KIRJALLINEN KYSYMYS 872/2004 vp Ulkomailta maksetun eläketulon verotus Suomessa Eduskunnan puhemiehelle Suomalaisia joutui lähtemään joukoittain työn perässä Ruotsiin 1960-luvulla. Nyt eläkkeelle jäätyään monen mielessä väikkyy paluumuutto takaisin koti-suomeen. Suomessa eläkkeiden verotuskäytäntö on kuitenkin ollut monen paluumuuton esteenä, ja siksi monet ovatkin jääneet asuinsijoilleen Ruotsiin. Toiset taas ovat muuttaneet lähemmäksi synnyinmaataan ja sukulaisiaan jäämällä kuitenkin rajan taakse, esimerkiksi Haaparantaan. Suomessa eläkkeiden verotuskäytäntö toimii siten, että ulkomailta maksettuun eläketuloon lisätään Suomesta maksettu eläke. Tästä yhteissummasta pidätetään sitten vero. Näin menetellään siltikin, vaikka esimerkiksi Ruotsin maksamasta eläkkeestä on jo pidätetty vero ko. maassa. Tällainen kaksinkertainen verottaminen on epäoikeudenmukaista, onhan ulkomailta saadusta eläkkeestä jo kertaalleen maksettu vero. Näin ollen eläkkeensaajan käteen jäävä tulo pienenee siihen verrattuna, jos hän asuu Ruotsissa, koska siellä ei tällaista kaksinkertaista verotuskäytäntöä ole. Toisin sanoen Ruotsi ei verota siellä asuvan eläkeläisen Suomesta saamaa verotuloa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että Suomi luopuu ulkomailta maksettavien eläkkeiden kaksinkertaisesta verotuksesta? Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2004 Mikko Immonen /vas Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Immosen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 872/2004 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy, että Suomi luopuu ulkomailta maksettavien eläkkeiden kaksinkertaisesta verotuksesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ruotsista saadun ansiotulon vaikutus Suomen verotuksessa Kun henkilö muuttaa pysyvästi Suomeen asumaan, hänestä tulee yleisesti verovelvollinen Suomessa. Tällöin hän on periaatteessa velvollinen maksamaan veroa Suomen sisäisen verolainsäädännön perusteella kaikesta saamastaan tulosta. Jos tällainen henkilö saa Ruotsista eläketuloa, Ruotsilla on Pohjoismaisen verosopimuksen (SopS 26/1997) mukaan oikeus verottaa kyseistä tuloa, ja sama tulo on vapautettu verosta Suomessa. Pohjoismaisen verosopimuksen mukaan, kuten muidenkin Suomen tekemien verosopimusten mukaan, Suomi saa kuitenkin ottaa Suomessa verosta vapautetun ansiotulon huomioon määrätessään veroa henkilön muusta ansiotulosta. Suomi siis soveltaa edellä mainitussa tapauksessa ns. vapautusmenetelmää kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi. Toinen vaihtoehto kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi olisi ns. hyvitysmenetelmä. Siinä asuinvaltio verottaa kaikkialta saatua tuloa, mutta hyvittää lähdevaltiossa maksetun veron eli vähentää verostaan ulkomailta saadusta tulosta menevästä verosta siellä maksetun lähdevaltion veron. Tätä menetelmää ei kuitenkaan sovelleta Pohjoismaisen verosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien eläketulojen verotuksessa. Edellä tarkoitettu "huomioon ottaminen" tapahtuu siten, että ulkomaantulo (Ruotsin eläke) lasketaan yhteen Suomesta saadun ansiotulon kanssa ja verovelvolliselle kuuluvat vähennykset tehdään tästä yhteissummasta. Sitten lasketaan, paljonko Suomen tuloverot olisivat yhteissummasta vähennysten tekemisen jälkeen. Seuraavaksi em. tuloverot jaetaan Suomesta ja Ruotsista saatujen tulojen suhteessa. Ruotsista saatua tuloa vastaava osa vähennetään em. tuloveroista, ja verovelvollinen maksaa vain erotuksen. Koska valtionverotus on progressiivista (kuten myös kunnallisverotus silloin, kun tulosta tehdään eläketulovähennys ja/tai perusvähennys), verovelvollinen maksaa tällöin Suomesta saadusta tulosta enemmän veroa kuin siinä tapauksessa, että tämä tulo olisi hänen kokonaistulonsa. Suomesta saadusta eläketulosta menee siten periaatteessa yhtä paljon veroa kuin muuten samassa asemassa olevan henkilön vastaavan suuruisesta tulonosasta menisi, jos hänen kokonaistulonsa olisivat yhtä suuret kuin Ruotsista ja Suomesta saadut eläketulot ovat yhteensä. Tästä johtuen Suomesta saatuun eläketuloon kohdistuu korkeampi vero kuin silloin, jos kyseessä olisi ansiotulojen kokonaismäärä. Veroprogression vaikutus on samanlainen kuin yleensäkin kaikella verovelvollisen saamalla lisätulolla. Jos esimerkiksi vielä työelämässä oleva saa päätoimen lisäksi sivutuloja, hän maksaa myös päätoimesta saadusta tulosta lopullisessa verotuksessa veron suuremman prosentin mukaan kuin, mitä hän maksaisi, jos lisäansioita ei 2
Ministerin vastaus KK 872/2004 vp Mikko Immonen /vas olisi ollut. Veroprosentti on siis sitä korkeampi, mitä suuremmat tulot ovat. Syy progressioehdon käyttöön Ansiotulojen progressiivinen verotus on sekä Suomessa että muissa maissa yleisesti hyväksyttyä eikä sitä ole vakavasti kyseenalaistettu. Jos Suomi ei ottaisi vieraissa valtioissa verotettua tuloa lainkaan huomioon, Suomessa asuva henkilö, joka saa osan tulostaan muualta kuin Suomesta, maksaisi veroa Suomesta saamastaan tulosta vähemmän kuin saman suuruiset kokonaistulot omaava henkilö maksaisi vastaavasta tulonosasta, kun tulot olisivat pelkästään Suomesta. Progressioehdosta luopuminen merkitsisi sitä, että ns. paluumuuttajia kohdeltaisiin verotuksessa lievemmin kuin muita Suomessa asuvia vastaavassa asemassa olevia henkilöitä. Tällaisiin aloitteisiin ei ole suhtauduttu myönteisesti juuri siksi, että ei ole katsottu voitavan suosia yhtä verovelvollisryhmää muiden verovelvollisryhmien kustannuksella. Kysymys onkin mitä suurimmassa määrin verovelvollisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteuttamisesta. Ennen vuotta 1997 oli eräissä tilanteissa mahdollista, että paluumuuttajan kokonaisverorasitus muodostui suuremmaksi kuin henkilöllä, jolla oli saman suuruiset kokonaistulot Suomesta. Nykyisen tuloverolain 136 :n 3 momentin (707/1997) mukaisesti Suomi luopuu vastaavasta osasta omaa veroaan tilanteessa, jossa paluumuuttajan eläketulon kokonaisverorasitus muodostuu suuremmaksi kuin yhtä paljon eläketuloa Suomesta saavan henkilön kokonaisverorasitus. Näin ulkomailta eläkettä saava henkilö ei voi Suomen verotuksen johdosta joutua huonompaan asemaan kuin vastaavan suuruisen eläketulon Suomesta saava henkilö. Tämä katsottiin kohtuulliseksi, vaikka tilanne johtuukin tulon lähdevaltion Suomen verotusta korkeammasta verotuksen tasosta. Johtopäätökset Verosopimuksessa olevan progressioehdon nimenomainen tarkoitus on asettaa ulkomailta ansiotuloa saava verovelvollinen samaan asemaan kuin verovelvollinen, joka saa kaikki ansiotulonsa Suomesta. Kyseinen menettely on vakiintuneen kansainvälisen käytännön mukainen ja sen voidaan katsoa olevan tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta hyvin perusteltu. Kun eläkeläinen muuttaa Ruotsista Suomeen, hänen eläketulonsa verotus voi nousta. Tämä johtuu Suomen ja Ruotsin verolakien ja verotuksen tason erilaisuudesta. Niiden yhdenmukaistaminen ei ole suunnitteilla eikä sitä myöskään tavoitella verosopimuksella. Kuitenkin, kun verrataan Ruotsista osan eläketuloistaan saavan henkilön verotusta sellaisen henkilö eläketulojen verotukseen, joka saa eläketulonsa kokonaan Suomesta, Ruotsista eläketuloa saava henkilö maksaa yhtä paljon tai vähemmän veroa kokonaistuloistaan kuin henkilö, joka saa saman suuruisen ansiotulon Suomesta. Suomen sisäinen verolainsäädäntö perustuu Suomessa asuvien verovelvollisten tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun. Paluumuuttajien eläketulon verotusta koskevassa keskustelussa ei ole esitetty perusteita asettaa Ruotsista osan eläketuloistaan saavia henkilöitä Suomesta saadun eläketulon verotuksessa edullisempaan asemaan kuin mitä Suomesta kaikki eläketulonsa saavat henkilöt ovat. Edellä olevaan viitaten hallitus ei näe tässä vaiheessa syytä ryhtyä enempiin toimenpiteisiin kansanedustaja Mikko Immosen tarkoittamassa asiassa. Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 872/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Immonen /vänst: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att få slut på den dubbla beskattningen av pension som betalas från utlandet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Hur inkomster från Sverige påverkar finsk beskattning När en person bosätter sig i Finland blir han eller hon skattskyldig i Finland. Då är han eller hon i princip skyldig att betala skatt på alla sina inkomster på det sätt som Finlands skattelagstiftning bestämmer. Om denna person får pension från Sverige har Sverige, enligt det nordiska skatteavtalet (FördrS 26/1997), rätt att beskatta inkomsten. Inkomsten är då skattefri i Finland men enligt det nordiska skatteavtalet får Finland beakta den skattefria inkomsten då personens beskattning fastställs. Detsamma gäller även andra skatteavtal som Finland slutit. I ovan nämnda fall tillämpar Finland den så kallade undantagandemetoden för att undvika dubbelbeskattning. Det andra alternativet för att förhindra dubbelbeskattning är den så kallade avräkningsmetoden. I detta fall beskattas alla inkomster oberoende av var de uppstått, men staten som personen bor i kompenserar den till utlandet betalda skatten genom att subtrahera den från den skatt personen är skyldig att betala i sitt hemland. Detta förfarande tillämpas inte på beskattning av pensioner inom ramen för det nordiska skatteavtalet. Det ovan nämnda "beaktandet" går till så att utlandsinkomsten (den svenska pensionen) adderas till de inhemska inkomsterna och den skattskyldiges avdrag görs från denna summa. Sedan räknar man ut inkomstskatten på basis av denna summa, dvs. efter avdragen. Därefter delas den uträknade inkomstskatten enligt förhållandet mellan inkomsterna från Finland och Sverige. Den del som motsvarar inkomsten från Sverige dras av från den totala inkomstskatten och den skattskyldige betalar endast skillnaden. Eftersom statsbeskattningen är progressiv (precis som kommunalbeskattningen då pensionsinkomstavdrag och/eller grundavdrag görs) betalar den skattskyldige mer skatt på sin inkomst från Finland än vad som vore fallet om denna inkomst skulle vara hans eller hennes totala inkomst. Den skattskyldige betalar alltså lika mycket skatt på sin pension som vilken annan person som helst i samma ställning och med lika höga inkomster som den skattskyldiges sammanlagda inkomster från Sverige och Finland. Därför är skatten som pålagts den finska pensionen högre än om den finska pensionen skulle utgöra de totala förvärvsinkomsterna. Progressionen inverkar på samma sätt som på vilken annan tilläggsinkomst som helst. Om till exempel en person, som fortfarande är i arbetslivet, utöver sin huvudsyssla även har inkomster av en bisyssla, betalar personen i den slutliga beskattningen skatt för inkomsten från huvudsysslan enligt en högre skatteprocent än vad som vore fallet om han eller hon inte hade biinkomster. Skatteprocenten är alltså högre ju högre inkomsterna är. 4
Ministerns svar KK 872/2004 vp Mikko Immonen /vas Orsaker till progressiviteten Den progressiva beskattningen av förvärvsinkomster är allmänt accepterad även i andra länder än Finland och den har inte ifrågasatts på allvar. Om Finland inte skulle beakta inkomster som är beskattade i andra länder, skulle en person som är bosatt i Finland och som har en del inkomster från utlandet betala mindre skatt än en person med samma inkomstnivå men med inkomster enbart från Finland. Om man frångick progressiviteten skulle det betyda att återflyttare skulle beskattas lindrigare än övriga personer i samma ställning bosatta i Finland. Orsaken till att initiativ av denna typ inte vunnit genklang är att man ansett det omöjligt att gynna en viss grupp skattskyldiga på de andras bekostnad. Detta är i högsta grad en fråga om att behandla de skattskyldiga jämlikt. Före 1997 var det i vissa fall möjligt att återflyttare beskattades strängare än personer med motsvarande inkomster från Finland, men enligt gällande 136 3 mom. i inkomstskattelagen (707/1997) avstår Finland från en del av sin skatteinkomst i fall återflyttarens beskattning är strängare än beskattningen av en person med lika stora pensionsinkomster från Finland. En person som erhåller pension från utlandet kan sålunda inte hamna i en sämre ställning på grund av beskattningen i Finland än en person med motsvarande pension från Finland. Detta ansågs rimligt även om situationen har uppstått på grund av en högre inkomstbeskattning i den andra staten. Slutsatser Målet för progressivitetsklausulen i skatteavtalet är att den skattskyldige som har inkomster i utlandet skall behandlas lika som en skattskyldig med inkomster enbart i Finland. Förfarandet är i linje med etablerad internationell praxis och är väl motiverat med tanke på en jämlik behandling av de skattskyldiga. När en pensionär flyttar från Sverige till Finland kan beskattningen av hans eller hennes pension stiga. Detta beror på skillnader mellan Sverige och Finland i skattelagar och skattenivå. Ett samordnande av dem planeras inte och det eftersträvas inte heller med skatteavtalet. Om man jämför den totala beskattningen av personer som får en del av sin pension från Sverige med beskattningen av personer som får hela sin pension från Finland, framgår det att en person med pensionsinkomster från Sverige betalar lika mycket eller mindre skatt på sin totala inkomst än en person med samma förvärvsinkomster från Finland. Finlands skattelagstiftning grundar sig på ett likvärdigt och jämlikt bemötande av de skattskyldiga. I debatten om beskattningen av återflyttarnas pensioner har det inte framförts skäl för en fördelaktigare behandling av personer vars pensionsinkomster delvis härstammar från Sverige än av personer vars alla pensionsinkomster härstammar från Finland. Med hänvisning till det sagda anser regeringen att det inte finns skäl att vidta åtgärder i det ärende som riksdagsledamot Mikko Immonen framfört. Helsingfors den 8 december 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5