on parempi kuin Suomessa keskimäärin. Aiempaan arviointiin verrattuna vesien 4
tilassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Merkittävin vesien tilaa heikentävä tekijä on hajakuormituksesta aiheutuva rehevöityminen. Hyvistä tuloksista huolimatta nuhraantuminen näkyy laajalti. Lähes kaikki suurimmat reittivedet ja Saimaan osa-altaat ovat vähintään hyvässä tilassa. Luokitellusta alasta 93 % ja lukumäärästä 90 % on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Tyydyttävään luokkaan kuuluu 6,6 % järvialasta (39 kpl) ja välttävässä tilassa 4 pienempää järveä (0,13 % järvialasta). Välttävässä tilassa olevia järviä ovat: Kosulanlampi, Pieni Raudanvesi, Pankajärvi-Siikasenjärvi, Pankalampi. Huonossa tilassa olevia kohteita ei ole. Joet ovat pääosin hyvässä tai erinomaisessa luokassa (79% pituudesta ja 90% lukumäärästä). Noin kymmenesosa luokiteltujen jokien lukumäärästä ja 21% kokonaispituudesta kuuluu tyydyttävään luokkaan (5 jokea). Välttävään tai huonoon luokkaan kuuluvia jokia ei esiinny lainkaan. Jokien tila on maakunnassa on parempi kuin Suomessa keskimäärin. Suuresta järvisyydestä johtuen alueen jokien määrä on Etelä-Savossa vähäinen ja joet ovat melko lyhyitä ja kooltaan pieniä. Esiteltiin luokitusjakaumat graafeina. Luokittamatta jääneiden järvien osuus on pieni. Toisaalta tyydyttävän luokan osuus on kasvanut. Pienemmät järvet ovat jääneet luokittelematta tiedon puutteen vuoksi. Erinomaisen tilan osuus on suuri. Pinta-alallisesti tilassa on tapahtunut paranemista ja vesimuodostumien lukumäärien suhteen tilanne on huonontunut. Todettiin yleisellä tasolla, että muutoksista n. 10 % on luontaisia, 90 % on luokitusteknisistä muutoksista (menetelmällisistä muutoksista, uudesta seuranta-aineistosta tai vesimuodostuman tyypin muutoksesta) johtuvia. Merkittävimmät muutokset ovat Joroisten seudun vesissä, joissa tyydyttävän tilan osuus on pinta-alallisesti kasvanut mm. Haapaselkä ja Sysmäjärvi. Myös Kyyveden luoteinen osa on muuttunut hyvästä tyydyttäväksi. Mikkelin alapuolinen Saimaa sekä Varkauden alapuolinen osa Haukivettä ovat edelleen tyydyttävässä tilassa. Virtavesistä Nykälänjoki (Naarajärven reitti), Konnusjoen ylä- ja alaosa sekä Valvatuksen laskujoki ovat heikoimmassa tilassa. Varsinkin biologista seuranta-aineistoa on nyt esiteltävässä luokituksessa ollut käytössä enemmän kuin edellisessä luokituksessa. Merkittävimpiä vesistöjen tilaa heikentäviä tekijöitä Etelä-Savossa ovat hajakuormituksesta (maa- ja metsätalous, haja-asutus) aiheutuva rehevöityminen sekä asuma- ja teollisuusjätevedet sekä teollinen toiminta valuma-alueilla (mm. turvetuotanto). Hajakuormituksen vaikutukset näkyvät erityisesti matalissa humuspitoisissa järvissä mutta heijastuvat lievempänä myös vesistöjen yleiseen tilaan = nuhraantuminen. Luokitus on tehty matemaattisesti ja mitatuista lähtökohdista. Nuhraantumista ym. laadullisia tekijöitä ei ole voitu ottaa laaja-alaisesti mukaan mutta tapauskohtaisesti tämä voidaan kuitenkin huomioida luokittelussa. Merkittävä osa järvistä on luokiteltu pelkästään vedenlaadun perusteella tai asiantuntijaarvioon nojautuen. Suppeaan aineistoon perustuva ekologinen luokitus on tehty lukumääränä 17 %:ssa järvistä, joiden yhteinen pinta-ala on vajaa 40 %. Laaja biologinen aineisto on ollut käytettävissä lähinnä suurimmissa järvialtaissa, joiden osuus järvialasta on myös vajaat 40 %. Luokittamattomien järvien osuus on uudessa luokituksessa vähäinen. Vedenlaatuaineistoon perustuvan luokituksen osuus on vähentynyt. Biologista analytiikkaa on merkittävästi lisätty seurantaohjelmissa, mikä näkyy luokituksen tasossa. Asiantuntijaarviota on käytetty aiempaa enemmän (mallit ym.) Lisäksi on mahdollisuus arvioida vesiä 5
muiden vesimuodostumien perusteella (valuma-alueella olevat paineet samanlaisia ja järvet samassa tyypissä) Todettiin, että toisella luokituskaudella on n. 30 järveä, joista ei ole ensimmäistäkään mittaustulosta. Yleisimmin pienissä järvissä on luokituskaudelta kaksi näytteenottokertaa, keskikokoisissa järvissä n. 6 mittausta, joista löytyy jo a-klorofylliä ja muita yksittäisiä biologisia näytteenottoja. Todettiin, että joissakin ELYissä aineistojen puuttuessa asiantuntija on käynyt paikan päällä arvioimassa vesimuodostuman tilan. Monitor2020-hankkeessa tullaan huomioimaan kansalaishavaintojen entistä monipuolisempi hyödyntäminen. Aineiston analyysissä tulee erottaa intresseistä lähtevä aineisto muusta tiedosta. Luokituksen perusteella tulee arvioida tarkemmin todelliset muutokset ja muutokset jotka ovat peräisin luokituskriteerien tarkentumisesta. Heikentyneet kohteet otetaan mukaan tehostetusti uuteen seurantaohjelmaan. Mahdollisesti tehdään muita kohdekohtaisia lisäselvityksiä. Kuulemiset toimenpideohjelmista ja vesienhoitosuunnitelmista voivat vielä vaikuttaa ekologiseen tilaan. Luokituksesta on tekemättä vielä kemiallinen luokitus eli haitallisten ja vaarallisten aineiden luokitus (talven aikana). SYKE tekee suurimman osan työstä. Tätä varten tänä syksynäkin vielä kerätään useammasta järvestä kalaelohopeanäytteitä. Kemiallisen luokituksen jälkeen tehdään ns. ekologisen luokituksen kokonaisarvio. Käytiin keskustelua ekologisesta luokittelusta. Todettiin, että luokituksessa on tehty valtava työmäärä. Valtakunnallista luokituskarttaa katsottaessa huomattiin ELY-keskuskohtaisia eroja luokissa (esim. Pohjois-Karjala ja Kainuu). Taustalla on osittain se, että mitä pohjoisempana ollaan, humuksisuus ja sitä kautta mm. turvemetsätalouden kuormitus lisääntyy. Siihen liittyy fosforipitoisuuden lisääntyminen, mikä voi heikentää luokkaa. Kainuussa oli toisaalta vähän henkilöresursseja luokituksessa. He pystyivät tekemään vain n. 20 % luokituksesta ja loput luokitukset tehtiin tässä vaiheessa ns. massapäivityksenä karkean riskinarvioinnin jälkeen (jos ei tiedossa riskejä -> hyvä tila). Todettiin, että ESAELYssä jokainen vesimuodostuma luokitellaan kokonaisuutena matalia lahtia yms. lukuun ottamatta mikäli ne ovat omina muodostuminaan. Esimerkiksi Puulavedellä, Saimaalla ja Kyyvedellä on useampi vesimuodostuma, joista jokainen on tyypitelty ja luokiteltu erikseen. Humuksisuus ja savisuus ovat tyypittelytekijöitä. Tyypittelyssä tuleekin tunnistaa pintavesimuodostumien luontainen humuksisuus, mutta tähän ei kuitenkaan välttämättä ole ollut käytettävissä tietoa. Suuri osa järvistä on jo luontaisesti muuttunut humuksisuudeltaan 50-luvulta. Näin ollen järvi joudutaan käsittelemään humuksisempana tyyppinä. Mitä humuksisempi tyyppi, sitä enemmän se antaa luokittelussa anteeksi mm. ravinnepitoisuuksien suhteen. Matala humuspitoinen vesistö voi olla hyvässä tilassa. Myös järvien syvyys vaikuttaa tyyppiin. Toisella luokituskaudella yli 50 vesimuodostumaa tyypiteltiin uusiksi kun on saatu parempia estimointeja sekä luotaukseen perustuvaa aineistoa keskisyvyyksistä. Tyypittely on siten varmemmalla pohjalla kuin 1. kaudella. Lisäksi todettiin, että uusia pintavesimuodostumia on toisella kaudella lukuisia, joista osalle on annettu luokka. Tämänkin suhteen vertailu edellisen kauteen on vaikeaa. Luokituskriteerit on laadittu avovesikaudelle. Happi katsotaan myös talvikaudelta, tämä on humuksen liikkumisen kannalta tärkeää. Luokittelujärjestelmä on laadittu ajankohtaan, joissa vesien tila on vakiintunut. Näin ollen keväiset ja syksyiset täyskierrot on jätetty pois luokittelusta. 6
Todettiin, että ESAELYn tulee velvoitetarkkailuaineisto joko raportteina tai ne syötetään itse järjestelmään. Noin viideosa vesien seurannoista on peräisin velvoitetarkkailuista. Osaa velvoitetarkkailutiedosta käytetään myös ekologisessa luokituksessa. Pohdittiin mahdollisuutta, että luokituksen GIS-aineistot saataisiin esim. Lapio-palveluun ja luokitustulokset 2. kaudelta OIVAan. Luvattiin selvittää asiaa. Muun muassa maakuntaliitto tarvitsisi aineistoa maakuntakaavatyössä. Sinänsä ELYjen keräämä aineisto ei ole salaista. 5. Vesienhoidon 2. suunnittelukierroksen toimenpideohjelmien päivityksen aloitus ja organisointi Etelä-Savossa Todettiin ESAELYn sisäisen vesiryhmän kokoonpano. Lisäksi on olemassa pienempi sisäinen työryhmä, jossa käsitellään yksityiskohtaisemmin asioita. Pinta- ja pohjavedet tullaan käsittelemään samassa toimenpideohjelmissa. Ohjelmassa esitetään aluksi yhteiset asiat ja erikseen on tarkoitus tehdä osat pinta- ja pohjavesille. Esiteltiin sisältörunkoluonnosta. Todettiin, että kaivostoiminta kannattaa huomioida 1. kautta paremmin. Se voidaan nostaa joko omaksi toimenpidesektorikseen tai käsitellä esim. teollisuuden ja yritystoiminnan alla. Käytiin läpi toimenpideohjelmien suunnittelun oppaita. Suunnitteluopas: - Vesienhoidon toimenpiteet 2016-2021_Suunnittelun vaiheet Toimialakohtaiset ohjeet: - Pohjavedet ja pilaantuneet maa-alueet - Yhdyskunnat ja haja-asutus - Maatalous, turkistuotanto ja happamat sulfaattimaat - Metsätalous - Turvetuotanto - Kunnostus rakentaminen ja säännöstely - Teollisuus - Kalankasvatus Ympäristötavoitteiden asettaminen: - Ympäristötavoitteiden asettaminen - Uusien merkittävien hankkeiden käsittely vesienhoitosuunnitelmissa Muut oppaat: - Ilmastonmuutoksen huomioiminen vesienhoidon suunnittelussa - Kustannusten arvioinnin perusteet 7
- Hyötyjen arviointi (tulee myöhemmin) Ohjeistus löytyy internetistä osoitteesta: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitt eluopas ESAELY tekee varsinaisen asiantuntijalähtöisen pohjatyön toimenpiteiden suunnittelussa. Todettiin, että lokakuun aikana tehdään ELY-keskuksessa viitenä seutukuntaisena ryhmätyönä alustava katsaus toimenpiteiksi. Ensimmäisen kauden sektorikohtaisia alatyöryhmiä ei ole tarkoitus käyttää tällä suunnittelukaudella. Tarpeen mukaan kuitenkin alatyöryhmätyöskentelyä voidaan järjestää. Toimenpideohjelman valmistelussa pitäisi myös yhteistyöryhmän varautua kokoontumaan useammin kuin normaalisti kaksi kertaa vuodessa. Todettiin, että myös toisella kaudella tarvitaan laajaa yhteistyötä ELYn ja sidosryhmien välillä. ESAELYssä on suunniteltu sähköistä osallistumista. Mahdollisia osallistumiskanavia olisivat sähköposti sekä internet-työtila, mihin aineistoja tallennettaisiin kommentointia varten. Osallistuvia tahoja olisivat yhteistyöryhmän lisäksi toimenpideohjelmien toimeenpanon toimintaryhmät Etelä-Savossa sekä YTR:n nimeämät/haluamat muut tahot. Juho Kotanen esitteli ryhmätyötilan, johon on tällä hetkellä pääsy ESAELYn vesiryhmän jäsenillä. Juho lähettää pyynnön nimetä YTR-jäsenet ja taustatahojen jäsenet, joille tulee käyttäjätunnus ja salasana ko. ryhmätyötilaan. Ryhmätyötilaan voidaan koota keskeisiä toimenpideohjelman laatimistyössä syntyviä dokumentteja. Toimenpideohjelmien tarkistamiseen tarvitaan tiedot vesimuodostuman luokasta (uusi luokitus) sekä muutokset aiempaan (myös luokkamuutoksen syy) sekä ihmistoiminnan paineita/vaikutuksia. Lisäksi tarvitaan ohjeistukset toimenpideohjelmien suunnittelusta. Työssä huomioidaan 1. kauden toimenpiteiden toteumat, toimenpiteiden vaikutukset sekä kuinka tilatavoitteet saavutettiin. Seuraavaksi huomioidaan 2. kauden pintavesien parantamistarpeet vuoteen 2021 ja suunnitellaan niille toimenpiteet. Saatavilla on erilaisia mallityökaluja sekä keskitettyä laskentaa: - VEMALA: kuormituslaskenta, kuormitus- ja pitoisuusarviot - LLR: LakeState, järven tilamalli, voidaan laskea fosforin ja typen tavoitekuormia hyvä/tyydyttävä luokkarajojen mukaan - VIHMA: peltojen kuormitusmalli - VIRVA: vesienhoidosta rantakiinteistöjen virkistyskäytölle syntyvien hyötyjen arviointi - KUTOVA: toimenpiteiden kustannustehokkuuden laskenta, toimenpiteillä saavutettava fosforipitoisuuden alenema - VEMU2: pintavesien tietojärjestelmä - POVET: pohjavesien tietojärjestelmä Todettiin, että SYKE mahdollisesti laskee työkaluilla tietoja merkittävimmille vesienhoidon suunnittelukohteille keskitetysti. 8
Käytiin läpi toimenpidekokonaisuuksien valintaprosessi (SOVA) eri vaihtoehtoineen. Tämä tulee olemaan erittäin haastavaa ja käytännön toteutusmahdollisuuksia ei vielä pysty toteamaan. Keskusteltiin käytännön toimenpideohjelmatyöstä ja yhteistyöstä muutamin esimerkkitapauksin. Todettiin, että esim. Länsi-Puulan valuma-alueesta suuri osa kuuluu Keski- Suomeen. Myös Puruvedellä on vastaava tilanne. Vesien tila ja vaikutukset koskettavat kuitenkin Etelä-Savoa. Viranomaisen hallinnollinen vastuu on maakunnallinen. Sinänsä tulee kuitenkin huomioida valuma-aluenäkökulma toimenpideohjelmatyössä ja yhteistyön tulee olla riittävän laajaa. Pohjavesien suojelusuunnitelmien toimeenpanoryhmiä on perusteilla tai perustettu eri alueille. Todettiin, että mm. energiakaivojen porausasiat huomioidaan ryhmän työssä. Metsänomistajien liitto toivoi ryhmiin maanomistajatahon edustusta. Kaivostoiminta ja sen vesistövaikutukset tulee nostaa toisella vesienhoitokaudella esiin aiempaa selvemmin, koska malminetsinnän aktiivisuus on Etelä-Savossa lisääntynyt. 6. Toimenpiteiden toteumatilanne Etelä-Savossa Mikkelin seutu Mikkelin alapuolisen Saimaan kuormitusselvitys on valmistunut. Parhaillaan laaditaan valuma-alueen ja vesialueiden kunnostuksen ja hoidon yleissuunnitelmaa, jonka on määrä valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä. Yleissuunnitelman perusteella suunnataan tarkemmat toimenpiteet. Todennäköisesti tullaan kuitenkin varautumaan poistokalastukseen vesialueella. Haja-asutuksen kiinteistökohtaiset investoinnit ovat edenneet varsin hitaasti, toteuma on tähän mennessä vain muutamia prosentteja. Toteutuminen alkanee vasta v. 2016 johtuen lainsäädännössä olevasta siirtymävaiheesta. Viemäröintihankkeista ajankohtaisin on Heinälahden alueella. Vuonna 2014 tullaan tekemään vesiensuojelun suunnittelua ja kuormitusselvitystä Hanhijärvellä. Puulan länsiosassa on tehty kuormitusselvitystä, joka valmistuu alkuvuonna 2014. Hanketta vetää Mikkelin seudun ympäristöpalvelut. Kissakosken kalatiessä on tehty seurantaa ja pientä teknistä parantelua. Voikosken uuden voimalaitoksen suunnittelu on käynnissä. Kohteessa on tehty kalatalousselvitys ja piirustuksissa on esitetty kalatietä lupaprosessia varten. Parhaimmassa tapauksessa hanke on parin vuoden päästä luvituksessa. Pienistä virtavesistä todettiin, että Mikkelin seudulla on tehty muutamia hankkeita. Osa kohteista on pienialaisia kunnostuksia, joita paikalliset ovat rahoittaneet. Todettiin, että Puulalla on kaksi laajaa osakaskuntien yhdistämishanketta, joita voidaan pitää merkittävinä vesienhoidon toteuttamisen kannalta. Mikkelin alapuolella osakaskuntien yhdistyminen ei ole toistaiseksi edennyt huolimatta alueella järjestetyistä info- 9
tilaisuuksista. Todettiin yleisesti, että julkinen raha hankkeisiin ei ole lisääntymässä. Tulorahoitus suurella osakaskunnalla on eri luokkaa kuin pienillä. Osakaskuntien yhdistämistyötä kannattaa edistää, sillä on nähty että hankepäätöksiä syntyy vain jos osakaskuntien koot ovat riittävän suuria. Pohjavesien vesienhoidon toteutuksesta todettiin, että keskeiset pohjavesien suojelusuunnitelmat ovat valmistuneet v. 2010. Suojelusuunnitelmien toteutusta varten ei ole perustettu ryhmää eli toteutusta ei tällä hetkellä edistetä missään alueellisessa ryhmässä. Pohjavesien puhdistustoimintaa ym. on tehty Mikkelin alueella mm. Pursialassa kreosootin osalta. Kyyvesi Ajankohtaisia viemäriverkostoon liittymisiä on ollut mm. Kyyveden alueen Tervalahdella sekä Pieksämäen Naarajärven alueella. Kymmenestä suunnitellusta kosteikosta Suovunselän valuma-alueella yksi on valistunut ja yhtä aletaan rakentamaan Purukorvenojalla. Kyyveden Siikalahdella kaksi kosteikkoa odottaa maanomistajien kannanottoa. Kosteikkoja ja suojavyöhykkeitä, samoin kuin ravinnetaseiden hallintaakin, pyritään edistämään Rae-hankkeen osalta. Myös LUMO-hanke on meneillään Kyyveden pohjoisosissa. Metsätalouden osalta Nykälän suunnalla yksi hanke menossa ja Kyyveden Siikalahdella on kaksi kosteikkosuunnitelmaa muttei vielä olla päästy toteutukseen. Suovunselällä ei ole niittotarvetta. Heiniöllä vesikasvien poisto jatkuu paikallisten toimesta. Poistokalastus Suovunselällä alkoi v. 2012. Koko Kyyveden alueelle poistokalastussuunnitelma valmistuu v. 2013 aikana, alueella on tehty aiemmin koekalastuksia. Heiniöllä poistokalastuksen jatkotarve tulee selvitettäväksi, rahoitus on vielä auki. Porsaskosken kunnostus on valmistunut (padon omistaja ehosti patoa ja samalla teki kunnostusta). Kunnostussuunnittelussa on Läsäkosken yläkanava ja Rauhanvirta sekä Vuojakoski. Nykälänjoen kunnostus on listoilla, mutta toteutus on vielä epävarmaa. Kyyveden yläpuolella on virtavesin kunnostusohjelma, mutta tulee vielä miettiä kannattaako alueella tehdä varsinaisia koskikunnostuksia taimenia varten. Kyyveden pohjapatohanke on poistumasta vesienhoidon toimenpiteiden joukosta. Esiselvityksen jälkeen kukaan ei ole lähtenyt perustamaan vesioikeudellista yhteisöä ja edistämään hanketta ja rahoittajatahoa ei ole löytynyt. Myös ELYn kalatalouspuoli olisi vastustanut hanketta, koska se olisi vaikuttanut alivirtaamiin ja vaarantanut Läsäkosken jo tehdyn kunnostustyön ja haitannut mm. lohikalojen lisääntymistä alivirtaama-aikoina. Kyyveden alueen yleissuunnitelma valmistuu v. 2013. Pieksämäen seutu Pieksämäen alueella (koskee myös Kyyveden aluetta) suunnittelija tekee Niskajärven alueella kosteikkojen yleissuunnitelmaa, muutama kosteikkosuunnitelma (maatalous, metsätalous) on tulossa. 10
Viemäriin liittyminen etenee mm. Partaharjulla. Metsätalouden kunnostusojituksia tehdään Pieksänjärven valuma-alueella melko paljon. ELY on tehnyt tehostettua kunnostusojitusten vesiensuojelun valvontaa alueella. Pieksänjärven poistokalastus loppuu v. 2013 mutta kalastusta jatkettaneen Pieksämäen kaupungin velvoitemaksuilla. Pieksänjärven hapettimet on uusittu. Pieksänjärven valumaalueelle on rakennettu puolenkymmentä pienkosteikkoa Pieksämäen hoidon yleissuunnitelma valmistuu v. 2014 puolella, jonka jälkeen on olemassa priorisointi toimenpiteistä. Pohjavesien suojelusuunnitelmien seurantaryhmä on toiminut alueella aktiivisesti. JJR-seutu Joroisten osalta on tehty vesien täydennyskartoitusta ja kuormitusselvitys valmistuu vuonna 2013. Viemäriverkostoon liittymisiä ei ole tapahtunut sitten viime kevään. Maatalouden lisätoimenpiteistä todettiin, että yleissuunnittelua on jo tehty Joroisselän eteläpuolella ja suunnittelua jatkettaneen v. 2014 puolella. Valvatuksella on tehty alustavia kosteikkokartoituksia ja muutenkin kiinnitetty huomiota maatalouden kuormitukseen. RAE-neuvontahanke toimii vajaan kymmenen maatilan alueella. Neuvontapuoleen kannattaisi jatkossakin panostaa. Pienellä ja Suurella Raudanvedellä on kosteikkojen yleiskartoitus. Ajatustasolla on noin viiden kosteikon perustaminen alueelle. Osakaskuntien yhdistämisiä on saatu aikaan Joroisselän osalta. Kuormitusselvitystä on tehty Joroisselälle ELYn toimesta. Yleissuunnitelma Joroisselän valuma-alueilta v. 2014 aikana mm. mitattuun aineistoon ja maastokatselmuksiin pohjautuen. Joroisselän pohjoisosalle on tehty vesikasvien poisto-ohjelma, mutta alueella haluttaisiin kuitenkin panostaa tehokkaampiin vesiensuojelutoimiin valuma-alueilla sekä poistokalastukseen. Joroisten seudulla on suunnitteilla poistokalastushanke, jossa on laajemminkin vesiä. Rahoituksia on selvitetty eri osallistujien kesken, tällä hetkellä koossa on n. 80 000 euroa kolmelle vuodelle. Paikalliset osakaskunnat osallistuvat rahalla sekä talkootyöllä. Lisäksi järjestetään paikallisia kursseja, jossa tehdään pyydystarpeita. Kunta osallistuu rahoitukseen työllistämisen kautta. ELYllä on hankkeeseen suora rahoitus. Todettiin, että Raudanvesien poistokalastus jatkuu vuoden 2014 aikanakin. Siitinselän-Vuoriselän poistokalastus voi olla liian suuri olemassa oleviin resursseihin nähden. Kunnallinen energialaitos on Joroisen suunnalla kiinnostunut Liunan kalatien rakentamisesta. Suunnittelua tehdään syksyn aikana ja todennäköisesti laitos hakee itse kalatielle lupaa. Mikäli Liunan kalatie toimii, harkitaan Kiekan kalatien rakentamista. Tulevana talvena toteutetaan Liunan alapuolisen neljän kosken kunnostukset. Suihkolanjoki ja Kolkonjoki-Enonjoki ovat suunnittelussa ja ne valmistunevat v. 2014. Pohjavesien suojelusuunnitelmia käsitellään Joroisten seudun suunnitteluryhmässä. 11
Savonlinnan seutu Liittymistä viemäriverkostoon on tapahtunut paikoitellen. Sorvaslahdella on tehty yksi kosteikko. Lisää ei tehdä ennen kuin vesialueiden hallinto on järjestetty. Metsätalouden tehostettu vesiensuojelusuunnittelu on menossa Kuonanjärven valuma-alueella. Metsäkeskus vetää vesiensuojeluhanketta koko Puruveden alueella. Isolla Vehkajärvellä on niittosuunnitelma. Kuonanjärvellä on alkamassa kalan tehopyynti. Sulkavan Uitonvirran alueella kosket on jo pitkälti kunnostettu. Pohjavesien suojelusuunnitelmat on tehty riskialueille. Suojelusuunnitelmien seurantaryhmä kokoontuu seuraavan kerran 4.10. Muut alueet Heinäveden kirkonkylän puhdistamon purkuputken siirtoselvitys on valmistunut. Purkuputki siirrettäisiin Heinäveden reitin päävirtaan. Suunnittelu ja toteutus on 2013-2014. Heinäveden Palokissa voimalaitos sulkee lohikalojen nousun merkittävässä määrin. Nyt selvitellään mahdollisuutta reitin avaamiselle. 7. Muut asiat Todettiin ympäristöhallinnon internet-uudistus. Valtakunnalliset vesienhoitosivut ovat jo valmistuneet. Myös Vuoksen vesienhoitoalueen sivut on uusittu. Sivuja on karsittu ja sisältöä jonkin verran supistettu ja ajantasaistettu. Etelä-Savon ELYn vesienhoitosivut on laadittu mutta niitä ei ole vielä julkaistu. Sivuille on tarkoitus laittaa ajantasainen yhteistyöryhmän kokoonpano. Juho lähettää luonnoksen kommenteille YTR:n jäsenille. Todettiin, että kalastuslain uusimisessa vesienhoidon suunnittelu on tarkoitus kytkeä kalavesien hoidon suunnitteluun. Kalatalouden hallinnointirajat olisivat suunnitelmien mukaan uudistumassa. Tätä on aikomus kokeilla Mäntyharjun reitillä. 8. Seuraavan kokouksen ajankohta Seuraava kokous pidetään 20.3.2014 Etelä-Savon ELYssä Pyöreässä kokoustilassa. 9. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 14.05. Jorma Tiitinen puheenjohtaja Juho Kotanen sihteeri 12
Jakelu: Anne-Kaarina Lyytinen, Itä-Suomen aluehallintovirasto Eeva-Liisa Launonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto Ulla Ahonen, Itä-Suomen aluehallintovirasto Hannu Ripatti, Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Antti Tiihonen, Metsänomistajien liitto, Järvi-Suomi Jari Hyvärinen, Geologian tutkimuskeskus GTK Anu Eskelinen, Geologian tutkimuskeskus GTK Irma Kolari, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Ari Leskelä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Ari Pitkonen, Itä-Savon kuntayhtymä Aune Kupiainen, Itä-Savon kuntayhtymä Arto Vilén, Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut Eila Puhakainen, Järvi-Suomen kylät ry Henrik Hausen, Järvi-Suomen kylät ry Hanna Eklund, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Jari Hassinen, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Hanna Luukkonen, INFRA ry Kalevi Kaipia, INFRA ry Heikki Tanskanen, Mikkelin seutu Seppo Ruhanen, Mikkelin seutu Heli Kivisaari, Turveteollisuusliitto/VAPO Jari Marja-Aho, Turveteollisuusliitto/VAPO Reijo Turkki, Etelä-Savon vesilaitokset (Mikkelin vesilaitos) Jani Koski, Etelä-Savon vesilaitokset (Mikkelin vesilaitos) Janne Tarkiainen, Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö Jorma Tiitinen, Etelä-Savon ELY, kalatalous Lasse Hyytinen, Etelä-Savon ELY, kalatalous Ossi Tuuliainen, Etelä-Savon ELY, maaseutuelinkeinot Kaija Siikavirta, Etelä-Savon ELY, maaseutuelinkeinot Mika Ahola, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Juha Lohjala, Elinkeinoelämän keskusliitto, Itä-Suomen toimisto Kari Mielikäinen, Mikkelin seudun vapaa-ajanasukasvaltuuskunta Leo Laukkanen, Mikkelin seudun vapaa-ajanasukasvaltuuskunta Leena Lahdenvesi-Korhonen, ProAgria Etelä-Savo, maaseutukeskus Sanna Poutamo, Etelä-Savon maakuntaliitto Marko Tanttu, Etelä-Savon maakuntaliitto Merja Koivula-Laukka, JJR-kunnat Pekka Sorjonen, JJR-kunnat Pena Saukkonen, Saimaan vesiensuojeluyhdistys Päivi Kurki, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT/Karila Pentti Seuri, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, MTT/Karila Rauno Jaatinen, Etelä-Savon kalatalouskeskus Yrjö Snellman, Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri Riitta Lunti, Etelä-Savon luonnonsuojelupiiri Tarja Hämäläinen, Suomen metsäkeskus, Etelä-Savo Seppo Ollikainen, Suomen metsäkeskus, Etelä-Savo Pekka Häkkinen, Pieksämäki Tapani Mähönen, Pieksämäki Vesa Kallio, MTK Etelä-Savo Miia Ikonen, MTK Etelä-Savo Pertti Manninen, Etelä-Savon ELY Juho Kotanen, Etelä-Savon ELY Anne Petäjä-Ronkainen, Etelä-Savon ELY Reijo Lähteenmäki, Etelä-Savon ELY Varpu Rajala, Etelä-Savon ELY Pekka Häkkinen, Etelä-Savon ELY Teemu Tuovinen, Etelä-Savon ELY 13