KIRJALLINEN KYSYMYS 808/2010 vp Työuupumuksen saattaminen palkallisen sairausloman piiriin Eduskunnan puhemiehelle Viime aikoina on keskusteltu varsin paljon työuupuneiden oikeudesta palkalliseen sairauslomaan. Käytännöt vaihtelevat mm. kunnittain. Työuupumus ja siihen toisinaan liittyvät oireet, kuten masennus, ovat hyvin yleisiä, ja hyvin monet painivatkin työelämässä liiallisen työtaakan alla. Duodecimin mukaan Suomessa ainakin kaksi prosenttia työikäisistä kärsii vakavasta työuupumuksesta ja lievästä työuupumuksesta jopa neljäsosa. Lisäksi työelämän vaatimusten jatkuvasta tiukentumisesta aiheutuvat uniongelmat ovat lisääntyneet koko 2000-luvun. Unettomuudesta kärsiikin jo noin 5 10 prosenttia suomalaisista. Masennuslääkkeitä käyttää jatkuvasti kasvava joukko suomalaisia. Työuupumus voi johtua mm. liian kuormittavasta työmäärästä, johtamisen ongelmista tai vastavuoroisuuden puuttumisesta työpaikalla. Työelämässä tehokkuuden ja tuottavuuden ylikorostuminen, jatkuva kilpailu, työelämän muutokset sekä moninaiset työelämään liittyvät vaatimukset uuvuttavat työntekijöitä. Työuupumus voi näkyä esimerkiksi vetäytymisenä, hyvin ärhäkkänä tai herkkänä käytöksenä tai vaikkapa pienistä asioista hermostumisena. Tunteiden hallinnassa voi uupuneena esiintyä ongelmia, ja unettomuus on yleistä. Usein pitkään jatkunut työuupumus aiheuttaa muita diagnosoitavia sairauksia, kuten masennusta, joka mahdollistaa sairausloman muiden sairauksien kaltaisesti. Tilanne, jossa työuupumus itsessään ei riitä sairausloman syyksi, on huolestuttava monestakin syystä. Ensinnäkin se voi johtaa asiakkaiden turhaan ja osin perusteettomaan diagnosointiin sekä sairausstatuksen käyttöön silloinkin, kun kyse on puhtaasti liiallisesta työmäärästä tai vahvaan tunnollisuuteen pyrkivästä työtavasta ja kovista vaatimuksista ja paineista. Asiakas saattaa myös kokea tietyn sairauden diagnosoimisen leimaavaksi. Pelkän diagnoosin asettaminen ei itsessään myöskään tuota vahvempaa apua ja tukea työuupumuksesta kärsivälle ihmiselle. Työntekijälle erityisen ikävä on tilanne, jossa hänen hankala tilansa johtuu nimenomaan työuupumuksesta, eikä hän ole oikeutettu palkalliseen sairauslomaan. Onkin kohtuutonta, että sairausloma mahdollistuu tällaisissa tilanteissa vasta viimeisimmässä hädässä, kun ihmisellä diagnosoidaan vakavia oireita, kuten masennusta tai vakavia unihäiriöitä sen sijaan, että puututtaisiin jo lievempiin oireisiin. Menettely ei myöskään rohkaise työntekijää puhumaan ja käsittelemään ongelmiaan ajoissa. Olisikin järkevämpää puuttua työuupumukseen ja taata palkallinen sairausloma sekä siten tukea työuupumuksesta kuntoutumista ja varhaisempaa puuttumista ongelmiin sekä ennaltaehkäistä oireiden pahentumista. Työuupumuksen kuulumattomuus sairausloman piiriin asettaa myös erilaisista oireista kärsivät hyvin eriarvoiseen asemaan. Pieni flunssa on katsottu sairauslomaperusteeksi, mutta työllensä uhrautuva asenne sekä kohtuuttoman työtaakan alle asetetun työntekijän ongelmat puolestaan ei. Tämä on kohtuuton signaali yhteiskunnalta työn vuoksi uupuneille. Tulkinta ohjaa väärin, sillä Versio 2.0
sen mukaan työuupumus on sairastuneen omaa syytä ja laistaa työnantajan sekä yhteiskunnan vastuuta. Siten se voi myös estää kaikkein oleellisimpia toimia eli työtaakan kohtuullistamista, työn uudelleenorganisointia tai työelämässä koettujen epäoikeudenmukaisuuksien poistamista. Uupuminen on vähintäänkin yhtä vakava oire kuin fyysinen sairaus. Hoitamattomana se voi johtaa jopa itsemurhaan. Kustannukset hoitamattomasta uupumuksesta ovat siten paljon tarvittaessa määrättyjä palkallisia lomajärjestelyjä suuremmat. Työuupumuksen toteaminen on lääkärien ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten käsissä jo tällä hetkellä. Vakavan työuupumuksen saattaminen palkallisen sairausloman piiriin ei siten lisäisi perusteettomien vapaiden käyttöä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on käsitelty myös nuorten aikaista uupumista työmarkkinoilla ja suurta nuorten työkyvyttömyyseläkkeellä olevien joukkoa. Näihin asioihin olisi hyvä puuttua ja asettaa yhtäläiset säännöt muun muassa työuupumuksen suhteen. Näin tuettaisiin osaltaan heidän mahdollisimman pitkää työuraansa tilanteessa, jossa kaikkien tulisi työskennellä mahdollisimman pitkään. Kun otetaan vielä huomioon työuupuneiden suuri määrä kaikkinensa, olisi kansantaloudellisestikin järkevää satsata tähän ryhmään. Nykytilanne on erityisen epäreilu, sillä työuupuneita on paljon ja vaihtelevat käytännöt ovat inhimillisesti väärin sekä epätasa-arvoisia. Nämä ihmiset ovat usein antaneet kaikkensa työelämälle ja työnantajalle. Onkin kohtuutonta, että siitä kiitoksena he saavat uupumustilanteissa sairauslomakäytäntöjen ongelmat ja puutteet. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lääkärin arvioiman työuupumuksen saattamiseksi palkallisen sairausloman piiriin tasapuolisesti koko maassamme ja kaikilla aloilla? Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2010 Satu Taiveaho /sd Tuula Väätäinen /sd Minna Sirnö /vas 2
Ministerin vastaus KK 808/2010 vp Satu Taiveaho /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Taiveahon /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 808/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä lääkärin arvioiman työuupumuksen saattamiseksi palkallisen sairausloman piiriin tasapuolisesti koko maassamme ja kaikilla aloilla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä tila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, välinpitämätön asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä työhönsä sitoutuneen työntekijän ja hyvinvoinnin kannalta epäedullisten työolosuhteiden välinen ristiriita. Työuupumus esiintyy usein yhtä aikaa fyysisten ja psyykkisten sairauksien, yleisimmin masennuksen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa. Kaiken kaikkiaan vain joka kymmenennellä vakavasti uupuneella ei ole todettu jotakin sairautta. Työuupumukseen liittyykin kohonnut työkyvyttömyyden riski. Työsopimuslain mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on työntekijän sairaudesta tai tapaturmasta aiheutunut työkyvyttömyys eli kykenemättömyys suoriutua hänen työsopimuksensa mukaisista työtehtävistä sekä tästä syystä johtuva työstä poissaolo. Sairaudella tarkoitetaan lääketieteellisesti määriteltyä fyysistä tai psyykkistä häiriötilaa, joka aiheuttaa työkyvyttömyyden. Sairauden määrittelyssä lähtökohtana on yleinen tautiluokitus. Nykyisissä lääketieteellisissä tautiluokituksissa työuupumusta ei ole määritelty sairaudeksi tai häiriöksi. Vastaavasti sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa maksetaan sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi. Jos työntekijä on muusta kuin sairaudesta johtuvasta syystä työkyvytön, työnantajalla ei ole palkanmaksuvelvollisuutta eikä myöskään oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan synny. Jos työntekijällä esiintyvät oireet selvästi alentavat tai merkittävästi rajoittavat työstä selviytymistä, sairausloma voi olla perusteltu. Oikeuskäytännössä on jouduttu ottamaan kantaa muun muassa burn out -oireyhtymän sairausluonteeseen. Eräässä työtuomioistuimen tuomiossa burn out -oireyhtymää on pidetty sairausajan palkkaan oikeuttavana sairautena, kun loppuun palamisen aiheuttama oireyhtymä on lääketieteellisen arvion mukaan aiheuttanut työntekijän työkyvyttömyyden. Työterveyshuoltolain mukaan työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että työ ei aiheuta vaaraa työntekijän fyysiselle eikä psyykkiselle terveydelle. Työnantajan tulee selvittää tilannetta, jos esimiehen tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Tällöin työnantajan tulee käynnistää toimenpiteet vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta. Työterveyshuoltolain mukaan työntekijä voi myös itse pyytää työterveyshuollosta selvitystä perustellusta syystä työkuormituksestaan. Pysyvä toipuminen työuupumuksesta edellyttää sekä toimia työntekijän voimavarojen vahvistamiseksi, että työhön kohdistuvia toimia. Työterveyshuolto voi tukea työntekijää muutoksissa ja auttaa selkeyttämään tilannetta. Sairausloma ei 3
Ministerin vastaus poista työuupumuksen taustalla olevia tekijöitä. Näihin tekijöihin on työpaikalla puututtava ja pyrittävä estämään työuupumuksen uusiminen. Työterveyslaitokselta saadun tiedon mukaan selvitystä ei ole siitä, kuinka monen sairausloman taustalla on työuupumus, koska tietoa työuupumuksesta ei kirjata olemassa oleviin rekistereihin. Työuupumusta ei luokitella käytössä olevassa kansainvälisessä ICD-10- tautiluokituksessa sairaudeksi, vaan se ilmoitetaan Z-koodilla (Z73.0) kohdasa "Elämäntilanteen hallintaan liittyvät ongelmat". Työuupumusta ehkäistään työpaikoilla parhaiten huolehtimalla työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä kuten työturvallisuuslaissa säädetään sekä toimivista käytännöistä epäkohtien puheeksi ottamiseksi. Kysymys työssä uupumisesta liittyy läheisesti sosiaali- ja terveysministeriössä selvitettävänä olevaan kysymykseen työssä jaksamisesta. Tätä selvitystyötä varten sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut kaksi työryhmää. Niistä toisen, työhyvinvointityöryhmän tehtävänä on selvittää työkyvyttömyysprosessin toimivuutta ja sairausvakuutuksen mahdollisuuksia puuttua varhaisemmin pitkittyviin työkyvyttömyyksiin sekä kehittää varhaista puuttumista erityisesti pitkittyvissä työkyvyttömyystapauksissa. Toinen työryhmä on asetettu työterveyshuollon kehittämistä, valtakunnallista kattavuutta ja työkyvyttömyysprosessia koskevien esitysten tekemistä varten. Työryhmien työlle asetettu määräaika päättyy vuoden 2011 tammikuussa. Työryhmien työn valmistuttua sosiaali- ja terveysministeriö harkitsee jatkotoimenpiteitä niiden tekemien esitysten pohjalta. Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2010 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 4
Ministerns svar KK 808/2010 vp Satu Taiveaho /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 808/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Taiveaho /sd m.fl.: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att utbrändhet som bedömts av läkare ska ge rätt till sjukledighet med lön på ett jämlikt sätt i hela vårt land och i alla branscher? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Utbrändhet är ett tillstånd som utvecklas till följd av långvarig arbetsstress och som karaktäriseras av trötthet på utmattningsnivå, likgiltig inställning till arbetet och försvagad yrkesmässig självkänsla. Bakom utbrändhet ligger i allmänhet motsättningen mellan en engagerad arbetstagare och arbetsförhållanden som är ogynnsamma med tanke på arbetstagarens välbefinnande. Utbrändhet förekommer ofta samtidigt med fysiska och psykiska sjukdomar, mest allmänt i samband med depression och sjukdomar i rörelseorganen. Totalt sett har endast var tionde av dem som lider av allvarlig utbrändhet ingen konstaterad sjukdom. Utbrändhet är också förknippad med förhöjd risk för arbetsoförmåga. En förutsättning för att skyldighet att betala lön för sjukdomstid ska uppstå är enligt arbetsavtalslagen arbetsoförmåga hos arbetstagaren till följd av sjukdom eller olycksfall, dvs. att arbetstagaren är oförmögen att klara av arbetsuppgifterna enligt sitt arbetsavtal, samt arbetsfrånvaro som beror på detta. Med sjukdom avses ett sådant medicinskt definierat fysiskt eller psykiskt störningstillstånd som orsakar arbetsoförmåga. När sjukdom fastställs utgår man från den allmänna sjukdomsklassificeringen. I den nuvarande medicinska sjukdomsklassificeringen har utbrändhet inte definierats som en sjukdom eller störning. På motsvarande sätt betalas sjukdagpenning enligt sjukförsäkringslagen för att ersätta inkomstbortfall som orsakas av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Om arbetstagaren är arbetsoförmögen på grund av någon annan orsak än sjukdom, är arbetstagaren inte skyldig att betala lön, och rätt till sjukdagpenning enligt sjukförsäkringslagen uppstår inte heller. Om de symtom arbetstagaren uppvisar klart sänker eller i betydande utsträckning begränsar arbetstagarens möjligheter att klara av sitt arbete, kan en sjukledighet vara motiverad. I rättspraxis har man varit tvungen att ta ställning till sjukdomskaraktären hos utbrändhetssyndrom. I en dom av arbetsdomstolen har utbrändhetssyndrom betraktats som en sjukdom som berättigar till lön för sjukdomstid då ett syndrom som orsakats av utbrändhet enligt en medicinsk bedömning har orsakat arbetsoförmågan. Enligt lagen om företagshälsovård är arbetsgivaren skyldig att sörja för att arbetet inte medför någon risk för arbetstagarens fysiska eller psykiska hälsa. Arbetsgivaren ska reda ut situationen om det kommer till chefens kännedom att en arbetstagare är utsatt för en sådan påfrestning i arbetet som äventyrar hans eller hennes hälsa. Då ska arbetsgivaren inleda åtgärder för att undvika eller minska risken. Arbetsgivaren kan be om sakkunnigstöd från företagshälsovården. Enligt lagen om företagshälsovård kan arbetstagaren också själv av företagshälsovården av grundad anledning begära en utredning om sin arbetslastning. En bestående återhämtning från utbrändhet kräver såväl åtgärder för att stärka arbetstaga- 5
Ministerns svar rens resurser som åtgärder som är inriktade på arbetet. Företagshälsovården kan stödja arbetstagaren i förändringarna och bidra till att göra situationen klarare. Sjukledighet avlägsnar inte de faktorer som ligger bakom utbrändheten. Man måste ta itu med dem på arbetsplatsen och försöka förhindra att utbrändhet inte uppkommer på nytt. Enligt uppgift från Arbetshälsoinstitutet finns det inga utredningar om i hur många fall utbrändhet är den bakomliggande orsaken till sjukledighet, eftersom uppgifter om utbrändhet inte antecknas i de befintliga registren. I den internationella sjukdomsklassifikation ICD-10 som nu används klassificeras utbrändhet inte som en sjukdom, utan den anges med koden Z (Z73.0) under punkten "Problem som har samband med svårigheter att kontrollera livssituationen". På arbetsplatserna förebygger man bäst utbrändhet genom att sörja för en regelbunden bedömning och kontinuerlig utveckling av arbetsförhållandena, så som föreskrivs i arbetarskyddslagen, samt för fungerande praxis för att föra missförhållanden på tal. Frågan om utbrändhet är nära förknippad med frågan om att orka i arbetet, vilken är under utredning vid social- och hälsovårdsministeriet. För detta utredningsarbete har social- och hälsovårdsministeriet tillsatt två arbetsgrupper. Av dem har den ena, arbetsgruppen för välbefinnande i arbetet, till uppgift att utreda ändamålsenligheten hos processen vid arbetsoförmåga och sjukförsäkringens möjligheter att ingripa i ett tidigare skede vid utdragen arbetsoförmåga samt att utveckla metoderna för tidigt ingripande särskilt i fall av utdragen arbetsoförmåga. Den andra arbetsgruppen har tillsatts för att lägga fram förslag om utveckling av företagshälsovården och dess riksomfattande täckning samt processen vid arbetsoförmåga. Tidsfristen för arbetsgruppernas arbete löper ut i januari år 2011. Efter att arbetsgrupperna blivit färdiga med sitt arbete överväger social- och hälsovårdsministeriet på basis av arbetsgruppernas förslag vilka fortsatta åtgärder som ska vidtas. Helsingfors den 22 oktober 2010 Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula 6