Kutsu Professoriluennot torstaina 4.12.2014 LÄÄKETIETEELLINEN TIEDEKUNTA
Kutsu kuulemaan niitä julkisia esitelmiä, jotka Oulun yliopiston nimitetyt professorit pitävät lääketieteellisen tiedekunnan Leena Palotie -salissa, Aapistie 5 A, 4. joulukuuta 2014 klo 12.15 alkaen. Kutsun kunnioittavasti yliopiston henkilökunnan ja opiskelijat sekä muut tieteenharjoittajat, suosijat ja ystävät kuuntelemaan esitelmiä. Kyösti Oikarinen Dekaani
Ohjelma Musiikkiesitys Professori Kaisa Tasanen-Määttä Ihotautien kirjoa arkisista oireista harvinaisiin haasteisiin Professori Hanna Ebeling Lapsen mieli tutkimuskohteena Professori Tuomo Karttunen Kehittyvä patologia Professori Robert Winqvist Solun kromosomihäiriöt ja perinnöllinen alttius sairastua rintasyöpään Ennen esitelmää dekaani Kyösti Oikarinen esittelee kunkin esitelmän pitäjän Musiikkiesitys Rehtorin tervehdys Kahvitilaisuus
Professori KAISA TASANEN-MÄÄTTÄ 18.12.2012 lääketieteen tohtori, dosentti Kaisa Tasanen-Määtän Oulun yliopiston ihotautiopin professoriksi 1.1.2013 alkaen. Kaisa Tasanen-Määttä on syntynyt 30. päivänä marraskuuta 1962 Oulussa. Ylioppilaaksi hän valmistui Lassinkallion lukiosta 1981. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Oulun yliopistossa 1989. Kaisa Tasanen-Määttä on väitellyt lääketieteen tohtoriksi Oulun yliopistosta vuonna 1992. Iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin oikeudet hän sai 2001. Kokeellisen ihotautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 2002, vuonna 2006 dosentuurin alaksi muutettiin ihotautioppi. Kaisa Tasanen-Määttä työskenteli väitöskirjatutkijana Oulun yliopistossa 1989 1992. Vuosina 1994 2009 hän toimi apulaislääkärinä, erikoislääkärin sivuvirassa sekä vs. hallinnollisena apulaisylilääkärinä Oulun yliopistollisen sairaalan ihotautien klinikassa. Hän hoiti Oulun yliopiston Ihotautien klinikan apulaisopettajan ja myöhemmin kliinisen opettajan tehtävää 2001 2009. Kliinisen työnsä lomassa Tasanen-Määttä työskenteli post-doc tutkijana Saksassa 1997 1998 Münsterin yliopistosairaalan ihotautiklinikassa ja 2004 Freiburgin yliopistosairaalan ihotautiklinikassa sekä 2007 2009 kliinisenä tutkijana Suomen lääketieteen säätiön myöntämän apurahan turvin. Vuosina 2009 2012 hän työskenteli Suomen akatemian akatemiatutkijana. Oulun yliopiston kliinisen lääketieteen laitoksen tutkimusvarajohtajana Tasanen-Määttä toimi vuosina 2009 2013 ja vuoden 2014 alussa hän aloitti Oulun yliopiston tutkijakoulun UniOGS:n varadekaanina. Tutkimusuransa Kaisa Tasanen-Määttä aloitti vuonna 1985 lääketieteellisen biokemian laitoksella kollageenitutkimusryhmässä aiheenaan kollageenin biosynteesiin osallistuvat entsyymit. Ihotauteihin erikoistumisen ja post-doc tutkimusvierailun myötä tutkimuskohteeksi muodostuivat ihon tyvikalvoproteiini kollageeni XVII ja siihen liittyvät ihosairaudet. Tutkimuksessa on selvitetty periytyvän epidermolysis bullosan sekä autoimmuunitauteihin kuuluvan pemfigoidin tautimekanismeja ja hoitoa sekä kollageeni XVII toimintaa ihon levyepiteelisyövissä ja muualla elimistössä. Viime vuosina Tasanen-Määtän tutkimus on laajentunut koskemaan myös ihotautien epidemiologiaa.
Professori HANNA EBELING 10.4.2013 lääketieteen tohtori, dosentti Hanna Ebelingin Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professoriksi 1.8.2013 alkaen. Professori TUOMO KARTTUNEN 29.4.2013 lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Tuomo Karttusen Oulun yliopiston patologian professoriksi 1.8.2013 alkaen. Hanna Ebeling on syntynyt Jyväskylässä helmikuun 10. päivä 1953. Ylioppilaaksi Ebeling kirjoitti 1972 Jyväskylän Normaalilyseosta. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1983 Helsingin yliopistosta sekä lastenpsykiatrian erikoislääkäriksi 1990 ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäriksi 1995 Kuopion yliopistosta. Ebeling on psykoterapeutti (VET), psykoterapian kouluttaja ja psykoanalyytikko (IPA). Hän on toiminut vuosia psykoterapiakoulutusten kehittämisen asiantuntijaryhmissä opetusministeriössä, VALVIRA:ssa ja yliopistojen konsortiossa. Hän hoiti Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professuuria sijaisena vuoden 2010 alusta heinäkuuhun 2013 asti sekä vuosina 2003 ja 2004. Ebeling on toiminut erikoislääkärin, osastonylilääkärin ja ylilääkärin tehtävissä Kuopion ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa ja Keski-Suomen keskussairaalassa. Vuodesta 2012 hän on toiminut Suomen lastenpsykiatriyhdistyksen puheenjohtajana. Hanna Ebeling on väitellyt 1993 Kuopion yliopistosta. Väitöskirja käsitteli lasten- ja nuorisopsykiatristen potilaiden henkilökunnassa herättämiä tunnereaktioita. Hänet nimettiin vuonna 2004 Oulun yliopiston nuorisopsykiatrian dosentiksi. Ebelingin tutkijanura on sisältänyt hoitosuhteen vuorovaikutusilmiöiden ja varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen tutkimusta. Hän on toiminut lastenpsykiatrian klinikan autismikirjon häiriöiden tutkimuksessa sekä Pohjois-Suomen 1986-syntymäkohortin lasten ja nuorten psyykkisten häiriöiden ja niiden taustojen tutkimuksessa. Tuomo Karttunen on syntynyt 1953 Helsingissä. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 1972 Saimaan yhteislyseosta. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon hän suoritti Oulun yliopistossa 1978 ja sai patologian erikoislääkärin oikeudet 1986. Patologian dosentiksi hänet nimitettiin 1996. Karttunen on työskennellyt patologian assistenttina, yliassistenttina ja apulaisopettajana Oulun yliopistossa useita jaksoja vuosina 1979 ja 1981 1992 ja toiminut patologian alan lääkärin tehtävissä Oulun yliopistollisen sairaalan patologian osastolla. Vuosina 1993 1995 hän oli tutkijana (visiting assistant professor) Houstonissa (Baylor College of Medicine, Section of Gastroenterology). Vuosina 1995 2009 hän on toiminut patologian apulaisopettajana ja vuodesta 2006 lähtien hoitanut patologian professorin sijaisuuksia ja toiminut ylilääkärinä Oulun yliopistollisen sairaalan patologian osastolla. Tuomo Karttunen aloitti tutkijan uransa patologian laitoksella kuvaamalla väitöskirjatyössään ihmisen imu kudoksen soluväliaineen koostumusta ja sen muutoksia imukudossyövässä. Myöhemmin hän on tutkinut ruuansulatuskanavan kroonisten tulehdusprosessien ja ruuansulatuskanavan syöpien patologiaa.
Professori ROBERT WINQVIST kutsusta 21.8.2013 filosofian tohtori, dosentti Robert Winqvistin Oulun yliopiston syöpägenetiikan ja tuumoribiologian professoriksi 1.10.2013 alkaen. Robert Winqvist on syntynyt vuonna 1956 Helsingissä. Ylioppilaaksi hän valmistui Svenska Normallyceumista 1975. Filosofian maisteriksi Winqvist valmistui Helsingin yliopistosta 1982, suuntauksena ihmisgenetiikka, biokemia ja lääketieteellinen fysiologia. Robert Winqvist on väitellyt filosofian tohtoriksi syöpägenetiikasta Helsingin yliopistossa 1986. Samana vuonna hänet nimitettiin Oulun yliopistollisen sairaalan kliinisen genetiikan osaston sairaalageneetikoksi, päätehtävänään perustaa Ouluun moderni DNA-tutkimuslaboratorio palvelemaan geneettisten sairauksien kliinistä diagnostiikkatoimintaa erityisesti Pohjois-Suomen alueella. Vuonna 1991 Winqvist sai sairaalageneetikon erikoistumispätevyyden ja samana vuonna hänet nimitettiin myös syöpägenetiikan dosentiksi Helsingin ja Oulun yliopistoihin. Vuosina 1992-1994 hän oli vierailevana tutkijana San Diego ssa Ludwig Institute for Cancer Research/ UCSD -tutkimuskeskuksessa. Winqvist on työskennellyt Suomen Akatemian ja Suomen Syöpäinstituutin Säätiön tutkijana 1996-2008. Sen jälkeen hän on hoitanut Oulun yliopiston syöpägenetiikan ja tuumoribiologian professorin tehtävää. Tutkimustyössään Winqvist on keskittynyt rintasyövän taustalla olevien perinnöllisten ja somaattisesti hankittujen genomisten riskitekijöiden tunnistamiseen, toiminnalliseen kuvaamiseen ja kliinisen merkityksen arvioimiseen. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti molekulaariset ja solubiologiset mekanismit, joiden kautta perinnölliset alttiustekijät edesauttavat syövän syntymistä ja vaikuttavat sairauden käyttäytymiseen. Saatu tieto syöpäalttiuteen liittyvistä tekijöistä toiminnallisine erityispiirteineen voidaan huomioida perinnöllisyysneuvonnassa sekä taudin ennaltaehkäisyssä, seurannassa ja hoidossa. Robert Winqvistin johtaman työryhmän laaja kotimainen ja kansainvälinen tutkimusyhteistyö on mahdollistanut merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja rintasyövän perinnöllisten riskitekijöiden tunnistamisessa ja niiden merkityksen sekä biologisten toimintamekanismien ymmärtämisessä. Se on myös johtanut tärkeimpien tutkimuslöydösten kliiniseen hyödyntämiseen.
JUVENES PRINT 2014