KIRJALLINEN KYSYMYS 571/2006 vp Myyntivoiton verotus Eduskunnan puhemiehelle Verohallinnon myyntivoiton verotuksen ohjeiden mukaan oman asunnon myynnistä tai vaihtamisesta saatu voitto on verovapaata tuloa, jos on omistanut luovutettavan huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet taikka rakennuksen vähintään kaksi vuotta ja jos on käyttänyt huoneistoa tai rakennusta omistusaikanaan ennen luovutusta yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omana tai perheen vakituisena asuntona. Omistusaika lasketaan yleensä ostosopimuksen tekemisestä luovutussopimuksen tekemiseen. Henkilöllä voi kuitenkin olla omistuksessaan useita asuntoja, joita hän on eri aikoina käyttänyt vakituisena asuntonaan siten, että oman asunnon luovutusvoiton verovapauden edellytykset täyttyvät. Verohallituksen ohjeiden mukaan verovapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta luovuttajan vapaa-ajan asunnon tai muiden asuntojen luovutuksiin, jos omistaja ei ole käyttänyt asuntoa vakituisena asuntonaan kahta vuotta. Myyntivoiton voi laskea kahdella tavalla. Sen voi laskea vähentämällä myyntihinnasta ostohinnan ja voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Tällaisia menoja ovat esim. asuntoa hankittaessa maksettu varainsiirtovero ja myyntikulut (esim. ilmoituskulut ja välityspalkkio). Ostohintaan voidaan lisätä myös omaisuuden perusparannusmenot, kuten asunnon arvoa parantavat toimenpiteet. Vaihtoehtoisesti myyntivoiton veron voi laskea siten, että vähentää 20 prosenttia myyntihinnasta omistettuaan asunnon alle 10 vuotta ja 40 % omistuksen kestettyä yli 10 vuotta. Myyntivoiton veron laskennan perusteet kaipaavat tarkistamista. On useita tapauksia, joissa omistaja on vuosien kuluessa pikkuhiljaa kunnostanut omistamaansa kiinteistöä. Vuosien saatossa kiinteistön arvo on noussut, jopa huomattavastikin. Tehtäessä kunnostusta vähittäin erilaisten hankintojen kuitit eivät välttämättä enää ole tallessa. Useissa näissä tapauksissa kiinteistön myynnin yhteydessä verottaja on määrännyt täysimääräisen myyntivoiton veron ottamatta huomioon perusparannuksia, jotka ovat johtaneet kiinteistön hinnan nousuun. On tapauksia, joissa puolueeton viranomainen, esim. kunnan rakennustarkastaja, on antanut lausunnon kiinteistössä tehdyistä perusparannuksista ja arvioinut niiden suuruuden. Näissä tapauksissa verottaja on vedonnut kuitenkin siihen, ettei remonttikulujen kuitteja ole ollut liittää veroilmoitukseen. On sangen kohtuuton vaatimus, että kaikenlaiset kuitit olisivat tallessa vuosien jälkeenkin. Tällaisen menettelytavan takia kansalaiset ovat sangen eriarvoisessa asemassa. Joku kunnostuttaa esim. vapaa-ajan asuntonsa urakoitsijalla ja isolla kertainvestoinnilla saaden kaikista hankinnoistaan ja teettämistään töistä muutamia kuitteja lyhyen ajan sisällä. Toiset puolestaan kunnostavat vapaa-ajan asuntoaan pitkän ajan kuluessa tehden suurimman osan tai jopa kaiken työn itse ja hankkien tarvikkeita vähitellen tarpeen mukaan. Verovelvollisten tasavertaisen kohtelun kannalta on ongelmallista, että käytännöt ja verotuskohtelu vaihtelevat paljonkin riippuen veropiiristä. Versio 2.0
Myyntivoiton laskennan perusteita tulisi muuttaa siten, että ostohintaan lisättävien perusparannusmenojen arvioimiseksi riittää puolueettoman viranomaisen, kuten kunnan rakennustarkastajan, arvio tehdyistä perusparannuksista, niistä syntyneistä kuluista ja tehdystä työmäärästä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus korjata myyntivoiton laskennan perusteita siten, että perusparannusmenojen arvioksi käy puolueettoman viranomaisen arvio? Helsingissä 21 päivänä kesäkuuta 2006 Pertti Hemmilä /kok 2
Ministerin vastaus KK 571/2006 vp Pertti Hemmilä /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 571/2006 vp: Aikooko hallitus korjata myyntivoiton laskennan perusteita siten, että perusparannusmenojen arvioksi käy puolueettoman viranomaisen arvio? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuloverolain 46 :n 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamatta olevan osan ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä. Tuloverolain 47 :n 1 momentin mukaan omaisuuden hankintamenoon luetaan myös omaisuuden perusparannusmenot verovelvollisen omistusaikana. Perusparannusmenojen, kuten muidenkin verotuksessa tehtävien vähennysvaatimusten, toteennäyttäminen kuuluu ensisijaisesti verovelvolliselle. Yleensä yksinkertaisin ja helpoin tapa on esittää tositteet vähennysvaatimuksen tueksi. Vuodenvaihteessa toteutetun verotusmenettelyuudistuksen yhteydessä verovelvollisille asetettiin tositteiden säilyttämisvelvollisuus, joka koskee muita kuin esitäytetylle veroilmoitukselle valmiiksi täytettyjä tietoja. Lainmukainen säilyttämisaika on viisi vuotta verotuksen toimittamista seuraavan vuoden alusta. Luovutusvoiton verotuksessa tietoja ja tositteita tarvitaan toimitettaessa verotusta siltä vuodelta, jonka aikana omaisuus on luovutettu. On mahdollista, että verovelvollinen on hankkinut omaisuuden tai perusparantanut sitä huomattavasti aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen omaisuuden luovutusvuotta. Luovutusvuoteen saakka ulottuvaa tositteiden säilyttämisvelvollisuutta pidettiin kuitenkin suhteettoman pitkänä, eikä aina välttämättömänäkään, koska pitkään omistetun omaisuuden osalta luovutusvoitto lasketaan usein soveltamalla hankintameno-olettamaa koskevia säännöksiä tai todellinen hankintameno voidaan tyydyttävästi selvittää muullakin tavoin. Vaikka tositteiden säilyttämisvelvollisuus rajoittuikin viiden vuoden aikaan, verovelvollisen kannattaa oman etunsa vuoksi säilyttää luovutusvoiton laskentaan liittyvät tiedot ja tositteet siten, että hän voi niiden avulla osoittaa omaisuuden hankintamenon ja hankinta-ajankohdan luovutusvuodelta toimitettavassa verotuksessa. Verotusmenettelyuudistukseen liittyvässä hallituksen esityksessä (HE 91/2005 vp) on erikseen todettu olevan mahdollista, että säilyttämisvelvollisuudesta huolimatta tositteet eivät ole enää tallella siinä vaiheessa, kun niiden esittämistä vaaditaan. Tästä ei sinänsä seuraa asian ratkaisemista verovelvollisen vahingoksi. Alkuperäisten tositteiden ohella muutakin luotettavaa selvitystä voidaan siten pitää riittävänä näyttönä. Mitä tositteiden ohella voidaan kussakin yksittäistapauksessa pitää luotettavana selvityksenä, ei voida ratkaista lainsäädännöllä. Kyse on esitettävän näytön arvioinnista. Helsingissä 17 päivänä heinäkuuta 2006 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 571/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml: Tänker regeringen justera grunderna för beräkningen av försäljningsvinst så att en opartisk myndighets värdering duger som beräkning av utgifterna för en grundlig förbättring? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 46 1 mom. i inkomstskattelagen räknas vinsten av egendomsöverlåtelse ut så att från överlåtelsepriset dras av det sammanlagda beloppet av den icke-avskrivna delen av anskaffningsavgiften för egendomen och utgiften för vinstens förvärvande. Enligt 47 1 mom. i inkomstskattelagen räknas till anskaffningsutgiften för egendom även utgifterna för grundlig förbättring av denna under den skattskyldiges ägartid. Bevisningen av utgifter för grundliga förbättringar, liksom även andra avdragsyrkanden som görs i beskattningen, ankommer i första hand på den skattskyldige. I allmänhet är det enklaste och lättaste sättet att förevisa verifikationer som stöd för kraven på avdrag. I samband med den reform av beskattningsförfarandet som verkställdes vid årsskiftet ålades de skattskyldiga att spara verifikationer, en skyldighet som gäller övriga uppgifter än dem som är förhandsifyllda i skattedeklarationen. Den lagstadgade förvaringstiden är fem år räknat från ingången av det år som följer efter att beskattningen slutfördes. Vid beskattningen av överlåtelsevinst behövs uppgifter och verifikationer för att beskattningen skall kunna förrättas för det år då egendomen överläts. Det är möjligt att den skattskyldige har förvärvat egendomen och genomfört en grundlig förbättring av den betydligt tidigare än fem år före det år då egendomen överläts. En skyldighet att bevara verifikationer ända fram till det år då överlåtelsen sker ansågs dock utgöra en oskäligt lång tid, och inte heller alltid nödvändigt, eftersom överlåtelsevinsten för egendom som varit i någons ägo en lång tid ofta beräknas med tillämpning av bestämmelserna om ett antagande om anskaffningsutgiften eller eftersom den faktiska anskaffningsutgiften kan utredas tillfredsställande också på annat sätt. Även om skyldigheten att spara verifikationer begränsades till en period på fem år gör den skattskyldige, med tanke på sin egen fördel, klokt i att spara de uppgifter och verifikationer som hänför sig till beräkningen av överlåtelsevinsten, så att han eller hon med hjälp av dem i beskattningen för överlåtelseåret kan påvisa hur stor anskaffningsutgiften var och när egendomen förvärvades. I den regeringsproposition som hänför sig till reformen av beskattningsförfarandet (RP 91/2005 rd) konstateras separat att det trots skyldigheten att spara verifikationer är möjligt att verifikationerna inte längre är kvar när de skall läggas fram. Detta får dock inte leda till att ärendet avgörs till den skattskyldiges nackdel. Parallellt med verifikationer i original kan således också andra slag av tillförlitliga utredningar anses utgöra tillräcklig bevisning. Vad som i varje enskilt fall vid sidan av verifikationer kan anses vara en tillförlitlig utredning kan inte avgöras i lagstift- 4
Ministerns svar KK 571/2006 vp Pertti Hemmilä /kok ningen. Det är då fråga om en bedömning av det bevis som läggs fram. Helsingfors den 17 juli 2006 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5