hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta Kiitän mahdollisuudesta lausua hallituksen esitykseen perheenyhdistämisen muutoksista. Olen nuorempi tutkija ssa yhteiskuntapolitiikan aineessa. Tutkin erilaisia siirtolaisuuden harmaita alueita, lähinnä ilman oleskelulupaa maassa oleskelevien ihmisten tilannetta. Osallistun tämän ohella neuvontatyöhön Vapaa liikkuvuus -verkoston matalan kynnyksen palvelussa, mikä tarjoaa mahdollisuuden tarkastella siirtolaisten aseman kehittymistä ja ongelmatilanteita melko nopeasti käytäntöjen muuttuessa. Tiivistelmä Haluaisin aluksi huomauttaa, että lakiesityksen pohjana oleva ajatus maahanmuuton vetotekijöistä ei vastaa sitä monimutkaista päätöksenteon mekanismia, jolla ihmiset päättävät lähteä liikkeelle ja hakeutua tiettyyn maahan. Mikäli perheenyhdistäminen ja turvapaikkapolitiikka toimisivat kuvatun kaltaisina vetotekijöinä, Suomessa olisi pitänyt olla viime vuosina suhteessa enemmän turvapaikanhakijoita kuin esimerkiksi Saksassa. [S. 3-4] Lakiehdotuksessa pakolaisaseman saaneilla on mahdollisuus saada perheensä Suomeen ilman toimeentulovaatimusta, mikäli oleskelulupahakemus jätetään kolmen kuukauden sisällä perheenkokoajan päätöksen tiedonannosta. Huomautan, että kaikista maista matkustusasiakirjojen ja laillisen Suomen lähetystöön matkustamisen järjestäminen ei ole käytännössä mahdollista kolmen kuukauden kuluessa. Lisäksi 10.5.2016 Suomen Ankaran lähetystöön lähetettyyn sähköpostiin vastattiin kutsulla tulla jättämään oleskelulupahakemus 29.9.2016, yli neljän kuukauden päästä yhteydenotosta. Kohtuullisuus edellyttäisi tiettyjen lähetystöjen käsittelijämäärien moninkertaistamista. Tämän kustannuksia ei ole eritelty taloudellisten vaikutusten arviossa. Haluan ensisijaisesti kiinnittää lausunnossani huomiota ns. hallitun maahanmuuton näkökulmaan. Yleensä suomalaisessa virkamiestyössä ja lainvalmistelussa hallitulla maahanmuutolla on viitattu pyrkimykseen saada ihmiset muuttamaan Suomeen siihen suunniteltuja väyliä käyttäen, sekä oleskelemaan maassa oleskeluluvilla. Nykyisellään lakiehdotus kannustaa enemmänkin käyttämään ihmissalakuljettajien palveluita. Perheenyhdistämisestä tulisi aiempien ryhmien lisäksi myös toissijaista ja tilapäistä suojelua saaneille niin vaikeaa, että salakuljettajien käyttäminen Eurooppaan pääsemiseksi käytännössä helpommaksi keinoksi kuin tähän nähty ensisijainen väylä, eli perheenyhdistäminen. Käytännössä yksintulleiden alaikäisten toissijaista tai tilapäistä suojelua saaneiden lasten huoltajilta tämä mahdollisuus poistuisi täysin. Ei ole syytä olettaa lakimuutoksen johtavan ihmisten parempaan työllistymiseen korkeapalkkaisissa töissä, vaan todennäköisemmin perheenjäsenet tulevat kuormittamaan hallintoa turvapaikkaprosesseilla, jotka ovat perheenyhdistämistä raskaampia. Näin tapahtuu jo nyt. Tämän merkitystä nähdäkseni aliarvioidaan lain perusteluissa. Vuosi sitten tuli voimaan lakimuutos (HE 170/2014), jonka perusteella kielteisen päätöksen saanut ei enää saa oleskelulupaa maasta poistumisen estymisen perusteella, mikäli hän ei yritä poistua 1
vapaaehtoisesti maasta, eikä häntä voida pakkokeinoin poistaa Suomesta. Yhdistettynä perhesiteen perusteella myönnettävän luvan ehtojen kiristämiseen sekä salakuljettajien ja turvapaikkaprosessin käyttäminen väylänä perheenyhdistämisen sijaan, on mahdollista, että on syntymässä jälleen uusi maassa ilman oleskelulupia oleskelevien ihmisten ryhmä. Tällä kertaa lakimuutos koskisi erityisesti naisia ja lapsia. Asetettu tavoite ja siihen pääsemisen keinot siis eivät ole linjassa, vaan päin vastoin valitut keinot johtavat todennäköisesti ns. hallitsemattoman maahanmuuton lisääntymiseen sekä maahantulon, että maassa oleskelun kohdalla. Vastoin kuin hallituksen esityksen perusteluissa esitetään, tällä lailla ei ole merkittäviä vaikutuksia maahantulon laillistamistarkoituksessa solmittujen avioliittojen määriin. [S. 4-6] Toiseksi haluaisin lausua kotoutumiskäsitteen suppeasta ymmärtämisestä ja esityksen kansantaloudellisista haitoista. Kotoutumisella (integration) viitataan muuhunkin yhteiskuntaan sitoutumiseen, kuin työn tekemiseen. Esimerkiksi paikallisen kielen hallinta, kulttuurin tunteminen ja sosiaalinen kiinnittyminen, kuten oman paikan löytäminen omalta alalta voivat olla tällaisia mittareita. Tutkimusten perusteella ei ole syytä olettaa korkeiden tulorajojen edistävän perheiden hyvinvointia ja sitä myötä yhteiskuntaan sitoutumista. Työtä on perinteisesti pidetty hyvänä kotoutumisen väylänä, ei sen päätepisteenä tai osoituksena kotoutumisesta. Turvapaikanhakijoiden joukossa on eri alojen ammattilaisia, joiden koulutus ei sellaisenaan anna ammattipätevyyttä Suomessa. Omaa ammatillista osaamista ei ole turvapaikanhakuvaiheessa järjestelmällisesti mahdollista kehittää vastaamaan suomalaista tasoa. Mikäli perheenkokoajalta vaaditaan ensisijaisesti tuloja mistä tahansa työstä sen sijaan, että yhteiskunta panostaisi ammattiosaamisen tason tuomiseen suomalaiselle tasolle, vahvistaa tämä malli sitä kehitystä, jonka näemme käytännössä jo nyt muiden kuin turvapaikan saaneiden perheensä Suomeen haluavien kohdalla: insinöörit siivoavat kahdessa vuorossa toimistorakennuksia sen sijaan, että saattaisivat tutkintonsa vastaamaan suomalaisten työmarkkinoiden vaatimuksia. Saksalaisessa, sinänsä kiistanalaisessa selvityksessä, todettiin pakolaisten ammatillisen sijoittumisen tason määrittelevän pitkällä aikavälillä maahanmuuton taloudelliset vaikutukset. [S. 6-7] Yhteenvetona totean, että lakimuutoksen kaavailluilla toimenpiteillä on todennäköisesti pitkällä aikavälillä negatiivisia taloudellisia vaikutuksia, joihin keskitytään vähemmän kuin lyhyen aikavälin kustannuksiin. Valituilla keinoilla ei päästä niihin taloudellisiin tai muihin tavoitteisiin, joita lakimuutokselle on asetettu. Päin vastoin lakimuutoksella kannustetaan turvapaikanhakijoiden perheitä matkustamaan Eurooppaan salakuljettajien avulla. Tämä yhdessä muiden uudehkojen lakimuutosten kanssa mahdollisesti luo jälleen uuden ryhmän ilman oleskelulupaa maassa olevia ihmisiä, joita ei voida poistaa maasta, sekä vaikeutetaan ihmisten sitoutumista yhteiskuntaan. Lain vaikutukset ovat todennäköisesti enemmän syrjäyttäviä kuin kotoutumista tukevia. Lakimuutoksessa on edelleen jäljellä muun muassa ne kotoutumiseen liittyvät ongelmat, joiden vuoksi Siirtolaisuusinstituutti ja Etnisten suhteiden ja muuttoliikkeiden tutkimuksen seura kehottivat lausunnoissaan sisäministeriölle luopumaan uudistuksista. Yhdyn muiden siirtolaisuustutkijoiden näkemyksiin lakiehdotuksen ongelmallisuudesta. Lakiehdotuksen lausuntokierroksen jälkeiset muutokset eivät ole poistaneet sen vakavia ongelmia. 2
Suomi houkuttelevana turvapaikkamaana Huolimatta sisäministeriön alan yleisestä tavasta perustella siirtolaisuuteen liittyviä toimenpiteitä niin sanotuilla vetotekijöillä, muuttoliiketutkimuksessa ei ole voitu osoittaa sellaista laskentamallia, joka selittäisi muuttoliikkeen reittejä erilaisten vetotekijöiden vuoksi. Ei ole voitu osoittaa, että jonkin maan valikoitumisessa kohdealueeksi tietyt politiikkalinjaukset olisivat keskeisiä. Muuttoliikettä voidaan pikemminkin selittää erilaisten ylirajaisten sosiaalisten ja taloudellisten verkostojen avulla. (Mm. Castles 2003; Castles, de Haas ja Miller 2013.) Vertailun vuoksi: Saksalainen turvapaikkapolitiikka on Suomeen verrattuna tiukkaa. Niin sanottujen turvallisten lähtömaiden lista on joustamaton, vastaanottokeskusten olosuhteita on kritisoitu paljon ja leireiksi (Lager) kutsutuissa keskuksissa protestoidaan säännöllisesti. Oleskelun laillistaminen on käytännössä mahdotonta, jos on aiemmin hakenut turvapaikkaa ja saanut kielteisen päätöksen. Saksassa jätettiin vuosina 2010-2014 noin 510 000 turvapaikkahakemusta, Suomessa samaan aikaan noin 17 000. Mikäli turvapaikkapolitiikka olisi tämän vuosikymmenen alkupuolella muodostanut merkittävän vetotekijän, turvapaikanhakijoiden olisi pitänyt näkyä määrällisesti selkeämmin Suomessa (suhteessa väestöön Saksaan verrattuna yli 35 000 hakijaa) ja Saksassa politiikan kiristysten olisi pitänyt näkyä jatkuvasti laskevana ei kasvavana turvapaikanhakijoiden määränä. Siirtolaisuuden syyt eivät ole yksiselitteisiä. Pakolaisten kohdalla ainoa liikkeellelähdön motiivi ei välttämättä ole vaino, vaan myös toive mahdollisuudesta toimia omassa ammatissaan voi vaikuttaa lähtöpäätökseen. Tällöin kuviteltu taloudellinen vakaus ja hyvät työmarkkinat kohdemaassa vaikuttavat kohdemaan valintaan. Saksan ja Suomen bruttokansantuotteen ero henkilö kohti ei ole niin merkittävä, että se selittäisi voimakkaamman muuttoliikkeen Saksaan. Olemassa olevien verkostojen merkitys muuttoliikkeessä on keskeinen, kuten Castles ja muut osoittavat mikä osittain voi vaikuttaa merkittäviin eroihin Saksan ja Suomen turvapaikanhakijoiden määrässä. Olen haastatellut väitöskirjaani varten sekä siirtolaisia, että keskeisiä järjestötoimijoita eri Euroopan kaupungeissa. Yleisesti voidaan sanoa, että sekä turvapaikan myöntämisen perusteet että siirtolaisuuteen liittyvä lainsäädäntö on kaikkialla Euroopassa niin vaikeasti ymmärrettävää, että ei ole realistista olettaa ihmisten kykenevän tekemään todenmukaisia vertailuja eri maiden lainsäädännöistä ja hallinnollisista käytännöistä, kuten ns. turvallisten lähtömaiden valikoitumisesta. Siten käytäntöjen tiukentamisen vaikutuksen ei voida olettaa toimivan niin suoraviivaisesti kuin lakiesityksessä esitetään. Kohdemaan valintaan tiedetään vaikuttavan verkostojen lisäksi salakuljetusten hinnat ja sattumat (esim. Khosravi 2013) sekä mielikuvat oikeusvaltiosta sekä maan hyvästä taloudellisesta tilanteesta. Usein marginaaliset tekijät vaikuttavat mielikuviin. Esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän ilmoitus talonsa antamisesta turvapaikanhakijoiden käyttöön mainittiin syksyllä 2015 turvapaikanhakijoita rautatieasemilla auttaneiden ruotsalaisten ja saksalaisten taholta syyksi, jonka vuoksi ihmiset mainitsivat haluavansa matkustaa Suomeen. Suomen oletettiin ottavan turvapaikanhakijat hyvin 3
vastaan, koska pääministerikin halusi auttaa pakolaisia. Oletus oikeusaseman heikentämisestä ja lupaperusteiden kiristämisestä negatiivisena tekijänä ihmisten valitessa kohdemaita ei ole niin yksiselitteistä, kuin lakiesityksessä annetaan ymmärtää. Suomessa heikennettiin mahdollisuuksia perheenyhdistämiseen viimeksi vuonna 2012, jolloin perheenkokoajan mahdollisuus jättää oleskelulupa Suomesta käsin poistui, mikä on vaikeuttanut merkittävästi perheenyhdistämistä monista maissa. Tällä ei ole ollut näkyviä vaikutuksia Suomeen hakeutuneiden turvapaikanhakijoiden määrässä. Pyrkimys hallittuun maahanmuuttoon Esityksen tavoitteista ensimmäinen on hallitun maahanmuuton lisääminen. Hallitulla maahanmuutolla on yleensä sisäministeriön alalla tarkoitettu sellaista maahanmuuttoa, joka tapahtuu laillisia reittejä ja johtaa oleskeluun maassa laillisesti. Tämä lakimuutos on johtamassa tilanteeseen, jossa toissijaista suojelua saaneiden kohdalla ihmissalakuljetuksesta ja turvapaikanhausta voi muodostua nopeampi ja taloudellisesti realistisin reitti perheenkokoamiselle. On hyvä huomata, että lakimuutoksen yhteydessä esitetty arvio siitä, että ihmiset hakeutuisivat hakemaan itse turvapaikkaa vasta kielteisen perhesidepäätöksen jälkeen on optimistinen. Tiedetään, että jo turvapaikanhakijoiden keskuudessa levinnyt tieto tulevista perheenyhdistämisten kiristämisistä alkuvuodesta 2016 johti siihen, että useat perheet valitsivat omaehtoisen perheenyhdistämisen käyttäen väylänä salakuljettajia ja puolison omaa turvapaikkahakemusta. Tämä on hallinnollisesti raskaampi prosessi kuin perheenyhdistäminen ja edellyttää perheeltä varallisuutta tai mahdollisuutta velkaantua. Käytän esimerkkinä kaksilapsista perhettä ja puolisoa vertaillakseni Irakista Suomeen tulemista ja osoittaakseni, miksi lakimuutoksen voidaan olettaa johtavan ihmissalakuljetuksen ja Suomesta haettavien turvapaikkojen lisääntymiseen. Turvapaikan saaneen perheenyhdistämiseen laillisia reittejä kuluu tällä hetkellä aikaa noin vuosi. Kolmen hengen saaminen Bagdadista Helsinkiin maksaa perheelle noin 10 000 euroa. Jo tämä on este monen perheen yhdistämiselle. Uuden lain myötä toissijaista suojelua saaneen henkilön ja niiden kansainvälistä suojelua saaneiden, joiden perhe ei pääse jättämään hakemustaan kolmen kuukauden kuluessa, perheenyhdistäminen (puoliso ja kaksi lasta) vaatisi 2600 nettotulot, jossa huomioidaan joitain etuuksia, kuten lapsilisät. Kokeneiden lakimiesten mukaan tämä tarkoittaa noin 3200 bruttotuloja kuukaudessa tai 38 400 vuodessa 1. Tilastokeskuksen tuoreimman palkkarakennetilaston mukaan Suomen kokoaikaisten palkansaajien ansioiden mediaani oli 2946 kuukaudessa vuonna 2014. Esimerkiksi peruskoulujen opettajilla, suojelu- ja vartiointityöntekijöillä, sekä lainopillisilla asiantuntijoilla oli matalampi keskipalkka. Tällaisten kuukausitulojen osoittaminen vaatii kahden kokoaikaisen matalapalkkatyön tuloja tai oman, muualla hankitun korkeapalkkaiseen ammattiin vaadittavan osaamisen tunnistamista Suomessa, mihin esimerkiksi lääkäriltä kuluu helposti kaksi vuotta. Koska laki 1 Pyysin arviota Maahanmuuttovirastolta tosiasiallisista bruttotuloista 15.2.2016, mutta sitä ei voitu antaa. 4
tällaisenaan on jo voimassa muille kuin turvapaikan saaneille, on voitu saada jonkinlainen kuva siitä, milloin Maahanmuuttovirasto poikkeaa toimeentulovaatimuksesta poikkeuksellisen painavan syyn vuoksi. Näitä tilanteita on äärimmäisen harvoin. Suomessa oleskelevilta irakilaisilta keräämäni tiedon mukaan kaksilapsisen perheen salakuljettaminen Bagdadista Suomeen toukokuun 2016 hinnoilla kestäisi viikon ja maksaisi noin 30 000 sisältäen väärennetyt passit ja matkan Suomeen, missä perhe voisi hakea turvapaikkaa. Tällöin perheenkokoajan ei tarvitse osoittaa pystyvänsä huolehtimaan perheensä toimeentulosta. Frontexin mukaan matka voi olla halvempi, jos matkustaa maata pitkin (sähköposti 31.5.2016, puhelinkeskustelu 1.6.2016). Käytännössä salakuljetuksesta maksaminen näyttäytyy kahden viimeisen esimerkin valossa houkuttelevalta lakimuutoksen jälkeen jatkossa erityisesti niille toissijaista suojelua saaville perheille, joilla on omaisuutta ja mahdollisuus muuttaa se varallisuudeksi tai mahdollisuus velkaantua. Salakuljetus vaikuttaa paitsi nopeammalta, myös taloudellisesti mahdollisemmalta vaihtoehdolta Irakista. Afganistanin ja Pohjois-Euroopan välillä tiedot salakuljetuksen hinnasta vaihtelevat lähteistä riippuen 8-25 000 välillä henkilöltä. Somaliasta Suomeen salakuljetuksen hinta maata pitkin henkilöä kohti on tällä hetkellä noin 8-10 000. Yksintulleiden alaikäisten toissijaista suojelua saaneiden perheenjäsenten kohdalla maahantulo ja oma turvapaikkahakemus olisivat jatkossa käytännössä ainoita reittejä saapua maahan. Laista toki voisi syntyä kannustin nuorille jättää koulu kesken ja siirtyä mahdollisimman nopeasti työelämään toiveena saada huoltaja Suomeen. Nuorten kohdalla tätä ei yleensä ole pidetty merkkinä sitoutumisesta yhteiskuntaan, vaan koulutuksen puute enemmänkin nostaa syrjäytymisen riskiä. Ottaen huomioon, että alaikäisten turvapaikan saaneiden huoltajien lupia ei tähänkään mennessä ole myönnetty helposti 2, tämän kiristyksen perustelut jäävät epäselviksi suhteessa siihen potentiaalisesti syrjäyttävään vaikutukseen, joka lailla voisi olla. Tällä hetkellä tahdonvastainen käännyttäminen esimerkiksi Irakiin, Afganistaniin ja Somaliaan on vaikeaa, tai mahdotonta. Näistä maista salakuljettajan mukana Suomeen tulleille pakolaisten perheenjäsenille voitaisiin uuden lain myötä antaa Suomessa kielteinen turvapaikkapäätös ja heidän perhesidehakemuksensa voitaisiin hylätä samalla siksi, että puolison tulot eivät laskennallisesti riitä kumppanin ja lasten elättämiseen. Tästä syntyisi jälleen uusi, hieman muista poikkeava Suomessa ilman oleskelulupaa elävien ihmisten ryhmä. Tässä tapauksessa naisten ja lasten osuus korostuisi selvästi. Lakiesityksen perusteluissa otettiin esiin mahdolliset lumeavioliitot, joita tämän lakiesityksen epäillään karsivan. Ottaen huomioon, miten epävarma oleskelun laillistaminen reitti turvapaikan hakeminen on edes hakijalle, ja miten vaikeaa perheenyhdistäminen on jo nykyisellään, ei avioliiton 2 Vuosina 2012-2015 kansainvälistä suojelua saaneen huoltajille myönnettiin yhteensä 17 oleskelulupaa, <1% kaikista jätetyistä hakemuksista. 5
solmiminen ennen turvapaikan hakemista ole kovin nopea tai tehokas tapa päästä Eurooppaan. Koko lakiesitys perustuu ajatukselle siitä, että siirtolaiset laskelmoivat vetotekijöitä ja todennäköisyyksiä. Samalla logiikalla ei voida olettaa avioitumisen turvapaikanhakijan kanssa ennen hakemuksen jättöä olevan kiinnostava maahantuloväylä edes nykyisellään. Olen havainnoinut kaksi vuotta maahantulosyistä solmittuja avioliittoja sekä ns. paperittomuudesta ulospääsyn reittinä, että paperittomuutta edeltävänä maahantuloväylänä. Esitetty lumeavioliiton mekanismi poikkeaa olennaisesti niistä syistä, joiden vuoksi avioliittoja maahantulotarkoituksessa solmitaan: avioliitto oikean henkilön kanssa on varma tapa oleskelun laillistamiseksi. Tällainen spekulatiivinen järjestely olisi sen sijaan hyvin epävarma. Kotoutuminen ja kustannukset Esityksen muut tavoitteet ovat maahanmuuton kustannusten vähentäminen, perheenkokoajien kyvyn lisääntyminen perheen toimeentulosta vastaamisessa, sekä perheenjäsenten yhteiskuntaan asettumisen edistäminen. Keinona näihin esitetään perheenkokoajan työllistymistä ja jo kaksilapsisen perheen kohdalla suomalaisen mediaanipalkan ylittäviä tuloja. Jo nykyisellään kallis perheenyhdistämisprosessi aiheuttaa tosiasiallisesti sen, että kaikilla ei ole varaa edes nykylain puitteissa saada perhettä Suomeen. Rahan lisäksi nopealle hakemiselle on muitakin esteitä. Vaikeudet saada riittäviä dokumentteja ja tarvittavia matkustusasiakirjoja korostuvat Somalian kohdalla (esim. Fingerroos 2016). Suomen lähetystöön voi olla vaikea päästä matkustamaan fyysisesti, sillä matkat voivat olla pitkiä (erityisesti Länsi-Afrikassa) ja etenkin maitse matkustettaessa ihmiset joutuvat kulkemaan konfliktialueiden läpi. Mikäli kolmen kuukauden rajaa sovelletaan pakolaisaseman saaneiden kohdalla, tämä tarkoittaa monissa tapauksissa perheenyhdistämisen muuttumista perheenkokoajan tuloista riippuvaiseksi hakijoista riippumattomista syistä. Lakimuutoksen seurauksena pieni- ja keskituloisten turvapaikan saaneiden suojelua saaneiden mahdollisuus viettää perhe-elämää muuttuisi mahdottomaksi paitsi niille, joille se nytkään ei taloudellisista syistä ole mahdollista, myös kolmen kuukauden rajan seurauksena niille, joilla tähän asti on ollut mahdollisuus hankkia varallisuutta perheenyhdistämisen kuluihin pidemmällä aikavälillä. Laki korostaa tuloerojen merkitystä turvapaikan saaneiden oikeudessa viettää perheelämää. Suomessa perheenyhdistämisen vaikeuden seurauksia voitaisiin tutkia jo nyt, sillä olemassa olevat tulorajat ja hallinnolliset käytännöt koskevat jo muiden kuin kansainvälistä suojelua saaneiden perheitä. Suomalaisen tutkimuksen puuttuessa on syytä kiinnittää huomiota britannialaiseen selvitykseen, jossa korkeiden tulorajojen ja sitä myötä viivästyvän tai estyvän perheenyhdistämisen todettiin aiheuttavan negatiivisia vaikutuksia koko perheeseen (Selvitys Englannin lapsiasiavaltuutetulle 2015). Etnisten suhteiden ja muuttoliiketutkimuksen seura kiinnitti huomiota sisäministeriölle antamassaan lausunnossa siihen, että ei ole tutkimuksellista näyttöä maahanmuuttajien haluttomuudesta löytää ja vastaanottaa työtä, vaan työmarkkinoiden etninen segmentoituminen, eli koulutettujen 6
ulkomaalaisten työllistyminen matalapalkka-aloille, kertoo enemmänkin valmiudesta ottaa vastaan myös koulutusta vastaamatonta työtä. (Nieminen ym. 2015.) Leerkes ja Kulu-Glasgow (2011) osoittavat Alankomaiden tapauksissa tuloihin sidotun perheenyhdistämisen hidastavan perheenkokoajan hakeutumista pitkän koulutuksen vaativiin ammatteihin. Saksalaisen ZEWtutkimuslaitoksen monella tavalla puutteellisen, mutta viitteitä antavan selvityksen perusteella voidaan olettaa, että ihmisten työllistyminen matalapalkka-aloille on kansantaloudellisesti pitkällä aikavälillä kannattamattomampaa kuin panostaminen koulutettujen ihmisten sijoittumiseen työmarkkinoille koulutustaan vastaaviin tehtäviin (ZEW 2016). Perheenkokoajalle on todennäköisesti helpompaa ja nopeampaa saada kaksi siivoojan työtä, kuin saada muutettua esimerkiksi lääkärin tutkinto vastaamaan suomalaisen työelämän vaatimuksia. Vuonna 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö teetti selvityksen turvapaikanhakijoiden koulutustasosta ja työkokemuksesta yli tuhannelle vastaanottokeskuksessa asuvalle. Vaikka otanta ei ole täydellinen, siitä voidaan saada jotain osviittaa siitä, millaisia koulutustaustoja ihmisillä on. 27 prosentilla on korkeakoulupintoja, yhdeksällä kymmenestä on aiempaa työkokemusta, monilla rakennus- ja teknisiltä aloilta. Mikäli kotoutumisen ajatellaan tarkoittavan vain sijoittumista mihin tahansa työpaikkaan, tällä voitaisiin lyhyellä aikavälillä säästää rahaa. Määrällisiä arvioita on mahdotonta esittää ennen kuin tiedetään käytännössä, mitä esimerkiksi Maahanmuuttoviraston uudet turvallisuusarviot Irakin, Somalian ja Afganistanin kohdalla tarkoittavat käytännössä ja kestääkö tämä tulkinta myös Korkeimman hallinto-oikeuden tarkastelun 3. Sen sijaan pitkällä aikavälillä tämä tarkoittaisi sen kehityksen korostumista entisestään, jossa kielitieteen tohtorit siivoavat yliopistoja kahdessa vuorossa. Kotoutumisen suppea määritelmä johtaa tällä tavalla tulkittuna ja lakiesityksen mukaisesti toimeenpantuna käytännössä yhteiskuntaan sitoutumisen vähenemiseen kasvamisen sijaan. Toimeentulon vuoksi tehtävät ylipitkät työpäivät johtavat kielellisen, kulttuurillisen ja sosiaalisen integraation vaikeutumiseen (Charsley ym. 2016). Tutkimusten valossa olisi sekä yhteiskunnan pitkäntähtäimen taloudellisen edun, että ihmisten yhteiskuntaan sitoutumisen kannalta kannattavampaa panostaa enemmänkin ihmisten kielitaidon ja jo hankitun ammattiosaamisen saamiseen suomalaisten työmarkkinoiden edellyttämälle tasolle, sekä perheiden sujuvaan yhdistämiseen. Ystävällisesti, Mervi Leppäkorpi 3 Korkein hallinto-oikeus totesi viimeksi vuonna 2010 Maahanmuuttoviraston arvion Keski-Irakista turvallisena alueena turvallisuudesta kestämättömäksi. Vuoden 2015 muutoksia ei ole vielä viety korkeimpaan hallintooikeuteen asti, minkä vuoksi pätevien arvioiden tekeminen tulevista lukumääristä ja niiden seurauksena taloudellisista vaikutuksista on tällä hetkellä mahdotonta. 7
Lähteet Castles, Stephen (2003). Towards a sociology of forced migration. Sociology, 37 (1). S. 13-34. Castles, Stephen, Hein de Haas ja Mark J. Miller (2013). The Age of Migration: International Population Movements in the Modern World. Palgrave Macmillan, Basingstoke. Charsley, K., Bolognani, M., Spencer, S., Ersanilli, E., Jayaweera, H. (2016). Marriage Migration and Integration. University of Bristol, Bristol. http://www.bristol.ac.uk/medialibrary/sites/ethnicity/documents/marriage%20migration%20and%20integration_final %20report.pdf Family Friendly? The impact on children of the Family Migration Rules: A review of the financial requirements. Selvitys Englannin lapsiasiavaltuutetulle (Child Commissioner for England). https://www.jcwi.org.uk/sites/default/files/documets/cco-family-friendly-report-090915.pdf Fingerroos, Outi (2016). Mitä perheenyhdistäminen tarkoittaa? Teoksessa: Fingerros, Tapaninen, Tiilikainen. Perheenyhdistäminen. Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi? Vastapaino, Tampere. S. 64-87. Frontex. Tiedonanto sähköpostitse 31.5. ja puhelimitse 1.6. Khosravi, Shahram (2013): Laiton matkaaja. Paperittomuus ja rajojen valta. Gaudeamus, Helsinki Leerkes, Arjen ja Kulu-Glasgow, Isik (2011): Playing Hard(er) to Get: The State, International Couples, and the Income Requirement. European Journal of Migration and Law 13 (2011), 95-121 Nieminen, Tarja & Sutela Hanna & Hannula, Ulla (2015). Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi suomessa 2014. Tilastokeskus, Helsinki. Selvitys OKM:lle Vastaanottokeskuksissa toteutettu alkuvaiheen osaamisen tunnistaminen (2016) http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/koulutus/artikkelit/maahanmuuttajien_koulutuksen _kehittaeminen/vok-raportti_21032016.pdf ZEW (2016). Gewinne der Integration. Berufliche Qualifikation und Integrationstempo entscheiden über die langfristigen fiskalischen Kosten der Aufnahme Geflüchteter. http://ftp.zew.de/pub/zewdocs/gutachten/gewinne_der_integration_boellstiftung.pdf 8