KIRJALLINEN KYSYMYS 969/2006 vp Talkootyön verotusohjeistuksen korjaaminen Eduskunnan puhemiehelle Verohallinto on antanut noin vuosi sitten ohjeen, jossa kielletään talkootyöstä saatujen varojen jakaminen vain talkootyöhön osallistuvien lasten kesken. Varat on jaettava koko joukkueelle siitä riippumatta, onko osallistunut talkoisiin vai ei. Ohje on aivan liian kategorinen; ohje tosiasiallisesti sulkee pois terveen järjen käytön talkootyön järjestämisessä ja tulosten jakamisessa, ja sitä voidaan pitää myös sosiaalisesti epäoikeudenmukaisena. Ohje johtaa erityisesti vähävaraisten, mutta myös ns. tavallisten perheiden lasten osalta vaikeaan tilanteeseen. Heille toiminnan rahoitus osaksi talkoiden kautta on ollut erittäin tärkeää, ja ilman sitä ei harrastus olisi suinkaan mahdollista. Ne, joita talkoot eivät kiinnosta, ovat monesti varakkaita vanhempia. Ohjeen kirjaimellinen noudattaminen on johtanut tilanteisiin, joissa talkoita ei enää tehdä, jos tuotto joudutaan jakamaan jatkuvasti myös niille, jotka eivät talkoisiin osallistu. Moninainen talkootyö on yksi tärkeimmistä varainhankintakeinoista useissa urheiluseuroissa ja muissakin yhdistyksissä. On yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys, ettei liikunnan toimintaedellytyksiä tarpeettomasti vaaranneta ohjeilla, jotka ovat irti seuratoiminnan todellisuudesta. Jos ohjetta ei muuteta, aiheutuu tästä isot yhteiskunnalliset kustannukset yhteiskunnalle liikunta- ja urheiluharrastusten merkittävän vähenemisen kautta. Vetoamme myös siihen, että monet ministerit ovat todenneet, että talkootyön verotusta ei olla muuttamassa negatiiviseen suuntaan. Verohallinnon ohjetta tulee pikaisesti korjata siihen suuntaan, että yhteisesti sovittu osa talkootyön hyödystä voi tulla myös työn suorittajan hyödyksi, jos kaikki jäsenet eivät ole osallistuneet työhön. Kysymys on myös terveen järjen käyttämisestä ja sallimisesta tilanteissa, joihin byrokraattinen ohjeistus ei istu ja jolloin ohjeesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen talkootyön verotukseen liittyvistä ongelmista ja yksittäisten urheilu- ja liikuntaseurojen kohdalla kohtuuttomuuksista, joihin verohallinnon ohje 508/32 on johtanut ja aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimiin ohjeen muuttamiseksi? Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2006 Jukka Gustafsson /sd Arto Seppälä /sd Tero Rönni /sd Mikko Immonen /vas Arto Satonen /kok Kari Uotila /vas Versio 2.0
Pentti Tiusanen /vas Pehr Löv /r Valto Koski /sd 2
Ministerin vastaus KK 969/2006 vp Jukka Gustafsson /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jukka Gustafssonin /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 969/2006 vp: Onko hallitus tietoinen talkootyön verotukseen liittyvistä ongelmista ja yksittäisten urheilu- ja liikuntaseurojen kohdalla kohtuuttomuuksista, joihin verohallinnon ohje 508/32 on johtanut ja aikooko hallitus ryhtyä pikaisiin toimiin ohjeen muuttamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verohallitus on 12.10.2005 antanut talkootyön verotusta koskevan ohjeen dnro 508/32/2005. Ohjeessa käsitellään talkootyön verotuskysymyksiä lähinnä talkootyön tekijän näkökulmasta. Ohjeessa otetaan kantaa siihen, millä edellytyksillä talkootyöstä maksettu vastike ei ole talkootyön tekijän veronalaista tuloa. Ohje perustuu pääosin 4.6.1992 annettuun Talkootyö ja verotus -ohjeeseen dnro 4928/1/30/92. Uusi ohje täsmentää ja ajantasaistaa aiemman ohjeen sisältöä, mutta ei muuta siinä annettua ohjausta. Perinteisen talkootyön tunnusmerkkinä on työn vastikkeettomuus. Vastikkeeton työ ei aiheuta veroseuraamuksia. Verotuksessa verovapaaksi talkootyöksi on katsottu tiettyjen edellytysten täyttyessä tuloverolain 22 :ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön hyväksi kolmannen osapuolen lukuun tehty vastikkeellinen työ. Tällöin työstä maksettu vastike kuuluu yleishyödylliselle yhteisölle, joka käyttää saamansa tulon yleishyödylliseen toimintaansa. Talkootyön verotuksessa tulee ratkaistavaksi kysymys, onko työn suorittaja saanut korvausta tekemästään työstä. Voimassa olevan verolainsäädännön mukaan työstä saatu korvaus on veronalaista tuloa. Tuloverolain 29 :ssä mainitaan tulon veronalaisuutta koskeva yleinen periaate. Sen mukaan veronalaista tuloa on verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saama tulo. Vuonna 2005 annetussa talkootyön verotusohjeessa mainitaan, että talkootyöstä yhdistykselle maksettu korvaus tulee ohjata yhteisön yleishyödylliseen toimintaan riippumatta siitä, kuka työn tekee. Ohjeen mukaan tuloa ei veroseuraamuksitta voida kanavoida vain talkootyöhön osallistuneiden hyväksi. Tällöin kyse on työstä maksetusta vastikkeesta, johon sovelletaan työsuorituksesta saatua korvausta koskevia säännöksiä. Esimerkkinä ohjeessa mainitaan tilanne, jossa talkootyöhön osallistuneet eivät joudu maksamaan harjoitusleiristä maksua, jonka työhön osallistumattomat joutuvat maksamaan. Tällöin vastikkeena työpanoksesta saadaan maksuton osallistumisoikeus harjoitusleirille. Vuonna 1992 annetussa ohjeessa on annettu samanlainen ohjaus. Ohjeessa mainitaan, että työstä saatavan hyödyn on jakauduttava suuremmalle piirille kuin työn suorittajille. Vuoden 2005 ohjeessa täsmennetään, että tulo voidaan veroseuraamuksitta kanavoida yleishyödyllisen yhteisön tietyn toiminnon hyväksi. Työn tekeminen siten, että työn suorittaja saisi työstään vastikkeen (rahana tai rahanarvoisena suorituksena) veroseuraamuksitta, olisi paitsi voimassa olevan lainsäädännön vastaista, myös ongelmallista tehtäessä eroa palkkatyön ja talkootyön välillä. Vähävaraisten perheiden lasten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen on si- 3
Ministerin vastaus nänsä arvokas ja kannatettava asia. Tätä ei kuitenkaan voida toteuttaa verotuksen avulla, sillä verolainsäädännössä tulon veronalaisuus ei määräydy tulon saajan taloudellisen aseman mukaan. Tuloerot huomioidaan valtionverotuksen progressiivisessa veroasteikossa sekä erilaisilla viran puolesta tehtävillä vähennyksillä. Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 2007 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4
Ministerns svar KK 969/2006 vp Jukka Gustafsson /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 969/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Jukka Gustafsson /sd m.fl.: Är regeringen medveten om problemen med talkoarbete och den oskäliga situation som skatteförvaltningens anvisning 508/32 har lett till för en del idrottsföreningar och har regeringen för avsikt att vidta snabba åtgärder för att ändra anvisningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skattestyrelsen meddelade anvisning dnr 508/32/2005 om beskattning av talkoarbete den 12 oktober 2005. Anvisningen behandlar beskattningen av talkoarbete främst med avseende på den som utför arbetet. Den anger kriterierna för när ersättning för talkoarbete inte betraktas som skattepliktig inkomst. Anvisningen bygger till största delen på anvisning dnr 4928/1/30/92 från den 4 juni 1992 om talkoarbete och beskattning. Den nya anvisningen preciserar och uppdaterar den tidigare anvisningen, men den ändrar inte själva reglerna. Traditionellt talkoarbete karakteriseras av att det är vederlagsfritt arbete, och arbete utan ersättning ger inte upphov till några skattepåföljder. Under vissa villkor har vederlagsfritt arbete som utförs för ett allmännyttigt samfund som avses i 22 i inkomstskattelagen för en tredje parts räkning ansetts vara skattefritt talkoarbete. Då hör ersättningen för arbetet till det allmännyttiga samfundet som använder inkomsten för sin allmännyttiga verksamhet. Vid beskattning av talkoarbete uppstår frågan om den som utför arbetet har fått ersättning eller inte. Enligt den gällande skattelagstiftningen är ersättning för arbete skattepliktig inkomst. I 29 i inkomstskattelagen ingår en generell princip för vad som är skattepliktig inkomst. Enligt lagrummet är den skattskyldiges inkomster i pengar eller pengars värde skattepliktig inkomst. I anvisningen om talkoarbete från 2005 sägs det att den ersättning för talkoarbete som en förening får skall gå till föreningens allmännyttiga verksamhet oavsett vem som utför arbetet. Enligt anvisningen kan inkomster inte utan skattepåföljder användas bara talkodeltagarna till godo. I sådana fall handlar det om ersättning för arbete och då skall bestämmelserna om ersättning för arbetsprestation tillämpas. Ett exempel som anges i anvisningen är att talkoarbetare inte behöver betala någon avgift för träningsläger, medan lägerdeltagare som inte deltagit i talkoarbete måste betala avgift. I sådana fall ges rätt att gratis delta i träningsläger som ersättning för en arbetsinsats. I anvisningen från 1992 ingår en liknade regel. Det sägs att nyttan av arbetet skall fördelas i en större krets än bara mellan dem som utfört arbetet. I anvisningen från 2005 preciseras det att inkomsten utan skattepåföljder kan gå till viss verksamhet inom det allmännyttiga samfundet. Det strider mot gällande lag att någon får ersättning (betalning i pengar eller pengars värde) för ett arbete utan att det har skattepåföljder. Dessutom medför det problem att göra åtskillnad mellan lönearbete och talkoarbete. Det är i och för sig en värdefull och behjärtansvärd sak att ge barn från mindre bemedlade familjer möjlighet att delta i bl.a. läger. Men det låter sig inte göras med hjälp av beskattningen eftersom skattelag- 5
Ministerns svar stiftningen inte definierar skattepliktig inkomst utifrån inkomsttagarens ekonomiska situation. Inkomstskillnaderna beaktas i de progressiva skatteskalorna i statsbeskattningen och genom en rad avdrag som görs på tjänstens vägnar. Helsingfors den 9 januari 2007 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6