POLKU HUIPULLE? OULU 8.9.2015 Dosentti, VTT, vastavaa tutkija Mikko Salasuo

POLKU HUIPULLE? OULU 8.9.2015 Dosentti, VTT, vastavaa tutkija Mikko Salasuo

Esittely Talous- ja sosiaalihistorian dosentti ja nuorisotutkija En ole liikunta- tai urheilututkija vaan ensisijaisen näkökulmani nousee akateemisen yhteiskuntatieteen perinteestä. Toisena tulokulma on monitieteinen nuorisotutkimus ja sen traditio. Nämä paradigmat kiinnittyvät liikunnan harrastamiseen ja huippuurheiluun useiden tutkimusteni ja johtamieni tutkimushankkeiden kautta. Mm: Huippu-urheilijan elämänkulku Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa (Salasuo, Piispa & Huhta 2015, 520s). Sukupolvia liikkeessä fyysisestä pakkoaktiivisuudesta liikkumattomuuteen (Salasuo & Ojajärvi 2013, Teoksessa Sosiaalinen albumi). Askelmerkkejä lasten ja nuorten nykyaikaiseen kilpaurheiluun. Katsaus kansainvälisiin ja kotimaisiin urheilujärjestelmiin ja malleihin (Huhta & Nipuli 2011).

Tutkimus ja päämäärä Kuten Max Weber kirjoittaa, tiede ei voi kertoa miten toimia, ellei ole olemassa julkilausuttuja arvoja ja tavoitteita. Urheilujärjestelmää voidaan kuitenkin arvioida vertaamalla asetettuja päämääriä ja keinoja, joilla päämääriä tavoitellaan.

Mitkä ovat on suomalaisen urheiluliikkeen keinot ja mikä on päämäärä? Mä en tajuu, kai mä sit oon vähän tyhmä (Pekka Myllykoski 1998) Lähde: Olympiakomitea

OK: Paras pohjoismaa urheilumenestyksellä mitattuna 2020: Keinot! Käynnistetään isojen joukkuepalloilulajien ohjelma ja yhteistyötä tukevan toimintatavan kehittäminen Käynnistetään ohjelmasta vastaavan ja asiantuntijaryhmien työ. Jne. jne. Tiivistäen: Lisää rahaa, Huippu-urheiluyksikkö johtaa, tehdään yhteistyötä, tuetaan, tunnistetaan, arvostetaan, hyöritään ja pyöritään ja häärätään. Kysymys: mikä on hyöty, kun ei ole mitään näyttöä keinojen - hyörimisen ja pyörimisen hyödyistä, haitoista, kustannusvaikutuksista tai niiden toteutumismahdollisuuksista suhteesta ympäröivään todellisuuteen?

Valo: maailman liikkuvin Keinot: urheilukansa 2020 Vaikutamme perheiden/vanhempien liikuntatietoisuuteen ja liikuntakäyttäytymiseen Miten, fyysinen aktiivisuus vähenee nopeasti ja dramaattisesti miten käyttäytymiseen vaikutetaan? Koulupäivässä tunti liikuntaa Järkevä idea, mutta toteutus osoittautunut mahdottomaksi (vrt. Liikkuva koulu hanke). Kehitämme seuratoiminnan laatua Mitä tarkoittaa laatu? Ammattimaista otetta = kasvavat hinnat? Urheilijan polku: lapsuus-, valinta- ja huippuvaiheen ratkaisut Tämä ei tarkoita faktisesti tai edes teoreettisesti mitään, koska se on vedetty hatusta Liikkumisen ja urheilemisen edellytykset ja olosuhteet kunnossa Liikuntapaikat yms. Ovat tärkeä edellytys, mutta uusi hallitusohjelma tekee niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta vapaaehtoista kunnille.

Huippu-urheilijan elämänkulku Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa Hanke käynnistettiin huippu-urheilun muutosprosessin yhteydessä. Liikunta- ja urheilututkimuksen ulkopuolelta haluttiin kattava tutkimus huippuurheilijoiden elämänkulusta ja kansainvälisestä tutkimustiedosta. Tutkittu perusta, joka valottaa huippu-urheilijuutta ja tarjoaa tiedeperustaisen lähtökohdan huippuurheilun kehittämiseksi. Nähdäksemme tutkimustulokset yksi osa sitä tapaa, jolla suomalaisten liikkumista, liikuntaa ja huippu-urheilua tulisi kehittää. Tarvitaan käsitys suomalaisen yhteiskunnan kehityskulusta, liikunnan muuttuvasta paikasta ihmisten elämässä, tutkimustietoa toimivista liikunta- ja urheilumalleista muualla, ymmärrystä liikuntaan ja urheiluun sosiaalistumisesta, liikunnalliseen elämäntapaan kiinnittymisestä, huippu-urheilijaksi kasvamisesta ja toimivista rakenteista. Tämä tieto täytyy jalkauttaa seuroihin, vanhemmille, valmentajille ja urheilun parissa toimiville sinne missä on kokemusasiantuntijuutta ja osaamista ruohonjuuritasolla! Kaiken avain on tiedon ja toiminnan dialoginen suhde: päämäärien, keinojen ja yhteiskunnallisen todellisuuden kohtaaminen.

Huippu-urheilijuuden tutkimisesta Jean Côté ja kumppanit ovat tehneet huippu-urheilijuuden tutkimisen yhden olennaisimmista havainnoista. He alleviivaavat, että on mahdotonta ennustaa, ketkä pääsevät huipulle ja ketkä eivät. Sen vuoksi ainoa tapa tutkia todellisia huippu-urheilijoita on tutkia heitä vasta heidän saavutettuaan huipun. Tästä syystä kokonaisvaltaisen ja kulttuurisensitiivisen tutkimusotteen vahvuutena pidetään urheilijan uran ja siihen liittyvien keskeisten siirtymien asettumista osaksi kansallista kulttuuria ja urheilujärjestelmää. Sen katsotaan tarjoavan työkaluja tuon samaisen urheilujärjestelmän optimointiin.

Kotimaisen tutkimustiedon huutava puute Artikkeli- ja kirjallisuustietokannoista tehtyjen hakujen perusteella 1990-luvulle tultaessa suomalaisen huippu-urheilua käsittelevän akateemisen tutkimuksen määrä romahti. Erilaisia selvityksiä ja raportteja on julkaistu, mutta ne rajautuvat käsittelemään tiettyjä kapeasti ja tarkasti rajattuja erityisteemoja. "Tutkimustietoa ei sen sijaan usein tuoteta kilpa- ja huippu-urheilun lähtökohdista ja lisäksi tutkimustyötä tekevien ja kehitystyöhön keskittyvien yksiköiden välinen etäisyys on usein suuri ja tutkimuksen ja kehitystyön tekijöiden välinen vuorovaikutus saattaa olla vähäistä (KIHU 2010).

Maailmalla tutkimus kukoistaa Huippu-urheilijuutta, lahjakkuutta, menestystä ja niitä selittäviä tekijöitä on kansainvälisesti tutkittu viime vuosikymmenet kiihtyvällä tahdilla. Tämän kehityksen lähtöpisteenä voi nähdä vuonna 1985 ilmestyneen Benjamin Bloomin ja hänen työryhmänsä tutkimuksen Developing Talent in Young People. Myös psykologi Anders Ericssonia pidetään usein tutkimussuunnan uranuurtajana, sillä hän julkaisi yksin ja kollegoidensa kanssa 1990-luvun alussa useita huippuosaamista urheilussa, taiteessa ja tieteessä käsitteleviä tutkimuksia. Näistä tutkimuksista kehkeytyi tutkimusparadigma, jonka kohteena ovat huippu-urheilijan sosiaalistuminen, ura ja sen eteneminen, keskeiset normatiiviset siirtymät ja niiden ajoittuminen sekä muut huippu-urheilijan kehittymiseen vaikuttavat tekijät.

Esimerkki: Arne Güllich 2014 Nerokkaan yksinkertainen on esimerkiksi Arne Güllichin (2014) toteuttama tutkimus saksalaisjalkapalloilijoista. Hän selvitti lisenssirekisterien avulla, missä vaiheessa saksalaiset huippujalkapalloilijat ensimmäisen kerran nostettiin nuorten akatemiavalmennukseen tai nuorten maajoukkueisiin. Tutkimuksessa selvisi, että Bundesliigaan yltäneistä pelaajista suurin osa oli löydetty vasta teini-iän puolivälin jälkeen niin akatemioihin kuin nuorten maajoukkueisiin. Sitä vastoin 10-vuotiaana tunnistetuista lahjakkuuksista vain pieni osa oli huipulla enää 19-vuotiaana. Güllichin tulokset todistavat, että lahjakkuuksien varhainen tunnistaminen ei ole jalkapallossa realistista eikä myöskään toivottava tapa rakentaa juniorimyllyä.

Highest senior league attained until age 24 years among national junior team players making their debut (entry age) at different ages.

Güllich Güllichin tutkimuksen lisäksi jalkapallossa ja muissa joukkuelajeissa tehdyt tutkimukset kuvaavat myös sitä hävikkiä, joka tapahtuu pelaajansa varhain valikoivan urheilujärjestelmän rattaissa. Vaikka maiden urheilujärjestelmien välinen vertailu ei ole koskaan ongelmatonta, voidaan esimerkin omaisesti kysyä, mitä vaikkapa 16-vuotiaana tapahtuva lahjakkuuden tunnistaminen ja ainoastaan tuon valikoituneen joukon jalostaminen olisi tarkoittanut Saksassa: karkeasti arvioiden vain 20 30 prosenttia nykyisistä Bundesliiga-pelaajista pelaisi tällä korkeimmalla sarjatasolla

Aineisto Elämäntarinahaastattelut 96 urheilijaa, joista 78 huippu-urheilijoita, 18 lopettaneita urheilijoita Koko aineistossa myös 20 monikulttuurisista taustoista Miehiä 65, naisia 31 Lajittelu: perinteiset yksilölajit, joukkuelajit, elämäntapalajit Lisäksi laaja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus

Tutkimukseen haastatellut urheilijat

Tutkimustyökaluna elämänkulkuanalyysi

Sosiaaliset verkostot Perheen keskeinen merkitys "Ylisukupolvinen urheilusuhde": vanhemmat kilpa- ja huippu-urheilijoina 51 perheessä (Iso)sisarukset 55 perheessä Vain 25:llä kukaan muu perheenjäsen ei urheillut Liikunta perheen kasvatuskäytännöissä Myös perheissä, joissa ei ylisukupolvista suhdetta Näkyy myös ohjatun harrastamisen aloittamisiässä: tämä varhaisempi urheiluperheissä Lisäksi noin neljäsosa löytänyt urheilu muuta kautta, mm. kaverit ja liikuntapaikat

1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomi urheilijan kasvuympäristönä Yhteiskunnan mukana kaupungistuva liikunta ja urheilu Lajikirjon laajeneminen (varsinkin 90-luvulle tultaessa) Ennen kaikkea liikunnallisuuden sisällön muuttuminen: Leikkiminen > harrastaminen > harjoittelu > kilpailu Monipuolisuuden ja omaehtoisuuden kaventuminen Nuoremmissa polvissa elämäntapalajit "leventäneet" pohjaa On pohdittava, mikä liikuttaa nuoria juuri nyt

Siirtymät ja toimijuus Käsitellään rinnakkain, sillä ne kietoutuvat urheilijalla vahvasti toisiinsa Kumuloitumisen korostuminen Normatiiviset siirtymät Urheiluun liittyvät ja urheilun ulkopuoliset

Urheilulliset siirtymät ja vaiheet Initiaatio & etsimis- ja kokeiluvaihe: noin 6 12-vuotiaana "Joukkuelajihabitus": näkyy mm. initiaatiossa tulevaan huippulajiin Perinteisissä yksilölajeissa ja elämäntapalajeissa enemmän liikkumavaraa Lajinomainen leikki Kehittymisvaihe: 12 ikävuodesta eteenpäin Harrastamisen syveneminen ja vakavoituminen Lajivalinnat (mielellään vasta noin 15-vuotiaana) "Risteyskohta": poissulkevat valinnat, psykologinen käännekohta (n. 15 17-v) -> Urheilijatoimijuus ja pyrkimys (ja pääsy) huipulle -(Muuta: aikaisen erikoistumisen lajit, "myöhäisheränneet", käännekohdat...)

Lopettaneet urheilijat Keskeinen vertailukohta varsinkin huippu-urheilijan siirtymille Monenlaiset lopettamiset: kytkeytyvät toisiinsa, mutta tässä kyse "huipun kynnyksellä lopettamisesta" Lopettaminen elämänkulkuun kytkeytyvänä siirtymänä Kirjavat vaikuttimet, eivät vain urheilullisia (opinnot, raha, perhe, "nuoruus"...) Urheiluun kytkeytyviä syitä: yksilajisuus, junnumenestys, "poltteen puute", sattumat... Harkiten, äkkinäisesti ja hiipuen lopettaneet Loppujen lopuksi: lopettaminen on väistämätön osa huippuurheilua ja nuoruutta Voiko urheiluliike tehdä jotain, jotta "vetovoima" olisi suurempi?

Urheilun huippuvaihe Eri lajien moninaiset (taloudelliset) haasteet Joukkuelajeissa kotimaisten huipputason puute Perinteisissä yksilölajeissa voimakas riippuvuus urheilija-apurahoista Samalla hyvin vaikea pitää urheilun "symmetriaa" kasassa Elämäntapalajeissa erilainen urheilukulttuuri Näkyy myös moninaisina elannon muotoina Sukupuoli: naisten epätasa-arvoinen asema Paitsi taloudellinen, myös "biologinen" haaste Eetokset: kutsumus-, työnteon- ja harrastuseetos Erilaisia orientaatioita urheiluun: kaikki voivat silti viedä huipulle

Yhteenvetoa Monilajisuus, harrastamisen omaehtoisuus, lajinomaiset leikit, paineettomuus Perheen rooli: kannustus, esimerkki, kasvatuskäytännöt Siirtymien oikea-aikaisuus ja kasvuvaiheiden sisältö

Côtén ym. malli

Uran toteutuminen aineistossa

Urheilu-uran keskimääräinen pohjapiirros

Urheilijaksi kasvaminen kv-tutkimustiedon valossa, Wylleman & Reints 2010 Wylleman & Reints 2010

Suositus 1 Tutkimustiedolle perustuva muutos Vuoropuhelu tutkimuksen ja urheilun organisointirakenteiden välillä Riippumaton asiantuntijatyö

Suositus 2 Yhdenvertaisuus Pääsy ohjatun liikunnan harrastamisen pariin on taattava yhdenvertaisesti ja mahdollisimman laajasti kaikille siitä kiinnostuneille lapsille ja nuorille. Liikunnan ja urheilun organisointi on muutettava niin, että kustannukset ovat tarpeeksi matalat. Mikäli urheiluliike ei tähän pysty, on uskallettava siirtää valtiollisten tukien painopistettä koulupäivän aikana ja sen jälkeen järjestettävään liikuntaan.

Suositus 3 Helppo pääsy myös omaehtoiseen liikkumiseen Yhdyskuntasuunnittelu, liikuntapaikat, koulujen pihat... Liikutetaan myös heitä, jotka eivät peri urheilua kotoaan Kysyttävä: mikä liikuttaa tässä ajassa ja paikassa, ja etsittävä siihen sopivat keinot

Suositus 4 Monikulttuuriset urheilijat Monikulttuuriset urheilijat on otettava huomioon huippu-urheilun kehittämisessä Yhdenvertaisuus ja erityisominaisuuksien huomioiminen Edullisia harrastusmahdollisuuksia Informoidaan ja pyydetään mukaan Urheiluliikkeen on kollektiivisesti otettava niskalenkki rasismista

Suositus 5 Monipuolisuus ja lajinomaiset leikit Vähintään 12 ikävuoteen saakka etusijalla Liikkuvuus lajien välillä (etsiminen ja kokeilut) Ei kiirehtivää urheilijuutta Ei pakoteta lapsia ja nuoria liian aikaisiin valintoihin

Suositus 6 Ei siiloutumista eikä pyramidimallia Harrastajapohja pidettävä tasaisen leveänä mahdollisimman pitkään Harrastuspolku kilpapolun rinnalla Myöhäinen rekrytoituminen, hengähdystauot ehkäisee myös lopettamisia

Suositus 7 Edestakainen huippu-urheilijoiden valintaprosessi Ei varhaista tunnistamista ja jalostamista Huippu-urheilijoiden ominaisuudet kehittyvät eritahtisesti

Suositus 8 Urheilun ulkopuolinen elämä otettava huomioon Mm. urheilulukiojärjestelmä Valmistautuminen "normaaliin elämään"

Suositus 9 Kollektiivisen hyödyn periaate Ei vain huippu-urheilun, vaan nuorten ja kansanterveyden hyvä Kehitetään joukkoa, josta huiput nousevat: laaja harrastajapohja Kun rakenne on hyvä, sieltä nousee myös yksilöitä

Suositus 10 Lasten oikeudet, vapaudet ja suojelu Liian varhain aloitetun kovan harjoittelun haitat Urheilun organisointi ei ole vain käytännöllinen, vaan myös eettinen kysymys

Urheilijaksi kasvaminen tutkimustiedon valossa Tutkimushankkeemme tavoitteena ei ole ollut mahtipontisesti tyhjentää pajatsoa tai kuvitella, että kaikkiin huippu-urheilun ongelmakohtiin kyettäisiin vastaamaan. Olemme halunneet luoda perusteoksen ja astinlaudan, jonka pohjalta toivottavasti näemme tulevaisuudessa lisää perusteellista ihmistieteellistä analyysiä huippu-urheilusta, ja että tuota tietoa myös hyödynnetään. Osaavista tekijöistä ei varmastikaan tule olemaan pulaa, mutta rahoituksen ja resurssien kohdistamisessa on parantamisen varaa. Samalla vaaditaan myös asennemuutosta koko urheiluliikkeeltä, ja ymmärrystä siitä, että tuo asennemuutos koituu lopulta myös sen itsensä parhaaksi.

Huippu-urheilijan elämänkulku Tutkimus urheilijoista 2000-luvun Suomessa Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi