KOLARCTIC ENPI CBC -ohjelma 2007-2013

KOLARCTIC ENPI CBC -ohjelma 2007-2013 INTERREG III A KOLARCTIC Norwegian Sea # TROMSO NO RW AY TROMS NORDLAND FINNMARK # VADSO # MURMANSK Barents Sea NENETS AUTONOMOUS OKRUG NARYAN- MAR # # BODO NORRBOTTEN LAPLAND MURM ANSK OBLAST ROV ANIEMI # VÄSTER- BOTTEN UMEA # SW EDEN LULEA # OULU # NORTHERN OSTRO- BOTHNIA Gulf of Bothnia REPUBLIC OF KARELIA White Sea # ARKHANGELSK ARKHANGELSK OBLAST FINL A ND PETR OZAVODSK # Baltic Sea ST. PETERS BURG # LENINGRAD OBLAST RU SSIA Hyväksytty 19.12.2008 C(2008)8453

SISÄLTÖ YHTEENVETO 3 1. JOHDANTO 4 2. OHJELMAN MAANTIETEELLISTEN ALUEIDEN KUVAUS JA ANALYYSI...6 2.1. Alue ja väestö...6 2.2. Elinkeinorakenne...7 2.3. Infrastruktuuri...9 2.4. Koulutus, tutkimus ja kulttuuri... 10 2.5. Ympäristö ja luonto... 11 3. AIKAISEMMAT KOKEMUKSET, NYKYISET STRATEGIAT JA TOIMINTAPOLITIIKAT... 12 3.1. Edellisistä rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista saadut kokemukset... 12 3.2. Yhteensopivuus nykyisten strategioiden ja politiikkojen kanssa... 13 3.3. Yhteensopivuus muiden ohjelmien kanssa... 16 4. SWOT-ANALYYSI... 19 5. VISIO, TAVOITE JA YHTEINEN RAJAT YLITTÄVÄ KEHITYSSTRATEGIA... 19 6. OHJELMAN TAVOITTEET... 21 6.1. Painopiste 1. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys... 21 6.1.1. Toiminnalliset tavoitteet... 23 6.1.2 Esimerkkejä tuen kohteista... 23 6.2. Painopiste 2. Yhteiset haasteet... 23 6.2.1. Toiminnalliset tavoitteet... 24 6.2.2. Esimerkkejä tuen kohteista... 24 6.3. Painopiste 3. Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin rakentaminen... 24 6.3.1. Toiminnalliset tavoitteet... 25 6.3.2. Esimerkkejä tuen kohteista... 25 7. YMPÄRISTÖARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN... 26 8. INDIKAATTORIT... 27 9. INDIKATIIVINEN RAHOITUSSUUNNITELMA... 30 9.1. Rahoituslähteet... 30 9.1.1. EU- rahoitus... 30 9.1.2. Norjan ENPI rahoitus... 30 9.1.3. Kansallinen rahoitus... 31 9.1.4. Tukitasot/ Hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden rahoitus... 31 9.2. Indikatiivinen rahoituksen kohdentuminen... 31 10. YHTEISET RAKENTEET JA TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN NIMEÄMINEN... 32 10.1. Yleiset asiat... 32 10.2. Yhteinen seurantakomitea... 33 10.3. Yhteinen valintakomitea... 34 10.4. Yhteinen hallintoviranomainen... 35 11. OHJELMAN TOIMEENPAN... 35 11.1. Yleiset asiat... 35 11.2. Yhteisen hallintoviranomaisen tehtävät... 35 11.3. Hakukierrosten valmistelu... 38 11.4. Päähakijaperiaate... 40 11.5. Hankkeiden valintamenettelyt... 41 11.6. Rahoituksen kulku... 42 11.7. Varmentaminen ja tarkastukset... 46 11.8. Ohjelmatason tarkastukset... 48 11.9. Ohjelman arviointi... 48 11.10. Tekninen tuki... 48 11.11. Ohjelmassa käytettävät kielet... 50 11.12. Tiedottaminen ja näkyvyys... 50 Kuva 1. Liikenneyhteydet ja rajanylityspaikat Kolarctic ENPI ohjelma-alueella Kuva 2. Ohjelma-alueella olevat ja sitä ympäröivät kuljetuskäytävät Taulukko 1 Kolarctic ENPI ohjelma-alueen pinta-ala, asukastiheys ja väestönkehitys (vuosi 2020 ennuste). Taulukko 2 Ohjelma-alueen väestön ikä- ja sukupuolirakenne Taulukko 3 BKT, pk-yritysten lukumäärä sekä ohjelma-alueen työttömyysaste ja koulutustaso. Taulukko 4 INTERREG III A Pohjoinen- ohjelman Kolarctic Naapuruusohjelman toteutuminen vuosina 2000-2006 toimenpidekokonaisuuksittain (miljoonaa euroa). Ohjelmasta on englannin-, suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset versiot. Tulkintaongelmat ratkaistaan englanninkielisen version perusteella. 2

YHTEENVETO Kolarctic ENPI CBC 2007-2013- ohjelma jatkaa Pohjoiskalotin ja Luoteis-Venäjän välisen yhteistyön edistämistä (katso kansilehden kartta). Ohjelman pohjana on aikaisemman Naapuruusohjelman toteuttamisella vahvistetut yhteistyövoimavarat. Ohjelmaan tulee rahoitusta Euroopan Unionin Euroopan Naapuruus ja Kumppanuus Instrumentista, rahoitusta myönnetään yhteisiin hankkeisiin joita toteutetaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän yhdessä sopiman strategian ja painopisteiden mukaisesti. Ohjelman yleisenä tavoitteena on vähentää ohjelmaan osallistuvien maiden raja-alueiden perifeerisyyttä ja siihen liittyviä ongelmia. Ohjelmalla pyritään tukemaan ohjelma-alueen maita rajat ylittävien taloudellisten, sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien voimavarojen kehittämisessä. Tämä saavutetaan tukemalla innovatiivisia rajat ylittäviä toimenpiteitä ja saavutettavuutta sekä luonnon voimavarojen, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön kestävää kehitystä. Yleistavoitteiden saavuttamiseksi ohjelma on jaettu kolmeen painopisteeseen, joissa on huomioitu alueelliset vahvuudet ja ongelmat. Nämä painopisteet ovat: 1. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys 2. Yhteiset haasteet 3. Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin kehittäminen Nämä painopisteet muodostavat viitekehyksen ohjelman ja hankkeiden toimenpiteille, ne sisältävät elementtejä kaikista neljästä Euroopan strategisesta tavoitteesta, jotka on määritelty Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013. Nämä Eurooppatason tavoitteet ovat Taloudellinen ja Sosiaalinen Kehitys, Yhteiset Haasteet, Turvalliset ja Tehokkaat Rajat sekä Ihmisten välinen Yhteistyö. Kolarctic ENPI CBC 2007-2013 ohjelman yhteisen kehittämisstrategian tarkoituksena on ohjelman toteuttaminen läheisessä yhteistyötyössä kaikkien ohjelmassa mukana olevien alueiden kanssa sekä toimenpiteiden valitseminen ja toteuttaminen niin, että ne jakautuvat tasapuolisesti kaikkien alueiden, viranomaisten, toimijoiden ja ihmisten kesken. Strategian toteuttamisessa otetaan huomioon kumppanuutta, tasa-arvoa, kestävää kehitystä ja tietoyhteiskuntaa koskevien EU:n asetusten pääperiaatteet. Toimintaa koskeva perusvaatimus on, että ohjelman on täydennettävä ohjelma-alueen kansallisia strategioita ja kansallista tukea. Kaikkien Kolarctic ENPI ohjelman tuella toteutettavien toimien pääpaino on kansainvälistymisessä ja rajat ylittävässä yhteistyössä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Strategisesti tärkeät teemat ja hankkeiden valintakriteerit kullekin vuodelle kuvataan vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa ja jokaista hakukierrosta varten laadittavissa hakuoppaissa. Vuosittaisissa suunnitelmissa myös tarkennetaan kullakin hakukierroksella haettavana olevan rahoituksen määrä. Komission rahoituksen indikatiivinen jakautuminen Kolarctic ENPI-ohjelmalle on esitetty Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013. Vuosille 2007-2010 rahoituksen määrä on 14,728 miljoonaa euroa. Jäljellä oleville vuosille kohdennetaan 13,523 miljoonaa euroa, jolloin kokonaisrahoituksen määräksi vuosille 2007-2013 tulee 28,241 euroa. Norjan ohjelmalle suuntaaman ENPI rahoituksen määrä koko ohjelmakaudelle on 7,0 miljoonaa euroa. Kansallinen rahoitus EU-jäsenmaista (Suomi ja Ruotsi) on 14,1 miljoonaa euroa, Norjasta 7,0 miljoonaa euroa ja Venäjältä 14,1 miljoonaa euroa. Kaikilta rahoitettavilta projekteilta myös vaaditaan omaa rahoitusta. Ohjelman toteuttaminen perustuu Komission asetukseen 951/2007 eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun Euroopan parlamentin ja 3

neuvoston asetuksen 1638/2006 puitteissa rahoitettavien rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöistä. Ohjelman hallinto perustuu osallistuvien maiden tasa-arvoisuuteen ja kumppanuuteen, joka näkyy ohjelman taustaorganisaatioiden ja ohjelmalle nimitettävien komiteoiden kokoonpanossa sekä myös ohjelmassa toteutettavassa, yhteisymmärrykseen perustuvassa, päätöksenteossa. Ohjelman hallinnosta vastaa ohjelman yhteinen hallintoviranomainen (Lapin liitto), joka sijaitsee Rovaniemellä (Suomessa). Hallintoviranomainen on vastuussa yhteisen ohjelman hallinnosta ja toimeenpanosta hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti. Sen tehtävänä on myös auttaa ohjelman Komiteoita niiden työskentelyssä. Ohjelmalla on sivutoimistot Murmanskissa, Luleåssa ja Vesisaaressa. Sivutoimipisteiden tehtävänä on varmistaa tiedonkulku ohjelman ja sille nimitettyjen, ohjelmaalueella toimivien, koordinoivien toimielinten kanssa. Sivutoimipisteet myös auttavat hallintoviranomaista tiedon levittämisessä potentiaalisille tuensaajille. Ohjelman yhteinen Seurantakomitea on ohjelman toteuttamisen kannalta keskeinen toimielin. Komitean jäsenet edustavat sekä valtioita että alueellisia organisaatioita. Euroopan Komission edustaja kutsutaan osallistumaan Komitean kokouksiin neuvonantajan roolissa. Seurantakomitea nimittää erillisen Valintakomitean, jossa myös on yhtä paljon edustajia jokaisesta osallistuvasta maasta. Valintakomitea käyttää arvioinneissa apunaan arviointiryhmiä, jotka kootaan alueellisista asiantuntijoista. Arvioijat edustavat sekä valtion aluehallintoa että alueellisia viranomaisia, ne antavat Valintakomitealle hakemuksista arvioinnin, joka on apuna Seurantakomitealle tehtävien suositusten laatimisessa. Osallistuvat maat ovat nimenneet Ministeriön/ Ministeriöt, joiden kautta kaikki nimeämiset ja muu virallinen yhteydenpito välitetään ohjelman viranomaisille. Jokaisella maalla on myös nimettynä organisaatio, joka on vastuussa yhteydenpidosta alueellisten viranomaisten ja edunsaajien kanssa. Nämä nimetyt ministeriöt ja alueelliset koordinoivat organisaatiot on esitelty tämän ohjelmaasiakirjan luvussa 10.1. Yleisenä sääntönä on, että hakukierrokset toteutetaan kaksi kertaa vuodessa. Jokaisen hakukierroksen yhteydessä julkaistaan hakukohtainen hakuopas, joka koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä kuvataan haun toiminnallinen kehys, sisältö, tavoitteet sekä haettavana olevan rahoituksen määrä ja toisessa käytännön menettelytavat rahoituksen hakemisesta. 4

1. JOHDANTO Kolarctic ENPI CBC ohjelma 2007-2013 täydentää kansallista rajat ylittävää toimintaa keskittymällä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja sen kumppanuusmaiden väliseen yhteistyöhön. Kolarctic ENPI ohjelmassa Norjalla on Euroopan talousalueeseen ja Schengen-sopimuksen piiriin kuuluvana maana yhtäläinen asema EU:n jäsenvaltioiden Suomen ja Ruotsin kanssa. Venäjä on EU:n strateginen kumppani ja suurin naapuri. Kuten EU:n ja Venäjän huippukokouksessa Pietarissa toukokuussa 2003 on sovittu, EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta kehitetään luomalla neljä yhteistyön toimialaa: taloudellinen yhteistyö (mukaan lukien ja erityisen huomion kohteina ympäristö ja energia), vapautta, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskeva yhteistoiminta, ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä yhteistoiminta sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyö kulttuuriset näkökulmat mukaan lukien. Pohjoisen ulottuvuuden uudet perusasiakirjat (yhteinen poliittinen julistus ja Pohjoisen ulottuvuuden puiteasiakirja) hyväksyttiin Pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä 24. marraskuuta 2006. Puiteasiakirjassa Pohjoisen ulottuvuuden kumppanit (EU, Islanti, Norja ja Venäjä) tiedostavat, että niiden muodostama yhteistyöjärjestely voi edetä vain keskinäiseen luottamukseen perustuvan kumppanuuden pohjalta. Uusi Kolarctic ENPI ohjelma edistää Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden saavuttamista. Kolarctic ENPI CBC ohjelma 2007-2013 asiakirjan laadinnassa on noudatettu ENPI-asetusta, EY:n strategia-asiakirjaa ENPI/CBC 2007-2013 sekä Komission asetukseen 951/2007 eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 1638/2006 puitteissa rahoitettavien rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöistä. Ohjelma on eurooppalaisen naapuruuspolitiikan (Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan strategia-asiakirja, COM (2004)373, lopullinen, päivätty 12 toukokuuta 2004), EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden, neljä yhteistyön toimialaa mukaan lukien, ja osallistuvien maiden kansallisten prioriteettien mukainen. Ohjelma on uusi askel pyrittäessä parantamaan todellisen rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia EU:n ulkorajalla. Rajat ylittävän yhteistyön periaatteisiin kuuluvat muun muassa ohjelman monivuotisuus, kumppanuus ja yhteisrahoitus. Ohjelma perustuu lisäksi Kolarctic-naapuruusohjelman toteuttamisesta vuosien 2004-2006 välisenä siirtymäkautena saatuihin kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin. Kuten edellisessäkin ohjelmassa Norjan kansallinen rahoitusosuus Norjassa toteutettaville toimenpiteille vastaa yhteisön myöntämää tukea EU- maissa ja Venäjällä toteutettaville toimenpiteille. Nykyistä rajat ylittävää yhteistyötä käynnistäessään kaikkien osallistuvien maiden ohjelmakumppanit ovat sopineet yhdessä yhteisistä hallintorakenteista, ohjelman tavoitteista sekä rahoitettavista toimenpiteistä. Ohjelman valmistelu osoittaa keskinäistä sitoutumista, sillä osallistuvat maat yhdessä jättävät yhteistä ohjelmaa koskevan ehdotuksen komission hyväksymistä varten. Ohjelma-asiakirjan valmistelun aikana yhteinen valmisteluryhmä (JTF) ja sisältötyöryhmä (CDT), joissa on edustajat kaikista ohjelmaan osallistuvista maista, pitivät useita kokouksia yhteisen näkemyksen luomiseksi ohjelman sisällöstä sekä ohjelmaan liittyvistä hallinnollisista kysymyksistä. Yhteinen valmisteluryhmä on kokoontunut yhteensä seitsemän kertaa joista kuusi kertaa Helsingissä ja kerran Rovaniemellä. Sisältötyöryhmä on kokoontunut neljä kertaa: kaksi kertaa Saariselällä (Lapissa), kerran Luulajassa (Norrbottenin läänissä) ja kerran Murmanskissa. Yhteisten kokoontumisten lisäksi sisältötyöryhmä on käsitellyt tärkeitä asioita myös sähköpostin välityksellä. Ohjelman alueellisten näkökulmien näkyvyyden vahvistamiseksi valmisteluvaiheessa on pidetty neljä julkista kokousta: Torniossa osallistujia oli 50, Murmanskissa 96, Luulajassa 24 ja 5

Kirkkoniemessä 20. Hallintoviranomaisen näkemyksen mukaan julkiset kokoukset ovat tarjonneet erinomaisen mahdollisuuden jakaa tietoa Kolarctic ENPI CBC ohjelmasta ja samalla antaneet arvokasta tietoa alueellisista näkökohdista ohjelman laadintaan. Ohjelman rajat ylittävän yhteistyön kehittämisstrategian pohjana on ohjelma-alueen maantieteellinen sijainti sekä mukana olevien alueiden pitkäaikainen yhteistyö. Strategiassa pyritään reagoimaan ohjelma-alueen analyysissa sekä INTERREG III A Pohjoinen ohjelman väliarvioinnissa tunnistettuihin kehitystarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Strategiset tavoitteet saavutetaan toteuttamalla valittuja strategisia teemoja ja ohjelman muita tavoitteita. Teemoissa ja tavoitteissa otetaan huomioon yhteensopivuus muiden ohjelmien sekä osallistuvien alueiden alueellisten strategiaohjelmien tavoitteiden kanssa. Ohjelman tarjoaman aluekehittämismahdollisuuden hyödyntämiseksi luvussa 6 esitetyt toimintalinjat on laadittu ottaen huomioon kestävän kehityksen periaatteet niin, että ne kattavat yhdenmukaisesti ja yhtenäisesti kaikki tärkeät aluekehitykseen liittyvät kysymykset. 2. OHJELMAN MAANTIETEELLISTEN ALUEIDEN KUVAUS JA ANALYYSI 2.1. Alue ja väestö Kolarctic ENPI CBC ohjelma käsittää Suomesta Lapin, Ruotsista Norrbottenin läänin, Norjasta Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin läänit ja Venäjältä Murmanskin ja Arkangelin alueen sekä Nenetsian autonomisen alueen. Ohjelman rajoittuvat alueet ovat Suomessa Pohjois-Pohjanmaa, Ruotsissa Västerbotten ja Venäjällä Karjalan tasavalta, Leningradin alue sekä Pietari. Alue sijaitsee Euroopan unionin koillisella raja-alueella ja erottaa toisistaan kaksi EU:n ulkorajaa. Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen raja, joka samalla muodostaa Schengen-alueen Venäjän vastaisen rajan, on pituudeltaan noin 700 kilometriä.(kuva 1) Ohjelma-alue on kooltaan noin miljoona neliökilometriä. Alue sijaitsee Euroopan pohjoisimmassa osassa ja on hyvä esimerkki syrjäseudusta. Suomen, Ruotsin ja Norjan väliset rajat ovat Schengen-alueen sisärajoja. Pohjoiskalotin ja ohjelma-alueen Venäjän puoleisen osan välillä on huomattava elintasoero. Elintason lisäksi eroja on myös kulttuureissa, kehitystasossa ja asukastiheydessä. Ohjelma-alueella puhutaan neljää pääkieltä: suomea, ruotsia, norjaa ja venäjää. Lisäksi puhutaan eri saamen kieliä ja nenetsin kieltä. Yli 70% alueen väestöstä asuu ohjelma-alueen Venäjän puoleisessa osassa. Suurimmat asutuskeskukset sijaitsevat Venäjällä, jossa peräti 91% Murmanskin ja 73% Arkangelin alueen väestöstä asuu kaupungeissa. Norjan, Ruotsin ja Suomen suurimmat asutuskeskukset ovat huomattavasti pienempiä, sillä vain alle puolet väestöstä asuu kaupunkimaisissa kunnissa. Ohjelma-alueelle on tunnusomaista väestömäärän vähenemisestä ja syntyvyyden laskusta johtuva muuttotappio. Poismuutto kohdistuu erityisesti työikäiseen väestöön, enimmäkseen nuoriin ja hyvin koulutettuihin, jotka muuttavat työn perässä kasvukeskuksiin. Sitä vastoin Pohjois-Norjan väestön määrä on pysynyt lähes samana ja alueittain jopa noussut (Taulukko 1). Työikäisen väestön osuus vaihtelee alueittain ja on suurin Murmanskissa. Alle 15-vuotiaiden lasten määrä on suurin Pohjois- Norjassa, jossa vastaavasti vanhempien ikäryhmien osuus on pienin (Taulukko 2). Ohjelma-alueen tulotaso on huomattavasi maiden eteläosia alhaisempi ja lisäksi väestön elintasoerot ovat kasvaneet isompien keskusten hyväksi. Ohjelma-alueen työttömyysaste on korkeampi kuin maiden eteläosissa. Työttömyysaste on kuitenkin laskenut vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana (Taulukko 3). Uusien toimialojen edellyttämää työvoimaa on vaikea saada ohjelma-alueella. 6

Luonnonolot ja -varat Ilmasto vaihtelee suuresti ohjelma-alueen sisällä, siihen vaikuttavat pohjoisen sijainnin lisäksi Barentsin aluetta ympäröivät laajat merialueet (Norjanmeri, Jäämeri, Barentsinmeri, Vienanmeri sekä Perämeri) sekä Kölivuoristo Norjan ja Ruotsin rajalla. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee alueella -10 C ja -20 C:n välillä, Norjan rannikoll a on hieman lämpimämpää. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan vaihtelee +10 C ja +20 C: n välillä lukuun ottamatta Norjan pohjoisosia, missä on hieman viileämpää. Meren läheisyys leudontaa Murmanskin aluetta, leuto ilmasto vallitsee erityisesti Norjan rannikolla, johon Golf virran lämmittävä vaikutus ulottuu. Suurin osa ohjelma-alueesta kuuluu arktiseen tai subarktiseen ilmastovyöhykkeeseen. Koko ohjelma-alueelle on ominaista laajat asumattomat erämaa-alueet ja puhdas luonto. Suurin osa alueesta kuuluu viileään havumetsävyöhykkeeseen, pohjoisissa osissa on tundraa. Ilmastonmuutos ja globaali saastuminen näkyvät arktisilla alueilla varhaisessa vaiheessa, joten ne muodostavat otollisen kohteen ilmastotutkimukselle. Alue muodostaa yhden ainutlaatuisista luonnonympäristöistä maailmassa. Siellä elää lajeja, jotka ovat harvinaisia muualla. Ohjelmaalueen luonnon monimuotoisuus on eräiltä osin uhattuna, ja yksittäiset uhanalaiset lajit ja kannat tarvitsevat erityistä suojelua. Runsaimmat metsät sijaitsevat Lapissa ja Norrbottenissa sekä Murmanskin ja Arkangelin alueiden eteläosissa. Pohjoisesta sijainnista johtuen metsänkasvu on hidasta, joten puuaines on erityisen kovaa ja antaa siten lisäarvoa pohjoisen puusta valmistetuille tuotteille. Merkittävimmät kalavedet ja suotuisat kalanviljelyalueet ovat Norjan-, Barentsin- ja Vienanmerillä. Ohjelma-alueen rannikkoalueet, erityisesti Norjanmeren ja Barentsinmeren rannikot, ovat suotuisten kasvuolosuhteidensa ansiosta maailman rikkaimpia kalavesiä. Paikallisen työvoiman saannista riippuvaiset rannikon kunnat ovat menettäneet paljon työpaikkoja kalateollisuudessa tapahtuneiden rakenteellisten muutosten seurauksena. Meri- ja vuonoalueiden lisäksi ohjelma-alue on tunnettu myös järvistään ja joistaan. Erilaisia mineraali- ja malmiesiintymiä löytyy koko ohjelma-alueelta, mutta monipuolisimmat löydökset sijaitsevat Kuolan niemimaalla, mistä on löydetty tähän mennessä yli 400 erilaista mineralisaatiota tai kemiallista- tai malmiesiintymää. Esimerkiksi Murmanskin alueella on hyödynnettäviä luonnonvaroja käsittäen lähes kaikki mahdolliset kaivannaiset ja mineraalit, ja alueelta löytyy peräti 68 Mendelevin alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä esiintyvistä alkuaineesta. Kuolan niemimaa onkin koko Venäjän tärkeimpiä mineraali- ja malmialueita. Norrbottenin läänissä puolestaan on kansainvälisesti merkittäviä rautamalmiesiintymiä ja Lapissa muun muassa kultaa ja nikkeliä sisältäviä mineraaliesiintymiä. Arkangelissa ja Komin alueella on huomattavia bauksiitti- ja fluoriittiesiintymiä sekä arvokkaita timanttikenttiä. Erilaisia arvokkaita mineraaliesiintymiä on useilla alueilla Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin maakunnissa. Norjanmerellä, Barentsinmerellä sekä Nenetsian maa-alueella on runsaat öljy- ja kaasuvarat. Arktisen alueen on arvioitu sisältävän noin yhden neljäsosan maailman hyödyntämättömistä öljyvaroista. Lisääntynyt energiatoimitusten tarve asettaa valtavia haasteita ympäristön turvallisuudelle öljyn- ja kaasunporauksen, kuljetuksen ja varastoinnin osalta. Samalla tämä avaa kuitenkin runsaasti taloudellisen kasvun mahdollisuuksia koko ohjelma-alueella, jos paikalliset ja alueelliset organisaatiot onnistuvat saamaan tuleviin investointeihin liittyviä sopimuksia ja toimeksiantoja. 2.2. Elinkeinorakenne Elinkeinorakenne vaihtelee alueittain. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta kohoaa ohjelmaalueen Venäjän puoleisessa osassa jopa 50 %:iin, kun se jää Pohjoiskalotilla noin neljännekseen. Palvelusektori on Venäjän puoleisilla alueilla vielä heikosti kehittynyt. Pk- yritysten lukumäärä ohjelma-alueella on noin 130 500 (42/1000 asukasta). Pk-yritysten lukumäärä vaihtelee alueen eri osissa, osittain se selittyy erilaisilla määritelmillä ja laskentatavoilla (Taulukko 3). Vertailtaessa 7

ohjelma-alueen pk-yritysten määrää kussakin maassa olevien pk-yritysten määrään voidaan huomata, että alueelliset luvut ovat lähes samat kuin koko maassa yhteensä. Joillakin alueilla pkyrityksiä on ohjelmaan osallistuvalla alueella jopa enemmän (suhteessa asukaslukuun) kuin koko maassa yhteensä (esimerkiksi Norrbottenissa ja Finnmarkissa). Alkutuotanto Maatalouden osalta alue on ilmaston suhteen marginaalista aluetta, ja sen osuus työpaikoista on koko ajan vähenemässä. Jyrkimmin maatalouden osuus on laskenut Luoteis-Venäjällä. Metsätalouden ja -teollisuuden alalla Lapin ja Norrbottenin alueilla on varsin pitkät perinteet. Samalla ala on kasvava elinkeino myös Arkangelin alueella, vaikka suurin osa sen metsäteollisuuden tuotannosta menee jalostamattomana vientiin. Kalastus ja kalanjalostusteollisuus ovat tärkeitä elinkeinoja Pohjois-Norjan, Murmanskin sekä Arkangelin alueille. Pohjois-Norjassa on useita suuria ja keskikokoisia kalanjalostuslaitoksia, jotka käyttävät kalan jalostamisessa nykyaikaista teknologiaa. Kalatalouden rakennemuutos ja Barentsin meren laiton kalastus voivat kuitenkin aiheuttaa suurta vahinkoa alueen kalataloudelle. Paikallisten kalastusyhdyskuntien säilymisen varmistamiseksi Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän on kehitettävä yhteistyötään kalankasvatuksessa, tuotteiden valmistuksessa sekä markkinoinnissa. Porotalouden merkitys on suuri varsinkin Lapissa sekä Finnmarkin maakunnassa. Porotalous perustuu pitkälti luonnon laitumien hyödyntämiseen. Poromääriä säädellään luonnon kestokyvyn perusteella, mutta silti Pohjoiskalotin alue kärsii aika ajoin jäkälän puutteesta. Jäkälää löytyy kuitenkin runsaasti ohjelma-alueen Venäjän puoleisilta alueilta. Porotaloudella on tärkeä merkitys myös Nenetsin alueella ja Murmanskin Lovozeron alueella. Jalostus Metalliteollisuudella on suuri merkitys koko Lapin ja Norrbottenin alueen sekä tiettyjen Pohjois- Norjan osien elinkeinoalana. Murmanskin alueella tuotetaan suuria määriä nikkeliä, rautaa ja apatiittia, mutta alueen kaivosteollisuuden raaka-ainevaroista hyödynnetään vasta murto-osaa paikan päällä. Lapin, Norrbottenin, Pohjois-Norjan sekä lisääntyvässä määrin myös Venäjän puoleisten alueiden teollisuussektorin omistus sijaitsee enimmäkseen alueen ulkopuolella, jolloin myös voitot kulkeutuvat muualle. Lisäksi alueen teollisuussektori on viime vuosina käynyt läpi olennaisia rakennemuutoksia: teollisuuden työvaiheita on automatisoitu ja alan työpaikkojen määrä on laskenut (lukuun ottamatta kaivosteollisuutta), energiankäyttöä on tehostettu ympäristöä säästävämmäksi. Alueen teollisuus onkin teknologialtaan ja osaamiseltaan nykyaikaista maailmanlaajuisesti. Sitä vastoin venäläiset teollisuuslaitokset ovat jääneet uudistamatta tai korjaamatta. Energiantuotanto Vesivoimaa tuotetaan koko ohjelma-alueella Arkangelin aluetta lukuun ottamatta. Pohjois-Norjassa vesivoimalla tuotetun sähkön merkitys on suuri, sillä lähes kaikki siellä tuotetusta sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Murmanskin alueen energiantuotanto pohjautuu pitkälti ydinvoimaan. Murmanskin alueelta sähköä viedään myös Suomeen, Tromssaan, Finnmarkiin ja Venäjän puoleiseen Karjalaan. Alueen energian jakeluverkosto on kuitenkin vanha ja heikkotehoinen. Viime vuosina on vaihtoehtona esille otettu myös tuulivoima ja bioenergian käyttö. Norjan rannikolle on jo pystytty useita tuulivoimaloita, muutama myös Norrbottenin alueelle sekä Lappiin. Öljyn ja kaasun merkitys on kasvussa Norjan pohjoisosan maakunnissa ja erityisesti ohjelmassa mukanaolevilla Venäjän alueilla. Norjan ja Venäjän edut huomioon ottava yhteistyö tällä alalla on tärkeää, ja yhteistyöhön osallistuvat luonnollisesti kaikki ohjelma-alueen maat. 8

Yksityiset ja julkiset palvelut Julkiset palvelut ovat pidemmälle kehittyneitä väestörikkailla alueilla. Yleisesti ottaen ohjelmaalueen eri osien terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmät ovat paikallisesti hyvin kehittyneitä, mutta jatkuvana huolena on sosiaalipalvelujen huononeminen harvaanasutuilla alueilla. Alueella on kuitenkin käynnistetty muutamia rajat ylittävän yhteistyön hankkeita, kuten telelääketiedettä koskeva hanke, ja raja-alueiden sairaalat ovat aloittaneet yhteistyön kriisitilanteita varten. Alueella yksityisiä palveluja tarjoavien organisaatioiden omistus on yleensä asianomaisten maiden pääkaupungeissa. Muutamalla pohjoismaisella pankilla on toimipaikat myös ohjelman Venäjän puoleisella alueella. Rajat ylittävä pankkitoiminta on sujuvaa, mutta vakuutusyhtiöt ovat haluttomia myöntämään vakuutuksia rajat ylittävään toimintaan. Matkailu ja elämystoimialat ovat kasvussa Pohjoiskalotin alueella, ja ohjelmassa mukanaolevat maat ovat viime vuosina käynnistäneet tuloksellista yhteistyötä tällä alalla. Yhteistyössä ei kuitenkaan juurikaan ole mukana venäläistä ulottuvuutta, vaikka myös Murmanskin ja Arkangelin alueilta sekä Nenetsian alueelta löytyy laajoja koskemattomia erämaita, orastavia hiihtokeskuksia, urheilukalastus- ja muita virkistysmatkailumahdollisuuksia sekä idän mystiikkaa. Huolimatta siitä, että alueen matkailuinfrastruktuuri, kuljetukset, hotelli- ja muu varustus ovat vielä varsin puutteelliset, alue houkuttelee jo nyt matkailijoita erityisesti Suomesta ja Norjasta. Pohjoiskalotin alueen pienet ja keskisuuret yritykset ovat kooltaan keskimäärin pieniä, alle viiden hengen yrityksiä, jotka ovat keskittyneet isoimpiin asutuskeskuksiin. Keskeisiä toimialoja ovat puuja metallituoteteollisuus, elintarvikkeiden jalostus, matkailu, kaikki huipputeknologian alat sekä palvelut ja kauppa. Alueen taloudellisen rakenteen vuoksi laajamittaiset investoinnit ovat yleensä ulkopuolisten sijoittajien vastuulla. Maiden väliset taustaolosuhteiden erot vaikeuttavat yhteistyötä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Venäjän lainsäädäntö on suhteellisen uutta ja edelleen muutostilassa, minkä vuoksi sekä venäläisten että pohjoismaisten organisaatioiden on vaikea pysyä täysin ajan tasalla Venäjän laeista ja määräyksistä sekä siitä, miten viranomaiset niitä tulkitsevat. Yleisesti ottaen ohjelmaalueen organisaatioilla ja yrityksillä on eniten kokemusta maidensa rajat ylittävästä liiketoiminnasta. Rajat ylittävän toiminnan asiantuntemusta on kuitenkin edelleen syytä alueella kehittää. 2.3. Infrastruktuuri Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä on useita vilkkaita Schengen-rajanylityspaikkoja sekä pääosin hyvin toimivat tieyhteydet. Norjan ja Venäjän välillä on kansainvälinen rajanylityspaikka Storskogissa/Borisglebissä. Lapin ja Venäjän välillä toimii kaksi kansainvälistä rajanylityspaikkaa: Rajajooseppi/Lotta ja Kelloselkä. Virtaniemen/Jäniskosken rajanylityspaikkaa on käytetty lähinnä vain Inarin kunnan ja Petsamon alueen välisessä yhteistyössä. (Kuva 1) Ohjelma-alueen itä-länsisuuntaiset rautatieyhteydet ovat puutteelliset koko alueella, Tromssassa ja Finnmarkissa ei ole rautatietä lainkaan. Lapin ja Norrbottenin välillä on Tornio-Haaparanta - ratayhteys, mutta radalla ei ole matkustajaliikennettä. Ruotsin ja Norjan välillä on ratayhteys Narvikiin. Pohjoiskalotilta Venäjälle ei sen sijaan ole suoraa rautatieyhteyttä, joskin selvityksiä on tekeillä Murmansk-Nikkeli radan ulottamisesta Kirkkoniemeen. Luoteis-Venäjällä kaikkiaan yli 80 % kaikista kuljetuksista tapahtuu rautateitse. Käytännön yhteistyötä helpottaa se, että Suomen ja Venäjän rautateillä on sama raideleveys. Salla-Alakurtti rautatieyhteyden käytettävyyttä ja kustannustehokkuutta koskevaa selvitystä on päätetty täydentää, jotta saataisiin alkuun yhteyden rakentaminen Venäjän ja Suomen välisten rautatieverkkojen välille. Tämä puolestaan mahdollistaisi myös Barentsin kuljetuskäytävän kehittämisen. Ohjelma-alueen lentoliikenne on pääasiassa maiden sisäistä pohjois-eteläsuuntaista liikennettä, joitain poikittaisyhteyksiä on olemassa, mutta tilanne muuttuu jatkuvasti. Pohjoiskalotilta Luoteis- 9

Venäjälle suuntautuva lentoliikenne on enimmäkseen matkustajaliikennettä, mutta myös pieniä tavaramääriä toimitetaan. Ohjelma-alueelta on laivaliikenneyhteydet Perämeren, Norjan rannikon, Murmanskin, Kantalahden ja Arkangelin satamien kautta muualle maailmaan. Murmanskin kauppasataman kautta kuljetetaan huomattavia määriä Venäjän ulkomaankaupan rahdista. Kaikkien Barentsin alueen satamien merkitys korostuu tulevaisuudessa Barentsin ja Karan meren öljyn hyödyntämisessä. Pohjoinen merikäytävä (PMK) yksi EU:n merten moottoriteistä joka yhdistää toisiinsa rannikkoalueet ja edistää aluekehitystä Pohjanmeren alueella ja pohjoisella periferia-alueella. NEW-käytävä (North East West Corridor) koostuu maakuljetus- ja merikuljetusosioista, jotka Narvikin rautatie-/meriterminaali yhdistää eri kuljetusmuodot sisältäväksi ketjuksi. NEW-käytävän painopisteenä on Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan itärannikon (NAEC) välinen kauppa ja sillä pyritään tarjoamaan tälle kasvavalle markkina-alueelle kestävä yhden pysähdyksen liikenneratkaisu. (Kuva 2) Teleliikenne ja informaatioteknologia on Pohjoiskalotilla huippuluokkaa maailmanlaajuisestikin verrattuna. Tavoitteena on riittävän kaistanleveyden luominen niin, että alueen suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella sijaitsevien yritysten teleliikennetarpeet voidaan tyydyttää. Useilta Pohjois-Kalotin alueilta sekä Pohjois-Kalotin ja Luoteis-Venäjän väliltä puuttuvat itälänsisuuntaiset rajat ylittävät yhteydet. Pohjois-Norjan ja Norrbottenin välillä on tällä hetkellä rakenteilla laajakaistaverkot. Riittävän, turvallisen laajakaistaverkon rakentaminen koko ohjelmaalueelle edellyttää strategista suunnittelua ja investointeja. Matkapuhelinverkot ovat melko hyvät Murmanskin ja Arkangelin alueilla, vain harvimmin asutut alueet ovat lähettimien kantaman ulkopuolella. Internet-yhteys Murmanskiin ja Arkangeliin on erittäin hyvä, sillä se kattaa saman alueen kuin matkapuhelinverkko ja sitä voidaan käyttää matkapuhelimen avulla. Tilanne Nenetsian autonomisella alueella on hieman huonompi, sillä matkapuhelinverkko kattaa vain Narjan Marin ja sen ympäristön, muualla signaali on heikko. Lanka- ja matkapuhelujen hinnat ulkomaille ovat edelleen korkeat ohjelma-alueen Venäjän puoleisessa osassa. TV:n ja radion lisäksi Internetistä on tullut tärkeä uutiskanava. Viime vuosina onkin perustettu useita yhteisiä domaineja (esim. www.euroarctic.com), joita ylläpidetään yhteisesti ohjelma-alueen maissa. Suomen, Ruotsin ja Norjan radio- ja TV-yhtiöt tuottavat yhdessä ohjelmia saamen kielellä. Ohjelmia esitetään kyseisissä maissa joka arkipäivä. Yhteiset saamenkieliset lastenohjelmat ovat alkaneet TV:ssä syksyllä 2007, saamenkielisiä radio-ohjelmia on lähetetty jo vuosia. Radioasemat tuottavat sekä omia että yhteisiä ohjelmia, joita ne pystyvät jakamaan keskenään. 2.4. Koulutus, tutkimus ja kulttuuri Vuonna 2004 kaikista ohjelma-alueen 15 vuotta täyttäneistä 40,1 % oli suorittanut keskiasteen tutkinnon ja 19,6% korkea-asteen tutkinnon. Keskiasteen ja korkea-asteen tutkintojen osuus oli suurin Norrbottenin alueella ja pienin Nenetsiassa. (Taulukko 2) Barentsin euroarktisella alueella on jo pitkään tehty yhteistyötä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen alalla. Yhteistyö perustuu lähinnä kahdenkeskisiin sopimuksiin korkeakoulujen ja alueellisten sekä kansallisten viranomaisten välillä. Alueen korkeakoulut eroavat toisistaan huomattavasti opiskelijamäärien, koulutusohjelmien, hallintorakenteiden, omistajuuden ja toiminnan laadun suhteen. Niillä on kuitenkin sama näkemys esimerkiksi koulutussuunnitelman ja hallinnon kansainvälistämisestä, Bolognan prosessin toteuttamisesta, perifeerisesta sijainnista ja näihin 10

liittyvistä haasteista. Verkostopohjainen yhteistyö ja yhteiset kehittämistoimet ovatkin jokapäiväisen toiminnan kannalta avainasemassa. Barentsin koulutusverkosto on perustettu Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisosien kolmentoista korkeakoulun ja tieteellisen tutkimuslaitoksen välisen yhteistyön pohjalle, suunnitteilla on sen laajentaminen niin, että se kattaa kaikki alueen 31 korkeakoulua ja tutkimuslaitosta. Maantieteellisen sijaintinsa puolesta Kolarctic ENPI ohjelma-alueella on erinomaiset mahdollisuudet kehittyä alueeksi, jossa harjoitetaan rajat ylittävää yhteistyötä koulutuksen ja kulttuurin erityisasiantuntemuksen alalla. Ohjelma-alueella on jo pitkään ollut kulttuurialan yhteistyötä sekä hyvät, kattavat kulttuuripalvelut. Kaikissa kunnissa on saatavilla jonkin asteiset peruskulttuuripalvelut. Julkisten kulttuuripalvelujen lisäksi kylät ja vapaaehtoiset järjestävät ohjelma-alueella runsaasti erilaisia kulttuuritapahtumia. Alueella järjestetään korkeatasoista kulttuurialan opetusta ja koulutusta. Opiskelijat voivat esimerkiksi suorittaa taiteen maisterin tutkinnon Lapin yliopistossa, Murmanskin pedagogisessa yliopistossa sekä Luulajan teknillisen yliopiston musiikin ja median laitoksella. Ohjelma-alueen neljän kansallisuuden ja kielen tarjoaman kulttuurisen rikkauden lisäksi myös alueen kulttuuriperintö on merkittävä, sillä alueella asuvat Euroopan unionin ainoat alkuperäiskansat, eli Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaiset sekä nenetsit Venäjällä. Saamelaisia on noin 79.000, mukaan lukien myös ohjelma-alueen ulkopuolella asuvat, Nenetsian autonomisella alueella asuvia nenetsejä noin 7.200. Molemmat alkuperäiskansat olivat olemassa jo paljon ennen nykyisiä valtioita. Alkuperäiskansojen kieli, kulttuuri ja kaupankäynnin perinteet, niiden asema alkuperäiskansoina ja vähemmistöinä kaikissa ohjelma-alueen maissa sekä alkuperäisyyden ulottuvuus ja aktiivinen osallistuminen ovat luonteva ja tarpeellinen osa rajat ylittävää yhteistyötä. 2.5. Ympäristö ja luonto Ohjelma-alue on maailman arktisten alueiden tiheimmin asuttua aluetta. Alueella sijaitsevat Euroopan viimeiset, lähes koskemattomat luontoalueet, mutta siellä on myös paljon pahasti saastuneita alueita. Ankarista ja karuista olosuhteista johtuen ympäristö on erittäin altis saasteiden vaikutuksille, koska sen luontainen puhdistautumiskyky on vähäinen. Alueen laajuuden, asutuksen vähäisyyden ja teollisuuden keskittyneisyyden vuoksi ihmisten toiminnan aiheuttamat paineet ovat kuitenkin kohdistuneet suhteellisen pienille alueille. Ohjelma-alueen nykyiset ja suunnitteilla olevat, maalla ja merellä tapahtuvat öljyn- ja kaasuntuotannon kehittämistoimenpiteet asettavat erityisiä vaatimuksia kriisivalmiudelle meri- ja rannikkoalueiden ympäristön suojelemiseksi. LNG kaasun tuotanto ja kuljetus Hammerfestista Euroopan markkinoille alkoi lokakuussa 2007. Tämä on ensimmäinen teollinen kaasututkimus Barentsinmerellä. Pohjoiskalotin luontoon kohdistuu suurin paine Perämeren rannikolla, jossa sijaitsevat myös suurimmat teollisuuslaitokset. Huonosti puhdistetut teollisuuden jätevedet, joita päästetään valumaan jokiin Venäjällä, lisäävät arktisten vesien kemikaalipitoisuuksia ja pysyvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamaa saastumista. Euroopan arktisia vesiä saastuttavat myös pitkän matkan merikuljetukset. Happamoitumisen aiheuttamat ongelmat ovat vähenemässä, sillä Barentsin euroarktisen alueen järvet osoittavat alueellisesti selviä toipumisen merkkejä. Arktisten alueiden ympäristön seuranta- ja arviointiohjelma (AMAP) julkaisee säännöllisesti ympäristöselvityksiä, joissa selvitetään myös ohjelma-alueen tilaa. Porojen liikalaidunnus kuluttaa kasvillisuutta Lapissa ja Finnmarkissa. Arkangelin ja Murmanskin ympäristöongelmat ovat laajalti seurausta taloudellisesta toiminnasta ja tuotannon rakenteista, joiden kehittämisessä ympäristökysymykset ovat jääneet huomioimatta. Nykyään tilannetta on vähitellen pystytty parantamaan viranomaisten, ympäristönsuojeluorganisaatioiden ja teollisuusyritysten toteuttamilla toimenpiteillä, jotka on 11

tähdätty yritysten modernisointiin sekä ilmaa ja vesistöjä saastuttavien teollisuuspäästöjen vähentämiseen. Radioaktiivisten jätteiden säilytyspaikkojen kunto aiheuttaa jonkin verran huolta, tosin Murmanskin alueella viranomaiset kiinnittävät tähän ongelmaan paljon huomiota. Jätevesien riittämätön käsittely ja siitä johtuva heikko juomaveden laatu vaativat suurempaa huomiota, sillä suurin osa sairauksista aiheutuu epäterveellisestä juomavedestä. Ongelmat ovat keskittyneet tietyille teollisuusalueille, jotka ovat samalla myös väestökeskittymiä muutoin suhteellisen harvaan asutulla alueella. Erityisesti näillä alueilla vesihuollon infrastruktuurin kehittämistarve on suuri. Jotta biologisen monimuotoisuuden katoamista voitaisiin vähentää, huomio on suunnattava katoamista aiheuttaviin syihin. Erittäin tärkeää on luonnonvarojen ekologisen käytön turvaaminen maa- ja metsätaloudessa sekä kalastuksessa. Uhanlaista ja herkkää monimuotoisuutta on suojeltava ja mahdollisuuksien mukaan uudistettava. Erityisen tärkeää on suojella sellaisia uhanalaisia ja herkkiä luontotyyppejä ja kulttuurimaisemia, jotka sisältyvät kansainvälisen ympäristöjärjestön (IUCN) uhanalaisten eläin- ja kasvilajien punaiseen listaan. Rajojen poikki kulkevat vesistöalueet ovat erityisesti merkittäviä. Näistä tärkeimmät Pohjoiskalotin ja Venäjän välillä ovat Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöalueet, joilla jo edellisellä ohjelmakaudella oli INTERREG- ja Tacis-hankkeita. Ympäristön tilan tarkkailu ja parantaminen erityisesti näillä vesistöalueilla vaatii rajat ylittävää yhteistyötä. Ilmastomuutokseen reagoimalla pyritään laskemaan kasvihuonekaasujen määrää tasolle, joka ei aiheuta haitallisia ei-luonnonmukaisia ilmastomuutoksia. Tämä toteutetaan esimerkiksi edistämällä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. 3. AIKAISEMMAT KOKEMUKSET, NYKYISET STRATEGIAT JA TOIMINTAPOLITIIKAT 3.1. Edellisistä rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista saadut kokemukset Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän alueiden välillä on toteutettu EU-ohjelmia vuodesta 1996 lähtien. Vuosien 1996 ja 1999 välisenä aikana toteutettiin Barents II A ohjelma, jonka rahoituskehys oli 36 miljoonaa euroa, sekä INTERREG III A Pohjoinen ohjelmaan kuuluva Kolarctic 2000-2006 ohjelma, jonka rahoituskehys oli 61,5 miljoonaa euroa. INTERREG III A Pohjoinen 2000-2004 ohjelma koostui kolmesta alaohjelmasta: Kolarctic, Pohjois-Kalotti ja Sápmi. Venäjän osallistumista rajat ylittävään yhteistyöhön on rahoitettu Tacis- ohjelmasta jo vuodesta 1996 lähtien. Vuodesta 1996 vuoteen 2003 rahoitus Tacis CBC Small Project Facility- ohjelmasta venäläisille projekteille on ollut noin 25 miljoonaa euroa. Venäjällä on tuona aikana toteutettu kaikkiaan 134 projektia, joista Murmanskin alueella 14 ja Arkangelin alueella 7 projektia. Vuosina 2004-2006 toteutetut Naapuruusohjelmat edustivat uudenlaista lähestymistapaa. Aikaisempi Kolarctic-ohjelma muutettiin Kolarctic-Naapuruusohjelmaksi, jota toteutettiin vuosina 2004-2006. Suurin muutos oli se, että EU:n rahoitusta oli tarjolla myös venäläiselle kumppanille Tacis CBC ohjelman kautta. Yhteishankkeille oli käytössä yksi haku- ja valintamenettely, mutta kuitenkin tehtiin kaksi EU-rahoitusta koskevaa päätöstä joista toisen teki ohjelman suomalainen hallintoviranomainen INTERREG-varoista ja toisen Euroopan unionin Venäjän edustusto Tacis CBC varoista. Kolarctic Naapuruusohjelmassa TACIS- rahoitusta voitiin käyttää Venäjän ja Norjan kahdenvälisten hankkeiden rahoittamiseen. INTERREG III A Pohjoinen ohjelmasta tehtiin vuoden 2003 aikana väliarviointi, joka päivitettiin syksyllä 2005. Yhteenvetona Kolarctic-alaohjelmasta todettiin, että se vahvisti Euroopan unionin/euroopan talousalueen ja Venäjän välisen yhteistyön perustaa. Yhteistyö lujittui useilla eri 12

aloilla ja näin syntynyttä mallia voidaan pitää asteittain vakiintuvana. Yhteistyö on myös yhdenmukaistunut ja vakiintunut siinä mielessä, että eri alueita edustavat yhteistyökumppanit toimivat samojen vaatimusten mukaisesti. Yhdeksi tärkeäksi asiaksi nähtiin sen varmistaminen, että Venäjällä ymmärretään Interreg-ohjelmien kriteerit ja muodollisuudet entistä paremmin. Arvioijat huomauttivat lisäksi, että seuraavan ohjelman kannalta merkittävänä haasteena on sopivien indikaattorien kehittäminen pehmeiden tavoitteiden mittaamista varten, sillä vain tällä tavoin näihin tavoitteisiin voidaan kiinnittää enemmän huomiota tuloksia arvioitaessa. Indikaattorijärjestelmää on lisäksi yksinkertaistettava, tietokannan on oltava käytettävissä jo ennen ohjelman alkua ja huomiota on kiinnitettävä etenkin siihen syötettyjen tietojen laatuun. Kolarctic Naapuruusohjelmassa oli kolme toimintalinjaa: Yritysyhteistyö, Osaaminen ja hyvinvointi ja Ohjelma-alueen sisäinen toimivuus. Vuosina 2004-2006 järjestettiin kolme yhteistä Interreg-Tacis hakukierrosta. Hakukierroksilla sisään jätettiin yhteensä 41 Tacis-rahoituksen sisältävää hakemusta, joista Kolarctic- Naapuruusohjelman valintakomitea hyväksyi 19. Suurin osa hankkeista (9) on rahoitettu osaamisen ja hyvinvoinnin toimintalinjasta ja niistä useimmat kuuluvat kulttuurin ja hyvinvoinnin toimenpidekokonaisuuteen. Interreg-Tacis- rahoituksen päähakijat ovat yleensä olleet julkisia organisaatioita, kuten koulutustai tutkimuslaitoksia, kuntia tai valtion organisaatioita. 19 hankkeesta 16:ssa oli päähakijana suomalainen ja kahdessa ruotsalainen organisaatio. Yhdessä hankkeessa venäläinen hakija toimi Tacis-rahoituksen päähakijana. 19 hankkeesta yhteensä 11 oli kahdenvälisiä (10 Suomen ja Venäjän välisiä ja 1 Ruotsin ja Venäjän välinen) ja 8 monenvälisiä (4 Suomen, Ruotsin ja Venäjän välisiä, 3 Suomen, Norjan ja Venäjän välisiä ja 1 Ruotsin, Venäjän, Norjan ja Suomen välinen). Venäjän ja Norjan välisiä Tacis- hankkeita ei ohjelmasta rahoitettu monien käytäntöihin ja rakenteisiin liittyvien ongelmien vuoksi. Interreg IIIA Pohjoinen- ohjelman Kolarctic alaohjelmasta (Kolarctic Naapuruusohjelmasta) rahoitettiin kaikkiaan 161 hanketta, määrään sisältyy myös aikaisemmin mainitut 19 Interreg-Tacis yhteishanketta. Norjalainen kumppani osallistui 84 hankkeeseen, näistä 40 oli kahdenvälisiä venäläisten ja norjalaisten partnereiden välisiä projekteja. Rajat ylittävästä yhteistyöstä viime vuosina saadut kokemukset otettiin huomioon ENPI CBC ohjelmaa laadittaessa. Ohjelmalla voidaan rakentaa tuloksekasta yhteistyötä ja ajaa yhteistä etua, hyödyntäen aikaisempia kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja saavutuksia. Kumppanit ovat tottuneita toimimaan yhdessä yhteisissä hankevalinta- ja päätöksentekoprosesseissa siitä huolimatta, että edellisessä Naapuruusohjelmassa eri rahoituslähteiden (INTERREG ja Tacis) yhdistämisessä oli hieman vaikeuksia. 3.2. Yhteensopivuus nykyisten strategioiden ja politiikkojen kanssa Yhteensopivuus olemassa olevien strategioiden ja politiikkojen kanssa on Kolarctic ENPI CBCohjelmalle tärkeää. Tiedonvaihto ja tietoisuus muiden aloitteiden tukemista toimenpiteistä ovat varmistettava päällekkäisyyksien välttämiseksi. Lissabonin strategia on Euroopan unionin toiminta- ja kehityssuunnitelma, jonka Eurooppaneuvosto esitteli Lissabonissa maaliskuussa 2000. Vuonna 2005 komissio käynnisti uuden alun Lissabonin strategialle keskittämällä Euroopan unionin pyrkimykset kahteen päätehtävään: kestävän kasvun lisäämiseen ja uusien, parempien työpaikkojen luomiseen. Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin kumppanuuden tavoitteena on nykyaikaistaa EU:n taloutta ja siten varmistaa, että ainutkertainen yhteiskuntamallimme säilyy yhä globaalimmilla markkinoilla, teknologian muuttuessa, ympäristöpaineitten alla ja väestön ikääntyessä. Strategiaa on tarkasteltava myös laajemmassa asiayhteydessä eli suhteessa siihen kestävän kehityksen vaatimukseen, joka meidän on täytettävä vaarantamatta kuitenkaan tulevien sukupolvien kykyä vastata omiin tarpeisiinsa. 13

Komissio on esittänyt vuosia 2007-2013 koskevia strategisia suuntaviivoja, joilla pyritään linjaamaan koheesiopolitiikka sekä maaseudun kehittämistä koskeva politiikka tiiviisti Lissabonin toimintasuunnitelmaan niin, että kansallisissa ja alueellisissa toimintaohjelmissa otetaan huomioon asetetut prioriteetit. Göteborgin kestävän kehityksen strategiassa on kyse siitä, miten EU voi tehokkaammin toteuttaa pitkäaikaisia sitoumuksiaan kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseksi. Siinä korostetaan maailmanlaajuisen yhteisvastuullisuuden ja toiminnan tehostamisen tarpeellisuutta EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, mukaan lukien ne nopeasti kehittyvät maat, joilla on merkittävä vaikutus maailman kestävään kehitykseen. EU:n kestävän kehityksen strategia ja kasvun ja työpaikkojen lisäämiseen tähtäävä Lissabonin strategia täydentävät toisiaan. Kestävän kehityksen strategia liittyy ensisijaisesti elämänlaatuun, sukupolvien sisäiseen ja niiden väliseen tasa-arvoisuuteen ja kaikkien politiikan alojen keskinäiseen johdonmukaisuuteen, mukaan lukien ulkoiset näkökohdat. Siinä otetaan huomioon talouskehitys helpottamalla siirtymistä kestävämpään yhteiskuntaan. Lissabonin strategia on tärkeä osa kestävän kehityksen laajaa tavoitetta, ja siinä keskitytään ennen kaikkea toimiin ja toimenpiteisiin, joilla lisätään kilpailukykyä ja talouskasvua sekä edistetään uusien työpaikkojen luomista. EU:n strateginen kumppanuus Venäjän kanssa Venäjä on EU:n suurin naapuri, joka on unionin vuoden 2004 laajentumisen jälkeen nyt entistäkin lähempänä. EU:n päätavoitteena on rakentaa Venäjän kanssa vahva strateginen kumppanuus, joka perustuu keskinäisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin, joihin molemmat osapuolet ovat sitoutuneet eri kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa, Eurooppa-neuvostossa ja ETYJissä, sekä keskinäiseen kahdenväliseen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen. Näihin etuihin ja arvoihin kuuluvat muun muassa ja erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien, lain ja markkinatalouden periaatteet. EU:n ja Venäjän harjoittaman laajan yhteistyön piiriin kuuluvat jo nyt muun muassa turvallisuus, kansainväliset asiat ja pehmeät turvallisuusuhkat, jotka koskevat esimerkiksi oikeus- ja sisäasioita, ympäristöä ja ydinturvallisuutta. 1. joulukuuta 1997 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka alkuvaiheessa on voimassa 10 vuotta, muodostaa kahdenvälisen perustan EU:n ja Venäjän välisille suhteille. Parhaillaan neuvotellaan uuden puitesopimuksen solmimisesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tilalle. Venäjää koskeva ENPI strategia-asiakirja 2007-2013 EU:n päätavoitteena Venäjällä on federaation poliittisen ja taloudellisen vakauden turvaaminen, vakaan energiantuotannon ylläpitäminen ja yhteistyön edistäminen oikeus- ja sisäasioiden, ympäristön ja ydinturvallisuuden aloilla. Näin EU pystyy torjumaan niin sanottuja pehmeitä turvallisuusuhkia sekä lisäämään yhteistyötä Venäjän kanssa Etelä-Kaukasuksella ja läntisissä uusissa itsenäisissä valtioissa. Siten voidaan edistää Itsenäisten Valtioiden Yhteisön geopoliittista vakautta, mukaan lukien niin sanottujen jäätyneiden konfliktien ratkaisu. EU:n yhteistyö Venäjän kanssa käsittää strategisen kumppanuuden, joka kattaa seuraavat neljä yhteistyön toimialaa: taloudellinen yhteistyö, vapautta, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskeva yhteistoiminta, ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä yhteistoiminta sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyö kulttuuriset näkökulmat mukaan lukien. Strategia-asiakirjassa lähdetään liikkeelle siitä, että yhteistyön toimialat, jotka määrittävät EU:n Venäjän federaatioon nähden harjoittamaa politiikkaa, EU:n laajempaa naapuruuspolitiikkaa, EU:n turvallisuusstrategiaa ja sen kehittämistavoitteita, vahvistavat toisiaan ja muodostavat yhdessä vankan, yhdenmukaisen lähestymistavan Venäjään päin. 14

Norjan ja EU:n välinen suhde Norja (sekä Islanti ja Liechtenstein) ovat ETA-sopimuksen nojalla osa EU:n sisämarkkinoita. Norja on soveltuvin osin sitoutunut toteuttamaan kaikkea EU:n lainsäädäntöä. Norja on myös allekirjoittanut Schengen-sopimuksen ja osallistuu muun muassa yhteistä passintarkastusta ja rajavalvontaa koskevaan yhteistyöhön EU:n vapauden, oikeuden ja turvallisuuden yhteistyön toimialalla. Norja osallistuu myös tasaveroisena useisiin EU-ohjelmiin ja aloitteisiin esimerkiksi tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla. ETA:n rahoitusjärjestelmien kautta, joiden tavoitteena on vähentää sosiaalisia ja taloudellisia kehityseroja Euroopan talousalueella, Norja maksaa 12 uudelle jäsenvaltiolle yli miljardi euroa viiden vuoden aikana. Pohjoinen ulottuvuus Pohjoinen ulottuvuus on vuoropuhelun ja yhteistyön väline, jossa ovat mukana Euroopan unioni, Venäjä, Norja ja Islanti. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa 1 painopiste on yhä enemmän Luoteis-Venäjällä ja siinä, mitä haasteita ja mahdollisuuksia siihen liittyy koko pohjoisen ulottuvuuden alueen kannalta. Tässä yhteydessä pohjoista ulottuvuutta voidaan pitää EU:n ja Venäjän yhteistyön toimialojen alueellisena ilmentymänä, johon aluetta koskevien asioiden osalta osallistuvat täysimittaisesti myös Islanti ja Norja. Pohjoinen ulottuvuus tukee alueellista ja valtiollista rajat ylittävää yhteistyötä yhtenä alueellista kehitystä edistävänä välineenä. Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tapahtuvaa vuoropuhelua ja yhteistyötä varten on määritelty ensisijaiset toiminnanalat: taloudellinen yhteistyö; vapaus, oikeus ja turvallisuus; ulkoinen turvallisuus; tutkimus, koulutus ja kulttuuri; ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat sekä yhteiskunnallinen hyvinvointi ja terveydenhuolto. Pohjoisen ulottuvuuden piiriin kuuluvia toimenpiteitä suorittavat eri toimijat ja niihin saadaan tukea muun muassa nykyisistä ja tulevista Euroopan unionin rahoitusvälineistä ja ohjelmista, kansallisista budjeteista, kansainvälisiltä aluejärjestöiltä, kansainvälisiltä rahalaitoksilta, alue- ja paikallistason julkisilta organisaatioilta ja muilta julkisilta tahoilta. Pohjoisen ulottuvuuden tärkein ja konkreettisin saavutus on ympäristökumppanuus. Pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä korostetut näkökulmat ja näkökohdat on otettu huomioon ENPI CBC 2007-2013 -strategiassa. ENPI CBC 2007-2013 ohjelmissa pyritään mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan synergiaetuja pohjoisen ulottuvuuden politiikan kanssa. Tämä on erityisen tärkeää pohjoisen ulottuvuuden prioriteettialueiden osalta, jotka vastaavat jossain määrin ENPI CBC strategian ja tiettyjen ENPI CBC ohjelmien yleisiä tavoitteita. Kolarctic-ohjelmaa voidaan pitää pohjoisen ulottuvuuden ilmentymänä. Barents-yhteistyön tavoitteena on tukea ja edistää yhteistyötä ja kehitystä Barentsin alueella. Barentsin alueen euroarktinen neuvosto ja Barentsin alueneuvosto perustettiin vuonna 1993 järjestetyssä ulkoministerien tapaamisessa, jossa allekirjoitettiin Kirkkoniemen julistus. Barentsin alueneuvoston jäsenalueita ovat Arkangeli, Murmansk, Karjala, Nenetsia ja Komi Venäjältä, Finnmark, Nordland ja Tromssa Norjasta, Västerbotten Ruotsista, sekä Lappi, Kainuu ja Pohjois- Pohjanmaa Suomesta. Yhteistyön käynnistymisen jälkeen on perustettu useita työryhmiä, joissa on edustajia kaikista Barentsin alueen maista ja sen osista. 1 Pohjoisen ulottuvuuden puiteasiakirja, 24. marraskuuta 2006 15

Barents-yhteistyön puitteissa on vuodesta 1994 pyritty edistämään yhteishankkeiden rahoitusta. Barents-yhteistyö on osoittautunut tehokkaaksi hautomoksi hankkeille, joita on kehitetty rahoitettavaksi Kolarctic Naapuruusohjelmasta. Barentsin alueneuvoston Barents 2010-hankkeessa painopiste on ollut alakohtaisissa ohjelmissa, joissa pääpaino on alueen luonnonvaroissa ja jotka liittyvät niitä lähellä oleviin toimialoihin. Useat työryhmät, joissa on jäseniä jokaisesta Barentsin alueen osasta, ovat laatineet alaansa koskevia yhteisiä strategioita ja toimenpiteitä. Suunnitelmat ovat nyt toteutettavissa käytännön toimenpiteiden kautta tulevassa Barents 2010+ -hankkeessa. Hankkeiden pohjalta toteutetaan useiden ENPI CBC ohjelmien kannalta olennaisia toimenpiteitä ja kumppanuuksia. Kansainvälinen Barentsin sihteeristö perustettiin tammikuussa 2008. Arktinen neuvosto on hallitusten välinen foorumi, jolla käsitellään arktisten alueiden valtioiden yhteisiä huolia ja haasteita. Näitä valtioita ovat Kanada, Tanska (Grönlanti ja Farö mukaan lukien), Suomi, Islanti, Norja, Venäjän federaatio, Ruotsi sekä Yhdysvallat. Neuvosto on ainutlaatuinen kansallisten hallitusten ja alkuperäiskansojen välinen yhteistyöfoorumi. Kuudella kansainvälisellä järjestöllä, jotka edustavat useita arktisen alueen alkuperäiskansoja, on arktisessa neuvostossa pysyvän jäsenen asema. Arktisen neuvoston asialistalla avainasemassa ovat ympäristön seuranta ja arviointi. Neuvoston toiminta kannustaa jatkuvaan vuoropuheluun tiedemiesten, politiikan suunnittelijoiden, arktisen alueen asukkaiden ja poliittisten päätöksentekijöiden välillä. Ympäristön seuranta ja arviointi sekä ilmastonmuutoksen alueen asukkaisiin kohdistuvien vaikutusten tarkkailu perustuvat neuvoston puitteissa tehtyyn tieteelliseen työhön, jossa otetaan huomioon myös alkuperäiskansojen perinteinen tietämys. Arktisen Neuvoston vahvistamiseksi Tromssaan, Norjaan, on perustettu kansainvälinen sihteeristö. Se toimii vähintään vuoteen 2013 saakka (Norjan, Tanskan ja Ruotsin puheenjohtajakaudet). Kahdenväliset yhteistyösopimukset Pohjois-Kalotin ja Venäjän alueiden välillä Lähes kaikilla ohjelma-alueeseen kuuluvilla Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueilla on pitkä kokemus yhteistyön suuntaamista koskevista, jopa sektorikohtaisista, sopimuksista. 3.3. Yhteensopivuus muiden ohjelmien kanssa Kolarctic ENPI CBC ohjelmassa yhteistyö nykyisten ja tulevien kansallisten sekä kansainvälisten EU-rahoitteisten tai kansallisesti rahoitettavien ohjelmien kanssa on hyvin tärkeää, päällekkäisyyksiä on vältettävä ja kunkin ohjelman tavoitteita on tuettava tehokkaasti. Karelia ENPI CBC ohjelman yleisenä tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä ohjelma-alueen strategisesti tärkeillä toimialoilla ja tarjota edellytyksiä käytännön yhteistyölle. Ohjelma-alueeseen kuuluvat Suomesta Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Pohjanmaa sekä Venäjältä Karjalan tasavalta. Kaakkois-Suomi-Venäjä ENPI CBC ohjelman strategisena tavoitteena on ohjelma-alueen edistäminen yhtenäisenä talousvyöhykkeenä sekä liikenteen ja logistiikan keskuksena niin, että alueen kilpailukykyä ja asemaa investointikohteena voidaan vahvistaa. Ohjelma-alue käsittää Suomesta kolme aluetta (Etelä-Karjala, Kymenlaakso ja Etelä-Savo) ja Venäjältä kaksi aluetta (Pietari ja Leningradin alue). INTERREG IV A Pohjoinen ohjelmaan kuuluu alueita Ruotsista, Suomesta ja Norjasta. Ohjelmaan sisältyy Sápmi-alaohjelma, jonka tukikelpoinen alue eroaa jonkin verran muun ohjelman alueesta. Pohjoinen-ohjelmassa Ruotsin tukikelpoisia alueita ovat Norrbottenin lääni ja Skellefteån, Sorselen, Malån ja Norsjön kunnat Västerbottenin läänistä. Suomesta alaohjelmaan kuuluvat Lappi sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa ja Norjasta Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin 16

läänit. Sápmi-alaohjelmassa Ruotsin tukikelpoisia alueita ovat Norrbottenin, Västerbottenin, Jämtlannin läänit sekä osa Taalainmaan läänistä (Idren saamelaiskylän alue). Suomesta alaohjelmaan kuuluvat Lappi, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa sekä Norjasta Finnmarkin, Tromssan, Nordlandin, Nordin ja Sörtröndelagin läänit sekä osa Hedmarkin kuntaa. Pohjoinen-ohjelmassa toteutettavien toimien tulee keskittyä talouselämän, tutkimuksen, kehityksen ja koulutuksen, alueellisen toiminnallisuuden ja identiteetin edistämiseen. Sápmi-alaohjelmassa painotetaan rajatonta kehitystä. ENPI-ohjelman toimenpiteet täydentävät INTERREG IV A Pohjoinen ohjelman sekä Sápmi-alaohjelman toimenpiteitä Venäjä-ulottuvuudella. INTERREG IV A Bothnia-Atlantica ohjelmassa tuetaan itä-länsi ulottuvuutta ja täydennetään pitkän tähtäimen yhdentymistä ja yhteistyötä Bothnia-Atlantica ohjelma-alueella kasvun ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Ohjelma-alueeseen kuuluu alueita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta (Suomesta Keski-Pohjanmaa, Satakunta ja Pohjanmaa, Ruotsista Västerbottenin ja Västernorrlandin läänit sekä Nordanstigin kunta ja Norjasta Nordlandin lääni). Itämeren alueen ohjelman 2007-2013 strategisena tavoitteena on Itämeren alueen kilpailukyvyn, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen yhdistämällä mahdollisuuksia yli hallinnollisten rajojen. Ohjelma-alueeseen kuuluu koko Tanska, Viro, Suomi, Latvia, Liettua, Puola ja Ruotsi sekä osa Saksaa (Berliinin, Brandenburgin, Bremenin, Hampurin, Mecklenburg-Vorpommernin, Schleswig-Holsteinin ja Niedersachsenin osavaltiot). Kumppanuusmaiden tukikelpoisia alueita ovat muun muassa Valko-Venäjä (neljä aluetta: Minsk, Grodno, Brest ja Vitebsk), Norja (koko maa) ja Venäjä (Pietari, Leningradin alue, Karjalan tasavalta, sekä Kaliningradin, Murmanskin, Novgorodin ja Pskovin alueet). Barentsin aluetta koskevia projekteja odotetaan haettavan (mukaan lukien yhteistyö Arkangelin alueen, Komin tasavallan ja Nenetsin autonomisen alueen kanssa). Pohjoisen periferian ohjelman tavoitteena on auttaa Euroopan pohjoisen laidan perifeerisia ja syrjäisiä yhteisöjä kehittämään taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä toimintaedellytyksiään. Tavoite saavutetaan tukemalla innovaatioita, yritysten kilpailukykyä, saavutettavuutta, yhteisöjen ja luonnonvarojen kestävää kehitystä sekä kulttuuriperintöä. Ohjelman tavoitteet on rakennettu kahteen toimintalinjaan: 1) innovaatioiden ja kilpailukyvyn edistäminen syrjäisillä ja perifeerisilla alueilla ja 2) luonnonvarojen ja yhteisöjen edellytysten kestävä kehitys. Pohjoisen periferian ohjelman tukikelpoinen alue käsittää alueita sekä EU:sta että sen ulkopuolisista valtioista. EUmaista tukikelpoisia alueita on Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa ja EU:n ulkopuolisista maista Norjassa, Färsaarilla, Islannissa ja Grönlannissa. EU:n rakennerahasto tavoite 2 ohjelmat Suomessa ja Ruotsissa ovat kansallisia rakennerahasto-ohjelmia, joiden tavoitteena on vahvistaa alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä EU:n jäsenvaltioissa. Ohjelmien puitteissa on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus toteuttaa myös kansainvälisiä toimenpiteitä. Ruotsin Ylä-Norrlannin alueellinen kilpailukyky ja työllisyystavoite rakennerahasto-ohjelma kattaa Norrbottenin ja Västerbottenin läänit. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa alueen kilpailukykyä ja asemaa innovatiivisena, menestyvänä Euroopan alueena ja siten edistää pitkän tähtäimen kestävää kasvua. Ohjelman kaksi toimintalinjaa ovat Innovaatiot ja uudistus ja Saavutettavuus. Ensimmäisen toimintalinjan tavoitteena on alueellisen kilpailukyvyn vahvistaminen tarjoamalla hyväksyttävät edellytykset yrittäjyydelle, uusille yrityksille ja innovaatioille. Saavutettavuustoimintalinjan tavoitteena on muodostaa kestävä liikennejärjestelmä, joka edistää liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja on yhdenmukainen sen työn kanssa, jota Euroopan unionissa tehdään Euroopan laajuisen liikenneverkon ja kansainvälisten liikennekäytävien kehittämiseksi. Tavoitteena on myös erittäin vuorovaikutuksellisen, kestävän IT-infrastruktuurin luominen, joka parantaa elämänlaatua ja lisää alueen kilpailukykyä. 17

Pohjois-Suomen alueellinen kilpailukyky ja työllisyys rakennerahasto-ohjelmaan kuuluvat Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Lappi. Ohjelman strategiana on innovaatiokilpailukyvyn lisääminen, yritysten kasvun edistäminen sekä alueen saavutettavuuden parantaminen ja vetovoimatekijöiden vahvistaminen. Ohjelman tavoitteena on parantaa Pohjois-Suomen mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa kansainvälisessä ja kansallisessa kilpailussa sekä vastata elinkeinoelämän rakennemuutokseen. Ohjelmalla pyritään myös hallitsemaan tulossa olevia väestörakenteen muutoksia ja väestön alueellista eriytymistä. Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyö Suomen ja Venäjän välisen lähialueyhteistyön ensisijainen kohde on Luoteis-Venäjä, erityisesti Pietarin kaupunki, Leningradin alue, Karjalan tasavalta ja Murmanskin alue. Yhteistyö perustuu Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1992 allekirjoitettuun lähialueyhteistyötä koskevaan sopimukseen. Suomen valtion rahoitusta on jaettu erityisesti ympäristöön, maanviljelyyn ja metsäteollisuuteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon, taloudelliseen kehitykseen, juridiikkaan, kuljetuksiin ja liikenneyhteyksiin, energiaan, ydinvoima- ja säteilyturvallisuuteen, kansalaisyhteiskuntaan sekä koulutukseen ja harjoitteluun liittyville projekteille. Kolarctic ENPI CBC-ohjelman ja Suomen lähialueyhteistyön välinen koordinaatio on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Näillä kahdella instrumentilla on hyvä mahdollisuus täydentää toisiaan ja siten luoda laajempia, selkeitä vaikutuksia omaavia kehittämiskokonaisuuksia. Consequently, säännöllistä tiedonvaihtoa ohjelmien hallinto-organisaatioiden välillä jatketaan. Norjan valtion High North - Strategia Joulukuussa 2006 Norjan hallitus käynnisti kansallisen High North strategian, jolla on kansainvälisesti kunnianhimoiset tavoitteet. Kokonaistavoitteena on pohjoisen alueen kestävän kasvun ja kehityksen edistäminen. Norjan High North politiikassa pyritään myös hyödyntämään mahdollisuuksia laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön luonnonvarojen käytön, ympäristönhoidon ja tutkimuksen aloilla solmimalla kiinteämpiä yhteyksiä Norjan pohjoisiin naapureihin sekä venäläisiin, eurooppalaisiin, kanadalaisiin ja amerikkalaisiin kumppaneihin. Kahdenvälinen yhteistyö Norjan ja Venäjän välillä Norja-Venäjä naapuruusalueyhteistyö on keskittynyt Barentsin alueelle, erityisesti Murmanskin ja Arkangelin alueille. Norjan rahoittamia yhteistyöhankkeita voidaan toteuttaa useilla eri aloilla, alkaen tuesta kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen, ympäristön suojeluun (ml. ydinvoimaturvallisuus), koulutukseen ja tutkimukseen, terveyteen ja sosiaalihuoltoon, energiaan ja teolliseen kehittymiseen sekä luonnonresurssien kestävään kehittymiseen. Rajat ylittävää yhteistyötä kuvaavat laaja-alaiset yhteydet ihmisten välillä ja ruohonjuuritason yhteistyö. Kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin ja Venäjän välillä Ruotsin ja Venäjän naapuruusalueyhteistyö on keskittynyt luoteis-venäjälle, erityisesti Pietarin kaupunkiin, Leningradin alueelle ja Kaliningradin alueelle. Eniten rahoitusta on suunnattu ympäristöalalle (jäteveden käsittelylaitoksiin, energiatehokkuuteen ja ydinvoimaturvallisuuteen) mutta myös kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, sosiaali- ja terveyssektoriin, juridiikkaan ja kansalaisjärjestöjen väliseen yhteistyöhön. Tulevina vuosina rahoitusta on saatavissa pääasiassa ympäristö- ja ydinturvallisuushankkeille sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämisen tukemiseen esim. Pohjois-Kaukasuksella. Suomen aluekehitysohjelmat Suomen aluekehitysohjelmat perustuvat aluekehityslakiin. Ohjelmissa on otettu huomioon kunkin alueen kehittämisen päätavoitteet. Ohjelmien valmistelusta ja toteuttamisesta vastaavat eri alueiden maakuntaliitot. Kolarctic ENPI CBC ohjelman laatimisvaiheessa on otettu huomioon Lapin aluekehitysohjelman pääsuuntaviivat. 18

Norjassa aluekehitysasiat on hajautettu lääninhallituksille. Useat kumppaniorganisaatiot työskentelevät yhdessä aluekehitysohjelman kautta alue- ja paikallistason kehityksen edistämiseksi. Innovation Norway myöntää tukia ja lainoja investointeja varten. Norjan Barentsin sihteeristö hallinnoi Barents-yhteistyössä hankkeille myönnettävää tukea. Ruotsi, kansallinen aluekehitys Ruotsissa yleisvastuu aluekehittämisestä, sisältäen aluekehitysohjelmien kirjoittamisen, on lääninhallituksilla sekä itsehallinnollisilla ja kunnallisilla yhteystyöelimillä. Kehittämisohjelma toimii sateenvarjona muille kehittämisohjelmille, kuten EU-rakennerahastoille. Läänit tekevät suunnitelmat investoinneille ja ympäristön kehittämiselle. Kansallinen Kilpailukyky- ja työllisyysstrategia toimii perustana aluekehitysohjelmille. 4. SWOT-ANALYYSI SWOT-analyysissa on tunnistettu ohjelma-alueen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat suhteessa ohjelman tavoitteisiin (Liite 1). Analyysin pääperiaatteena oli tunnistaa asiat, jotka ovat yhteisiä koko alueelle. Siitä jätettiin pois vain tiettyjä alueen osia koskevat näkökohdat, elleivät ne olleet erityisen tärkeitä. SWOT-analyysin tulosten käytössä päätavoitteena on hyödyntää tunnistettuja mahdollisuuksia vahvuuksien pohjalta. Tarkoituksena on poistaa tunnistetut heikkoudet ohjelman toimenpiteiden avulla ja poistaa tai torjua tunnistetut uhkat. SWOT-analyysissa esille tulleet seikat on arvioitu sen suhteen, miten tarkoituksenmukaisia ne ovat ohjelman kannalta. Arvioinnissa on pyritty selvittämään, pystytäänkö ohjelman avulla vaikuttamaan kyseisiin seikkoihin. SWOT-analyysin tulokset ja vaikutus on esitetty kunkin tavoitteen suuntautumista käsittelevässä osassa, jossa on selitetty tärkeimmät asiat, kuten tavoitteet ja tuen kohdentaminen. Kaikkia tunnistettuja seikkoja ei ohjelman toimenpiteillä voi suoraan muuttaa tai edistää; niihin on reagoitava lähinnä valtion eikä alueellisen tason toimilla. Vaikka tällaisia seikkoja havaittiinkin, ne päätettiin sisällyttää SWOT-analyysiin, jotta ne tulevat huomioiduiksi. Tavoitteena on niiden positiivisten vaikutusten edistäminen ohjelman toimenpiteillä. 5. VISIO, TAVOITE JA YHTEINEN RAJAT YLITTÄVÄ KEHITYSSTRATEGIA Kolarctic ENPI CBC ohjelman strateginen viitekehys on asetettu Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013 sekä Indikatiivisessa Ohjelmassa. Strategiapaperi asettaa esille EU:n rajat ylittävän yhteistyön yleisen politiikan ja tavoitteet sekä pääasiat, joihin toimintaa suunnataan. Näihin pääasioihin sisältyy neljä päätavoitetta; raja-alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehittymisen edistäminen, työskentely yhdessä yhteisten haasteiden osoittamiseksi, tehokkaiden ja turvallisten rajojen varmistaminen ja paikallisen, ihmistenvälisen yhteistyön edistäminen. Strategian perusta on myös Lissabonin strategian ulottuvuuksissa - painottuen Göteborgin strategian taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöasioihin. Yhteisellä rajat ylittävällä kehitysstrategialla pyritään reagoimaan Kolarctic ENPI CBC ohjelmaalueen tunnistettuihin alueellisiin vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin laatimalla visio, joka toteutetaan toimeenpanemalla ohjelman strategisia tavoitteita. 19

Kolarctic ENPI CBC ohjelman yhteinen visio: Ohjelma-alue on vahva ja tunnettu rajat ylittävän yhteistyön kohtauspaikka Barentsin euroarktisella alueella jolle on tunnusomaista hyvä elämänlaatu. Toteutettavat toimenpiteet ovat yhdenmukaisia alueen kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Yleisenä tavoitteena on vähentää maiden raja-alueiden perifeerisyyttä sekä siitä johtuvia ongelmia ja edistää rajat ylittävää monenvälistä yhteistyötä. Tavoitteena on auttaa ohjelma-alueen eri osia kehittämään taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksiaan. Tämä toteutetaan tukemalla innovatiivisia rajat ylittäviä toimia, saavutettavuutta sekä luonnonvarojen, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön kestävää kehitystä. Ohjelman yhteisenä kehittämisstrategiana on: yritysten, koulutus- ja tutkimuslaitosten, julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen välisen rajat ylittävän yhteistyön edistäminen auttamalla näitä vahvistamaan ja luomaan verkostoja sekä rakentamalla yhteistyömahdollisuuksia alueellisen kehityksen helpottaminen hyödyntämällä ohjelma-alueella nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa sekä liikenneverkkoja ympäristöasioiden huomioon ottaminen ja etusijalle asettaminen alueella lisäämällä asukkaiden ympäristötietoisuutta ja tietämystä asiantuntijoiden, hallintoviranomaisten, elinkeinoelämän ja organisaatioiden jatkuvan verkostoitumisen kautta ohjelma-alueen yhteisten haasteiden hallitsemisen ja yleisen tunnettuuden edistäminen luomalla tehokkaita käytäntöjä ja järjestämällä yhteisiä toimia ja tiedonvaihtoa koskevaa koulutusta päivittäisen yhteistyön perinteen edistäminen ohjelma-alueella järjestämällä mahdollisuuksia yhteisiä toimia varten ohjelma-alueen kulttuuriperinnön ylläpitäminen ja aktivointi Kolarctic ENPI CBC 2007-2013 ohjelman yhteisen kehitysstrategian tarkoituksena on ohjelman toteuttaminen läheisessä yhteistyötyössä kaikkien ohjelmassa mukana olevien alueiden kanssa sekä toimenpiteiden valitseminen ja toteuttaminen niin, että ne jakautuvat tasapuolisesti kaikkien alueiden, viranomaisten, toimijoiden ja ihmisten kesken. Strategian toteuttamisessa otetaan huomioon kumppanuutta, tasa-arvoa, kestävää kehitystä ja tietoyhteiskuntaa koskevien EU:n asetusten pääperiaatteet. Toimintaa koskeva perusvaatimus on, että ohjelman on täydennettävä ohjelma-alueen kansallisia strategioita ja kansallista tukea. Kaikkien Kolarctic ENPI ohjelman tuella toteutettavien toimien pääpaino on kansainvälistymisessä ja rajat ylittävässä yhteistyössä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Kestävä kehitys on horisontaalinen tavoite, jonka tulee heijastua koko ohjelmaan ja sen käytännön toteutukseen. Tämän mukaan jokainen hanke on arvioitava niiden kriteereiden pohjalta, jotka turvaavat kestävän kehityksen niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin myös ekologisesti ja kulttuurisesti. Ekologisesti kestävä kehityksen periaatteessa korostetaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja sitä, ettei luonnon uusiutumiskyvyn rajaa ylitetä. Taloudellinen kestävä kehitys on läheisesti yhteydessä ekologiseen kestävään kehitykseen. Se tarkoittaa ihmisen taloudellisen toiminnan sopeuttamista luonnonvaroihin ja luonnon toimintajärjestelmiin. Taloudellisesti kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos toteutetut toimenpiteet ovat ekologisesti kestäviä. Sosiaalisesti kestävä kehitys turvaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman elämän hyvinvoinnin luomiseen, perusoikeuksien toteuttamiseen ja mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa. Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisuuden säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. 20

Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian mukaisesti ohjelman tulee omalta osaltaan edistää dynaamista, täystyöllisyyden mahdollistavaa taloutta ja koulutuksen, terveyden suojelun, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden sekä ympäristönsuojelun korkeaa tasoa rauhallisessa, turvallisessa maailmassa kulttuurinen monimuotoisuus huomioon ottaen. Yleisen tasa-arvotavoitteen mukaan naisilla ja miehillä tulee olla samat oikeudet, mahdollisuudet ja velvollisuudet yhteiskunnan eri aloilla. Toteutettavien hankkeiden yhtenä periaatteena on vahvistaa naisten asemaa, lisätä naisten yritystoimintaa sekä innostaa naisia osallistumaan kehittämistyöhön niin paikallis- kuin aluetasollakin. Yleisesti ottaen ohjelmassa on vahvemmin korostettava toimenpiteitä, jotka koskevat rajat ylittävää yhteistyötä nuorten ja naisten keskuudessa ohjelmaalueella. 6. OHJELMAN TAVOITTEET 6.1. Painopiste 1. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys Taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistäminen on tärkeää monestakin syystä, joista tärkein on lisääntynyt yritysyhteistyö ohjelma-alueen maiden välillä. Tämä tuo mukanaan useita haasteita, sekä positiivisia että negatiivisia sosiaalisia kysymyksiä ratkaistavaksi. Jokaisella toimenpiteellä on pyrittävä takaamaan ohjelma-alueen kestävä taloudellinen ja sosiaalinen ja ekologinen kehitys, joka voidaan saavuttaa keskittymällä ohjelmassa mukana olevien alueiden erityistarpeisiin. Rikkaat luonnonvarat ja raaka-aineiden sekä uusiutuvien energialähteiden ainutlaatuinen saatavuus tarjoavat mahdollisuuksia rajat ylittävän yritystoiminnan käynnistämiseen. Alueen yritysten kannattaa osallistua meneillään olevaan öljy- ja kaasuvarojen kehittämiseen, harjoittaa aluetason yhteistyötä osaamisen vaihdon kautta, kehittää yhteisiä laatustandardeja sekä muodostaa yhteenliittymiä yhteisten tarjousten tekemistä varten. Kaikki mukanaolevat tahot hyötyvät koordinoimalla yhteisten resurssien, kuten veden ja puun, yhteistä käyttöä. Luoteis- Venäjän uudet kasvavat alueet tarjoavat mahdollisuuksia ja haasteita koko ohjelma-alueelle, mikä edellyttää rajat ylittävän yritystoiminnan asiantuntemukseen liittyvää koulutusta. Perusteollisuuden ja alueellisten teollisuuden alojen yhteistyön kautta vahvistetaan toimenpiteitä, ja alueellisesti merkittävät yritykset voivat edistää kehitystä harjoittamalla yhteistyötä muiden toimialojen kanssa. Uusien toimialojen kehittyminen tarjoaa erinomaisia mahdollisuuksia pienyritysten muodostamille verkostoille, jotka voivat osallistua liiketoimintaan isompien yritysten alihankkijoina. Samalla on myös pyrittävä tukemaan alueen mahdollisuuksia reagoida kansainvälisten investointien tarpeisiin oman erityisosaamisensa avulla. Näin voidaan varmistaa, että ohjelma-alue hyötyy investoinneista mahdollisimman paljon ja että tehdyt investoinnit ovat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisia. Suurin osa ohjelma-alueen luonnosta on koskematonta ja luonnontilassa, mikä on ohjelma-alueen vahva matkailullinen vetovoimatekijä. Koskemattoman luonnon säilyttäminen voi kuitenkin estää muiden sektoreiden teollisuuden kehittämistä, ja tämä onkin tärkeä yhteistyön alue ohjelmassa. Taiteellista toimintaa harjoittavien yritysten määrä on kasvussa ympäri maailmaa. Alueen rikkaan kulttuuriperinnön ansiosta kulttuuripohjaiset alat, kuten muotoilu, musiikki ja elokuva, tarjoavat erityisen paljon mahdollisuuksia. Lisäksi kulttuurialan yhteistyö, mukaan lukien vähemmistöjen välinen yhteistyö, voi toimia pohjana matkailu- ja elämysalojen kehittämiselle. Alkuperäiskulttuurien elinvoimaisuuden säilyminen on varmistettava, kun perinteisiä elämäntapoja integroidaan moderniin sosiaaliseen kehitykseen. Ankara ilmasto ja pitkät etäisyydet asettavat haasteita yritystoiminnalle, puhumattakaan niiden vaikutuksesta ohjelma-alueen elinolosuhteisiin. Yhdessä ne hankaloittavat yhteistyötä ohjelmaalueella sekä muilla alueilla. Vaikka ohjelma-alue sijaitsee kaukana markkinoista ja maantieteelliset etäisyydet ovat pitkät, liikenneyhteydet kulkevat pääasiassa etelä-pohjoissuunnassa. Itälänsiyhteydet ovat täysin riittämättömät siitä huolimatta, että hyvät poikittaissuuntaiset liikenne- ja 21

tietoliikenneyhteydet ovat perusedellytyksiä kaikelle rajat ylittävän toiminnan harjoittamiselle ja verkostoitumiselle. Ohjelma-alueen nykyisen liikenne- ja viestintäjärjestelmän kehittäminen ja siihen liittyvä yhteistyö on tärkeää, jotta tähän mennessä tehty työ voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Sujuva, toimiva, tehokas ja turvallinen liikenne sekä kuljetukset ovat sekä ohjelma-alueen että EU:n yhteinen etu, ja tällä osa-alueella onkin mahdollisuuksia innovatiiviselle kehitystyölle. Ohjelma-alueen pienet ja keskisuuret yritykset eroavat toisistaan sekä toimintatavoiltaan, yrityskulttuureiltaan että kooltaan. Pitkästä yhteistyökokemuksesta huolimatta rajat ylittävää yritystoimintaa ja yritysten välistä yhteistyötä koskevassa asiantuntemuksessa on kehittämisen varaa. Rajat ylittävän yhteistyön eri osa-alueita koskevaa asiantuntemusta on ylläpidettävä ja kehitettävä ohjelmakauden aikana. Laaja asiantuntemus mahdollistaa yritysten välisen yhteistyön kehittämisen niin, että se hyödyttää koko ohjelma-aluetta ja tarjoaa yrityksille kasvumahdollisuuksia. Useimmat ohjelma-alueen yrityksistä ovat hyvin pieniä. Keskisuurten yritysten puuttuminen vaikeuttaakin yrityssektorin osallistumista tutkimus- ja kehitystyöhön, jonka vuoksi yksityistä tutkimus- ja kehitysrahoitusta on tarjolla liian vähän. Sen seurauksena yritykset ja innovaatioympäristöt ovat pieniä ja etäällä toisistaan ja aktiivisesti toimivia innovaatioympäristöjä on vähän. Yhteisten innovatiivisten kampusten perustamista on vahvistettava. Sekä koulutuksen että verkostoitumisen aloilla on ryhdyttävä erityistoimiin positiivisen asenteen luomiseksi rajat ylittävää yritystoimintaa kohtaan. Yrittäjyyttä on tuettava erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa, jotta voidaan minimoida väestön ikääntymisen negatiiviset vaikutukset, pienentää alueelta pois muuttavien nuorten määrää ja luoda työpaikkoja naisille. Ohjelma-alueella on useita yliopistoja, koulutuslaitoksia ja tutkimuslaitoksia, joiden asiantuntemus perustuu alueellisiin vahvuuksiin ja tähän mennessä tehtyyn pitkän tähtäimen yhteistyöhön. Ohjelma-alueella on joillakin aloilla jo käynnissä rajat ylittävää yhteistyötä julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja tutkimus- ja kehitystoiminnan välillä. Resurssien käyttöä ja osaamisen tasoa voidaan parantaa koko ohjelma-alueella vahvistamalla olemassa olevia verkostoja ja houkuttelemalla uusia kumppaneita mukaan eri toimenpiteisiin. Tämä puolestaan luo kestävän pohjan innovatiivisten toimien toteuttamista varten. Teollisuuden kehityksen, BKT:n ja koulutustason suhteen ohjelma-alueen eri osien välillä on valtavia eroja. Näiden erojen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on tuettava niin, että voidaan tukea eri alojen viranomaisten välistä yhteistyötä ja edistää hallinnon asiantuntemusta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös yhteisiä toimenpiteitä haittaavien hallinnollisten esteiden vähentämiseen. Ammattitaitoisten työntekijöiden ja ammattilaisten löytäminen on yhteinen ongelma alueen työmarkkinoilla. Työelämän tarpeet eivät vastaa alueella saatavissa olevan työvoiman asiantuntemusta, joten koulutuksen ja liike-elämän välistä yhteistyötä on lisättävä. Ohjelman toimenpiteiden yhtenä tavoitteena on työvoiman liikkuvuuden helpottaminen. Uuden teknologian ja sisällöntuotannon tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää rajat ylittäviä toimia koskevan yhteistyön kehittämisessä. Tieto- ja viestintätekniikka avaa lukemattomia mahdollisuuksia erilaisten palvelujen kehittämiseen, joilla on olennainen merkitys pyrittäessä säilyttämään yhtäläiset elinolot koko ohjelma-alueella. Kasvavat energiakustannukset muodostavat uhkan, joka voi huomattavasti heikentää ohjelmaalueen elinolosuhteita ja taloudellista kasvua. Siksi onkin ryhdyttävä toimenpiteisiin yhteisten tutkimus- ja kehityshankkeiden käynnistämiseksi tutkimuslaitosten, viranomaisten ja eri toimialojen välillä, jotta uusiutuvien energialähteiden käyttöä voidaan lisätä ja jotta energiaa säästettäisiin aktiivisilla toimenpiteillä. 22

6.1.1. Toiminnalliset tavoitteet Rajat ylittäviä verkostoja ja liikesuhteita on luotu PK-yritysten välille Liike-elämän ja koulutuksen välinen vuoropuhelu on käynnissä ja yhteistä koulutussuunnittelua toteutetaan PK-yritysten edustajat ja viranomaiset ymmärtävät paremmin rajat ylittävän yritystoiminnan ja työelämän mahdollisuuksia Rajat ylittäviä liikenne-, logistiikka- ja viestintäjärjestelmiä kehitetään vastaamaan ohjelmaalueen tarpeita kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Energiayhteistyö ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntynyt, energiaan säästetään aktiivisilla toimenpiteillä Alkuperäiskansojen kulttuureja vahvistavia elinkeinoja tuetaan Työvoiman liikkuvuutta rajan yli on helpotettu Julkiset ja yksityiset organisaatiot tekevät yhteistyötä alueen väestön hyödyksi Kunnat tekevät yhteistyötä ja vaihtavat parhaita käytäntöjä 6.1.2 Esimerkkejä tuen kohteista - PK-yritysten ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön kehittäminen - Kaupan ja investointien edistäminen - Kestävien liikenne-, logistiikka- ja viestintäjärjestelmien kehittäminen - Koulutus- ja tutkimustoimien toteuttaminen - Julkisten ja yksityisten palvelujen laadun varmistaminen - Innovaatioiden ja uuden teknologian käyttäminen - Uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen ja aktiivinen energiansäästö - Energiayhteistyön kehittäminen - Perinteisten elinkeinojen kehitystyön tukeminen - Työmarkkinoiden kehittäminen ja yrittäjyyden tukeminen - Maaseudun kehittämistä, kunnallisia palveluja ja aluesuunnittelua koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtaminen 6.2. Painopiste 2. Yhteiset haasteet Ohjelma-alueen yhteisiin haasteisiin kuuluu asioita, joilla voi samanaikaisesti olla vaikutusta suureen määrään ihmisiä. Haasteet liittyvät terveyteen, turvallisuuteen, onnettomuuksiin, ympäristöriskeihin, hallintoon ja rajoihin. Onnistunut yhteistyö edellyttää perusturvallisuuden tunnetta. Vakaa, turvallinen ympäristö puolestaan edistää merkittävästi investointien ja ammattitaitoisen työvoiman saantia ohjelma-alueelle. Eri alojen viranomaisten nykyinen pitkän tähtäimen yhteistyö ja viranomaisten väliset sopimukset tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia reagoida yhteisiin haasteisiin ja niillä pystytään vaikuttamaan alueiden ulkopuolella syntyviin uhkiin ja riskeihin. Ohjelman tuella on tärkeä vahvistaa ja aktivoida nykyistä yhteistyötä, edistää yhteistä hallinnollista suunnittelua ja järjestää säännöllisesti yhteistä koulutusta. Strategisessa ympäristöarviossa (liite 2) tunnistetut ohjelma-alueen kiireellisimmät ympäristöuhat otetaan huomioon painopisteessä 2 toteutettavissa toimenpiteissä. Jatkuva vuoropuhelu ja yhteistyö ohjelma-alueen ympäristöalan ja eri toimialojen välillä auttaa vähentämään ympäristövahinkoja sekä eturistiriitoja. Kestävän jätehuollon järjestämisessä alueellisilla ja paikallistason toimijoilla voi olla merkittävä rooli. Ympäristöasioita koskevan julkisen tiedon saantia on edistettävä, samoin kuin sellaisten tietojen saantia, jotka liittyvät eri maiden välisiin ympäristölainsäädäntöä ja standardointia koskeviin eroihin. Ohjelma-alue on avainasemassa, kun pyritään arvioimaan ja ennakoimaan ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen. Ohjelma-alueella on jo runsaasti ilmastonmuutosta koskevaa asiantuntemusta, jota voidaan hyödyntää yhteisessä tutkimustyössä ja siten edistää ohjelmaalueen voimavarojen maailmanlaajuista tuntemusta. 23

Terveys- ja sosiaaliset ongelmat liittyvät taloudellisiin vaikeuksiin, epäterveellisiin elämäntapoihin, riittämättömiin palveluihin ja tiedon puutteeseen. Valmiuksia näiden haasteiden kohtaamiseen voidaan parantaa vaihtamalla kokemuksia, lisäämällä vastatoimia ja järjestämällä kansainvälistä, kansallista ja paikallista koulutusta. Ohjelman alue- ja paikallistason toimenpiteillä tulee tukea samoihin aihepiireihin liittyviä kansallisia ja kansainvälisiä toimia. Rajat ylittävän kriisivalmiuden rakentamisella ja siihen liittyvällä koulutuksella tulee taata alueen asukkaiden turvallisuus ja auttaa ohjelma-alueen profiloitumisessa yritysten ja matkailun kannalta turvalliseksi alueeksi. Rajat ylittävän toiminnan helpottamiseksi on tärkeää, että rajamuodollisuudet ovat sujuvia ja rajamuodollisuudet ovat yhdenmukaisia. Ohjelman avulla voidaan tukea yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa rajaviranomaisten ja henkilöstön välillä sekä pieninvestointeja, joiden tarkoituksena on varmistaa nykyaikaisen teknologian saatavuus raja-alueen haittojen minimoimiseksi. 6.2.1. Toiminnalliset tavoitteet Paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on yhteisiä suunnitelmia, sopimuksia ja/tai toimenpiteitä yhteisiin haasteisiin liittyvän monenvälisen yhteistyön toteuttamiseksi. Yleinen tietoisuus yhteisistä haasteista on kasvanut Ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviä toimenpiteitä on toteutettu Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on edistynyt Ympäristötietoisuus on lisääntynyt Rajaviranomaiset tekevät monenvälistä yhteistyötä menettelytapojen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi 6.2.2. Esimerkkejä tuen kohteista - Terveyden ja sosiaalihuollon tukeminen (mukaan lukien telelääketiede sekä sairauksien ja huumausaineiden väärinkäytön ehkäiseminen) - Turvallisuuden parantaminen - Onnettomuuksien ja ympäristöriskien ehkäiseminen (mukaan lukien kriisivalmius, säteilyturvallisuus, meren saastumiseen liittyvät riskit) - Ympäristön- ja luonnonsuojelu - Yhteisten haasteiden yhteinen hallinta - Rajanylitysten tehokkuus (mukaan lukien pieninfrastruktuuri, rajanylityskäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja avoimuuden lisääminen) - Parhaiden käytäntöjen vaihtaminen - Julkisen tietämyksen lisääminen yhteisistä haasteista - Koulutus ja tutkimus 6.3. Painopiste 3. Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin rakentaminen Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa ihmisten välisiä ja kansalaisyhteiskuntaan liittyviä yhteyksiä paikallistasolla. Koulutuksen ja kulttuurin alan toimenpiteiden sekä kansalaisyhteiskuntaryhmien ja kansalaisjärjestöjen yhteyksien kehittämisen avulla pyritään myös edistämään paikallista hallintotapaa ja keskinäistä ymmärrystä. Verkostoimalla eri taiteen aloja, lisäämällä ihmisten historian ja kulttuuriperinnön tuntemusta sekä edistämällä eri aloja koskevaa ihmisten välistä yhteistyötä pyritään luomaan suoria yhteyksiä kansalaisten, koulutuslaitosten, tutkimuslaitosten, yhdistysten, rahastojen ja yhteisöjen välille. Näin voidaan edistää ymmärrystä, jakaa tietotaitoa ja kehittää uusia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Kansainvälisen yhteistyön vakiinnuttamisella voitaisiin pitkälti varmistaa vakaiden, pitkän tähtäimen yhteistyörakenteiden olemassaolo. Ihmisten välisessä yhteistyössä ja identiteetin rakentamisessa on lähdettävä liikkeelle vahvasta, positiivisesta pohjoisesta identiteetistä, laajasta kulttuuriperinteiden ja kielten kirjosta sekä ohjelma- 24

alueen alkuperäiskansoista. Alkuperäiskulttuurien elinkeinojen ja kielten tukeminen ja kehittäminen vahvistaa koko aluetta. Yhtäläisyyksien ja erojen hyödyntämisellä luodaan mahdollisuuksia sekä koulutuksen että elinkeinoelämän yhteistyölle. Erityistä huomiota kiinnitetään tasa-arvoa, identiteetin rakentamista ja nuorten yhteistyötä koskeviin toimenpiteisiin. Kulttuuri- ja kielierot voivat myös estää yhteistyötä, joten nykyisten esteiden vähentäminen, esimerkiksi kielikoulutus, on tärkeä yhteistyön tavoite. Organisaatioiden olemassa olevasta yhteistyöstä huolimatta eri tahot eivät ole solmineet kanssakäymistä ja yhteistyötä koskevia perussopimuksia. Peruskanssakäymistä voidaan käyttää innovaatioiden ja uusien, tulevien toimenpiteiden lähteenä, sillä se tarjoaa mahdollisuuksia yleiseen keskusteluun ja lisää eri osapuolten etujen tuntemusta. Yleinen ja helposti saatavilla oleva tieto ohjelma-alueesta mahdollistaa alueella ja sen ulkopuolella asuville ihmisille eri alueita koskevan tiedon jakamisen tasapuolisesti. Informaatioteknologia on erinomainen väline tiedon saatavuuden varmistamisessa, mutta koska laajakaistaverkon saatavuus ja ihmisten kyky käyttää uutta teknologiaa edelleen rajoittavat sähköisen tiedon käyttöä, muitakaan välineitä (sanomalehti, radio ja televisio) ei saa unohtaa. Sateenvarjohankkeiden toteuttamisella voidaan helpottaa pienten hankkeiden hallinnointia ja näin tarjota myös pienille organisaatioille mahdollisuus osallistua aktiivisesti hankkeiden suorittamiseen. Altistuville ihmisille (esimerkiksi fyysisesti tai henkisesti rajoittuneet, yhteiskunnallisesti vähempiosaiset tai syrjäytyneet ja kuntoutetut) osallistuminen ja yhteisiin toimiin liittyvät uudet sosiaaliset suhteet voivat olla ratkaisevan tärkeitä kuntoutumisen, identiteetin rakentamisen sekä onnellisen, hyvän elämän kannalta. Erilaiset rajat ylittävät kulttuuritapahtumat ja kuntoutuksen sekä verkostoitumisen tukemiseen tähtäävät yhteiset toimenpiteet ovat tärkeä osa ihmisten välisiä toimia. 6.3.1. Toiminnalliset tavoitteet Yhteiset kulttuuri-/urheilutapahtumat ja kokoontumispaikat tuovat ohjelma-alueen ihmisiä yhteen Yhteisiä asioita koskevaa tietoa julkaistaan joukkotiedotusvälineissä Yhteistyö ja viestintä on lisääntynyt Kulttuurisen monimuotoisuuden edistämistä tuetaan Kulttuurialan laitosten välinen yhteistyö on lisääntynyt 6.3.2. Esimerkkejä tuen kohteista - Kulttuurialan yhteistyön edistäminen (esim. kulttuurialan laitosten välinen yhteistyö, nuorten kulttuurisen identiteetin tukeminen, kulttuuriperinnön vahvistaminen ja ylläpitäminen) - Perinteisten käsityötaitojen kehittäminen - Yhteisen tiedonvaihdon lisääminen (esim. koko ohjelma-aluetta koskevat yhteiset tiedot, tiedottajien väliset yhteistyöverkostot) - Muista maista ohjelma-alueelle tulevien vierailijoiden tai maahanmuuttajien sosiaalisen ja kulttuurisen integraation helpottaminen (esim. osallistuminen paikalliseen yhteiskuntaelämään, yhteiset kohtaamispaikat ja toiminnat, kansalaisyhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen tukeminen sekä paikallisen hallintotavan ja hallinnollisen uudistuksen edistäminen) - Koulutusalan yhteistyön edistäminen (esim. yhteiset koulutusohjelmat) - Yhteistyön edistäminen eri yhteisöjen välillä (esim. perusviestintä- ja yhteistyösopimukset) - Heikossa asemassa olevien henkilöiden integroinnin tukeminen yhteistyötoimissa - Ihmisten välistä yhteistyötä ja identiteetin rakentamista koskevan koulutuksen ja tutkimuksen tukeminen - Parhaiden käytäntöjen vaihtaminen 25

7. YMPÄRISTÖARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN Strategisen ympäristöarvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että ympäristövaikutukset arvioidaan ja otetaan huomioon asianmukaisesti suunnitelmien ja ohjelmien valmistelu- ja hyväksymisvaiheessa. Arvioinnissa keskitytään parantamaan tiedonsaantia ja lisätään kansalaisten mahdollisuuksia osallistua suunnitteluun kestävän kehityksen edistämiseksi. Tavoitteena on varmistaa, että eri suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutukset tunnistetaan ja arvioidaan jo valmisteluvaiheessa ennen niiden hyväksymistä. Kolarctic ENPI CBC ohjelman ohjelma-alue käsittää noin miljoona neliökilometriä ja se sijaitsee boreaalisilla taiga- ja tundravyöhykkeillä. Kiireellisimmät ympäristöuhkat Kolarctic ohjelma-alueella ovat ilmastonmuutos, happamoituminen, radioaktiivinen saastuminen, onnettomuusriskit, öljyn ja hiilivedyn aiheuttama saastuminen ja vuotojen riski, luonnonvarojen kestämätön käyttö, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen, jätteen määrän lisääntyminen sekä juomaveden saastuminen. Tavoitteena on kiinnittää huomiota erilaisiin ympäristöongelmiin ja onnettomuuksiin, jotta ympäristön kannalta haitallisten taloudellisten kannustimien käyttäminen ohjelman kautta voidaan välttää, ja edistää kannustimia joilla on suoria tai epäsuoria positiivisia ympäristövaikutuksia. Tärkeimmät kansainväliset ympäristöpolitiikat, -strategiat ja ohjelmat on otettu huomioon kokonaisuudessaan. Näitä ovat Lissabonin strategia, kestävän kehityksen strategia, Euroopan unionin kuudes ympäristöohjelma, Pohjolan kestävän kehityksen strategia, Pohjoisen ulottuvuuden politiikka ja Barents-yhteistyö. Asiaankuuluvat kansainväliset sopimukset ja lait on esitetty. Joiden ohjelma-alueeseen kuuluvien alueiden käyttöä rajoittaa niiden asema luonnontai kulttuurinsuojelualueina. Ohjelma-alue on hyvin monikulttuurinen (saamelaiset ja nenetsialaiset alkuperäiskansat mukaan lukien) ja ympäristöä käytetään alueella monin eri tavoin. Sosiaali- ja ympäristösektorin lainsäädännölliset puitteet ovat vaihtelevat, eniten yhtäläisyyksiä on Ruotsin ja Suomen välillä. Kansainvälisten sijoittajien, luonnonvarojen etsinnän ja hyödyntämisen sekä markkinoiden aiheuttamat paineet vaikuttavat merkittävästi pohjoisen alueen perinteisiin elinkeinoihin. Näiden tekijöiden vuoksi sosiaalisten vaikutusten arviointimenettelyjen käyttö syvällisiin analyyseihin on mutkikasta ja oikeudelliset puutteet voivat estää taloudellisten toimien sääntelyä sekä niiden mukauttamista perinteisiin elinkeinoihin. Ympäristöllisiä ja sosiaalisia vaikutuksia on arvioitava yksityiskohtaisemmin hankehakemusten arviointivaiheessa ja oikeudellisten perusteiden niin edellyttäessä myös hankkeiden sisällä YVA- ja SYA-prosessien mukaisesti. Ohjelma tukee kestävän kehityksen tavoitetta. Epävarmuutta on kuitenkin siitä, millaisia vaikutuksia ohjelma aiheuttaa ja kuinka merkitseviä vaikutukset ovat. Ohjelman menestyminen riippuu viime kädessä siitä, miten ohjelmaa ohjataan. YVA- ja SYA-menettelyt osana ohjelma-alueen ympäristöasioiden hallinnointia ovat tarpeen haitallisten ympäristövaikutusten riskien minimoimiseksi. Lopullinen SYA- raportti on ohjelma-asiakirjan liitteenä 2. Strategisen ympäristöarvioinnin valmistelun aikana käytiin avointa keskustelua ohjelmaasiakirjan valmistelun vastuuhenkilöiden ja SYA:n vastuuhenkilön välillä, esiin nousseet asiat huomioitiin molemmissa asiakirjoissa ja ohjelma-asiakirjaluonnokseen tehtiin tarvittavat muutokset. Asiakirjojen samanaikainen valmistelu antoi hyvän mahdollisuuden kehittää ohjelma-asiakirjaa ympäristöllisempään suuntaan, esimerkiksi painopistettä 1 muotoiltiin sisältämään aiempaa näkyvämmin kestävän kehityksen eri näkökulmat. Joitain SYA:ssa esitettyjä indikaattoreita on sisällytetty ohjelma-asiakirjaan sekä ohjelmatason että painopistetason indikaattoreiksi. 26

Strategisen ympäristöarvioinnin luonnosta on esitelty julkisissa tilaisuuksissa valmisteluprosessin aikana. Samanaikaisesti julkisten yleisötilaisuuksien kanssa SYAsta keskusteltiin ympäristöviranomaisten kanssa. Helmi- maaliskuussa 2008 SYA luonnos lähetettiin julkiselle kuulemiskierrokselle yhdessä ohjelma-asiakirjaluonnoksen kanssa. Kuulemiskierros käynnistettiin jokaisessa ohjelmaan osallistuvassa maassa, aikaa lausuntojen jättämiselle varattiin 30 päivää Direktiivin 2001/42 mukaisesti 2. Strategista ympäristöarviointia kommentoitiin kolmessa lausunnossa, joista yhdessä (Lapin ympäristökeskuksen lausunto) sisälsi sellaisia asioita, jotka huomioitiin ohjelma-asiakirjan luonnoksen päivityksessä tai jotka tullaan huomioimaan joko ohjelmamanuaalissa tai projektien valintakriteereissä. 8. INDIKAATTORIT Ohjelman tulosten ja vaikutusten arvioimiseksi on määritelty sopivia ja mitattavia indikaattoreita, jotka liittyvät ohjelman toimenpiteiden (suoriin) tuotoksiin ja tuloksiin hankkeiden suorista ja välittömistä vaikutuksista hyödynsaajille Indikaattoreihin sisältyy sekä yleisindikaattoreita, jotka ovat yhteisiä kaikille projekteille ja ohjelman tavoitteille että erityisiä seurantaindikaattoreita, jotka on määritelty jokaiselle tavoitteelle. Näillä indikaattoreilla mitataan sellaisia asioita, joihin voidaan vaikuttaa käytännön tasolla ja joiden voidaan arvioida vaikuttavan suoraan ohjelman onnistumiseen. Ohjelman pehmeän luonteen vuoksi määritellyt indikaattorit eivät sisällä sellaisia makroindikaattoreita, joihin ohjelmalla voi olla vain epäsuora vaikutus ja sekin vain kun otetaan huomioon kaikki muut ohjelman ulkopuoliset alueen dynaamisuuteen vaikuttavat tekijät. Tällaisia makroindikaattoreita ovat esimerkiksi ne indikaattorit, jotka kuvaavat ohjelma-alueen yleistä kehitystä, kuten väestöä, bruttokansantuotetta, ansiotuloja, terveysindikaattoreita tai työllisyysastetta ja perustettuja yrityksiä. Ohjelman ja hankkeiden luonteen vuoksi vaikuttavuusindikaattoreita ei ole määritelty systemaattisesti mitattavina indikaattoreina. Tietoa ohjelman vaikutuksista voidaan arvioida tietyn määrän projekteja tai toimenpiteitä toteuduttua ja kun vaikutusten ilmaantumiseen tarvittava aika on kulunut. Hankkeiden ja ohjelman arviointiin tarvittava tieto kerätään ohjelman tietojärjestelmään. Tietojärjestelmä tulee sisältämään kaiken hankkeiden odotettuihin tuloksiin liittyvän tiedon rahoituksenhakulomakkeen mukaisesti. Tarpeellista tietoa kerätään myös säännöllisesti projekteilta päähakijan hallintoviranomaiselle toimittamien väli- ja loppuraporttien kautta. Lisäksi, pääasiassa laadullista, tietoa voidaan myös kerätä sidosryhmiltä erityisillä kyselylomakkeilla. Kerättävän tiedon yksiselitteisyyden varmistamiseksi hallintoviranomainen sisällyttää rahoituksen hakuohjeisiin indikaattoreita koskevan selvitysliitteen. Indikaattoreiden rakenne: 1) Tuotosindikaattorit, jotka liittyvät toimenpiteisiin 2) Tulosindikaattorit, jotka liittyvät ohjelman suoriin ja välittömiin vaikutuksiin 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27

Ohjelmatason indikaattorit Tavoite Tuotosindikaattori Tulosindikaattori Kestävä kehitys Ohjelmalla on positiivinen ympäristövaikutus Positiivisia vaikutuksia kestävään kehitykseen omaavien hankkeiden määrä 35 Hankkeissa luotujen, toimivien, ympäristöasioihin liittyvien rajat ylittävien verkostojen määrä. 8 Ohjelma edistää ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista Ohjelma aktivoi nuoria toimimaan rajat ylittävässä yhteistyössä Ohjelma vaikuttaa sukupuolten välisen tasaarvon edistymiseen Ohjelma nostaa ohjelmaalueen ihmisten osaamistasoa Ohjelman toimeenpano on aktiivista Kestäviä elinkeinoja (esim. matkailu, porotalous, kalastus) kehittävien hankkeiden määrä Ilmastomuutokseen sopeutumista edistävien hankkeiden määrä Nuoret 15 Nuorille suunnattujen hankkeiden määrä 10 Tasa-arvo Sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämistä tavoittelevien hankkeiden määrä Osaamisen kehittyminen Koulutusta tai tutkimusta sisältävien hankkeiden määrä 5 2 50 Ohjelman toteuttaminen Ohjelmakauden aikana toteutettujen hakukierrosten määrä Rahoitettujen monikansallisten hankkeiden määrä 11 70 Käyttöönotettujen teknisten ympäristöratkaisujen määrä 2 Ilmastonmuutokseen sopeutumista edistävien toimenpiteiden määrä Toimintaan osallistuneiden nuorten (alle 29 vuotta) miesten/ naisten määrä Toimintaan osallistuneiden henkilöiden määrä (miehet/naiset) 2 2500/ 2500 20000/ 20000 Koulutustilaisuuksiin osallistuneiden henkilöiden 500 määrä Julkaistujen tieteellisten raporttien tai tutkimusten määrä 10 Toteutettujen koulutusohjelmien määrä 4 Saapuneiden hakemusten määrä a) Pitkäkestoisiin toimenpiteisiin b) konferensseihin, seminaareihin, koulutuksiin yms tilaisuuksiin osallistuneiden henkilöiden määrä 250 a) 4000 b) 10 000 Tavoitetason indikaattoritaulukko, johon tietoja kerätään jatkuvasti saapuneista rahoitushakemuksista sekä väli- ja loppuraporteista Painopiste 1 Taloudellinen ja sosiaalinen kehittyminen Tavoite Tuotosindikaattori Tulosindikaattori Rajat ylittävien verkostoja ja liikesuhteita on luotu PKyritysten välille Liike-elämän ja koulutuksen välinen vuoropuhelu on käynnissä ja yhteistä koulutussuunnittelua toteutetaan PK- yritysten väliseen rajat ylittävään yhteistyöhön ja liikeelämän suhteisiin (sis. liiketoimintasopimukset, yhteistyösopimukset ja alihankinnan) liittyvien hankkeiden määrä Yhteisiä koulutusohjelmia kehittävien/ toimeenpanevien hankkeiden määrä 15 7 PK-yritysten välisten toimivien verkostojen määrä 10 PK-yritysten välisten toimivien liikesuhteiden määrä 50 Verkosto- ja liiketoimintaprojekteihin osallistuvien PK-yritysten määrä Yhteiseen koulutussuunnitteluun osallistuvien PK-yritysten/ koulutusorganisaatioiden määrä Yhteisiin koulutusohjelmiin osallistuneiden miesten/ naisten määrä 500 100 100/ 100 28

PK-yritysten edustajat ja viranomaiset ymmärtävät paremmin rajat ylittävän yritystoiminnan ja työelämän mahdollisuuksia Rajat ylittäviä liikenne-, logistiikka- ja viestintäjärjestelmiä kehitetään vastaamaan ohjelma-alueen tarpeita kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti Energiayhteistyö ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on lisääntynyt Alkuperäiskansojen kulttuureja vahvistavia elinkeinoja tuetaan Työvoiman liikkuvuutta rajan yli on helpotettu Julkiset ja yksityiset organisaatiot tekevät yhteistyötä alueen väestön hyödyksi Kunnat tekevät yhteistyötä ja vaihtavat parhaita käytäntöjä PK-yritysten ja viranomaisten rajat ylittävään liiketoimintaan ja työskentelymahdollisuuksiin 2 liittyvää tietoa lisäävien hankkeiden määrä Liikenne-, logistiikka- ja viestintäjärjestelmiä kehittävien hankkeiden määrä 5 Energiayhteistyötä ja uusiutuvan energian käyttöä lisäävien hankkeiden määrä Alkuperäiskansojen kulttuureja vahvistavia elinkeinoja tukevien hankkeiden määrä Työvoiman liikkuvuutta helpottavien hankkeiden määrä 2 Julkisten ja yksityisten palvelujen yhteistyöhön liittyvien hankkeiden määrä Kuntien väliseen yhteistyöhön liittyvien hankkeiden määrä 3 2 2 2 Järjestettyjen koulutus- ja tiedotustilaisuuksien määrä Uusien, ihmisten ja tavaroiden liikkuvuutta helpottavien kuljetusjärjestelmien määrä 5 50 Uusiutuvan energian käytössä toimeenpantujen ratkaisujen 2 määrä Elinkeinoelämän ja alkuperäiskansojen yhdessä 5 tuottamien kaupallisten tuotteiden määrä Työvoiman liikkuvuutta helpottavien toimenpiteiden 10 määrä Julkisten ja yksityisten palvelujen yhteistyönä asukkaille 2 kehitettyjen uusien palvelujen määrä Rajat ylittävään yhteistyön osallistuneiden kuntien määrä 15 Painopiste 2 Yhteiset haasteet Tavoite Tuotosindikaattori Tulosindikaattori Paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on yhteisiä suunnitelmia, sopimuksia ja/tai toimenpiteitä yhteisiin haasteisiin liittyvän monenvälisen yhteistyön toteuttamiseksi. Yleinen tietoisuus yhteisistä haasteista (mukaan lukien ympäristötietoisuus) on kasvanut Ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyviä toimenpiteitä on toteutettu Rajaviranomaisten tekevät monenvälistä yhteistyötä menettelytapojen yhdenmukaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi Yhteisiin haasteisiin liittyvään monenväliseen yhteistyön kehitettäviin yhteisiin suunnitelmiin, sopimuksiin ja/tai toimenpiteisiin liittyvien hankkeiden määrä Yhteisiin haasteisiin liittyvää yleistä tietoisuutta (esim. yleinen ympäristötietous) nostavien hankkeiden määrä Ympäristön ja luonnonsuojeluun liittyvien (kestävä jätehuolto, kestävä luonnonresurssien käsittely jne) hankkeiden määrä Rajaviranomaisten yhteistyötä tukevien hankkeiden määrä 5 5 8 2 Aktiivisesti toimeenpantujen suunnitelmien, sopimusten tai toimenpiteiden ja toimintamallien määrä Yhteisiin haasteisiin liittyvien tiedotustoimenpiteiden (seminaarit, esitteet, internetsivut jne) määrä Ympäristöasioihin liittyvän julkaistun materiaalin määrä Kunnostettujen alueiden määrä (hehtaareina) - vesistöt - maa-alueet Ympäristön tilan tarkkailemiseksi käynnistetyt toimenpiteet Toimeenpantujen, ympäristönäkökulmia sisältävien suunnitelmien määrä Rajaviranomaisten yhteisten koulutus- ja tiedotustoimenpiteiden määrä 5 25 20 400 1500 30 10 10 Toimenpiteisiin osallistuneiden rajaviranomaisten määrä 200 29

Painopiste 3 Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin rakentaminen Tavoite Tuotosindikaattori Tulosindikaattori Yhteiset kulttuuri- /urheilutapahtumat ja kokoontumispaikat tuovat ohjelma-alueen ihmisiä yhteen Yhteisiä asioita koskevaa tietoa julkaistaan joukkotiedotusvälineissä Yhteistyö ja viestintä ovat lisääntyneet Kulttuurisen monimuotoisuuden edistämistä tuetaan Yhteisten tapahtumien ja Uusien kulttuuri/ tapaamispaikkojen urheilutapahtumien tai olemassaoloa tukevien yhteisten tapaamispaikkojen hankkeiden määrä 14 määrä Yhteisiin kulttuuri/ urheilutapahtumiin osallistuvien ja tapaamispaikoissa käyvien henkilöiden määrä Yhteisen tiedon olemassaoloa 4 Yleistä tietoa ohjelma-alueesta tukevien hankkeiden määrä lisäävien julkaistujen mediatuotteiden määrä Yhteistyötä ja viestintää Organisaatioiden välille lisäävien sekä niiden laatua 8 luotujen verkostojen määrä parantavien hankkeiden määrä Yhteistyöhön osallistuvien koulutusorganisaatioiden, kansalaisjärjestöjen ja kulttuurilaitosten määrä Kulttuurista monimuotoisuutta Kulttuurista monimuotoisuutta edistävien hankkeiden määrä 14 tukeviin toimenpiteisiin osallistuneiden henkilöiden määrä Kulttuurista monimuotoisuutta tukevien, järjestettyjen toimenpiteiden (seminaarit, festivaalit jne.) määrä 60 10000 20 8 50 1000 80 9. INDIKATIIVINEN RAHOITUSSUUNNITELMA 9.1. Rahoituslähteet 9.1.1. EU- rahoitus Kolarctic ENPI CBC - ohjelman EU-rahoitus tulee Euroopan naapuruus- ja yhteistyöinstrumentista. ENPI:stä ohjelmaan kohdennettuja EU-varoja voidaan käyttää EU:n ulkorajojen kummallakin puolella tukikelpoisten alueiden hyödyksi. Toimeenpanosäännöt ja Käytännön opas koskevat rahoitusta koko ohjelma-alueella. ENPI CBC -strategiapaperiin 2007 2013 liitetty yhteisön rahoituksen indikatiivinen kohdentaminen ohjelmalle vuosina 2007-2010 on Kolarctic ENPI CBC ohjelman osalta 28,241 miljoonaa euroa vuosille 2007 2013. Ohjelman väliarviointi suoritetaan vuonna 2010. Sen tulosten perusteella voidaan vuosien 2011 2013 rahoituksen kohdentamista muuttaa. Arvioinnissa huomioidaan kaikki muutokset yhteistyön painopisteissä, sosioekonomisessa kehityksessä, painopisteiden toimeenpanon tuloksissa sekä seuranta- ja arvointiprosesseissa. Lisäksi arvioinnissa huomioidaan kaikki muutostarpeet, jotka koskevat saatavilla olevan rahoituksen määrää, ja siten uudelleen kohdistetaan saatavilla olevat resurssit eri ohjelmien kesken. Arviointi voidaan suorittaa aikaisemmassa vaiheessa, jos on välttämätöntä kiinnittää huomiota tiettyihin ohjelman toimeenpanoon vaikuttaviin seikkoihin. 9.1.2. Norjan ENPI rahoitus Norjan ENPI rahoitus vastaa EU- rahoitusta; se muodostaa 50% Norjan ohjelmalle suuntaamasta julkisesta rahoituksesta, toinen puolikas tulee alueellisten organisaatioiden kautta niin kuin on kuvattu tämän asiakirjan kappaleessa 9.1.3. Norjan ENPI rahoituksen määrä ohjelmakaudelle on seitsemän (7) miljoonaa euroa. Norjan ENPI rahoituksella voidaan kattaa norjalaisten kumppaneiden tukikelpoiset kustannukset sekä joitain ohjelman hallinnollisia kuluja. Norjan rahoitukseen sovelletaan samoja periaatteita kuin yhteisön 30

rahoitukseen, viitekehyksenä toimii Norjan kansallinen, rahoituskäytäntöjä ja sääntöjä koskeva lainsäädäntö. Yksityiskohtaisempi kuvaus Norjan ENPI rahoituksen vuosittaisesta jakautumisesta ja maksatuksista on kuvattu tämän asiakirjan kappaleessa 11.6. Norjan ja yhteisen hallintoviranomaisen välillä tehtävä sopimus säätelee muita Norjan ENPI rahoitusta koskevia muodollisuuksia. 9.1.3. Kansallinen rahoitus Osallistuvissa valtioissa on käytössä kaksi erilaista kansallisen rahoituksen järjestelmää: keskitetty järjestelmä (Suomessa ja Venäjällä) ja hajautettu järjestelmä (Ruotsissa ja Norjassa). Kansallista rahoitusta myöntävät organisaatiot määräytyvät sen mukaan, kumpaa järjestelmää sovelletaan. Ohjelmalle osoitettava kansallinen rahoitus tulee vuosittain rahoittaville organisaatioille valtion budjetista ja se jaetaan hankkeille kansallisten ja EU:n lainsäädännön, PRaG- sääntöjen, kyseessä olevien maiden käytäntöjen sekä yhteisen seurantakomitean päätösten mukaisesti. Päähakija tai kumppanit voivat hakea kansallista rahoitusta joko valtiolta hallintoviranomaisen kautta, alueellisilta viranomaisilta tai hankkeisiin osallistuvilta organisaatioilta. Yksityiskohtaisempaa tietoa kansallisen rahoituksen hakemisesta sisällytetään ohjelmamanuaaliin. Kansallista rahoitusta koskevat muodollisuudet sovitaan erillisillä sopimuksilla, jotka tehdään Venäjän ja EU:n välillä, Ruotsin ja hallintoviranomaisen sekä Norjan ja hallintoviranomaisen välillä. Kansallista rahoitusta käytetään myös ohjelman teknisen tuen osarahoituksena. 9.1.4. Tukitasot/ Hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden rahoitus Ohjelmatasolla EU-rahoitus ja Norjan ENPI rahoitus muodostavat 50% tukikelpoisten kustannusten julkisesta rahoituksesta. Osallistuvista maista tuleva kansallinen rahoitus muodostaa lopun tukikelpoisiin kustannuksiin kohdistuvasta julkisesta rahoituksesta. Yritysten yksityinen rahoitus lasketaan projekteille lisärahoitukseksi eikä sitä lasketa vastinrahoitukseksi EU rahoitukselle. Jokaisessa hankkeessa täytyy olla mukana myös hankkeeseen osallistuvien kumppanien omaa rahoitusta. Rahoitusjärjestelmästä riippuen kansallinen rahoitus voi myös kattaa hankkeisiin osallistuvien kumppaneiden omarahoituksen osuuden. Yksittäisissä hankkeissa rahoitusvaatimukset voivat vaihdella seurantakomitean päätösten mukaisesti. Yksityiskohtaisempi kuvaus rahoituskäytännöistä on esitetty kappaleessa 11.6. 9.2. Indikatiivinen rahoituksen kohdentuminen Painopiste 1 40% Painopiste 2 25% Painopiste 3 25% Tekninen tuki 10 % Indikatiivinen rahoitustaulukko ENPI CBC ohjelman rahoitussuunnitelma koko ohjelmakauden rahoituksen jakautumisesta painopisteiden mukaisesti. Toimintalinjat rahoituslähteiden mukaan (euroina) Yhteisön rahoitus (a) Kansallinen osarahoitus/ EU jäsenvaltiot (b) Osarahoituksen osuus % Norjan ENPI rahoitus (d) Kansallinen osarahoitus/ Norja (e) Kokonaisrahoitus (a+b+c+d+e) Painopiste 1 11 296 408 5 648 204 50 % 2 800 000 2 800 000 28 192 816 Painopiste 2 7 060 254 3 530 127 50 % 1 750 000 1 750 000 17 620 508 Painopiste 3 7 060 254 3 530 127 50 % 1 750 000 1 750 000 17 620 508 Tekninen tuki 2 824 102 1 412 051 50 % 700 000 700 000 7 048 204 Yhteensä 28 241 018 14 120 509 50 % 7 000 000 7 000 000 70 482 036 31

Rahoitustaulukko ohjelman sitoumuksien ja maksatusten vuosittaisesta jakautumisesta A YHTEISÖN INDIKATIIVINEN SITOUMUS B OSARAHOITUS (Jäsenvaltiot) Norja (ENPI-rahoitus+ alueellinen rahoitus) OHJELMAN INDIKATIIVISET SITOUMUKSET - sopimukset/ EU rahoitus - OHJELMAN INDIKATIISET MAKSATUKSET - maksatukset/ EU rahoitus - 2008 YHTEENSÄ 2008 3 882 296 1 941 148 3 560 000 302 344 302 344 2009 YHTEENSÄ 2009 4 243 943 2 121 971 2 000 000 5 881 466 1 831 719 2010 YHTEENSÄ 2010 4 328 822 2 164 411 2 000 000 4 281 745 3 239 120 2011 YHTEENSÄ 2011 5 551 934 2 775 967 2 000 000 4 968 241 4 957 774 2012 YHTEENSÄ 2012 5 640 242 2 820 121 2 000 000 5 556 806 4 868 284 2013 YHTEENSÄ 2013 4 593 780 2 296 891 2 000 000 7 250 416 6 345 575 2014 YHTEENSÄ 2014 160 000 5 448 893 2015 YHTEENSÄ 2015 160 000 1 027 751 2016 YHTEENSÄ 2016 120 000 219 558 YHTEENSÄ 2008-2016 28 241 018 28 241 018 14 000 000 28 241 018 28 241 018 OSARAHOITUK SEN OSUUS 50% 10. YHTEISET RAKENTEET JA TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN NIMEÄMINEN 10.1. Yleiset asiat Ohjelman hallinnointi perustuu ohjelmaan osallistuvien maiden täydelliseen tasa-arvoon ja kumppanuuteen. Tämä tasa-arvo ja kumppanuus heijastuvat ohjelman toimielinten kokoonpanossa ja nimeämisessä sekä yksimielisessä päätöksenteossa. Tehokas päätöksenteko on edellytys sille, että alueita neljästä maasta käsittävä ohjelma toimeenpannaan menestyksekkäästi. Siksi ohjelmaan osallistuvien maiden delegaatiossa ei voi olla edustajia jokaisesta ohjelma-alueen sidosryhmästä. Tämä rajoitus edellyttää, että jokainen ohjelmaan osallistuva maa ja alue perustavat kansallisen ja alueellisen koordinointijärjestelmän varmistaakseen muiden sidosryhmien sitoutumisen ja vaikuttamismahdollisuuden. Jokainen ohjelmaan osallistuva maa on nimennyt ministeriön, jonka kautta kaikki nimitykset ja muu virallinen kanssakäyminen välitetään ohjelman viranomaisille ja Euroopan komissiolle. Nämä ministeriöt ovat Suomessa: Ulkoasiainministeriö/ Työ- ja elinkeinoministeriö Ruotsissa: Yrittäjyys-, energia- ja viestintäministeriö Norjassa: Kunta- ja Aluekehitysministeriö Venäjällä: Aluekehitysministeriö/ Ulkoministeriö 32

Jokainen maa on nimennyt koordinoivan organisaation, joka vastaa eri alueellisten toimielinten ja viranomaisten yhteydenpidosta sekä ohjelma-alueella että rajoittuvilla alueilla. Nämä koordinoivat organisaatiot ovat Suomessa: Lapin liitto Ruotsissa: Norrbottenin lääninhallitus (Länsstyrelsen i Norrbottens län) Norjassa: Finnmarkin maakuntahallinto (Finnmark fylkeskommune) Venäjällä: Murmanskin aluehallinto (Pravitelstvo Murmanskoi oblasti) 10.2. Yhteinen seurantakomitea (Joint Monitoring Committee, JMC) Ohjelmalle perustetaan yhteinen seurantakomitea. Se koostuu kahdesta (2) keskushallinnon edustajasta ja kolmesta (3) alueen edustajasta jokaisesta ohjelmaan osallistuvasta maasta edustaen kaikkia mukana olevia alueita. Jokaiselle seurantakomitean jäsenelle nimetään varajäsen, joka osallistuu kokouksiin varsinaisen jäsenen ollessa estynyt. Euroopan komission edustaja kutsutaan osallistumaan kaikkiin seurantakomitean kokouksiin neuvonantajan roolissa. Jokainen osallistujamaa nimittää keskushallinnon ja alueen edustajansa seurantakomiteaan viimeistään kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa siitä, kun hallintoviranomainen on jättänyt ohjelmaluonnoksen hyväksyttäväksi Euroopan komissiolle. Kappaleessa 10.1. esitetyt ministeriöt välittävät nimitykset hallintoviranomaiselle. Hallintoviranomainen kutsuu koolle ensimmäinen seurantakomitean kokouksen. Komitea voi aloittaa valmistelevan työn jo ennen kuin Euroopan komissio on hyväksynyt ohjelman. Valmistelevan työn kustannukset ennen ohjelman hyväksymistä eivät ole tukikelpoisia EUrahoitukselle. Ohjelman rajoittuvien alueiden edustajat kutsutaan seurantakomitean kokouksiin neuvoaantavassa roolissa perustelluissa tapauksissa. He maksavat itse matkustamiseen liittyvät kulunsa. Seurantakomitea kokoontuu säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa vuosina 2007 2016 jossakin ohjelmaan osallistuvassa maassa. Seurantakomitean puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimivat keskushallinnon edustajat ohjelmaan osallistuvista maista. Komitea valitsee heidät jäsentensä keskuudesta. Seurantakomitean puheenjohtajuus sekä varapuheenjohtajuus vaihtuvat kalenterivuosittain. Hallintoviranomainen nimeää komitealle sihteerin henkilökunnastansa. Seurantakomitea tekee päätöksensä yksimielisesti. Tapauksissa, joissa yksi tai useampi komitean jäsen on erimielinen jäsenistön enemmistön kanssa, puheenjohtaja voi joko - julistaa ehdotuksen hylätyksi - jättää päätöksen pöydälle ratkaistavaksi seuraavassa komitean kokouksessa tai - kutsua koolle ylimääräisen komitean kokouksen. Seurantakomitean tehtävänä on hyväksyä työjärjestyksensä, hyväksyä yhteisen valintakomitean työjärjestys (PRaGin mukainen), hyväksyä hallintoviranomaisen yhdessä osallistuvien alueiden kanssa valmistelema ohjelman yksityiskohtainen vuosittainen toimintasuunnitelma, hyväksyä hallintoviranomaisen vuosittainen toimintasuunnitelma, päättää ohjelman resurssien määrästä ja kohdentumisesta tekniseen tukeen ja henkilöresursseihin, 33

hyväksyä hallintoviranomaisen valmistelema ohjelman vuosittainen viestintäsuunnitelma, tarkastaa jokaisessa kokouksessaan yhteisen hallintoviranomaisen tekemät hallinnolliset päätökset, nimetä yhteinen valintakomitea (hankkeiden valintakomitea), päättää hankkeiden valintakriteereistä ja tehdä lopulliset päätökset hankkeista sekä niille myönnettävien tukien määristä, arvioida ja seurata jokaisessa kokouksessaan ohjelman edistymistä painopisteiden mukaisesti hallintoviranomaisen toimittamien asiakirjojen perusteella, tarkastaa kaikki hallintoviranomaisen esittämät raportit ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, käydä läpi kaikki kiistanalaiset takaisinperintätapaukset, jotka hallintoviranomainen tuo sen tietoon, tehdä ehdotukset Euroopan komissiolle ohjelman muutoksista. Jos seurantakomitea päättäessään hankkeiden valinnoista ei noudata kaikkia tai osaa yhteisen valintakomitean tekemistä suosituksista, sen pitää perustella päätöksensä kirjallisesti. Päätös lähetetään hallintoviranomaisen kautta Euroopan komissioon ennakkohyväksynnän saamiseksi. Hallintoviranomainen voi korvata seurantakomitean alueellisten jäsenten ja asiantuntijoiden matkustus- ja oleskelukulut teknisen tuen varoista. Toimintatavat määritellään komitean työjärjestyksessä. 10.3. Yhteinen valintakomitea (Joint Selection Committee, JSC) Seurantakomitea nimittää yhteisen valintakomitean koko ohjelmakaudeksi. Se koostuu kolmesta alueellisesta sektoriviranomaisen edustajasta jokaisesta ohjelmaan osallistuvasta maasta. Hallintoviranomaisen edustaja toimii valintakomitean puheenjohtajana. Seurantakomiteassa jäseninä olevat kansallisten ministeriöiden edustajat voivat osallistua kokouksiin tarkkailijoina. Valintakomitea tekee suositukset ohjelmasta rahoitettavista hankkeista. Se tekee päätöksensä yksimielisesti ottaen huomioon alueellisten arviointiryhmien (katso alempana) arvioinnit. Tapauksissa, joissa komitean yksi tai useampi jäsen on erimielinen jäsenistön enemmistön kanssa, hakemus hylätään. Seurantakomitea vahvistaa valintakomitean tekemät suositukset valittavista hankkeista. Hallintoviranomainen voi korvata valintakomitean alueellisten jäsenten ja asiantuntijoiden matkustus- ja oleskelukulut teknisen tuen varoista. Toimintatavat määritellään komitean työjärjestyksessä, jonka seurantakomitea hyväksyy PRaGin ehtojen mukaisesti. Alueelliset arviointiryhmät (Regional Assessor Groups, RAG) Osallistuviin maihin perustetaan alueelliset arviointiryhmät (4 ryhmää) kaikkien osallistuvien alueiden näkökulmien keräämiseksi ja tasa-arvoisuuden varmistamiseksi. Seurantakomitea nimeää jokaiseen ryhmään 4 pysyvää jäsentä (arvioijaa) osallistuvien maiden esitysten perusteella. Arvioijat nimetään organisaation edustajina, ei henkilökohtaisella perusteella. Pysyvien jäsenten lisäksi seurantakomitea nimittää osallistuvien maiden esitysten perusteella 2-4 erityisasiantuntijaa (arvioijaa) jokaiseen ryhmään. Erityisasiantuntijat kutsutaan arviointiryhmien kokouksiin, jos heidän erityisalaansa kuuluvia hakemuksia on vastaanotettu haun yhteydessä. Alueellisen arviointiryhmän pysyvät jäsenet edustavat seuraavia, ennalta määriteltyjä toimialoja: 1) Yritystoiminta ja työllisyys 2) Tutkimus, koulutus ja kulttuuri 3) Sosiaaliala ja hyvinvointi ja 4) 34

Ympäristö. Arviointiryhmät arvioivat kaikki hakemukset. Jokainen arvioija tekee arvioinnin oman alansa hakemuksista. Jokaisessa osallistuvassa maassa oleva sivutoimipiste on vastuussa arviointiryhmän kokousten koollekutsumisesta ja toimimisesta ryhmän sihteerinä hallintoviranomaisen ohjeiden mukaisesti. Yksityiskohtaisempi kuvaus arviointiryhmien kokouskäytännöistä kuvataan valintakomitean työjärjestyksessä. Arviointiryhmien toimivuus arvioidaan väliarvioinnin yhteydessä. 10.4. Yhteinen hallintoviranomainen (Joint Managing Authority, JMA) Ohjelmaan osallistuvat maat ja alueet ovat nimittäneet yhteisen hallintoviranomaisen, siinä tehtävässä toimii Lapin liitto Hallituskatu 20 B 96100 Rovaniemi www.lapinliitto.fi Lapin liitto on yhteinen kunnallinen viranomainen, joka toimii aluekehittämis- ja aluesuunnitteluviranomaisena sekä alueen ja alueella sijaitsevien kuntien edunvalvojana. Lapin liitto on hoitanut hallintoviranomaisen tehtävää Barents IIA ohjelmassa vuosina 1996-1999 sekä Interreg IIIA Pohjoinen- ohjelmassa vuosina 2000-2006. Se toimii myös Pohjoiskalotin Neuvoston sihteeristönä ja on vuodesta 1995 alkaen toiminut Pohjoisen Periferian ohjelman Suomen alueellisena yhteyspisteenä. Näiden tehtävien lisäksi sillä on myös muita tärkeitä kansainvälisiä tehtäviä ja kontakteja, jotka tukevat Kolarctic ENPI CBC - ohjelman toteuttamista. 11. OHJELMAN TOIMEENPANO 11.1. Yleiset asiat Ohjelman toteuttaminen perustuu ENPI asetukseen (EC 1638/2006), ENPI toimeenpanosääntöihin (EC 951/2007), Euroopan Komission rahoitusasetukseen (1605/2002) sekä sen toimeenpanoasetukseen (2342/2002) ja Euroopan Komission ulkosuhdeohjelmien sopimusmenettelyjen käytännön oppaaseen (PRaG) huomioiden kansalliset (Norja) säännöt. Yhteinen hallintoviranomainen on ohjelman sopimusviranomainen. Kuitenkin, yhteinen seurantakomitea nimeää yhteisen valintakomitean jäsenet, määrittää hankkeiden valintakriteerit ja tekee lopulliset päätökset rahoitettavista hankkeista. Hallintoviranomaisen tehtävät toteutetaan kaikkien olennaisten säädösten ja voimassa olevien ehtojen mukaisesti. 11.2. Yhteisen hallintoviranomaisen tehtävät Hallintoviranomainen on vastuullinen yhteisen toimintaohjelman hallinnoinnista ja toimeenpanosta moitteettoman teknisen ja taloushallinnon periaatteiden mukaisesti, sekä toimenpiteidensä laillisuuden ja säännönmukaisuuden varmistamisesta. Se huolehtii siitä, että käytössä on asianmukaiset hallinto- ja kirjanpitojärjestelmät. Yksityiskohtainen kuvaus hallintoviranomaisen toimintamalleista ja organisaatiosta tarkistetaan ja hyväksytään vuosittain seurantakomiteassa yhdessä teknisen tuen vuosittaisen budjetin kanssa. Hallintoviranomainen jaetaan kolmeen erilliseen yksikköön: Hallintoyksikköön, Talousyksikköön ja Sisäisen tarkastuksen yksikköön. Hallintoviranomaisen toimintaa johtaa hallintoviranomaisen päällikkö. 35

Hallintoviranomaisen henkilöstö nimitetään Lapin liiton sääntöjen ja toimintaohjeiden mukaisesti, sivutoimipisteiden osalta niistä vastuussa olevien organisaatioiden sääntöjen ja toimintaohjeiden mukaisesti. Toimeenpanosääntöjen artiklan 5.2(f) mukaisesti hallintoviranomainen ottaa ohjelman puolesta palvelukseen riittävän määrän ammattitaitoista, täysin ohjelmalle osoitettua henkilökuntaa joka varmistaa ohjelman hyvän hallinnon. Henkilökunnan valinnassa ja määrässä huomioidaan toteutettavaksi suunniteltujen toimenpiteiden laajuus, sisältö ja vaativuus. Hallintoviranomaisen tehtävänä on: hallintoyksikkö vastaa ohjelman operatiivisesta toimeenpanosta. Sen A. Hakukierrokset ja hakemukset käynnistää hakukierrokset, valmistella ja julkaista hakuohjeet jokaista hakukierrosta varten, vastaanottaa hakemukset, suorittaa hakemusten hallinnollinen tarkastus (ratkaisut hyväksytään valintakomiteassa). B. Rahoitus- ja muut sopimukset solmia rahoitussopimukset rahoitettavaksi valittujen hankkeiden päähakijoiden kanssa, tehdä sopimus ulkopuolisen tilintarkastajan kanssa jälkikäteen tehtävän, hallintoviranomaisen tuloihin ja menoihin kohdistuvan varmennuksen tekemisestä sekä teknisen tuen että hankkeiden hallinnon (maksatukset) osalta, tehdä sopimus ulkopuolisen tilintarkastajan kanssa projekteille tehtävien vuosittaisten otantatarkastusten suorittamisesta. C. Käynnissä olevat hankkeet ohjata käynnissä olevia hankkeita, toimeenpanna käynnissä oleville hankkeille toimintatarkastuksia, suorittaa hankkeiden operatiivista seurantaa ja taloushallintoa. D. Seurantakomitean ja valintakomitean kokoukset järjestellä seurantakomitean toiminta ja tarjota sihteeristö sen käyttöön, järjestellä valintakomitean toiminta ja toimia sen puheenjohtajana ja sihteeristönä valintakomitealle, valmistella komiteoiden pöytäkirjat. E. Raportit ja suunnitelmat valmistella ohjelman vuosittaiset työsuunnitelmat ja yksityiskohtaiset budjetit, valmistella teknisen tuen vuosittaiset budjetit, tehdä ja esittää yhteisesti Talousyksikön taloudellisen raportin kanssa toimintaraportit seurantakomitealle ja Euroopan komissiolle sovituin määräajoin, välittää tehdyt tarkastuskertomukset seurantakomitealle ja komissiolle, julkaista yhdessä hallintoviranomaisen Talousyksikön ja ulkopuolisen tilintarkastajan kanssa jokaiselle tulevalle vuodelle hankkeiden tarkastusohjelman toimeenpanosääntöjen artiklan 37 mukaisesti. F. Yhteistyö varmistaa yhteydet osallistuvien maiden alueellisiin sektoriviranomaisiin. G. Tiedotus levittää tietoa ohjelmasta mahdollisille edunsaajille, toimeenpanna tiedotussuunnitelma toimeenpanosääntöjen artiklan 42 mukaisesti. 36

Hallintoviranomaisen talousyksikkö vastaa ohjelmaan liittyvästä yleisestä taloushallinnosta, tilitapahtumista ja toimenpiteistä. Tilinpitäjä kuuluu Lapin liiton henkilöstöön, hänen tehtävänsä ovat täysin erillään hallintoviranomaisen tehtävistä. Maksumääräysten hyväksyjä on vastuussa hallintoviranomaisen Talousyksikössä toteutettavista toimenpiteistä. Taloudellinen yksikkö toimeenpanee seuraavat tehtävät: A. Vuosittaiset budjetit ja hankkeiden budjetit suorittaa hankkeille taloudellisen tarkastuksen ennen rahoitussopimuksen tekemistä. B. Maksupyynnöt ja maksatukset ohjeistaa käynnissä olevia projekteja, toteuttaa hankkeiden talousseurantaa, toimeenpanee päähakijoiden maksupyyntöjen tukikelpoisuustarkastuksen vastaanotettujen dokumenttien perusteella, suorittaa maksatukset päähakijalle saatuaan tilintarkastajilta lausunnon kustannusten varmentamisesta, hankkeiden päättyessä ja kaikkien tarpeellisten tarkastusten jälkeen suorittaa loppumaksatukset. C. Takaisinperinnät tiedottaa seurantakomiteaa takaisinperinnöistä, toimeenpanee takaisinperinnät tarkastajilta vastaanottamiensa ja tarkistamiensa varmennuslausuntojen jälkeen, toimeenpanee tarvittaessa jokaisen hankkeen lopussa lopulliset takaisinperinnät, sen jälkeen kun kaikki tarpeelliset tarkastukset on tehty. D. Kirjanpito vastaanottaa rahoituksen (EU:n ja kansallisen rahoituksen), tekee tallennukset kirjanpito- ja seurantajärjestelmiin, seuraa pankkitilin tapahtumia. E. Raportit valmistelee ohjelman vuosittaiset työsuunnitelmat ja yksityiskohtaiset budjetit yhdessä hallintoyksikön kanssa tekee vuosittaiset taloudelliset raportit täydentämään hallintoviranomaisen hallinnollisen yksikön toiminnallisia raportteja, jotka esitetään sovituin väliajoin seurantakomitealle ja Komissiolle, julkaisee yhdessä hallintoviranomaisen Hallintoyksikön ja ulkopuolisen tilintarkastajan kanssa jokaiselle tulevalle vuodelle hankkeiden tarkastusohjelman toimeenpanosääntöjen artiklan 37 mukaisesti. F. Maksatuspyynnöt toimittaa tarvittavat maksupyynnöt Euroopan komissiolle Sisäisen tarkastuksen yksikkö toimeenpanee vuosittain tarkastusohjelman tarkistaakseen sisäiset järjestelmät ja varmistaakseen, että hallintoviranomaisen toimenpiteet on toteutettu oikein. Sisäisen tarkastuksen yksikkö on riippumaton niistä yksiköistä, jotka toimivat maksumääräysten hyväksyjänä, tilinpitäjänä ja hallinnollisissa toimenpiteissä. Se toteuttaa tarkastuksen hyvien hallintoperiaatteiden mukaisesti varmistaen toimenpiteidensä lain- ja sääntöjenmukaisuuden. Lapin liiton talouspäällikkö toimii hallintoviranomaisen sisäisenä tarkastajana. Talouspäällikkö kuuluu vastaa toiminnasta suoraan Lapin liiton hallitukselle, joka myös määrittelee sisäisen tarkastuksen työsuunnitelman. Talouspäällikkö ei osallistu Kolarctic ENPI CBC - ohjelman toimeenpanoon, hänellä on riittävä pätevyys tehtävän hoitamiseksi. 37

Sivutoimipisteet Murmanskissa, Luleåssa ja Vesisaaressa. Ohjelman hallintoviranomaisella on sivutoimipisteet Murmanskissa (Venäjällä), Luulajassa (Ruotsissa) ja Vesisaaressa (Norjassa). Sivutoimipisteet ovat rakenteellisesti pieniä organisaatioita, joilla on rajatut resurssit. Niiden kautta ylläpidetään läheisiä suhteita ohjelman sekä koordinoivien toimielinten että muiden sektoriviranomaisten välillä osallistuvissa maissa. Sivutoimistot myös auttavat hallintoviranomaisen hallintoyksikköä tiedon levityksessä mahdollisille edunsaajille, tukevat hallintoviranomaista käytännön työssä ja auttavat alueellisia projekteja käytännön asioissa. Vesisaaren sivutoimipiste Finnmarkin maakuntahallinnossa toimii Norjan sihteeristönä ja maksuviranomaisena Norjan sisäisen, Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin läänien välisen, ohjelmakumppanuuden puolesta. Koska Vesisaaren toimipisteellä on vastuu Norjan ENPI rahoituksen hoitamisesta, sillä on muihin sivutoimipisteisiin verrattuna erilaisia tehtäviä. Norjan ENPI rahoituksen hoitaminen on jaettu sivutoimipisteessä hallinto- ja taloustehtäviin, joita hoidetaan Norjan valtion tarkastustoimen sääntöjen mukaisesti. Vesisaaren sivutoimipisteen hallinnollisena tehtävänä on koordinoida hakukierrosten järjestelyjä hallintoviranomaisten kanssa, koordinoida norjalaisten jäsenten osallistumista seurantakomitean ja valintakomitean kokouksiin sekä yhteistyö hallintoviranomaisen ja paikallisviranomaisten kanssa, tehdä sopimukset norjalaisten hankekumppanien kanssa, valmistella raportteja ja suunnitelmia. Tehtäviin sisältyy myös sihteeristön tehtävien hoitaminen Norjan kumppanuuden puolesta. Taloustehtävänä on tehdä sopimukset Norjan ENPI rahoituksesta norjalaisille edunsaajille todentaa alueellinen, eri lähteistä tuleva rahoitus hankkeiden taloudellinen tarkastus, ohjelman talous ja raportointi, tehtävät hallintoviranomaisen talousyksikölle. Näiden tehtävien myötä Vesisaaren sivutoimipisteellä on Norjan ENPI-rahoitusta koskeva maksuviranomaisen rooli kaikkien Norjan osallistuvien alueiden puolesta. Hallintoviranomaisen velvollisuutena on toimittaa sivutoimipisteille riittävää ja ajantasaista tietoa, jota sivutoimipisteissä tarvitaan Kolarctic ENPI CBC järjestelmään kuuluvien tehtävien suorittamiseksi. Sivutoimipisteiden kustannukset katetaan ohjelman teknisestä tuesta lukuun ottamatta Norjan sivutoimipistettä, jonka kustannukset katetaan Norjan ENPI rahoituksen ja kansallisen rahoituksen teknisestä avusta. 11.3. Hakukierrosten valmistelu Hakukierrokset Sopimusmenettelyt ja siihen liittyvät perusasiakirjat ja sopimukset ovat, soveltuvin osin, hakukierroksen avaamisen hetkellä voimassa olevan PRaGin (Käytännön opas sopimusmenettelyille Euroopan Komission ulkosuhdeohjelmissa) ja sen liitteiden mukaisia rajat ylittävän yhteistyön erityispiirteiden, ENPI lainsäädännön ja ENPI CBC toimeenpanoasetuksen (Asetus 951/2007) kanssa. Kaikkiin perusasiakirjoihin raja-alueyhteistyön erityispiirteiden vuoksi tehtäviin muutoksiin tulee hakea ennakkohyväksyntä Euroopan Komissiosta. 38

Seurantakomitea päättää jokaisen hakukierroksen aikataulusta. Tavoitteena on pitää vähintään kaksi hakua joka vuosi alkaen vuodesta 2008 ja jatkuen vuoteen 2013, jos ohjelman varoja on vielä jäljellä. Ensimmäinen hakukierros avataan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on hyväksynyt toimintaohjelman. Hakukierros voidaan pitää joko avoimena tai rajattuna. Avoimessa hakukierroksessa kaikki hakijat toimittavat rahoitushakemuksen kaikkine hakuoppaassa vaadittuine liitteineen. Rajattuun hakukierrokseen täydellisen hakemuksen lähettävät vain ne hakijat, jotka on valittu toiselle hakukierrokselle hanke-ehdotuslomakkeen perusteella. Hakukierroksen avaamis- ja sulkemispäivämäärät ja ajat määritellään hakuoppaassa. Kaikki hakemukset on toimitettava hallintoviranomaiselle ja niiden on oltava hallintoviranomaisella viimeistään siihen päivään ja ajankohtaan mennessä, joka on määritelty hakuoppaassa. Hallintoviranomainen organisoi ohjelman hakukierrokset ja levittää riittävästi tietoa hakuprosessista. Hakukierrokset pyritään käynnistämään vuoden ensimmäisellä ja viimeisellä neljänneksellä. Rahoituksen hakuprosessi hakemuksesta rahoitussopimukseen toteutetaan seuraavan, indikatiivisen aikataulun sisällä: - enintään kaksi kuukautta haun päättymisestä: avaustilaisuus (hakemusten kirjaaminen, hallinnollinen tarkastus jne.) ja valintakomitean kokous - enintään kaksi kuukautta valintakomitean kokouksesta: seurantakomitean kokous valintakomitean esitysten hyväksymiseksi - enintään viisi kuukautta haun päättymisestä: sopimusten allekirjoittaminen päähakijan ja hallintoviranomaisen/ Norjan sivutoimipisteen välillä. Hakuohjeet Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö julkaisee toimeenpanosääntöjen, PRaG-sääntöjen sekä tämän asiakirjan mukaiset hakuohjeet erikseen jokaista hakukierrosta varten. Hakujen hanketyypit Tukikelpoiset hanketyypit määritellään jokaisen haun hakuohjeissa. Yleisesti Kolarctic ENPI CBC - hankkeiden tyypit voivat olla luonteeltaan seuraavanlaisia: - Integroidut hankkeet, joissa kumppanit toteuttavat omilla alueillaan osan hankkeen toimista; - Symmetriset hankkeet, joissa samanlaisia toimia toteutetaan rinnakkain jäsenvaltioissa ja kumppanimaissa; - Hankkeet, jotka toteutetaan pääasiassa tai yksinomaan jäsenvaltioissa tai kumppanimaissa, mutta kaikkien yhteisen toimintaohjelman kumppaneiden, tai osan niitä, hyväksi. Maantieteellinen ja organisaatioiden tukikelpoisuus Hankkeiden tavoitteena on yhdistää kaikkien osallistuvien maiden vahvuudet ja osaaminen ja saada kumppaneita vähintään kolmesta maasta. Jokaisessa Euroopan yhteisön osarahoittamassa hankkeissa tulee olla vähintään yksi kumppani ohjelmaan osallistuvasta EU-jäsenvaltiosta ja yksi kumppani Venäjältä. On kuitenkin mahdollista, että ohjelman tavoittamisen saavuttamisen kannalta merkityksellisiä projekteja esitetään rahoitettavaksi toimialoilta, joihin ei löydy kumppania EUmaasta. Sen vuoksi Norjan ja Venäjän kahdenvälisten hankkeiden toteuttaminen on sallittua ohjelman painopisteessä 1 Taloudellinen ja sosiaalinen kehittyminen, jonka sisällä enintään 20% Norjan painopisteelle 1 osoittamasta rahoituksesta (ENPI ja kansallinen/ alueellinen rahoitus) ja enintään 20% Venäjän painopisteelle 1 osoittamasta kansallisesta rahoituksesta voidaan käyttää tällaisten kahdenvälisten hankkeiden toteuttamiseen. Rahoitusta näihin kahdenvälisiin hankkeisiin haetaan normaalin hakukierroksen toimintatapojen mukaisesti, jotka on kuvattu yksityiskohtaisesti tämän asiakirjan luvussa 11.5. Yleinen sääntö on, että päähakijoiden ja kumppaneiden tulee olla ohjelma-alueelta ollakseen maantieteellisesti tukikelpoisia. Poikkeustapauksissa projekteja voidaan toteuttaa osittain ohjelmaalueen ulkopuolella jos se on tärkeää hankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi 39

(toimeenpanosääntöjen artikla 41). Maantieteellisestä tukikelpoisuudesta määrätään myös Komission asetuksen 1638/2006 8 artiklassa sekä ENPI CBC Strategiapaperissa. Kaikkien hankkeiden toimenpiteiden tulee hyödyntää ohjelma-aluetta. Ohjelma-asiakirjassa määritellyiltä rajoittuvilta alueilta olevat päähakijat ja kumppanit ovat tukikelpoisia, jos heidän roolinsa hankkeessa on perusteltua ja esitetyt toimenpiteet tukevat kyseessä olevan haun tavoitteita sekä ohjelma-alueen kehitystä. Näiden kumppaneiden täytyy myös tuoda hankkeeseen sellaista osaamista tai tietotaitoa, jota ei löydy ohjelma-alueelta. Tällaisten hankkeiden täytyy olla monenvälisiä ja sekä kansallisesti että kansainvälisesti merkittäviä. Ohjelman rahoitus kyseisille rajoittuvien alueiden kumppaneille on rajoitettu kahteenkymmeneen prosenttiin ohjelman ENPI-rahoituksen kokonaismäärästä. Kumppanit, jotka ovat ohjelma-alueen ja rajoittuvien alueiden ulkopuolelta, voivat osallistua toimenpiteisiin, kun he kattavat omat kustannuksensa. Yksityiskohtainen määritelmä maantieteellisestä ja organisaatioiden tukikelpoisuudesta kuvataan jokaisen haun hakuohjeissa. Organisaatioiden tukikelpoisuus on määritelty Komission asetuksen 1638/2006 14 artiklassa. 11.4. Päähakijaperiaate Päähakijalla on kokonaisvaltainen vastuu hakemuksen jättämisestä ja koko hankkeen toimeenpanosta siinä tapauksessa kun hanke hyväksytään. Päähakija on siksi vastuussa hankkeen hyvästä hallinnosta. Jokaiselle hankkeelle nimetään päähakija. Päähakija on ENPI CBC -rahoituksen ja/tai Norjan ENPI rahoituksen saaja, ja toimii linkkinä hankkeen kumppaneiden ja ohjelman välillä. Se on vastuussa hankkeen kaikista osa-alueista hallintoviranomaiselle. Päähakijaperiaate on keskeinen periaate Kolarctic ENPI CBC -ohjelman rahoituksen kanavoinnissa. Hallintoviranomainen tekee rahoitussopimuksen jokaisen päähakijan kanssa. Päähakija vastaa yhteisen hakemuslomakkeen jättämisestä ja varmistaa, että vastinrahoituspäätökset on tehty takeeksi vastinrahoituksen olemassaolosta. Päähakija vastaa myös: ohjausryhmän nimeämisestä hankkeelle, hankkeen kokonaisvaltaisesta hallinnoinnista, sopimuksen tekemisestä suhteistaan muiden hankekumppaneiden kanssa varmistaakseen kunnollisen hankkeelle kohdistettujen varojen taloushallinnon, mukaan lukien perusteettomasti maksettujen varojen takaisinperinnän, hankkeen tilintarkastajan nimittämisestä ja tilintarkastussopimuksen tekemisestä yhdessä kumppaneidensa kanssa (suorittamaan hankkeen kustannusten varmentamisen), sen todentamisesta, että tilintarkastajat ovat varmentaneet kaikki muiden hankekumppaneiden aiheuttamat kustannukset, käytettävien hankintamenetelmien noudattamisesta, tilintarkastuksiin ja maksatuksiin tarvittavien asiakirjojen tuottamisesta, hankkeen raporttien ja dokumentaation toimittamisesta, hankkeen tulosten levittämisestä. 40

11.5. Hankkeiden valintamenettelyt Hakemusten avaaminen Hallintoviranomainen järjestää avaustilaisuuden sen jälkeen, kun haku on päättynyt. Avaustilaisuudesta tehdään pöytäkirja. Hakemukset rekisteröidään hallintoviranomaisessa. Jokaisella hakemuksella on oma tiedostonsa, johon kaikki tiedot kootaan. Hallinnollinen tarkistus Avoin haku Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö, joka toimii valintakomitean sihteeristönä, vastaa hakemusten hallinnollisesta tarkastuksesta, jossa arvioidaan vähintään hakijoiden ja esitettyjen toimenpiteiden tukikelpoisuus. Hakemukset, jotka eivät läpäise hallinnollista tarkastusta, hylätään, eivätkä ne etene arviointiryhmän ja valintakomitean laadunarviointiin. Toimeenpanosääntöjen, PRaGin ja tämän asiakirjan mukainen tukikelpoisten kustannusten tarkistuslista liitetään mukaan hakuohjeisiin. Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö tekee raportin hakemusten hallinnollisen tarkastuksen tuloksista. Tämä raportti, joka sisältää listan hallinnollisesti hyväksyttävistä projekteista sekä listan hylätyistä esityksistä mukaan lukien syyt niiden hylkäämiselle, hyväksytetään valintakomiteassa ennen kuin se aloittaa hakemusten laadullisen arvioinnin. Mikäli hallinnollisessa tarkastuksessa tehdyn hylkäyksen perusteista on erimielisyyttä, valintakomitea voi palauttaa hylätyn hakemuksen arviointiprosessiin. Hakijoita tiedotetaan hallinnollisen tarkastuksen tuloksista heidän oman hankkeensa osalta. Hallintoviranomainen voi pyytää hakijoita täydentämään hakemustaan alueellisten arviointiryhmien arvioinnin aikana esiin nostettujen kysymysten pohjalta. Yksityiskohtaisempi kuvaus toimintamalleista esitetään ohjelma manuaalissa. Rajattu haku Rajatun haun hallinnollinen tarkastus etenee samalla tavalla, kuin avoimessa haussa. Hakemuksista, jotka eivät läpäise hallinnollista tarkastusta, ei tiedoteta tässä vaiheessa. Hakemuksista, jotka läpäisevät hallinnollisen tarkastuksen, tiedotetaan laadunarvioinnin ja valinnan yhteydessä. Laadunarviointi ja yhteisen valintakomitean työskentely Avoin haku Kaikki hallinnollisesti hyväksytyt hankkeet lähetetään arvioitaviksi alueellisiin arviointiryhmiin. Alueellisten arviointiryhmien tehtävänä on arvioida hakemusten sisältö perustuen hakuoppaan yhteydessä julkaistuun arviointitaulukkoon. Alueelliset arviointiryhmät arvioivat kaikki saapuneet hakemukset riippumatta siitä, onko hankkeessa mukana kumppaneita jokaisesta maasta vai ei. Alueellisten arviointiryhmien arviointeihin perustuen valintakomitea tekee teknisen arvioinnin, jossa otetaan huomioon hakemusten laatu ja merkittävyys aluekehityksen näkökulmasta. Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö, toimiessaan valintakomitean sihteeristönä, tekee yhteenvedon haun tuloksista arviointiraporttiin, jonka allekirjoittavat valintakomitean puheenjohtaja ja äänioikeutetut jäsenet. Jotta prosessi ei pidentyisi, allekirjoitukset voi toimittaa joko faxilla tai skannattuna sähköpostilla. Alkuperäiset allekirjoitukset voidaan toimittaa jälkikäteen. Arviointiraportti välitetään seurantakomitealle, joka tekee lopullisen päätöksen hankkeiden valinnasta toimeenpanosääntöjen artikla 13 mukaisesti. Arviointi ja hankkeiden valinta etenee ohjelmalle määritettyjen valinta- ja arviointikriteerien ja kutakin hakua varten mahdollisesti määriteltyjen tavoitteiden mukaisesti. Hankehakemusten laatu arvioidaan ajankohtaisuuden, menetelmien, kestävyyden, toiminnallisen kapasiteetin, asiantuntemuksen, taloudellisen toimintakyvyn ja kustannustehokkuuden näkökulmista. 41

Valintakomitea voi asettaa ehtoja hyväksytyille hankkeille. Hallintoviranomaisen täytyy varmentaa valintakomitean määrittelemien ehtojen toteutuminen ennen sopimuksen tekemistä. Valintakomitea voi laatia reservilistan hankkeista, jotka täyttävät valintakriteerit, mutta hylätään rahoituksen puuttumisen vuoksi. Reservilistalla olevien hankkeiden kanssa voidaan tehdä rahoitussopimukset, jos yksi tai useampi hyväksytty hanke ei etene sopimuksentekovaiheeseen tai varoja palautuu käynnissä olevista hankkeista. Kaikkia hakijoita tiedotetaan valintaprosessin tuloksista. Rajattu haku Kaikki hallinnollisesti hyväksytyt hanke-ehdotukset lähetetään arvioitaviksi alueellisiin arviointiryhmiin. Alueellisten arviointiryhmien tehtävänä on arvioida hakemusten sisältö perustuen hakuoppaan yhteydessä julkaistuun arviointitaulukkoon. Alueelliset arviointiryhmät arvioivat kaikki hanke-ehdotukset riippumatta siitä, onko hankkeessa mukana kumppaneita jokaisesta maasta vai ei. Alueellisten arviointiryhmien tekemän hanke-ehdotusten teknisen arvioinnin jälkeen valintakomitea tekee listan toiselle hakukierrokselle valituista hankkeista joita pyydetään toimittamaan täydellinen hakemus. Hankkeille, joita ei hyväksytä toiselle hakukierrokselle, tiedotetaan valintaprosessin tuloksista. Toiselle hakukierrokselle valittuihin hakemuksiin perustuvien täydellisten hakemusten arviointi tapahtuu samalla tavalla kuin avoimessa haussa. Rahoitussopimuksen tekeminen Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö valmistelee rahoitussopimukset valituille hankkeille sen jälkeen kun seurantakomitean asettamien lopullisten ehtojen täyttyminen on varmistettu. Hallintoviranomainen ja päähakija allekirjoittavat sopimuksen. Kaikki hankkeen toimeenpanon kannalta välttämätön tieto liitetään mukaan sopimukseen sopimusperusteisen menettelyn mukaisesti toimeenpanosääntöjen artiklan 23 perusteella. Vastaavasti Norjan sivutoimipiste soveltaa samanlaisia toimintatapoja tehdessään sopimuksen Norjan ENPI rahoituksesta norjalaisen kumppanin kanssa. Hallintoviranomainen julkaisee Euroopan Komission rahoitusasetuksen ja PRaG- asiakirjan vaatimusten mukaisesti ohjelman kotisivuilla listan hankkeista, joiden kanssa rahoitussopimus on allekirjoitettu. 11.6. Rahoituksen kulku Yleiskuvaus Hallintoviranomainen vastaa ohjelman taloushallinnosta ja komissiolle toimitettavista asiakirjoista. Luotettavan taloushallinnon varmistamiseksi hallinto- ja rahoitustehtävät hallintoviranomaisessa on eriytetty. Hallintoviranomaisen hallintoyksikön ja talousyksikön tehtävät on kuvattu kappaleessa 11.2. Seurantajärjestelmä Kolarctic ENPI CBC ohjelmalla on sähköinen seurantajärjestelmä, jota käytetään sekä ohjelman että rahoitettujen hankkeiden hallinnoinnissa. Projektitasolla hallintoviranomainen käyttää järjestelmää sekä hallinnolliseen että taloudelliseen seurantaan. Maksusuoritukset hakijoille tehdään erillisen sähköisen kirjapitojärjestelmän kautta. Näiden kahden järjestelmän tiedot täsmäytetään säännöllisesti. Sähköinen seurantajärjestelmä kehitetään yhteisesti kaikille Suomen viranomaisten hallinnoimille ENPI CBC ohjemille (Kolarctic, Karelia ja Kaakkois-Suomi Venäjä). Kaikki kolme ohjelmaa 42

käyttävät samaa järjestelmää mutta tietokannat ovat ohjelmakohtaisia. Järjestelmä on suojattu ja vain rajattu määrä henkilöitä pääsee sitä käyttämään. Ohjelman tilit hallintoviranomaisessa Kolarctic ENPI CBC -ohjelmalla on erillinen pankkitili, jota hallinnoi Lapin liiton kirjanpitäjä. Ohjelman tili on riippumaton ja erillinen, se sisältää ainoastaan ohjelmaan liittyviä tapahtumia. Tili on jaettu kahteen eri alatiliin: - EU-rahoitus - Suomen kansallinen rahoitusosuus Tili toimii kaksinkertaisen allekirjoituksen periaatteella eli kaikissa maksumääräyksissä on kahden hallintoviranomaisen edustajan (maksumääräyksen hyväksyjän ja tilinpitäjän) allekirjoitukset. Korkotulo on eriytetty ja tallennettu eri alatileille. Korkotulo, joka kertyy yhteisön maksamista ennakkomaksuista, siirretään ohjelmaan ja selvitetään loppuraportissa. Seurantakomitea päättää korkotulojen jakamisesta eri toimintalinjoille. Komission rahoitus Vuosittaiset sitoumukset ja automaattiset sitoumusten purkautumiset Ohjelmalla on rahoitustaulukko, jossa sitoumukset on jaettu vuosittaisiin sitoumuksiin ohjelmakauden ajalle. Ensimmäinen talousarviositoumus tehdään, kun ohjelman hyväksymispäätös on tehty. Sen jälkeen komissio tekee ohjelmalle joka vuosi viimeistään 31. maaliskuuta talousarviositoumusta vastaavan sitoumuksen kyseiselle vuodelle. Rahoitustaulukossa alustavasti määriteltyjen vuosittaisten sitoumusten lisäksi sitoumuksen suuruus riippuu myös ohjelman edistymisestä ja siitä, kuinka paljon määrärahoja on käytettävissä. Komissio tiedottaa hallintoviranomaiselle päivämäärästä, jolloin vuosittainen sitoumus tehdään. Komissio suorittaa vuosittaisiin sitoumuksiin perustuvat maksusuoritukset joko ennakkorahoituksena (toimeenpanosäännöt Art. 26.1), ylimääräisenä ennakkorahoituksena (toimeenpanosäännöt Art. 26.2) tai rahoituksena, joka maksetaan ennakkorahoituksen käytön raportoinnin jälkeen (toimeenpanosäännöt Art.26.3). Komission jokainen maksatus yhteisön rahoituksesta tehdään käytettävissä olevien määrärahojen mukaisesti. Maksusuoritukset komissiosta hallintoviranomaiselle Hallintoviranomainen voi joka vuosi, sen jälkeen kun sille on ilmoitettu talousarviositoumuksesta, pyytää ennakkomaksuina enintään 80% yhteisön rahoitusosuudesta kyseisen vuoden budjettiin. Ohjelman toisesta vuodesta lähtien ennakkorahoituspyyntöihin pitää olla liitettyinä alustavat vuosittaiset talousraportit, jotka kattavat edelliseltä vuodelta kaikki menot ja tulot, joita ei ole vielä varmennettu vuosittaisessa ulkoisessa tilintarkastuskertomuksessa. Liitteenä pitää olla myös alustava talousarvio, jossa esitetään hallintoviranomaisen sitoumukset ja menot seuraavalle vuodelle. Komission tarkastettua tämän talousraportin, arvioitua ohjelman todelliset rahoitustarpeet ja varmistettua määrärahojen saatavuuden se suorittaa pyydetyn ennakkomaksun kokonaan tai osittain. Vuoden aikana hallintoviranomainen voi pyytää yhteisön vuosittaisen rahoitusosuuden jäljelle jääneen osuuden maksamista kokonaan tai osittain ylimääräisenä ennakkorahoituksena. Pyyntönsä tueksi hallintoviranomainen toimittaa taloudellisen väliraportin jossa osoitetaan, että vuoden loppuun mennessä tosiasiallisesti aiheutuneet tai todennäköisesti aiheutuvat menot ovat suuremmat tai tulevat olemaan suuremmat kuin jo myönnetyt ennakkomaksut. 43

Kyseisestä lisämaksusta huomioidaan lisäyksenä ennakkomaksuun, mikäli sitä ei ole varmennettu ulkopuolisen tilintarkastajan kertomuksessa. Ohjelman jokaisen toimeenpanovuoden toisella puoliskolla komissio tekee selvityksen aiemmista ennakkomaksuista tukikelpoisten, tosiasiallisesti aiheutuneiden, toimeenpanosääntöjen 31 artiklassa viitatun ulkopuolisen tilintarkastajan vuosittaisella tarkastusraportilla varmennettujen menojen mukaisesti. Kyseisen selvityksen tulosten perusteella komissio voi tehdä tarvittavia rahoitusoikaisuja. Komission vuosittainen sitoumus perustuu rahoitustaulukon sarakkeeseen Maksut- Komission rahoitus sisällytettyyn tietoon. Hallintoviranomaisen rahoitusyksikkö vastaa maksupyyntöjen tekemisestä komissiolle. Hallintoviranomaisen talousyksikön maksama yhteisön tuki päähakijoille PRaGin liitteenä olevien rahoitussopimusten yleisten ehtojen mukaisesti, hallintoviranomainen käyttää kolmea maksutapaa päähakijoille: - ennakkomaksatus rahoitussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen; - välimaksut kustannusten (jatkossa ennakkomaksut) varmentamisen jälkeen. Alle 12 kuukauden mittaisten sopimusten yhteydessä ei suoriteta välimaksatuksia; - loppumaksatus kaikkien kulujen ja toimenpiteiden varmentamisen jälkeen. Ensimmäinen ennakkorahoituksen maksu voi kattaa enintään kahdeksankymmentä prosenttia hankkeen ensimmäisen vuoden (12 kuukautta) yhteisörahoituksesta. Päähakija voi ensimmäisen kerran hakea ennakkorahoitusta sen jälkeen kun sekä hallintoviranomainen että päähakija ovat allekirjoittaneet hankkeen rahoitussopimuksen. Ensimmäinen välimaksatus voidaan tehdä heti kun tosiasiallisesti toteutuneet kustannukset ovat seitsemänkymmentä prosenttia ennakkorahoituksen määrästä. Seuraavia välimaksatuksia voidaan pyytää, kun seitsemänkymmentä prosenttia edellisestä ennakkorahoituksesta ja sata prosenttia aikaisemmista maksuista on käytetty ja vahvistettu kustannusten varmennusraportissa. Välimaksujen määrä riippuu hankkeiden koosta ja kestosta. Päähakijan hallintoviranomaiselle toimittamaan maksupyyntöön tulee liittää mukaan vastaavista kuluista tehty varmennusraportti (ulkopuolisen tilintarkastaja tekemä jälkikäteistarkastus). Se kattaa kaikki hankkeen kustannukset (sisältäen päähakijan ja hankkeen kumppaneiden aiheuttamat kustannukset). Hankkeen teknisiin ja talousraportteihin sekä yllä mainittuihin varmennusraportteihin perustuen hallintoviranomaisen rahoitus- ja hallintovirkamiehet tarkistavat, että kaikki varmennukset on suoritettu oikealla tavalla, ja lopuksi suorittavat maksut. Jos he tarvitsevat kulujen tiettyihin kohtiin liittyviä selvennyksiä, he pyytävät niitä hankkeiden päähakijoilta (jotka puolestaan pyytävät niitä kumppaneiltaan, jos kulut ovat näiden kumppaneiden aiheuttamia). Hankkeen loppumaksatukset suoritetaan tosiasiallisten tukikelpoisten kustannusten perusteella kustannusten varmentamisen jälkeen. Varmentamisen tekevät nimetyt tilintarkastajat ja hallintoviranomainen (loppumaksatus). Rahoituksen kulku Hallintoviranomaisen talousyksikkö toimittaa maksupyynnöt Euroopan Komissiolle ja vastaa Euroopan yhteisön ja Suomen kansallisen rahoituksen vastaanottamisesta. Talousyksikkö vastaanottaa komissiosta ja Suomen valtiolta tulevat maksuosoitukset ohjelman pankkitileille. Talouspäällikkö tallentaa tiedon tulleista maksusuorituksista ohjelman seurantajärjestelmään. Pankkitilien ja seurantajärjestelmän tiedot täsmäytetään säännöllisesti. 44

Hallintoviranomaisen talousyksikkö vastaa EU-rahoituksen ja Suomen kansallisen rahoituksen maksuosuuksien maksamisesta päähakijoille. Jokainen päähakija on vastuussa hallintoviranomaiselta saatujen maksuosuuksien suorittamisesta projektin muille kumppaneille. Hallintoviranomaisen talousyksikön talouspäällikkö allekirjoittaa maksupäätökset päähakijoille tehtäviin maksusuorituksiin yhdessä taloussihteerin kanssa. Tilinpitäjä toimeenpanee maksusuoritukset ja ottaa tileistä maksuraportit säännöllisin väliajoin. Talouspäällikkö vertaa kirjanpitoraportteja seurantajärjestelmän tietoihin. Hallintoviranomaisen talousyksiköstä lähetetään tieto suoritetuista maksuista sekä päähakijalle että kumppaneille. Talousyksikkö valmistelee Euroopan Komissiolle ja Suomen valtiolle raportit toteutuneista kustannuksista ja valmistelee tarvittavat maksupyynnöt. Norjan ENPI rahoitus Vuosittaiset sitoumukset Norjan vuosittaiset sitoumukset Kunta- ja Alueministeriöltä (KRD) ja muilta ministeriöiltä päätetään jokaisen vuoden lopulla hallituksessa (Stortinget). Lopullinen myöntökirje laaditaan vuosittain tammikuussa. Norjan korvamerkitty ENPI CBC määräraha osoitetaan vuosittaisina määrärahoina Kunta- ja Aluekehitysministeriöstä Finnmarkin maakuntahallintoon (Finnmark Fylkeskommune). Norjan rahoituksen toimintatavat Kolarctic ENPI CBC ohjelmassa vastaavat yleisesti ohjelman sääntöjä, sovitettuina Norjan valtion tarkastusinstituution valvonnassa toimivien Norjan kehittämisrahoituksen toimintatapoihin. Finnmarkin maakuntahallinto on velvoitettu raportoimaan KRD:lle vuosittain Norjan ENPI rahoituksen käyttämisestä Norjan yhteisen läänin kirjanpitojärjestelmän kautta. Määrärahojen käyttö esitetään myös seurantakomitealle toimitettavissa vuosiraporteissa. Norjan ENPI rahoituksen maksaminen päähakijoille/ hankekumppaneille Norjan sivutoimipisteestä Enintään 75% Norjan rahoituksesta hankkeen kustannuksiin voidaan maksaa välimaksatuksina ennen kuin kustannuksiin on tehty tilintarkastus jos kustannukset ovat kustannusarvion mukaisia ja jos ENPI rahoituksen määrä vastaa hankkeen kokonaisrahoitussuunnitelmaa (vastaa EU:n käytäntöjä). Norjalainen päähakija saa loppumaksatuksen sen jälkeen kun hankkeen kustannukset ja toimenpiteet on tarkastettu. Lisäksi sovelletaan niitä sääntöjä, jotka koskevat Norjan alueellista kehittämistukea. Kansallinen rahoitus Kansallisen rahoituksen kulku Suomen kansallinen rahoitus osoitetaan vuosittain valtion talousarviosta ja siirretään hallintoviranomaiselle. Jos kansallinen lainsäädäntö niin vaatii, Suomen kansallinen rahoitus voidaan välittää hakijoille Suomen valtion viranomaisen kautta. Suomen kansallista rahoitusta haetaan samalla hakemuslomakkeella kuin ENPI-rahoitusta, rahoituspäätös sisällytetään rahoitussopimukseen. Hallintoviranomaisen rooli kansallisen rahoituksen käytöstä vastaavana viranomaisena määritetään ENPI CBC ohjelmien hallinnointia Suomessa koskevalla lailla. Suomen kansallista rahoitusta käytetään osarahoituksena sekä Kolarctic ENPI CBC- ohjelmasta rahoitettuihin projekteihin että tekniseen tukeen. 45

Suomen kansallinen rahoitus noudattaa samoja menettelytapoja kuin ENPI rahoituksessa. Maksatukset perustuvat pääasiassa toteutuneisiin kustannuksiin. Venäjän kansallinen rahoitus Venäjän kansalliseen rahoitukseen liittyvät yksityiskohdat määritellään myöhemmin Pääosa Ruotsin kansallisesta rahoituksesta tulee julkisesta rahoituksesta, joka kanavoidaan Ruotsin sisäisen talousarviojärjestelmän kautta alueellisten ja keskushallinnon viranomaisten päätettäväksi. Lisäksi rahoitusta saadaan kunnilta ja lääninhallituksilta yksittäisinä, eri viranomaisten päätöksinä. Ruotsin kansallinen rahoitus maksetaan suoraan päähakijoille ja kumppaneille siitä organisaatiosta, josta se on myönnetty. Yleensä hankkeen luonne määrittelee sen, mistä organisaatiosta kansallista rahoitusta haetaan. Norjalaiset hakijat hakevat alueellista rahoitusta, jonka perusteella he voivat hakea vastaavan määrän (50%-50%) Norjan ENPI rahoitusta. Alueellinen kansallinen rahoitus voi, hankkeen luonteesta riippuen, tulla eri lähteistä. Yksityisten organisaatioiden rahoitus voi olla osana kustannusarviota, mutta sitä ei voida käyttää vastinrahoituksena Norjan ENPI rahoitukselle. Tämä kansallisen rahoituksen rajoitus perustuu EUohjelmissa vuodesta 1996 alkaen käytössä olleisiin hallintoperiaatteisiin. Päähakija tai hankekumppanit hakevat Norjan kansallisen rahoituksen maksatuksia toteutuneisiin kustannuksiin perustuvien maksatushakemusten perusteella. Tietty määrä voidaan pyytää maksettavaksi hankkeen käynnistyessä. Maksu toimeenpannaan päähakijalle/ hankekumppanille kansallisen rahoittajan toimesta. Päähakijoille maksettujen perusteettomien ja tukikelvottomien kustannusten takaisinperintä Hallintoviranomainen tekee mahdolliset takaisinperinnät olemassa olevien asiakirjojen perusteella sen jälkeen kun tarvittavat tarkastukset on tehty. Niissä tapauksissa, jossa takaisinperintämääräykset koskevat tukikelvottomia kustannuksia kumppanimaissa, ja jossa hallintoviranomainen ei onnistu takaisinperimään saataviaan päähakijalta 12 kuukauden kuluessa hankkeen päättymisestä, hallintoviranomainen siirtää asian komission käsiteltäväksi, joka ottaa vastuun takaisinperinnästä. Hallintoviranomainen vastaa suomalaisten ja ruotsalaisten tuensaajien aiheuttamista perusteettomien ja tukikelvottomien kustannusten takaisinperinnästä sekä sen yhteisörahoituksen takaisinmaksusta komissiolle, jota ei ole kyetty takaisinperimään. Niissä tapauksissa, joissa hallintoviranomainen ei pysty takaisinmaksamaan rahoitusta komissiolle, kyseessä oleva jäsenvaltio (Suomi, Ruotsi) on viimekädessä velvollinen suorittamaan takaisinmaksun Euroopan komissiolle. Jokaisella osallistuvalla valtiolla itsellään on yleinen vastuu siitä ohjelman rahoituksesta, joka on myönnetty sen alueelta olevalle kumppanille. 11.7. Varmentaminen ja tarkastukset Kustannusten varmentaminen Kustannusten varmentaminen koskee kaikkia hankkeita riippumatta myönnetyn tuen suuruudesta. Kaikkien maksatushakemusten täytyy täyttää ohjelman tukikelpoisuussäännöt, asiaankuuluvat hankintasäädökset, muu EU:n lainsäädäntö sekä jokaisen ohjelmaan osallistuvan maan tukikelpoisuuslainsäädäntö. Nimettyjen tarkastajien tulee tehdä kustannusten varmentaminen niin lähellä lopullisia tuensaajia kuin mahdollista. Tilintarkastajan täytyy olla kansallisen kirjanpito- tai tilintarkastuselimen tai -yhteisön jäsen, joka vastaavasti on Kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC) jäsen. Jos organisaatio ei ole IFACin 46

jäsen, tarkastajan tulee henkilökohtaisesti sitoutua suorittamaan tehtävä IFACin käytäntöjen ja etiikan mukaisesti. Hankkeiden kumppanit nimittävät yhdessä tilintarkastajat kullekin hankkeelle. Hankkeen päähakija tai kyseisessä maassa oleva kumppani tekee sopimuksen tilintarkastajan kanssa. PraG:in rahoitussopimuksen liitteessä VII tarkennettuja ehtoja ja ohjeita sovelletaan sopimuksen tekemisessä. Kustannusten varmentamista suorittavien tilintarkastajien tehtävänä on - hankkeen kustannusten ja toimintojen tukikelpoisuuden varmentaminen, - sopimuskäytäntöjen noudattamisen valvominen (julkiset hankintasäännöt), - kustannusten varmentamisraportin toimittaminen hankkeen päähakijalle sekä hallintoviranomaiselle hankkeen kustannusten varmentamisen jälkeen. Kustannusten varmentamisessa käytetään PRaGin liitteenä VII olevaa, yhteisön rahoitusta sisältävien ulkosuhdeohjelmien rahoitussopimusten raporttimallia. Tilintarkastajien toimivalta Venäjän federaatio ja Norjan kuningaskunta takaavat tilintarkastajien laillisen pääsyn hankekumppaneiden tileihin ja muihin tarvittaviin asiakirjoihin sikäli kuin se on tarpeellista toteutuneiden kustannusten varmentamiseksi. Kulujen varmentamisen kustannukset Tilintarkastajat laskuttavat palveluistaan tarkastamansa hankkeen päähakijaa/ kumppania. Kustannusten varmentamisesta aiheutuneet kustannukset ovat tukikelpoisia ohjelmasta rahoitettavaksi, joten ne tulee sisällyttää ne hankkeen kustannusarvioon. Tilintarkastukset/ hankkeiden otantatarkastukset Ohjelman ensimmäisen vuoden lopusta lähtien hallintoviranomaisen hallintoyksikkö laatii joka vuosi rahoittamiaan hankkeita koskevan tarkastusohjelman. Tarkastusohjelmaan sisältyvät tarkastukset suoritetaan käymällä läpi asiakirjat tai suorittamalla paikan päällä tapahtuvat tarkastukset. Hallintoviranomainen valitsee paikan päällä tarkastettavat hankkeet sattumanvaraisella tilastollisella otannalla, joka perustuu kansainvälisesti tunnustettuihin tarkastusstandardeihin, ja ottaen erityisesti huomioon riskitekijät, jotka liittyvät hankkeen kokoon, toiminnan lajiin, tuensaajaan tai muihin asiaankuuluviin seikkoihin. Otoksen täytyy olla riittävän kattava, jotta varmistetaan, että hallintoviranomaisen suorittamat välittömät tarkastukset ovat riittävän luotettavia ilmoitettujen hankekohtaisten kulujen tosiasiallisuuden, tarkkuuden ja tukikelpoisuuden osalta. Otantatarkastukset tekee ulkopuolinen tarkastusyhteisö. Otantatarkastusten suorittamista koskeva sopimus tehdään Lapin liiton julkisia hankintoja koskevien käytännön toimintaohjeiden mukaisesti. Hallintoviranomainen raportoi tilintarkastuksista seurantakomitealle ja Euroopan komissiolle toimeenpanosääntöjen artiklan 30.2 mukaisesti. Norjan rahoituksen tarkastukset Hanketasolla Vesisaaren sivutoimipiste vaatii ulkopuolisen tilintarkastuksen suorittamista jokaisen hankkeen jokaiselle Norjan ENPI rahoituksen tuensaajalle. Kaikissa ENPI CBC hankkeissa tämä tarkastusjärjestelmä kattaa Norjan osuuden hankkeen kustannuksista. Otantatarkastukset, sekä hankkeen sisältöön että talouteen kohdistuvat, tehdään Vesisaaren sivutoimipisteen toimesta. Norjan ENPI rahoituksen käyttö raportoidaan vuosittain KRD:lle. Lisäksi kaikki Finnmarkin maakuntahallinnon tilit sisältyvät Valtion tarkastusjärjestelmän puitteissa tehtäviin tarkastuksiin. 47

11.8. Ohjelmatason tarkastukset Hallintoviranomaisen sisäinen tarkastus Hallintoviranomaisen sisäisen tarkastuksen yksikkö toimeenpanee sisäisten järjestelmien tarkastusohjelman ja varmistaa, että hallintoviranomainen on noudattanut oikein menettelytapoja. Se laatii vuosittaisen raportin ja lähettää sen hallintoviranomaisen edustajalle. Sisäisen tarkastuksen yksikkö on riippumaton niistä yksiköistä, jotka toimivat maksumääräysten hyväksyjänä, tilinpito- ja hallintotehtävissä. Yksityiskohtaisempi kuvaus sisäisen tarkastuksen yksiköstä on esitetty tämän asiakirjan luvussa 11.2. Hallintoviranomaisen ulkopuolinen tarkastus Hallintoviranomaisen (hallintoyksikkö) tekee sopimuksen riippumattoman laillistetun tilintarkastajan kanssa, joka on kansainvälisesti tunnustetun lakisääteisen tilintarkastuksen valvontaelimen jäsen ja joka tekee vuosittaisen jälkikäteisvarmennuksen hallintoviranomaisen talouden vuosiraportissa esittämiin tuloihin ja menoihin Kansainvälisen tilintarkastajaliiton (IFAC) standardien ja etiikan sekä toimeenpanosääntöjen artikla 31 mukaisesti. Ulkopuolisen tarkastuksen voi tehdä sama tilintarkastusyhteisö, joka tekee hankkeisiin kohdistuvia tilintarkastuksia tai otantatarkastuksia (kts. yllä). Kyseinen ulkopuolinen tilintarkastus kattaa hallintoviranomaisen suorat teknisen tuen kulut ja hankkeiden hallinnoinnin (maksatukset). Ulkoisen tilintarkastuskertomuksen tulee vahvistaa hallintoviranomaisen vuosittaisessa rahoituskertomuksessaan esittämän tuloista ja menoista tehdyn selvityksen. Lisäksi sen tulee erityisesti vahvistaa, että kirjatut menot ovat tosiasiallisesti toteutuneet, ne ovat paikkansa pitäviä ja tukikelpoisia. 11.9. Ohjelman arviointi Yhteinen seurantakomitea ja hallintoviranomainen ovat vastuussa ohjelman seurannasta. Seurantaa toteutetaan suhteessa ohjelmassa määriteltyihin indikaattoreihin ja tavoitteisiin käyttäen hyväksi seurantajärjestelmään tallennettuja seurantatietoja. Hallintoviranomaisen vastuulla on rakentaa järjestelmä, jonka avulla kerätään seurannassa ja arvioinnissa käytettäväksi luotettavaa tilastotietoa ohjelman rahoituksesta ja ohjelman toteutumisesta. Hallintoviranomainen välittää seurantatietoa eteenpäin ohjelmaan osallistuville maille sekä Euroopan Komissiolle. Soveltuvaa sähköistä tietojärjestelmää, joka sisältää tietoa toteutettavista toimenpiteistä ja tuensaajille tehdyistä maksuista, tullaan kehittämään ja ylläpitämään koko ohjelmakauden ajan. Euroopan Komissio vastaa ohjelman väliarviointien, jälkikäteisarviointien ja kohdennettujen arviointien tekemisestä. Arviointien tulokset, jotka voivat johtaa ohjelman muutoksiin, välitetään seurantakomitealle ja hallintoviranomaiselle. Hallintoviranomainen voi myös suorittaa omia kohdennettuja arviointeja parantaakseen ohjelman toteutuksen laatua, vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta erityisesti silloin, kun ohjelman seurannassa tulee esiin merkittäviä eroavaisuuksia ohjelmalle asetettuihin tavoitteisiin nähden. 11.10. Tekninen tuki Yhteisön ohjelmalle osoittamasta tuesta voidaan käyttää 10% tekniseen tukeen. Riittävien resurssien varmistamiseksi teknisen tuen rahoitukseen tulee myös kansallista rahoitusta osallistuvilta mailta. Teknisen tuen kansallisen rahoituksen määrät näkyvät indikatiivisessa rahoitustaulukossa, tämän asiakirjan sivulla 33. Teknistä tukea käytetään sellaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, jotka ovat välttämättömiä ohjelman tehokkaan ja sujuvan toimeenpanon ja hallinnon varmistamiseksi. Tämä koskee ohjelman valmistelu-, hallinnointi-, seuranta-, arviointi-, tiedotus- sekä tarkastus- ja valvontatoimia. Tekninen tuki sisältää myös ohjelman komiteoiden kokoukset ja hallintoviranomaisen 48

sivutoimipisteiden toiminnot. Se myös kattaa muita kustannuksia kuten seminaarien, tiedotustoimien ja arvioinnin kustannuksia, sekä hallintoon, seurantaan ja arviointiin käytettävän sähköisen ENPI-seurantajärjestelmän perustamis- ja ylläpitokustannukset. Hallintoviranomainen ottaa palvelukseen riittävän määrän ammattitaitoista, ohjelmalle osoitettua henkilökuntaa varmistaakseen ohjelman hyvän hallinnon. Henkilökunnan valinnassa ja määrässä huomioidaan toteutettavaksi suunniteltujen toimenpiteiden laajuus, sisältö ja vaativuus. Ohjelman toimenpiteiden hallinnointi Norjassa, mukaan lukien Norjan sivutoimipisteen henkilöstökustannukset ja mahdolliset norjalaisten komiteajäsenten kulukorvaukset rahoitetaan yksinomaan Norjan ENPI rahoituksesta sekä Norjan kansallisesta vastinrahoituksesta. Myös seurantajärjestelmän perustamisesta ja ylläpidosta syntyviä kustannuksia katetaan osaksi Norjan teknisestä tuesta Norjan sivutoimipisteen ja hallintoviranomaisen välisen sopimuksen mukaisesti. Hallintoviranomaisen hallintoyksikkö valmistelee vuosittaisen teknisen tuen kustannusarvion seurantakomitean hyväksyttäväksi. Teknisen tuen varojen käytöstä raportoidaan vuosittain seurantakomitealle ja Euroopan komissiolle. Teknisen tuen indikatiivinen kustannusarvio on kuvattu seuraavassa taulukossa: Kolarctic ENPI CBC 2008-2016 Teknisen tuen kustannusarvio (Suomi, Ruotsi ja Venäjä) Yhteensä 2008 7 kk 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 HENKILÖSTÖKUST. 3 521 824 249 688 426 668 466 760 477 840 426 334 436 443 386 095 322 133 329 863 JMA, Hallintoyksikkö 2 516 586 209 595 339 328 347 760 356 106 301 796 309 039 260 751 193 780 198 431 JMA, Talousyksikkö 977 740 37 590 82 340 114 000 116 736 119 538 122 407 125 344 128 353 131 432 Alueelliset arviointiryhmät 27 498 2 503 5 000 5 000 4 998 5 000 4 997 HALLINTO 957 379 105 000 171 500 137 860 138 229 132 606 128 993 107 240 18 700 17 252 Ulkopuoliset palvelut 318 243 25 000 50 000 50 000 50 000 50 000 50 000 42 240 500 503 Tilakustannukset 101 187 7 500 15 000 15 360 15 729 16 106 16 493 8 000 4 000 3 000 Matkat 427 000 52 000 77 000 62 000 62 000 52 000 52 000 50 000 10 000 10 000 Toimistokustannukset 90 449 18 000 24 500 7 500 7 500 11 500 7 500 6 000 4 200 3 749 Koulutus 20 500 2 500 5 000 3 000 3 000 3 000 3 000 1 000 TARKASTUS 355 000 25 000 40 000 40 000 40 000 40 000 40 000 40 000 40 000 50 000 TIEDOTUS 244 000 45 000 50 000 25 000 45 000 25 000 25 000 25 000 2 000 2 000 SEURANTA 380 000 180 000 30 000 30 000 30 000 30 000 30 000 30 000 10 000 10 000 ARVIOINTI 190 000 0 80 000 80 000 30 000 YHTEENSÄ 5 648 203 604 688 718 168 699 620 811 069 653 940 660 436 588 335 472 833 439 115 Komission rahoitus 2 824 102 302 344 359 084 349 810 405 534 326 970 330 218 294 168 236 417 219 558 Kansallinen rahoitus 2 824 102 302 343 359 084 349 810 405 534 326 970 330 218 294 168 236 417 219 558 Kolarctic ENPI CBC 49

2008-2016 Teknisen tuen kustannusarvio (Norja) TOTAL 2008 7kk 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 HENKILÖSTÖKUST. 880 000-110 000 110 000 110 000 115 000 115 000 115 000 115 000 90 000 Hallintoyks, Talousyks. ja alueellinen arviointiryhmä 880 000 110 000 110 000 110 000 115 000 115 000 115 000 115 000 90 000 HALLINTOKUST. 260 000 50 000 40 000 40 000 40 000 40 000 25 000 20 000 5 000 Ulkopuoliset palvelut 70 000 10 000 10 000 12 000 12 000 11 000 9 000 6 000 Tilakustannukset 20 000 3 000 3 000 3 000 3 000 4 000 2 000 2 000 Matkat 27 000 20 000 20 000 20 000 20 000 10 000 8 000 5 000 Toimistokustannukset 30 000 4 000 4 000 4 000 5 000 5 000 4 000 4 000 Koulutus 10 000 6 000 3 000 1 000 TARKASTUS 70 000 4 000 10 000 10 000 10 000 9 000 10 000 10 000 7 000 TIEDOTUS 60 000 30 000 10 000 5 000 5 000 6 000 4 000 0 0 SEURANTA 90 000 26 000 20 000 10 000 10 000 10 000 6 000 5 000 3 000 ARVIOINTI 40 000 0 10 000 5 000 10 000 15 000 YHTEENSÄ 1 400 000 220 000 200 000 180 000 180 000 180 000 160 000 160 000 120 000 Norjan ENPI rahoitus 700 000-110 000 100 000 90 000 90 000 90 000 80 000 80 000 60 000 Norjan kansallinen rahoitus 700 000-110 000 100 000 90 000 90 000 90 000 80 000 80 000 60 000 11.11. Ohjelmassa käytettävät kielet Ohjelmassa käytettävä virallinen kieli on englanti. Kaikki ohjelma- ja kokousasiakirjat valmistellaan ja esitetään englannin kielellä. Seurantakomitean ja valintakomitean kokoukset tulkataan suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi. Hankehakemukset jätetään englannin kielellä. Kaikki kustannukset, jotka liittyvät tässä kappaleessa määriteltyjen kokousten tulkkaukseen ja asiakirjojen kääntämiseen englanniksi/ venäjäksi, katetaan teknisen avun budjetista (ei sisällä hankehakemuksia ja niiden liitteitä). 11.12. Tiedottaminen ja näkyvyys Hallintoviranomainen vastaa ohjelmaan liittyvistä tiedotus- ja näkyvyystoimenpiteistä. Hallintoviranomainen tekee kaiken tarvittavan varmistaakseen yhteisörahoituksen tai vastinrahoituksen näkyvyyden omassa tai ohjelmasta rahoitettujen hankkeiden toiminnassa. Toimenpiteet vastaavat ulkoisten toimintojen näkyvyyttä koskevia sääntöjä, jotka Euroopan komissio on julkaissut web-sivustolla: http://ec.europa.eu/europeaid/work/visibility/index_en.htm. Hallintoviranomaisen sivutoimipisteet ovat vastuussa yhteisestä ohjelmasta tiedottamisesta ja tiedon jakamisesta kaikille kiinnostuneille. Tavoitteena on myötävaikuttaa ohjelman tehokkaaseen toteutukseen ja jakaa tietoa ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista. Hankkeen toimijoiden kokemusten ja tietotaidon jakaminen on myös tärkeää. Lisäksi järjestetään seminaareja, joissa keskitytään meneillään olevien hankkeiden toimintojen seurantaan, opastukseen ja kokemusten vaihtoon. Tiedottaminen kohdistetaan laajalle yleisölle, mahdollisille hakijoille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille sekä intressiryhmille yli rajojen. Tiedon jakaminen turvaa toimenpiteiden 50

avoimuuden ja julkisuuden, ja ohjelma tulee paremmin tunnetuksi ohjelma-alueella. EU:n osallistuminen ohjelman rahoitukseen nostetaan esille kaikessa ohjelmaan liittyvässä tiedotuksessa. Hallintoviranomainen tekee tiedotussuunnitelman, jonka seurantakomitea hyväksyy. Suunnitelma sisältää suunnitellut ja budjetoidut tiedotus- ja näkyvyystoimenpiteet ja se on saatavilla englanniksi, suomeksi, ruotsiksi, norjaksi ja venäjäksi. Kolarctic ENPI CBC -ohjelmalla on web-sivusto osoitteessa http://www.kolarcticenpi.info. Sivusto sisältää keskeiset tiedot ohjelmasta. Hallintoviranomainen nimeää yhteyshenkilön, joka vastaa tiedotus- ja näkyvyystoimenpiteistä. Tiedotus- ja näkyvyystoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset katetaan ohjelman teknisestä tuesta. Ohjelman tiedotussuunnitelma on tämän asiakirjan liitteenä 3. 51

Kuva 1. Liikenneyhteydet ja rajanylityspaikat Kolarctic ENPI ohjelma-alueella. Road Railway Norwegian Sea NORWAY BODO NORDLAND TROMSO # TROMS FINNMARK # VADSO # LAPLAND MURMANSK OBLAST NORRBOTTEN # MURMANSK Barents Sea NENETS AUTONOMOUS OKRUG NARYAN- MAR # ROVANIEMI # LULEA # White Sea SWEDEN Gulf of Bothnia FINLAND # ARKHANGELSK ARKHANGELSK OBLAST RUSSIA Baltic Sea Kuva 2; Ohjelma-alueella olevat ja sitä ympäröivät kuljetuskäytävät 52

Taulukko 1 Kolarctic ENPI ohjelma-alueen pinta-ala, asukastiheys ja väestönkehitys (vuosi 2020 ennuste). Alue Pinta-ala Väestönkehitys km 2 Asukastiheys 2000 2000 2005 2020 - Lappi 98 937 1,9 191768 185 800 170 264 - Norrbotten 105 500 2,6 256 238 251 740 240 000 EU-maat yhteensä 204 437 2,25 448 006 437 540 410 264 - Finnmark 48 637 1,5 74 054 73 074 76 703 - Tromssa 25 981 5,8 151 160 152 741 160 522 - Nordland 38 327 6,2 239 109 236 825 240 506 Pohjois-Norja 112 945 4,5 464 328 462 640 477 731 Murmansk 144 900 6,0 932 000 868 700 770 000 Arkangeli 587 400 (A+N) 6,4 1 379 700 1 298 000 1 097 000 Nenetsia 0,2 44 900 42 000 45 300 Luoteis-Venäjä 732 300 4,2 2 356 600 2 208 700 1 912 300 Koko alue yhteensä 1 049 682 3,65 3 268 934 3 108 880 2 800 295 Taulukko 2 Ohjelma-alueen väestön ikä- ja sukupuolirakenne Ikärakenne % Sukupuoli % Alue 0-14 - 15-64 - yli 65 - Yhteensä Miehiä Naisia vuotiaat vuotiaat vuotiaat (2005) - Lappi 16,6 66,1 17,2 185 800 50,2 49,8 - Norrbotten 17,6 63,3 19,1 251 740 50,6 49,4 EU-maat yhteensä 17,1 64,7 18,2 437 540 50,4 49,6 - Finnmark 20,8 65,8 13,4 73 074 50,8 49,2 - Troms 20,0 66,3 13,7 152 741 50,4 49,6 - Nordland 19,6 64,2 16,2 236 825 50,0 50,0 Pohjois-Norja 19,9 65,2 14,9 462 640 50,3 49,7 Murmansk 16,1 69,5 14,4 868 700 48,4 51,6 Arkangeli 24 (0-19 68,5 (20-69 7,5 (70-1 298 000 vuotta) vuotta) vuotta) Nenetsia Venäjän alueet Yhteensä 53

Taulukko 3 BKT, Pk-yritysten määrä, ohjelma-alueen työttömyysaste ja koulutustaso. Alue BKT/asukas Pk-yritysten määrä/ 1000 asukasta Työttömyysaste (% työvoimasta) 1995 2000 2005 Alue Valtio 2000 2002 2004 15 vuotta täyttäneistä tutkinnon suorittaneita, % Keskiasteen tutkinto Taulukko 4. INTERREG III A Kolarctic 2000-2006 ohjelman toteutuminen toimenpidekokonaisuuksittain (Meuroa). Ohjelman EU rahoitus (Komission osuus EAKR) Sidottu % Korkeaasteen tutkinto Lappi 15 759 18 705 20 316 52,4 53,4 21,0 18,7 17,1 40,4 20,7 (2004) Norrbotten - - 125 703 116,5 111,0 14,2 13,0 13,5 56,3 29,6 EU-maat - - 73 009 - - 17,6 15,9 15,3 48,4 25,2 yht. Finnmark 18 633 23 083 25 185 104 5,2 5,1 5,9 37,8 20,7 (2003) Tromssa 19 432 24 549 28 972 90 2,9 3,2 3,6 39,1 23,8 (2003) 97 Nordland 18 638 24 985 27 807 92 3,4 5,1 4,3 41,0 19,0 (2003) Pohjois- 18 901 24 205 27 321 - - 3,8 4,5 4,6 39,3 21,2 Norja Murmansk 44 100 61 600 156 300 23,6 3,8 4,4 3,9 46,5 15,5 (2004) Arkangeli 9 336 45 345.1 117 337. 22,1 7,6 2,1 2,6 3 42,8 11,8 4 Nenetsia - 307.4-23,8 10,9 7,2 2,4 11,7 9,,7 Luoteis- - 35 084 140 335 - - 5,6 4,7 3,1 33,7 12,3 Venäjä Yhteensä (ka) 29 644 80 222 - - 9,0 8,4 7,7 40,1 19,6 Toimenpidekokonaisuus Kokonaisbudjetti (Konission osuus EAKR ja kansallinen julkinen osuus) Sidottu % Hakemusten määrä Hyväksytty jen hankkeiden määrä 3. Yritysyhteistyö 4 860 000 72,7 8 090 000 75,9 118 51 3.1. Tuotannollinen yhteistyö ja yrityspalveluverkostot 3 082 000 75,3 5 132 102 78,9 82 39 3.2. Osaamisen kehittäminen yrityksissä 1 778 000 68,2 2 957 898 70,7 36 12 4. Osaaminen ja 10 745 067 91,4 17 921 500 91,5 160 79 hyvinvointi 4.1.Koulutus 4 185 000 83,1 6 975 000 83,0 43 23 4.2. Tutkimus- ja kehittämistoiminta 3 352 500 98,6 5 587 500 98,6 44 24 4.3. Kulttuuri ja hyvinvointi 3 207 567 94,7 5 359 000 95,4 73 32 5. Ohjelma-alueen 5 760 000 80,9 9 601 333 81,1 49 31 sisäinen toimivuus 5.1. Infrastruktuuri ja liikenne 3 666 500 77,3 6 110 500 78,2 32 22 5.2. Informaatioteknologia ja tiedonvälitys 2 093 500 87,3 3 490 833 86,1 17 9 Tekninen tuki 3 604 802 85,6 7 209 600 85,6 Yhteensä 24 969 869 88,3 42 822 433 85,2 327 161 54

Ohjelman Kolarctic rahoitus Sidottu % Norja = 7,8 NOK Toimenpidekokonaisuus Kokonaisbudjetti (Kolarctic ja kansallinen julkinen osallistuminen) 2 017 000 Sidottu % Hakemusten määrä Hyväksyttyjen hankkeiden määrä 3. Yritysyhteistyö 2 017 000 94 94 30 3.1. Tuotannollinen yhteistyö ja yrityspalveluverkostot 1 144 000 96 1 144 000 96 19 3.2. Osaamisen kehittäminen yrityksissä 873 000 91 873 000 91 11 4. Osaaminen ja hyvinvointi 2 488 000 99 2 488 000 99 30 4.1Koulutus 739 000 85 739 000 85 8 4.2. Tutkimus- ja kehittämistoiminta 814 000 106 814 000 106 9 4.3. Kulttuuri ja hyvinvointi 935 000 103 935 000 103 13 5. Ohjelma-alueen sisäinen toimivuus 1 433 000 106 1 433 000 106 22 5.1. Infrastruktuuri ja liikenne 791 000 791 000 5.2. Informaatioteknologia ja tiedonvälitys 7. Tekninen tuki Yhteensä 92 92 10 642 000 123 642 000 123 12 580 000 121 580 000 121 2 6 518 000 101 6 518 000 101 84 55

Lisäys yhteiseen ohjelma-asiakirjaan (hyväksytty 19/12/2008, C(2008)8453) Euroopan komissio on 03/09/2010 päivätyllä kirjeellään hyväksynyt seurantakomitean ehdotuksen, jonka mukaan ohjelma-asiakirjaan tehdään seuraavat muutokset: Luku 2: Ohjelman maantieteellisten alueiden kuvaus ja analyysi - 2.2. Elinkeinorakenne/Jalostus (sivu 8) Lause Alueen teollisuus onkin teknologialtaan ja osaamiseltaan nykyaikaista maailmanlaajuisesti. Sitä vastoin venäläiset teollisuuslaitokset ovat jääneet uudistamatta tai korjaamatta poistetaan. - 2.2/Yksityiset ja julkiset palvelut (sivu 9) Lause Venäjän lainsäädäntö on suhteellisen uutta ja edelleen muutostilassa. Näin sekä venäläisten että pohjoismaisten organisaatioiden on vaikea pysyä täysin ajan tasalla Venäjän laeista ja määräyksistä ja siitä, miten viranomaiset niitä tulkitsevat. poistetaan. Luku 9: Indikatiivinen rahoitussuunnitelma - 9.2. Indikatiivinen rahoituksen kohdentuminen (sivut 31-32) Indikatiiviseen rahoitustaulukkoon on lisätty Venäjän kansallisen rahoituksen osuus, joten EUmaiden ja Venäjän kansallisen rahoituksen kokonaismäärät on esitetty yhtenä kokonaissummana kutakin painopistettä ja vuotta kohden. Toisen taulukon otsikkoon on lisätty sana indikatiivinen, jolla selvennetään Venäjän vuosikohtaisen kansallisen rahoituksen indikatiivista luonnetta. Indikatiivinen rahoitustaulukko ENPI CBC ohjelman indikatiivinen rahoitussuunnitelma, jossa esitetään koko ohjelmakauden indikatiivisen rahoituksen jakautuminen painopisteiden mukaisesti. Toimintalinjat rahoituslähteiden mukaan (euroina) Yhteisön rahoitus (a) Kansallinen osarahoitus/ EU:n jäsenvaltiot + Venäjä (b) Osarahoitu ksen osuus % Norjan vastinrahoit us (d) Kansallinen osarahoitus/ Norja (e) Kokonaisrahoitus (a+b+c+d+e) Painopiste 1 11 296 408 11 296 408 100 % 2 800 000 2 800 000 28 192 816 Painopiste 2 7 060 254 7 060 254 100 % 1 750 000 1 750 000 17 620 508 Painopiste 3 7 060 254 7 060 254 100 % 1 750 000 1 750 000 17 620 508 Tekninen tuki 2 824 102 2 824 102 100 % 700 000 700 000 7 048 204 Yhteensä 28 241 018 28 241 018 100 % 7 000 000 7 000 000 70 482 036 Rahoitustaulukko, jossa kuvataan indikatiivinen vuosittainen jakautuminen ohjelman sitoumuksille ja maksatuksille. A YHTEISÖN INDIKATIIVINEN SITOUMUS B OSARAHOITUS (jäsenvaltiot ja Venäjä) Norja (vastinrahoit us+ kansallinen rahoitus) OHJELMAN INDIKATIIVISET SITOUMUKSET - Sopimukset/EU rahoitus - OHJELMAN INDIKATIIVISET MAKSATUKSET - EU-rahoitus - 2008 YHTEENSÄ 2008 3 882 296 3 882 296 3 560 000 302 344 302 344 2009 YHTEENSÄ 2009 4 243 943 4 243 942 2 000 000 5 881 466 1 831 719 2010 YHTEENSÄ 2010 4 328 822 4 328 822 2 000 000 4 281 745 3 239 120 2011 YHTEENSÄ 2011 5 551 934 5 551 934 2 000 000 4 968 241 4 957 774 2012 YHTEENSÄ 2012 5 640 242 5 640 242 2 000 000 5 556 806 4 868 284 2013 YHTEENSÄ 2013 4 593 781 4 593 781 2 000 000 7 250 416 6 345 575 2014 YHTEENSÄ 2014 0 0 160 000 0 5 448 893 2015 YHTEENSÄ 2015 0 0 160 000 0 1 027 751 56

2016 YHTEENSÄ 2016 0 0 120 000 0 219 558 YHTEENSÄ 2008-28 241 018 28 241 018 14 000 000 28 241 018 28 241 018 2016 Osarahoituksen osuus 100% Luku 10: Yhteiset rakenteet ja toimivaltaisten viranomaisten nimeäminen - 10.3. Yhteinen valintakomitea (JSC) (sivu 34) Jokaisesta ohjelmaan osallistuvasta maasta nimetään yhteiseen valintakomiteaan yksi lisäjäsen ja yksi varajäsen. Kunkin maan neljästä jäsenestä yksi voi olla keskushallinnon edustaja. Luvun ensimmäinen kappale muutetaan seuraavasti: Seurantakomitea nimittää yhteisen valintakomitean koko ohjelmakaudeksi. Se koostuu neljästä edustajasta (ja näiden varajäsenistä) jokaisesta ohjelmaan osallistuvasta maasta. Yksi edustajista voi olla keskushallinnon edustaja. Lause Seurantakomitean jäseninä olevat kansallisten ministeriöiden edustajat voivat osallistua kokouksiin tarkkailijoina poistetaan. Luku 11: Ohjelman toimeenpano - 11.2 Yhteisen hallintoviranomaisen tehtävät/sisäiset tarkastukset (sivu 37) Organisaatiomuutoksen vuoksi toinen kappale, jossa kuvataan sisäisen tarkastajan asemaa Lapin liiton organisaatiossa, poistetaan. - 11.2./Sivutoimipisteet Murmanskissa, Luulajassa ja Vesisaaressa (sivu 38) Sivutoimipisteiden tehtäväkuvauksia on muutettu. Luvun ensimmäinen kappale muutetaan seuraavasti: Ohjelman hallintoviranomaisella on sivutoimipisteet Murmanskissa (Venäjällä), Luulajassa (Ruotsissa) ja Vesisaaressa (Norjassa). Sivutoimipisteet ovat rakenteellisesti pieniä organisaatioita, joilla on rajatut resurssit. Niiden kautta ylläpidetään läheisiä suhteita ohjelman sekä koordinoivien toimielinten että muiden sektoriviranomaisten välillä osallistuvissa maissa. Hallintoviranomainen antaa sivutoimipisteilleen tehtäviä, jotka liittyvät tiedon välittämiseen mahdollisille hakijoille esimerkiksi tuen hakemiseen, hankkeiden toteuttamiseen, sopimusten tekemiseen, raportointiin, budjetointiin ja maksatukseen liittyvissä asioissa. Lisäksi sivutoimipisteet tukevat hallintoviranomaisen toimintaa ohjelma-alueella. - 11.3. Hakukierrosten valmistelu (sivut 38-39) Lisätään isoja hankkeita koskeva kuvaus. Seuraava teksti lisätään kappaleeseen Hakujen hanketyypit Isot hankkeet (LSP) Ohjelman puitteissa on mahdollista toteuttaa isoja hankkeita, jotka ENPI CBC -ohjelman täytäntöönpanosääntöjen kohdan 2 (7) nojalla pitävät sisällään tarkoin määriteltyjä, selkeästi esitettyihin yhteisiin tavoitteisiin tähtääviä tehtäviä, toimia tai palveluita rajat ylittävien investointien toteuttamista varten. Isoille hankkeille kohdennetaan enintään 30 % ohjelman rahoituksesta." - 11.6. Rahoituksen kulku/ohjelman tilit hallintoviranomaisessa (sivu 42) Lisätään maininta Venäjän rahoituksen alatilistä. Alatilit ovat: - EU-rahoitus - Venäjän rahoitus - Suomen kansallinen rahoitusosuus 57

-11.6./Norjan vastinrahoitus (sivu 45) Sanat ja muilta ministeriöiltä poistetaan. Kohdan Vuosittaiset sitoumukset ensimmäinen kappale muutetaan seuraavasti: Norjan vuosittaiset sitoumukset Kunta- ja Alueministeriöltä (KRD) päätetään jokaisen vuoden lopussa hallituksessa (Stortinget). Lopullinen myöntökirje laaditaan vuosittain tammikuussa. Norjan korvamerkitty ENPI CBC määräraha osoitetaan vuosittaisina määrärahoina Kunta- ja Aluekehitysministeriöstä Finnmarkin maakuntahallintoon (Finnmark Fylkeskommune). - 11.6./Kansallinen rahoitus Lisätty Venäjän kansallista rahoitusta kuvaava kappale. Kohdan Kansallinen rahoitus viides kappale muutetaan seuraavasti: Ohjelman Venäjän kansallinen rahoitus (14 120 509 euroa) siirretään hallintoviranomaiselle Euroopan jälleenrakennus- ja kehittämispankin (EBRD) kautta ja käytetään hankkeiden ja teknisen tuen rahoittamiseen. Komission rahoitusta koskevat säännöt ja menettelytavat koskevat soveltuvin osin myös Venäjän kansallista rahoitusta. -11.10. Tekninen tuki Teknistä tukea koskevat taulukot on muutettu niin, että niihin sisältyvät myös seurantakomitean jo hyväksymät kustannusarviot. Lisäyksen jälkeen teknisen tuen TA kustannusarviotaulukko näyttää seuraavalta: Kolarctic ENPI CBC 2008-2016 Teknisen tuen kustannusarvio (Suomi, Ruotsi ja Venäjä) Yhteensä 200 8 HENKILÖSTÖKULUT 3 521 824 0 JMA, Hallintoyksikkö 2 603 383 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 336 060 464 600 487 530 278 060 355 500 373 275 JMA, Talousyksikkö 894 441 0 55 000 103 100 108 255 Alueelliset arviointiryhmät 24 000 0 3 000 6 000 6 000 4 500 3 000 HALLINTO 932 500 0 169 200 155 500 155 000 510 207 441 706 462 141 399 795 419 785 392 039 319 355 335 323 268 211 281 621 113 668 119 351 125 319 131 585 138 165 1 500 135 500 124 500 106 200 48 900 37 700 Ulkopuoliset palvelut 311 700 0 51 200 50 000 50 000 45 500 45 000 40 000 20 000 10 000 Vuokrat 91 200 0 4 200 18 000 18 000 18 000 18 000 8 000 4 000 3 000 Matkat 422 500 0 77 000 75 000 75 000 55 000 50 500 50 000 20 000 20 000 Puhelin, postitus 25 000 0 4 000 3 000 3 000 3 000 3 000 3 000 3 000 3 000 31 Laitteet, hankinnat 200 0 17 300 2 000 2 000 7 000 1 000 700 700 500 Kopiointi, huolto 15 000 0 5 000 2 000 1 500 1 500 1 500 1 500 1 000 1 000 Toimistotarvikkeet 14 900 0 2 500 2 500 2 500 2 500 2 500 2 000 200 200 Koulutus 21 000 0 8 000 3 000 3 000 3 000 3 000 1 000 0 0 TARKASTUS 320 000 0 20 000 45 000 40 000 40 000 40 000 35 000 50 000 50 000 TIEDOTUS 244 000 0 50 000 55 000 40 000 40 000 25 000 25 000 6 000 3 000 SEURANTA 220 000 0 32 000 38 000 30 000 30 000 24 000 25 000 22 000 19 000 ARVIOINTI 190 000 0 0 0 80 000 80 000 30 000 Välilliset hallintokulut 219 879 0 24 598 30 708 33 722 30 611 26 540 26 464 24 575 22 662 YHTEENSÄ 5 648 203 0 Komission rahoitus 2 824 101 0 Kansallinen rahoitus 2 824 102 0 631 858 788 808 866 252 315 929 394 404 433 126 315 929 394 404 433 126 786 317 681 746 679 805 631 270 582 147 393 159 340 873 339 903 315 635 291 072 393 159 340 873 339 903 315 635 291 073 58

Kolarctic ENPI CBC 2008-2016 Teknisen tuen kustannusarvio (Norja) TOTAL 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 HENKILÖSTÖKULUT 880 000-110 000 110 000 110 000 115 000 115 000 115 000 115 000 90 000 Hallintoyks, Talousyks. Ja alueellinen arviointiryhmä 880 000 110 000 110 000 110 000 115 000 115 000 115 000 115 000 90 000 HALLINTOKULUT 260 000 50 000 40 000 40 000 40 000 40 000 25 000 20 000 5 000 Ulkopuoliset palvelut 70 000 10 000 10 000 12 000 12 000 11 000 9 000 6 000 Tilakustannukset (vuokrat) 20 000 3 000 3 000 3 000 3 000 4 000 2 000 2 000 Matkat 130 000 27 000 20 000 20 000 20 000 20 000 10 000 8 000 5 000 Toimistokustannukset 30 000 4 000 4 000 4 000 5 000 5 000 4 000 4 000 Koulutus 10 000 6 000 3 000 1 000 TARKASTUS 70 000 4 000 10 000 10 000 10 000 9 000 10 000 10 000 7 000 TIEDOTUS 60 000 30 000 10 000 5 000 5 000 6 000 4 000 0 0 SEURANTA 90 000 26 000 20 000 10 000 10 000 10 000 6 000 5 000 3 000 ARVIOINTI 40 000 0 10 000 5 000 10 000 15 000 YHTEENSÄ 1 400 000 220 000 200 000 180 000 180 000 180 000 160 000 160 000 120 000 Norjan vastinrahoitus 700 000-110 000 100 000 90 000 90 000 90 000 80 000 80 000 60 000 Norjan kansallinen rahoitus 700 000-110 000 100 000 90 000 90 000 90 000 80 000 80 000 60 000 59