1(6) LAUSUNTOPYYNTÖKYSELY OHJEET Osaan kysymyksistä vastaaminen on merkitty pakolliseksi. Kyselyssä on myös vastaustilaa lausujien vapaamuotoisille kommenteille. Lomakkeen lopussa on noin ¼ -sivun mittainen vastaustila, johon lausunnon keskeisin sisältö tiivistetään vapaamuotoisesti. Tiivistelmä tullaan liittämään sellaisenaan lausuntoyhteenvetoon. Jokainen lausunnon antava taho vastaa kyselylomakkeeseen vain kerran. Lausuntopyyntökyselyn tekstitiedostoversio on tarkoitettu lausuntopyynnön käsittelyn helpottamiseksi. Käsittelyssä voidaan noudattaa esimerkiksi sellaista menettelyä, että kyselyvastausta työstetään tekstitiedostona ja käsittelyn lopuksi valmiit tekstitiedostoon laaditut vastaukset syötetään kyselyyn. Vastausaika kyselyyn on 11.4.2016 saakka. Lisätietoja kyselystä antaa: lääkintöneuvos Helena Vorma, p. 0295 163 388 Kyselyn tekniseen toteutukseen liittyvät kysymykset: suunnittelija Maria Kylänpää-Nieminen, p. 050 4101 993 (11.2.2016 asti) osastosihteeri Hang Pham, p. 0295 163 569 (12.2.2016 alkaen) Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@stm.fi TAUSTATIEDOT 1. Vastaajatahon virallinen nimi* SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry 2. Vastauksen kirjanneen henkilön nimi* Kaarina Tamminiemi 3. Vastauksen vastuuhenkilön yhteystiedot Vertti Kiukas, vertti.kiukas(at)soste.fi, p. 040 5924287 4. Onko vastaaja* o kunta o kuntayhtymä
o valtion viranomainen x järjestö o ei mikään edellä mainituista 2(6) KYSYMYKSET 5. Mitkä ovat tärkeimmät mielenterveyslain ja päihdehuoltolain palveluihin liittyvät uudistamistarpeet? Toimintaympäristössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia sen jälkeen, kun mielenterveyslain ja päihdehuoltolain säädökset valmisteltiin 1980-luvulla. Jo tuolloin parannettiin potilaiden ja asiakkaiden oikeusturvaa, mutta entistä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota asiakkaan asemaan, oikeusturvaan ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen palvelujärjestelmässä. Asiakkaan kannalta oleellista on, että hän saa tarvitsemansa avun kohtuullisessa ajassa. Mielenterveys- ja päihdeongelmien samanaikainen esiintyvyys on lisääntynyt. Nykyinen siiloutunut ja hajanainen järjestelmä ei pysty riittävästi vastaamaan paljon erilaisia palveluja käyttävän väestöryhmän tarpeisiin. Myös maahanmuuttajien palvelutarpeiden kasvu haastaa mielenterveyspalveluitamme aiempaa enemmän. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittäminen tulisi olla keskeisessä roolissa palvelujärjestelmän kehittämistyössä, koska näiden ongelmien vaikutus on merkittävä kansanterveyteen ja talouteen. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisen tulee olla merkittävässä roolissa, kun palvelurakenteita ja palveluja kehitetään osana sote-uudistusta. Käyttäjälähtöiset palvelut ja arjen tuki keskiöön Mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkailla on usein poikkeavien erityistarpeita, joita pitäisi pystyä huomioimaan paremmin. Palvelujen tulee olla mahdollisimman lähellä asiakasta, käyttäjälähtöisiä ja moniammatillisia. Palveluihin tulee olla mahdollisuus myös virka-ajan ulkopuolella mm. kriisitilanteissa. Kotiin tuotavaa arjen tukea on Suomessa vielä kovin vähän verrattuna muihin maihin. Kokemuksen mukaan riittävä ja toimiva potilaan elinympäristöön viety palvelujärjestelmä vähentää sairaalahoidon tarvetta ja tilanteiden kehittymistä tahdosta riippumatonta hoitoa edellyttäväksi. Palveluiden parempi koordinaatio ja laatu Tällä hetkellä monet mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat pirstaleisia, esimerkiksi mielenterveyspalveluita järjestetään perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa ja sosiaalihuollossa. Nuorten päihdepalveluista osa kuuluu psykiatrisiin palveluihin ja osa kuuluu lastensuojelun ja sosiaalihuollon palvelujen piiriin. Palvelujärjestelmän sisällä toimijoiden välisessä yhteistyössä on puutteita erityisesti mielenterveys- ja päihdeongelmaisilla, jotka tarvitsevat sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluja tai ylipäätään monia eri palveluja. Lisäksi palveluiden käytössä on alueellisia vaihteluita. Mielenterveys- ja päihdeongelmien perusosaamista tulisi lisätä kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Yhteistyötä ja osaamista on lisättävä myös muiden sektoreiden kanssa esimerkiksi opetus- ja koulutus-sektori, asuminen, kuntoutus ja sosiaaliturva.
Palveluiden määrän lisääminen ja hoitoon pääsyn parantaminen 3(6) Toiminnan vaikuttavuutta tulisi kehittää ja panostaa esimerkiksi palvelujen parempaan koordinaatioon. Mielenterveys- ja päihdepalveluiden määrä on lähtökohtaisesti riittämätön. Arvioiden mukaan mielenterveyspalvelujen piirissä on noin puolet niitä tarvitsevista. Päihdepalvelujen piirissä on arviolta kolmannes niitä tarvitsevista. Jotta mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät asiakkaat kykenevät mielekkääseen ja tyydytystä tuottavaan elämään mielenterveys- ja päihdeongelmien rajoituksista huolimatta, se edellyttää, että heillä on mahdollisuus päästä yksilölliset tarpeet huomioivan palvelun ja tukimuodon piiriin. Huomiota tulisi kiinnittää myös mielenterveys- ja päihdeongelmaisten somaattisten sairauksien hoitoon, joka näyttää tällä hetkellä toteutuvan muuta väestöä huonommin. Tietojärjestelmät kuntoon Tietojärjestelmien kehittämiseen on panostettava, jotta käytössä on reaaliaikaiset ja asiakkaan hoidon kannalta tarkoituksenmukaiset tiedot. Tietojen siirto on oltava sujuvaa ja tietojen on oltava saavutettavissa niillä ammattiryhmillä, jotka osallistuvat asiakkaan kokonaisvaltaiseen hoitoon. Painopisteen siirto ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen Uudistuksen tulisi vaikuttaa siihen, että viivästyksiä hoitoon hakeutumisessa ei tulisi, koska palvelut ovat erillisiä muusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä. Hoitoon hakeutumista viivästyttää myös asiakkaiden ja heidän omaistensa pelko stigmasta, joka liittyy osittain erillisiin palveluihin ja palvelujen aliresursointiin. Myöhään palvelujen piiriin hakeutuminen vaikuttaa siihen, että ongelmat ehtivät kärjistyä, kroonistua, seuraa laitoshoitojaksoja, työkyvyttömyyttä ja toimintakyvyn laskua ja ennenaikaisia kuolemia. Lähes aina hoitamatta jättäminen on yhteiskunnalle kalliimpaa kuin hoitaminen. Painopisteen tulisi siirtää ennalta ehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen mm. siksi, että mielenterveyden häiriöihin sairastutaan usein nuorella iällä. Seurauksena on suuria taloudellisia menetyksiä sairastuneiden henkilöiden heikon opintosuoriutumisen ja työttömyyden, toimintakyvyn laskun ja ennenaikaisen kuolleisuuden seurauksina. Alkoholin ongelmakäyttäjillä taas on todettu olevan eniten sairauspoissaoloja muihin sairauslomien käyttäjiin verrattuna. Lasten ja nuorten palvelut, erikoissairaanhoidon yhteistyö perusterveydenhuollon kanssa ja porrastetut interventiot ovat kustannustehokasta toimintaa ja hyödyttävät pitkällä tähtäimellä yksilöä parhaiten. Perhetyöhön ja kouluissa tapahtuviin interventioihin on varattava resursseja. 6. Mitkä ovat tärkeimmät mielenterveyslain ja päihdehuoltolain tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvät uudistamistarpeet? Mielenterveyslain ja päihdehuoltolain tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvät säännökset ovat vanhentuneita. Suomessa tahdosta riippumattoman hoidon määrä on laskenut merkittävästi 2000-luvulla. Hyvä kehitys ei jatku, ellei palvelujärjestelmä tue sairauksien hoitoa varhaisessa vaiheessa jo hyvissä ajoin ennen kuin joudutaan turvautumaan laitoshoitoon ja tahdosta riippumattomaan hoitoon. Kansainvälinen kehitys on myös painottanut suuntausta, että tahdosta riippumatonta hoitoa vähennetään hyvin toimivilla asiakaslähtöisillä palveluilla.
Oikeusturvan parantaminen 4(6) Oleellista olisi parantaa potilaan oikeusturvaa mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useaan otteeseen todennut, että Suomen mielenterveyslaki ei varmista tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan riittäväksi katsottavaa oikeusturvaa. Myös Euroopan neuvoston komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (CPT) on antanut Suomelle useita suosituksia koskien tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Lain tulkintaan liittyvät ongelmat Nykyinen mielenterveyslain mielisairaus-käsitteen tulkinta jättää psyykkisten syiden vuoksi hengenvaarassa olevia ryhmiä tahdosta riippumattoman hoidon ulkopuolelle. Nykyinen lainsäädäntö on ongelmallinen esimerkiksi anoreksian kohdalla. Tämän potilasryhmän kohdalla olisi syytä käydä keskustelua, miten itsemääräämisoikeuksien rajoittamista koskevia säännöksiä tulkitaan. Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisyyn Palvelujärjestelmän pitäisi tukea tätä kehitystä, jotta tahdosta riippumatonta hoitoa ei tarvitse käyttää, kun palvelut ovat oikea-aikaisia ja niihin hakeutumiseen ei ole suurta kynnystä eikä leimautumisen pelkoa. Palvelujen tulee myös kohdistua paremmin eri ikäryhmille. Vastuiden ja velvollisuuksien selkiyttäminen Lastenpsykiatrisen ja nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon sekä lastensuojelulaitosten laitoshoidon periaatteet määräytyvät eri pohjalta (lääketieteellisen tarpeen, kasvatuksellisten perusteiden ja alaikäisen olosuhteiden kautta). Tämä johtaa epäselvyyksiin näiden tahojen toimintavelvollisuuksissa mm. tahdosta riippumattoman hoidon osalta. 7. Huomiot mahdollisista muista uudistamistarpeista, joita arviomuistioihin ei ole sisällytetty: 8. Muita huomioita: Mikäli erillisistä mielenterveyslaista ja päihdehuoltolaista päätetään luopua ja päädytään täydentämään terveydenhuoltolakia, sosiaalihuoltolakia ja vammaisten palveluja koskevaa lainsäädäntöä näiltä osin, olisi tärkeää, että mielenterveys- ja päihdetyön toteutumisesta tulisi kyseisiin lakeihin omat kappaleet/luvut, joissa näitä asioita selkeästi käsitellään. Tärkeää on myös selkeästi kirjata mielenterveys- ja päihdehuollon vastuisiin liittyvät asiat näihin lakeihin. Esivalmistelussa on keskusteltu useista vaihtoehdoista mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamiseksi. Yksi vaihtoehto olisi uudistaa mielenterveyslaki ja päihdehuoltolaki säilyttäen molemmat erillisinä lakeina. Toinen vaihtoehto olisi yhdistää mielenterveys- ja päihdehuoltolaki niin, että uusittu säädös sisältää myös tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset. Kansalliset mielenterveys- ja päihdetyön linjaukset (Mieli-suunnitelma) suosittavat mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä yhdessä. Kolmas vaihtoehto olisi siirtää tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset muuhun asiakkaiden ja potilaiden asemaa ja itsemääräämisoikeutta koskevaan lainsäädäntöön, jolloin mielenterveys- ja päihdehuoltolait jäisivät mahdollisesti tarpeettomiksi. Tämän vaihtoehdon valitseminen edellyttäisi terveydenhuoltolain, sosiaalihuoltolain ja vammaisten
palveluja koskevan lainsäädännön (laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, 380/1987) täydentämistä niin, että niiden kautta pystytään takaamaan riittävällä tavalla mielenterveys- ja päihdetyö ja mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. 9. Mitä vaihtoehtoa kannatatte: (valinta vaihtoehdoista a-d) a. erilliset mielenterveyslaki ja päihdehuoltolaki b. mielenterveyslain ja päihdehuoltolain yhdistäminen c. nykyisin mielenterveyslaissa ja päihdehuoltolaissa olevat säännökset siirretään muuhun lainsäädäntöön d. ei kantaa 5(6) 10. Jos kannatitte jotakin edellisistä vaihtoehdoista a-c, perustelkaa tähän, miksi ko. vaihtoehto olisi paras. Perusoikeudet ja ihmisoikeudet voivat toteutua, jos koko palvelujärjestelmä toimii hyvin. Tahdosta riippumattoman hoidon tulisi aina olla viimeinen vaihtoehto. Riittävien, tarpeenmukaisten ja oikeaaikaisten palvelujen tulisi vähentää tahdosta riippumattoman hoidon tarvetta. Tällä hetkellä mielenterveys- ja päihdepalvelujen erillisyys muusta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmästä viivästyttää merkittävästi palveluihin hakeutumista joskus jopa vuosilla. Seurauksena on tilanteiden kärjistyminen ja ongelmien kroonistuminen, jolloin mm. joudutaan turvautumaan pitkiin laitoshoitoihin. Tarvitaan monien eri sektoreiden toimenpiteiden yhteensovittamista ei pelkästään terveydenhuollon ja sosiaalihuollon. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisten oikeus saada somaattisen hoidon palveluja toteutuisi parhaiten, kun perustason päihde- ja mielenterveystyötä toteutetaan perusterveydenhuollon yhteydessä ja sairaalahoitoa muun sairaanhoidon yhteydessä. Katsomme, että parhaaseen tulokseen päästään, jos nykyiset mielenterveys- ja päihdehuoltolain säännökset siirretään muuhun lainsäädäntöön. Kuitenkin ennen kuin voidaan edetä ehdottamaamme suuntaan, pitäisi tietää sote-uudistuksen kokonaisuus mm. palvelurakenteet, rahoitus. Siihen asti tulee toimia erillislakien pohjalta. Asiakkaan etu tulee aina olla keskiössä ja se miten ja mistä hän saa parhaan avun. Hoitoketjujen tulee olla saumattomia ja leimaamattomia. Mielenterveys- ja päihdehuoltolakien säädösten siirtäminen muuhun lainsäädäntöön voi vähentää asiakkaiden syrjimistä ja leimaamista. Sillä voi olla vaikutusta myös palvelujärjestelmän toimijoiden asenteisiin. Pohjoismaissa mielenterveys- ja päihdepalvelut järjestetään osana sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää, jota säätelee oma lainsäädäntö. Samanlaista mielenterveyslain tapaista mielenterveystyön sisällöstä säätävää lakia ei ole muissa Pohjoismaissa. Muissa Pohjoismaissa on kuitenkin psykiatrista pakkohoitoa säätelevät erillislait. Suomen ja Norjan mielenterveyspalvelujärjestelmä on muita Pohjoismaita laitospainotteisempaa. Suomessa on tahdosta riippumatonta hoitoa muita Pohjoismaita enemmän. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa erillisillä psykiatrisilla sairaaloilla on yhä iso rooli. Päihdepalvelujen järjestäminen vaihtelee. Suomessa päihdehuoltoa on integroitu muita Pohjoismaita enemmän psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Monissa maissa pyritään pois kalliista laitoshoidosta ja suuntaus on matalan kynnyksen palveluihin, palveluja on myös viety verkkoon. Pohjoismaita ja mm. Hollantia ja Englantia yhdistää se, että niissä nähdään erityisen tärkeänä stigman ja pakkokeinojen vähentäminen. Uskomme, että pitkällä tähtäimellä tähän päästään siten, että luovutaan erillislainsäädännöstä ja täydennetään terveydenhuoltolain, sosiaalihuoltolain ja vammaisten palveluja koskevaa lainsäädäntöä, jotta taataan riittävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla mielenterveys- ja päihdetyö ja -palvelut. Itsemääräämisoikeutta koskevaan lakiin voi mielestämme sisällyttää nyt mielenterveyslaissa ja päihdehuoltolaissa olevat
tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset sekä kehitysvammalain tahdonvastaista erityishuoltoa koskevat säännökset. 6(6) Mikäli erillisistä mielenterveyslaista ja päihdehuoltolaista päätetään luopua ja päädytään täydentämään terveydenhuoltolakia, sosiaalihuoltolakia ja vammaisten palveluja koskevaa lainsäädäntöä näiltä osin, on tärkeää, että mielenterveys- ja päihdetyön toteutumisesta tulisi kyseisiin lakeihin omat kappaleet/luvut, joissa näitä asioita selkeästi käsitellään. Tärkeää on myös selkeästi kirjata mielenterveys- ja päihdehuollon vastuisiin liittyvät asiat näihin lakeihin. 11. Tiivistäkää lausunnon keskeisin sisältö tähän vapaamuotoisesti (enintään 1/4 sivua). Tiivistelmä tullaan liittämään sellaisenaan lausuntoyhteenvetoon. * Mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamistarve on ilmeinen. Niiden tahosta riippumatonta hoitoa koskevat säännökset ovat vanhentuneita. Isoimmat muutostarpeet liittyvät potilaan oikeusturvan parantamiseen, painopisteen siirtämiseen ennaltaehkäisevien palvelujen suuntaan, käyttäjälähtöisten palvelujen kehittämiseen, palvelujen pirstaleisuuden vähentämiseen ja koordinaatioon ja vastuisiin liittyviin kysymyksiin. Asiakkaan etu tulee aina olla keskiössä ja se miten ja mistä hän saa parhaan avun. Hoitoketjujen tulee olla saumattomia ja leimaamattomia. Mielenterveys- ja päihdehuoltolakien säädösten siirtäminen muuhun lainsäädäntöön voi vähentää asiakkaiden syrjimistä ja leimaamista. Sillä voi olla vaikutusta myös palvelujärjestelmän toimijoiden asenteisiin. Itsemääräämisoikeuslakiin voisi sisällyttää nykyisessä mielenterveyslaissa- ja päihdehuoltolaissa olevat tahdosta riippumatonta hoitoa koskevat säädökset sekä kehitysvammalain tahdonvastaista erityishoitoa koskevat säännökset. Kuitenkin ennen kuin voidaan edetä ehdottamaamme suuntaan, pitäisi tietää sote-uudistuksen kokonaisuus mm. palvelurakenteet, rahoitus. Siihen asti tulee toimia erillislakien pohjalta. Mikäli erillisistä mielenterveyslaista ja päihdehuoltolaista päätetään luopua ja päädytään täydentämään terveydenhuoltolakia, sosiaalihuoltolakia ja vammaisten palveluja koskevaa lainsäädäntöä näiltä osin, on tärkeää, että mielenterveys- ja päihdetyön toteutumisesta tulisi kyseisiin lakeihin omat kappaleet/luvut, joissa näitä asioita selkeästi käsitellään.