Tekniikan päivät 13.-14.1.2012 Olavi Nevanlinna AVAUSSANAT 13.1.2012 Maasta Maasta olemme kaiken saaneet. Maasta meidän tulee siksi myös huolehtiman. Tieto maapallomme tilasta lisääntyy nopeasti laskentamallien kehittyessä ja tarkentuessa. Ja sen myötä tietoisuus. Tänä keväänä, maaliskuun lopulla on Lontoossa kokous, jonka ytimekäs nimi on Planet Under Pressure. Ja juhannuksen alla Rio+ 20 Riossa, YK:n kestävän kehityksen konferenssi, 20 vuotta Rion ja 40 vuotta Tukholman kokousten jälkeen. Neljä elementtiä Nämä ovat nyt kolmannet Tekniikan päivät, tammikuussa vuorovuosin Tieteen päivien kanssa vuorottelevina. Jaoimme maailman antiikin tapaan neljään aiheistoon, vesi ja tuli ovat jo olleet teemoina, nyt on maa ja kahden vuoden päähän olisi tarjolla ilma. Ehkä ilmastonmuutos voisi silloin olla laajemmin esillä ja niinpä valitsimmekin maa- teeman sisällöksi kimaran erityyppisiä aiheita, nanomateriaaleista harvinaisiin maametalleihin, kaupunkisuunnittelusta ja kaupunkiviljelystä maanjäristyksiin, materian kiertoon ja materian muovailuun. Tekniikan päivät onkin World Design Capital- hanke. Aiheista on tarjolla lähes sata maamme parhaiden asiantuntijoiden pitämää yleisluonteista esitelmää. Lisäksi meillä on kolme paneelia, Suomen Akatemia tarjoaa tiedekahvilassa kahvia ja Heureka pitää paikat lapsillekin lämpiminä auditoriossa. Parin korttelin päässä GTK:ssa voi piipahtaa kiviä katsomassa. Esitelmien pitäjät ovat ympäri Suomea ja ympäri Suomea tilaisuutta voi myös verkon avulla seurata.
Medialukutaito ja tiedekasvatus Monimutkaistuvassa maailmassa tiedekasvatukselle kasautuu lisääntyviä odotuksia. Mediassa usein nostetaan uusin tieteellinen tieto ja vaihtoehtoinen tieto vastakkain ja keskenään painimaan, kuin tasaveroisina. Me pyrimme toimimaan toisin, luomaan tilan ja tilanteen, jossa uusinta tietoa tieteestä ja tekniikasta katsotaan parhaiden asiantuntijoiden avustuksella, varjoja kiertämättä, mahdollisuuksia esitellen. Lipposen ensimmäiseen hallitusohjelmaan kirjoitettiin aikoinaan: Suomalaisten matemaattis- luonnontieteellistä osaamista nostetaan kansainväliselle tasolle. Opetushallituksen johdolla meillä sitten pyörikin 1996-2002 ns. LUMA- talkoot ja sen jälkeen toimintaa on vedetty pitkälti valtakunnallisesta LUMA- keskuksesta käsin. Olisiko nyt sopiva aika yrittää yhteisen tiedekasvatusstrategian hahmottamista? Kytkien yhteen ainakin koulutoimen, yliopistojen kolmannen tehtävän, tiedekeskukset ja - ehkä joillekin yllätyksenä - tiedeakatemiat. Verkosta saa jo nyt vastauksia miltei kaikkiin kysymyksiin, joita muotoilla osaamme. Kasvatuksen haasteena tuleekin enenevästi olemaan medialukutaito, kyky erotella tutkittu tieto journalistisesti kärjistetystä, tutkimattomasta. Olemme äskettäin lukeneet yhden presidenttiehdokkaan ilmoittaneen olevansa jokseenkin samaa mieltä siitä, että kansainväliset ilmastontutkijat ovat vakavasti vääristelleet tutkimustuloksiaan. Mielikuvan taustalla on varmaan kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n luotettavuudesta käyty keskustelu, jossa kohuvaihe jäi leijailemaan mieliin, mutta riippumattoman tiedeakatemioiden kattojärjestön IAP:n tekemä varsin vapauttava arvio käytännössä sivuuntui.
Tiedeakatemiat, EASAC ja tulevaisuuden ohjailu Muutama sana tiedeakatemioista. Suomessahan on neljä tiedekatemiaa, ikäjärjestyksessä Suomen Tiedeseura, Suomalainen Tiedeakatemia, sekä TAF:n yhteydessä toimivat Svenska Tekniska Vetenskapsakademien i Finland ja Teknillisten Tieteiden Akatemia. Keskeistä tiedeakatemioille on riippumattomuus. Niihin kutsutaan jäseniksi sellaisin odotuksin, että jäsenet osallistuvat akatemioiden harrastuksiin. Toiminta on vapaaehtoista talkootyötä, työnantajasta ja muista sidoksista irrottautuen ja tulokset esitetään usein työryhmäkollektiivin nimissä. Mitä tällainen työ sitten on? Nostan tässä esille kaksi aiheistoa: tiedekasvatuksen ja tiedepohjaisen päätöksentekijöiden neuvonnan. Tiedeakatemioiden kansainväliset kattojärjestöt ovat valinneet itselleen hieman eri rooleja. Äsken mainitsemani IAP, tiedeakatemioiden globaali verkko, esimerkiksi keskittyy mm. juuri tiedekasvatukseen ja on saanut merkittäviä tuloksia erikoisesti Latinalaisessa Amerikassa. Meitä suomalaisia halutaan niihin rientoihin pitkälti PISA- menestyksemme ja LUMA- osaamisen takia. Nämä Tekniikan päivät ovat myös osa tätä toimikenttää. Millennium Youth Camp samoin. Toisena järjestönä voisin mainita EASACin, European Academies Science Advisory Council, jossa on edustettuina EU- maiden tiedeakatemioiden lisäksi Norjan ja Sveitsin akatemiat. EASAC keskittyy tiedepohjaiseen neuvontaan poliittisia päättäjiä varten. Nykyisin on tapana sanoa, että ehkä neljä viidestä merkittävästä elämäämme ohjaavasta lainuudistuksesta tehdään EU:ssa. EASAC laatii uusimpaan tieteelliseen tietoon pohjautuvia raportteja, jotka luovutetaan päätöksentekijöille, erikoisesti EU- parlamentaarikoille ja komissiolle. Suomen neljä tiedeakatemiaa toimivat kansainvälisissä järjestöissä kuten IAP:ssä, maailman tiedeneuvostossa ICSU:ssa tai EASAC:issa oman yhteiselimensä kautta. ICSU:n Euroopan maiden sihteeristö on meillä Suomessa, EASAC:issa taas on kolme pysyvää paneelia, joissa
kussakin on suomalainen huippututkija jäsenenä; kaksi heistä esiintyy näilläkin päivillä. Paneelit ovat noin tusinan kokoisia ja siten Suomi on siinäkin merkittävä toimija. EASACin raportteja varten asetetaan työryhmät ja tiukka vuoden, puolentoista työskentelyaika, jonka jälkeen raportit vielä arvioidaan ennen julkistamista. Työryhmissä työskentelyn kulut, lähinnä matkakulut, korvataan mutta itse työ tehdään tiukasti talkooperiaatteella. Siinä ei käytetä julkista valtaa, vaan annetaan sen käyttöön parasta tietoa. Sitä ei myöskään tule sekoittaa lobbaukseen, jota Brysselissä tunnetusti myöskin harrastetaan. Lopuksi muutama aihe, joita ainakaan toistaiseksi emme ole Tekniikan päivillä käsitelleet. Aika ja raha Aika ja raha, niitä ei Aristoteleen neljä elementtiä mainitse. Kertokaa siellä Tekniikan päivillä myös se mitä mikin uudistus maksaa. Näin minua on kehotettu. Näilläkään päivillä ei kuitenkaan rahasta juuri puhuta. Yritysten optimoidessa toimintaansa ei ole sopimatonta, että toiminta ohjautuu sallitun reunaan, aitauksien kulmiin. Mutta niihin kulmiin ei tulisi kaivaa liian pysyviä poteroita. Meidän on siirrettävä asteittain näitä aitoja. EU- tason ja globaaleihin ohjelmiin osallistumisessa on juuri tästä kysymys. Hallitusti, riittävän ajoissa aidan siirroista sovittaessa uuden tekniikan kehittämiseen jää aikaa. Aidan vierestä etukäteen siirtyvät ovat seuraavia voittajia. Tämän mekanismin vuoksi tekniikan uusiin mahdollisuuksiin on hankala mennä laittamaan hintalappuja. Globaalissa verkostoituneessa maailmassa onnistumiset voivat olla aidosti isoja ja toteutua nopeasti. Nälkä, sitä emme myöskään täällä juuri käsittele, vaikka se onkin yksi suurimpia vuosisatamme uhkia. Sen sijaan mukana on ruoan tuotantoon, maaperän kestävyyteen ja kaupunkiviljelyynkin liittyviä teemoja.
Mikä sopisi paremmin esimerkiksi todella korkean jalostusasteen kestävästä tuotteesta kuin Cremonan kultakauden soittimet. Laatujärjestelmä taisi perustua intohimoon, täydellisyyteen, siihen pyrkimisen nautinnosta. Työelämän ja arjen tulee antaa mahdollisuuksia iloita oman käden jäljen kiillottamisesta, sen itsensä vuoksi. Se tarkoittaa usein tietoista vauhdin rajoittamista. Tästä aiheesta vihjeenä vaikka sosiologi Richard Sennettin kirja Craftsman. Kaupunkiviljelyä voidaan ajatella käden kokemisen ja ajan hidastamisen näkövinkkelistä. Elämänrytmin kiihtyminen ajatellaan usein annetuksi välttämättömäksi pahaksi. Jos nopeutuvat teknologiset järjestelmät tekevät päätöksiä sellaisella vauhdilla, että ihmiset ja yhteisöt eivät pysy perässä, demokratia ja työn ilo on uhattuna. Autot eivät saa liikkua miten nopeasti tahansa. Siitä olemme onnistuneet sopimaan. Voisiko myös päätöksen teolla ja rahan liikkeellä olla nopeusrajoituksia? Kun nyt siirrymme nauttimaan Tekniikan päivien antimista, niin muistetaan myös hauskanpito. Sitäkin on tarjolla. Mitä maapallon pelastamisen hinnasta voisi sanoa? Matemaatikkona mieluusti tekisin tämän liitutaululla, mutta insinööri minussa pystyy tekemään sen myös päässään ja niin olen varma että tekin. time=money, knowledge =power, and power= work/time. Solving for money yields money = work/knowledge. So, increasing knowledge lowers the cost of saving the world!
It is my great pleasure to open these Third Technology Days by asking Professor Doctor Elke den Ouden From Philips Innovation Services, Eindhoven University of Technology to take the floor. She shall talk about how to create value for people, organizations and society.