Lapin joukkoliikenteen runkoverkko

39 Lapin joukkoliikenteen runkoverkko Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

2 Esipuhe Eu:n palvelusopimusasetus ja henkilöliikennelain uudistaminen ovat suurimpia joukkoliikennettä koskevia muutoksia Suomessa vuosikymmeniin. 3.12.2009 alkaen joukkoliikenteen järjestäminen Suomessa perustuu palvelusopimusasetukseen ja joukkoliikennelakiin. Lain mukaan koko maassa joukkoliikenteellä pyritään turvaamaan ihmisten välttämättömät liikkumistarpeet, jonka lisäksi kaupunkiseuduilla pyritään luomaan joukkoliikenteestä kilpailukykyistä muihin kulkumuotoihin verrattuna. Laki velvoittaa toimivaltaisia viranomaisia määrittelemään alueensa joukkoliikenteen palvelutason. Lisäksi laki velvoittaa viranomaisia joukkoliikenteen alueelliseen suunnitteluun sekä yhteistyöhön alueen kuntien ja maakuntien liittojen kanssa. Toisaalta laki myös antaa viranomaisille mahdollisuudet tavoitteiden mukaisen joukkoliikenteen järjestämiseen. Lain määrittelemiä toimivaltaisia viranomaisia ovat Lapissa Lapin ELY-keskus (ent. Lapin lääninhallitus) sekä Rovaniemen ja Kemin kaupungit. Selvityksen laatiminen käynnistyi Lapin lääninhallituksen johdolla vuoden 2009 alussa. Selvityksen tavoitteena oli määritellä Lapin runkoliikenne sekä sen palvelutaso. Tavoitteena oli lisäksi tiivistää eri viranomaisten yhteistyötä tulevaa ELYä ajatellen ja löytää yhteinen näkemys runkoliikenteen kehittämisestä joukkoliikennelain hengen mukaisesti. Erityisen tärkeänä nähtiin myös matkailuliikenteen roolin selvittäminen Lapin runkoverkolla sekä matkailua palvelevien yhteyksien kehittäminen. Kaupunkiseutujen ulkopuolella, jossa joukkoliikenteen kysyntä on vähäisempää, erilaisten liikkumistarpeiden ja kulkumuotojen yhteensovittaminen edellyttää matkaketju- ja asiakaspalveluajattelun kehittämistä läpi koko palveluprosessin. Selvitystyötä ohjanneeseen työryhmään ovat kuuluneet: Juha Tapio Raimo Rajamäki Heikki Hirttiö Risto Uusipulkamo Juha Piisilä Eija Leppäjärvi Jukka Haavikko Markus Lohikoski Martti Oinas Veijo Petrelius Heikki-Pekka Alakärppä Jorma Sandberg Lapin ELY-keskus (Lapin lääninhallitus) Lapin ELY-keskus (Lapin lääninhallitus) Lapin ELY-keskus (Lapin lääninhallitus) Lapin ELY-keskus (Tiehallinto, Lapin tiepiiri) Lapin liitto Lapin liitto Linja-autoliitto VR Finavia Taksiliitto Matkahuolto Ab Matkahuolto Ab Työtä varten on pyydetty näkemyksiä ja kehittämisajatuksia joukkoliikenneyrittäjiltä sekä matkailun alueorganisaatioilta. Työn toteutuksesta ovat insinööritoimisto Liidea :ssä vastanneet DI Kirsi Ylipiessa, FM Sonja Lang ja ins. AMK, tekn. yo Saija Räinä.

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITE... 6 1.1 Työn lähtökohtia... 6 1.2 Työn tavoite... 6 1.3 Määritelmiä... 7 2 PERUSTIETOJA SUUNNITTELUALUEESTA... 9 2.1 Väestö ja asutus... 9 2.2 Liikenneverkko ja liikkuminen... 11 2.3 Työssäkäynti... 12 2.4 Koulu- ja opiskelumatkat... 15 2.5 Palvelut ja asiointi... 17 2.6 Matkailu... 17 3 JOUKKOLIIKENTEEN JÄRJESTÄMISTAPA JA SEN MUUTOKSET... 19 3.1 Järjestämisperiaatteita... 19 3.1.1 Linja-autoliikenne... 19 3.1.2 Raideliikenne... 20 3.1.3 Lentoliikenne... 21 3.2 Matkapalvelukeskus... 21 3.3 Kunta ja palvelurakenneuudistus (PARAS)... 22 3.4 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY)... 22 4 JULKISEN LIIKENTEEN PALVELUT... 24 4.1 Tarjonta... 24 4.1.1 Linjaliikenne... 24 4.1.2 ELY-keskusten ostoliikenne ja valtion rahoittama muu liikenne... 24 4.1.3 Kuntien rahoittama liikenne... 25 4.1.4 Lentoliikenne... 25 4.1.5 Junaliikenne... 26 4.1.6 Taksit... 26 4.2 Palvelutaso... 28 4.2.1 Arkipäivien liikenne... 28

4.2.2 Arki-iltojen liikenne... 29 4.2.3 Viikonloppuliikenne... 29 4.3 Joukkoliikenteen suurimmat ongelmat Lapissa linja-autoliikenteen harjoittajien näkemysten mukaan... 31 4.4 Joukkoliikenteen matkailuelinkeinon näkökulmasta... 32 4.4.1 Matkailuelinkeinolle tarpeelliset... 32 4.4.2 Matkailuorganisaatioiden sitoutuminen liityntäyhteyksien järjestämiseen ja käytön tukemiseen... 33 4.4.3 Mikä nykyisissä liityntäyhteyksissä toimii ja mikä ei? Kehittämisideoita... 34 4.5 Liikennepalveluista tiedottaminen... 34 5 PALVELUTASOTAVOITTEET... 35 5.1 Lähtökohdat... 35 5.1.1 Julkisen liikenteen tavoitteellinen peruspalvelutaso... 35 5.1.2 Kaukoliikenteen peruspalvelutaso... 37 5.1.3 Lapin joukkoliikenneyhteyksille asetetut kehittämistavoitteet... 39 5.1.4 Maaseudun joukkoliikenteen mahdollisuudet... 40 5.2 Palvelutasotavoitteet... 40 5.3 Palvelutasotavoitteiden toteutuminen... 41 5.3.1 Opiskeluyhteyksien toteutuminen... 41 5.3.2 Työssäkäyntiyhteydet ja työasiamatkat... 43 5.3.3 Palvelutasotavoitteet asiointiyhteyksille... 46 5.3.4 Matkailuliikenteen... 47 6 LIIKENTEEN RAHOITUSTARPEET... 49 6.1 Rahoitustarpeet... 49 6.1.1 Linjaliikenne... 49 6.1.2 Ostoliikenne... 50 6.1.3 Uudet yhteydet... 53 6.2 Matkailua palvelevan liikenteen osuus... 54 7 LIIKENTEEN KEHITTÄMISTOIMENPITEET... 56 7.1 Kärkihankkeet... 56 7.1.1 Aluetason toiminnan koordinointi... 56 7.1.2 Matkailuliikenteen lisärahoitus... 56 4

7.1.3 Tiedottaminen... 56 7.2 Muut kehittämistoimenpiteet... 56 7.2.1 Palvelutason turvaaminen... 56 7.2.2 Matkaketjut... 57 7.2.3 Houkuttelevuuden lisääminen... 57 7.2.4 Tuotteistaminen... 58 7.2.5 Varautuminen tuleviin yhteystarpeisiin, KV-yhteistyö... 58 7.3 Jatkoselvitystarpeet... 58 7.3.1 Seudullisen palvelutason määrittely... 58 7.3.2 Matkailun liikennetarpeet... 59 7.4 Toimenpideohjelma 2010-2014... 60 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 61 8.1 Aluetason toiminnan koordinointi... 61 8.2 Matkailuliikenteen oma menomomentti... 61 8.3 Tiedottaminen... 61 8.4 Liikenteen lakkautukset (ent. linjaliikenne)... 61 8.5 Ostoliikenteen lakkautukset... 62 8.6 Uusien yhteyksien järjestäminen... 63 8.7 Muut kehittämistoimenpiteet... 63 9 LIITTEET... 64 5

6 1 SUUNNITTELUN TAUSTA JA TAVOITE 1.1 Työn lähtökohtia Lapin joukkoliikenteestä suurin osa on itsekannattavaa joukkoliikennettä, joka on keskittynyt päätieverkolle, tiheään asutuille alueille sekä matkailukeskuksiin eli alueille, joilla on luontaista kysyntää joukkoliikennepalveluille. Muilla alueilla asiakastulojen varassa toimivaa joukkoliikennettä on varsin vähän tai ei ollenkaan. Näillä alueilla joukkoliikennepalvelut joudutaan järjestämän osin tai kokonaan valtion tai kuntien rahoittamana. Noin 30 % maaseudun runkoliikenteestä kuntakeskusten välillä on vuonna 2009 ollut valtion ostamaa liikennettä, jolla on turvattu joukkoliikenteen peruspalvelutaso. Matkustajamäärien vähentyessä ja liikenteen kustannusten noustessa osa itsekannattavista linjoista muuttuu kannattamattomiksi ja siirtyy valtion rahoituksen piiriin. Nykyiset määrärahat eivät kuitenkaan ole riittävät, minkä johdosta vähiten matkustajia kuljettavien vuorojen lakkauttamisiin joudutaan varautumaan. Liikenteen lakkautusten ja valtion määrärahojen vähyyden johdosta kuljetusten järjestämisvastuuta ja kustannuksia siirtyy myös kunnille. Lapin joukkoliikennepalveluita tarkasteltiin laajemmin Lapin joukkoliikennetyöryhmän raportissa, joka luovutettiin liikenne- ja viestintäministerille vuonna 2007. Työryhmä perustettiin, koska VR lakkautti yöjunaliikenteen Rovaniemi-Kemijärvi. Työryhmä esitti, että Lapin matkailuelinkeino rinnastettaisiin teollisuuteen ja valtio ostaisi kokeiluluontoisesti matkailun tarpeisiin suunnattua joukkoliikennettä Lapissa elinkeinopoliittisin perustein. Kokeilun tulosten perusteella mallia olisi laajennettu koko maan kattavaksi. Nykyiset joukkoliikennerahat on tarkoitettu peruspalveluluonteisen liikenteen ostamiseen ja matkailuliikenteen ei katsottu täyttävän peruspalvelun määritelmää. Työryhmän esityksestä valtio osti yöjunaliikennettä, mutta linja-auto- ja lentoliikenteelle lisäbudjettia ei ole myönnetty. Tulevien vuosien yhteinen haaste Lapissa on turvata peruspalvelutasoiset liikennepalvelut kuntalaisille sekä matkailun vaatimat liikennepalvelut. Liikenne- ja viestintäministeriö määritteli julkisen liikenteen tavoitteellisen peruspalvelutason vuonna 2005 ja Kaukoliikenteen peruspalvelutason vuonna 2007. Vuonna 2008 valmistui pilottitutkimus maaseutumaisen joukkoliikenteen suunnittelusta puhtaalta pöydältä, jossa todettiin, että maaseutumaisen liikenteen suunnittelun tulisi tukeutua ennalta määriteltyyn runkoliikenteen verkkoon. Uusi joukkoliikennelaki, suunnitelmallinen työ ja asukkaiden tasapuolinen kohtelu edellyttävät runkoliikenteen verkon ja tavoiteltavan palvelutason määrittelyä. Aluehallintouudistuksen ja uuden joukkoliikennelain myötä joukkoliikenteen suunnittelu- ja hankintavastuut muuttuvat. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on lisätä joukkoliikenteen suunnittelua seudullisina kokonaisuuksina. Alueelle voi tulla myös uusia toimivaltaisia lupaviranomaisia. Uudistusten johdosta yhteistyötä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) ja muiden viranomaisten (kunnat, Lapin liitto) sekä eri liikennemuotojen ja liikennepalveluja tuottavien yritysten sekä matkailuelinkeinon välillä tulee lisätä. Myös matkapalvelukeskuksen toiminnan integroiminen entistä tiiviimmin joukkoliikenteeseen on tärkeää. 1.2 Työn tavoite Suunnittelutyön tavoitteena on laatia Lapin joukkoliikenteelle alueen sisäisen runkoliikenteen kehittämissuunnitelma. Työssä keskitytään lähinnä alueen sisäiseen liikenteeseen sekä liityntälii-

7 kenteeseen valtakunnalliseen verkkoon. Kehittämissuunnitelmassa määritellään runkoverkko ja sen palvelutasotavoitteet eli määritellään se tarjonta, joka turvataan tarvittaessa valtion rahoituksella. Osa liikenteestä voidaan järjestää myös junalla. Palvelutason määrittelyn tavoitteena on turvata samantyyppiset joukkoliikennepalvelut samantyyppisille alueille. Kehittämissuunnitelma kuvaa runkoverkon tahtotilan. Nykyistä liikennetarjontaa ja asetettuja palvelutasotavoitteita vertaamalla selvitetään joukkoliikennejärjestelmän puutteet ja tasapuolisuus runkoverkolla. Tavoitteena on myös arvioida nykyisen liikennetarjonnan taloudellisia toimintaedellytyksiä linjoittain yhteistyössä ELYn ja yritysten kanssa. Tarvittavat liikennetarjonnan kehittämistarpeet ja toimenpiteet aikataulutetaan ja resurssoidaan. Lisäksi selvitetään mahdollisia jatkosuunnittelutarpeita. Infran osalta sovitaan strategisen tason linjaukset kehittämistarpeille, kuten laatukäytävät, pysäkit ja terminaalit. Työn perusteella laaditaan joukkoliikenteen kehittämisohjelma vuosille 2010-2014 sekä määritellään kärkihankkeet. Työssä luodaan pohjaa ELYn, uusien toimivaltaisten viranomaisten, Lapin liiton, kuntien sekä yrityssektorin väliselle verkostoitumiselle ja suunnitteluyhteistyölle ja sitoutetaan eri tahot runkoverkon kehittämiseen. Suunnittelutyössä otetaan lisäksi huomioon aluehallinnon uudistuksen ja henkilöliikennelain uudistuksen vaikutukset. Tavoitteena on, että kehittämissuunnitelma toimii tehokkaana työkaluna liikenteen hankinnassa. Työssä määritelty runkoverkko muodostaa pohjan myös seutu- ja kuntatason sekä matkailukeskusten joukkoliikenteen suunnittelulle ja hankinnalle sekä ohjaa infran kehittämis- ja kunnossapitotoimenpiteitä. Tavoitteena on myös määritellä matkailuliikenteen rooli runkoverkolla sekä arvioida matkailun yhteystarpeiden kustannuksia. Suunnitelmassa ei arvioida matkailun tarpeita alueelle saapuvan ja alueelta lähtevän liikenteen osalta vaan keskitytään alueen sisäisiin yhteyksiin ja matkaketjujen toimivuuteen. 1.3 Määritelmiä Joukkoliikenne Joukkoliikennelaissa joukkoliikenteellä tarkoitetaan yleisesti käytettävissä tai tilattavissa olevaa, useiden ihmisten kuljettamiseen tarkoitettua a) ammattimaista linja-autoliikennettä (markkinaehtoisesti tai palvelusopimusasetuksen mukaisesti) ja b) palvelusopimusasetuksen mukaisesti harjoitettua raideliikennettä. Yleistäen joukkoliikenne on yleisesti käytössä olevaa säännöllistä henkilöliikennettä, jonka palvelut ovat kaikkien käytettävissä (ml. säännöllinen lentoreittiliikenne ja takseilla hoidettava joukkoliikenne). Markkinaehtoinen liikenne Joukkoliikennelain mukaan markkinaehtoinen liikenne on linja-autolla harjoitettavaa muuta kuin palvelusopimusasetuksen mukaista liikennettä.

8 Tilausliikenne Joukkoliikennelain mukaan tilausliikenne on markkinaehtoista liikennettä, jota harjoitetaan vain tilauksesta tilaajan määrittämällä tavalla. Reittiliikenne Joukkoliikennelain mukaan reittiliikenne on markkinaehtoista liikennettä, joka on säännöllistä, jonka palvelut ovat yleisesti käytettävissä ja jonka reitin päätepisteet, pysäkit tai tärkeimmät pysäkit sekä aikataulun luvan myöntävä viranomainen vahvistaa. Kutsujoukkoliikenne Joukkoliikennelain mukaan Kutsujoukkoliikenne on markkinaehtoista liikennettä, joka on paikallista tai seudullista taikka alueellista ja jatkuvaluonteista, jota ajetaan etukäteen tehdystä tilauksesta ja jonka reitti ja aikataulu määräytyvät tilausten perusteella ja kuljetusten yhdistelyn avulla. Joukkoliikenteen peruspalvelutaso Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä on määritellyt julkisen liikenteen tavoitteellisen peruspalvelutason. Tavoitteena joukkoliikennepalvelujen järjestämisessä on tyydyttää ihmisten jokapäiväiset liikkumistarpeet. Peruspalvelutasossa toteutuvat kohtuulliset liikkumismahdollisuudet vähintään yhdellä kulkumuodolla. Peruspalvelutason sisältöä on tarkemmin kuvattu kappaleessa 5.1. Joukkoliikenteen tavoitetaso Tavoitetasolla tarkoitetaan joukkoliikenteen peruspalvelutasoa parempaa palvelutasoa, jota voidaan tavoitella, kun peruspalvelutaso on saavutettu. Tavoitetason saavuttaminen edellyttää yleensä yhteiskunnan lisärahoitusta, mutta vilkkaasti liikennöidyillä alueilla tavoitetaso voidaan saavuttaa myös pelkästään lipputuloperusteisesti. Suuren kysynnän alueilla tavoitteena on, että joukkoliikenne tarjoaa kilpailukykyisen vaihtoehdon yksityisautoilulle. Kilpailukyky muodostuu asiakkaan subjektiivisen kokemuksen mukaan määrällisistä (mm. matka-aika, vuoroväli) ja laadullisista (mm. turvallisuus, matkustusmukavuus) palvelutasotekijöistä sekä matkustamisen hinnasta. Joukkoliikennelain 14 :n 1 momentissa tarkoitetut viranomaiset ovat velvollisia määrittämään toimivalta-alueensa joukkoliikenteen palvelutason

9 2 PERUSTIETOJA SUUNNITTELUALUEESTA 2.1 Väestö ja asutus Suunnittelualueena on Lapin maakunta. Alue on pinta-alaltaan suuri kattaen 29 % koko Suomen pinta-alasta. Alueella on yhteensä 21 kuntaa, joista kaupunkeja on neljä (4): Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Kemijärvi. Lapin kunnat on ryhmitelty kuuteen (6) seutukuntaan: Rovaniemen, Kemi- Tornion, Tornionlaakson, Tunturi-Lapin, Pohjois-Lapin ja Itä-Lapin seutukunnat. Lapin väkiluku oli Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2008 lopussa 183 963 henkeä eli 3,5 prosenttia koko maan väestöstä. Lappi on erittäin harvaan asuttu (asukastiheys 2,0 as/km 2, taajama-aste 75,9 %) ja sisältää laajoja, erityisesti pohjois- ja itäosissa sijaitsevia, asumattomia alueita. Suurimmat väestökeskittymät ovat Rovaniemen ja Kemi-Tornion kaupunkiseudut, joissa asuu kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. Taulukko 1. Tietoja suunnittelualueen kunnista. Pinta-ala km2 Asukkaita 31.12.2008 Asukastiheys as/km2 Taajama-aste % 31.12.2007 Maantiet km 2008 Enontekiö 7946 1915 0,2 42,7 376 Inari 15052 6866 0,5 61,6 733 Kemi 95 22594 237,8 99,1 42 Kemijärvi 3505 8658 2,5 69,8 512 Keminmaa 625 8636 13,8 84,8 153 Kittilä 8095 6039 0,7 55,4 693 Kolari 2559 3860 1,5 49,9 417 Muonio 1904 2360 1,2 53,3 270 Pelkosenniemi 1837 1046 0,6 44,7 194 Pello 1738 4114 2,4 53,8 339 Posio 3039 4020 1,3 39,9 512 Ranua 3454 4428 1,3 47,8 546 Rovaniemi 7582 59353 7,8 87,9 1153 Salla 5730 4308 0,8 41,6 577 Savukoski 6439 1216 0,2 42,3 297 Simo 1445 3546 2,5 63,4 251 Sodankylä 11696 887,8 61,0 646 Tervola 1562 3476 2,2 48,0 321 Tornio 1187 22487 18,9 87,6 370 Utsjoki 5144 132,3 26,9 301 Ylitornio 2029 4847 2,4 44,9 381 Lapin väkiluku on vähentynyt viimeisen vuosikymmenen aikana noin kuudella prosentilla. Rajuinta muutos on ollut Itä-Lapissa. Lapin seutukunnista ainoastaan Rovaniemen seutu on onnistunut hieman kasvattamaan väkimääräänsä. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan samansuuntainen kehitys jatkuu lähivuosina, mutta hitaampana.

10 Taulukko 2. Väestön kehitys Lapin seutukunnissa Seutukunta 1998 2008 muutos 98-08 (%) 2015 ennuste muutos 08-15 (%) Itä-Lappi 24289 19248-20,8 17148-10,9 Kemi-Tornio 64235 60739-5,4 60083-1,1 Pohjois-Lappi 19295 17060-11,6 16366-4,1 Rovaniemen seutu 62942 63781 +1,3 64488 +1,1 Tornionlaakso 10866 8961-17,5 8472-5,5 Tunturi-Lappi 15020 14174-5,6 13908-1,9 Lappi 196647 183963-6,5 180465-1,9 Työikäisten osuus Lapin väestöstä on nykyisin noin 59 prosenttia. Lasten ja nuorten osuus väestöstä on noin 23 prosenttia ja yli 65-vuotiaiden osuus 18 prosenttia. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan vuoteen 2015 mennessä työikäisen väestön määrä Lapissa vähenee noin 7 000 henkilöllä ja työikäisten osuus väestöstä vähenee noin 56 prosenttiin. Lasten ja nuorten kokonaismäärä vähenee noin 3500 henkilöllä (-9 %). Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa noin 23 prosenttiin (kasvua noin 7000 henkilöä). Väestön määrä ja erityisesti ikärakenteen muutokset tullevat heijastumaan myös joukkoliikenteen kysyntään. Taulukko 3. Väestö iän mukaan Lapin seutukunnissa vuonna 2008 Yhteensä 0-6 7-16 17-19 20-64 65-74 75-84 85 - Itä-Lappi 19248 819 1857 663 10846 2783 1830 450 Kemi-Tornio 60739 4602 7193 2551 35646 5634 3893 1220 Pohjois-Lappi 17060 968 1914 658 10335 1876 1051 258 Rovaniemen 63781 5039 7816 2826 38497 5343 3377 883 seutu Tornionlaakso 8961 381 957 391 4814 1263 883 272 Tunturi-Lappi 14174 936 1500 564 8482 1550 918 224 Lappi 183963 12745 21237 7653 108620 18449 11952 3307 Taulukko 4. Väestö iän mukaan Lapin seutukunnissa vuonna 2015; ennuste Yht. 0-6 7-16 17-19 20-64 65-74 75-84 85 - Itä-Lappi 17148 743 1323 475 8930 3000 1993 684 Kemi-Tornio 60083 4751 6810 2111 33230 7430 4063 1688 Pohjois-Lappi 16366 964 1451 461 9436 2373 1297 384 Rovaniemen seutu 64488 5271 7175 2394 37661 6644 3934 1409 Tornionlaakso 8472 436 727 253 4334 1384 970 368 Tunturi-Lappi 13908 973 1310 412 7933 1903 1050 327 Lappi 180465 13138 18796 6106 101524 22734 13307 4860 Muutos 2008-2015 (%) -1,9 +3,1-11,5-20,2-6,5 +23,2 +11,3 +47,0

11 2.2 Liikenneverkko ja liikkuminen Alueen päätieverkko muodostuu valtateistä 4 (E75 Helsinki-Utsjoki), 5 (E63 Turku-Sodankylä) ja 21 (E8 Turku-Kilpisjärvi) sekä kymmenestä (10) kantatiestä. Yhteensä maanteitä on Lapissa 9 116 km, joista valtateitä 1 291 km (14 %) ja kantateitä 1 022 km (11 %). Päärataverkko käsittää Rovaniemen/Kemijärven ja Kolarin radat. Lentoasemia Lapissa on viisi (5), jonka lisäksi Oulun ja Kuusamon lentoasemat palvelevat yhteyksiä Lappiin. Lapissa on myös kaksi satamaa (Kemi ja Tornio). Alueen liikennepalvelutarjontaa on käsitelty kappaleessa 4. Kuva 1. Lapin liikenneverkko 2009 (Tiestöaineisto copyright Tiehallinto Digiroad 2009) Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen 1 mukaan Lapissa tehdään keskimäärin 2,6 matkaa/henkilö/vrk. Työmatkojen osuus kaikista matkoista on 15 % ja koulu- ja opiskelumatkojen 8 %. Asiointimatkoja matkoista on reilu neljännes ja erilaisia vapaa-ajan matkoja lähes puolet kaikista 1 Henkilöliikennetutkimus 2004-2005. LVM, Tiehallinto, RHK ja WSP LT-Konsultit

12 matkoista. Keskimääräinen matkan pituus on 20 km. Suurin osa (62 %) matkoista tehdään henkilöautolla. Linja-automatkojen osuus on noin 4 % ja keskipituus on 15 km. 2.3 Työssäkäynti Merkittävimmät työssäkäyntikunnat Lapissa ovat Rovaniemi, Kemi, Tornio ja Keminmaa. Muihin kuntiin ei suuntaudu merkittäviä työmatkavirtoja vaan työmatkat ovat lähinnä kunnan sisäisiä, joskin usein pitkiä. Työpaikkaomavaraisuusaste vuonna 2006 oli paras Kemissä (124,2 %). Yli sadan prosentin työpaikkaomavaraisuus oli myös Pelkosenniemellä (113 %), Torniossa (101,7 %), Kittilässä (100,6 %) ja Rovaniemellä (100,1 %). Heikoin työpaikkaomavaraisuusaste oli Simossa (54,9 %), jossa lähes joka toinen työssäkävijä kulki töissä kotikunnan ulkopuolella. Seutukuntatasolla kaikilta seutukunnilta pl. Tornionlaakso merkittävimmät työssäkäyntivirrat suuntautuvat oman seudun lisäksi Rovaniemen seudulle. Kemi-Tornio seudulla käydään oman seudun lisäksi eniten töissä Rovaniemen seudulta ja Tornionlaaksosta. Työmatkoja tehdään myös Lapin ulkopuolelle. Tilastokeskuksen mukaan muualla kuin Lapissa työskenteli vuoden 2005 lopussa 3670 lappilaista, joista suurin osa Oulussa (915 henkilöä) ja Helsingissä (628). Ouluun pendelöivistä suurin osa oli rovaniemeläisiä (297 henkilöä), mutta myös Kemistä (158) ja Torniosta (105) pendelöiviä oli merkittävä määrä. Helsinkiin pendelöivistä 289 henkilöä oli Rovaniemeltä. Yli sata, mutta alle kaksisataa lappilaista kulki töissä myös Kuusamossa, Espoossa, Vantaalla ja Tampereella. Lappiin pendelöi Lapin ulkopuolelta 2841 henkilöä, joista suurin osa Oulusta (652 henkilöä), Helsingistä (235), Iistä (204) ja Kuusamosta (126). Oulusta pendelöivistä suurimmalla osalla työpaikka oli Kemissä (203 henkilöä) tai Rovaniemellä (188). Vastaavasti Helsingistä pendelöitiin eniten Rovaniemelle (98 henkilöä) ja Iistä Kemiin (114). Lisäksi ainakin rajakunnista käydään jonkin verran töissä myös naapurimaissa ja päinvastoin, mutta näistä matkoista ei ole saatavana tilastotietoa. Lapissa on suunnitteilla ja käynnistymässä useita mittavia kaivoshankkeita, joiden työllistävä vaikutus on merkittävä. Arvion 2 mukaan Pajala-Kolarin rautakaivoksen työllistävä vaikutus investointivaiheen aikana (2010-2014) kerroinvaikutuksineen olisi keskimäärin noin 1200 henkilötyövuotta vuodessa ja tuotannon normalisoiduttua vuoteen 2020 mennessä jo lähes 2500 htv. Tilastokeskuksen mukaan Kolarissa oli vuoden 2005 lopussa työpaikkoja 1382 eli kaivostuotannon myötä Kolarin työpaikat lähes kolminkertaistuisivat. Tosin osa työpaikoista tullee sijaitsemaan Ruotsin puolella. Toinen mahdollisesti merkittävä työllistäjä on Soklin fosforikaivos Savukoskella. Soklin työllisyysvaikutukseksi investointivaiheen (2011-2014) aikana on arvioitu keskimäärin 1150 henkilötyövuotta vuodessa. Arvion mukaan tuotannon normalisoituessa 2020 loppuun mennessä Soklin työllisyysvaikutus olisi reilu tuhat henkilötyövuotta eli lähes kolme kertaa Savukosken nykyisen työpaikkamäärän (2005 382 tp) verran. Vastaavasti Sodankylän Kevitsan nikkelikaivoksen pitkän aikavälin työllistäväksi vaikutukseksi on arvioitu reilut 500 työpaikkaa ja Kittilän Suurikuusikon kultakaivoksen vajaat 200 työpaikkaa. Kaivostoiminta Suurikuusikossa on jo aloitettu ja Kevitsan 2 Suomen kaivosalan aluetaloudelliset vaikutukset elinkeinorakenteeseen ja työllisyyteen, Törmä Hannu ja Reini Kaarina, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, 2009

13 kaivoksen rakentaminen alkaa kesällä 2010. Kaivoshankkeiden käynnistämiseen vaikuttaa merkittävästi metallien maailmanlaajuinen hintakehitys. Taulukko 5. Pendelöintitiedot seutukunnittain v 2005 asuinseutukunta (alla)/ työssäkäyntiseutukunta (oik) Itä- Lappi Kemi- Tornio Pohjois- Lappi Rovaniemen seutu Tornionlaakso Tunturi- Lappi Itä-Lappi 5573 46 60 316 10 21 452 Kemi-Tornio 14 21466 14 312 48 32 1050 Pohjois-Lappi 69 44 5860 207 11 58 352 Rovaniemen seutu 230 283 155 22313 93 116 1414 Tornionlaakso 16 179 11 123 2570 45 141 Tunturi-Lappi 16 66 58 217 70 4903 261 Muu 783 1152 223 943 60 248 x Työmatkoista muodostuu määränsä, ajoittumisensa ja säännöllisyytensä ansiosta joukkoliikenteelle otollisia liikennevirtoja. Lapissa joukkoliikenteen käyttö työmatkaliikenteessä on kuitenkin melko vähäistä. Ao. taulukon ja väestötietojen perusteella voidaan olettaa säännöllisesti joukkoliikennettä (seutulippua) työmatkoihinsa käyttävien matkustajien osuuden olevan Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutulippualueella noin 1 % työikäisestä väestöstä (oletus: 10 seutulippua/vuosi/hlö). Taulukko 6. Seutulippujen myynti ja matkustajamäärät Kemi-Tornion ja Rovaniemen seutulippualueilla (ei sisällä opiskelijalippuja) (lähde: Matkahuolto Ab) MYYNTI (kpl) 2005 2006 2007 2008 2009 (1-8kk) Muu matkaa/ lippu Kemi - Tornio seutulippualue 3 930 3 977 3 577 3 574 2 371 30 Rovaniemen seutulippualue 3 332 3 135 3 154 3 423 2 111 36 Yhteensä 7262 7112 6731 6997 4482 MATKUSTAJAT (kpl) Kemi-Tornio seutulippualue 119 797 116 943 106 163 106 753 65 804 - Rovaniemen seutulippualue 122 311 111 684 112 232 126 913 69 332 - Yhteensä 242108 228627 218395 233666 135136 -

14 Taulukko 7. Pendelöintitiedot kunnittain v 2005 asuinkunta (alh)/ työssäkäyntikunta (oik) Enontekiö Inari Kemi Kemijärvi Keminmaa Kittilä Kolari Muonio Pello Posio Enontekiö 569 19 5 0 0 15 1 25 0 0 0 0 28 0 6 0 6 1 3 35 Inari 2 2465 5 3 0 10 1 6 0 1 101 0 1 0 37 0 6 21 0 177 Kemi 0 0 6578 4 510 2 6 3 0 3 1 2 7 0 36 4 32 491 0 1 395 Kemijärvi 1 6 15 2472 7 5 1 4 71 1 7 0 149 45 5 0 13 0 7 1 2 154 Keminmaa 0 2 1345 2 1448 0 3 0 0 1 1 1 51 1 54 459 0 5 196 Kittilä 13 6 13 7 0 2087 41 13 0 10 0 0 113 0 0 0 15 1 1 0 7 103 Kolari 6 1 11 3 5 34 1167 19 0 33 0 0 57 0 6 0 18 0 13 72 Muonio 20 3 3 28 28 837 0 3 0 1 18 0 0 0 1 0 3 0 1 51 Utsjoki Pelkosenniemi 0 1 3 25 1 0 257 1 0 1 41 2 7 1 11 0 0 0 0 13 Pello 7 3 12 6 1 6 24 1 0 1148 0 0 74 3 0 0 1 0 26 2 36 56 Posio 0 1 0 9 0 1 0 0 1 1 1159 10 51 0 0 0 0 0 3 0 0 162 Ranua 0 1 14 3 6 1 0 0 0 0 13 1168 98 0 0 3 0 3 3 0 2 118 Rovaniemi 7 55 98 115 33 70 29 9 6 55 22 60 20987 57 14 3 87 51 69 12 36 1296 Salla 0 2 3 65 0 0 1 1 3 1 43 1068 17 0 4 0 0 0 3 94 Savukoski 1 1 4 19 0 4 0 0 22 1 20 7 309 1 18 0 1 29 Simo 0 0 468 0 65 1 0 0 1 0 0 7 13 0 0 564 0 6 51 0 0 99 Sodankylä 0 45 19 26 5 27 1 5 14 5 0 0 153 5 19 0 2857 1 6 4 3 141 Tervola 0 0 89 0 37 1 0 0 0 3 0 6 71 0 0 1 1 831 64 1 2 40 Tornio 0 2 757 2 249 11 5 0 1 10 0 3 86 0 0 7 3 34 7280 1 23 320 Utsjoki 0 36 1 1 0 3 1 1 0 0 0 0 26 0 0 0 9 0 1 437 0 34 Ylitornio 1 3 15 2 8 0 5 1 0 58 0 0 49 5 0 1 2 2 114 0 1328 85 Muu 13 111 652 84 144 132 69 34 33 33 53 48 895 35 10 81 91 15 260 21 27 x Salla Simo Pelko senniemi Ranua Rovaniemi Savukoski Sodankylä Tervola Tornio Ylitor nio Muu

15 2.4 Koulu- ja opiskelumatkat Joukkoliikenteen aktiivisimpia käyttäjiä maaseutumaisessa liikenteessä ovat koululaiset. Koululaisten määrän ennustettu väheneminen ei kuitenkaan välttämättä heijastu suoraan ikäluokan joukkoliikenteen käyttöön, koska mahdolliset koulujen lakkautukset ja sen myötä pitenevät koulumatkat saattavat johtaa siihen, että jatkossa entistä suurempi osuus koululaisista tekee koulumatkat joukkoliikenteellä. Toinen seuraus koululaisten vähenemisestä lienee se, että kaikkialla joukkoliikenne ei enää jatkossa pysty toimimaan koululaiskuljetusten varassa, jolloin koululaiskuljetuksia tullaan hoitamaan pienemmällä kalustolla erilliskuljetuksina. Sisäasianministeriön keräämien tietojen mukaan vuonna 2006 lähes kaikissa Lapin kunnissa vähintään 70 % 7-12 vuotiaista asui alle viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta. Heikoin tilanne on Savukoskella, jossa alle puolet ko. ikäluokasta asuu alle viiden kilometrin etäisyydellä koulusta. Sen sijaan 13-15 vuotiaista vähintään 70 % asui alle viiden kilometrin etäisyydellä koulusta ainoastaan Rovaniemellä, Kemissä ja Kemijärvellä. Simossa, Ylitorniolla, Kolarissa, Kittilässä, Enontekiöllä, Savukoskella ja Sallassa yli puolet 13-15 -vuotiaiden ikäluokasta kuuluu koulukuljetuksen piiriin. Toisen asteen yleissivistävää koulutusta tarjoaa Lapissa 23 lukiota. Lapin kunnissa Pelkosenniemeä lukuun ottamatta on kussakin oma lukio. Rovaniemellä lukioita on neljä, joista yksi on Rovaniemen aikuislukio. Ammatillista koulutusta järjestää Lapissa seitsemän tahoa, joista suurimmat ovat Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ja Kemi-Tornionlaakson koulutuskuntayhtymä Lappia. Rovaniemen koulutuskuntayhtymä järjestää opetusta Rovaniemellä, Kittilässä, Sodankylässä ja Ranualla. Lappian toimipisteet sijaitsevat Kemissä, Torniossa, Kolarissa, Keminmaassa, Tervolassa, Simossa, Pellossa ja Muoniossa. Ainoa ammatillista koulutusta järjestävä kunta Lapissa on Kemijärven kaupunki. Lisäksi Lapissa on viisi yksityistä kansanopistoa (Torniossa, Rovaniemellä, Ranualla, Keminmaalla ja Ylitorniolla) sekä valtion omistama Saamelaisalueen koulutuskeskus Inarin kirkonkylällä. Lapissa toimii kolme ammattikorkeakoulua, Humanistinen ammattikorkeakoulu sekä Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulut. Humanistinen ammattikorkeakoulu on vapaan kansansivistystyön opistojen ylläpitämä verkosto-oppilaitos, jonka toimipiste sijaitsee Torniossa (Peräpohjolan opisto). Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu toimii sekä Kemissä että Torniossa. Maakunnan ainoa yliopisto, Lapin yliopisto, sijaitsee Rovaniemellä.3 Seuraavien taulukoiden tietojen ja väestötietojen perusteella voidaan olettaa opiskelijoiden käyttävän joukkoliikennettä huomattavasti työssäkävijöitä enemmän. Kaikkiaan Kelan koulumatkatukea maksettiin Lapissa vuonna 2008 lähes 2200 opiskelijalle. Yhteensä tukea maksettiin yli 1,1 milj. euroa. Opiskelijaseutu- ja opiskelijavuosilipun käyttöön ovat kuitenkin oikeutettuja vain opiskelijat, joiden koulumatkan pituus ja kustannukset ylittävät laissa säädetyt rajat, joten todellisuudessa säännöllisesti joukkoliikennettä opiskelumatkoihinsa käyttävien määrä lienee em. suurempi. 3 Toisen asteen ja korkea-asteen koulutus Murmanskin ja Lapin lääneissä, Kyösti Kurtakko ja Mare Rantaniemi, Lapin yliopisto, 2008 & Lapin lääninhallitus, Läänin oppilaitosverkko lukuvuonna 2008-2009

16 Jos oletetaan opiskelijaseutulipulla matkustavan käyttävän keskimäärin kahdeksan lippua vuodessa sekä kaikista opiskelijaseutulipulla tehtävistä matkoista olevan noin 20 % muita kuin opiskelumatkoja, voidaan seutulippumatkustuksen ja koulumatkatuen saajien lukumäärän perusteella karkeasti arvioida Rovaniemellä tehtävän vähintään 135.000 ja Kemi-Tornio seudulla vähintään 210.000 opiskelumatkaa joukkoliikenteessä vuosittain. Todellisuudessa kaikki koulumatkatuen saajat eivät kuitenkaan matkusta joukkoliikenteessä säännöllisesti koko kouluvuotta. Toisaalta kaikki joukkoliikennettä käyttävät opiskelijat eivät myöskään ole oikeutettuja koulumatkatukeen. Taulukko 8. Myydyt opiskelijaliput ja matkustajamäärät Rovaniemen ja Kemi-Tornion seutulippualueilla (lähde: Matkahuolto Ab) MYYNTI (kpl) 2005 2006 2007 2008 Rovaniemen seutulippualue 1 460 1 293 1 134 1 041 Kemi-Tornio seutulippualue 1 286 1 281 1 297 1 268 Yhteensä 2 746 2 574 2 431 2 309 MATKUSTAJAT (kpl) Kemi-Tornio seutulippualue 43 417 41 605 45 697 44 921 Rovaniemen seutulippualue 607 56 329 47 547 45 699 Yhteensä 105 424 97 934 93 244 90 620 Taulukko 9. Koulumatkatuen saajat ja kustannukset Lapissa vuonna 2008 (Kela/Aktuaari- ja tilasto-osasto) Alueyksikkö Saajat Maksettu etuus (euroa) 047 Enontekiö 29 33 723 148 Inari 76 30 785 240 Kemi 186 81 450 241 Keminmaa 132 51 520 261 Kittilä 117 98 637 273 Kolari 75 48 163 320 Kemijärvi 62 19 536 498 Muonio 40 23 286 583 Pelkosenniemi 5 8 314 614 Posio 45 27 585 683 Ranua 57 32 683 698 Rovaniemi 483 223 575 732 Salla 48 40 997 742 Savukoski 16 13 157 751 Simo 113 63 695 758 Sodankylä 78 26 999 845 Tervola 83 57 313 851 Tornio 420 173 038 854 Pello 54 32 645 890 Utsjoki 10 6 972 976 Ylitornio 63 25 838 19 LAPPI 2 192 1 119 910

17 2.5 Palvelut ja asiointi Lapin suurimmat kaupalliset keskukset ovat Rovaniemi, Kemi sekä Tornio-Haaparanta, joka on kasvamassa kahden valtakunnan rajalle. Lisäksi kunta- ja matkailukeskuksissa toimii useita pienempiä kaupan ja palveluiden keskittymiä. Lapin maakunta on jaettu kahteen sairaanhoitopiiriin. Lapin sairaanhoitopiiriin kuuluu 15 kuntaa, joista Muoniolla ja Enontekiöllä on yhteinen terveyskeskus Muoniossa ja muissa kunnissa on oma terveyskeskus. Lapin sairaanhoitopiirin keskussairaala, Lapin keskussairaala, toimii Rovaniemellä. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriin kuuluu kuusi kuntaa, joissa kaikissa on oma terveyskeskus. Länsi- Pohjan sairaanhoitopiirin keskussairaala, Länsi-Pohjan keskussairaala, sijaitsee Kemissä. Ilta- ja viikonloppupäivystykset hoidetaan Lapin kunnissa yleensä keskitetysti. Enontekiö- Muonion, Kolarin ja Kittilän yhteispäivystyksestä vastaa kukin terveyskeskus vuorollaan joka kolmas yö. Kemin, Keminmaan, Simon, Tervolan, Tornion ja Ylitornion ilta- ja yöpäivystys on keskitetty Länsi-Pohjan keskussairaalaan. Kemijärven, Savukosken, Sallan ja Pelkosenniemen päivystyksiä on keskitetty Kemijärvelle sairaala Lapponiaan. Pello ja Ylitornio ovat tehneet pitkään päivystysyhteistyötä Ruotsin Övertorneån kanssa hoitamalla viikonloppupäivystykset vuoroviikoin kussakin terveyskeskuksessa, mutta vuoden 2010 alusta alkaen Ylitornion ilta-, yö- ja viikonloppupäivystykset on siirretty Länsi-Pohjan ja Lapin keskussairaaloihin. Suuri osa Posion ja Ranuan päivystyksestä hoidetaan Rovaniemellä (LKS) samoin kuin Rovaniemen päivystys. Inarin ja Utsjoen päivystys on keskitetty Inariin (Ivalo). Sodankylässä päivystys hoidetaan itsenäisesti. 2.6 Matkailu Lapin matkailulle tyypillistä on suuri vapaa-ajan matkojen osuus 4. Vuonna 2008 Lapissa tilastoitiin yli 2,35 miljoonaa yöpymistä, joista vain 20 % on työmatkoihin liittyviä. Ulkomaisten matkailijoiden osuus yöpymisistä on noin 40 %. Matkailu on Lapissa lisääntynyt vuosi vuodelta, mutta sen ongelmana ovat suuret kausivaihtelut. Sesonkihuiput ovat vuodenvaihde, kevättalvi sekä keskikesä, kun taas touko- ja lokakuu ovat verrattain hiljaisia. Lapin lentomatkustajien määrä on kasvanut viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana alun noin puolesta miljoonasta lähes miljoonaan. Ulkomaalaisten osuus tästä on nykyään vajaat 300 000 matkaa vuodessa. Ensimmäinen charter-lento saapui Lappiin vuonna 1984. Nykyisin charter-matkustajia on jo yli 200 000 vuosittain. Junamatkustuksen suosio on myös kasvanut ja ensimmäiset charter-junat ovat jo saapuneet Venäjältä Lappiin. Uusi avaus ulkomaisten matkustajien osalta on myös Kemin satamaan saapuvat risteilyt, joiden myötä Lappiin tutustuu vuosittain satoja risteilymatkailijoita. Bussimatkailu Lapissa perustunee suurelta osin matkailijaryhmiä palvelevaan tilausliikennöintiin, mutta etenkin sesonkiaikoina matkailijat hyödyntävät myös pikavuoroliikennettä. Maakunnan sisäisessä bussiliikenteessä matkailijoita palvelevat juna- ja lentoasemilta matkai- 4 Lapin matkailutilastollinen vuosikirja 2008, Lapin liitto

18 lukeskuksiin. Muussa maakunnan sisäisessä reittiliikenteessä matkailijoiden matkojen osuus lienee melko vähäinen. Lapin matkailukeskuksista suosituimmat ovat Kittilän Levi ja Kolarin Ylläs (350 000 yöpymistä vuodessa). Seuraavina tulevat Saariselkä (280 000), Pyhä-Luosto (170 000) ja Salla (80 000). Liikennejärjestelmän kannalta merkittävä matkailukohde on myös Kuusamon Ruka (400 000 yöpymistä vuodessa), vaikkakin se kuuluu Pohjois-Pohjanmaan alueeseen. Seutukunnittain vertailtuna eniten yöpymisiä (noin 950 000 vuonna 2008) onkin Tunturi-Lapissa, jonka alueella sijaitsevat sekä Levi että Ylläs. Pohjois-Lapin (Saariselkä) ja Rovaniemen alueella yöpymisiä on noin 500 000 vuodessa. Niissä myös ulkomaalaisten määrä on merkittävä: Rovaniemellä lähes 60 % yöpymisistä on ulkomaalaisten matkailijoiden. Itä-Lapissa (Pyhä-Luosto ja Salla) yöpymisiä on noin 250 000, Meri- Lapissa noin 130 000 ja Tornionlaaksossa noin 30 000. Niissä ulkomaalaisten osuus on pienempi, noin 20-30 %. Matkailukeskuksista kotimaisimpia ovat Ruka, Pyhä-Luosto, Salla ja Ylläs, jossa kotimaisten matkailijoiden osuus on noin 70 %. Kaikilla seutukunnilla matkailun kehitys on ollut vuoteen 2008 saakka positiivinen. Lapin matkailun kausivaihtelu on kenties voimakkainta Tornionlaaksossa, jossa noin puolet yöpymisistä tapahtuu kolmen kesäkuukauden aikana. Kesämatkailu vetää myös Kemi-Tornion seudulla hieman muita vuodenaikoja paremmin. Muilla seuduilla kotimaisen matkustuksen sesongit ovat kevättalvi sekä kesä-alkusyksy. Ulkomaalaisten selkein sesonki ajoittuu jouluun ja vuodenvaihteeseen, lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, joka kiinnostaa ulkomaalaisia myös kesällä. Kemi-Tornion seudulla kausivaihtelu on muita seutuja vähäisempää, mikä selittynee työhön liittyvien yöpymisten suurella osuudella (yli 60 %). Sen sijaan Ylläksellä, Sallassa, Pyhä-Luostolla ja Saariselällä työhön liittyvien yöpymisten osuus on vain 5-15 %. Esimerkiksi Ylläksellä vuodepaikkojen tarve vaihtelee enimmillään touko-kesäkuun 5000:sta maaliskuun 75 000:en. Henkilöliikennepalvelujen järjestämisen ja palvelukapasiteetin kannalta matkailun kausivaihtelu sekä ns. vaihtopäivien rytmittämisestä aiheutuva päiväkohtainen vaihtelu matkamäärissä on ongelmallista. KTM:n tutkimuksen 5 mukaan vuonna 2002 matkailijat (loma- ja työmatkat) kuluttivat Lapissa erilaisiin henkilöliikennepalveluihin yhteensä 37 miljoonaa euroa, josta maantieliikennepalvelujen (kaukoliikenne, taksiliikenne, tilausliikenne) osuus oli 24 miljoonaa euroa ja ilmaliikennepalvelujen 11 miljoonaa euroa. 5 Matkailun aluetaloudelliset vaikutukset - matkailun alueellinen tilinpito, Kauppa- ja teollisuusministeriö, 9/2006

19 3 JOUKKOLIIKENTEEN JÄRJESTÄMISTAPA JA SEN MUUTOKSET 3.1 Järjestämisperiaatteita 3.1.1 Linja-autoliikenne Henkilöiden kuljettaminen tiellä ammattimaisesti korvausta vastaan on luvanvaraista elinkeinotoimintaa. Aikaisemmin luvanvaraista henkilöliikennettä säädeltiin henkilö- ja taksiliikennelaeilla sekä liikenne- ja viestintäministeriön antamilla asetuksilla. Henkilöliikennelain muutoksen ja Eu:n palvelusopimusasetuksen 6 voimaanastumisen myötä 3.12.2009 joukkoliikenteen järjestämisperiaatteet muuttuivat. Samalla vanha henkilöliikennelaki kumottiin ja henkilöliikennelaissa sairaankuljetusta koskevat pykälät siirrettiin erityislainsäädäntöön. Uuden joukkoliikennelain keskeisenä tavoitteena on luoda edellytykset peruspalvelutasoisten joukkoliikennepalvelujen turvaamiseen koko maassa sekä joukkoliikenteen käytön lisäämiseen keskeisillä kaupunkiseuduilla ja niiden välisessä liikenteessä. Joukkoliikennelain myötä joukkoliikenteen palvelutason määrittely tuli lakisääteiseksi. Palvelutason määrittely on lain mukaan tehtävä vuoden 2011 loppuun mennessä. Ennen lain voimaantuloa määritellyt joukkoliikenteen palvelutasotavoitteet ovat kuitenkin voimassa vuoden 2013 loppuun saakka. Toimivaltaisen viranomaisen on myös määriteltävä, hoidetaanko joukkoliikenne puhtaasti markkinaehtoisesti vai sovelletaanko palvelusopimusasetusta. Lapissa joukkoliikennelain voimaantuloon sisältyy kymmenen vuoden siirtymäaika. Lain astuessa voimaan, entiset linjaliikenneluvat muutettiin pääsääntöisesti siirtymäajan liikennöintisopimuksiksi ja ostoliikennesopimukset säilyivät voimassa. Siirtymäajan liikennöintisopimukset ovat voimassa linjaliikenneluvan voimassaoloajan päättymiseen asti kuitenkin enintään 2 päivään joulukuuta 2019. Liikenteenharjoittajan niin halutessa, sopimuksen voimassaoloaikaa on jatkettu 30 päivään kesäkuuta 2014 myös siinä tapauksessa, että linjaliikenneluvan voimassaoloaika päättyy ennen sitä. Uudessa laissa linja-autoliikenteen peruslupa on joukkoliikennelupa, joka oikeuttaa harjoittamaan linja-autolla palvelusopimusasetuksessa tarkoitettua liikennettä toimivaltaisen viranomaisen tai kunnan tai kuntayhtymän kanssa tehdyn sopimuksen mukaan sekä tilausliikennettä koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Uusina lupina 3.12.2009 alkaen ovat tulleet ns. markkinaehtoiseen liikenteeseen sovellettavat reittiliikennelupa, joka oikeuttaa harjoittamaan reittiliikennettä linja-autolla, sekä kutsujoukkoliikennelupa, joka oikeuttaa harjoittamaan kutsujoukkoliikennettä linja-autolla. Joukkoliikenneluvan myöntää pääsääntöisesti hakijan kotipaikan elinkeino-, liikenne, ja ympäristökeskus (ELY). Reitti- ja kutsujoukkoliikenneluvat myöntää se ELY tai muu toimivaltainen viranomainen, jonka toimivalta-alueella liikenteen reitti tai toiminta-alue on. Mikäli reitti tai toiminta-alue sijaitsee useamman toimivaltaisen viranomaisen toimivalta-alueella, luvan myöntää se ELY, jonka alueella on pisin osa reitistä tai suurin osa toiminta-alueesta. Hallituksen budjettiesityksessä vuodelle 2010 esitetään liikenteen tukemiseen ja ostopalveluihin yhteensä 203,5 miljoonaa euroa. Kokonaissummasta linja-autoilla ja takseilla harjoitettavan alu- 6 Asetus rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista

20 eellisen ja paikallisen liikenteen ostoihin ja kehittämiseen esitetään 39,8 miljoonaa euroa. Helsingin seudun, Tampereen, Turun ja Oulun seutujen kunnille esitetään 7,5 miljoonan euron määrärahaa joukkoliikenteen palvelun parantamiseen ja käytön edistämiseen. Junien lähiliikenteeseen esitetään 10,9 miljoonan euron määrärahaa. Kaukojunaliikenteen ostoihin hallitus esittää 31,4 miljoonaa euroa. Kemijärven yöjunaliikenteeseen osoitetaan 1,2 miljoonaa euroa. Joukkoliikenteen käytön lisäämisessä yksi merkittävimmistä yksittäisistä toimista on työsuhdematkalippujärjestelmän uudistaminen ja lipun veroetuuden kasvattaminen. Lisäksi Savonlinnan ja Varkauden säännölliseen lentoliikenteeseen budjettiesityksessä on varattu miljoona euroa. Sisävesi- ja meriliikenteen tukemiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen on varattu budjetissa yhteensä reilut 108 miljoonaa euroa. Liikennepalvelujen oston lisäksi valtio tukee joukkoliikennettä (linja-autoliikenne) maksamalla kunnille tukea kaupunkimaisen paikallisliikenteen ostoon sekä seutu-, kaupunki- ja työmatkalippujen hinnanalentamisen kustannuksiin. Paikallisliikenteiden oston tukiprosentti on ollut 50 % nettokustannuksista ja lipputuissa 48 %. Uuden asetuksen myötä valtionavun jakoperusteisiin voi kuitenkin tulla muutoksia. Kuntien ja toimivaltaisten viranomaiskaupunkien joukkoliikenteen rahoitus (valtion rahoitus) kanavoitaneen jatkossakin ELYjen kautta. Palvelusopimusasetus ja joukkoliikennelaki vaikuttavat myös lippujen hinnanalentamiseen liittyviin korvausmenettelyihin ja tuen määrään, koska nykyisten lippusopimusten korvausperiaatteet eivät ole palvelusopimusasetuksen mukaisia. Uuden lain tavoitteena on taata entisten lipputuotteiden jatkuvuus. Uuteen korvausmalliin perustuvat lipputuotteet otettaneen käyttöön vuoden 2010 aikana. Ennen 3.12.2009 myönnetyt kuntien ja liikenteenharjoittajien väliset lippusopimukset on pyritty liittämään siirtymäajan liikennöintisopimuksiin. Uudet lippusopimukset solmitaan toimivaltaisen viranomaisen ja liikenteenharjoittajien kesken. Myös tuettujen lippujen hintavelvoitteesta sopiminen yrittäjien kanssa kuuluu jatkossa toimivaltaisen viranomaisen toimivaltaan. Pääsääntöisesti uusissa sopimuksissa sovitaan vastaavista asioista kuin nykyisissä lippusopimuksissa. Olennainen eroavaisuus on siinä, että toimivaltaiselle viranomaiselle siirtyy sopimusosapuolena vastuu sopimuksen korvausvelvoitteiden täyttämisestä, mikä nykymallissa on kunnilla. Tästä seuraa tarve tehdä yhteistyösopimus ELYjen ja kuntien välille. Yhteistyösopimuksessa sovitaan mm. kuntien maksuosuuksista, lippukorvauksista ja selvittäjän toimista. Uusi lipputuen korvausmalli poikkeaa entisestä siinä, että jatkossa tukea maksetaan vain liikennöitsijöiden todellisia kustannuksia vastaavasti (ei ylikompensaatiota). Uuden korvausmallin vaihtoehdot ovat parhaillaan ministeriössä valmisteltavina. Lapissa seutu- ja kaupunkiliput ovat käytössä Rovaniemellä ja Kemi-Tornio alueella. Näiden lisäksi Kemijärvellä on käytössä 30 vuorokauden kaupunkilippu, joka oikeuttaa rajattomaan määrään matkoja paikallisliikennealueella (vyöhyke 1) tai paikallisliikennealueen ulkopuolella (vyöhyke 2) lipun hinnasta riippuen. 3.1.2 Raideliikenne Raideliikenteessä henkilöliikenteen järjestämisestä vastaa VR Osakeyhtiö. Valtio (lvm) ostaa jonkin verran täydentävää liikennettä sellaisilla yhteysväleillä, joilla henkilöraideliikenteen järjestäminen on heikosti kannattavaa. Lapissa lvm ostaa Kemijärven yöjunaliikenteen sekä seuraavat päivävuorot: Oulu-Rovaniemi (H 405), Kouvola-Rovaniemi (P 701), Kajaani-Rovaniemi (P 703), Rovaniemi- Kajaani (P 708), Rovaniemi-Pieksämäki (P 710) ja Rovaniemi-Kokkola (H 410).

21 Lvm ja VR ovat tehneet henkilöjunaliikenteen yksinoikeutta koskevan palvelusopimusasetuksen mukaisen käyttöoikeussopimuksen ajalle 3.12.2009-31.12.2019. Sopimuksella VR saa yksinoikeuden ja sitoutuu harjoittamaan henkilöjunaliikennettä sopimuksen mukaisilla rataosilla. Tämä tarkoittaa mm. Kemijärven yöjunaliikenteen osalta junaliikenteen jatkoa myös aiemmin sovitun 2011 jälkeen. 3.1.3 Lentoliikenne Lentoliikenteen tarjonnasta Lapissa vastaa useampi operaattori (lentoyhtiö). Lapin ELY (valtio) ostaa pienessä määrin erämaalentoliikennettä, jolla hoidetaan Enontekiöllä tiettömien taipaleiden takana asuvien ja työskentelevien liikenneyhteyksiä. Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö (valtio) ostaa kannattamatonta reittilentoliikennettä Helsingistä Savonlinnaan ja Varkauteen valtion rahoituksen turvin, Lapissa vastaavaa ostoreittiliikennettä ei ole, vaikka se matkailun toimintaedellytysten turvaamiseksi olisi tarpeellista. 3.2 Matkapalvelukeskus Matkapalvelukeskus yhdistelee ja ketjuttaa toimialueellaan yhteiskunnan korvaamia matkoja. Matkustajat ohjataan ensisijaisesti avoimeen joukkoliikenteeseen. Toissijaisena, mutta yleisimmin käytössä olevana vaihtoehtona on yhdistellä samaan suuntaan kulkevia matkustajia yhteisiin takseihin tai kutsuohjattuun joukkoliikenteeseen kuten palvelulinjoihin. Matkapalvelukeskustoiminnan tavoitteena on tuottaa yhteiskunnan maksamat kuljetuspalvelut asiakkaille kustannustehokkaasti. Matkapalvelukeskustoiminnalla pyritään hillitsemään mm. väestön ikääntymisestä johtuen jatkuvasti kasvavia kuljetuskustannuksia. Lapissa toimii yksi matkapalvelukeskus. Matkapalvelukeskus toimii Rovaniemen kaupungin alaisuudessa ja sen toimialueeseen kuuluvat tällä hetkellä Rovaniemen ja Ranuan kuntien henkilökuljetukset (vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisia kuljetuksia sekä asiointikuljetuksia) sekä Kelan korvaamat terveydenhuoltoon liittyvät kuljetukset koko maakunnassa. Ranuan kunnalla on sopimus matkapalvelukeskuksen kanssa palvelujen tuottamisesta ajalla 1.8.2009-31.7.2012. Kokemukset matkapalvelukeskustoiminnasta ovat olleet vaihtelevia. Lapin runkoliikennevuoroille matkapalvelukeskus on tuonut uusia asiakkaita rakentamalla Kelan asiakkaille runkoliikenteeseen tukeutuvia matkaketjuja ja ohjaamalla näin terveydenhuoltoon liittyviä matkoja runkoliikennevuoroihin. Tietyillä vuoroilla matkapalvelukeskustoiminnan tuomien uusin matkustajien merkitys on ollut vuorojen säilymisen kannalta erittäinkin merkittävä. Taulukko 10. Sairaanhoitokorvausten saajat ja maksetut korvaukset Lapissa vuonna 2008 (sis. kuntoutuksen vuoksi tehdyt matkat) (Kela/Aktuaari- ja tilasto-osasto) Alueyksikkö Saajat Korvaukset (euroa) 047 Enontekiö 808 587 284 148 Inari 2 406 1 297 042 240 Kemi 2 515 552 663 241 Keminmaa 874 239 365 261 Kittilä 2 222 1 037 691 273 Kolari 1 439 671 409 320 Kemijärvi 2 490 763 998

22 498 Muonio 712 303 147 583 Pelkosenniemi 411 196 862 614 Posio 1 606 672 805 683 Ranua 1 329 421 695 698 Rovaniemi 6 169 1 895 667 732 Salla 1 865 970 788 742 Savukoski 557 289 674 751 Simo 585 192 718 758 Sodankylä 3 085 1 065 843 845 Tervola 752 324 940 851 Tornio 2 477 920 627 854 Pello 1 603 637 070 890 Utsjoki 664 591 196 976 Ylitornio 1 816 787 841 19 LAPPI 36 385 14 420 325 Kuljetusten maksajille toiminnasta on syntynyt säästöjä, mutta toisaalta uuden toimintamallin myötä osa asiakkaista on kokenut palvelutason heikentyneen. Matkapalvelukeskustoiminnan yhtenä ongelmana nähdään toiminnan suuntaaminen vain tietyille asiakasryhmille sekä joukkoliikenteen heikko hyödyntäminen kuljetusten yhdistelyssä. Toiminnan kehittämiseksi on esitetty, että matkapalvelukeskustoiminta pitäisi laajentaa yleiseen käyttöön. Matkapalvelukeskuksen osaamista voitaisiin Lapissa hyödyntää esimerkiksi liityntämatkoihin asemille ja runkoliikennereittien varteen. Mpk voisi toimia myös informaatiopisteenä joukkoliikenteen käyttäjille. 3.3 Kunta ja palvelurakenneuudistus (PARAS) Kunta- ja palvelurakenneuudistus on suurin kunnallishallinnon ja -palveluiden uudistus Suomen historiassa. Vuoden 2012 loppuun mennessä toteutettava uudistus vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, edistää uusia palvelujen tuotantotapoja ja organisointia, uudistaa kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmiä sekä tarkistaa kuntien ja valtion välistä tehtäväjakoa siten, että kuntien vastuulla olevien palvelujen järjestämiseen ja tuottamiseen sekä kuntien kehittämiseen on vahva rakenteellinen ja taloudellinen perusta tulevina vuosikymmeninä. Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä lait kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta vahvistettiin 9.2.2007. Lait tulivat voimaan 23.2.2007. Valtioneuvosto antoi 15.2.2007 kaksi kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeeseen liittyvää asetusta, jotka tulivat voimaan 23.2.2007. Puitelain mukaan pääkaupunkiseudun kuntien sekä laissa lueteltujen maakuntakeskuskaupunkien tulee laatia suunnitelma siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palvelujen käyttöä yli kuntarajojen parannetaan. Lapissa em. suunnitelmaa ei laissa edellytetä laadittavaksi, mutta lakia sovelletaan maan kaikissa kunnissa. 3.4 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY) Aluehallinnon kehittämis- ja uudistamishankkeen (ALKU) myötä valtion aluehallinto muuttui vuoden 2010 alussa. Valtion aluehallinnon uudistuksen tavoitteena on parantaa hallinnon kansalaisja asiakaslähtöisyyttä, tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Uudistuksessa selkiytetään valtion aluehallinnon viranomaisten rooleja, tehtäviä, ohjausta ja aluejakoja. Uudistuksen myötä TE-keskukset, alueelliset ympäristökeskukset, lääninhallitukset, ympäristölupavirastot, tiepiirit ja työsuojelupiirit

23 lakkautettiin ja niiden tehtävät organisoitiin 1.1.2010 alkaen kahteen uuteen viranomaiseen: Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen (ELY) sekä Aluehallintoviranomaiseen (AVI). Lapin lääninhallituksen liikenneosaston tehtävät siirtyivät ELYn Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelle. Liikenteen näkökulmasta uudistuksen tavoitteena on mm. edistää liikennejärjestelmän toimivuutta sekä liikenteen turvallisuutta. Uudistuksella vahvistetaan myös maakunnan liittojen toimivaltaa aluekehittämisviranomaisena kokoamalla liittoihin alueellisia kehittämistehtäviä. Maakunnan liitot saavat lakisääteisen vetovastuun alueiden kehittämisen kannalta keskeisissä suunnittelu- ja ennakointitehtävissä.

24 4 JULKISEN LIIKENTEEN PALVELUT 4.1 Tarjonta Liikenteen tarkastelu perustuu vuoden 2009 tilanteeseen, jolloin toimijat ovat olleet vielä lääninhallituksia ja linja-autoliikenne linja- tai ostoliikennettä. 3.12.2009 lähtien linjaliikennettä on hoidettu pääasiassa siirtymäajan liikennöintisopimuksiin perustuen. Vain muutama pikavuoro ajetaan markkinaehtoisena reittiliikenneluvalla. 4.1.1 Linjaliikenne Linjaliikenteen runkovuoroja ajettiin Lapissa vuonna 2009 noin 390 reitillä noin 20 liikennöitsijän toimesta. Paras linjaliikenteen tarjonta on Rovaniemellä ja Kemi-Tornio alueella, jossa asiakaspohja on laajin. 4.1.2 ELY-keskusten ostoliikenne ja valtion rahoittama muu liikenne Vuonna 2009 Lapin lääninhallituksen (nyk. ELY) määräraha liikenteen ostoihin oli 2,3 miljoonaa euroa. Säännöllistä joukkoliikennettä ostettiin vuonna 2008 Lapissa 3,15 milj. km vuodessa ja ostovuoroissa matkusti 600 000 matkustajaa. Liikenteen keskimääräinen nettohinta oli vuonna 2008 0,69 euroa/km, kun se koko valtakunnassa oli keskimäärin 0,80 euroa/km. Asiakastuloilla katettiin Lapissa keskimäärin 40 % ostoliikenteen kustannuksista. Pääosa ostovuoroista palvelee koululaiskuljetuksia, asiointi- ja liityntäliikennettä sekä ns. hiljaisen ajan yhteystarpeita (kuten ilta- ja viikonloppuliikennettä, kesäajan liikennettä). Myös Oulun lääninhallitus (nyk. ELY) ostaa lähinnä Koillismaalla jonkin verran liikennettä, joka ulottuu Lapin alueelle. Busseilla ja takseilla hoidettavan joukkoliikenteen lisäksi valtio rahoittaa Lapissa junavuoroja, jotka ovat olennainen osa Lapin alueellista runkoliikennettä. Kemijärven yöjunaliikenteen ostosopimus 1.1.2008-31.12.2011 määrittelee yöjunaliikenteen enimmäiskorvaukseksi vuonna 2010 1,273 milj. euroa ja vuonna 2011 1,291 milj. euroa (sis. alv 8 %). Muut junaliikenteen ostovuorot on sisällytetty Kaukoliikenteen ja alueellisen henkilöliikenteen ostosopimukseen 3.9.2006-31.12.2011.