KOLARCTIC ENPI CBC -ohjelma 2007-2013

KOLARCTIC ENPI CBC -ohjelma 2007-2013 INTERREG III A KOLARCTIC Norwegian Sea # TROMSO NO RW AY TROMS NORDLAND FINNMARK # VADSO # MURMANSK Barents Sea NENETS AUTONOMOUS OKRUG NARYAN- MAR # # BODO NORRBOTTEN LAPLAND MURM ANSK OBLAST ROV ANIEMI # VÄSTER- BOTTEN UMEA # SW EDEN LULEA # OULU # NORTHERN OSTRO- BOTHNIA Gulf of Bothnia REPUBLIC OF KARELIA White Sea # ARKHANGELSK ARKHANGELSK OBLAST FINL A ND PETR OZAVODSK # Baltic Sea ST. PETERS BURG # LENINGRAD OBLAST RU SSIA Hyväksytty 19.12.2008 C(2008)8453

SISÄLTÖ YHTEENVETO 3 1. JOHDANTO 4 2. OHJELMAN MAANTIETEELLISTEN ALUEIDEN KUVAUS JA ANALYYSI...6 2.1. Alue ja väestö...6 2.2. Elinkeinorakenne...7 2.3. Infrastruktuuri...9 2.4. Koulutus, tutkimus ja kulttuuri... 10 2.5. Ympäristö ja luonto... 11 3. AIKAISEMMAT KOKEMUKSET, NYKYISET STRATEGIAT JA TOIMINTAPOLITIIKAT... 12 3.1. Edellisistä rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista saadut kokemukset... 12 3.2. Yhteensopivuus nykyisten strategioiden ja politiikkojen kanssa... 13 3.3. Yhteensopivuus muiden ohjelmien kanssa... 16 4. SWOT-ANALYYSI... 19 5. VISIO, TAVOITE JA YHTEINEN RAJAT YLITTÄVÄ KEHITYSSTRATEGIA... 19 6. OHJELMAN TAVOITTEET... 21 6.1. Painopiste 1. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys... 21 6.1.1. Toiminnalliset tavoitteet... 23 6.1.2 Esimerkkejä tuen kohteista... 23 6.2. Painopiste 2. Yhteiset haasteet... 23 6.2.1. Toiminnalliset tavoitteet... 24 6.2.2. Esimerkkejä tuen kohteista... 24 6.3. Painopiste 3. Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin rakentaminen... 24 6.3.1. Toiminnalliset tavoitteet... 25 6.3.2. Esimerkkejä tuen kohteista... 25 7. YMPÄRISTÖARVIOINNIN TOTEUTTAMINEN... 26 8. INDIKAATTORIT... 27 9. INDIKATIIVINEN RAHOITUSSUUNNITELMA... 30 9.1. Rahoituslähteet... 30 9.1.1. EU- rahoitus... 30 9.1.2. Norjan ENPI rahoitus... 30 9.1.3. Kansallinen rahoitus... 31 9.1.4. Tukitasot/ Hankkeeseen osallistuvien kumppaneiden rahoitus... 31 9.2. Indikatiivinen rahoituksen kohdentuminen... 31 10. YHTEISET RAKENTEET JA TOIMIVALTAISTEN VIRANOMAISTEN NIMEÄMINEN... 32 10.1. Yleiset asiat... 32 10.2. Yhteinen seurantakomitea... 33 10.3. Yhteinen valintakomitea... 34 10.4. Yhteinen hallintoviranomainen... 35 11. OHJELMAN TOIMEENPAN... 35 11.1. Yleiset asiat... 35 11.2. Yhteisen hallintoviranomaisen tehtävät... 35 11.3. Hakukierrosten valmistelu... 38 11.4. Päähakijaperiaate... 40 11.5. Hankkeiden valintamenettelyt... 41 11.6. Rahoituksen kulku... 42 11.7. Varmentaminen ja tarkastukset... 46 11.8. Ohjelmatason tarkastukset... 48 11.9. Ohjelman arviointi... 48 11.10. Tekninen tuki... 48 11.11. Ohjelmassa käytettävät kielet... 50 11.12. Tiedottaminen ja näkyvyys... 50 Kuva 1. Liikenneyhteydet ja rajanylityspaikat Kolarctic ENPI ohjelma-alueella Kuva 2. Ohjelma-alueella olevat ja sitä ympäröivät kuljetuskäytävät Taulukko 1 Kolarctic ENPI ohjelma-alueen pinta-ala, asukastiheys ja väestönkehitys (vuosi 2020 ennuste). Taulukko 2 Ohjelma-alueen väestön ikä- ja sukupuolirakenne Taulukko 3 BKT, pk-yritysten lukumäärä sekä ohjelma-alueen työttömyysaste ja koulutustaso. Taulukko 4 INTERREG III A Pohjoinen- ohjelman Kolarctic Naapuruusohjelman toteutuminen vuosina 2000-2006 toimenpidekokonaisuuksittain (miljoonaa euroa). Ohjelmasta on englannin-, suomen-, ruotsin- ja venäjänkieliset versiot. Tulkintaongelmat ratkaistaan englanninkielisen version perusteella. 2

YHTEENVETO Kolarctic ENPI CBC 2007-2013- ohjelma jatkaa Pohjoiskalotin ja Luoteis-Venäjän välisen yhteistyön edistämistä (katso kansilehden kartta). Ohjelman pohjana on aikaisemman Naapuruusohjelman toteuttamisella vahvistetut yhteistyövoimavarat. Ohjelmaan tulee rahoitusta Euroopan Unionin Euroopan Naapuruus ja Kumppanuus Instrumentista, rahoitusta myönnetään yhteisiin hankkeisiin joita toteutetaan Suomen, Ruotsin, Norjan ja Venäjän yhdessä sopiman strategian ja painopisteiden mukaisesti. Ohjelman yleisenä tavoitteena on vähentää ohjelmaan osallistuvien maiden raja-alueiden perifeerisyyttä ja siihen liittyviä ongelmia. Ohjelmalla pyritään tukemaan ohjelma-alueen maita rajat ylittävien taloudellisten, sosiaalisten sekä ympäristöön liittyvien voimavarojen kehittämisessä. Tämä saavutetaan tukemalla innovatiivisia rajat ylittäviä toimenpiteitä ja saavutettavuutta sekä luonnon voimavarojen, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön kestävää kehitystä. Yleistavoitteiden saavuttamiseksi ohjelma on jaettu kolmeen painopisteeseen, joissa on huomioitu alueelliset vahvuudet ja ongelmat. Nämä painopisteet ovat: 1. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys 2. Yhteiset haasteet 3. Ihmisten välinen yhteistyö ja identiteetin kehittäminen Nämä painopisteet muodostavat viitekehyksen ohjelman ja hankkeiden toimenpiteille, ne sisältävät elementtejä kaikista neljästä Euroopan strategisesta tavoitteesta, jotka on määritelty Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013. Nämä Eurooppatason tavoitteet ovat Taloudellinen ja Sosiaalinen Kehitys, Yhteiset Haasteet, Turvalliset ja Tehokkaat Rajat sekä Ihmisten välinen Yhteistyö. Kolarctic ENPI CBC 2007-2013 ohjelman yhteisen kehittämisstrategian tarkoituksena on ohjelman toteuttaminen läheisessä yhteistyötyössä kaikkien ohjelmassa mukana olevien alueiden kanssa sekä toimenpiteiden valitseminen ja toteuttaminen niin, että ne jakautuvat tasapuolisesti kaikkien alueiden, viranomaisten, toimijoiden ja ihmisten kesken. Strategian toteuttamisessa otetaan huomioon kumppanuutta, tasa-arvoa, kestävää kehitystä ja tietoyhteiskuntaa koskevien EU:n asetusten pääperiaatteet. Toimintaa koskeva perusvaatimus on, että ohjelman on täydennettävä ohjelma-alueen kansallisia strategioita ja kansallista tukea. Kaikkien Kolarctic ENPI ohjelman tuella toteutettavien toimien pääpaino on kansainvälistymisessä ja rajat ylittävässä yhteistyössä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Strategisesti tärkeät teemat ja hankkeiden valintakriteerit kullekin vuodelle kuvataan vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa ja jokaista hakukierrosta varten laadittavissa hakuoppaissa. Vuosittaisissa suunnitelmissa myös tarkennetaan kullakin hakukierroksella haettavana olevan rahoituksen määrä. Komission rahoituksen indikatiivinen jakautuminen Kolarctic ENPI-ohjelmalle on esitetty Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013. Vuosille 2007-2010 rahoituksen määrä on 14,728 miljoonaa euroa. Jäljellä oleville vuosille kohdennetaan 13,523 miljoonaa euroa, jolloin kokonaisrahoituksen määräksi vuosille 2007-2013 tulee 28,241 euroa. Norjan ohjelmalle suuntaaman ENPI rahoituksen määrä koko ohjelmakaudelle on 7,0 miljoonaa euroa. Kansallinen rahoitus EU-jäsenmaista (Suomi ja Ruotsi) on 14,1 miljoonaa euroa, Norjasta 7,0 miljoonaa euroa ja Venäjältä 14,1 miljoonaa euroa. Kaikilta rahoitettavilta projekteilta myös vaaditaan omaa rahoitusta. Ohjelman toteuttaminen perustuu Komission asetukseen 951/2007 eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun Euroopan parlamentin ja 3

neuvoston asetuksen 1638/2006 puitteissa rahoitettavien rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöistä. Ohjelman hallinto perustuu osallistuvien maiden tasa-arvoisuuteen ja kumppanuuteen, joka näkyy ohjelman taustaorganisaatioiden ja ohjelmalle nimitettävien komiteoiden kokoonpanossa sekä myös ohjelmassa toteutettavassa, yhteisymmärrykseen perustuvassa, päätöksenteossa. Ohjelman hallinnosta vastaa ohjelman yhteinen hallintoviranomainen (Lapin liitto), joka sijaitsee Rovaniemellä (Suomessa). Hallintoviranomainen on vastuussa yhteisen ohjelman hallinnosta ja toimeenpanosta hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti. Sen tehtävänä on myös auttaa ohjelman Komiteoita niiden työskentelyssä. Ohjelmalla on sivutoimistot Murmanskissa, Luleåssa ja Vesisaaressa. Sivutoimipisteiden tehtävänä on varmistaa tiedonkulku ohjelman ja sille nimitettyjen, ohjelmaalueella toimivien, koordinoivien toimielinten kanssa. Sivutoimipisteet myös auttavat hallintoviranomaista tiedon levittämisessä potentiaalisille tuensaajille. Ohjelman yhteinen Seurantakomitea on ohjelman toteuttamisen kannalta keskeinen toimielin. Komitean jäsenet edustavat sekä valtioita että alueellisia organisaatioita. Euroopan Komission edustaja kutsutaan osallistumaan Komitean kokouksiin neuvonantajan roolissa. Seurantakomitea nimittää erillisen Valintakomitean, jossa myös on yhtä paljon edustajia jokaisesta osallistuvasta maasta. Valintakomitea käyttää arvioinneissa apunaan arviointiryhmiä, jotka kootaan alueellisista asiantuntijoista. Arvioijat edustavat sekä valtion aluehallintoa että alueellisia viranomaisia, ne antavat Valintakomitealle hakemuksista arvioinnin, joka on apuna Seurantakomitealle tehtävien suositusten laatimisessa. Osallistuvat maat ovat nimenneet Ministeriön/ Ministeriöt, joiden kautta kaikki nimeämiset ja muu virallinen yhteydenpito välitetään ohjelman viranomaisille. Jokaisella maalla on myös nimettynä organisaatio, joka on vastuussa yhteydenpidosta alueellisten viranomaisten ja edunsaajien kanssa. Nämä nimetyt ministeriöt ja alueelliset koordinoivat organisaatiot on esitelty tämän ohjelmaasiakirjan luvussa 10.1. Yleisenä sääntönä on, että hakukierrokset toteutetaan kaksi kertaa vuodessa. Jokaisen hakukierroksen yhteydessä julkaistaan hakukohtainen hakuopas, joka koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä kuvataan haun toiminnallinen kehys, sisältö, tavoitteet sekä haettavana olevan rahoituksen määrä ja toisessa käytännön menettelytavat rahoituksen hakemisesta. 4

1. JOHDANTO Kolarctic ENPI CBC ohjelma 2007-2013 täydentää kansallista rajat ylittävää toimintaa keskittymällä Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja sen kumppanuusmaiden väliseen yhteistyöhön. Kolarctic ENPI ohjelmassa Norjalla on Euroopan talousalueeseen ja Schengen-sopimuksen piiriin kuuluvana maana yhtäläinen asema EU:n jäsenvaltioiden Suomen ja Ruotsin kanssa. Venäjä on EU:n strateginen kumppani ja suurin naapuri. Kuten EU:n ja Venäjän huippukokouksessa Pietarissa toukokuussa 2003 on sovittu, EU:n ja Venäjän strategista kumppanuutta kehitetään luomalla neljä yhteistyön toimialaa: taloudellinen yhteistyö (mukaan lukien ja erityisen huomion kohteina ympäristö ja energia), vapautta, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskeva yhteistoiminta, ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä yhteistoiminta sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyö kulttuuriset näkökulmat mukaan lukien. Pohjoisen ulottuvuuden uudet perusasiakirjat (yhteinen poliittinen julistus ja Pohjoisen ulottuvuuden puiteasiakirja) hyväksyttiin Pohjoisen ulottuvuuden huippukokouksessa Helsingissä 24. marraskuuta 2006. Puiteasiakirjassa Pohjoisen ulottuvuuden kumppanit (EU, Islanti, Norja ja Venäjä) tiedostavat, että niiden muodostama yhteistyöjärjestely voi edetä vain keskinäiseen luottamukseen perustuvan kumppanuuden pohjalta. Uusi Kolarctic ENPI ohjelma edistää Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteiden saavuttamista. Kolarctic ENPI CBC ohjelma 2007-2013 asiakirjan laadinnassa on noudatettu ENPI-asetusta, EY:n strategia-asiakirjaa ENPI/CBC 2007-2013 sekä Komission asetukseen 951/2007 eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä koskevista yleisistä määräyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 1638/2006 puitteissa rahoitettavien rajat ylittävien yhteistyöohjelmien täytäntöönpanosäännöistä. Ohjelma on eurooppalaisen naapuruuspolitiikan (Eurooppalaisen naapuruuspolitiikan strategia-asiakirja, COM (2004)373, lopullinen, päivätty 12 toukokuuta 2004), EU:n ja Venäjän strategisen kumppanuuden, neljä yhteistyön toimialaa mukaan lukien, ja osallistuvien maiden kansallisten prioriteettien mukainen. Ohjelma on uusi askel pyrittäessä parantamaan todellisen rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksia EU:n ulkorajalla. Rajat ylittävän yhteistyön periaatteisiin kuuluvat muun muassa ohjelman monivuotisuus, kumppanuus ja yhteisrahoitus. Ohjelma perustuu lisäksi Kolarctic-naapuruusohjelman toteuttamisesta vuosien 2004-2006 välisenä siirtymäkautena saatuihin kokemuksiin ja parhaisiin käytäntöihin. Kuten edellisessäkin ohjelmassa Norjan kansallinen rahoitusosuus Norjassa toteutettaville toimenpiteille vastaa yhteisön myöntämää tukea EU- maissa ja Venäjällä toteutettaville toimenpiteille. Nykyistä rajat ylittävää yhteistyötä käynnistäessään kaikkien osallistuvien maiden ohjelmakumppanit ovat sopineet yhdessä yhteisistä hallintorakenteista, ohjelman tavoitteista sekä rahoitettavista toimenpiteistä. Ohjelman valmistelu osoittaa keskinäistä sitoutumista, sillä osallistuvat maat yhdessä jättävät yhteistä ohjelmaa koskevan ehdotuksen komission hyväksymistä varten. Ohjelma-asiakirjan valmistelun aikana yhteinen valmisteluryhmä (JTF) ja sisältötyöryhmä (CDT), joissa on edustajat kaikista ohjelmaan osallistuvista maista, pitivät useita kokouksia yhteisen näkemyksen luomiseksi ohjelman sisällöstä sekä ohjelmaan liittyvistä hallinnollisista kysymyksistä. Yhteinen valmisteluryhmä on kokoontunut yhteensä seitsemän kertaa joista kuusi kertaa Helsingissä ja kerran Rovaniemellä. Sisältötyöryhmä on kokoontunut neljä kertaa: kaksi kertaa Saariselällä (Lapissa), kerran Luulajassa (Norrbottenin läänissä) ja kerran Murmanskissa. Yhteisten kokoontumisten lisäksi sisältötyöryhmä on käsitellyt tärkeitä asioita myös sähköpostin välityksellä. Ohjelman alueellisten näkökulmien näkyvyyden vahvistamiseksi valmisteluvaiheessa on pidetty neljä julkista kokousta: Torniossa osallistujia oli 50, Murmanskissa 96, Luulajassa 24 ja 5

Kirkkoniemessä 20. Hallintoviranomaisen näkemyksen mukaan julkiset kokoukset ovat tarjonneet erinomaisen mahdollisuuden jakaa tietoa Kolarctic ENPI CBC ohjelmasta ja samalla antaneet arvokasta tietoa alueellisista näkökohdista ohjelman laadintaan. Ohjelman rajat ylittävän yhteistyön kehittämisstrategian pohjana on ohjelma-alueen maantieteellinen sijainti sekä mukana olevien alueiden pitkäaikainen yhteistyö. Strategiassa pyritään reagoimaan ohjelma-alueen analyysissa sekä INTERREG III A Pohjoinen ohjelman väliarvioinnissa tunnistettuihin kehitystarpeisiin ja mahdollisuuksiin. Strategiset tavoitteet saavutetaan toteuttamalla valittuja strategisia teemoja ja ohjelman muita tavoitteita. Teemoissa ja tavoitteissa otetaan huomioon yhteensopivuus muiden ohjelmien sekä osallistuvien alueiden alueellisten strategiaohjelmien tavoitteiden kanssa. Ohjelman tarjoaman aluekehittämismahdollisuuden hyödyntämiseksi luvussa 6 esitetyt toimintalinjat on laadittu ottaen huomioon kestävän kehityksen periaatteet niin, että ne kattavat yhdenmukaisesti ja yhtenäisesti kaikki tärkeät aluekehitykseen liittyvät kysymykset. 2. OHJELMAN MAANTIETEELLISTEN ALUEIDEN KUVAUS JA ANALYYSI 2.1. Alue ja väestö Kolarctic ENPI CBC ohjelma käsittää Suomesta Lapin, Ruotsista Norrbottenin läänin, Norjasta Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin läänit ja Venäjältä Murmanskin ja Arkangelin alueen sekä Nenetsian autonomisen alueen. Ohjelman rajoittuvat alueet ovat Suomessa Pohjois-Pohjanmaa, Ruotsissa Västerbotten ja Venäjällä Karjalan tasavalta, Leningradin alue sekä Pietari. Alue sijaitsee Euroopan unionin koillisella raja-alueella ja erottaa toisistaan kaksi EU:n ulkorajaa. Norjan, Suomen ja Venäjän yhteinen raja, joka samalla muodostaa Schengen-alueen Venäjän vastaisen rajan, on pituudeltaan noin 700 kilometriä.(kuva 1) Ohjelma-alue on kooltaan noin miljoona neliökilometriä. Alue sijaitsee Euroopan pohjoisimmassa osassa ja on hyvä esimerkki syrjäseudusta. Suomen, Ruotsin ja Norjan väliset rajat ovat Schengen-alueen sisärajoja. Pohjoiskalotin ja ohjelma-alueen Venäjän puoleisen osan välillä on huomattava elintasoero. Elintason lisäksi eroja on myös kulttuureissa, kehitystasossa ja asukastiheydessä. Ohjelma-alueella puhutaan neljää pääkieltä: suomea, ruotsia, norjaa ja venäjää. Lisäksi puhutaan eri saamen kieliä ja nenetsin kieltä. Yli 70% alueen väestöstä asuu ohjelma-alueen Venäjän puoleisessa osassa. Suurimmat asutuskeskukset sijaitsevat Venäjällä, jossa peräti 91% Murmanskin ja 73% Arkangelin alueen väestöstä asuu kaupungeissa. Norjan, Ruotsin ja Suomen suurimmat asutuskeskukset ovat huomattavasti pienempiä, sillä vain alle puolet väestöstä asuu kaupunkimaisissa kunnissa. Ohjelma-alueelle on tunnusomaista väestömäärän vähenemisestä ja syntyvyyden laskusta johtuva muuttotappio. Poismuutto kohdistuu erityisesti työikäiseen väestöön, enimmäkseen nuoriin ja hyvin koulutettuihin, jotka muuttavat työn perässä kasvukeskuksiin. Sitä vastoin Pohjois-Norjan väestön määrä on pysynyt lähes samana ja alueittain jopa noussut (Taulukko 1). Työikäisen väestön osuus vaihtelee alueittain ja on suurin Murmanskissa. Alle 15-vuotiaiden lasten määrä on suurin Pohjois- Norjassa, jossa vastaavasti vanhempien ikäryhmien osuus on pienin (Taulukko 2). Ohjelma-alueen tulotaso on huomattavasi maiden eteläosia alhaisempi ja lisäksi väestön elintasoerot ovat kasvaneet isompien keskusten hyväksi. Ohjelma-alueen työttömyysaste on korkeampi kuin maiden eteläosissa. Työttömyysaste on kuitenkin laskenut vuosien 2000 ja 2006 välisenä aikana (Taulukko 3). Uusien toimialojen edellyttämää työvoimaa on vaikea saada ohjelma-alueella. 6

Luonnonolot ja -varat Ilmasto vaihtelee suuresti ohjelma-alueen sisällä, siihen vaikuttavat pohjoisen sijainnin lisäksi Barentsin aluetta ympäröivät laajat merialueet (Norjanmeri, Jäämeri, Barentsinmeri, Vienanmeri sekä Perämeri) sekä Kölivuoristo Norjan ja Ruotsin rajalla. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee alueella -10 C ja -20 C:n välillä, Norjan rannikoll a on hieman lämpimämpää. Heinäkuun keskilämpötila puolestaan vaihtelee +10 C ja +20 C: n välillä lukuun ottamatta Norjan pohjoisosia, missä on hieman viileämpää. Meren läheisyys leudontaa Murmanskin aluetta, leuto ilmasto vallitsee erityisesti Norjan rannikolla, johon Golf virran lämmittävä vaikutus ulottuu. Suurin osa ohjelma-alueesta kuuluu arktiseen tai subarktiseen ilmastovyöhykkeeseen. Koko ohjelma-alueelle on ominaista laajat asumattomat erämaa-alueet ja puhdas luonto. Suurin osa alueesta kuuluu viileään havumetsävyöhykkeeseen, pohjoisissa osissa on tundraa. Ilmastonmuutos ja globaali saastuminen näkyvät arktisilla alueilla varhaisessa vaiheessa, joten ne muodostavat otollisen kohteen ilmastotutkimukselle. Alue muodostaa yhden ainutlaatuisista luonnonympäristöistä maailmassa. Siellä elää lajeja, jotka ovat harvinaisia muualla. Ohjelmaalueen luonnon monimuotoisuus on eräiltä osin uhattuna, ja yksittäiset uhanalaiset lajit ja kannat tarvitsevat erityistä suojelua. Runsaimmat metsät sijaitsevat Lapissa ja Norrbottenissa sekä Murmanskin ja Arkangelin alueiden eteläosissa. Pohjoisesta sijainnista johtuen metsänkasvu on hidasta, joten puuaines on erityisen kovaa ja antaa siten lisäarvoa pohjoisen puusta valmistetuille tuotteille. Merkittävimmät kalavedet ja suotuisat kalanviljelyalueet ovat Norjan-, Barentsin- ja Vienanmerillä. Ohjelma-alueen rannikkoalueet, erityisesti Norjanmeren ja Barentsinmeren rannikot, ovat suotuisten kasvuolosuhteidensa ansiosta maailman rikkaimpia kalavesiä. Paikallisen työvoiman saannista riippuvaiset rannikon kunnat ovat menettäneet paljon työpaikkoja kalateollisuudessa tapahtuneiden rakenteellisten muutosten seurauksena. Meri- ja vuonoalueiden lisäksi ohjelma-alue on tunnettu myös järvistään ja joistaan. Erilaisia mineraali- ja malmiesiintymiä löytyy koko ohjelma-alueelta, mutta monipuolisimmat löydökset sijaitsevat Kuolan niemimaalla, mistä on löydetty tähän mennessä yli 400 erilaista mineralisaatiota tai kemiallista- tai malmiesiintymää. Esimerkiksi Murmanskin alueella on hyödynnettäviä luonnonvaroja käsittäen lähes kaikki mahdolliset kaivannaiset ja mineraalit, ja alueelta löytyy peräti 68 Mendelevin alkuaineiden jaksollisessa järjestelmässä esiintyvistä alkuaineesta. Kuolan niemimaa onkin koko Venäjän tärkeimpiä mineraali- ja malmialueita. Norrbottenin läänissä puolestaan on kansainvälisesti merkittäviä rautamalmiesiintymiä ja Lapissa muun muassa kultaa ja nikkeliä sisältäviä mineraaliesiintymiä. Arkangelissa ja Komin alueella on huomattavia bauksiitti- ja fluoriittiesiintymiä sekä arvokkaita timanttikenttiä. Erilaisia arvokkaita mineraaliesiintymiä on useilla alueilla Nordlandin, Tromssan ja Finnmarkin maakunnissa. Norjanmerellä, Barentsinmerellä sekä Nenetsian maa-alueella on runsaat öljy- ja kaasuvarat. Arktisen alueen on arvioitu sisältävän noin yhden neljäsosan maailman hyödyntämättömistä öljyvaroista. Lisääntynyt energiatoimitusten tarve asettaa valtavia haasteita ympäristön turvallisuudelle öljyn- ja kaasunporauksen, kuljetuksen ja varastoinnin osalta. Samalla tämä avaa kuitenkin runsaasti taloudellisen kasvun mahdollisuuksia koko ohjelma-alueella, jos paikalliset ja alueelliset organisaatiot onnistuvat saamaan tuleviin investointeihin liittyviä sopimuksia ja toimeksiantoja. 2.2. Elinkeinorakenne Elinkeinorakenne vaihtelee alueittain. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta kohoaa ohjelmaalueen Venäjän puoleisessa osassa jopa 50 %:iin, kun se jää Pohjoiskalotilla noin neljännekseen. Palvelusektori on Venäjän puoleisilla alueilla vielä heikosti kehittynyt. Pk- yritysten lukumäärä ohjelma-alueella on noin 130 500 (42/1000 asukasta). Pk-yritysten lukumäärä vaihtelee alueen eri osissa, osittain se selittyy erilaisilla määritelmillä ja laskentatavoilla (Taulukko 3). Vertailtaessa 7

ohjelma-alueen pk-yritysten määrää kussakin maassa olevien pk-yritysten määrään voidaan huomata, että alueelliset luvut ovat lähes samat kuin koko maassa yhteensä. Joillakin alueilla pkyrityksiä on ohjelmaan osallistuvalla alueella jopa enemmän (suhteessa asukaslukuun) kuin koko maassa yhteensä (esimerkiksi Norrbottenissa ja Finnmarkissa). Alkutuotanto Maatalouden osalta alue on ilmaston suhteen marginaalista aluetta, ja sen osuus työpaikoista on koko ajan vähenemässä. Jyrkimmin maatalouden osuus on laskenut Luoteis-Venäjällä. Metsätalouden ja -teollisuuden alalla Lapin ja Norrbottenin alueilla on varsin pitkät perinteet. Samalla ala on kasvava elinkeino myös Arkangelin alueella, vaikka suurin osa sen metsäteollisuuden tuotannosta menee jalostamattomana vientiin. Kalastus ja kalanjalostusteollisuus ovat tärkeitä elinkeinoja Pohjois-Norjan, Murmanskin sekä Arkangelin alueille. Pohjois-Norjassa on useita suuria ja keskikokoisia kalanjalostuslaitoksia, jotka käyttävät kalan jalostamisessa nykyaikaista teknologiaa. Kalatalouden rakennemuutos ja Barentsin meren laiton kalastus voivat kuitenkin aiheuttaa suurta vahinkoa alueen kalataloudelle. Paikallisten kalastusyhdyskuntien säilymisen varmistamiseksi Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän on kehitettävä yhteistyötään kalankasvatuksessa, tuotteiden valmistuksessa sekä markkinoinnissa. Porotalouden merkitys on suuri varsinkin Lapissa sekä Finnmarkin maakunnassa. Porotalous perustuu pitkälti luonnon laitumien hyödyntämiseen. Poromääriä säädellään luonnon kestokyvyn perusteella, mutta silti Pohjoiskalotin alue kärsii aika ajoin jäkälän puutteesta. Jäkälää löytyy kuitenkin runsaasti ohjelma-alueen Venäjän puoleisilta alueilta. Porotaloudella on tärkeä merkitys myös Nenetsin alueella ja Murmanskin Lovozeron alueella. Jalostus Metalliteollisuudella on suuri merkitys koko Lapin ja Norrbottenin alueen sekä tiettyjen Pohjois- Norjan osien elinkeinoalana. Murmanskin alueella tuotetaan suuria määriä nikkeliä, rautaa ja apatiittia, mutta alueen kaivosteollisuuden raaka-ainevaroista hyödynnetään vasta murto-osaa paikan päällä. Lapin, Norrbottenin, Pohjois-Norjan sekä lisääntyvässä määrin myös Venäjän puoleisten alueiden teollisuussektorin omistus sijaitsee enimmäkseen alueen ulkopuolella, jolloin myös voitot kulkeutuvat muualle. Lisäksi alueen teollisuussektori on viime vuosina käynyt läpi olennaisia rakennemuutoksia: teollisuuden työvaiheita on automatisoitu ja alan työpaikkojen määrä on laskenut (lukuun ottamatta kaivosteollisuutta), energiankäyttöä on tehostettu ympäristöä säästävämmäksi. Alueen teollisuus onkin teknologialtaan ja osaamiseltaan nykyaikaista maailmanlaajuisesti. Sitä vastoin venäläiset teollisuuslaitokset ovat jääneet uudistamatta tai korjaamatta. Energiantuotanto Vesivoimaa tuotetaan koko ohjelma-alueella Arkangelin aluetta lukuun ottamatta. Pohjois-Norjassa vesivoimalla tuotetun sähkön merkitys on suuri, sillä lähes kaikki siellä tuotetusta sähköstä tuotetaan vesivoimalla. Murmanskin alueen energiantuotanto pohjautuu pitkälti ydinvoimaan. Murmanskin alueelta sähköä viedään myös Suomeen, Tromssaan, Finnmarkiin ja Venäjän puoleiseen Karjalaan. Alueen energian jakeluverkosto on kuitenkin vanha ja heikkotehoinen. Viime vuosina on vaihtoehtona esille otettu myös tuulivoima ja bioenergian käyttö. Norjan rannikolle on jo pystytty useita tuulivoimaloita, muutama myös Norrbottenin alueelle sekä Lappiin. Öljyn ja kaasun merkitys on kasvussa Norjan pohjoisosan maakunnissa ja erityisesti ohjelmassa mukanaolevilla Venäjän alueilla. Norjan ja Venäjän edut huomioon ottava yhteistyö tällä alalla on tärkeää, ja yhteistyöhön osallistuvat luonnollisesti kaikki ohjelma-alueen maat. 8

Yksityiset ja julkiset palvelut Julkiset palvelut ovat pidemmälle kehittyneitä väestörikkailla alueilla. Yleisesti ottaen ohjelmaalueen eri osien terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmät ovat paikallisesti hyvin kehittyneitä, mutta jatkuvana huolena on sosiaalipalvelujen huononeminen harvaanasutuilla alueilla. Alueella on kuitenkin käynnistetty muutamia rajat ylittävän yhteistyön hankkeita, kuten telelääketiedettä koskeva hanke, ja raja-alueiden sairaalat ovat aloittaneet yhteistyön kriisitilanteita varten. Alueella yksityisiä palveluja tarjoavien organisaatioiden omistus on yleensä asianomaisten maiden pääkaupungeissa. Muutamalla pohjoismaisella pankilla on toimipaikat myös ohjelman Venäjän puoleisella alueella. Rajat ylittävä pankkitoiminta on sujuvaa, mutta vakuutusyhtiöt ovat haluttomia myöntämään vakuutuksia rajat ylittävään toimintaan. Matkailu ja elämystoimialat ovat kasvussa Pohjoiskalotin alueella, ja ohjelmassa mukanaolevat maat ovat viime vuosina käynnistäneet tuloksellista yhteistyötä tällä alalla. Yhteistyössä ei kuitenkaan juurikaan ole mukana venäläistä ulottuvuutta, vaikka myös Murmanskin ja Arkangelin alueilta sekä Nenetsian alueelta löytyy laajoja koskemattomia erämaita, orastavia hiihtokeskuksia, urheilukalastus- ja muita virkistysmatkailumahdollisuuksia sekä idän mystiikkaa. Huolimatta siitä, että alueen matkailuinfrastruktuuri, kuljetukset, hotelli- ja muu varustus ovat vielä varsin puutteelliset, alue houkuttelee jo nyt matkailijoita erityisesti Suomesta ja Norjasta. Pohjoiskalotin alueen pienet ja keskisuuret yritykset ovat kooltaan keskimäärin pieniä, alle viiden hengen yrityksiä, jotka ovat keskittyneet isoimpiin asutuskeskuksiin. Keskeisiä toimialoja ovat puuja metallituoteteollisuus, elintarvikkeiden jalostus, matkailu, kaikki huipputeknologian alat sekä palvelut ja kauppa. Alueen taloudellisen rakenteen vuoksi laajamittaiset investoinnit ovat yleensä ulkopuolisten sijoittajien vastuulla. Maiden väliset taustaolosuhteiden erot vaikeuttavat yhteistyötä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Venäjän lainsäädäntö on suhteellisen uutta ja edelleen muutostilassa, minkä vuoksi sekä venäläisten että pohjoismaisten organisaatioiden on vaikea pysyä täysin ajan tasalla Venäjän laeista ja määräyksistä sekä siitä, miten viranomaiset niitä tulkitsevat. Yleisesti ottaen ohjelmaalueen organisaatioilla ja yrityksillä on eniten kokemusta maidensa rajat ylittävästä liiketoiminnasta. Rajat ylittävän toiminnan asiantuntemusta on kuitenkin edelleen syytä alueella kehittää. 2.3. Infrastruktuuri Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä on useita vilkkaita Schengen-rajanylityspaikkoja sekä pääosin hyvin toimivat tieyhteydet. Norjan ja Venäjän välillä on kansainvälinen rajanylityspaikka Storskogissa/Borisglebissä. Lapin ja Venäjän välillä toimii kaksi kansainvälistä rajanylityspaikkaa: Rajajooseppi/Lotta ja Kelloselkä. Virtaniemen/Jäniskosken rajanylityspaikkaa on käytetty lähinnä vain Inarin kunnan ja Petsamon alueen välisessä yhteistyössä. (Kuva 1) Ohjelma-alueen itä-länsisuuntaiset rautatieyhteydet ovat puutteelliset koko alueella, Tromssassa ja Finnmarkissa ei ole rautatietä lainkaan. Lapin ja Norrbottenin välillä on Tornio-Haaparanta - ratayhteys, mutta radalla ei ole matkustajaliikennettä. Ruotsin ja Norjan välillä on ratayhteys Narvikiin. Pohjoiskalotilta Venäjälle ei sen sijaan ole suoraa rautatieyhteyttä, joskin selvityksiä on tekeillä Murmansk-Nikkeli radan ulottamisesta Kirkkoniemeen. Luoteis-Venäjällä kaikkiaan yli 80 % kaikista kuljetuksista tapahtuu rautateitse. Käytännön yhteistyötä helpottaa se, että Suomen ja Venäjän rautateillä on sama raideleveys. Salla-Alakurtti rautatieyhteyden käytettävyyttä ja kustannustehokkuutta koskevaa selvitystä on päätetty täydentää, jotta saataisiin alkuun yhteyden rakentaminen Venäjän ja Suomen välisten rautatieverkkojen välille. Tämä puolestaan mahdollistaisi myös Barentsin kuljetuskäytävän kehittämisen. Ohjelma-alueen lentoliikenne on pääasiassa maiden sisäistä pohjois-eteläsuuntaista liikennettä, joitain poikittaisyhteyksiä on olemassa, mutta tilanne muuttuu jatkuvasti. Pohjoiskalotilta Luoteis- 9

Venäjälle suuntautuva lentoliikenne on enimmäkseen matkustajaliikennettä, mutta myös pieniä tavaramääriä toimitetaan. Ohjelma-alueelta on laivaliikenneyhteydet Perämeren, Norjan rannikon, Murmanskin, Kantalahden ja Arkangelin satamien kautta muualle maailmaan. Murmanskin kauppasataman kautta kuljetetaan huomattavia määriä Venäjän ulkomaankaupan rahdista. Kaikkien Barentsin alueen satamien merkitys korostuu tulevaisuudessa Barentsin ja Karan meren öljyn hyödyntämisessä. Pohjoinen merikäytävä (PMK) yksi EU:n merten moottoriteistä joka yhdistää toisiinsa rannikkoalueet ja edistää aluekehitystä Pohjanmeren alueella ja pohjoisella periferia-alueella. NEW-käytävä (North East West Corridor) koostuu maakuljetus- ja merikuljetusosioista, jotka Narvikin rautatie-/meriterminaali yhdistää eri kuljetusmuodot sisältäväksi ketjuksi. NEW-käytävän painopisteenä on Keski-Aasian ja Pohjois-Amerikan itärannikon (NAEC) välinen kauppa ja sillä pyritään tarjoamaan tälle kasvavalle markkina-alueelle kestävä yhden pysähdyksen liikenneratkaisu. (Kuva 2) Teleliikenne ja informaatioteknologia on Pohjoiskalotilla huippuluokkaa maailmanlaajuisestikin verrattuna. Tavoitteena on riittävän kaistanleveyden luominen niin, että alueen suurimpien asutuskeskusten ulkopuolella sijaitsevien yritysten teleliikennetarpeet voidaan tyydyttää. Useilta Pohjois-Kalotin alueilta sekä Pohjois-Kalotin ja Luoteis-Venäjän väliltä puuttuvat itälänsisuuntaiset rajat ylittävät yhteydet. Pohjois-Norjan ja Norrbottenin välillä on tällä hetkellä rakenteilla laajakaistaverkot. Riittävän, turvallisen laajakaistaverkon rakentaminen koko ohjelmaalueelle edellyttää strategista suunnittelua ja investointeja. Matkapuhelinverkot ovat melko hyvät Murmanskin ja Arkangelin alueilla, vain harvimmin asutut alueet ovat lähettimien kantaman ulkopuolella. Internet-yhteys Murmanskiin ja Arkangeliin on erittäin hyvä, sillä se kattaa saman alueen kuin matkapuhelinverkko ja sitä voidaan käyttää matkapuhelimen avulla. Tilanne Nenetsian autonomisella alueella on hieman huonompi, sillä matkapuhelinverkko kattaa vain Narjan Marin ja sen ympäristön, muualla signaali on heikko. Lanka- ja matkapuhelujen hinnat ulkomaille ovat edelleen korkeat ohjelma-alueen Venäjän puoleisessa osassa. TV:n ja radion lisäksi Internetistä on tullut tärkeä uutiskanava. Viime vuosina onkin perustettu useita yhteisiä domaineja (esim. www.euroarctic.com), joita ylläpidetään yhteisesti ohjelma-alueen maissa. Suomen, Ruotsin ja Norjan radio- ja TV-yhtiöt tuottavat yhdessä ohjelmia saamen kielellä. Ohjelmia esitetään kyseisissä maissa joka arkipäivä. Yhteiset saamenkieliset lastenohjelmat ovat alkaneet TV:ssä syksyllä 2007, saamenkielisiä radio-ohjelmia on lähetetty jo vuosia. Radioasemat tuottavat sekä omia että yhteisiä ohjelmia, joita ne pystyvät jakamaan keskenään. 2.4. Koulutus, tutkimus ja kulttuuri Vuonna 2004 kaikista ohjelma-alueen 15 vuotta täyttäneistä 40,1 % oli suorittanut keskiasteen tutkinnon ja 19,6% korkea-asteen tutkinnon. Keskiasteen ja korkea-asteen tutkintojen osuus oli suurin Norrbottenin alueella ja pienin Nenetsiassa. (Taulukko 2) Barentsin euroarktisella alueella on jo pitkään tehty yhteistyötä korkeakoulutuksen ja tutkimuksen alalla. Yhteistyö perustuu lähinnä kahdenkeskisiin sopimuksiin korkeakoulujen ja alueellisten sekä kansallisten viranomaisten välillä. Alueen korkeakoulut eroavat toisistaan huomattavasti opiskelijamäärien, koulutusohjelmien, hallintorakenteiden, omistajuuden ja toiminnan laadun suhteen. Niillä on kuitenkin sama näkemys esimerkiksi koulutussuunnitelman ja hallinnon kansainvälistämisestä, Bolognan prosessin toteuttamisesta, perifeerisesta sijainnista ja näihin 10

liittyvistä haasteista. Verkostopohjainen yhteistyö ja yhteiset kehittämistoimet ovatkin jokapäiväisen toiminnan kannalta avainasemassa. Barentsin koulutusverkosto on perustettu Suomen, Norjan, Ruotsin ja Venäjän pohjoisosien kolmentoista korkeakoulun ja tieteellisen tutkimuslaitoksen välisen yhteistyön pohjalle, suunnitteilla on sen laajentaminen niin, että se kattaa kaikki alueen 31 korkeakoulua ja tutkimuslaitosta. Maantieteellisen sijaintinsa puolesta Kolarctic ENPI ohjelma-alueella on erinomaiset mahdollisuudet kehittyä alueeksi, jossa harjoitetaan rajat ylittävää yhteistyötä koulutuksen ja kulttuurin erityisasiantuntemuksen alalla. Ohjelma-alueella on jo pitkään ollut kulttuurialan yhteistyötä sekä hyvät, kattavat kulttuuripalvelut. Kaikissa kunnissa on saatavilla jonkin asteiset peruskulttuuripalvelut. Julkisten kulttuuripalvelujen lisäksi kylät ja vapaaehtoiset järjestävät ohjelma-alueella runsaasti erilaisia kulttuuritapahtumia. Alueella järjestetään korkeatasoista kulttuurialan opetusta ja koulutusta. Opiskelijat voivat esimerkiksi suorittaa taiteen maisterin tutkinnon Lapin yliopistossa, Murmanskin pedagogisessa yliopistossa sekä Luulajan teknillisen yliopiston musiikin ja median laitoksella. Ohjelma-alueen neljän kansallisuuden ja kielen tarjoaman kulttuurisen rikkauden lisäksi myös alueen kulttuuriperintö on merkittävä, sillä alueella asuvat Euroopan unionin ainoat alkuperäiskansat, eli Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän saamelaiset sekä nenetsit Venäjällä. Saamelaisia on noin 79.000, mukaan lukien myös ohjelma-alueen ulkopuolella asuvat, Nenetsian autonomisella alueella asuvia nenetsejä noin 7.200. Molemmat alkuperäiskansat olivat olemassa jo paljon ennen nykyisiä valtioita. Alkuperäiskansojen kieli, kulttuuri ja kaupankäynnin perinteet, niiden asema alkuperäiskansoina ja vähemmistöinä kaikissa ohjelma-alueen maissa sekä alkuperäisyyden ulottuvuus ja aktiivinen osallistuminen ovat luonteva ja tarpeellinen osa rajat ylittävää yhteistyötä. 2.5. Ympäristö ja luonto Ohjelma-alue on maailman arktisten alueiden tiheimmin asuttua aluetta. Alueella sijaitsevat Euroopan viimeiset, lähes koskemattomat luontoalueet, mutta siellä on myös paljon pahasti saastuneita alueita. Ankarista ja karuista olosuhteista johtuen ympäristö on erittäin altis saasteiden vaikutuksille, koska sen luontainen puhdistautumiskyky on vähäinen. Alueen laajuuden, asutuksen vähäisyyden ja teollisuuden keskittyneisyyden vuoksi ihmisten toiminnan aiheuttamat paineet ovat kuitenkin kohdistuneet suhteellisen pienille alueille. Ohjelma-alueen nykyiset ja suunnitteilla olevat, maalla ja merellä tapahtuvat öljyn- ja kaasuntuotannon kehittämistoimenpiteet asettavat erityisiä vaatimuksia kriisivalmiudelle meri- ja rannikkoalueiden ympäristön suojelemiseksi. LNG kaasun tuotanto ja kuljetus Hammerfestista Euroopan markkinoille alkoi lokakuussa 2007. Tämä on ensimmäinen teollinen kaasututkimus Barentsinmerellä. Pohjoiskalotin luontoon kohdistuu suurin paine Perämeren rannikolla, jossa sijaitsevat myös suurimmat teollisuuslaitokset. Huonosti puhdistetut teollisuuden jätevedet, joita päästetään valumaan jokiin Venäjällä, lisäävät arktisten vesien kemikaalipitoisuuksia ja pysyvien orgaanisten yhdisteiden aiheuttamaa saastumista. Euroopan arktisia vesiä saastuttavat myös pitkän matkan merikuljetukset. Happamoitumisen aiheuttamat ongelmat ovat vähenemässä, sillä Barentsin euroarktisen alueen järvet osoittavat alueellisesti selviä toipumisen merkkejä. Arktisten alueiden ympäristön seuranta- ja arviointiohjelma (AMAP) julkaisee säännöllisesti ympäristöselvityksiä, joissa selvitetään myös ohjelma-alueen tilaa. Porojen liikalaidunnus kuluttaa kasvillisuutta Lapissa ja Finnmarkissa. Arkangelin ja Murmanskin ympäristöongelmat ovat laajalti seurausta taloudellisesta toiminnasta ja tuotannon rakenteista, joiden kehittämisessä ympäristökysymykset ovat jääneet huomioimatta. Nykyään tilannetta on vähitellen pystytty parantamaan viranomaisten, ympäristönsuojeluorganisaatioiden ja teollisuusyritysten toteuttamilla toimenpiteillä, jotka on 11

tähdätty yritysten modernisointiin sekä ilmaa ja vesistöjä saastuttavien teollisuuspäästöjen vähentämiseen. Radioaktiivisten jätteiden säilytyspaikkojen kunto aiheuttaa jonkin verran huolta, tosin Murmanskin alueella viranomaiset kiinnittävät tähän ongelmaan paljon huomiota. Jätevesien riittämätön käsittely ja siitä johtuva heikko juomaveden laatu vaativat suurempaa huomiota, sillä suurin osa sairauksista aiheutuu epäterveellisestä juomavedestä. Ongelmat ovat keskittyneet tietyille teollisuusalueille, jotka ovat samalla myös väestökeskittymiä muutoin suhteellisen harvaan asutulla alueella. Erityisesti näillä alueilla vesihuollon infrastruktuurin kehittämistarve on suuri. Jotta biologisen monimuotoisuuden katoamista voitaisiin vähentää, huomio on suunnattava katoamista aiheuttaviin syihin. Erittäin tärkeää on luonnonvarojen ekologisen käytön turvaaminen maa- ja metsätaloudessa sekä kalastuksessa. Uhanlaista ja herkkää monimuotoisuutta on suojeltava ja mahdollisuuksien mukaan uudistettava. Erityisen tärkeää on suojella sellaisia uhanalaisia ja herkkiä luontotyyppejä ja kulttuurimaisemia, jotka sisältyvät kansainvälisen ympäristöjärjestön (IUCN) uhanalaisten eläin- ja kasvilajien punaiseen listaan. Rajojen poikki kulkevat vesistöalueet ovat erityisesti merkittäviä. Näistä tärkeimmät Pohjoiskalotin ja Venäjän välillä ovat Paatsjoen ja Tuulomajoen vesistöalueet, joilla jo edellisellä ohjelmakaudella oli INTERREG- ja Tacis-hankkeita. Ympäristön tilan tarkkailu ja parantaminen erityisesti näillä vesistöalueilla vaatii rajat ylittävää yhteistyötä. Ilmastomuutokseen reagoimalla pyritään laskemaan kasvihuonekaasujen määrää tasolle, joka ei aiheuta haitallisia ei-luonnonmukaisia ilmastomuutoksia. Tämä toteutetaan esimerkiksi edistämällä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. 3. AIKAISEMMAT KOKEMUKSET, NYKYISET STRATEGIAT JA TOIMINTAPOLITIIKAT 3.1. Edellisistä rajat ylittävän yhteistyön ohjelmista saadut kokemukset Pohjois-Suomen, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Norjan ja Luoteis-Venäjän alueiden välillä on toteutettu EU-ohjelmia vuodesta 1996 lähtien. Vuosien 1996 ja 1999 välisenä aikana toteutettiin Barents II A ohjelma, jonka rahoituskehys oli 36 miljoonaa euroa, sekä INTERREG III A Pohjoinen ohjelmaan kuuluva Kolarctic 2000-2006 ohjelma, jonka rahoituskehys oli 61,5 miljoonaa euroa. INTERREG III A Pohjoinen 2000-2004 ohjelma koostui kolmesta alaohjelmasta: Kolarctic, Pohjois-Kalotti ja Sápmi. Venäjän osallistumista rajat ylittävään yhteistyöhön on rahoitettu Tacis- ohjelmasta jo vuodesta 1996 lähtien. Vuodesta 1996 vuoteen 2003 rahoitus Tacis CBC Small Project Facility- ohjelmasta venäläisille projekteille on ollut noin 25 miljoonaa euroa. Venäjällä on tuona aikana toteutettu kaikkiaan 134 projektia, joista Murmanskin alueella 14 ja Arkangelin alueella 7 projektia. Vuosina 2004-2006 toteutetut Naapuruusohjelmat edustivat uudenlaista lähestymistapaa. Aikaisempi Kolarctic-ohjelma muutettiin Kolarctic-Naapuruusohjelmaksi, jota toteutettiin vuosina 2004-2006. Suurin muutos oli se, että EU:n rahoitusta oli tarjolla myös venäläiselle kumppanille Tacis CBC ohjelman kautta. Yhteishankkeille oli käytössä yksi haku- ja valintamenettely, mutta kuitenkin tehtiin kaksi EU-rahoitusta koskevaa päätöstä joista toisen teki ohjelman suomalainen hallintoviranomainen INTERREG-varoista ja toisen Euroopan unionin Venäjän edustusto Tacis CBC varoista. Kolarctic Naapuruusohjelmassa TACIS- rahoitusta voitiin käyttää Venäjän ja Norjan kahdenvälisten hankkeiden rahoittamiseen. INTERREG III A Pohjoinen ohjelmasta tehtiin vuoden 2003 aikana väliarviointi, joka päivitettiin syksyllä 2005. Yhteenvetona Kolarctic-alaohjelmasta todettiin, että se vahvisti Euroopan unionin/euroopan talousalueen ja Venäjän välisen yhteistyön perustaa. Yhteistyö lujittui useilla eri 12

aloilla ja näin syntynyttä mallia voidaan pitää asteittain vakiintuvana. Yhteistyö on myös yhdenmukaistunut ja vakiintunut siinä mielessä, että eri alueita edustavat yhteistyökumppanit toimivat samojen vaatimusten mukaisesti. Yhdeksi tärkeäksi asiaksi nähtiin sen varmistaminen, että Venäjällä ymmärretään Interreg-ohjelmien kriteerit ja muodollisuudet entistä paremmin. Arvioijat huomauttivat lisäksi, että seuraavan ohjelman kannalta merkittävänä haasteena on sopivien indikaattorien kehittäminen pehmeiden tavoitteiden mittaamista varten, sillä vain tällä tavoin näihin tavoitteisiin voidaan kiinnittää enemmän huomiota tuloksia arvioitaessa. Indikaattorijärjestelmää on lisäksi yksinkertaistettava, tietokannan on oltava käytettävissä jo ennen ohjelman alkua ja huomiota on kiinnitettävä etenkin siihen syötettyjen tietojen laatuun. Kolarctic Naapuruusohjelmassa oli kolme toimintalinjaa: Yritysyhteistyö, Osaaminen ja hyvinvointi ja Ohjelma-alueen sisäinen toimivuus. Vuosina 2004-2006 järjestettiin kolme yhteistä Interreg-Tacis hakukierrosta. Hakukierroksilla sisään jätettiin yhteensä 41 Tacis-rahoituksen sisältävää hakemusta, joista Kolarctic- Naapuruusohjelman valintakomitea hyväksyi 19. Suurin osa hankkeista (9) on rahoitettu osaamisen ja hyvinvoinnin toimintalinjasta ja niistä useimmat kuuluvat kulttuurin ja hyvinvoinnin toimenpidekokonaisuuteen. Interreg-Tacis- rahoituksen päähakijat ovat yleensä olleet julkisia organisaatioita, kuten koulutustai tutkimuslaitoksia, kuntia tai valtion organisaatioita. 19 hankkeesta 16:ssa oli päähakijana suomalainen ja kahdessa ruotsalainen organisaatio. Yhdessä hankkeessa venäläinen hakija toimi Tacis-rahoituksen päähakijana. 19 hankkeesta yhteensä 11 oli kahdenvälisiä (10 Suomen ja Venäjän välisiä ja 1 Ruotsin ja Venäjän välinen) ja 8 monenvälisiä (4 Suomen, Ruotsin ja Venäjän välisiä, 3 Suomen, Norjan ja Venäjän välisiä ja 1 Ruotsin, Venäjän, Norjan ja Suomen välinen). Venäjän ja Norjan välisiä Tacis- hankkeita ei ohjelmasta rahoitettu monien käytäntöihin ja rakenteisiin liittyvien ongelmien vuoksi. Interreg IIIA Pohjoinen- ohjelman Kolarctic alaohjelmasta (Kolarctic Naapuruusohjelmasta) rahoitettiin kaikkiaan 161 hanketta, määrään sisältyy myös aikaisemmin mainitut 19 Interreg-Tacis yhteishanketta. Norjalainen kumppani osallistui 84 hankkeeseen, näistä 40 oli kahdenvälisiä venäläisten ja norjalaisten partnereiden välisiä projekteja. Rajat ylittävästä yhteistyöstä viime vuosina saadut kokemukset otettiin huomioon ENPI CBC ohjelmaa laadittaessa. Ohjelmalla voidaan rakentaa tuloksekasta yhteistyötä ja ajaa yhteistä etua, hyödyntäen aikaisempia kokemuksia, parhaita käytäntöjä ja saavutuksia. Kumppanit ovat tottuneita toimimaan yhdessä yhteisissä hankevalinta- ja päätöksentekoprosesseissa siitä huolimatta, että edellisessä Naapuruusohjelmassa eri rahoituslähteiden (INTERREG ja Tacis) yhdistämisessä oli hieman vaikeuksia. 3.2. Yhteensopivuus nykyisten strategioiden ja politiikkojen kanssa Yhteensopivuus olemassa olevien strategioiden ja politiikkojen kanssa on Kolarctic ENPI CBCohjelmalle tärkeää. Tiedonvaihto ja tietoisuus muiden aloitteiden tukemista toimenpiteistä ovat varmistettava päällekkäisyyksien välttämiseksi. Lissabonin strategia on Euroopan unionin toiminta- ja kehityssuunnitelma, jonka Eurooppaneuvosto esitteli Lissabonissa maaliskuussa 2000. Vuonna 2005 komissio käynnisti uuden alun Lissabonin strategialle keskittämällä Euroopan unionin pyrkimykset kahteen päätehtävään: kestävän kasvun lisäämiseen ja uusien, parempien työpaikkojen luomiseen. Kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin kumppanuuden tavoitteena on nykyaikaistaa EU:n taloutta ja siten varmistaa, että ainutkertainen yhteiskuntamallimme säilyy yhä globaalimmilla markkinoilla, teknologian muuttuessa, ympäristöpaineitten alla ja väestön ikääntyessä. Strategiaa on tarkasteltava myös laajemmassa asiayhteydessä eli suhteessa siihen kestävän kehityksen vaatimukseen, joka meidän on täytettävä vaarantamatta kuitenkaan tulevien sukupolvien kykyä vastata omiin tarpeisiinsa. 13

Komissio on esittänyt vuosia 2007-2013 koskevia strategisia suuntaviivoja, joilla pyritään linjaamaan koheesiopolitiikka sekä maaseudun kehittämistä koskeva politiikka tiiviisti Lissabonin toimintasuunnitelmaan niin, että kansallisissa ja alueellisissa toimintaohjelmissa otetaan huomioon asetetut prioriteetit. Göteborgin kestävän kehityksen strategiassa on kyse siitä, miten EU voi tehokkaammin toteuttaa pitkäaikaisia sitoumuksiaan kestävän kehityksen haasteisiin vastaamiseksi. Siinä korostetaan maailmanlaajuisen yhteisvastuullisuuden ja toiminnan tehostamisen tarpeellisuutta EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, mukaan lukien ne nopeasti kehittyvät maat, joilla on merkittävä vaikutus maailman kestävään kehitykseen. EU:n kestävän kehityksen strategia ja kasvun ja työpaikkojen lisäämiseen tähtäävä Lissabonin strategia täydentävät toisiaan. Kestävän kehityksen strategia liittyy ensisijaisesti elämänlaatuun, sukupolvien sisäiseen ja niiden väliseen tasa-arvoisuuteen ja kaikkien politiikan alojen keskinäiseen johdonmukaisuuteen, mukaan lukien ulkoiset näkökohdat. Siinä otetaan huomioon talouskehitys helpottamalla siirtymistä kestävämpään yhteiskuntaan. Lissabonin strategia on tärkeä osa kestävän kehityksen laajaa tavoitetta, ja siinä keskitytään ennen kaikkea toimiin ja toimenpiteisiin, joilla lisätään kilpailukykyä ja talouskasvua sekä edistetään uusien työpaikkojen luomista. EU:n strateginen kumppanuus Venäjän kanssa Venäjä on EU:n suurin naapuri, joka on unionin vuoden 2004 laajentumisen jälkeen nyt entistäkin lähempänä. EU:n päätavoitteena on rakentaa Venäjän kanssa vahva strateginen kumppanuus, joka perustuu keskinäisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin, joihin molemmat osapuolet ovat sitoutuneet eri kansainvälisissä järjestöissä kuten YK:ssa, Eurooppa-neuvostossa ja ETYJissä, sekä keskinäiseen kahdenväliseen kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen. Näihin etuihin ja arvoihin kuuluvat muun muassa ja erityisesti demokratian, ihmisoikeuksien, lain ja markkinatalouden periaatteet. EU:n ja Venäjän harjoittaman laajan yhteistyön piiriin kuuluvat jo nyt muun muassa turvallisuus, kansainväliset asiat ja pehmeät turvallisuusuhkat, jotka koskevat esimerkiksi oikeus- ja sisäasioita, ympäristöä ja ydinturvallisuutta. 1. joulukuuta 1997 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka alkuvaiheessa on voimassa 10 vuotta, muodostaa kahdenvälisen perustan EU:n ja Venäjän välisille suhteille. Parhaillaan neuvotellaan uuden puitesopimuksen solmimisesta kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tilalle. Venäjää koskeva ENPI strategia-asiakirja 2007-2013 EU:n päätavoitteena Venäjällä on federaation poliittisen ja taloudellisen vakauden turvaaminen, vakaan energiantuotannon ylläpitäminen ja yhteistyön edistäminen oikeus- ja sisäasioiden, ympäristön ja ydinturvallisuuden aloilla. Näin EU pystyy torjumaan niin sanottuja pehmeitä turvallisuusuhkia sekä lisäämään yhteistyötä Venäjän kanssa Etelä-Kaukasuksella ja läntisissä uusissa itsenäisissä valtioissa. Siten voidaan edistää Itsenäisten Valtioiden Yhteisön geopoliittista vakautta, mukaan lukien niin sanottujen jäätyneiden konfliktien ratkaisu. EU:n yhteistyö Venäjän kanssa käsittää strategisen kumppanuuden, joka kattaa seuraavat neljä yhteistyön toimialaa: taloudellinen yhteistyö, vapautta, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta koskeva yhteistoiminta, ulkoiseen turvallisuuteen liittyvä yhteistoiminta sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyö kulttuuriset näkökulmat mukaan lukien. Strategia-asiakirjassa lähdetään liikkeelle siitä, että yhteistyön toimialat, jotka määrittävät EU:n Venäjän federaatioon nähden harjoittamaa politiikkaa, EU:n laajempaa naapuruuspolitiikkaa, EU:n turvallisuusstrategiaa ja sen kehittämistavoitteita, vahvistavat toisiaan ja muodostavat yhdessä vankan, yhdenmukaisen lähestymistavan Venäjään päin. 14

Norjan ja EU:n välinen suhde Norja (sekä Islanti ja Liechtenstein) ovat ETA-sopimuksen nojalla osa EU:n sisämarkkinoita. Norja on soveltuvin osin sitoutunut toteuttamaan kaikkea EU:n lainsäädäntöä. Norja on myös allekirjoittanut Schengen-sopimuksen ja osallistuu muun muassa yhteistä passintarkastusta ja rajavalvontaa koskevaan yhteistyöhön EU:n vapauden, oikeuden ja turvallisuuden yhteistyön toimialalla. Norja osallistuu myös tasaveroisena useisiin EU-ohjelmiin ja aloitteisiin esimerkiksi tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin aloilla. ETA:n rahoitusjärjestelmien kautta, joiden tavoitteena on vähentää sosiaalisia ja taloudellisia kehityseroja Euroopan talousalueella, Norja maksaa 12 uudelle jäsenvaltiolle yli miljardi euroa viiden vuoden aikana. Pohjoinen ulottuvuus Pohjoinen ulottuvuus on vuoropuhelun ja yhteistyön väline, jossa ovat mukana Euroopan unioni, Venäjä, Norja ja Islanti. Pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa 1 painopiste on yhä enemmän Luoteis-Venäjällä ja siinä, mitä haasteita ja mahdollisuuksia siihen liittyy koko pohjoisen ulottuvuuden alueen kannalta. Tässä yhteydessä pohjoista ulottuvuutta voidaan pitää EU:n ja Venäjän yhteistyön toimialojen alueellisena ilmentymänä, johon aluetta koskevien asioiden osalta osallistuvat täysimittaisesti myös Islanti ja Norja. Pohjoinen ulottuvuus tukee alueellista ja valtiollista rajat ylittävää yhteistyötä yhtenä alueellista kehitystä edistävänä välineenä. Pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tapahtuvaa vuoropuhelua ja yhteistyötä varten on määritelty ensisijaiset toiminnanalat: taloudellinen yhteistyö; vapaus, oikeus ja turvallisuus; ulkoinen turvallisuus; tutkimus, koulutus ja kulttuuri; ympäristö, ydinturvallisuus ja luonnonvarat sekä yhteiskunnallinen hyvinvointi ja terveydenhuolto. Pohjoisen ulottuvuuden piiriin kuuluvia toimenpiteitä suorittavat eri toimijat ja niihin saadaan tukea muun muassa nykyisistä ja tulevista Euroopan unionin rahoitusvälineistä ja ohjelmista, kansallisista budjeteista, kansainvälisiltä aluejärjestöiltä, kansainvälisiltä rahalaitoksilta, alue- ja paikallistason julkisilta organisaatioilta ja muilta julkisilta tahoilta. Pohjoisen ulottuvuuden tärkein ja konkreettisin saavutus on ympäristökumppanuus. Pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä korostetut näkökulmat ja näkökohdat on otettu huomioon ENPI CBC 2007-2013 -strategiassa. ENPI CBC 2007-2013 ohjelmissa pyritään mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan synergiaetuja pohjoisen ulottuvuuden politiikan kanssa. Tämä on erityisen tärkeää pohjoisen ulottuvuuden prioriteettialueiden osalta, jotka vastaavat jossain määrin ENPI CBC strategian ja tiettyjen ENPI CBC ohjelmien yleisiä tavoitteita. Kolarctic-ohjelmaa voidaan pitää pohjoisen ulottuvuuden ilmentymänä. Barents-yhteistyön tavoitteena on tukea ja edistää yhteistyötä ja kehitystä Barentsin alueella. Barentsin alueen euroarktinen neuvosto ja Barentsin alueneuvosto perustettiin vuonna 1993 järjestetyssä ulkoministerien tapaamisessa, jossa allekirjoitettiin Kirkkoniemen julistus. Barentsin alueneuvoston jäsenalueita ovat Arkangeli, Murmansk, Karjala, Nenetsia ja Komi Venäjältä, Finnmark, Nordland ja Tromssa Norjasta, Västerbotten Ruotsista, sekä Lappi, Kainuu ja Pohjois- Pohjanmaa Suomesta. Yhteistyön käynnistymisen jälkeen on perustettu useita työryhmiä, joissa on edustajia kaikista Barentsin alueen maista ja sen osista. 1 Pohjoisen ulottuvuuden puiteasiakirja, 24. marraskuuta 2006 15

Barents-yhteistyön puitteissa on vuodesta 1994 pyritty edistämään yhteishankkeiden rahoitusta. Barents-yhteistyö on osoittautunut tehokkaaksi hautomoksi hankkeille, joita on kehitetty rahoitettavaksi Kolarctic Naapuruusohjelmasta. Barentsin alueneuvoston Barents 2010-hankkeessa painopiste on ollut alakohtaisissa ohjelmissa, joissa pääpaino on alueen luonnonvaroissa ja jotka liittyvät niitä lähellä oleviin toimialoihin. Useat työryhmät, joissa on jäseniä jokaisesta Barentsin alueen osasta, ovat laatineet alaansa koskevia yhteisiä strategioita ja toimenpiteitä. Suunnitelmat ovat nyt toteutettavissa käytännön toimenpiteiden kautta tulevassa Barents 2010+ -hankkeessa. Hankkeiden pohjalta toteutetaan useiden ENPI CBC ohjelmien kannalta olennaisia toimenpiteitä ja kumppanuuksia. Kansainvälinen Barentsin sihteeristö perustettiin tammikuussa 2008. Arktinen neuvosto on hallitusten välinen foorumi, jolla käsitellään arktisten alueiden valtioiden yhteisiä huolia ja haasteita. Näitä valtioita ovat Kanada, Tanska (Grönlanti ja Farö mukaan lukien), Suomi, Islanti, Norja, Venäjän federaatio, Ruotsi sekä Yhdysvallat. Neuvosto on ainutlaatuinen kansallisten hallitusten ja alkuperäiskansojen välinen yhteistyöfoorumi. Kuudella kansainvälisellä järjestöllä, jotka edustavat useita arktisen alueen alkuperäiskansoja, on arktisessa neuvostossa pysyvän jäsenen asema. Arktisen neuvoston asialistalla avainasemassa ovat ympäristön seuranta ja arviointi. Neuvoston toiminta kannustaa jatkuvaan vuoropuheluun tiedemiesten, politiikan suunnittelijoiden, arktisen alueen asukkaiden ja poliittisten päätöksentekijöiden välillä. Ympäristön seuranta ja arviointi sekä ilmastonmuutoksen alueen asukkaisiin kohdistuvien vaikutusten tarkkailu perustuvat neuvoston puitteissa tehtyyn tieteelliseen työhön, jossa otetaan huomioon myös alkuperäiskansojen perinteinen tietämys. Arktisen Neuvoston vahvistamiseksi Tromssaan, Norjaan, on perustettu kansainvälinen sihteeristö. Se toimii vähintään vuoteen 2013 saakka (Norjan, Tanskan ja Ruotsin puheenjohtajakaudet). Kahdenväliset yhteistyösopimukset Pohjois-Kalotin ja Venäjän alueiden välillä Lähes kaikilla ohjelma-alueeseen kuuluvilla Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueilla on pitkä kokemus yhteistyön suuntaamista koskevista, jopa sektorikohtaisista, sopimuksista. 3.3. Yhteensopivuus muiden ohjelmien kanssa Kolarctic ENPI CBC ohjelmassa yhteistyö nykyisten ja tulevien kansallisten sekä kansainvälisten EU-rahoitteisten tai kansallisesti rahoitettavien ohjelmien kanssa on hyvin tärkeää, päällekkäisyyksiä on vältettävä ja kunkin ohjelman tavoitteita on tuettava tehokkaasti. Karelia ENPI CBC ohjelman yleisenä tavoitteena on vahvistaa yhteistyötä ohjelma-alueen strategisesti tärkeillä toimialoilla ja tarjota edellytyksiä käytännön yhteistyölle. Ohjelma-alueeseen kuuluvat Suomesta Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Pohjanmaa sekä Venäjältä Karjalan tasavalta. Kaakkois-Suomi-Venäjä ENPI CBC ohjelman strategisena tavoitteena on ohjelma-alueen edistäminen yhtenäisenä talousvyöhykkeenä sekä liikenteen ja logistiikan keskuksena niin, että alueen kilpailukykyä ja asemaa investointikohteena voidaan vahvistaa. Ohjelma-alue käsittää Suomesta kolme aluetta (Etelä-Karjala, Kymenlaakso ja Etelä-Savo) ja Venäjältä kaksi aluetta (Pietari ja Leningradin alue). INTERREG IV A Pohjoinen ohjelmaan kuuluu alueita Ruotsista, Suomesta ja Norjasta. Ohjelmaan sisältyy Sápmi-alaohjelma, jonka tukikelpoinen alue eroaa jonkin verran muun ohjelman alueesta. Pohjoinen-ohjelmassa Ruotsin tukikelpoisia alueita ovat Norrbottenin lääni ja Skellefteån, Sorselen, Malån ja Norsjön kunnat Västerbottenin läänistä. Suomesta alaohjelmaan kuuluvat Lappi sekä Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa ja Norjasta Finnmarkin, Tromssan ja Nordlandin 16

läänit. Sápmi-alaohjelmassa Ruotsin tukikelpoisia alueita ovat Norrbottenin, Västerbottenin, Jämtlannin läänit sekä osa Taalainmaan läänistä (Idren saamelaiskylän alue). Suomesta alaohjelmaan kuuluvat Lappi, Pohjois- ja Keski-Pohjanmaa sekä Norjasta Finnmarkin, Tromssan, Nordlandin, Nordin ja Sörtröndelagin läänit sekä osa Hedmarkin kuntaa. Pohjoinen-ohjelmassa toteutettavien toimien tulee keskittyä talouselämän, tutkimuksen, kehityksen ja koulutuksen, alueellisen toiminnallisuuden ja identiteetin edistämiseen. Sápmi-alaohjelmassa painotetaan rajatonta kehitystä. ENPI-ohjelman toimenpiteet täydentävät INTERREG IV A Pohjoinen ohjelman sekä Sápmi-alaohjelman toimenpiteitä Venäjä-ulottuvuudella. INTERREG IV A Bothnia-Atlantica ohjelmassa tuetaan itä-länsi ulottuvuutta ja täydennetään pitkän tähtäimen yhdentymistä ja yhteistyötä Bothnia-Atlantica ohjelma-alueella kasvun ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Ohjelma-alueeseen kuuluu alueita Suomesta, Ruotsista ja Norjasta (Suomesta Keski-Pohjanmaa, Satakunta ja Pohjanmaa, Ruotsista Västerbottenin ja Västernorrlandin läänit sekä Nordanstigin kunta ja Norjasta Nordlandin lääni). Itämeren alueen ohjelman 2007-2013 strategisena tavoitteena on Itämeren alueen kilpailukyvyn, alueellisen yhteenkuuluvuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen yhdistämällä mahdollisuuksia yli hallinnollisten rajojen. Ohjelma-alueeseen kuuluu koko Tanska, Viro, Suomi, Latvia, Liettua, Puola ja Ruotsi sekä osa Saksaa (Berliinin, Brandenburgin, Bremenin, Hampurin, Mecklenburg-Vorpommernin, Schleswig-Holsteinin ja Niedersachsenin osavaltiot). Kumppanuusmaiden tukikelpoisia alueita ovat muun muassa Valko-Venäjä (neljä aluetta: Minsk, Grodno, Brest ja Vitebsk), Norja (koko maa) ja Venäjä (Pietari, Leningradin alue, Karjalan tasavalta, sekä Kaliningradin, Murmanskin, Novgorodin ja Pskovin alueet). Barentsin aluetta koskevia projekteja odotetaan haettavan (mukaan lukien yhteistyö Arkangelin alueen, Komin tasavallan ja Nenetsin autonomisen alueen kanssa). Pohjoisen periferian ohjelman tavoitteena on auttaa Euroopan pohjoisen laidan perifeerisia ja syrjäisiä yhteisöjä kehittämään taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä toimintaedellytyksiään. Tavoite saavutetaan tukemalla innovaatioita, yritysten kilpailukykyä, saavutettavuutta, yhteisöjen ja luonnonvarojen kestävää kehitystä sekä kulttuuriperintöä. Ohjelman tavoitteet on rakennettu kahteen toimintalinjaan: 1) innovaatioiden ja kilpailukyvyn edistäminen syrjäisillä ja perifeerisilla alueilla ja 2) luonnonvarojen ja yhteisöjen edellytysten kestävä kehitys. Pohjoisen periferian ohjelman tukikelpoinen alue käsittää alueita sekä EU:sta että sen ulkopuolisista valtioista. EUmaista tukikelpoisia alueita on Suomessa, Ruotsissa, Irlannissa, Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa ja EU:n ulkopuolisista maista Norjassa, Färsaarilla, Islannissa ja Grönlannissa. EU:n rakennerahasto tavoite 2 ohjelmat Suomessa ja Ruotsissa ovat kansallisia rakennerahasto-ohjelmia, joiden tavoitteena on vahvistaa alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä EU:n jäsenvaltioissa. Ohjelmien puitteissa on nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus toteuttaa myös kansainvälisiä toimenpiteitä. Ruotsin Ylä-Norrlannin alueellinen kilpailukyky ja työllisyystavoite rakennerahasto-ohjelma kattaa Norrbottenin ja Västerbottenin läänit. Ohjelman tavoitteena on vahvistaa alueen kilpailukykyä ja asemaa innovatiivisena, menestyvänä Euroopan alueena ja siten edistää pitkän tähtäimen kestävää kasvua. Ohjelman kaksi toimintalinjaa ovat Innovaatiot ja uudistus ja Saavutettavuus. Ensimmäisen toimintalinjan tavoitteena on alueellisen kilpailukyvyn vahvistaminen tarjoamalla hyväksyttävät edellytykset yrittäjyydelle, uusille yrityksille ja innovaatioille. Saavutettavuustoimintalinjan tavoitteena on muodostaa kestävä liikennejärjestelmä, joka edistää liikennepolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja on yhdenmukainen sen työn kanssa, jota Euroopan unionissa tehdään Euroopan laajuisen liikenneverkon ja kansainvälisten liikennekäytävien kehittämiseksi. Tavoitteena on myös erittäin vuorovaikutuksellisen, kestävän IT-infrastruktuurin luominen, joka parantaa elämänlaatua ja lisää alueen kilpailukykyä. 17

Pohjois-Suomen alueellinen kilpailukyky ja työllisyys rakennerahasto-ohjelmaan kuuluvat Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Lappi. Ohjelman strategiana on innovaatiokilpailukyvyn lisääminen, yritysten kasvun edistäminen sekä alueen saavutettavuuden parantaminen ja vetovoimatekijöiden vahvistaminen. Ohjelman tavoitteena on parantaa Pohjois-Suomen mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa kansainvälisessä ja kansallisessa kilpailussa sekä vastata elinkeinoelämän rakennemuutokseen. Ohjelmalla pyritään myös hallitsemaan tulossa olevia väestörakenteen muutoksia ja väestön alueellista eriytymistä. Suomen ja Venäjän välinen lähialueyhteistyö Suomen ja Venäjän välisen lähialueyhteistyön ensisijainen kohde on Luoteis-Venäjä, erityisesti Pietarin kaupunki, Leningradin alue, Karjalan tasavalta ja Murmanskin alue. Yhteistyö perustuu Suomen ja Venäjän hallitusten välillä vuonna 1992 allekirjoitettuun lähialueyhteistyötä koskevaan sopimukseen. Suomen valtion rahoitusta on jaettu erityisesti ympäristöön, maanviljelyyn ja metsäteollisuuteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja terveydenhuoltoon, taloudelliseen kehitykseen, juridiikkaan, kuljetuksiin ja liikenneyhteyksiin, energiaan, ydinvoima- ja säteilyturvallisuuteen, kansalaisyhteiskuntaan sekä koulutukseen ja harjoitteluun liittyville projekteille. Kolarctic ENPI CBC-ohjelman ja Suomen lähialueyhteistyön välinen koordinaatio on välttämätöntä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Näillä kahdella instrumentilla on hyvä mahdollisuus täydentää toisiaan ja siten luoda laajempia, selkeitä vaikutuksia omaavia kehittämiskokonaisuuksia. Consequently, säännöllistä tiedonvaihtoa ohjelmien hallinto-organisaatioiden välillä jatketaan. Norjan valtion High North - Strategia Joulukuussa 2006 Norjan hallitus käynnisti kansallisen High North strategian, jolla on kansainvälisesti kunnianhimoiset tavoitteet. Kokonaistavoitteena on pohjoisen alueen kestävän kasvun ja kehityksen edistäminen. Norjan High North politiikassa pyritään myös hyödyntämään mahdollisuuksia laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön luonnonvarojen käytön, ympäristönhoidon ja tutkimuksen aloilla solmimalla kiinteämpiä yhteyksiä Norjan pohjoisiin naapureihin sekä venäläisiin, eurooppalaisiin, kanadalaisiin ja amerikkalaisiin kumppaneihin. Kahdenvälinen yhteistyö Norjan ja Venäjän välillä Norja-Venäjä naapuruusalueyhteistyö on keskittynyt Barentsin alueelle, erityisesti Murmanskin ja Arkangelin alueille. Norjan rahoittamia yhteistyöhankkeita voidaan toteuttaa useilla eri aloilla, alkaen tuesta kansalaisyhteiskunnan kehittymiseen, ympäristön suojeluun (ml. ydinvoimaturvallisuus), koulutukseen ja tutkimukseen, terveyteen ja sosiaalihuoltoon, energiaan ja teolliseen kehittymiseen sekä luonnonresurssien kestävään kehittymiseen. Rajat ylittävää yhteistyötä kuvaavat laaja-alaiset yhteydet ihmisten välillä ja ruohonjuuritason yhteistyö. Kahdenvälinen yhteistyö Ruotsin ja Venäjän välillä Ruotsin ja Venäjän naapuruusalueyhteistyö on keskittynyt luoteis-venäjälle, erityisesti Pietarin kaupunkiin, Leningradin alueelle ja Kaliningradin alueelle. Eniten rahoitusta on suunnattu ympäristöalalle (jäteveden käsittelylaitoksiin, energiatehokkuuteen ja ydinvoimaturvallisuuteen) mutta myös kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen, sosiaali- ja terveyssektoriin, juridiikkaan ja kansalaisjärjestöjen väliseen yhteistyöhön. Tulevina vuosina rahoitusta on saatavissa pääasiassa ympäristö- ja ydinturvallisuushankkeille sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämisen tukemiseen esim. Pohjois-Kaukasuksella. Suomen aluekehitysohjelmat Suomen aluekehitysohjelmat perustuvat aluekehityslakiin. Ohjelmissa on otettu huomioon kunkin alueen kehittämisen päätavoitteet. Ohjelmien valmistelusta ja toteuttamisesta vastaavat eri alueiden maakuntaliitot. Kolarctic ENPI CBC ohjelman laatimisvaiheessa on otettu huomioon Lapin aluekehitysohjelman pääsuuntaviivat. 18

Norjassa aluekehitysasiat on hajautettu lääninhallituksille. Useat kumppaniorganisaatiot työskentelevät yhdessä aluekehitysohjelman kautta alue- ja paikallistason kehityksen edistämiseksi. Innovation Norway myöntää tukia ja lainoja investointeja varten. Norjan Barentsin sihteeristö hallinnoi Barents-yhteistyössä hankkeille myönnettävää tukea. Ruotsi, kansallinen aluekehitys Ruotsissa yleisvastuu aluekehittämisestä, sisältäen aluekehitysohjelmien kirjoittamisen, on lääninhallituksilla sekä itsehallinnollisilla ja kunnallisilla yhteystyöelimillä. Kehittämisohjelma toimii sateenvarjona muille kehittämisohjelmille, kuten EU-rakennerahastoille. Läänit tekevät suunnitelmat investoinneille ja ympäristön kehittämiselle. Kansallinen Kilpailukyky- ja työllisyysstrategia toimii perustana aluekehitysohjelmille. 4. SWOT-ANALYYSI SWOT-analyysissa on tunnistettu ohjelma-alueen vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat suhteessa ohjelman tavoitteisiin (Liite 1). Analyysin pääperiaatteena oli tunnistaa asiat, jotka ovat yhteisiä koko alueelle. Siitä jätettiin pois vain tiettyjä alueen osia koskevat näkökohdat, elleivät ne olleet erityisen tärkeitä. SWOT-analyysin tulosten käytössä päätavoitteena on hyödyntää tunnistettuja mahdollisuuksia vahvuuksien pohjalta. Tarkoituksena on poistaa tunnistetut heikkoudet ohjelman toimenpiteiden avulla ja poistaa tai torjua tunnistetut uhkat. SWOT-analyysissa esille tulleet seikat on arvioitu sen suhteen, miten tarkoituksenmukaisia ne ovat ohjelman kannalta. Arvioinnissa on pyritty selvittämään, pystytäänkö ohjelman avulla vaikuttamaan kyseisiin seikkoihin. SWOT-analyysin tulokset ja vaikutus on esitetty kunkin tavoitteen suuntautumista käsittelevässä osassa, jossa on selitetty tärkeimmät asiat, kuten tavoitteet ja tuen kohdentaminen. Kaikkia tunnistettuja seikkoja ei ohjelman toimenpiteillä voi suoraan muuttaa tai edistää; niihin on reagoitava lähinnä valtion eikä alueellisen tason toimilla. Vaikka tällaisia seikkoja havaittiinkin, ne päätettiin sisällyttää SWOT-analyysiin, jotta ne tulevat huomioiduiksi. Tavoitteena on niiden positiivisten vaikutusten edistäminen ohjelman toimenpiteillä. 5. VISIO, TAVOITE JA YHTEINEN RAJAT YLITTÄVÄ KEHITYSSTRATEGIA Kolarctic ENPI CBC ohjelman strateginen viitekehys on asetettu Euroopan Naapuruus- ja Kumppanuus instrumentin rajat ylittävän yhteistyön strategiapaperissa 2007-2013 sekä Indikatiivisessa Ohjelmassa. Strategiapaperi asettaa esille EU:n rajat ylittävän yhteistyön yleisen politiikan ja tavoitteet sekä pääasiat, joihin toimintaa suunnataan. Näihin pääasioihin sisältyy neljä päätavoitetta; raja-alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehittymisen edistäminen, työskentely yhdessä yhteisten haasteiden osoittamiseksi, tehokkaiden ja turvallisten rajojen varmistaminen ja paikallisen, ihmistenvälisen yhteistyön edistäminen. Strategian perusta on myös Lissabonin strategian ulottuvuuksissa - painottuen Göteborgin strategian taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja ympäristöasioihin. Yhteisellä rajat ylittävällä kehitysstrategialla pyritään reagoimaan Kolarctic ENPI CBC ohjelmaalueen tunnistettuihin alueellisiin vahvuuksiin, heikkouksiin, mahdollisuuksiin ja uhkiin laatimalla visio, joka toteutetaan toimeenpanemalla ohjelman strategisia tavoitteita. 19

Kolarctic ENPI CBC ohjelman yhteinen visio: Ohjelma-alue on vahva ja tunnettu rajat ylittävän yhteistyön kohtauspaikka Barentsin euroarktisella alueella jolle on tunnusomaista hyvä elämänlaatu. Toteutettavat toimenpiteet ovat yhdenmukaisia alueen kestävän kehityksen periaatteiden kanssa. Yleisenä tavoitteena on vähentää maiden raja-alueiden perifeerisyyttä sekä siitä johtuvia ongelmia ja edistää rajat ylittävää monenvälistä yhteistyötä. Tavoitteena on auttaa ohjelma-alueen eri osia kehittämään taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä rajat ylittävän yhteistyön mahdollisuuksiaan. Tämä toteutetaan tukemalla innovatiivisia rajat ylittäviä toimia, saavutettavuutta sekä luonnonvarojen, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön kestävää kehitystä. Ohjelman yhteisenä kehittämisstrategiana on: yritysten, koulutus- ja tutkimuslaitosten, julkisen sektorin ja kansalaisjärjestöjen välisen rajat ylittävän yhteistyön edistäminen auttamalla näitä vahvistamaan ja luomaan verkostoja sekä rakentamalla yhteistyömahdollisuuksia alueellisen kehityksen helpottaminen hyödyntämällä ohjelma-alueella nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa sekä liikenneverkkoja ympäristöasioiden huomioon ottaminen ja etusijalle asettaminen alueella lisäämällä asukkaiden ympäristötietoisuutta ja tietämystä asiantuntijoiden, hallintoviranomaisten, elinkeinoelämän ja organisaatioiden jatkuvan verkostoitumisen kautta ohjelma-alueen yhteisten haasteiden hallitsemisen ja yleisen tunnettuuden edistäminen luomalla tehokkaita käytäntöjä ja järjestämällä yhteisiä toimia ja tiedonvaihtoa koskevaa koulutusta päivittäisen yhteistyön perinteen edistäminen ohjelma-alueella järjestämällä mahdollisuuksia yhteisiä toimia varten ohjelma-alueen kulttuuriperinnön ylläpitäminen ja aktivointi Kolarctic ENPI CBC 2007-2013 ohjelman yhteisen kehitysstrategian tarkoituksena on ohjelman toteuttaminen läheisessä yhteistyötyössä kaikkien ohjelmassa mukana olevien alueiden kanssa sekä toimenpiteiden valitseminen ja toteuttaminen niin, että ne jakautuvat tasapuolisesti kaikkien alueiden, viranomaisten, toimijoiden ja ihmisten kesken. Strategian toteuttamisessa otetaan huomioon kumppanuutta, tasa-arvoa, kestävää kehitystä ja tietoyhteiskuntaa koskevien EU:n asetusten pääperiaatteet. Toimintaa koskeva perusvaatimus on, että ohjelman on täydennettävä ohjelma-alueen kansallisia strategioita ja kansallista tukea. Kaikkien Kolarctic ENPI ohjelman tuella toteutettavien toimien pääpaino on kansainvälistymisessä ja rajat ylittävässä yhteistyössä ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Kestävä kehitys on horisontaalinen tavoite, jonka tulee heijastua koko ohjelmaan ja sen käytännön toteutukseen. Tämän mukaan jokainen hanke on arvioitava niiden kriteereiden pohjalta, jotka turvaavat kestävän kehityksen niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin myös ekologisesti ja kulttuurisesti. Ekologisesti kestävä kehityksen periaatteessa korostetaan luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja sitä, ettei luonnon uusiutumiskyvyn rajaa ylitetä. Taloudellinen kestävä kehitys on läheisesti yhteydessä ekologiseen kestävään kehitykseen. Se tarkoittaa ihmisen taloudellisen toiminnan sopeuttamista luonnonvaroihin ja luonnon toimintajärjestelmiin. Taloudellisesti kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos toteutetut toimenpiteet ovat ekologisesti kestäviä. Sosiaalisesti kestävä kehitys turvaa ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman elämän hyvinvoinnin luomiseen, perusoikeuksien toteuttamiseen ja mahdollisuuden tasa-arvoiseen osallistumiseen ja vastuunottoon päätöksenteossa. Kulttuurinen kestävä kehitys mahdollistaa vapaan henkisen toiminnan, eettisen kasvun sekä kulttuurien moninaisuuden säilymisen ja kehittymisen sukupolvesta toiseen. 20