KIRJALLINEN KYSYMYS 648/2002 vp Tupakkalain tulkinta Eduskunnan puhemiehelle Ympäristön tupakansavu luokitellaan syöpävaaralliseksi aineeksi. Tämä merkitsee sitä, että erityisen riskialttiita työntekijöitä, kuten nuoria raskaana olevia naisia, ei saa käyttää työssä savuisissa paikoissa. Mikäli raskaana olevalle ei voida osoittaa savutonta työtä, hänellä on oikeus erityisäitiysrahaan. Muutos tuo lisävelvoitteita erityisesti ravintola-alan työnantajille. Laki on erittäin hyvä, ja se velvoittaa työnantajia torjumaan tai vähentämään altistumista tupakansavulle. Käytännössä on kuitenkin tullut ilmi, että työnantajan ei tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin, jos ravintolan jossain osassa saa tupakoida, vaikka huoneesta tai kerroksesta toiseen leijaileva tupakansavu katsotaan riittäväksi altistuksen aiheuttajaksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että raskaana oleva nainen saa työskennellä ainoastaan ravintolassa, joka on kokonaan tupakoimaton. Eräs ikävä esimerkki on suuresta ruokaravintolasta, jossa on lain mukaan huomattava määrä tupakoimatonta tilaa sekä useita työtehtäviä ja paljon henkilökuntaa. Työnantaja ei arvioinut mahdollisuuksia sijoittaa työntekijää muihin tehtäviin eikä ottanut huomioon olosuhteiden muuttamista niin, että ne olisivat mahdollistaneet raskaana olevan naisen turvallisen työskentelyn ravintolassa. Monet naiset siirtyvät mielellään pois tupakansavuisesta työympäristöstä raskauden ajaksi. Ravintola-alalla nuoret naiset tekevät kuitenkin paljon pätkätöitä ja moni haluaisi taloudellisista syistä työskennellä mahdollisimman pitkään ennen lapsen syntymää. Tulonmenetys on pienipalkkaiselle ravintolatyöntekijälle huomattava. Mikäli työnantaja on haluton vähentämään altistusta tupakansavulle tai siirtämään työntekijää toisiin tehtäviin, niin se voi vedota aina vähäiseenkin altistumiseen, leijailevaan tupakansavuun tai siihen, että toimenkuvan muutoksilla ei voi välttää kauttakulkua tupakoivien alueelle. Työntekijällä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan, ja työsuojeluviranomaiset tulkitsevat leijailevan tupakansavun syöpävaaralliseksi aineeksi. Laista on, vastoin sen alkuperäistä ajatusta, syntymässä automaatti, jonka kautta jokainen ravintolassa työskentelevä raskaana oleva nainen siirretään pois töistä erityisäitiyspäivärahalle, mikäli ravintolan jossain osassa saa tupakoida. Tämä johtaa pahimmillaan siihen, että raskaana oleva ravintolatyöntekijä salaa raskautensa työnantajalta, jotta saa jatkaa töissä. Tällainen kehitys on järkyttävää, eikä varmasti ole ollut hyvää tarkoittavan lain tarkoitus. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin asiasta vastaava ministeri aikoo ryhtyä, että nuorille ravintolassa työskenteleville tupakansavulle mahdollisesti altistuville raskaana oleville naisille ei aiheudu kohtuuttomia tulonmenetyksiä, koska työnantaja ei tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään ole valmis muuttamaan työskentelyolosuhteita tai toimenkuvaa sopivaksi raskaana olevalle naiselle, Versio 2.0
miten ministeriössä valvotaan lain käytännön toteutumista ja minkälaisin ohjein ministeriö on pyrkinyt ennaltaehkäisemään perusteluissa kuvatun kaltaisia ikäviä tilanteita? Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2002 Heli Paasio /sd 2
Ministerin vastaus KK 648/2002 vp Heli Paasio /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Heli Paasion /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 648/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin asiasta vastaava ministeri aikoo ryhtyä, että nuorille ravintolassa työskenteleville tupakansavulle mahdollisesti altistuville raskaana oleville naisille ei aiheudu kohtuuttomia tulonmenetyksiä, koska työnantaja ei tietämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään ole valmis muuttamaan työskentelyolosuhteita tai toimenkuvaa sopivaksi raskaana olevalle naiselle, miten ministeriössä valvotaan lain käytännön toteutumista ja minkälaisin ohjein ministeriö on pyrkinyt ennaltaehkäisemään perusteluissa kuvatun kaltaisia ikäviä tilanteita? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Työturvallisuuslain (299/1958) nojalla on annettu valtioneuvoston päätös ympäristön tupakansavusta ja siihen liittyvän syöpävaaran torjunnasta työssä (1153/1999). Valtioneuvoston päätöksen 2 :n mukaan erityisen riskialttiita henkilöitä, kuten raskaana olevia naisia, ei saa käyttää työhön, jossa altistutaan ympäristön tupakansavulle. Sen 5 :ssä on säännökset ympäristön tupakansavulle altistumisen torjunnasta ja vähentämisestä. Säädökset velvoittavat työnantajaa, ja asianomainen työsuojelupiiri valvoo niiden noudattamista, mistä säädetään laissa työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa eli valvontalaissa (131/1973). Valvontalain 15 :n mukaan työsuojelupiirin tehtävänä on antaa työnantajalle ohjeita ja neuvoja epäkohtien korjaamiseksi tai puutteellisuuksien poistamiseksi ja, jos työnantaja niskoittelee, velvoittaa työnantaja suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet. Lain 23 a :n mukaan työntekijä voi tehdä työsuojeluviranomaiselle kirjallisen muistutuksen siitä, että tämä ei ole ryhtynyt lain 15 tai 16 :ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Valvontalain 18 :n mukaan työsuojelun piiriviranomaisen antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Työsuojeluhallinnosta annetun lain (176/1993) mukaan työsuojelun alueellinen ohjaus ja valvonta tapahtuu sosiaali- ja terveysministeriön johdolla. Työsuojeluviranomaisen tehtäväksi säädetystä tupakkalainsäädännön noudattamisen valvonnasta on annettu työsuojelun piirihallinnolle sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston ohjeet 19.5.2000 (DNro 19/02/2000). Lisäksi tupakkalainsäädännön valvontaa on käsitelty paitsi lukuisissa koulutustilaisuuksissa toistuvasti myös työsuojeluosaston johdolla pidettävissä valvontakokouksissa, joihin osallistuvat kaikkien työsuojelupiirien piiripäälliköt. Työsuojeluhallinnosta annetun asetuksen (176/1993) 2 :n mukaisesti ministeriö asettaa kullekin työsuojelupiirille vuotuiset tulostavoitteet. Työsuojelupiirin piiripäällikön tehtävänä on huolehtia, että työsuojelupiirin alueella työsuojeluviranomaisen tehtävät hoidetaan asetettujen tulostavoitteiden mukaisesti. Työsuojelupiirit raportoivat toiminnastaan sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriö arvioi tulostavoitteiden toteutumisen. 3
Ministerin vastaus Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 4
Ministerns svar KK 648/2002 vp Heli Paasio /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Heli Paasio /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 648/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar den minister som har ansvar för ärendet vidta så att unga gravida kvinnor som arbetar på restaurang och eventuellt blir utsatta för tobaksrök inte orsakas orimliga inkomstbortfall på grund av att arbetsgivaren av okunnighet eller likgiltighet inte är beredd att ändra arbetsförhållandena eller befattningsbeskrivningen så att de lämpar sig för en gravid kvinna och hur övervakas det praktiska verkställandet av lagen i ministeriet samt med hjälp av hurudana anvisningar har ministeriet försökt förhindra att sådana beklagliga situationer som beskrivs ovan uppstår? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Med stöd av lagen om skydd i arbete (299/1958) har statsrådets beslut om tobaksrök i omgivningen och avvärjande av cancerrisk i samband därmed i arbete (1153/1999) utfärdats. Enligt 2 i statsrådets beslut får inte särskilt mottagliga personer, såsom gravida kvinnor, anlitas för arbete i vilket exponering för tobaksrök i omgivningen förekommer. I beslutets 5 finns bestämmelser gällande avvärjande och minskning av exponering för tobaksrök i omgivningen. Bestämmelserna förpliktar arbetsgivaren och arbetarskyddsdistriktet att utöva tillsyn över deras efterlevnad. Detta bestäms i lagen om tillsynen över arbetarskyddet och om sökande av ändring i arbetarskyddsärenden (131/1973), dvs. tillsynslagen. Enligt 15 tillsynslagen skall arbetarskyddsdistriktet ge anvisningar och råd till arbetsgivaren för rättelse av missförhållanden eller avhjälpande av bristfälligheter, och om arbetsgivaren tredskas kan arbetarskyddsdistriktet förplikta arbetsgivaren att vidta nödvändiga åtgärder. Enligt lagens 23 a kan en arbetstagare göra en skriftlig anmärkning till arbetarskyddsmyndigheten om att denna inte vidtagit åtgärder som avses i lagens 15 eller 16. Enligt 18 tillsynslagen får ändring i beslut som en distriktsmyndighet för arbetarskyddet har meddelat sökas genom besvär hos länsrätten. Enligt lagen om arbetarskyddsförvaltningen (176/1993) sköts den regionala handledningen av och tillsynen över arbetarskyddet under ledning av social- och hälsovårdsministeriet. Arbetarskyddsavdelningen vid social- och hälsovårdsministeriet gav den 19 maj 2000 anvisningar till arbetarskyddets distriktsförvaltning gällande tillsynen av tobakslagstiftningens efterlevnad (DNr 19/02/2000), vilket är arbetarskyddsmyndighetens uppgift. Dessutom har tillsynen över tobakslagstiftningen förutom på ett stort antal kurser även upprepade gånger behandlats på arbetarskyddsavdelningens tillsynsmöten i vilka distriktscheferna för alla arbetarskyddsdistrikten deltar. I enlighet med 2 förordningen om arbetarskyddsförvaltningen (176/1993) uppställer ministeriet årliga resultatmål för de olika arbetarskyddsdistrikten. Distriktschefen för ett arbetarskyddsdistrikt skall inom sitt arbetarskyddsdistrikt se till att arbetarskyddsmyndigheternas uppgifter sköts i enlighet med de uppställda resultatmålen. Arbetarskyddsdistrikten rapporterar om sin verksamhet till social- och hälsovårdsministeriet. Ministeriet bedömer hur resultatmålen har uppnåtts. 5
Ministerns svar Helsingfors den 5 juli 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 6