18.12.2013 OULUN VESI Selvitys Oulun vedenhankinnan varmistamisen vaihtoehdoista
2 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
Sisältö 3 1 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT... 7 2 TYÖN TAVOITTEET... 7 2.1 Varautumisen taso... 7 2.2 Työn rajaaminen... 8 3 VEDENOTTOHANKETTA VARTEN TARVITTAVAT LUVAT... 9 3.1 YVA-menettely... 9 3.2 Vedenottoa varten tarvittavat luvat... 9 4 VEDENHANKINNAN NYKYTILANNE... 9 4.1 Vedenhankinta... 9 4.2 Vedentoimituskapasiteetit Oulun ympäristössä... 9 4.3 Vedenhankinnan varmistamisratkaisut vertailukaupungeissa... 10 5 VEDENKULUTUSENNUSTEET... 12 6 POHJAVESIALUEIDEN PERUSKARTOITUS... 12 6.1 Merkittävät pohjavesivarat... 12 6.2 Vedenhankinta tarkastelualueella... 13 7 POHJAVESIALUEIDEN SELVITYS... 16 7.1 Selvityksen periaatteet... 16 7.2 Veden laatu... 16 7.3 Pohjavesialueiden riskit vedenhankinnan kannalta... 17 7.4 Lisävedenhankinnan toteuttamisen mahdollisuudet... 18 7.5 Luontoarvot... 19 7.5.1 Uhanalaiset kasvit... 19 7.5.2 Vesilain mukaiset kohteet... 19 7.5.3 Vireillä olevassa maakuntakaavassa esitetyt luontoarvot... 19 7.5.4 Pohjavesialueisiin vaikuttavat luontoarvot ja alustava merkitys pohjavedenotolle... 20 7.6 Tekopohjaveden muodostamisen mahdollisuudet tarkastelualueella... 25 7.6.1 Tarkastelun periaatteet... 25 7.6.2 Tekopohjaveden muodostamismahdollisuudet pohjavesialueilla... 26 8 POHJAVESIVAROJEN HYÖDYNNETTÄVYYS KANTA-OULUN TARPEISIIN.. 28 8.1 Arvioinnin perusteet... 28 8.2 Saviaronkankaan ja Kellonkankaan pohjavesialueiden hyödynnettävyys... 29 8.3 Salonselän alueen hyödynnettävyys... 29 8.4 Onkamonselän ja lähiseudun hyödynnettävyys... 30 8.5 Hangaskankaan hyödynnettävyys... 30 8.6 Arkalan ympäristön hyödynnettävyys... 31 8.7 Ylikiimingin harjujakson pohjavesialueiden hyödynnettävyys... 31
8.8 Yli-Iin ympäristön pohjavesialueiden hyödynnettävyys... 32 8.9 Viinivaaran lähiseudun hyödynnettävyys... 33 8.10 Tyrnävä-Muhos pohjavesialueiden hyödynnettävyys... 34 8.11 Viinivaaran hyödynnettävyys... 35 8.12 Rokuan hyödynnettävyys... 36 9 VEDENHANKINNAN VARMISTAMISEN VAIHTOEHDOT... 37 9.1 Vedenhankintavaihtoehtojen luomisen periaatteet... 37 9.2 Keskitetyt vedenhankintaratkaisut... 37 9.2.1 Vaihtoehto 1: Päälähde Ahmaskangas... 37 9.2.2 Vaihtoehto 2: Päälähde Viinivaara... 38 9.2.3 Vaihtoehto 3: Päälähde Yli-Iin ympäristö... 39 9.3 Hajautettu vedenhankintaratkaisu... 40 9.4 Vedenhankinnan varmistaminen pintavedellä... 41 10 VEDENHANKINTAVAIHTOEHTOJEN SOSIOEKONOMISET VAIKUTUKSET. 42 10.1 Vaikutusten arvioinnin periaatteet... 42 10.2 Keskitetty vaihtoehto 1, Ahmaskangas... 42 10.2.1 Asutus, elinkeinot... 42 10.2.2 Toiminnot... 43 10.2.3 Vaikutukset, ristiriidat ja riskit... 43 10.3 Keskitetty vaihtoehto 2, Viinivaara... 44 10.3.1 Asutus... 44 10.3.2 Porotalous... 45 10.3.3 Maa-ainestenotto... 46 10.3.4 Metsätalous... 46 10.3.5 Muut elinkeinot... 46 10.3.6 Toiminnot... 47 10.3.7 Vaikutukset, ristiriidat ja riskit... 47 10.4 Keskitetty vaihtoehto 3, Yli-Iin ympäristö... 48 10.4.1 Asutus... 48 10.4.2 Porotalous... 49 10.4.3 Metsätalous... 50 10.4.4 Toiminnot... 50 10.4.5 Vaikutukset, ristiriidat ja riskit... 50 10.5 Keskitettyjen vaihtoehtojen sosioekonominen vertailu... 51 10.6 Hajautettu vedenhankintaratkaisu... 51 10.6.1 Oulunsalo... 51 10.6.2 Hangaskangas... 52 10.6.3 Ylikiimingin alue... 52 10.6.4 Haukiputaan alue... 52 10.7 Vertailu hajautetun ratkaisun sosioekonomisista vaikutuksista... 53 10.8 Vedenhankinnan täydentäminen tekopohjavedellä... 53 11 VAIHTOEHTOJEN KUSTANNUSTEN ARVIOINNIN PERIAATTEET... 54 11.1 Investointikustannukset... 54 11.2 Käyttökustannukset... 54 4
12 KESKITETTYJEN VEDENOTTORATKAISUJEN TEKNINEN TOTEUTUS JA INVESTOINTIKUSTANNUKSET... 55 12.1 Vaihtoehdon 1, Ahmaskangas toteutus ja investointikustannukset... 55 12.2 Vaihtoehdon 2, Viinivaara toteutus ja investointikustannukset... 56 12.3 Vaihtoehdon 3, Yli-Ii toteutus ja investointikustannukset... 57 13 HAJAUTETUN RATKAISUN TEKNINEN TOTEUTUS JA KUSTANNUKSET... 57 13.1 Hajautetun vaihtoehdon toteutus... 57 13.2 Hajautetun vaihtoehdon investointikustannukset... 58 14 KESKITETTYJEN JA HAJAUTETUN VEDENOTTORATKAISUJEN KÄYTTÖKUSTANNUKSET... 59 15 TEKOPOHJAVEDEN JA PINTAVEDEN HANKINNAN INVESTOINTI- JA KÄYTTÖ KUSTANNUKSET... 59 15.1 Tekopohjavedentuotannon kustannukset... 59 15.1.1 Tekopohjavesikustannusten muodostuminen... 59 15.1.2 Ahmaskankaan tekopohjavesikustannukset... 59 15.1.3 Viinivaaran tekopohjavesikustannukset... 60 15.1.4 Yli-Iin alueen tekopohjavesikustannukset... 61 15.1.5 Tekopohjavedenhankinnan käyttökustannukset... 62 15.2 Pintaveden kustannukset... 62 16 VEDENHANKINTARATKAISUJEN VERTAILU... 63 16.1 Vertailussa mukana olevat vaihtoehdot... 63 16.2 Teknis-taloudellinen vertailu... 63 16.3 Sosioekonominen vertailu... 66 17 YHTEENVETO... 66 18 SUOSITUS HANKKEEN JATKOVAIHEISTA... 68 5 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Liite 13 Selvityksessä mukana olevat pohjavesialueet Arkalan pohjavesialueiden perustiedot Hangaskankaan pohjavesialueen perustiedot Rajakankaan, Haapakankaan ja Onkamonselkä-Hietakankaan pohjavesialueiden perustiedot Rokuan pohjavesialueen perustiedot Salonselän pohjavesialueen perustiedot Saviaronkankaan ja Kellonkankaan pohjavesialueiden perustiedot Hirsijärvi-Ahmaskangas pohjavesialueiden perustiedot Tyrnävä-Muhos pohjavesialueiden perustiedot Viinivaaran lähiseudun pohjavesialueiden perustiedot Viinivaaran pohjavesialueiden perustiedot Yli-Iin ympäristön pohjavesialueiden perustiedot Ylikiimingin harjujakson pohjavesialueiden perustiedot
Liite 14 Liite 15 Liite 16 Liite 17 Liite 18 Vedenhankinnan varmistamisen nykytilanne VE1 päävesilähde Ahmaskangas VE2 päävesilähde Viinivaara VE3 päävesilähde Yli-Ii Varmistaminen Oulun alueen pohjavesivaroilla 16X173367 6
1 SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT 16X173367 Oulun kanta-alueen vedenhankinta perustuu Oulujoesta otettavaan veteen. Nykyisellään varajärjestelmää ei ole. Kanta-Oulun alue kuuluu alimpaan varmuusluokkaan (luokka III) ainoana suurena vesilaitoksena Suomessa. Oulun pohjavesihankkeen lupapäätös on palautettu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 12.12.2012 Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon (avi) uudelleen käsiteltäväksi. Huhtikuussa 2013 pidetyssä valtuustoseminaarissa on sovittu kattavan selvityksen tekemisestä vedenhankinnan varmistamisvaihtoehdoista. Toukokuussa 2013 on tehty valtuustoaloite (Juha Vuorio ym.), jossa on mm. esitetty Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistamista hyödyntämällä Ouluun liittyneiden kuntien alueella sijaitsevia pohjavesivaroja. Maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt vaatimuksen, että Oulun kaupungin tulee varmistaa lähitulevaisuudessa vedenhankintaansa niin, että se perustuu kahteen eri raakavesilähteeseen. Oulun Vesi on saanut syyskuussa 2013 ELY-keskukselta kirjallisen selvityspyynnön, jossa vaaditaan esittämään ratkaisu ja aikataulu vedenhankinnan varmistamiselle. Selvityspyynnössä todetaan mm. Vedenhankinta tulee pystyä turvaamaan useammalta hankinta-alueelta ensisijaisesti hyödyntämällä pohjavesiä. Tämän selvityksen lähtökohtana on kartoittaa kattavasti Oulun ja lähiseudun pohjavesivaroja ja tuoda päätöksenteon pohjaksi vaihtoehdot vedenhankinnan varmistamiseksi. Varmistamisessa periaatteena on, että samaan pohjavesialueeseen tai vesistöön kuuluvia vedenottamoita, joilla on hydraulinen yhteys, ei voida pitää toistensa varavesilähteenä. Vedenhankinnan varmistamista ei ole näin ollen mahdollista toteuttaa valmistamalla Oulujoen vedestä tekopohjavettä tai siirtämällä vedenhankintapaikkaa vesistössä. 7 2 TYÖN TAVOITTEET 2.1 Varautumisen taso Kanta Oulun toiminta-alueen asukasmäärä on nykyisellään n. 143 000 as. Keskimääräinen vedenkulutus on 27 300 m 3 /d. Asutuksen vedenkulutus Kanta-Oulun alueella on nykyisellään 116 l/as vuorokaudessa. Pintaveden käsittely jakautuu siten, että Hintan vesilaitoksella tuotetaan 58 % vedestä ja Kurkelanrannan laitoksella 42 %. Hintan laitoksen maksimikapasiteetti on 1 100 m 3 /h. Vuonna 2030 Kanta-Oulun keskimääräisen vedenkulutuksen arvioidaan olevan 33 250 m 3 /d. Vesihuollon toimintaa valtion viranomaisena ohjaava maa- ja metsätalousministeriö on antanut ohjeistuksen (MMM, Vesihuollon erityistilannetyöryhmä, 2005) vesihuoltolaitosten varautumisesta poikkeustilanteisiin. Poikkeustilanteisiin on varauduttava mm. varajärjestelmällä, jonka varautumistasot on määritetty kuluttajille varavesilähteestä jaettavan vesimäärän perusteella. Varmuusluokitus kuvaa vesilaitoksen toimintavarmuutta ja varautumisen tasoa. Luokissa I ja II talousveden jakelu tapahtuu vesijohtoverkoston kautta. Kotitalouksien käyttöön jäävää keskimääräistä vesimäärää laskettaessa on otettava huomioon laitoskohtaisesti määritellyt terveydenhuollon ja huoltovarmuuden kannalta välttämättömän (elintarvike)teollisuuden sekä muiden erityisalojen minimivedentarpeet.
16X173367 Kanta-Oulun alueella sairaaloiden ja elintarviketeollisuuden vedenkulutus on yhteensä 615 000 m 3 /a. Huoltovarmuuden kannalta välttämättömien kohteille on tarpeen varata vettä n. 1 700 m 3 /d. Valtakunnallisen tavoitteena on, että vuoteen 2012 mennessä kaikki yli 5 000 asukasta palvelevat laitokset kuuluisivat varmuusluokkiin I ja II. Kanta-Oulu on nykyisellään luokassa III. Varmuusluokassa III talousvedenjakelua ei voida hoitaa verkoston kautta vaan se vaatii säiliöjakelun. Taulukko 1. Vesilaitosten varmuusluokat sekä Kanta-Oulun vastaavat vesimäärät v. 2012 sekä v. 2030 ja v. 2050 tilanteissa. Luokka 2.2 Työn rajaaminen Talousvettä käytettävissä (l/as/d) Kanta-Oulu v. 2012 (m 3 /d) Kanta-Oulu v. 2030 (m 3 /d) Oulun vedenhankinnan varmuustason nosto II-luokkaan vaatii vuonna 2030 poikkeustilanteissa vedentoimituskapasiteettia n. 10 000 m 3 /d ja I-luokkaan nosto n. 21 600 m 3 /d. Vedenhankinnan varmistamisratkaisu on pitkälle tulevaisuuteen ajoittuva investointi. Varmuusluokkien mukaisia vesimääriä on tarkasteltu myös v. 2050 tilanteessa. V. 2050 arvio on tehty asukasmäärän 185 000 pohjalta. Tällöin varmuusluokan II alarajan mukainen vesimäärä on 11 000 m 3 /d. Varmuusluokituksessa periaatteena on, että samaan pohjavesialueeseen tai vesistöön kuuluvia vedenottamoita, joilla on hydraulinen yhteys, ei voida pitää toistensa varavesilähteenä. Vedenhankinnan varmistamista ei ole näin ollen mahdollista toteuttaa valmistamalla Oulujoen vedestä tekopohjavettä tai esim. siirtämällä vedenhankintapaikkaa vesistössä. Kaikissa tilanteissa turvattavia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja koskee valtioneuvoston periaatepäätös (16.12.2010). Vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja, joiden jatkuminen on pystyttävä turvaamaan kaikissa tilanteissa. Varautumisesta annetun ohjeistuksen lisäksi varajärjestelmästä saatavan vesimäärän tavoitetasoon vaikuttavat teknis-taloudelliset tekijät. Pintaveden ja pohjaveden käytön erot talousvetenä liittyvät vedenlaatuun, riskeihin ja toimitusvarmuuteen. Pohjavesi on raakavetenä pintavettä selvästi parempilaatuista ja eikä sen laatu vaihtele kuten pintavedellä sateiden ja tulvakausien vuoksi. Pintavesi on alttiimpi pilaantumiselle kuin pohjavesi, jota suojaa paksu maa-aineskerros. Pohjavedessä ei yleensä ole humusta ja se on tasalämpöistä ympäri vuoden. Pohjaveden käsittelytarve on vähäistä pintaveteen verrattuna. Edellä mainituista syistä johtuen vesihuoltoviranomainen on asettanut tavoitteeksi pohjaveden käytön lisäämisen vedenhankinnassa Suomessa. Oulun vedenhankinnan varmistamisen tarkastelussa on lähdetty kartoittamaan ensin luontaisen pohjaveden hankintalähteitä Oulun seudulta. Pohjaveden hankintamäärän lisäämiseksi tarkastellaan tekopohjaveden valmistamista täydentämään pohjavedenhankintaa. Veden hankintaa uudesta pintavesilähteestä tarkastellaan lisävetenä, mikäli pohjaveteen perustuvat ratkaisut eivät kata tarvittavaa vesimäärää. Kokonaan uuteen pintavesilähteeseen perustuva vedenhankinnan varmistaminen tarkastellaan erillisenä ratkaisuna. 8 Kanta-Oulu v.2050 (m 3 /d) I >120 yli 18 900 yli 21 600 yli 23 900 II 50-120 8 900 18 900 10 000-21 600 11 000 23 900 III 5-50 2 400 8 900 2 500-10 000 2 600 11 000 0 0-5 1 700 2 400 1 700 2 500 1 700 2 600
3 VEDENOTTOHANKETTA VARTEN TARVITTAVAT LUVAT 9 3.1 YVA-menettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA) sovelletaan pohjavedenottoa tai tekopohjaveden muodostamishankkeisiin, jos vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä (n. 8 200 m 3 /d). YVA-menettely käsittää arviointiohjelman ja arviointiselostuksen laatimisen. Yhteysviranomainen tiedottaa arviointiohjelman ja arviointiselostuksen vireillä olosta, kokoaa niistä annetut mielipiteet ja lausunnot ja laatii niiden sekä oman asiantuntemuksensa pohjalta lausuntonsa. Tämän jälkeen käynnistyy varsinaisen arviointiselostuksen laatiminen. YVA-menettelyyn on syytä varata aikaa isoissa hankkeissa kaksi vuotta. 3.2 Vedenottoa varten tarvittavat luvat Pohjaveden ja pintaveden ottaminen edellyttää aina vesilain mukaisen luvan. Tekopohjaveden muodostaminen edellyttää myös vesilain mukaista lupaa. Vesilain mukaisen luvan vähimmäiskäsittelyaika aluehallintovirastossa on 6 kuukautta, isojen hankkeiden osalta kuitenkin yleensä yli vuoden. Ratkaisusta riippuen hankkeeseen voi liittyä myös ympäristönsuojelulain mukaisen luvan tarve. Aluehallintoviraston ratkaisu on valituskelpoinen, joten suurten hankkeiden lupakäsittely useimmiten jatkuu AVI:n jälkeen hallinto-oikeudessa ja mahdollisesti vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Rakennusten ja rakenteiden rakentamisen osalta tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain mukainen rakennuslupa. 4 VEDENHANKINNAN NYKYTILANNE 4.1 Vedenhankinta Vedenhankinta Pohjois-Pohjanmaalla ja Oulun seudulla perustuu pääosin pohjaveteen. Kanta-Oulun alue on ainoa pintavettä käyttävä jakelualue. Haukiputaan alueelle vesi tulee pääosin Onkamonharjun esiintymästä. Kiiminki ja Ylikiiminki ottavat talousveden Ylikiiminki-Haukipudas -harjujaksosta. Oulun kaakkoispuolella sijaitsevat Muhos ja Tyrnävä ottavat veden Kajaani-Hailuoto harjujaksolla sijaitsevalta Hirsijärvi-Ahmaskangas pohjavesialueelta. Kempele ja Oulunsalo ottavat veden Kajaani-Hailuoto- harjujakson Kempeleenharjun ja Salonselän pohjavesialueilta. Hailuodon vedenhankinta tapahtuu Ojakylän pohjavesialueella Hyypänharjussa sijaitsevalta vedenottamolta. 4.2 Vedentoimituskapasiteetit Oulun ympäristössä Kanta-Oulun vedenhankinnan varmistamisen kannalta ongelmana on kokoero kaupungin muiden jakelualueiden sekä naapurilaitosten välillä. Poikkeustilanteessa Kanta-Oulun alueelle on mahdollista nykyisellään toimittaa vettä Haukiputaalta, Kiimingistä sekä Kempeleestä. Muhokselta vettä ei ole mahdollista toimittaa Ouluun olemassa olevia verkostoyhteyksiä pitkin. Hangaskankaalta, muilta jakelualueilta ja naapurilaitoksista saatavan talousveden yhteismäärä on nykyisin n. 3 500 m 3 /d. Hangaskankaalta ja naapuriverkostoista saatavasta lisävedestä huolimatta Kanta-Oulu
kuuluu III-luokkaan. Rakennettuja johtoyhteyksien kautta vettä ei ole mahdollista johtaa Oulun verkostossa niin, että verkostojakelu kattaisi koko Kanta-Oulun jakelualueen. Volyymistaan johtuen Kanta-Oulun merkitys muiden jakelualueiden ja naapurilaitosten vedenjakelun turvaajana on sen sijaan merkittävä. Kanta-Oulun verkostosta voidaan johtaa vettä Haukiputaan vesitorniin edelleen jaeltavaksi pääosalle jakelualuetta. Lisäksi vettä pystytään johtamaan Kanta-Oulun alueelta Kempeleeseen ja Kiiminkiin. Johtoyhteys Kempeleeseen Kokkokankaan kautta on hyvä, mutta Kiiminkiin lähinnä Jäälin aluetta palveleva. Oulunsalon alueelle varavettä on mahdollista toimittaa Kempeleestä, suoraa yhteyttä Oulusta ei ole. Kempeleen Vesihuolto Oy, Limingan Vesihuolto Oy, Oulun Vesi, Oulunsalon kunta ja Tyrnävän Vesihuolto Oy ovat tehneet v. 2001 puitesopimuksen veden toimittamisesta häiriötilanteissa. Sopimuksen mukaan häiriötilanteessa vesilaitoksella on velvollisuus nostaa tuotantonsa ja jakeluverkostonsa täyteen kapasiteettiin ja toimitta kaikki oman kulutuksen ylijäävä vesi häiriöstä kärsivälle vesilaitokselle. Pohjavettä käyttävät Oulun eteläpuoliset vesilaitokset ovatkin parantaneet verkostojen välisiä yhteyksiä. Naapurilaitokset eivät ole olleet halukkaita johtamaan Oulun käyttämää pintavettä verkostoonsa. Kempeleen, Limingan, Oulunsalon ja Lumijoen kuntien alueella ovat teettäneet selvityksen alueellisesta vesihuollon varmuudesta v. 2006. Selvityksen perusteella jos vesilaitokset ylläpitävät prosessikapasiteettia noin 30 % yli oman tarpeen, ne pystyvät turvaamaan häiriötilanteessa olevan naapuriverkoston toimivuuden. 10 4.3 Vedenhankinnan varmistamisratkaisut vertailukaupungeissa Tämän työn yhteydessä on selvitetty, miten muutamissa maamme isoissa vesilaitoksissa vedenhankinta on varmistettu. Tampereella kaksi kolmasosaa vedestä on pintavettä ja kolmasosa pohjavettä. Pintavesi otetaan Roineesta. Varalaitoksena toimii Kaupinojan vesilaitos, joka käyttää raakavetenään Näsijärven vettä. Tulevaisuudessa pohja- ja tekopohjaveden osuutta vedenhankinnassa pyritään lisäämään. Tampereen seudulla on käynnissä TAVASEhanke, joka tähtää Tampereen ja lähikuntien yhteiseen vedenhankintaan. Hankkeessa pyritään tekopohjaveden muodostamiseen ja hankintaan Vehoniemen-Isokankaan alueilta lähivuosina. Turun seudulla on toteutettu yksi Suomen suurimmista vesihuoltohakkeista, jonka ansiosta on päästy vuonna 2012 tekopohjaveden hyödyntämiseen. Kokemäenjoesta pumpatusta pintavedestä muodostetaan tekopohjavettä Virttaankankaalla. Huittisista Kokemäenjoen varrelta on matkaa Virttaankankaalle noin 30 km, josta edelleen Turkuun noin 70 km. Tätä nykyä tekopohjaveden osuus jaeltavasta vedestä on 70 % ja Aurajoesta puhdistettua pintavettä on 30 %. Varajärjestelmänä on pintavesi. Varajärjestelmänä toimii Halisten vesilaitos, joka on aiemmin tuottanut tarvittavan talousveden Aurajoen ja Paimionjoen pintavedestä.
11 Kuva 1. Turun seudun tehopohjavesijärjestelmä. Jyväskylässä talousvetenä käytetään Viitaniemen pintavesilaitoksen sekä Vuonteen tekopohjavesilaitoksen vettä. Lisäksi pinta- ja pohjavedestä tuotettua vettä johdetaan verkostoon Janakan laitokselta. Vettä tuotetaan myös Vihtakankaan (Korpilahti), Liinalammen (Tikkakoski), Pekonniemen (Keljonkangas) sekä Vesangan pohjavedenottamoista. Porin alueen vedenhankinta perustuu raakavedenottoon Kullaanjoen vesistöstä sekä tekopohjaveden valmistukseen Harjakankaalla. Porin Veden varalaitoksia ovat Lukkarinsannan pintavesilaitos, Vähärauman pohjavedenottamo ja Harjakankaan (Noormarkku) pintavesilaitos.
5 VEDENKULUTUSENNUSTEET 16X173367 Kanta-Oulun alueen asukasluku on kasvanut vuosittain 1 000-2 000 asukkaalla. Vuoteen 2030 mennessä Kanta-Oulun alueen väkiluvun ennustetaan kasvavan 166 000:een. Taulukossa 3 on esitetty Oulun jakelualueiden nykyinen vedenkulutus sekä ennuste keskimääräisestä kulutuksesta v. 2030. Taulukko 2. Oulun Veden jakelualueiden nykyinen vedenkulutus ja ennuste keskimääräisestä kulutuksesta v. 2030. Jakelualue Keskimääräinen vrk-kulutus (m 3 /d) v. 2010 ennuste v. 2030 Kanta-Oulu 27 000 33 250 Haukipudas 2 642 3 457 Kiiminki 1 832 2 403 Oulunsalo 1 296 1 798 Yli-Ii 300 319 yhteensä 33 070 41 227 12 6 POHJAVESIALUEIDEN PERUSKARTOITUS 6.1 Merkittävät pohjavesivarat Selvityksen yhteydessä tarkasteluun on otettu kaikki vedenhankinnan kannalta merkittävät pohjavesivarat alueelta, joka ulottuu enintään 80-100 km etäisyydelle Oulun keskustasta. Kartoituksessa mukana olevat pohjavesialueet on esitetty liitteenä 1 olevalla kartalla. Pohjavesivarojen hyödynnettävyyttä ja antoisuutta arvioidaan olemassa olevien pohjavesitutkimustietojen sekä karttatarkastelun perusteella. Pohjavesivarojen arvioinnissa on huomioitu paikallisten vesilaitosten tulevaisuuden tarpeet veden hyödyntämisessä. Peruskartoitusvaiheessa on karsittu pois jatkotarkastelusta ne alueet, jotka eivät antoisuuden pienuuden ja sijainnin vuoksi palvele Oulun vedenhankintaa. Yhteenveto pohjavesialueiden kartoituksen tuloksista on esitetty taulukossa 3.
13 Taulukko 3. Oulun ympäristön pohjavesialueiden hyödynnettävyys Kanta-Oulun vedenhankinnan varmistamisessa. Pohjavesialueet Potentiaalinen alue Kanta-Oulun vedenhankinnan kannalta Mahdollisuudet vedenoton lisäämiseen Hangaskangas, Oulu X vedenottoa mahdollisuus lisätä, Fe-pit tulee kohoamaan, edellyttää käsittelyn koko vesimäärälle Salonselkä, Oulunsalo X vedenottoa mahdollista lisätä, raakavesi Feja Mn-pit, edellyttää käsittelyn koko vesimäärälle Haukiputaan pohjavesialueet Onkamonselkä, Haukipudas X X Saviaron ottamolla vedenottoa mahdollista lisätä luvan puitteissa, korkeat Fe- ja Mn-pit, vaatii käsittelyn Kellonkankaan alueella, maaperä hienorakeista, alue vaatii lisätutkimuksia vedenottoa mahdollista lisätä, paikoin Fe koholla, edellyttää käsittelyn koko vesimäärälle alue Kempeleen vedenhankintakäytössä, vaati tehokkaan vedenkäsittelyn Kempeleenharju, _ Kempele Ylikiimingin alue X mahdollista lisätä vedenottoa, raakavesi Fepitoista, edellyttää käsittelyn Arkalan ympäristö X pohjavesialueet kapeita, laatu vaihtelee alueittain, vaatii käsittelyn Yli-Iin alue X osalla alueista veden laatu erinomainen, vaatii lisätutkimuksia, kaikkien alueiden osalta ei tietoa laadusta Alustava arvio hyödynnettävissä olevasta vesimäärästä (m 3 /d) 2 000 3 000-4000 1 400 1 700 2 500 1 000 6 000-10 000 2 500 14 000 Iin ympäristö _ alueet Iin vedenhankinta käytössä, 0 vedenottoa ei mahdollista lisätä Liminka _ vedenottoa ei mahdollista lisätä, raakaveden 0 laatu paikoin heikko, Liminka varmistanut vedenottoa muualta Hailuoto _ ei mahdollista hyödyntää, Hailuodolla tarpeita 0 oman vedenhankinnan varmistamiseen Tyrnävä-Muhos alueet X alueella mahdollisuus lisävedenottoon, 15 000 osalla alueista Fe- ja Mn- pitoisuudet koholla, lisäksi humusta Rokua X alueella runsaat pohjavesivarat 35 000 Siikajoki, Alhonmäki _ korkea Fe-pit., aluetta selvitetty Raahen ja 0 Hailuodon vedenhankinnan varmistamiseen Raahe-Vihanti _ pohjavesivarat varattu lähiseudun 0 vedenhankintaan, alueelta vettä toimitetaan mm. Vihantiin, Oulaisiin, Raaheen, kultakaivokselle Viinivaaran lähiseutu X pohjavesialueet laajalla alueella, 10 000 tiedot veden määrästä ja laadusta puutteelliset Viinivaaran alue X pohjavesivarat kattavasti tutkittu, veden laatu erinomainen 23 000 6.2 Vedenhankinta tarkastelualueella Haukiputaan alueelle vesi otetaan Onkamonselkä-Hietakangas, Haapakankaan, Rajakankaan sekä Saviaronkankaan pohjavesialueilta. Vesi käsitellään Onkamon ja Saviaron vesilaitoksilla. Pohjavedenotto Saviaronkankaan alueelta pyritään pitämään mahdollisimman vähäisenä, koska Onkamon alueelta on saatavissa parempilaatuista raakavettä. Saviaro toimii samalla Haukiputaan alueen varavedenottamona. Onkamon alueelta Haukiputaalle pumpatun raakaveden määrä on keskimäärin 1 915 m 3 /d ja suurin kuukausikeskiarvo on 1 952 m 3 /d. Saviarossa vedenotto on keskimäärin 880 m 3 /d; suurimman kuukausikeskiarvon ollessa 1 071 m 3 /d. Nykyisellään verkostoon johdettu vesimäärä on keskimäärin 2 600 m 3 /d, suurin kuukausikeskiarvo on 2 700 m 3 /d. Haukiputaan jakelualueen kasvava vedentarve tullaan hankkimaan Onkamon
suunnan pohjavesialueilta. Vuonna 2030 keskimääräisen kulutuksen arvioidaan olevan 3 460 m 3 /d, jolloin suurin keskimääräinen kuukausikulutus on luokkaa 3 740 m 3 /d. Huomioitaessa vedenkäsittelyn hukkavesi raakaveden tarve olisi tällöin 4 060 m 3 /d. Haukiputaan jakelualueen vedenkulutuksen kasvuun v. 2030 mennessä tulee Onkamon alueelta varata lisävettä 1 000 m 3 /d. Kiiminki hankkii pohjavetensä Teeriselän, Joloksen ja Pyyryväisharjun alueilta. Kiimingin vedenottoa rajoittavat raakaveden rauta- ja mangaanipitoisuus. Tulevaisuuden lisävedentarve pyritään hankkimaan Teeriselän alueelta. Vedenhankinnan lisääminen edellyttää lisätutkimuksia alueella. Kiimingin raakavedenotto on nykyisellään 1 848 m 3 /d, suurimman kuukausikeskiarvon ollessa 2 170 m 3 /d. Verkostoveden kulutuksen v. 2030 arvioidaan olevan 2 400 m 3 /d. Raakaveden maksimikulutus olisi siten luokkaa 2 940 m 3 /d. Lisävedenhankintakapasiteettia tarvitaan Kiimingin alueen kulutukseen 770 m 3 /d. Oulunsalon vedenhankinta perustuu Salonselän alueen pohjavesivarojen hyödyntämiseen. Salonselän alueella pohjavesi on rauta- ja mangaanipitoista. Oulunsalossa raudanpoisto perustuu kontaktihapetukseen. Oulunsalon kasvava vedentarve tullaan hyödyntämään Salonselän alueelta. Nykyisellään verkostoon johdettu vesimäärä on keskimäärin 1 300 m 3 /d ja pumpattu raakavesimäärä 1 700 m 3 /d. Suurimman kuukausikulutuksen aikana raakavedenotto on keskimäärin 1 900 m 3 /d. Vuonna 2030 Oulunsalon keskimääräisen kulutuksen arvioidaan olevan 1 800 m 3 /d. Keskimääräisen raakavedenoton arvioidaan kasvavan 2 300 m 3 :iin vuorokaudessa; suurimman kuukausikeskiarvon ollessa luokkaa 2 570 m 3 /d. Oulunsalon tulevaisuuden tarpeisiin tarvitaan lisävedenhankintakapasiteettia 700 m 3 /d. Yli-Ii hankkii vetensä Tannilassa sijaitsevalta Huiskankankaan pohjavesialueelta. Käsittelynä on alkalointi. Huiskankankaan vedenottamolta voidaan ottaa nykyisen luvan puitteissa Yli-Iin tarvitsema vesimäärä. Kempeleen kunnan vedenhankinta tapahtuu Kempeleenharjun pohjavesiesiintymästä. Kempeleenharjun rakenneselvityksen mukaan harjukerrostumien paksuus on alueella 90-100 m ja kerrostumassa on erotettavissa kaksi paremmin vettä johtavaa kerrosta. Vesi otetaan Tuohinon, Honkasalmen ja Monkkasen vedenottamoista. Vedenottokapasiteettia on 7 700 m 3 /d. Suuri osa vedestä pumpataan Kempeleenharjun syvistä kerroksista. Tuohinon vesilaitoksella käsittelyprosessina on kalvosuodatus, kontaktisuodatus ja hidassuodatus. Laitoksen kapasiteetti nousee keväällä 2014 valmistuvan laajennuksen jälkeen 5 800 m 3 :iin vuorokaudessa. Vuonna 2012 Tuohinosta otettiin vettä keskimäärin 1 864 m 3 /d, Monkkasesta 458 m 3 /d ja Honkasalmesta 1 015 m 3 /d. Verkostoon johdettu vesimäärä on ollut keskimäärin 2 345 m 3 /d ja huippukulutus 3 141 m 3 /d. Vuodelle 2030 ennustettu keskimääräinen kulutus on 3 500 m 3 /d ja suurin vuorokausikulutus 5 000 m 3 /d. Huippukulutustilanteessa raakavedenotto on n. 6 000 m 3 /d. Kempeleenharjun pohjavesitutkimukset ovat rajoittuneet Tuohino-Honkasalmi-alueelle. Geologisen tutkimuslaitoksen (GTK) laatimien tutkimusten pohjalta on arvioitu, että alueelta voidaan pitkäaikaisesti hyödyntää vettä noin 7 000 m 3 /d. Tämän hetkisten pohjavesitutkimustietojen perusteella Kempeleestä on mahdollisuus toimittaa Ouluun vettä n. 1 000 m 3 /d. Nykyisten lupien puitteissa Ouluun ei ole mahdollista toimittaa merkittävää määrää vettä. Linnakankaan alueella sijaitsee Lumijoen Vesi Oy:n Hirvasniemen vedenottamo. Linnakankaan alueella pohjavesi on lievästi hapanta ja pehmeää sekä yleensä rautapitoista. 14
Hailuodon kunta ottaa pohjavettä Ojakylän alueelta. Alueen antoisuus on pieni ja vedestä joudutaan poistamaan rautaa ja mangaania. Hailuodosta on johtoyhteys Huikusta Oulunsalon Riutunkariin. Limingan Vesihuolto Oy ottaa raakavetensä kunnan keskustaajaman länsipuolella sijaitsevalta Rantakylän pohjavesialueelta, jossa on kolme vedenottamoa sekä Järvitalon pohjavesialueen ottamoista (3 kpl). Rantakylän hyödyntämistä vaikeuttavat paikoin korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä paikoin korkeat humus- ja kloridipitoisuudet. Foudilan ottamolla on korkeat rauta-, mangaani- ja kloridipitoisuudet. Foudilan vedenottamo on ei ole nykyisin käytössä, mutta se tulee myöhemmin toimimaan Limingan varaottamona. Keskimääräinen vedenkulutus on nykyisellään 1 300 m 3 /d. Vuonna 2040 keskimääräisen vedenkulutuksen ennustetaan olevan 2 100 m 3 /d ja huippukulutuksen 2 500 m 3 /d. Limingan Vesihuolto Oy:n ei ole mahdollista lisätä vedenottoa nykyisistä ottamoista. Paavolan Vesi Oy vastaa Siikajoen kunnan alueella talousvedenhankinnasta ja jakelusta. Nykyisellään yhtiön toimittama pohjavesimäärä on keskimäärin 1 450 m 3 /d. Raakavettä hankitaan Koivulankangas-Keltalankangas pohjavesialueelta ja Vartinvaaran pohjavesialueelta. Lisäksi vettä ostetaan Vihannin Vesi Oy:ltä. V. 2020 mennessä kesänaikaisen huippukulutuksen arvioidaan nousevan 2 500-2700 m 3 :iin vuorokaudessa. Limingan Vesihuolto Oy ja Paavolan Vesi Oy varmistavat vedenhankintaansa rakentamalla uusia ottamoita Vartinvaaran pohjavesialueelle Kivivaaran alueelle. Limingan Vesihuolto Oy rakentaa alueelle kolme ottamoa. Vihannin Vesi Oy hankkii pohjavettä Möykkylä-Mäntylampi, Vihanninkangas ja Alpua-Lumijärvi alueilta. Vedenotto alueilta on n. 8 000 m 3 /d. Vihannin Vesi Oy toimittaa vettä Raaheen, Oulaisiin, Pyhäjoelle, Merijärvelle, Haapavedelle ja Siikajoelle. Iin alueen vedenhankinta tapahtuu Aaltokankaan, Ritokankaan, Ahvenkankaan, Välikankaan ja Simppalan pohjavedenottamoilta. Ojakylän pohjavesialueella on kaksi tutkittua vedenottamopaikka (2x 500 m 3 /d). Vedenottamopaikat on tutkittu Iin kunnan tarpeita varten. Muhoksen kunnan ja Tyrnävän kunnan/vesihuolto Oy:n omistama tukkuvesiyhtiö Hirsijärven Vesi Oy toimittaa alueen käyttöveden Hirsijäri-Ahmaskangas pohjavesialueelta. Tyrnävän ja Muhoksen kuntien vedenhankinta on nykyisellään yhden 80-luvulla rakennetun pitkän syöttövesijohdon varassa. Utajärven vesihuoltolaitoksella on yhteensä 9 vedenottamoa. Vedenottamot sijaitsevat eri puolilla kuntaa mm. Ylikiimingin suunnalla Puolivälinharjussa ja Rokualla. 15
7 POHJAVESIALUEIDEN SELVITYS 16 7.1 Selvityksen periaatteet 7.2 Veden laatu Kanta-Oulun vedenhankinnan kannalta mahdollisten pohjavesialueiden osalta on selvitetty mm. hyödynnettävissä olevan pohjaveden määrää ja veden laatua, voimassa olevat vedenottoluvat sekä nykyinen vedenotto ja sen tulevaisuuden tarpeet. Lisäksi on selvitetty pohjavesialueiden maankäyttö ja riskit pohjaveden suhteen sekä luontoarvot. Vedenottoluvat ovat pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevia. Vanhemmissa luvissa ottomäärät ovat usein varsin suuria suhteessa siihen vesimäärään, mikä alueelta on käytännössä mahdollista hyödyntää. Vedenottoluvissa on pääsääntöisesti esitetty maksimiottomääräksi kuukausikeskiarvoon perustuva vuorokausikulutus. Vedenkulutuksessa on aina vuorokauden sisäisen vaihtelun lisäksi kausivaihtelua. Lisäksi vedenottoa joudutaan häiriötilanteissa kasvattamaan yksittäisellä ottamolla. Jotta pystytään toimimaan kaikissa tilanteissa lupamääräysten mukaisesti, vedenottoluvan tulee olla selvästi keskimääräistä vedenottoa suuremman. Pohjaveden hyödyntämistä suunniteltaessa hyvin keskeinen seikka on pohjaveden laatu. Pohjaveden laatu on lähes poikkeuksetta riippuvainen kyseiseltä alueelta hyödynnettävästä pohjaveden määrästä, laatu huononee vedenoton kasvaessa. Pohjois- Pohjanmaan rannikkoalueen pohjavedet sisältävät yleensä rautaa ja mangaania. Raudan ja mangaanin pitoisuudet harjualueiden pintakerrosten pohjavesissä pienenenevät sisämaahan mentäessä. Oulun lähialueella pohjavedestä joudutaan poistamaan poikkeuksetta rautaa ja usein myös mangaania. Epäyhtenäisillä pohjavesialueilla esiintyy lisäksi orgaanisia aineita monissa paikoin. Lähimmät pohjavesialueet, joilta voidaan pumpata pohjavettä ilman käsittelyä kulutukseen sijaitsevat Vihannin ja Pudasjärven alueilla. Raudanpoistossa rauta hapetetaan, jolloin se saostuu, hapetus tehdään joko ilmalla tai kemikaaleilla. Saostunut rauta poistetaan suodattamalla tai selkeyttämällä. Raudan ja mangaanin kanssa samanaikaisesti esiintyvä humus vaikeuttaa veden puhdistamista huomattavasti. Pienillä pohjavesisalueilla pohjavesi on yleensä hapanta ja vaatii syövyttävyyden estämiseksi alkaloinnin. Alkalointi voidaan tehdä kalkkikivellä, kalkilla, soodalla tai lipeällä. Pohjaveden laadun havainnollistamiseksi on käytetty tätä selvitystä varten tehtyä laatuluokittelua. Luokitteluperusteet on esitetty taulukossa 4. Luokittelukriteerit on muokattu siten, että ne kuvaavat tarvittavaa pohjaveden käsittelyn tasoa. Taulukko 4. Pohjaveden laatuluokittelun perusteet. Luokka Veden laatu Luokittelukriteeri I erinomainen ei käsittelyä tai käsittelyksi riittää alkalointi II hyvä raudanpoisto (Fe-pitoisuus enintään 0,5-1,0 mg/l) III kohtalainen raudan ja mangaanin poisto (Fe yli 1,0 mg/l) IV heikko raudan, mangaanin ja humuksenpoisto Keskeisimmät veden laadun osalta pohjavesialueen hyödynnettävyyteen vaikuttavat tekijät ja laatuluokat on esitetty taulukossa 5.
Taulukko 5. Pohjavesialueiden laatuluokitus. 17 Pohjavesialue Veden laatu Laatuluokka Saviaronkangas korkea rauta- ja mangaani pitoisuus sekä väri ja IV heikko ammoniakki koholla Kellonkangas (vastaa Saviaronkankaan veden laatua) IV heikko Salonselkä kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet yleisiä III kohtalainen Rajakangas, Haapakangas, Onkamonselkärauta- ja mangaanipitoisuudet kohoavat veden oton lisääntyessä IV heikko (hyödynnettäessä tehokkaasti) Hietakangas Ylikiimingin vesi rauta- ja mangaanipitoista III kohtalainen harjujakso Hangaskangas otto määrän kasvaessa veden rauta ja mangaanipitoisuus III kohtalainen nousee, paikoin mahdollisesti myös humusta Arkalan laatu vaihtelee alueittain, rauta- ja mangaanipitoista II-III hyvä/kohtalainen ympäristö Yli-Iin ympäristö pääosalla alueista veden laatu hyvä I II hyvä Viinivaaran lähiseutu vesi osalla alueista laadultaan hyvää II-III kohtalainen/hyvä Tyrnävä-Muhos rauta- ja mangaanipitoisuudet ja humus koholla IV heikko Hirsijärvi- Ahmaskankaan alueella vesi pääosin hyvälaatuista Ahmaskangas Hirsijärven alueella korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet I-II erinomainen/hyvä IV-III heikko/kohtalainen Viinivaara veden tutkimusten mukaan laatu kattavasti hyvä I erinomainen Rokua veden laatu pääosin hyvä I-II erinomainen/hyvä 7.3 Pohjavesialueiden riskit vedenhankinnan kannalta Pohjavesialueiden osalta on kerätty olemassa olevan tiedon pohjalta pohjavesialueisiin liittyvät riskit. Riskien arvioinnissa lähtötietoina on käytetty pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia, kartta-aineistoa sekä vesilaitosten ja viranomaisten tietoja. Riskejä pohjaveden laadulle ja antoisuudelle aiheuttavat alueella tapahtuva toiminta, liikenne ja asutus. Riskitaso on luokiteltu kolmeen luokaan pohjavesialueittain seuraavan taulukon mukaisesti. Taulukko 6. Pohjavesialueiden riskiluokittelu. Luokka I II III Luokittelukriteeri lähes luonnontilainen vähäinen toiminta kohtalainen riski Pohjavesialueiden merkittävimmät riskit sekä kokonaisriskitaso on esitetty taulukossa 7.
18 Taulukko 7. Pohjavesialueiden merkittävimmät riskit ja kokonaisriskitaso. Pohjavesialue Keskeisimmät riskit Kokonaisriskitaso Saviaronkangas asutus, liikenne (paikallistiet), öljysäiliöt, rautatie II vähäinen toiminta Kellonkangas asutus, tiestö, maa-ainestenotto, teollisuusalue III kohtalainen riski Salonselkä lentoasema, maa-ainestenotto, polttoainevarastot, III kohtalainen riski öljysäiliöt, liikenne, asutus, maatilat Rajakangas, Haapakangas, Onkamonselkä Hietakangas Rajakangas ja Haapakangas lähes luonnontilaisia, Onkamonselkä-Hietakangas alueella aikaisemmin pohjavesipintaan ulottunutta maa-ainestenottoa, tie I-II lähes luonnontilainenvähäinen toiminta Ylikiimingin harjujakso Hangaskangas Arkalan ympäristö Yli-Iin ympäristö Viinivaaran lähiseutu Tyrnävä-Muhos Siliäkangas ja Makkaramaa pääosin luonnontilaisia Pitämökankaan ja Pälsynkankaan läpi kulkee Kuusamontie (vt 20) Suoperän alueella pohjavesipintaa ulottuvaa maaainestenottoa Hirsijärvi- Ahmaskangas Viinivaara Rokua asutus, liikenne Rekikylässä ja Valkiaisenkankaalla aikaisempaa maa-ainestenottoa, osin pohjavesipinnan alapuolella rautatie, valtatie 22 (pääosin varsinaisen muodostumisalueen ulkopuolella), muuntoasema, huoltoasema, teollisuus, maa-ainesten otto Kyrönniemen alueella maa-ainestenottoa, tie Huiskankankaan alueella ampumarata, muuten alue lähes luonnontilainen, muut alueet lähes luonnontilaisia alueet pääosin luonnontilaisia Kipinän ja Kollajan alueella valtatie ja asutus Taipaleenharju valtatie pohjavesialueet pääosin luonnontilaisia Polvenkankaan alueella ampumarata ja muutama kiinteistö pohjavesialueet pääosin luonnontilaisia asutusta Ahmasjärven ympäristössä pohjavesialueet valtaosin luonnontilaisia Katosharjun alueella vähän asutusta Viinivaaran alueella maa-ainestenottoa pohjavesialue valtaosin luonnontilainen alueella 2 hotellia I-II lähes luonnontilainenvähäinen toiminta II vähäinen toiminta I-II lähes luonnontilainenvähäinen toiminta I lähes luonnontilainen I lähes luonnontilainen I lähes luonnontilainen I-II lähes luonnontilainenvähäinen toiminta I lähes luonnontilainen I lähes luonnontilainen 7.4 Lisävedenhankinnan toteuttamisen mahdollisuudet Pohjavesialueittain on tarkasteltu lisävedenhankinnan toteuttamisen mahdollisuuksia. Tarkastelussa on arvioitu, onko vedenottoa mahdollista lisätä nykyisistä ottamoista nykyisten lupien puitteessa. Lisäksi on tarkasteltu, onko vapaata käsittelykapasiteettia olemassa jo käytössä olevissa laitoksissa. Pohjaveden raudan- ja mangaaninpoisto on järjestettävä hankinta-alueella. Pohjaveden raudan ja mangaaninpoisto yhteiskäsittelynä usealta alueelta pumpatulle pohjavedelle on paljon vaikeampaa ja vaatii aina testaamisen koelaitoksilla ennen sekoitettujen vesilaatujen käsittelyn ratkaisemista. Toisaalta on todettu, ettei rautapitoista vettä ole mahdollista johtaa pitkiä matkoja putkessa, koska se aiheuttaa putkisaostumaa ja johtaa intensiiviseen syöttöjohdon puhdistukseen.
7.5 Luontoarvot 16X173367 Hyödyntämiskelpoisten pohjavesialueiden osalta on selvitetty olemassa oleviin tietoihin perustuen asiantuntija-arvioina pohjavesialueiden luontoarvoista sellaiset tekijät, jotka voivat muodostua rajoittaviksi tekijöiksi vedenhankintaan liittyvien lupaprosessien yhteydessä. Luontoarvojen selvityksen yhteydessä ei ole tehty maastotöitä. Viinivaara-Kälväsvaara -alueella on aiemmin tehty kattavat luontoselvitykset mm. lähdekartoitukset. Suunnittelualueella sijaitsevat Natura-alueet ja muut suojelualueiden sijainnit ja niiden suojeluperusteet on selvitetty ympäristöhallinnon järjestelmistä. Lisäksi työssä on huomioitu parhaillaan lausuntovaiheessa olevassa Pohjois- Pohjanmaan maakuntakaavassa suojelumerkinnällä esitetyt suoalueet pohjavesialueiden läheisyydessä. Toisaalta kaavatyötä johtavan Pohjois-Pohjanmaan liiton mukaan maakuntakaavaan suojelumerkinnällä varustetut suot eivät rajoita vedenottoa jo aiemmin yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeiksi luokitelluilla pohjavesialueilla. 19 7.5.1 Uhanalaiset kasvit Suunnittelualueilla sijaitsevat uhanalaiset kasvit on selvitetty ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (POP-ELY 7.8. ja 26.8.2013). Uhanalaisten kasvien esiintymät on merkitty pohjavesialueiden karttoihin kuvan 1 mukaisin symbolein. Kuva 2. Uhanalaisten kasviluokkien symbolit. 7.5.2 7.5.3 Vesilain mukaiset kohteet Tarkastelluilta pohjavesialueilta on yleispiirteisen karttatarkastelun perusteella pyritty selvittämään vesilain (587/2011) 2 luvun 11 :n mukaiset suojeltavat vesiluontotyypit, lähteet, norot, enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet tai järvet. Vireillä olevassa maakuntakaavassa esitetyt luontoarvot Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistaminen on käynnistynyt syksyllä 2010. I- vaihemaakuntakaava ehdotus on tullut nähtäville 20.9.2013. Maakuntakaavaehdotuksen perusteella on merkitty pohjavesialueiden läheisyydessä sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät suoalueet (luo-1) ja luonnonsuojelulain nojalla
suojeltavaksi tarkoitetut suoalueet (SL-1). Maakuntakaavan taustaselvityksenä olevien luontoselvitysten perusteella on kirjattu em. alueiden keskeiset suojeluperusteet. Maakuntakaavamääräykset em. alueille ovat seuraavat: luo-1 Luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä suoalue Merkinnällä osoitetaan sellaisia suoalueita, joilla osassa suoaluetta on todettu olevan maakunnallisesti merkittäviä luontoarvoja. 20 SL-1 Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltavaksi tarkoitettuja suoalueita. Alueella on voimassa MRL 33 mukainen rakentamisrajoitus. Toisaalta kaavatyötä johtavan Pohjois-Pohjanmaan liiton mukaan maakuntakaavaan edellä mainituilla suojelumerkinnällä varustetut suot eivät rajoita vedenottoa yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeiksi luokitelluilla pohjavesialueilla. 7.5.4 Pohjavesialueisiin vaikuttavat luontoarvot ja alustava merkitys pohjavedenotolle Hangaskangas Lähialueella ei ole Natura- tai luonnonsuojelualueita. Karttatarkastelun perusteella pohjavesialueella on vesilain mukaisista suojeltavista vesiluontotyypeistä kaksi lähdettä alueen kaakkoisnurkalla. Pohjavesialueen sisällä on 3 erityisesti suojeltava-, direktiivi- ja rauhoitettu statuksella olevaa uhanalaisesiintymää. Em. kasvit eivät ole suolajeja. Muut lajiesiintymät eivät ole uhanalaisia. Hangaskankaan alueella on muinaismuistoja, hautapaikkoja ja muinaisjäännösryhmiä. Salonselkä Liminganlahden Natura-alue (FI1102200, SCI/SPA-alue) sijaitsee pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä. Alueeseen kuuluu pohjavesialueeseen ulottuva suoalue. Natura-alueeseen kuuluvan suon välittömässä läheisyydessä on tutkittu vedenottamopaikka. Akionlahti Natura-alue (FI1103200, SCI/SPA-alue) on noin 2,7 km pohjoiseen pohjavesialueesta ja Kempeleenlahden ranta Natura-alue (FI1103000, SCI/SPA-alue) noin 3 km koilliseen. Pohjavesialueella ei ole karttatarkastelun perusteella vesilain mukaisia suojeltavia vesiluontotyyppejä. Pohjavesialueen läheisyydessä sijaitsevat uhanalaiset tai huomioitavat kasvilajit eivät ole suolajeja. Saviaro ja Kellonkangas Kiiminkijoen suisto Natura-alue (FI1101203) noin 1,5 km pohjoiseen. Alue on lietetatarlajin suojelemiseksi perustettu alue. Kiiminkijoki Natura-alue (FI1101202, SCI-alue) noin 2,5 km koilliseen ja Kummunlammit Uikulanjärvi Natura-alue (FI1100404, SCI/SPA-alue) noin 6 km länteen pohjavesialueesta. Pohjavesialueella ei ole karttatarkastelun perusteella vesilain mukaisia suojeltavia vesiluontotyyppejä.
Pohjavesialueen välittömässä läheisyydessä on 2 erityisesti suojeltava-, direktiivi- ja rauhoitettu statuksella olevaa uhanalaisesiintymää. Onkamonselkä Kiiminkijoki Natura-alueeseen (FI1101202, SCI-alue) kuuluvia järviä ja jokia on välittömästi Onkamonselän eteläpuolella. Iso Kalliosuo ja Satamosuo Natura-alue (FI1100403, SCI-alue) sijaitsee heti Kallioselän alueen pohjoispuolella. Alueella on harvinaistuneita suoluontotyyppejä mm. koivuletot, lettokorvet. Poikainlammit - Karhusuo Natura-alue (FI1100400, SCI/SPA-alue) sijaitsee 2,7 km etäisyydellä koilliseen. Maakuntakaavaehdotuksessa Haapakankaan pohjoispuolella sijaitseva Kivisuo on SL-1- alue. Haapakankaan lounaispuolella sijaitseva Hevonvitunsuo on luo-1 alue. Haapakankaan eteläpuolella Kuohusuo on SL-1 alue. Onkamonselän eteläpuolella n. 2 km päässä Silkkasuo-Tervasuo on SL-1 alue. Karttatarkastelun perusteella vesilain mukaisia kohteita ovat lähde Alajärven pohjoispuolella. Kolme huomioitavaa kasvilajiesiintymää sijaitsee pohjavesialueen läheisyydessä. Korkeammalla statuksella olevat lajit ovat Iso Kalliosuo ja Satamasuon Natura-alueella. Onkamon alueella on muinaismuistoja mm. kivirakenteita ja kivikautisia asuinpaikkoja. Suunniteltaessa alueelle uusien vedenottamoiden rakentamista, edellyttää se mahdollisesti Natura-arviointeja Kiiminkijoki ja Iso Kalliosuo ja Satamosuon Naturaalueille. Ylikiimingin alueet Kiiminkijoki Natura-alue (FI1101202, SCI-alue) sivuaa pohjavesialueita välittömästi niiden pohjoispuolella muutamassa paikoissa. Lisäksi Natura-alueeseen kuuluvia järviä ja pienempiä jokipätkiä sijaitsee lähistöllä. Oulun pohjavesihankkeen yhteydessä on v. 2009 laadittu Ylikiimingin harjujakson vesitasetarkastelu. Ylikiimingin harjujaksolta tuolloin hyödynnettäväksi suunniteltu vesimäärä on ollut 5 500 m 3 /d. Ylikiimingin harjujakson pohjavedenoton (5 500 m 3 /d) vaikutuksien on todettu kohdistuvan lähinnä Keihäsojan, Vepsänjoen ja Kiiminkijoen valuma-alueille. Vaikutukset ovat merkittävimmät Keihäsojan valuma-alueella. Muilla Kiiminkijoen osavaluma-alueilla pohjavedenoton vaikutuksia ei ole tai oton vaikutus on hyvin vähäinen. Pohjavedenotolla ei ole vaikutuksia Iso-Vuotunkiin tai Vähä- Vuotunkiin. Suunnitellun vedenoton seurauksena Keihäsojan lähteessä virtaama todennäköisesti pienenee, mutta lähteen kuivuminen ei ole todennäköistä, koska pumppausmäärä alittaa selvästi alueella muodostuvan pohjavesimäärän. Torvensuo Viidansuo Natura-alue (FI1106005, SCI/SPA-alue) sijaitsee noin 2 km Puolivälinharju Tervolankankaalta koilliseen. Pohjavesialueiden ja Natura-alueiden välissä on Kiiminkijoki, joten vedenoton vaikutukset eivät ulotu ko. alueelle. Isokankaan luonnonsuojelualue sijaitsee Isokankaan pohjavesialueella. Maakuntakaavaehdotuksessa on esitetty Isokankaan pohjoispuolella sijaitseva Pikku Heinäsuo luo-1-alueena ja Puolivälinharjun länsipuolella sijaitseva Keihässuo SL-1 alueena. Keihässuo on ravinteisuudeltaan karu. Pohjoiskulmassa on piilopuron kaltainen muodostuma ja sen yhteydessä karu hete. Kuvauksen perusteella suojeluarvoissa ei ole muuta pohjavesivaikutteisuutta. 21
Pikku Heinäsuolla on kuvauksen perusteella lettoisuutta ja hetteisyyttä. Alueella on uhanalaisia kämmekkälajeja. Kuvauksen perusteella ei pystytä tarkemmin yksilöimään, mihin pohjavesivaikutteiset alueet sijoittuvat. Isokankaan alueella on kaksi lähdettä. Muut lähteet sijaitsevat Rekikylän ja Keihäskankaan alueilla. Pieniä lampia on Valkiaisenkankaan alueella sekä pohjavesikokonaisuuden länsipäässä. Muutamia huomioitavia kasvilajiesiintymiä on pohjavesialueen (Isokangas ja Rekikylä) läheisyydessä. Kaksi uhanalaista ja 1 rauhoitettu lajiesiintymä on Isokankaan lähellä. Arkalan ympäristö Hirvisuo Natura-alue (FI1103830, SCI/SPA-alue) sijaitsee Palokankaan pohjoispuolella. Alue on suojeltu soidensuojelualueena (aapasuo). Kiiminkijoki Natura-alue (FI1101202, SCI-alue) on lähimmillään noin 1 km etäisyydellä Pitämökankaalta. Iso Kalliosuo ja Satamosuo Natura-alue (FI1100403, SCI-alue) on noin 700 m etäisyydellä Siliänkankaalta. Maakuntakaavaehdotuksessa Palokankaan eteläpuolella sijaitsevalla Värkkisuolla on SL-1 merkintä. Karttatarkastelun perusteella alueella on yksi vesilain mukainen kohde, pieni lampi Makkaramaan alueella. Palokankaan alueella on 1 uhanalainen ja 1 huomioitava kasvilajiesiintymä. Kasvit eivät ole suolajeja. Korkeammalla statuksella olevia lajeja on Iso Kalliosuo ja Satamasuon sekä Hirvisuon Natura-alueella. Mikäli vedenottoa suunnitellaan Palokankaan alueelle, tullee tehtäväksi Natura-arviointi Hirvisuon Natura-alueelle. Yli-Iin alue Kärppäsuo Räinänsuo Natura-alue (FI1103805, SCI/SPA-alue) sijaitsee välittömästi Saunakankaan eteläpuolella. Natura-alue on suojeltu soidensuojelualueena, aapasuo. Virvikkosuo Natura-alue (FI1106400, SCI-alue) on välittömästi Huiskankankaan pohjoispuolella, aapasuo. Tyräsuo Natura-alue (FI1103808, SCI/SPA-alue) sijaitsee välittömästi Siliänkankaan pohjoispuolella, aapasuo. Venkaan lähde Natura-alue (FI1103801, SCI-alue) sijaitsee Vengasvaaralla. Suojeluperusteena ovat lähteet ja lähdesuot -luontotyyppi. Kaakkurinrimmet Naturaalue (FI1103824, SCI/SPA-alue) on Siliäkankaalta 3,3 km itään, keidassuo. Kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan, ei suojeltu. Maakuntakaavaehdotuksessa välittömästi Kyrönniemen kaakkoispuolella on Lapiosuo luo-1 alue ja hieman etäämmällä on Lapiosuo S SL-1-alue, Saunakankaan luoteispuolella on Ruunasuo-Kolinsuo SL-1-alue, Jäkäläkankaan läheisyydessä ovat Paratiisinsuo, Epäilyksensuo, Ojapuronlatvasuo, Iso Kalliosuo NW ja Iso Kalliosuo S SL-1-alueet, Pyöriämaa-Jyskylampi alueen läheisyydessä ovat Puronlatvasuon SL-1- alue ja Siliäsuo luo-1 alue. Lapiosuota ympäröivät ojitukset ovat kuivattaneet suota. Kuvauksen perusteella alueella ei ole lähteisyyttä/lettoisuutta. Ruunasuo-Kolinsuo on hyvin rehevä. Alueella on lettotason suokasvillisuutta, lähteikköä ja lähdevaikutteista kasvillisuutta. Kolinjärvi on mainittu erikseen kirkasvetisenä lähdejärvenä. 22
Ojalatvasuolla ei ole lähdevaikutteista kasvillisuutta. Epäilyksensuosta ei ole saatavissa kasvillisuustietoja. 16X173367 Paratiisinsuon pohjavesialueen puoleisella reunalla ei ole lähteitä tai lähdevaikutteista kasvillisuutta. Puronlatvasuon alueella on kaksi tihkupintaista lähteikköä. Alueella on reheviä luontotyyppejä, lettolajeja ja lähteisyyttä ilmentäviä lajeja. Vesilain mukaisia kohteita ovat Sadinselkä ja Vengasvaaran lähteet sekä Siliänkankaalla sijaitsevat pienet lammet. Venkaan lähteen alueella on huomioitavia sammallajeja. Lajit eivät ole uhanalaisia. Hirsijärvi-Ahmaskangas Ahmasjärvi Natura-alue (FI1106002, SPA-alue) on Ahmaskankaan välittömässä läheisyydessä. Ahmasjärvi kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Löytösuo-Karpassuo-Reikäsuo Natura-alue (FI1102607, SCI/SPA-alue) Hirsijärvi- Ahmaskankaan välittömässä läheisyydessä. Alue kuuluu myös valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Lakeuden pohjavesihankkeen yhteydessä v. 2001 on laadittu selvitys Ahmaskankaan vedenoton vaikutuksista Natura-alueisiin (PSV-Maa ja Vesi Oy 2001). Ahmaskankaan itäreunassa on vedenjakaja, josta suotovesien virtaus suuntautuu Ahmasjärveen. Selvityksessä on todettu, ettei vedenoton lisäämisellä ole vaikutusta Ahmasjärven luonnontilaan. Löytösuo-Karpassuo-Reikäsuo Natura-alueesta Löytösuo ja Karpassuo sijaitsevat Ahmaskankaan suunnasta katsottuna ojitettujen suoalueiden takana, joten Ahmaskankaan vedenoton lisäämisellä ei ole vaikutusta ko. suoalueiden vesitilanteeseen. Ahmaskangasta lähinnä sijaitsee Reikäsuo, jonka Rausanselkä jakaa kahteen erilliseen osa-alueeseen. Tutkituista vedenottopaikoista alueen pohjoisosassa sijaitseva Hirsijärvi VII alue on Reikäsuon kannalta merkityksellisin. Merkittävät vaikutukset Reikäsuolle voidaan välttää pohjoisosan vedenoton painopisteen siirtämisellä koilliseen Kokkoselän suuntaan. Löytösuo ja Karpassuo rajoittuvat Hirsijärven alueeseen. Hirsijärven alueella sijaitsee kaksi Hirsijärven Vesi Oy:n rakennettua vedenottamoa. Jo lähes 30 vuoden ajan jatkuneella vedenotolla ei ole tiedossa olevia luontovaikutuksia. Tyrnävä-Muhos alueet Muhos- ja Poikajoen alueet Natura-alue (FI1102601, SCI-alue) sijaitsevat Kattilanpalon alueella. Osa alueesta on suojeltu lehtojensuojelualueena. Alueella on rehevää lehto- ja lähdekasvillisuutta. Päijänne Välisuo ja Ruostesuo Natura-alue (FI1102605, SCI-alue) sijaitsee Lamunkankaan alueen etelä- ja pohjoispuolella. Alue kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Osa alueesta on suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena. Alueella on rehevää lettosuota. Röölantto Murtokoski ja Syväojansuu Natura-alue (FI2203606, SCI-alue) sijaitsee Lantonkankaan alueella. Alueella on yksityisiä suojelualueita. Röölantto kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Alueella on rehevää lehto- ja lettokasvillisuutta. Tikanlantto Isolantto Natura-alue (FI1102602, SCI-alue) sijaitsee Lantonkankaan alueella. Alueella on yksityinen suojelualue. Alue on niittyä. 23