Haapaveden Opisto. Anita Arppe SATUTUNTIEN KARTOITUSTARVE LAPINLAHDEN KIRJASTOSSA

Haapaveden Opisto Anita Arppe SATUTUNTIEN KARTOITUSTARVE LAPINLAHDEN KIRJASTOSSA

Satutuntien kartoitustarve Lapinlahden kirjastossa Anita Arppe Opinnäytetyö Haapaveden Opisto tieto-ja kirjastopalvelujen ko, merkonomi

Tiivistelmä Haapaveden Opisto Tieto-ja kirjastopalvelujen koulutusohjelma Tekijä: Anita Arppe Opinnäytetyön nimi: Satutuntien kartoitustarve Lapinlahden kirjastossa Työn ohjaaja: Sanna Kallio Työn valmistumislukukausi- ja vuosi: Kevät 2015 Sivumäärä: 33 Opinnäytetyön aiheena on satutuntien kartoitustarve Lapinlahden kirjastossa. Opinnäytetyön aiheen idea lähti Lapinlahden kirjastolta, koska heillä on keväällä tulossa projekti satutunteihin ja niiden tarpeeseen liiittyen. Työn tein tutkimuksellisena opinnäytetyönä. Laadin kyselykaavakkeen kirjastoa varten, jonka jaoin Lapinlahden ja Varpaisjärven kirjastoille ja Lapinlahden lähiympäristön päiväkodeille, perhepäivähoitopaikkoihin jne. Tutkimustulokset olen koonnut ja tehnyt niistä yhteenvedot, joiden avulla pääsen tulokseen olisiko satutunneille tarvetta jatkossa. Opinnäytetyössä käyn läpi satutuntien historiaa ja tärkeitä satukirjailijoita. Opinnäytetyötä varten haastattelin Lapinlahden kirjaston työntekijää ja siinä tiedustelin esimerkiksi onko Lapinlahden kirjastolla ollut aikaisemmin satutunteja. Asiasanat: kirjastot, kirjastoala, sadut, satutunnit, kartoitus, kirjailijat

SISÄLLYS 1 JOHDANTO.......1 2 SADUT KAUTTA AIKOJEN?...2 2.1 Lasten kirjailijat............3 2.1.1 Vanhemmat lastenkirjailijat..........3 2.1.2 Nuoremmat lastenkirjailijat.........5 3 SATUJEN HISTORIA JA ERI SATUTYYPIT........7 3.1.1 Kansansadut.....7 3.1.2. Faabelit... 7 3.1.4 Taidesadut.... 8 3.1.5. Fantasiasadut........9 3.1.6. Ihmesadut..... 9 3.1.7. Nonsense........10 4 SATUTUNTIEN HISTORIAA.........11 4.1. Satutuntitoiminta........11 5 OMIA KOKEMUKSIA SATUTUNTIEN PIDOSTA...13 5.1 Omaa pohdintaa....14 5.2 Satutuntien pitäminen...14 6 SATUTUNTIEN SISÄLTÖ...16 6.1 Kirjojen lukeminen ja tarinankerronta........16 6.2 Musiikki.. 16 6.3 Lorut ja runot.......17 6.4 Askartelu....17 6.5 Sadutus, leikit ja pelit.......17 6.6 Nukketeatteri..........18

7 LAPINLAHDEN KUNNAN JA KIRJASTON ESITTELY......19 8 KIRJASTON TYÖNTEKIJÄN HAASTATTELU......20 9 SATUTUNTIEN KARTOITUS KYSELYN ALOITUS......21 10 YHTEENVETO SATUTUNTIEN KARTOITUS KYSELYISTÄ...23 11 POHDINTA......31 LÄHTEET.... 32 LIITTEET

1 1 JOHDANTO Olin työharjoittelussa Lapinlahden kirjastolla syksyllä 2012, jolloin sain opinnäytetyön aiheeksi tutkia Lapinlahden kirjaston satutuntien kartoituksen tarpeellisuuden. Innostuin aiheesta, sillä minun edellinen ammatti on lastenohjaaja ja ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä opinnäytetyötä tehdessäni. Opinnäytetyöni on siis tutkimuksellinen. Tutkimusmenetelmänä käytän siis kyselytutkimuskaavaketta, jonka jaan Lapinlahden ja Varpaisjärven kirjastoille, päiväkoteihin, perhepäivähoitajille, ryhmäperhepäiväkoteihin jne. Teen yhteenvedon kyselytutkimuksesta opinnäytetyön loppupuolella ja laitan liitteeksi kyselykaavakkeen. Kyselyn avulla Lapinlahden kirjasto saa arvokasta tietoa olisiko satutunneille jatkossa tarvetta. Siitä on hyötyä kirjastolle ja mahdollisesti lasten vanhemmille, jos satutunteja päätetään järjestää. Opinnäytetyön ja kyselyn tarkoituksena on kehittää työelämää ja vastausten avulla voi suunnitella mahdollisesti tulevia satutunteja. Järjestämällä satutunteja voi jatkossa mahdollisesti tukea lasten kasvua ja kehitystä. Opinnäytetyössä kerron mitä sadut ovat ja kerron niiden historiasta ja useista lasten kirjailijoista. Opinnäytetyössä käyn läpi satutuntien suunnittelua. Käyn läpi millaisia mitä apuvälineitä satutunneilla voi käyttää, esim. kirjoja, musiikkia, askartelua, loruja, runoja, sadutusta, leikkejä, pelejä ja nukketeatteria. Esittelen opinnäytetyössä Lapinlahden ja Varpaisjärven kirjastot sekä kirjastoauton. Opinnäytetyön loppupuolella on kirjastontyöntekijän haastattelu satutunteihin liittyen. Käyn läpi muun muassa onko satutunteja aikaisemmin ollut Lapinlahden kirjastossa ja olisiko niitä mahdollista jatkossa pitää jos niille olisi tilausta. Opinnäytetyön lopussa on pohdinta ja lähteet sekä liitteenä kyselykaavake.

2 2 SADUT KAUTTA AIKOJEN Satuja on kerrottu jo pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja niitä on kuunneltu Egyptissä, Persiassa, Babyloniassa, Intiassa ja muissa korkeakultuurin maissa. Alunperin kansan kertomat sadut olivat aikuisten suosittua ajanvietettä illanistujaisissa ja yhteisöllisissä tapaamisissa. Sadut ovat myöhemmin muovautuneet lastenperinteeksi vähitellen 1800-luvulla. Sadun alkuperäinen tekijä on tuntematon, mutta kaunokirjallisen sadun tekijä on kirjailija. Kaunokirjallisille saduille on tyypillistä selkeä juonirakenne, sankarien yliluonnolliset seikkailut, maagiset ilmiöt, taiat sekä onnellinen loppu. (Hjelt, 2014, 17) (Suomalainen satu 1, toim. Kolu, 2010, 9.) Klassikkosaduista Lumikki, Kaunotar ja hirviö, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Grimmin sadut, Suomen kansan satuja ja tarinoita, Tuhannen ja yhden yön sadut ja Topeliuksen sadut ovat kulkeneet kansan suussa jo satojen vuosien ajan. Lumikki ja Kaunotar ja hirviö ovat länsimaista kulttuuriperintöä ja ovat kiertäneet Euroopassa useiden vuosisatojen ajan. Prinsessa ruusunen satu on kiertänyt Euroopassa kuuden sadan vuoden ajan ja Tuhkimo on kulkenut jo antiikin Kreikassa ja 800 vuotta myöhemmin Kauko-Idässä. Grimmin sadut ovat opettavaisia kansansatuja, ihmesatuja ja faabeleita, joita on suomennettu vuosina 1848-67. Tuhannen ja yhdenyön satuja on kerrottu Euroopassa jo 1700-luvulta. Romantiikan ajalla Eero Salmelainen toimitti satuantologian Suomen kansan satuja ja tarinoita. Topelius aavisti nykyaikaisen lapsikäsityksen, että lapsi tarvitsee mielikuvitusta rikastavaa ja kehittävää luettavaa. Hän kirjoitti satujaan Ruotsiksi Läsning för barn ja niitä suomennettiin Lukemista lapsille sarjana vuosina 1874-1905. (Suomalainen satu 1, toim. Kolu, 2010, 9.) Hjeltin kirjassa on nostettu esille kuolemattomia satukirjailijoita, muuan muassa, Heinrich Höffman (Jörö Jukka), Lewis Carroll (Liisa Ihmemaassa), Beatrix Potter (Petteri kaniini), A.A. Milne (Nalle Puh), Sir J.M. Barrie (Peter Pan) ja Tove Jansson (Muumit). Kolun toimittamassa kirjassa on myös tuotu esille lasten kirjailija Anni Swan.

3 2.1 Lasten kirjailijat Kohdissa 2.1.1. ja 2.1.2. olen ottanut tärkeimpiä lastenkirjailijoita esille ja kerron niistä hieman, muun muassa Mikael Agricola, Zacharius Topelius, Anni Swan, Jacob ja Wilhelm Grimm, Heinrich Höffman, Lewis Carroll, Beatrix Potter, A.A. Milne, Sir J.M. Barrie, H.C. Andersen, Astrid Lindgren, Tove Jansson, Kirsi Kunnas ja Mauri Kunnas. 2.1.1. Vanhemmat lastenkirjailijat Mikael Agricola (1510-1557) kirjoitti kotitontuista jo 1500- luvulla, vaikka vielä 1800- luvulla ne olivat tuntemattomia. Joulutontut päätyivät Saksasta Suomeen korvatunturille vasta 1920-luvulla. Markus-setä eli Markus Rautio piti lastentunti-ohjelmaa yleisradiossa ja kertoili muun muassa tontuista vuonna 1927. (Hjelt, 2014, 69.) Zacharius Topelius (1818-1898) syntyi Uuskaarlepyyssä. Jo pienestä lähtien hän harrasti lukemista laidasta laitaan ja teki lyhennelmiä eri kirjoista. Topelius oli jo lapsesta lähtien kuullut tarinoita ja kertomuksia ja hänen lääkäri isänsä keräili runoja. Topelius piti luonnossa liikkumisesta ja saikin vaikutteita kertomuksiinsa sieltä. Esimerkiksi tarina Koivu ja tähti on saanut vaikutteita Kristofferin sieppauksesta isonvihan aikana. Topelius sai oppeja Johan Ludvig Runebergiltä, vuonna 1833 hän suoritti ylioppilastutkinnon ja vuonna 1847 hän sai tohtorinarvon. Aluksi hän työskenteli lehtimiehenä ja hän loi lastenkirjoja, romaaneja, historiallisia romaaneja, matkakertotuksia, muistelmia, näytelmiä aikuisille sekä lapsille. Topelius oli myös erittäin isänmaallinen ja halusi opettaa sen mukaisesti. Topelius kirjoitti oppikirjat Maamme-kirja ja Luonnon kirjan. (Suomalainen satu 2, toim. Kolu, 2010, 228-229, 231-232.) Anni Swan (1875-1958) oli merkittävä satukirjallisuuden uranuurtaja ja kehittäjä. Hänen ensimmäinen teoksensa on satukokoelma Satuja lapsille luettavaksi, joka ilmestyi 1901. Kokoelma on ensimmäinen kirja 6-osaisesta satusarjasta. Swan loi suomenkielisen

4 taidesadun, jossa esiintyivät mytologia, luonnon maisema sekä symbolistiset teemat ja motiivit. Swan on saanut vaikutteita satuihinsa Grimmiltä, Andersenilta ja Topeliukselta. Tuomalla runollisia vaikutteita kirjoitustyyliinsä Swan uudisti Topeliuksen satuperinnettä ja sai vaikutteita kuvataiteilijoilta Akseli Gallén-Kallelalta ja Hugo Simbergiltä. Anni Swanille luonto oli tärkeä ja hän sai sieltä ideoita kirjoittamiselleen. Swan halusi korostaa ihmisen, luonnon ja eläinten välistä ystävyyttä. Anni Swanin muita merkittäviä teoksia ovat Satuja I- III, Pieniä satuja I-V, Lasten näytelmiä, Tarinoita lapsille, Satuja ja tarinoita, Satuja, Satuja VI, Lastennäytelmiä II, Kettu Repolainen sekä Kotavuoren satuja ja tarinoita. (Suomalainen satu 2, toim. Kolu, 2010, 200-201, 203-204.) Jacob (1785-1863) ja Wilhelm Grimm (1786-1859) olivat saksalaisia kielitieteiteilijöitä ja satututkimuksen uranuurtajia, jotka keräsivät satuja kokoelmiksi. Grimmin saduissa seikkailevat maahiset, vetehiset, kääpiöt, jättiläiset ja merenneidot. Grimmin veljesten kokoamat sadut ovat kansansatuja. Ne voivat olla pelottavia, mutta myös opettavaisia. (Hjelt, 2014, 29) Heinrich Höffman (1809-1894) halusi tehdä 3-vuotiaalle pojalleen kuvakirjan joululahjaksi, näin syntyi hahmo Jörö-Jukka, joka julkaistiin ensimmäisen kerran Saksassa vuonna 1844. Jörö Jukka on käännetty jopa 30 eri kielelle. (Hjelt, 2014, 60.) Lewis Carroll (1832-1898) oli kertonut tarinan Alicesta, kummalliseen maahan pudonneesta tytöstä, työkaverinsa pikkutytölle ja hän halusi että tarina kirjoitettaisiin muistiin, näin syntyi Liisa Ihmemaassa -satu. Kirja julkaistiin vuonna 1865 ja siihen tullut jatko-osa valmistui 1872. Kirjasta on tehty erilaisia versioita mm. Alice in Virusland, Alice in Acidland jne. (Hjelt, 2014, 62.) Alan Alexander Milne (1882-1956) on Nalle Puhin luoja ja hänen ensimmäinen kirjansa oli salapoliisiromaani. Hänen toisessa kirjassaan seikkaili Risto Reipas, johon Milne oli ottanut vaikutteita oman poikansa elämästä. Nalle Puh kirjojen eläinhahmojen esikuvina

5 on pidetty Milnen pojan pehmoleluja. Winnie-the-Pooh ilmestyi esperantoksi nimellä Nalle Puh vuonna 1972. (Helt, 2014, 65.) Sir J.M. Barrie (1860-1937) kirjoitti Peter Pan sadun. Barrie kertoili tarinoita ystävänsä pojille, joista yksi oli nimeltä Peter. Ystävien poikien vanhempien kuoltua Barrie huolehti pojista. Peter Pan on mukana jo alunperin aikuisille suunnatussa novellissa. Barrien oman veljen traaginen kuolema antoi hänelle kipinän luoda Peter Pan, joka eli ikuisesti toisessa maassa. (Hjelt, 2014, 66.) H.C. Andersen (1805-1875) kirjoitti satuja lapsille ja aikuisille. Tanskalainen Andersen oli kansainvälisesti tunnettu ja monien satukirjailijoiden esikuva. Hän kirjoitti elämänsä aikana noin 156 satua. Andersenin tunnetuimmat sadut ovat Tulukset, Todellinen prinsessa ( Prinsessa ja herne ), Peukalo Liisa, Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Vakaa tinasotamies, Villijoutsenet, Sikopaimen, Satakieli, Ruma ankanpoikanen, Lumikuningatar, Paimentyttö ja nokikolari, Pieni tulitikkutyttö ja Liejun kuninkaan tytär. Satujen lisäksi Andersen kirjoitti romaaneja, näytelmiä, oopperoita, runoja, matkakertomuksia ja omaelämänkertoja. (Ylimartimo, 2005, 73,75, 82.) 2.1.2. Nuoremmat lastenkirjailijat Astrid Lindgren oli ruotsalainen lastenkirjailija, joka satujen hahmoillaan lisäsi suvaitsevaisuutta. Hänen Suomessa tunnetuimpia hahmojaan ovat Peppi Pitkätossu, Vaahteramäen Eemeli, Taina Tomera, Marikki, Rasmus, Kalle mestarietsivä ja Leijonamielen veljekset. (Hjelt, 2014, 76.) Tove Jansson (1914-2001) oli muumien luoja ja hän oli hyvin monipuolinen taiteilija. Tove Jansson oli kuvataiteilija, taidemaalari, kuvittaja, pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija. Hän kirjoitti proosaa, draamaa ja lyriikkaa, aikuisille sekä lapsille. Janssonin ensimmäinen muumikirja on Muumit ja suuri tuhotulva ja siinä oli vain 48-sivua. Ruotsalainen taiteilija

6 on tullut kansainvälisesti tunnetuksi Muumi hahmoistaan. Hänen toinen muumikirjansa on Muumipeikko ja Pyrstötähti, joka oli alunperin Kometjakten, myöhemmin kirjan nimeksi tuli Kometen kommer. Muita hänen kirjoittamiaan teoksia ovat Taikurin hattu, Muumipapan urotyöt, ja Vaarallinen juhannus, Taikatalvi, Muumipappa ja meri, Muumilaakson marraskuu, Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, vain muutamia mainitakseni. Muumikirjat kiinnostavat lapsia sekä aikuisia. Tove Janssonin runollinen kuvakirja klassikko Kuinkas sitten kävikään?, julkaistiin vuonna 1952 ja se rikkoi perinteisiä normeja. Muumit ovat ilmestyneet myös sarjakuvina, Muumipeikko lehtenä vuonna 1957-1974. Jansson on pyrkinyt tekemään muumitarinoista jännittäviä, jonkin vaarallisen ilmiön, katastrofin tai jonkin vaarallisen olennon kautta. Toven muumikirjoissa on nähty piirteitä, jossa huumorin keinoin selitetään ihmiselämän periaatteita. (Suomalainen satu 1, toim. Kolu, 2010, 175-177, 179-181, 183) Kirsi Kunnas (1924-) on lastenkirjailija ja hän on erikoistunut lasten runouteen, Kunnaksen teoksia ovat muun muassa Hanhiemon iloinen lipas, Tiitiäisen satupuu, Puupuu ja käpypoika ja Kani Koipeliinin kuperkeikat. Satu Kani Koipeliinin kuperkeikat kertoo identiteetin löytämisestä ja sen tuottamasta onnesta, tällöin satu/runot saavat syvemmän merkityksen. Kunnas haluaa kirjoittaa lapsille ja aikuisille, molemmat voivat saada lukuelämyksen hänen kirjoituksistaan. (Hjelt, 2014, 89) (Suomalainen satu 2, toim. Kolu, 232-234.) Mauri Kunnas on Suomessa kuuluisa ja suosittu lastenkirjailija. Hän on tehnyt Kalevalaeepoksesta muunnelman Koirien kalevalan vuonna 1992. Kirja on kirjoitettu ja kuvitettu humoristisella tyylillä ja kirjan hahmojen nimet on otettu suoraan kalevalasta. Harvat lastenkirjailijat ottavat historiallisia kirjoja työn alle, mutta Kunnas on ottanut haasteen vastaan ja näin hän on saanut luotua monipuolisen ja moniarvoisen satukuvakirjan. Mauri Kunnas on tehnyt paljon muitakin kuvakirjoja koiramäen koirien seikkailuista. (Suomalainen satu 2, toim.kolu, 52-53.)

7 3 SATUJEN HISTORIA JA ERI SATUTYYPIT Satuja on erityyppisiä, on kansansatuja, taidesatuja, fantasiasatuja ja faabeleita. Kansansadut ovat nimensä mukaisesti kansan suussa kehittyneitä satuja. Faabelit ja taidesadut ovat opettavaisia satuja. Fantasiasadut ovat yliluonnollisia satuja. Monet eri satutyypit voivat olla sekoittuneena toisiinsa, joten ei voida määritellä tarkasti mihin ryhmään satu kuuluu. Seuraavissa kohdissa kerron eri satutyypeistä enemmän. 3.1.1. Kansansadut Kansansatujen ja ihmesatujen pohjalta kehittyi kaunokirjallinen satu. Kaunokirjalliset ja kansansadut ovat olleet jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Kansansatujen kehitykseen vaikutti se, että niiden kertojat ovat muokanneet aihetta ja juonta kuulijakunnan kiinnostuksen mukaan. Kansansadut ovat siis kehittyneet suullisesti. Kansansaduissa ei ole tekijä tiedossa. Kansansatujen päähenkilöt ovat usein epämääräisiä ja pelkkiä hahmoja, jotka sijoittuvat omaan, erilliseen ja myyttiseen maailmaansa. Saapasjalkakissa satu on kansansatu ja siitä on kirjoitettu monta eri versiota. Tarinassa esiintyy kansansadulle tyypillinen suljettu satumaailma, olipa kerran -aloitus ja tyyppihahmot. Saapasjalkakissa sadun kirjasi ylös ensimmäisenä Charles Perrault. (Suomalainen satu 1, toim Kolu, 2010, 12.) (Suomalainen satu 2, toim. Kolu, 2010, 11-13) 3.1.2. Faabelit Faabelit ovat kertomuksia eläimistä, jotka käyttäytyvät ihmisten tavoin. Faabelit ovat kyynisiä satuja, eikä niille ole tärkeää hyvä loppu. Faabeleiden isäksi on sanottu muinaista orjaa Aisoposta, joka on elänyt noin 600 eaa. Mutta aikojen alussa myös muualla on ollut faabeleita, muun muassa Intiassa. Faabeleita on käytetty 1600-luvulla kouluopetuksessa, koska niihin sisältyy moraalinen opetus. (Hjelt, 2014, 37.)

8 Tunnetuimpiin faabelikirjailijoita oli 1600-luvulla Jean de la Fontaine. Johannes Gezelius vanhempi ja Christfrid Ganander olivat suomalaisia faabelikirjailijoita. Yhdysvaltalainen Alexander Galder on kuvittanut Jean de La Fontainen faabeleita 1900-luvulla. Venäjällä kuuluisa faabeleiden kirjoittaja on ollut taitava Ivan Andrejevits Krylov, jonka kertomukset kuvaavat virkamiehiä, ihmisten paheita ja tapojen raakuutta. Uudempia suomalaisia faabelikirjailijoita ovat muuan muassa Esko-Pekka Tiitinen, Hannele Huovi ja Eeva Tikka. (Hjelt, 2014, 39.) 3.1.4. Taidesadut 1900-luvulla lasten kirjallisuus on alettu mieltää yhä enemmän taiteeksi. Silloin sadusta kiinnostuivat myös aikuiset. Kirjailijat, taiteilijat ja säveltäjät saivat ideoita teoksiinsa satujen maailmasta. Tällöin sadusta tuli korkeakulttuuria. Taidesatu ei ole suullisesti kehittynyt satu, vaan se on kirjailijan luoma ja lopulliseen muotoon hioma satu. Taidesaduissa käydään usein läpi moraalisia tai olemassaoloon liittyviä ongelmia. Taidesaduissa on juonenkäänteitä, henkilöiden ja ympäristön kuvailua, sekä kuvallista ja kaunokirjallista ainesta. Taidesadut ovat opettavaisia, niissä näkyy moraalisia painotuksia ja myös luonto korostuu niissä. Andersenin ja Topeliuksen satuja sekä Lewis Carrolin nonsense-satua Liisan seikkailut ihmemaassa ja A.A.Milnen Nalle Puhia pidetään varhaisena taidesatuna. (Suomalainen satu 1, toim.kolu, 2010, 16.) (Suomalainen satu 2, toim Kolu, 2010, 36.) Anni Swanin sadut ovat 1900-luvun alun taidesatuja, joissa aistihavaintoja ja tunteita kuvaavaan ilmaisuun yhdistyi henkilön kehitystarina. Yhdistäviä tekijöitä Suomaisille taidesaduille ovat luontosymboliikka ja juuret suomalaisiin kansansatuihin. Muun muassa niitä esiintyy Topeliuksen ja Swanin saduissa. Myyttiset hahmot, karhut, sudet, jänikset, peikot, syöjättäret, keijut ja haltijat ilmenevät monesti taidesaduissa. Kasvit ja eläimet olivat jo romantiikan ajan taidesaduissa tärkeitä elementtejä. Näissä saduissa kerrottiin ihmisen ja luonnon välisiä suhteita, esim. Topeliuksen Lumikuningatar ja Swanin Silkinhieno ja peikot saduissa. (Suomalainen satu 1, toim. Kolu, 2010, 17.)

9 3.1.5. Fantasiasadut Fantasiasadut ovat yliluonnollisia satuja, joissa seikkailevat maahiset, keijukaiset ja peikot. Teoksessa Keväällä isä sai siivet Tomi Kontio yhdistää todellisuuden ja yliluonnollisen. Yleensä fantasiasatu erottuu perinteisestä sadusta, mutta joskus ne voivat kietoutua toisiinsa, jolloin niitä on vaikea erottaa. Satuihin saattaa sekoittua elämän viisautta, huumoria, nonsensea, kauhuelementtejä tai skifiä. Tarinoiden rajat voivat olla joskus häilyviä ja niitä ei pysty aina määrittelemään. Monesti perinteisissä saduissa ja fantasiasaduissa ilmenee samankaltaisia elementtejä, magiaa, ihmettä ja muutosta, velhoja, lohikäärmeitä ja jättiläisiä. J.K. Rowlingin Harry Potter teokset ovat hyviä esimerkkejä fantasiasaduista ja siinä hyvä ja paha taistelevat keskenään. Kansanperinne ja myyttipohja ovat pohjana sekä fantasia-, että perinteisellä sadulla. Fantasiasadun tekijä on tunnettu. Fantasiasaduissa esiintyy primääri- ja sekundäärimaailmoja, niin kuin esimerkiksi J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta- teoksissa esiintyy sekundäärimaailma. Fantasiakirjallisuus on jaoteltu lapsille, nuorille ja aikuisille suunnatuksi fantasiaksi. (Suomalainen satu 2, toim. Kolu, 2010, 9, 11, 15-16.) 3.1.6. Ihmesadut Ihmesaduissa on usein ihminen päähenkilönä ja lisäksi ainakin yksi erikoinen elementti, esimerkiksi taikaesine, puhuva eläin, mielikuvituksellinen henkilöhahmo, ihmisen uroteko tai joku muu ihme. Tällainen hahmo voi Suomalaisessa ihmesadussa olla metsänhaltija, karhu, metsän eläin, menninkäinen, peikko, keiju tai kukka. Ihmesadussa on usein teemana sisäisen kasvun ja kehityksen tarina. Prinsessa Ruususen satua on pidetty kasvuna aikuisuuteen. Tuhkimo sadussa ihme motiiveja käytetään juonen kehittelyssä. Tuhkimon lasikenkä saa sadussa monenlaisia merkityksiä ja selityksiä eri kulttuureissa kerrotuissa versioissa. Tuhkimon sisarten ahneus, itsekkyys ja laiskuus peilautuvat Tuhkimon hyveitä auttavaisuutta ja sopeutuvaisuutta vasten. Sankarien ja heidän vastustajiensa luonteenpiirteet ovat avainasemassa ihmesaduissa. (Suomalainen satu 1, toim. Kolu, 2010, 12, 15.)

10 3.1.7. Nonsense Nonsense sai vaikutteita humoristiselta ja leikittelevältä englantilaiselta loru- ja riimiperinteeltä 1800-luvun lopulla. Nonsenselle on tyypillistä sanoilla, hahmoilla ja tapahtumilla hulluttelu ja se on piristävä lisä synkähköön lastenkirjallisuuteen. Edward Lear kirjoitti puhdasta nonsensea ja hän halusi vaikuttaa aikakauden ankaraan kasvatustyyliin. Myös Lewis Carroll kirjoitti hauskoja nonsense loruja. Nonsense tuli 1930- luvulla Suomalaiseen satukirjallisuuteen Pamela L. Traversin Maija Poppanen käännösten myötä. Kirsi Kunnas on kuuluisa nonsense lastenrunojen kirjoittaja ja hänen teoksestaan Tiitiäisen satupuu on otettu jo 40 painosta. Kirsi kunnas on tuonut hassun hauskoja hahmoja nonsense kirjallisuuteen, kuten Haitulan, Herra Pii Poon ja Neiti Hurpulan. (Helt, 2014, 87, 89.)

11 4 SATUTUNTIEN HISTORIAA Ensimmäinen satutunti on pidetty ruotsinkielisenä vuonna 1909 Helsingin kaupunginkirjaston pääkirjastossa. Ja siitä lähtien niitä pidettiin siellä joka toisena lauantaina. 1920- luvulta alkaen on pidetty satutunteja säännöllisesti Helsingin pääkirjastossa ja Kallion kirjastossa sekä suomen että ruotsin kielisinä. Kallion kirjastossa oli kuuntelemassa satutunteja 100-170 kuuntelijaa ja saman verran kuulijoita ei mahtunut tilaisuuksiin. Satutunnit alkoivat pikkuhiljaa levitä myös muihin Helsingin sivukirjastoihin. Vuonna 1916 pidettiin ensimmäinen satuilta Turussa. Juho Piltti piti satutunteja jopa sadoille lapsille Turussa ja Tampereella. Jälkimmäisessä satutunnit alkoivat 1930-luvulla Tampereella. (Mäkelä, 2002, 10-12.) 4.1. Satutuntitoiminta Kun vanhemmat tai kirjaston henkilökunta lukevat lapselle, niin se kehittää lapsen pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä, myötätuntoisuutta ja sanavaraston kehittymistä. Ei voi ikinä korostaa liikaa, että lainaaminen on lähes ilmaista ja paikalla on osaavaa henkilökuntaa. Kirjaston henkilökunta voi olla yhtenä tahona innostamassa lasta lukemaan sadun avulla. Kirjaston resursseista on helppo tinkiä, mutta pitkällä tähtäimellä se ei kannata. (Mäkelä, 2002, 10.) Sadut opettavat lapsia käsittelemään erilaisia tunteita, myös negatiivisia, vihaa ja surua. Sadun avulla lapsi voi oppia hallitsemaan pelkojaan. Sadut voivat lohduttaa lasta ja ne opettavat oikeudenmukaisuuteen. Sadun avulla lapsi pääsee toiseen maailmaan, josta voi palata monta kokemusta rikkaampana. Lapsi pystyy suodattamaan sadun toden ja epätoden toisistaan. Alunperin kirjastossa on voinut olla satutunteja pitämässä esimerkiksi satutäti, satusetä, lastentarhanopettajat, opiskelijat, näyttelijät ja muut henkilöt jotka ovat halunneet lukea lapsille. Varhaisilla satutunneilla lapset ovat istuneet hiljaa ja kuunnelleet, jolloin vuorovaikutus on ollut yksipuolista. Lapsia on ollut satutunneilla kuuntelemassa paljon, koska tuolloin ei ole ollut muuta viriketoimintaa tarjolla lapsille. Kirjastot ja

12 pyhäkoulut olivat aikaisemmin ainoita lasten virkistys- ja opetuspaikkoja (Mäkelä, 2002, 8-9, 12.) Satutuntitoiminta on kehittynyt ja monipuolistunut vuosien varrella. Satutuntien tiimoilta voi olla oheistapahtumia, nukketeatteria ja esim. eläin- ja satuaiheisia hahmoja. Vaikka lapsilla on nykypäivänä erilaisia virikkeitä, on satutunti silti pitänyt pintansa ja pysytellyt suosiossa.

13 5 OMIA KOKEMUKSIA SATUTUNTIEN PIDOSTA Kun itse aloittaa pitämään satutunteja, niin alkaa oppia ja huomaa pikkuhiljaa millaisia satuja lapset haluavat kuunnella ja katsella. Kun olin Kalajoella työharjoittelussa 2014 kesällä niin pidin yhteensä neljä satutuntia. Jo siinä ajassa minulle alkoi kehittyä oma tyyli. Pidin satutunteja kesän harrastuksista, ystävyydestä, villieläimistä ja dinosauruksista. Ensimmäisen kerran, kun pidin Kalajoella satutunnin luin lapsille kirjoja kesäisistä harrastuksista ja keskustelimme niistä. Etsin satuhetkeä varten kirjoja muun muassa Mikko Murikan uintiretki ja kaksi muuta kirjaa kesän harrastuksiin liittyen. Varasin myös lisää kirjoja, jos jää aikaa lukea kirjoja enemmän. Ennen satutunteja valmistelin lapsille huoneen, siivooja auttoi minua. Laitoimme pöydät huoneen reunoille ja levitimme ison satumaton ja isoja pehmeitä istumatyynyjä lapsia varten, pieniä istuintyynyjä oli myös varalta. Lapsia oli 12 ensimmäisellä satutunnilla ja 5 aikuista. Lapsia oli 0-vuotiaasta 8- vuotiseen ja satutunnin pituus oli puoli tuntia. Ikähaarukka oli aika haastava, koska se oli niin laaja. Osa lukemistani kirjoista oli lapsellisempia ja osa hauskempia. Toisen satutunnin pidin ystävyys aiheesta. Alussa vähän pohjustin aihetta ja puhuimme lasten kanssa aiheesta, onhan jokaisella joku hyvä ystävä. Sitten luin kolme kirjaa ystävyys aiheesta, näytin kuvia välillä. Paikalla oli viisi lasta, noin 3-vuotiaita ja kolme aikuista. Viimeinen satu oli Kissa, hiiri ja höyryveturi, joka oli kuvitukseltaan hauska ja värikäs. Kolmannen satutunnin pidin villieläimistä. Satutunnin alussa näytin tietokirjoista kuvia villieläimistä ja kerroin niistä. Kyselin lapsilta villieläinten nimiä ja he tiesivät aika hyvin niiden nimet. Luin yhteensä kolme kuvakirjaa villieläimistä ja näytin kuvia, joita lapset kommentoivat. Lapsia oli kolmannella kerralla seitsemän. Neljännen satutunnin pidin dinosauruksista. Lasten ikä oli nollavuotiaasta 11-vuotiseen. Satutuntien alussa näytin kuvia muinaisista dinosauruksista ja kerroin niistä, niiden ruokailusta ja ominaisuuksista. Näytin värikkäiden kirjojen kuvia dinosauruksista ja kyselin

14 niiden tieteellisiä nimiä. Lapset tiesivät melko hyvin niiden nimet. Sen jälkeen luin kolme dinosaurus kuvakirjaa ja näytin niistä kuvia lapsille. Lapset kommentoivat mielellään kuvakirjojen kivoja kuvituksia. 5.1. Omaa pohdintaa Olen pohtinut itse mielessäni satutuntien tarkoitusta. Nykyään on muodissa pitää erilaisia satutunteja, joissa yhdistyvät elämyksellisyys ja uudet hienot kokemukset. Onhan se hyvä, että lapsi saa ikimuistoisen kokemuksen ja se on tietysti tärkeää. Toinen puoli on myös se, että kirjastolla ei välttämättä ole henkilökuntaa ja aikaa järjestää hienoja elämyksellisiä tuokioita, vaan pitää pysytellä hieman yksinkertaisemmassa. Jo lapsille lukeminen ja tarinoiden kertominen on hyvä keino rikastuttaa lapsen sanavarastoa, kun monissa perheissä ei ole aikaa lukea lapsille. Lapset pitävät perusjutuista ja tutusta ja turvallisesta ja kirjojen lukeminen voi antaa lapselle mukavan hetken turvallisten ihmisten parissa. Kun on luovuutta ja aikaa, niin voi järjestää esimerkiksi huikeita nukketeatteri esityksiä, leikki/peli tuokion, musiikkihetken tai vaikkapa sadutusta. Palaan nyt siihen kysymykseen Mikä on satutuntien tarkoitus? Se on siis antaa lapselle mukava lukuhetki, se voi antaa elämyksen lapselle, joskus se voi antaa uuden mukavan kokemuksen lapselle. 5.2. Satutuntien pitäminen Jokaisella on oma persoonallinen tapa pitää satutunteja. Satutunnin pitäjän ei tarvitse olla tiukkana auktoriteettina, vaan olla lasten kanssa samalla tasolla. Vuorovaikutustilanne syntyy satutuokiossa lukijan tai kertojan ja kuulijoiden välillä. Lukijan pitää olla läsnä satutunneilla, koska lapsi voi kysyä joskus hankaliakin kysymyksiä. Jokainen kertoja tekee

15 omalla tyylillään, joko harjoittelee satujen kertomista ulkoa tai lukee suoraan kirjasta. On kuitenkin hyvä tutustua kirjaan etukäteen, joten tietää mistä aiheesta satu kertoo. Välillä on hyvä näyttää kirjasta kuvia, koska ne elävöittävät satua ja lapset pitävät kuvien kommentoinnista. Satuja ei kannata lukea yhteen perään, vaan kannattaa pitää välillä taukoja, että lapset ymmärtävät mistä puhutaan ja mitä kirjassa tapahtuu. Kun satutunnin pitäjä eläytyy kirjan tarinaan, niin kuuntelijatkin saavat siitä uuden elämyksen. (Mäkelä, 2002, 20-21.) Pienet ryhmäkoot ovat eduksi kuulijoille ja satutunnin pitäjälle. Korkeintaan parinkymmenen lapsen ryhmä voisi olla sopiva. Isossa ryhmässä ryhmän hallinta voi olla vaikeaa ja vielä enemmän, jos joukossa on paljon vilkkaita lapsia. Jos ryhmässä on monta vilkasta lasta, niin kannattaa ottaa vaikka pieni liikuntatuokio lopuksi tai ottaa vilkas lapsi viereen istumaan. Riippuen lasten tavasta oppia, jotkut lapset haluavat katsoa kuvia, jotkut pitävät satujen kuuntelemisesta ja toiset haluavat liikkua. Joten olisi hyvä ottaa huomioon kaikki nämä erilaiset lapset. (Mäkelä, 2002, 22.) Kun valitsee kirjaa lapsille, niin se pitäisi olla itsellekin mieluinen. Silloin lapsillekin välittyy oikeanlainen tunnelma. Sadun lukemista kannattaa harjoitella etukäteen, jolloin voi miettiä tauot ja ajankäytön. Joskus voi myös kertoa sadun tarinan omin sanoin. Kuitenkin silloin on otettava huomioon, että kertoo kirjan sadun hitaammin, joten kuulijoilla on aikaa ymmärtää teksti. Kansansadut ovat mielenkiintoisia omin sanoin kerrottuina. Satutunnit kannattaa suunnitella teemojen ympärille. Näin ollen satutuntien pitäminen on helpompaa, kun sama teema säilytetään koko tuokion ajan. (Mäkelä, 2002, 23-24, 26-28.)

16 6 SATUTUNTIEN SISÄLTÖ Satutuntien sisältö voi vaihdella, voit pitää kirjan lukutuokion, liikuntahetken, ottaa loruja mukaan tuokioon tai pitää askarteluhetken. Voit myös käyttää apuna sadutusta ja pelejä ja leikkejä. Satutunneilla voi myös käyttää apuna mediakasvatusta. 6.1. Kirjojen lukeminen ja tarinankerronta Toisaalta yhä useammin kuulee innostuneen oivalluksen: juuri lapsethan tarvitsevat satuja aina ja kaikkina aikoina. Pikkuväki-lehdessä kannustetaan lukemaan ja lukemista lapsille pidetään tärkeänä. Voit pitää perinteisen satutuokion lukemalla kirjasta valitsemasi teeman ympäriltä olevia kirjoja. Satutunneilla voit lukea kirjaa ja näyttää kirjan kuvia lapsille. (Pikkuväki, 5/2004, 6). Se, jolle lukeminen on tärkeää, voi käyttää siihen apuna satuja. Satuja lukiessa ei tarvitse käyttää turhaa draamaa, mutta innostus on tärkeää. Joskus myös ukit ja mummot ja tädit ja sedät saattavat tulla mielellään lukemaan satuja, jos kirjaston henkilökunnalla ei ole aikaa. Tarinan kerronta on myös yksi tapa käsitellä satua, voit omalla äänenpainolla, sävyllä, puhemelodialla ja värillä elävöittää kertomista. Tarinan kertomisen tavoitteena on muodostaa yhteys kertojan, tarinan ja kuulijoiden välillä. Omalla persoonallasi voit myös tuoda eloa tarinan kerrontaan. (Mäkelä, 2002, 18-19, 31-32.) 6.2. Musiikki Lauluja voi pelkästään kuunnella satutunneilla. Musiikki voi olla hiljaisena päällä taustalla, kun kertoo jotain satua. Laululeikit ovat hyvä keino elävöittää satutunteja, jolloin lapset voivat purkaa ylimääräistä energiaa. Lasten kanssa voi myös laulaa, jos lauluääntä riittää.

17 Myöskin jos satutuntien pitäjällä ovat soittotaidot hallussa, hän voi ottaa avuksi musiikin. (Mäkelä, 2002, 52) 6.3. Lorut ja runot Satutuntien hyvänä lisukkeena voi käyttää loruja ja runoja. Esimerkiksi lorupussi on kiva lisä. Periaate on se, että lorupussista jokainen lapsi saa valita seuraavan lorun omalla vuorollaan. Siitä variaatio on satukoppa, eli samalla periaatteella lapset vuorotellen valitsevat kopasta seuraavan luettavan sadun. Lorupussin apuna voi käyttää esimerkiksi Kirsi Kunnaksen nonsense runoja Hanhiemon iloinen lipas. (Mäkelä, 2002, 40.) 6.4. Askartelu Satutunneilla voi myös pitää askarteluhetkiä. Satutunnin teemaan voi liittää askartelun. Esimerkiksi, jos satu olisi vaikka Prinsessa Ruususesta, niin lapset saisivat piirtää sadusta. Myös vuodenaikoihin liittyviä askartelutehtäviä kannattaa kokeillla. Kaikenlaiset askartelut kehittävät lapsen kädentaitoja. Askartelulehdissä on paljon erilaisia vinkkejä, joista voi löytää ideoita. 6.5. Sadutus, leikit ja pelit Sadutuksen periaate on se, että aikuinen kirjoittaa ylös lasten keksimän sadun. Jokainen lapsi saa vuorollaan jatkaa satua ja aikuinen kirjaa ylös sanasta sanaan lapsen kertoman. Kirjaamisen jälkeen satu luetaan ääneen lapsille. Jos haluaa seuraavalla satutunnilla hyödyntää lasten keksimää satua, he voisivat halutessaan näytellä sadun. Satutunnin pitäjä toimisi kertojana ja lapset näyttelisivät sadun. Ja jos jotain roolivaatettakin löytyisi, niin se olisi hauskaa. Satutunti iässä lapset lähtevät innoissaan näytelmään mukaan. Satutunneille voit myös ottaa joinakin kertoina erilaisia pelejä ja leikkejä, leikit voisivat olla

18 esimerkiksi, erilaisia liikunta leikkejä, hoksaamisleikkejä tai vuorovaikutusleikkejä. (Mäkelä, 2002, 36,37.) 6.6. Nukketeatteri Nukketeatterissa hyvässä esityksessä tapahtuu ja siinä on toimintaa. Draamaa kannattaa käyttää esityksissä. Arjen esineet voi muuntaa mielenkiintoisiksi hahmoiksi, esimerkiksi vaikka harjanvarren tai sateenvarjon. Nukketeatterissa kannattaa olla jokin juoni, joka huipentuu loppua kohden tiettyyn loppuratkaisuun. Esityksissä kannattaa ottaa huomioon myös lasten ikätaso, mikä sopii 7-vuotiaalle, ei välttämättä sovi 3-vuotiaalle. Saduissa useimmiten hyvä voittaa pahan ja sama periaate pätee myös nukketeatterissa. (Mäkelä, 2002, 42-44.)

19 7 LAPINLAHDEN KUNNAN JA KIRJASTON ESITTELY Lapinlahti sijaitsee Pohjois-Savossa Itä-Suomen läänissä ja sen asukaslukumäärä vuodelta 2013 on 10 176. Väestöstä 0-14 vuotiaiden osuus vuonna 2013 oli 16,3 prosenttia, 15-64 vuotiaiden osuus oli 60,8 prosenttia ja 65 täyttäneiden osuus oli 22,9 prosenttia. Perheiden lukumäärä vuonna 2013 oli 2756. Lähde tilastokeskuksen www sivut: (http://www.stat.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/402.html) Lapinlahden kirjasto sijaitsee Lapinlahden kunnassa, aivan kirkon vieressä. Lapinlahden Kirjaston johtajana toimii Auli Pirinen ja siellä on kaksi kirjastovirkailijaa ja kaksi kirjastonhoitajaa. Varpaisjärven lähikirjastossa on töissä yksi kirjastovirkailija ja kirjastoautossa on yksi kirjastoautovirkailija. Lapinlahden pääkirjasto on auki maanantaista tiistaihin klo 10-19, keskiviikosta perjantaihin klo 10-16 ja lauantaina klo 10-15. Varpaisjärven lähikirjasto on auki maanantaista tiistaihin klo 11-18 ja keskiviikosta perjantaihin klo 11-16. Lapinlahden kunnalla on kirjastoauto Kirja-LaVa, joka palvelee kouluja, päiväkoteja ja lähiöiden sekä haja-asutusalueiden asukkaita. Lapinlahden pääkirjastolla on mahdollisuus muuttaa VHS-kasetit DVD -levyiksi kirjaston digitointitilassa. Kaukolainaksi voidaan tilata aineistoa, jos sitä ei löydy Lapinlahden kirjastosta tai Rutakkokirjastoverkon kirjastoista. Lapinlahden kirjastossa vuonna 2013 lainaajia oli 3843, asiakkaita kävi kirjastossa 88 413 ja verkkokäyntejä oli 262 366. Aikuisten kauno- ja tietokirjoja vuonna 2013 lainattiin 71 989 kpl, lasten kirjoja lainattiin 50 820 kpl, aikuisten ja lasten kaunokirjoja lainattiin 86 679 kpl ja aikuisten ja lasten tietokirjoja lainattiin 36 130 kpl. Kirja-aineistoa oli vuonna 2013 95 823 kpl, kirjoja oli yhteensä 94 065 kpl ja nuotteja ja partituureja oli 1758 kpl. Musiikkiäänitteitä vuonna 2013 oli 3450 kpl, muita äänitteitä oli 1422 kpl, videoita oli 276 kpl, cd-rom-levyjä oli 118 kpl, Dvd- ja Blu-ray- levyjen oli 1639 kpl ja muuta aineistoa oli 303 kpl. Lähde Lapinlahden kunnan www-sivut: (http://www.lapinlahti.fi/fi/tietoakunnasta/organisaatio/osastot/sivistysosasto/kulttuuripalvelut/kirjasto/) (http://tilastot.kirjastot.fi/fi-fi/perustilastot.aspx?areakey=y2013t2n402)

20 8 KIRJASTON TYÖNTEKIJÄN HAASTATTELU Haastattelin pienimuotoisesti Lapinlahden kirjaston työntekijää Tuulikki Hakkaraista satutunteihin liittyen. Ensimmäiseksi kysyin Onko Lapinlahden tai Varpaisjärven kirjastoissa ollut ikinä aikaisemmin satutunteja? Tuulikki Hakkarainen vastasi, että Lapinlahden kirjastolla on ollut satutunteja ja ne lopetettiin, koska asiakkaita ei ollut. Varpaisjärvellä on vieläkin pidetty satutunteja ennakkotilauksesta esim. päiväkotiryhmille. Samoin kirjastoautossa satutunteja on ollut ennakkotilauksesta. Toiseksi kysyin Jos on ollut satutunteja milloin ja kuka on ollut niiden pitäjänä? Tuulikki vastasi, että Lapinlahden kirjastolla on ollut vielä muutama vuosi sitten satutunteja. Varpaisjärven satutuntien pitäjänä on ollut vakituinen henkilökunta, samoin kirjastoautossa. Kolmanneksi kysyin Olisiko jatkossa Lapinlahden kirjastolla henkilökuntaa järjestämään satutunteja? Tuulikki Hakkarainen vastasi, että jatkossa satutunnit pyrittäisiin järjestämään vapaaehtoisvoimin. Tuulikki arvelee, että asiakkaita varmaan olisikin jos satutunneista tiedotettaisiin hyvin ja että ne olisivat sopivana ajankohtana (ei samaan aikaan seurakunnan kerhojen tms. kerhon kanssa). Neljänneksi ja viimeiseksi kysyin Mitä mieltä itse olet, olisiko satutunneille kysyntää jatkossa?. Tuulikki Hakkarainen toivoo, että kysyntää satutunneille olisi ja että he voisivat aloittaa niiden pitämisen, koska se on kirjaston ydinpalvelua.

21 9 SATUTUNTIEN KARTOITUS KYSELYN ALOITUS Aloitin jakamaan Google driven kautta satutuntien kartoitus kyselykaavaketta 1.12.2014 Lapinlahden ja Lapinlahden lähiympäristöjen päiväkoti- ja päivähoitopaikkoihin. Laitoin kyselykaavakkeen Jussinpihan päiväkotiin, Rovastilan päiväkotiin ja esiopetukseen, Alapitkän päiväkotiin ja esiopetukseen, Nerkoon päiväkotiin ja esiopetukseen, Varpaisjärven päiväkotiin ja esiopetukseen, sekä päivähoidonohjaajalle Riitta Niemiselle. Hän lupasi esittää asian satutuntien kartoitus kyselystä kaikille Lapinlahden perhepäivähoitajille sekä yksityisille päiväkodeille. Vastauksen sähköposteihin sain melkein kaikista paikoista, kahta paikkaa lukuunottamatta. Todennäköisesti kiireen vuoksi he eivät olleet ehtineet vastaamaan. Lähetin seuraavan sähköpostin niihin paikkoihin: Hei, Opiskelen Haapaveden Opistossa tieto- ja kirjastopalvelujen koulutusohjelmassa. Olen aloittamassa opinnäytetyötä "Satutuntien kartoitustarve Lapinlahden kirjastossa". Lähetän satutunneista kyselyn kaikkiin Lapinlahden päiväkoteihin ja päivähoito paikkoihin. Laitan kyselykaavakkeen erikseen Google Drivella. Tulostakaa kaavakkeet, jotka voitte toimittaa täytettyinä Lapinlahden kirjastolle. Kysely on pääosin tarkoitettu työntekijöille, mutta halutessanne voitte jakaa kyselykaavakkeita myös vanhemmille. Kiitoksia vastauksistanne ja hyvää Joulun odotusta! t: Anita Arppe

22 Lapinlahden kirjastolaiset alkoivat jakamaan minun lähettämääni satutunti kyselykaavaketta Lapinlahden kirjastolla 9.12.2014. Kyselykaavakkeen vieressä kirjastolla on suunnittelemani juliste, jossa lukee Satutunteja Lapinlahden kirjastossa? Vastaa ja vaikuta. Kirjaston työntekijä Tuulikki Hakkarainen auttoi minua julisteen tekstin suunnittelussa, mutta julisteen näkymän suunnittelin itse powerpointilla.

23 10 YHTEENVETO SATUTUNTIEN KARTOITUS KYSELYISTÄ Sain satutuntien kartoitus kyselykaavakkeet itselleni 16.1.2015. Kaavakkeita oli esillä Lapinlahden ja Varpaisjärven kirjastolla vähän yli kuukauden. Täytettyjä kyselykaavakkeita sain Lapinlahden kirjastolta 32 kappaletta ja Varpaisjärven kirjastolta 5 kappaletta. Käsittelen Lapinlahden ja Varpaisjärven kirjastolta tulleet vastaukset erikseen. Käsittelen ensin Lapinlahden kirjastolta tulleita vastauksia: Kysymykseen 1. Käyttäisitkö satuhetkeä, jos se olisi sopivana ajankohtana? Kyllä vastauksia tuli 23 kappaletta ja Ei vastauksia tuli 9 kappaletta (taulukko 1). Suurin osa vastaajista haluaisi, että satutunteja järjestettäisiin jatkossa. taulukko 1. Satutunneille osallistuminen: Kyllä Ei 23 kappaletta 9 kappaletta Kysymykseen 2. Mikä olisi sopiva viikonpäivä satutunnille? tuli maanantaille 6 kappaletta, tiistaille 4 kappaletta, keskiviikolle 2 kappaletta, torstaille 1 kappale ja perjantaille 3 kappaletta kannatusta. Viidessä eri kyselykaavakkeessa oli sekoituksia eri päivistä ja yhdessä kaavakkeessa ei oltu merkitty tähän kohtaan mitään (taulukko2.). Eniten oli siis toivottu maanantaita satutuntipäiväksi. taulukko 2. Satutunnin tiistai keskiviikko torstai perjantai viikonpäivä: maanantai 6 kappaletta 4 kappaletta 2 kappaletta 1 kappale 3 kappaletta

24 Kysymykseen 3. Mikä olisi sopiva kellonaika satutunneille? tuli 5 kappaletta klo 9.00, 8 kappaletta klo 9.30, 3 kappaletta klo 10.00, 2 kappaletta ilta-aika ja 5 kappaletta vastauksia, jossa oli monta eri aikaa merkittynä (taulukko3.). Eniten oli satutuntien ajaksi toivottu klo 9.30:aa, koska se oli saanut 8 ääntä. taulukko 3. Satutunnin Klo:9.30 Klo:10.00 ilta-aika monta eri aikaa kellonaika Klo:9.00 5 kappaletta 8 kappaletta 3 kappaletta 2 kappaletta 5 kappaletta Kysymykseen 4. Mikä olisi sopiva satuhetken pituus? tuli vastauksia 16 kappaletta, jotka kannattivat 30 minuuttia ja 1 kappale kannatti 1 tuntia. Kuudessa kyselykaavakkeessa oli yhdistelmiä eri ajoista (taulukko4.). Vastausten perusteella eniten oli toivottu satutunnin pituudeksi 30 minuuttia. taulukko 4. Satutunnin pituus: 30 1 tunti Yhdistelmä eri aikoja minuuttia 16 kappaletta 1 kappale 6 kappaletta Kysymykseen 5. Kuinka usein satutunti olisi järjestettävä? tuli vastauksia 6 kappaletta kerran viikossa, 8 kappaletta kerran kahdessa viikossa, 7 kappaletta kerran kuussa, 1 kappale kerran viikossa/kerran kahdessa viikossa ja 1 kappale 4 kertaa vuodessa (taulukko 5.). Vastausten perusteella satutunteja oli siis toivottu kerran kahdessa viikossa.

25 taulukko 5. Satutunteja kerran viikossa kerran kahdessa kerran kuussa kerran vk:ssa/kerran 4 kertaa vuodessa viikossa kahdessa vk:ssa 6 kappaletta 8 kappaletta 7 kappaletta 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 6. Missä satutunti pitäisi järjestää? tuli vastauksia 21 kappaletta Lapinlahden pääkirjastossa, 1 kappale Varpaisjärven kirjastossa ja 1 kappale ei vastausta tähän kohtaan (taulukko 6.). Satutunti pitäisi siis järjestää Lapinlahden pääkirjastossa. taulukko 6. Satutunnin paikkana Varpaisjärven kirjasto ei vastausta Lapinlahden pääkirjasto 21 kappaletta 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 7. Minkä ikäisille lapsille satuhetki pitäisi järjestää? tuli vastauksia seuraavasti 2 kappaletta 0-2 v. ja 3-4 v., 3 kappaletta 3-4 v., 3 kappaletta 3-4v ja 5-6v., 2 kappaletta 5-6 v., 7 kappaletta 0-6, 2 kappaletta 1-6 v, 2 kappaletta 2-5 v., 1 kappale 10 kk-6v., ja 1 kappale ei mielipidettä (taulukko7.). Satutunneille olisi eniten tulossa 0-6 vuotiaita. taulukko 7. 0-2 v. ja 3-4 v. 3-4 v. 3-4 v. ja 5-6 v. 5-6 v. 0-6 v. 1-6 v. 2-5 v. 10kk-6 v. ei vastausta 2 kpl 3 kpl 3 kpl 2 kpl 7 kpl 2 kpl 2 kpl 1 kpl 1 kpl

26 Kysymykseen 8. Jos kirjasto aloittaisi satutuntien pitämisen, kuinka monta ja minkä ikäistä lasta ryhmästäsi/perheestäsi siihen osallistuisi? tuli vastauksia 6 kappaletta 1 lapsi, 2 kappaletta 2 lasta, 1 kappale 3 lasta, 1 kappale 3-4 lasta, 1 kappale 3-5 lasta, 1 kappale 4 lasta, 1 kappale 4-5 lasta, 3 kappale 5 lasta, 2 kappale 6 lasta, 1 kappale 5-7 lasta ja 1 kappale esikoululaisia yhdellä kertaa noin 20 lasta, 1 kappale 21 lasta, 1 kappale ei osannut sanoa tarkkaa määrää ja 1 kappale ei mielipidettä (taulukot 8.). Tässä kohdassa oli aika paljon hajontaa. Eniten oli perheitä (6), joista yksi lapsi olisi tulossa satutunneille. Isoja 20-21 lapsen päiväkotiryhmiä oli kaksi. Lasten ikähaitari on 0-6 vuotiaita. taulukot 8. Lasten lukumäärä: 1 lapsi 6 kappaletta 2 lasta 3 lasta 3-4 lasta 3-5 lasta 4 lasta 4-5 lasta 2 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 1 kappale kappaletta kappaletta 5 lasta 6 lasta 5-7 lasta n.20 lasta 21 lasta ei tarkkaa lukumäärää ei vastausta 3 kappaletta 2 kappaletta 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 9. Olisiko toiveita satutuntien sisällöstä? tuli paljon vastauksia. Toiveena oli satuja, loruja ja lyhyitä mielenkiintoisia ja opettavia tarinoita. Satutuntien aiheeksi oli toivottu seuraavia: vuodenajat, käytöstavat, pelot, kiusaaminen, ystävyys, toisen huomiointi, eläimet, liikenne, autot, prinsessat ja nukketeatteri. Lisätoiveena oli ei pelottavia, eikä liian jännittäviä satuja. Jossakin kyselykaavakkeessa oli toivottu kuitenkin innostavia satuja ja rekvisiittaa. Lisäksi toiveena oli pientä toimintaa sadunluvun ohella, johon lapsilla olisi mahdollisuus osallistua. Satutuntien sisältö toiveita oli monipuolisesti.

27 Toisena käsittelin Varpaisjärven kirjaston vastaukset: Kysymykseen 1. Käyttäisitkö satuhetkeä, jos se olisi sopivana ajankohtana? tuli 5 Kyllä vastausta (taulukko 9). Satutunteja olivat siis toivoneet kaikki vastaajat. taulukko 9. Satutunneille osallistuminen: Kyllä Ei 5 kappaletta 0 Kysymykseen 2. Mikä olisi sopiva viikonpäivä satutunnille? tuli 1 kappale ma tai ti, 1 kappale ti, 1 kappale to, 1 kappale pe, 1 kappale ma tai pe (taulukko 10). Vastauksissa oli hajontaa, mutta maanantai ja tiistai tuli kaksi kertaa esille. taulukko 10. Satutunnin viikonpäivä: tiistai torstai perjantai maanantai tai perjantai maanantai tai tiistai 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 3. Mikä olisi sopiva kellonaika satutunneille? tuli 1 kappale klo 9.30, 1 kappale klo 9.30 ja 10.00, 1 kappale klo 10.00, 1 kappale klo 15.00 ja 1 kappale joku muu aika? (taulukko 11.). Tässäkin kohdassa oli paljon hajontaa, mutta vastaus klo 10.00 tuli kaksi kertaa.

28 taulukko 11. Satutunnin klo:9.30 ja klo:10.00 15.00 joku muu aika? kellonaika klo:9.30 10.00 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 4. Mikä olisi sopiva satuhetken pituus? tuli vastauksia 3 kappaletta 45 minuuttia, 1 kappale 30 minuuttia ja 1 kappale 15 minuuttia (taulukko 12.). Eniten Varpaisjärvellä asuvat olivat toivoneet satutunnin pituudeksi 45 minuuttia. taulukko 12. Satutunnin pituus: 45 30 minuuttia 15 minuuttia minuuttia 3 kappaletta 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 5. Kuinka usein satutunti olisi järjestettävä? tuli vastauksia 2 kappaletta kerran kahdessa viikossa, 2 kappaletta kerran kuussa ja 1 kappale kerran viikossa (taulukko 13.). Toivomuksena oli että satutunteja järjestettäisiin vähintään kerran kahdessa viikossa. taulukko 13. Satutunteja kerran kerran kuussa kerran viikossa kahdessa viikossa 2 kappaletta 2 kappaletta 1 kappale

29 Kysymykseen 6. Missä satutunti pitäisi järjestää? tuli 5 kappaletta vastauksia Varpaisjärven lähikirjastossa (taulukko 14.). Kaikki viisi vastaajaa halusivat, että satutunnit järjestettäisiin Varpaisjärven lähikirjastossa. taulukko 14. Satutunnin paikkana Varpaisjärven kirjasto Lapinlahden kirjasto 5 kappaletta 0 kappaletta Kysymykseen 7 Minkä ikäisille lapsille satuhetki pitäisi järjestää? tuli vastauksia 2 kappaletta 3-4 v. ja 5-6 v., 1 kappale 3-4 v., 1 kappale 3-4 v ja 8v. ja 1 kappale yhteinen kaikille alle kouluikäisille (taulukko 15.). Tässä vastuksessa oli hajontaa, mutta kaikki satutunneille tulevat lapset yhtä lukuun ottamatta olisivat alle kouluikäisiä. taulukko 15. 3-4 v. ja 5-6 v. 3-4 v. 3-4 v. ja 8 v. yhteinen kaikille alle kouluikäisille 2 kappaletta 1 kappale 1 kappale 1 kappale Kysymykseen 8. Jos kirjasto aloittaisi satutuntien pitämisen, kuinka monta ja minkä ikäistä lasta ryhmästäsi/perheestäsi siihen osallistuisi? tuli vastauksia 2 kappaletta 1 lapsi, 2 kappaletta 2 lasta ja 1 kappale 5-6 lasta (taulukko 16.). Ikähaitari on 0-8 vuotiaita. taulukko 16. Lasten lukumäärä: 1 lapsi 2 lasta 5-6 lasta 2 kappaletta 2 kappaletta 1 kappale

30 Kaavakkeessa kohta 9 kysyttiin Olisiko toiveita satutuntien sisällöstä?. Vastauksissa toivottiin tyttöjen prinsessa satuja ja poikien seikkailusatuja. Sadut voisivat olla sellaisia, joihin sisältyy jokin opettavainen tarina ja jotka päättyvät onnellisesti.

31 POHDINTA Kyselylomakkeiden vastausten perusteella satutunneille on kysyntää Lapinlahden kirjastossa, koska kyllä vastauksia oli 23 kysymykseen käyttäisitkö satuhetkeä? Ensin käyn läpi Lapinlahden kirjaston satutunti kartoituksen loppupäätelmiä ja sen jälkeen Varpaisjärven kirjastoa. Lapinlahden kirjastossa oli toivottu enimmäkseen maanantaita satutunti päiväksi ja satuhetki ajaksi klo 9.30. Vastauksien perusteella satutunnin pituudeksi oli toivottu Lapinlahdella 30 minuuttia. Vastauksissa oli suurimmaksi osaksi toivottu satuhetkeä kerran kahdessa viikossa ja paikaksi oli toivottu Lapinlahden pääkirjastoa. Satutunti pitäisi järjestää 0-6 vuotiaille eli alle kouluikäisille. Ryhmäkokoja on vaikea arvioida, koska tarkkaa kävijämäärää ei voi tässä vaiheessa tietää. Satutuntien sisältö toiveet olivat monipuolisia, joita voisi mahdollisesti jatkossa hyödyntää, esimerkiksi, vuodenajat, käytöstavat, pelot, kiusaaminen, toisen huomiointi, ystävyys, eläimet, liikenne, autot, prinsessat ja nukketeatteri. Toiveena oli satuja, loruja, lyhyitä mielenkiintoisia ja opettavia tarinoita, ei kuitenkaan liian pelottavia tai liian jännittäviä. Satutuntien sisällöksi toivottiin innostavia satuja, rekvisiittaa, pientä toimintaa sadun luvun lisäksi ja mahdollisuus lapsilla osallistua. Loppupäätelmäksi tuli, että satutunneille olisi kysyntää Lapinlahden kirjastolla ja kävijöitä sinne riittäisi. Varpaisjärven kirjaston kyselyistä mainitakseni Kyllä vastauksia satutuntien puolesta tuli viisi, mutta sen perusteella on vaikea arvioida olisiko kysyntää tarpeeksi satutunneille. Jos satutuokioita päätetään järjestää myös Varpaisjärvellä, niin kysymyskaavakkeiden perusteella tiistaipäivä olisi sopivin satutunnille. Mieluisin ajankohta satutunneille olisi klo 9.30 tai klo 10.00 ja sen pituudeksi toivottiin 45 minuuttia. Satuhetkiä toivottiin vähintään kaksi kertaa kuukaudessa ja paikaksi haluttiin Varpaisjärven kirjasto. Ikähaitari lapsilla on 0-8 vuotta. Varpaisjärven kirjastossa aiheeksi toivottiin prinsessa satuja ja poikien seikkailusatuja. Toiveena oli myös että satuhetkien sadut olisivat sellaisia, joihin liittyy jokin opettavainen tarina ja jotka päättyvät onnellisesti. Näin ollen otanta on hieman suppea, että pystyisin tekemään päätelmiä satutuntien tarpeellisuudesta Varpaisjärven kirjastossa.

32 LÄHTEET Diecmann M-L. 2010. Suomalainen satu 2. Helsinki: Btj Finland Oy. Hjält M. 2014. Lapsuuden sadut ja seikkailut. Helsinki: Into kustannus Oy. Karjalainen M. 2010. Suomalainen satu 2. Helsinki: Btj Finland Oy. Kivilaakso S. 2010. Suomalainen satu 1. Helsinki: Btj Finland Oy. Kivilaakso S. 2010. Suomalainen satu 2. Helsinki: Btj Finland Oy. Kolu K. 2010. Suomalainen satu 1. Helsinki: Btj Finland Oy. Korhonen M. 2010. Suomalainen satu 1. Helsinki: Btj Finland Oy. Luumi P. 2004. Ihmiseksi kasvaminen, sadut ja kerronta kasvatuksessa. Pikkuväki 5, 6. Mäkelä M-L. 2002. Satuseikkailu kirjastossa. Helsinki: Btj kirjastopalvelu Oy. Omaheimo J. 2010. Suomalainen satu 2. Helsinki: Btj Finland Oy. Raitasalo E. 2010. Suomalainen satu 2. Helsinki: Btj Finland Oy. Rajalin M. 2010. Suomalainen satu 1. Helsinki: Btj Finland Oy. Seutu L. 2010. Suomalainen satu 1. Helsinki: Btj Finland Oy.