KK 629/2004 vp Astrid Thors /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 629/2004 rd Vattenskyddet och golfplaner Till riksdagens talman Många golfplaner har byggts i vårt land och flere planeras, ofta i närheten av ett vattendrag. Trots det har inte golfplaner beaktats i vattenskyddets planer, ej heller i det utkast till nytt åtgärdsprogram för vattenskyddet som beretts under sommaren 2004. Det finns dock fog att kräva mera uppgifter om vilken inverkan golfplanerna har på vattenkvaliteten. Vilka medel används för att förhindra mögelbildning under den tid som golfplanerna är täckta av snö? Finns det uppgifter om hur dessa medel beter sig i finländska förhållanden? Vilken typ av gödningsmedel används på planerna? Vart leder täckdikningen bevattnings- och regnvattnet? Hur mycket bidrar golfplanerna till vattendragens eutrofiering? Borde det finnas skyddszoner mellan planen och vattendraget på motsvarande sätt som det finns inom jordbruket? För att främja vattenskyddet har dels programmet och åtgärdsprogrammet för vattenskydd uppgjorts, liksom det nationella Östersjöprogrammet. Enligt uppgift revideras vattenskyddets åtgärdsprogram som bäst och ett åtgärdsprogram för det nationella Östersjöprogrammet skapas, men golfplanerna har inte här beaktats, trots att det verkar uppenbart att det skulle behövas riktlinjer för hur miljöskyddets myndigheter skall hantera golfplanernas miljöeffekter. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att golfplaners miljöeffekter bättre övervakas och att man skrider till åtgärder för att se till att skadliga ämnen från planerna ej rinner ut i vattendragen eller att golfplaner ej bidrar till eutrofiering? Helsingfors den 25 augusti 2004 Astrid Thors /sv Version 2.0
Suomennos KK 629/2004 vp Astrid Thors /r KIRJALLINEN KYSYMYS 629/2004 vp Vesiensuojelu ja golfkentät Eduskunnan puhemiehelle Maassamme on rakennettu monia golfkenttiä, ja useita on suunnitteilla monesti vesistön läheisyyteen. Tästä huolimatta golfkenttiä ei ole otettu huomioon vesiensuojelusuunnitelmissa eikä myöskään luonnoksessa vesiensuojelun uudeksi toimenpideohjelmaksi, jota on valmisteltu kesän 2004 aikana. On kuitenkin perusteltua vaatia lisää tietoa golfkenttien vaikutuksesta veden laatuun. Mitä aineita käytetään homeen muodostumisen estämiseksi sinä aikana, jolloin golfkentät ovat lumen peittämiä? Onko olemassa tietoja näiden aineiden käyttäytymisestä Suomen olosuhteissa? Minkä tyyppisiä lannoitteita käytetään kentillä? Mihin salaojitus johtaa kastelu- ja sadevedet? Miten paljon golfkentät vaikuttavat vesistöjen rehevöitymiseen? Tulisiko kenttien ja vesistöjen välillä olla suojavyöhykkeitä samaan tapaan kuin maataloudessakin? Vesiensuojelun edistämiseksi on laadittu vesiensuojeluohjelma ja vesien suojelun toimenpideohjelma samoin kuin kansallinen Itämeri-ohjelma. Saadun tiedon mukaan vesiensuojelun toimenpideohjelmaa uudistetaan parhaillaan ja toimenpideohjelmaa kansalliselle Itämeri-ohjelmalle laaditaan. Golfkenttiä ei ole näissä kuitenkaan otettu huomioon, vaikka vaikuttaa ilmeiseltä, että tarvittaisiin ohjeita siitä, miten ympäristönsuojeluviranomaisten tulisi suhtautua golfkenttien ympäristövaikutuksiin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että golfkenttien ympäristövaikutuksia valvotaan nykyistä paremmin ja ryhdytään toimenpiteisiin, että kentiltä peräisin olevat haitalliset aineet eivät valu vesistöihin ja että golfkentät eivät edistä rehevöitymistä? Helsingissä 25 päivänä elokuuta 2004 Astrid Thors /r 2
Ministerin vastaus KK 629/2004 vp Astrid Thors /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Astrid Thorsin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 629/2004 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että golfkenttien ympäristövaikutuksia valvotaan nykyistä paremmin ja ryhdytään toimenpiteisiin, että kentiltä peräisin olevat haitalliset aineet eivät valu vesistöihin ja että golfkentät eivät edistä rehevöitymistä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomessa oli vuoden 2002 lopussa noin sata käytössä olevaa golfkenttää, ja uusia kenttien rakentamishankkeita oli vireillä yli viisikymmentä. Suomen Golfliittoon rekisteröityneitä pelaajia oli yli 85 000. Koska lajin suosio on lisääntynyt, on golfkenttien ympäristövaikutuksiin alettu kiinnittää enemmän huomiota. Golfkenttien pääasiallisena ympäristöriskinä on pidetty kentillä käytettävien lannoitteiden ja torjunta-aineiden aiheuttamaa kuormitusta pinta- ja pohjavesille. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tutkimusprojektissa Tarinaharjun golfkentän pinta- ja pohjavesivaikutukset (Suomen ympäristö 590) todettiin vaikutuksia salaojavesissä ja kenttäalueella olevissa tekolammissa, mutta ei enää kauempana luonnonvesissä. Kohonneita nitraattipitoisuuksia havaittiin maaperään imeytyneessä ns. vajovedessä, mutta ei enää varsinaisessa kyllästyneessä pohjavesivyöhykkeessä. Tutkimuksessa jäljitettiin myös torjuntaaineita, mutta niitä ei kuitenkaan pohja- eikä pintavesistä löydetty. Golfkentillä käytetään lannoitteita viheriöillä, väylillä ja lyöntipaikoilla. Lannoitemäärä viheriöllä on samaa luokkaa kuin maataloudessa ja muilla kentän osilla pienempi. Kokonaiskuormitusta vähentää se, että viheriöt ovat pinta-alaltaan pieniä. Tästä syystä ongelmaa ei ole toistaiseksi pidetty kovin mittavana. Myöskään maataloudessa käytettäviä suojavyöhykkeitä ei ole toistaiseksi nähty tarpeellisina golfkentillä. Tuholaisia, tauteja ja rikkakasveja torjutaan ns. integroidulla eli monitorjunnalla. Tämä tarkoittaa tasapainoista, ekologisesti hyväksyttävää ja mahdollisimman vähän torjunta-aineita käyttävää kasvinsuojelua. Vasta viimeisenä vaihtoehtona on varsinainen torjunta-aineiden käyttö. Kylmän ilmaston takia tuholaisia, tauteja ja rikkakasveja on Suomessa kuitenkin suhteellisen vähän. Golfkenttätoiminta ei ole ympäristönsuojelulain (YSL) mukaista luvanvaraista toimintaa. YSL 85 :n mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi kuitenkin toimittamansa tarkastuksen nojalla antaa muuta kuin luvanvaraista toimintaa koskevan yksittäisen määräyksen, joka on tarpeen pilaantumisen ehkäisemiseksi. Kunnalla on myös mahdollisuus antaa ympäristönsuojelumääräyksiä, jotka voivat koskea muun muassa toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia (19 ). Nämä säännökset koskevat myös golfkenttätoimintaa. Pohjavedenottamon ympärillä olevalla suojaalueella ei saa suorittaa sellaista toimintaa, joka vahingollisella tavalla voi huonontaa ottamosta saatavan veden laatua. Lisäksi pohjavettä koskee ehdoton pilaamiskielto. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisilla kaavoilla ja luvilla säännellään golfkenttien sijoittamista, golfkentillä tapahtuvaa rakentamista, ra- 3
KK 629/2004 vp Astrid Thors /r Ministerin vastaus kentamiseen liittyviä maansiirtotöitä ja maisemallisia tekijöitä. Golfkentän aiheuttamia maisemallisia muutoksia ei yleensä ole koettu kovin haitallisina. Suomen Golfliitto laati vuonna 1995 yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa ympäristöohjelman, joka käsittelee kaikkia golfiin liittyviä ympäristövaikutuksia. Golfkentillä sovelletaan myös ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmää (EMAS), johon kuuluvat mm. ympäristötarkastukset. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vuodelta 1998 vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005, ympäristöministeriön sitä täsmentävässä vesiensuojelun toimenpideohjelmassa ja kansallisessa Itämeri -ohjelmassa ei esitetä yksittäisiä toimijoita tai toimialoja koskevia suuntaviivoja. Golfkenttätoiminnan ympäristöriskejä seurataan ja tarvittaessa ryhdytään toimenpiteisiin asian tarkemmaksi selvittämiseksi ja sääntelyn tarkistamiseksi. Helsingissä 17 päivänä syyskuuta 2004 Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam 4
Ministerns svar KK 629/2004 vp Astrid Thors /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 629/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Astrid Thors /sv: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att golfplaners miljöeffekter bättre övervakas och att man skrider till åtgärder för att se till att skadliga ämnen från planerna ej rinner ut i vattendragen eller att golfplaner ej bidrar till eutrofiering? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I slutet av år 2002 fanns det ett hundratal golfbanor i bruk i Finland, därtill var över femtio projekt för anläggning av nya sådana anhängiga. Över 85 000 spelare hade registrerats i Finlands Golfförbund. Allt eftersom golf blir mer populärt har miljöverkningarna av golfbanor ägnats mer uppmärksamhet. De huvudsakliga miljörisker som golfbanor orsakar har ansetts bero på belastningen från gödningsämnen och bekämpningsmedel på ytvattnen och grundvattnen. Norra Savolax miljöcentral hade ett forskningsprojekt, Tarinaharjun golfkentän pinta- ja pohjavesivaikutukset (nr 590 i serien Finlands miljö), där man kunde konstatera verkningar i dräneringsvattnen och i de artificiella dammarna på golfbanan, men inte längre bort i de naturliga vattendragen. Höjda nitrathalter konstaterades i det vatten som sjunkit ned i markgrunden, men inte i den egentliga mättade grundvattenzonen. I undersökningen ingick också spårning av bekämpningsmedel, men sådana påträffades varken i grundvattnen eller i ytvattnen. På golfbanorna används gödningsämnen på greenen, de kortklippta områdena (fairways) och utslagsplatserna. Gödslingsmängden på greenen ligger i samma klass som i jordbruket i genomsnitt, på andra delar av banan är den mindre. Totalbelastningen minskar genom att greenen har liten areal. Därför har problemet tills vidare inte ansetts vara så stort. Inte heller har det ansetts vara nödvändigt att golfbanor har sådana skyddszoner som används inom jordbruket. Mot skadeinsekter, sjukdomar och ogräs tillgrips integrerad bekämpning. Detta innebär växtskydd som är balanserat och ekologiskt godtagbart och som innehåller så lite bekämpningsmedel som möjligt. Användning av egentliga bekämpningsmedel är det sista alternativ som kommer på fråga. På grund av det kalla klimatet är förekomsten av skadeinsekter, sjukdomar och ogräs dock relativt liten i Finland. Golfbaneverksamhet är inte tillståndspliktig verksamhet enligt miljöskyddslagen. Enligt lagens 85 kan den kommunala miljövårdsmyndigheten i syfte att hindra förorening med stöd av en inspektion meddela en enskild föreskrift som avser annan än tillståndspliktig verksamhet. Kommunen kan också utfärda miljöskyddsföreskrifter som kan gälla åtgärder, begränsningar och konstruktioner som hindrar utsläpp eller skadeverkningar av sådana (19 ). Dessa bestämmelser gäller också golfbaneverksamhet. I en skyddszon omkring en grundvattentäkt är det förbjudet att utöva sådan verksamhet som på ett skadligt sätt kan försämra kvaliteten på vattnet från vattentäkten. Dessutom är det absolut förbjudet att förorena grundvatten. Planerna och tillstånden enligt markanvändnings- och bygglagen reglerar placeringen av golfbanor, byggande på dem, schaktningsarbe- 5
KK 629/2004 vp Astrid Thors /r Ministerns svar ten i anslutning till byggandet och faktorer som har att göra med landskapet. De förändringar i landskapet som golfbanor orsakar har i allmänhet inte upplevts som så värst störande. Finlands Golfförbund utarbetade år 1995 i samråd med miljömyndigheterna ett miljöprogram där samtliga miljöverkningar i anslutning till golf tas upp. På golfbanor tillämpas dessutom EMAS-systemet för miljöledning och miljörevision där bl.a. miljöövervakning ingår. Varken statsrådets principbeslut av år 1998 om målen för vattenvården fram till år 2005 eller miljöministeriets åtgärdsprogram som preciserar det, inte heller vårt nationella Östersjöprogram tar upp riktlinjer som gäller enskilda aktörer eller branscher. Regeringen följer med miljöriskerna i anslutning till golfbaneverksamhet och vidtar vid behov åtgärder för närmare utredning av frågan och för översyn av regleringen. Helsingfors den 17 september 2004 Miljöminister Jan-Erik Enestam 6