KIRJALLINEN KYSYMYS 612/2003 vp Käsityöläisten arvonlisävero Eduskunnan puhemiehelle Erilaiset maatilatorit toimivat käsityöläisten ja muiden pienten tavarantoimittajien myyntipaikkoina. Nykyinen arvonlisäverojärjestelmä aiheuttaa hankaluutta maatilatorien toimintaan. Pienimuotoista liiketoimintaa harjoittavat pienyrittäjät eivät kuulu arvonlisäveron piiriin, jos heidän liikevaihtonsa jää vuodessa alle 8 500 euron. Pienyrittäjät joutuvat hankalaan tilanteeseen myydessään omia tuotteitaan maatilatoreilla. Verottajan ohjeen mukaan maatilatorin myymälässä on arvonlisäverovelvollisten tavarantoimittajien tuotteet omassa huoneessaan ja arvonlisäverovelvollisuudesta vapaiden tavarantoimittajien tuotteita myydään taas eri huoneessa. Arvonlisäveron piiriin kuulumattoman tuottajan jokaisessa tuotteessa tulee olla merkintä, että tuotteen hinnassa ei ole arvonlisäveroa. Tämä on koettu erityisen hankalaksi esim. kooltaan pienissä esineissä. Maksettaessa arvonlisäverollisia tuotteita niitä ei saa maksaa samaan kassaan kuin arvonlisäverottomia tuotteita, vaan ne merkitään erilliseen vihkoon. Verottajan tulkinta johtaa kahden kassan ylläpitoon ja aiheuttaa sekaannuksia niin maatilatorien asiakkaille kuin henkilökunnallekin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että arvonlisäverosta vapaiden, pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavien käsityöläisten mahdollisuudet myydä tuotteitaan maatilatorien yhteydessä paranevat? Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2003 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 612/2003 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että arvonlisäverosta vapaiden, pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavien käsityöläisten mahdollisuudet myydä tuotteitaan maatilatorien yhteydessä paranevat? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukaan veroa suoritetaan periaatteessa kaikesta liiketoiminnan muodossa tapahtuvasta tavaroiden ja palvelujen myynnistä. Verovelvollisia ovat siten pääsääntöisesti kaikki verollisia tavaroita ja palveluja liiketoiminnan muodossa myyvät yritykset ja ammatinharjoittajat. Hallinnollisista syistä arvolisäverosta on vapautettu vähäinen toiminta, jonka liikevaihto kalenterivuoden aikana ei ylitä 8 500 euroa. Tämän liikevaihtorajan tarkoituksena on rajata verotuksen ulkopuolelle lähinnä harrastusluonteinen toiminta. Jos tällaista vähäistä toimintaa harjoitetaan kuitenkin liiketoiminnan muodossa, yrittäjällä on mahdollisuus hakeutua toiminnastaan arvonlisäverovelvolliseksi. Vuoden 2004 alusta lukien arvonlisäverotuksessa otetaan käyttöön verovelvollisuuden alarajaan liittyvä veronhuojennus. Verovelvollisille pienyrityksille myönnetään huojennus, joka pienenee asteittain yrityksen liikevaihdon kasvaessa. Verovelvolliset yritykset, joiden liikevaihto ei ylitä 8 500 euron rajaa, saavat huojennuksena takaisin suorittamansa veron kokonaisuudessaan. Käsitöiden ja muiden tavaroiden myynti on arvonlisäverollista myyntiä. Käsityö- tai muun kotiteollisuustoiminnan harjoittaja on siten velvollinen suorittamaan myynnistään yleisten sääntöjen mukaisesti arvonlisäveroa, jos liikevaihto ylittää arvonlisäverovelvollisuuden rajan. Maatilatoreilla useat alkutuottajat sekä käsityö- ja kotiteollisuustuotteiden valmistajat tarjoavat tuotteitaan myyntiin samassa myyntitilassa. Maatilatoritoiminta voi olla järjestetty usealla eri tavalla. Arvonlisäverotuksen kannalta merkittävää on se, mitä osapuolet alkutuottajat, käsityöläiset ja suoramyyntimyymälän ylläpitäjä ovat sopineet toiminnan järjestämisestä. Tavaroiden myynti voi olla järjestetty siten, että maatilatorimyymälän ylläpitäjä myy tavarat kuluttajille omissa nimissään. Tällöin myynti on yleensä kokonaan verollista, koska toiminnan arvonlisäverollisuus määräytyy myymälän ylläpitäjän liikevaihdon perusteella. Verollisuuden johdosta myyntien erottelu ei tällöin ole arvonlisäverotuksellisesta syistä tarpeen. Myymälän ylläpitäjän ostojen osalta erottelu on kuitenkin tehtävä, koska vähennys saadaan vain verovelvollisilta tuottajilta ja käsityöläisiltä verollisina tapahtuneista ostoista. Tavaroiden myynti maatilatorilla voi olla järjestetty myös siten, että tuottajat ja käsityöläiset myyvät tuotteita kuluttajille omissa nimissään. Näissä tilanteissa myynnin arvonlisäverollisuus määräytyy kunkin tuottajan ja käsityöläisen osalta erikseen hänen oman liikevaihtonsa perusteella. Eri myyjien kuluttajille myymät tuotteet on tällöin pystyttävä erottelemaan toisistaan paitsi oikean verovelvollisen tunnistamiseksi myös sen vuoksi, että mahdollinen verovapaus tulee otetuksi huomioon tuotteen hinnoittelussa. 2
Ministerin vastaus KK 612/2003 vp Markku Laukkanen /kesk Mikäli maatilatoreilla harjoitettu myynti toteutetaan edellä mainitulla tavalla kunkin myyjän omissa nimissä tapahtuvana myyntinä, tulee toiminnan olla järjestetty siten, että verolliset ja verottomat myynnit ovat selkeästi erotettavissa toisistaan. Se, mitä toimenpiteitä tämä käytännössä edellyttää, arvioidaan tapauskohtaisesti olosuhteiden sekä erityisesti kassa- ja kirjanpitojärjestelmien kehittyneisyyden perusteella. Erotteluvaatimusta koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä on vaikea antaa yleisellä tasolla. On kuitenkin selvää, että vaatimusten tulee olla järkevässä suhteessa tavoitteeseen nähden, ja että myyjiltä ei edellytetä mitään sellaista, mikä ei ole tarpeen erilläänpitovaatimuksen toteuttamiseksi. Hallituksen käsityksen mukaan asiassa ei ole tarvetta lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin. Asia on saatettu Verohallituksen tietoon mahdollisen ohjaustarpeen selvittämistä varten. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2003 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 612/2003 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra möjligheterna för hantverkare som utövar företagsverksamhet i liten skala och är befriade från mervärdesskatt att sälja sina produkter på lanttorg? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) skall mervärdesskatt i princip betalas på all rörelsemässig försäljning av varor och tjänster. Skattskyldiga är sålunda i princip alla företag och yrkesutövare som idkar rörelsemässig försäljning av skattepliktiga varor och tjänster. Av administrativa skäl är verksamhet i liten skala befriad från mervärdesskatt om omsättningen under ett kalenderår inte överskrider 8 500 euro. Avsikten med omsättningsgränsen är att verksamhet som idkas främst som en hobby lämnas utanför beskattningen. Om sådan här verksamhet i liten skala ändå idkas i form av rörelsemässig verksamhet har företagaren möjlighet att ansöka om att verksamheten blir mervärdesskattskyldig. Från ingången av 2004 tas inom mervärdesbeskattningen i bruk en skattelättnad som hänför sig till den nedre gränsen för skattskyldighet. Skattskyldiga småföretag beviljas en skattelättnad som stegvis minskar i takt med att företagets omsättning ökar. Skattskyldiga företag vars omsättning inte överskrider gränsen på 8 500 euro får som skattelättnad tillbaka hela den skatt de har betalat. Försäljning av hantverk och andra varor är mervärdesskattepliktig försäljning. Idkare av hantverks- eller annan hemindustriverksamhet är sålunda enligt de allmänna bestämmelserna skyldiga att betala mervärdesskatt på sin försäljning om omsättningen överskrider gränsen för mervärdesskattskyldighet. På lanttorgen saluför primärproducenter och tillverkare av hantverks- och hemindustriprodukter sina produkter på samma försäljningsplats. Lanttorgsverksamheten kan vara anordnad på många olika sätt. Med tanke på mervärdesbeskattningen är det av betydelse hur parterna primärproducenterna, hantverkarna och innehavaren av direktförsäljningsmarknaden har kommit överens om att ordna verksamheten. Försäljningen kan vara ordnad så att innehavaren av lanttorgsaffären säljer varorna till konsumenterna i sitt eget namn. I sådana fall är försäljningen i allmänhet helt och hållet skattepliktig, eftersom verksamhetens mervärdesskattskyldighet bestäms på basis av affärsinnehavarens omsättning. Det är då inte av mervärdesskattemässiga skäl nödvändigt att hålla isär försäljningen med tanke på beskattningen. När det gäller affärsinnehavarens inköp måste man dock göra skillnad eftersom en skattelättnad endast kan erhållas i fråga om skattepliktiga inköp från skattskyldiga producenter och hantverkare. Försäljningen av varor på lanttorgen kan också vara anordnad på det sättet att producenter och hantverkare säljer sina produkter till konsumenterna i eget namn. I sådana fall bestäms försäljningens mervärdesskattskyldighet separat för respektive producent och hantverkare på basis av hans eller hennes egen omsättning. Produkter 4
Ministerns svar KK 612/2003 vp Markku Laukkanen /kesk som säljs till konsumenterna av olika försäljare måste då kunna hållas åtskilda förutom för identifiering av den rätta skattskyldiga också för att en eventuell skattelättnad skall beaktas vid prissättningen av produkterna. I fall försäljningen på lanttorgen genomförs på det ovan nämnda sättet, dvs. att respektive försäljare säljer sina produkter i eget namn, skall verksamheten vara anordnad på det sättet att skattebelagd och skattefri försäljning tydligt kan hållas isär. Vilka åtgärder detta kräver i praktiken bedöms från fall till fall på basis av förhållandena och i synnerhet på basis av hur kassa- och bokföringssystemen utvecklats. Det är svårt att meddela detaljerade föreskrifter på allmän nivå gällande särhållningskravet. Det är dock klart att kraven skall stå i rimligt förhållande till avsikten och att man inte skall kräva något av försäljarna som inte är nödvändigt för att särhållningskravet skall uppfyllas. Enligt regeringens uppfattning finns det inget behov av lagstiftningsåtgärder i saken. Ärendet har meddelats till Skattestyrelsen för utredning av ett eventuellt behov av styrning. Helsingfors den 22 december 2003 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5