Ëlinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kainuu VASTINE 13"8.2013 Dnro KAI ELY/ 1 IO7.0A 1201 3 Pohjois*Suomen aluehalli ntovirasto r å, m" zt13 ù! l / Vaasan hallinto-oikeudelle *nro PSAVI G /,/, taat3 Viite Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vastinepyyntö 11.7.2013, Dnro PSAVI/12104.0912013 Asia Vastine PSAVIN 31.5.2013 upapäätöksestä nro5212ù1311 tehtyihin valituksiin Talvivaara Sotkamo Ov Talvivaara esittää valituksessaan, että aluehallinnon asettiamaa virtaamarajoite poistettaisiin tai toissijaisesti sitä nostettaisiin. Kainuun ELY = keskus toteaa, että kaivosalueella on edelleen varastoituna paljon käsittelemättömiä/käsiteltyjä vesiä, eikä tilanne ole ;juurikaan muuttunut Talvivaaran 3.7.2013laatimassa vesienhallintasuunnitelmassa kerrotusta 28.6.2013 tasosta, jossa vesimäärä kaivoksella (ilman liuoskierrossa ja niiden varoaltaissa olevaa kiertoliuosta) oli n. 6,2 miljoonaa kuutiometriä, Kipsisakka-altaiden lohkoilla 1, 3 ja 4 ei vettä ollut 8.8.20'13. Latosuon padolle ollaan siirtämässä Kuusilammen altaalta n. 200 000 kuutiometriä, jotta Kuusilammen patoa voidaan tiívistää ja korottaa, myös Latosuon padon korotustyö on tekeillä. Näistä korotuksista saadaan Talvivaaran toimittaman vesienhallintasuunnitelman mukaan n. 2,5 miljoonaa kuutiota lisää varastotilaa ja louhokseen voitaisiin ottaa 500 000 kuutiometriä. Kainuun ELY' keskuksen näkemys on, että kipsisakka-altaiden tyhjentäminen vedestä lokakuun loppuun mennessä on haasteellinen tavoite. Pohiois-Savon ELY - keskus Pohjois - Savon ELY - keskus esittää valituksessaan, että Talvivaaran vuoden 2010 kuormituksen seurauksena havaittiin vaikutuksia erityisesti Vuoksen vesistöreitillä laajalla alueella. Muutokset näkyivät erityisesti selvimmin vèden natrium- ja sulfaattipitoisl uksissa sekä sähkönjohtavuusarvoissa Laakajärvessä kesällä - syksyllä 2011 ja alempana Nurmijoen reitillä kevättalvella2012. Kainuun ELY - keskuksen näkemyksen mukaan jonkin/joidenkin aineiden pitoisuuksien nousu ei ole sama asia kuin vaikutus ympäristöön tai merkittävä pilaantuminen tai sen vaara. Pohjois-Savon ELY keskus on valituksessaan kuvannut pitoisuuksien nousua kertalukuina suhteessa luonnontilaiseen. Kainuun ELY - keskuksen mielestä sen lisäksi olisi hyvä esittää myös mitattuja pitoisuuksia, jolloin pitoisuustaso tulee selvemmin esille ja sitä voi verrata esim. muiden kuormittajien vastaaviin tuloksiin. Eri aineet voivat vahvistaa tai lieventää toistensa vaikutuksia ja vaikutukset riippuvat myös aineiden esiintymismuodosta ja sitoutumisesta, joten todelliset vaikutukset voidaan todentaa vasta esim. biologisella tarkkailulla. Tietenkin myös vastaanottavan vesistön laadulla on merkitystä (mm. humuspitoisuus jne.). Kaikki teollinen toiminta kuormittaa ympäristöään ja ympäristölupaharkinnassa sallittu kuormituksen taso määrätään. Sulfaattituloksia on ympäristöhallinnon HERTTA - tietokannassa Kltuaniärueltä vuodesta 2011 alkaen. Tulokset ovat syvyydestä ja vuodenajasta riippuen vaihdetleet välilé 14-52 milligrammaa /ifrassa. Suurin aruo (52 mýl) on mitattu maaliskuussa 2012. Sama voidaan todeta natrium' pitoisuudesta. Tulokset ovat vaihdelþet välillä 4-15 litrassa. Suurin aruo on ollut KATNUUN ELTNKETNo-, LnKENNE- JA ympahrsrökeskus Puhelinvaihde 0295 023 500 Kalliokatü 4 www.ely-keskus.filkainuu PL 115,87101 Kaiaani
2 maal skuussa 2012. Kesäkuun /opussa 2013 velvoitetarkkailussa mitattiin sulfaattia 19-21 milligrammaa litrassa ja natriumia 5,4-5,5 milligrammaa litrassa.? Sälevä - järuestä HERTTA - tietokannan mukaan sulfaattituloksia on alkaen vuodesta 2012. Tulokset ovat vaihdelleet vuodenajasta ja syvyydestä riippuen väliilä 19-32 milligrammaa litrassa. Suurin pitoisuus on ollut maalískuussa 2012. Kesäkuussa 2013 sulfaattipitoisuus on ollut 11-16 milligrammaa litrassa. Natriumin osalta seurantaa on samalta ajalta ja pitoisuudet ovat vaihdelleet 6,9-12 mllligrammaa litrassa. Suurin natriumpitorsuus on ollut maaliskuussa 2012. Kesäkuussa 2013 natriumpitoisuus on ollut n. 4-6 milligrammaa litrassa. Talvivaaran vuoden 2012 biologisrssa tarkkailuissa ('Uärvien biologiset tutkimukset kesällä 2012; kasviplankton, pohjaeläimet, verkkokoekalastukset, kalojen metallipitoisuudet" PöW 5.11.2012) todetaan kasviptanktonin osalta, että Kvijärvi oli keskimääräisen biomassamäärän perusteella rehevöiýmiskehiýksen alussa ja Laakajäruen pohjois- ja eteläosa olivat alkaneet rehevöiýä, mutta keskiosa oli yhä karu. Kaikki tutkitut järuet olivat ympäristöhallinnon määrittämien luokîttelukriteerien mukaan kasviplanktontulosten perusteella ekologisesti erinomarsessa f/assa - kasviplanktonit oli tutkittu aiemmin vuosina 2008 ja 2010. Vuonna 2012 Kivijäruen biomassamäärät olivat huomattavasti pienempiä kuin vuosina 2008 ja 201Q eli kasviplanktonien kasvu oli vähenýný se/vásfl. Kvijäruen tila oli raportln mukaan kuitenkin 2012 mahdol/lsesfi parempi kuin 2010, mutta kehityssuunnan selvittäminen edellýtää jatkoseurantaa. Laakajäruessä karvosvesillä ei raportin mukaan ollut kasviplanktoniin merkittävää vaikutusta. Pohjaeläintutkimusten mukaan Kvijärven ekologinen tila on huonontunut - BQI E S - aruon perusteella huonoksi. Järuen todetaan olevan matala, joten BQI - mittari ei välttämättä sovellu. Kivijäruellä havaittiin 20'lO huomattavasti pienempi pohjaeläintiheys kuin 2012, jolloin se o/l vuoden 2008 tasoa. Laakajäruen tutkimusalueet luokittuivat BQ/ EtS aruojen perusteella joko huonoon tai välttävään tilaan. Laakajäruen pohjaeläinyhteisöjen sekä itse järuen ekologisen tilan mahdollisia muutoksia ei raportin mukaan voida aruioida pelkän yhden vuoden pohjaeläinaineiston'perusteella. Laakajäruion otettu mukaan 2012. Kalastotutkimusten mukaan Kivijärven kalasto oli niukka koostuen pääasrassa ahvenesta. Kvijäruen yksikkösaalis oli 2012 pienempi kuin 2010, mutta edelleen suurempi kuin 2008. Laakajäruen kalasto oli myös niukka koostuen pääasrassa ahvenesta ja kuhasta. Laakajäruellä verkkokoekalasfusfa ei allut tehty aiemmin. Kalojen metallipitoisuudet olivat varsin pieniä. Kvijäruen ahventen keskimääräinen elohopeapifoisuus ylitti 2012 vähän ahvenelle sallitun enimmäispitoisuuden. Metallipitoisuudet olivat samaa tasoa Ruin vuosina 2008 ja 2010. Pohjois-Savon ELY - keskus viittaa valituksessaan Nurmijoen reitin vesistöjen kohonneisiin mangaanipitoisuuksíin ja niihin sekä vesistöjen virkistyskäyttäjien kokemiin ärsytysoireisiin perustuen Ylä-Savon SOTE kuntayhÿmän paikallisena terveysviranomaisena antamaan suositukseen välttää mahdollisuuksien mukaan Laakajärven ja Sälevän välisen alueen järvien vettä sauna - ja pesuvetenä etenkin syvänteissä. Kainuun ELY - keskus toteaa, että toistaiseksi Vuoksen suunnassa Laakajärven pohjoisosan kohdalla voidaan puhua Kiv'ljärven lisäksi aiempaan verraten kohonneista mangaanipitoisuuksista. Laakajärueltä löýyy ympäristöhallinnon HERTTA - tietokannasta mangaanituloksia eri pisteistä vuosilta 1972, 1975, 1982, 1985, 1991 ja 2006-2013. Pohjoisosan pisteistä ei löydy paljqa mittaustuloksia ennen kaivostoimínnan aloittamista, mutta Laakajäruen pohjoisen pisfeissä voidaan kuitenkin todeta pitoisuuksien nousua kaivostoiminnan aikana. Kesäkuun 2013 lopulla
3 velvoitetarkkailun mangaanitulokset ovat olleet pohjois-keskiosassa tasolla 160 700 milligrammaa litrassa. Laakajäruen keskivaiheilla pisteestä Laakajärvi 1 on mitattu lokakuussa 1982 pitoisuudet 45-500 mikrogrammaa litrassa ja huhtikuussa 2008 pitoisuudet 62-830 mikrogrammaa litrassa. Helmikuussa 201 pitoisuus oli 120-1400 mikrogrammaa 4itrassa. Prsfeessä Laakajärui 4 (hieman kaakkoon edellisestä pisteestä) on mitattu tammikuussa 2001 pohjan lähellä pitoisuus 2500 litrassa ja elokuussa 2006 pitoisuus 720 mikrogrammaa litrassa, sittemmin mitatut pitoisuudef fässä prsfeessä ovat olleet alempia ja toukokuussa 2013 tulos oli 180 litrassa. KItu anj ärue stä m ittau ksia syyskuulta 2011 pisteestä Kltuanjärui 4 ja tuolloin piforsuus pohjan lähellä on ollut 479 Iitrassa. Toukokuussa 201 3 pitoisuudet ovat olleet 79-75 mikrogrammaa litrassa lopun 201 3 velvoitetarkkailussa plfoisuus oli 72-75 milligrammaa litrassa. Sälevä - järuestä löytyy HERTTA - mangaanituloksia vuoden 1 972 elokuulta, jolloin pinnasta on mitattu 150 mikrogrammaa ja pohjan läheltä 500 mikrogrammaa litrassa. Huhtikuussa 2013 vastaavat lukemat 93 litrassa ja 210 mikrogrammaa litrassa ja kesäkuussa 2013 puolestaan 80 litrassa ja 96 mikrogrammaa 4itrassa Mangaanip,ifolsuus vedessä voi riippuen jopa tasolle 1000-10 000 yleensä talviaikaan nousta sedimentistä Mitä tulee vesistöjen virkistyskäyttäjien ln reisiin, on Kainuun ELY - keskus pyytänyt Ylä - Savon SOTE kuntayhtymää aa toi m i i n selvittääkseen koettujen i ho-oi reiden alkuperän. Kainuun ELY - keskuksen tulee noudattaa valtioneuvoston asetusta elintarvikkeiden ja veden välityksellä levi epide oiden selvittämisestä (136512011), jonka 2 $:ssä määritellään epidemiaksi tapaus, kaksi henkilöä on saanut oireiltaan samanlaatuisen taudin altistuttuaan samalle le. on kuvattu vastuutahot ja toimet, joihin on ryhdyttävä. Terveydensuojel valvonnasta yleisillä uimarannoilla. (763t1 ) säädetään mm. uimaveden säännöllisestä Pohjois-Savon ELY - keskus viittaa päivitetty 11.6.2013 (Vesitömalliennuste purkuvesistöjen sulfaattipitoisuuksiin, Laakajärvellä sulfaattipitoisuudet järven milligrammaa litrassa ja laskevat kesällä 28.2.2012 tekemään mallinnukseen. Mallinnusta on määräisten vesien jatkojuoksutuksen vaikutuksesta Mallinnuksessa todetaan, että laskennallisesti ovat kesällä 2013 tasoa 200-400 4 tasolle 40-80 milligrammaa litrassa. Toukokuun lopulla sulfaattipitoisuus Laakajärven on ollut velvoitetarkkailussa 81-210 milligrammaa litrassa ja kesäkuun lopun 20 3 velvoitetarkkailussa (pisteet Laakajärvi 9,13,081) 27-110 milligrammaa litrassa. Riskinä m uksessa on nähty, että Kivijärveen konsentroitunutta sulfaattipitoista vettä lähtee liikkeelle, ikäli kerrostuneisuus purkaantuisi jostakin syystä. Kivijärvessä on toukokuun lopun ve lussa mitattu sulfaattipitoisuuksia 620-6400 milligrammaa litrassa ja kesäkuun lopu 820 6000 milligrammaa litrassa. Korkeimmat su lfaattipitoisu udet ovat pisteessä Kivijärvi 7 Kainuun ELY - keskus yhtyy Pohjois - valvonnallisista haasteista. Päästövedet säädeltyjä aineita ja päästökiintiön sekä ko päästösuuntaan toteutuvaa prosenttios jonkin aineen osalta kiintiö jompaankum vielä olisi käýettävissä. ELY - keskuksen näkemykseen lupamääräyksen 9b sisältävät vaihtelevia pitoisuuksia lupaehdossa 9a iden lisäksi tulee seurata vielä kumpaankin päästökiintiöistä. Näin ollen voi tulla tilanne, että suuntaan täyttyy, mutta toisten aineiden osalta sitä
4 Sonkaiärven kunta Sonkajärven kunta esittää lupaan lisättäväksi määräyksen, jonka mukaan mikäli luvanhaltija rikkoo ympäristöluvan määräyksiä eikä noudata velvontaviranomaisen antamaa kehotusta toiminnan saattamiseksi lupamääräysten mukaiseksi, peruuttaa lupaviranomainen ympäristöluvan ensimmäisen kehotuksen jälkeen oma-aloitteisesti ilman erivaatimusta. Valvontaviranomaisen tulee toimittaa antamansa kehotukset lupaviranomaiselle tiedoksi. Kainuun ELY - keskus toteaa, että lainsäädännössä on säädetty siitä, kuinka rikkomuksissa toimitaan ja asiasta on myös ympäristöministeriön ohjeistus. Asiasta ei ole tarpeen määrätä ympäristöluvassa. Mitä tulee valituksessa esitettyihin Kainuun ELY - keskuksen tekemiin YSL 62 $-64 $:ien mukaisiin päätöksiin tai päätöksiin koskien hallintopakkoa Kainuun ELY - keskus katsoo, että niitä käsitellään ao. oikeusprosesseissa, eikä näe aiheellisiksi antaa niitä koskien vastinetta tässä yhteydessä. Huhtikuussa20l3 tapahtuneen kipsisakka-altaan vuodon vedet eivät joutuneet ympäristöön Ylä-Savon SOTE Ylä - Savon SOTE kuntayhtymän valitus on sisällöltään yhteneväinen Sonkajärven kunnan valituksen kanssa ja Kainuun ELY - keskus viittaa Sonkajärven kunnan valituksesta antamaansa vastineeseen. häiriö käsittelyaltailla. Lietepinta toisessa altaassa oli päässyt liian korkealle ja sakkaa oli päässyt mukaan juoksutettavaan veteen. Tilanne jatkui.toiminnanharjoittajan selvityksen mukaan 3-4 tuntia ennen linjan sulkemista. Valituksen liitteenä olevassa Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:n lausunnossa todetaan, että Laakajärven nikkelipitoisuus on yksittäisissä näytteissä ylittänyt ympäristölaatunormin. Kainuun ELY - keskus toteaa, että nikkelin ympäristölaatunormi on asetettu liukoiselle pitoisuudelle ja vuosikeskiarvolle, ei yksittäisille pitoisuuksille. Sulfaattimallinnokseen 11.6.2013 viitaten Kainuun ELY - toteaa, että kesäkuussa 2013 on Laakajärven velvoitetarkkailussa mitattu sulfaattipitoisuus ollut tasolla 27-110 milligrammaa litrassa ja natriumpitoisuus 6,6-13 milligrammaa litrassa (pisteet Laakajärvi 9, 13 ja 081). Jormaskvlä KorholanmäKi osakaskunta Valituksessaan Jormaskylä Korholanmäki osakaskunta vaati parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämistä. Kainuun ELY - keskus toteaa, että ympäristönsuojelulaissa parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehitÿneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistamismenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpito- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama mpäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. Tekniikka on teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista silloin, kun se on saatavissa käyttöön yleisesti ja sitä voidaan soveltaa asianomaisella toiminnan alalla kohtuullisin kustannuksin. Viranomainen eivoi määrätä tietyn tekniikan käyttämistä.
5 Kaivostoiminnassa yleistä puhdistustekniikkaa on nykyisellään vesien neutralointi esim. kalkilla ja allastaminen kiintoaineen erottamiseksi sekä joissakin tapauksissa johtaminen pintavalutuskentille. Kaivosteollisuuden päästövesien haasteena on usein sulfaatti, jonka poistaminen kokonaan em. käsittelyssä ei ole rnahdollista. Sulfaatti voi haitata myös vesien kienättämistä aiheuttaessaan putkistojen kipsaantumista. Kirjallisuudesta löytyy useita tekniikoita sulfaatin'poistamiseksi, mutta niiden haasteena on usein se, ettei niitä ole käýetty suuressa mittakaavassa tai ne ovat olleet testivaiheessa. Lisäksi kaivosten vedet voivat sulfaatin lisäksi sisältää muita aineita, jotka voivat häiritä prosessia. Kosteikkojen ongelmana on usein, etteivät ne toimi tasaisesti sekä kesällä että talvella. Toisinaan ne eivät ole myöskään ellisesti toteuttamiskelpoisia mm. erittäin suurten käyttökustannusten vuoksi ssa (RO) ongelmana on kalvojen tukkeutuminen ja jäljelle jäävä rejekti ja sen sijoittamin lho-oireiden suhteen Kainuun ELY - keskus viittaa emmin kohdalla antamaansa vastineeseen, että asia asioihin. Talvivaaralta saadun tiedon mukaan tuotannossa saostuksen apuaineena polyakryyliamidia, joka val jäädä sen valmistuksessa pieniä määriä akryyliam ulkopuolisessa laboratoriossa Talvivaaran akryyliamidin ja tulos oli 0,5 mikrogrammaa I määrityksistä ei havaittu akryyliamidia käyteÿllä määritysrajan (<0,4 mikrogrammaa litrassa). Ta tuotannossaan akrylaatteja ja THL:ltä saadun tiedon ei synny akrylaatteja, ne edustavat eri aineryhmiä pintavedet eivät ole talousvettä. Polya Pohjois - Savon ELY - keskuksen ympäristöterveydenhuollon selvitettäviin vesien käsittelyssä käytetään tarvittaessa n akryyliamidista. Polyakryyliamidiin voi Kainuun ELY - keskus on määrittänyt sekä etelään että pohjoiseen suuntaan Lumijoesta ja Kuusijoesta tehdyistä mittausmenetelmällä vaan tulos oli alle saadun tiedon mukaan he eivät käytä polyakryyliamidista ja akryyliamidista dille on raja-arvo talousvedelle, mutta iarnideja käýetään yleisesti mm. jätevedenpuhdistamoilla ja teollisuudessa..kainuun ELY - keskus ei näe tarpeellisena selvittää asia tällä erää tämän enempää. lisalmen Luonnon Ystäväin vhdistvs rv vm. Sinikka Peroníus Valituksissa on kiinnitetty huomiota paljolti samoihin seikkoihin, mihin monissa muissakin valituksissa. Lasse Flöit vm Valítuksessa vaaditaan, että lupaan annetaan määräykset kaikille haitallisille aineille. Valituksessa ei tarkenneta, mitä haitallisia aineita nimenomaisesti tarkoitetaan. Mikäli tässä tarkoitetaan vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden asetuksessa annettuja metalleja (lytjy, kadmium, elohopea ja nikkeli) sekä niiden päästöraja-arvoja ja pitoisuuksia vastaanottavassa vesistössä Kainuun ELY - keskus toteaa, että niitä vatvotaan jo nykyisellään. Kainuun ELY - keskus toteaa myös, että luparajat asettaa Pohjois - Suomen aluehallintovirasto. Jari.T.Natunen Kainuun ElY-keskus katsoo, että Natusen tulisi esittää asianosaisasemastaan selvitys. Kainuun ELY - keskus ei pidä siihen kohdistuvaa Jari Natusen väitettä EU:n vesipuitedirektiivin ja asetuksen 8681 20 1 0 rikkom isesta perusteltu na.
6 Vesipolitiikan puitedirektiivissä 2000/60/EY (vesipuitedirektiivi) vahvistetaan puitteet pinta- ja pohjavesien suojelulle ja asetetaan ympäristöpolitiikan tavoitteet, joihin kuuluvat hyvän kemiallisen ja ekologisen tilan saavuttaminen ja vesien tilan huonontumisen ehkäiseminen. Hyvän kemiallisen tilan tavoitteen lisäksi vesipuitedirektiivissä vaaditaan hyväksyrnään hallintatoimia, joiden tarkoituksera on vähentää prioriteettiaineita asteittain ja lopettaa vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt vesiympäristöön kerralla tai vaiheittain ja vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Jotta vesimuodostumien kemiallinen tila olisi hyvä, niiden on täytettävä prioriteettiaineille ja kahdeksalle muulle pilaavalle aineelle asetetut ympäristönlaatunormit. Vesipuitedirektiivissä sallitaan poikkeuksen tekeminen tiettyjen vesimuodostumien hyvän kemiallisen tilan tavoitteesta, jos on teknisesti mahdotonta saavuttaa hwä tila tai tilan saavuttaminen on suhteettoman kallista tai jos luonnonolot (alueella luontaisesti korkeita pitoisuuksia esim. metalleja) estävät hyvän tilan saavuttamisen. ELY - keskukset vastaavat yhteistyössä SYKEn kanssa pintavesien luokittelusta, vesien tilan tavoitteiden asettamisesta vesimuodostumille, toimenpideohjelmista sekä suunnitelmien raportoinnista. Lupaviranomaisten tulee lupamenettelyssä ottaa huomioon vesienhoitosuunnitelmat. Kemiallisen tilan luokittelu vesistöille on joko hyvä tai hyvää huonompi. Normia sovelletaan yli 10 neliökilometrin valuma-alueen omaaviin jokiin ja järviin; joiden pinta-ala on yl 1 neliökilometri, poikkeustapauksissa 0,5 neliökilometrin pinta-ala, jos järvellä vesienhoitoalueen tai esim. luonnonsuojelun, uimaveden tai juomaveden kannalta merkitystä. (Ympäristöministeriö: Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltam i nen, Ym päristöm i nisteriön raportt eja 1 5 I 201 2 ) Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (102212006) tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa. Säädöksen tavoitteena on lopettaa kenalla tai vaiheittain vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia. Asetuksessa asetetaan päästörajaarvoja ja ympäristölaatunormeja tietyille aineille ja aineryhmille, jotka ovat luokiteltu vaarallisiksi tai haitallisiksi vesiympäristössä. Siinä annetaan myös yksityiskohtaisia seuranta- ja tarkkailumääräyksiä. Tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa jos se on aiheellista mm. asiantuntijaarvion perusteella. Asetus on tullut voimaan 1.12.20A6. Asetusta on muutettu 7.10.2010/868, muutos tuli voimaan 1.11.2010. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1O2212006) annetaan mm. suurimmat päästöraja-arvot elohopealle ja kadmiumille sekä niiden yhdisteille. Annetut pitoisuusrajat ovat ns. liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna. Elohopealle päästöraja-arvo on 5 mikrogrammaallitra ja kadmiumille 10 mikrogrammaa/litra. Asetuksen muutoksella 868/2010 ympäristönlaatunormi on asetettu myös nikkelille ja lyijylle ja elohopean sekä kadmiumin laatunormia on tiukennettu, lisäksi elohopean laatunormi on asetettu kalalle (ahven). Talvivaaran kaivoksen lupapäätöksessä (29.3.2007) ei oltu annettu päästöraja'aryoa elohopealle eikä kadmiumille, joten on voitu soveltaa em. asetuksen päästöraja-arvoja. Asetuksen 5 $:n ensimmäisessä momentissa todetaan kylläkin, että päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Talvivaaran kaivoksen päästövesistä on mitattu sekä elohopeaa että kadmiumia ns. kokonaispitoisuuksina siitä lähtien kun vesiä on johdettu luontoon (v. 2009). Kokonaispitoisuus
7 sisältää myös ns. liukoisen osuuden l. 45 mikrometrin suodattimen läpi suodatetun veden pitoisuuden. Kadmiumin osalta kokonaispitoisuudet ovat olleet LONE - vedessä sekä eteläiseltä että pohjoisesta jälkikäsittelystä luontoon johdetussa vedessä lähes poikkeuksetta alle 10 mikrogrammaa/litra. Elohopean osalta ne ovat olleet alle käytetyn analyysimenetelmän määritysrajan ( 0,05-0,1 mikrogrammaallitrassa). Marraskuu n 2012 kipsisakkavuodon vuotovedestä mitattiin kadmiumille Natusen mainitsema, yksittäisen näytteen 19.3 mikrogrammaa/litra liukoinen pitoisuus. Päästöraja-arvo on annettu kuukausikeskiarvol le, ei yksittäiselle näytteelle. Asetuksen 6 $:n mukaan ELY - keskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12,$:ssä annetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristölaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate. Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen. Talvivaaran alapuolisten vesistöjen tarkkailussa tarkkailu asetuksen mukaisesti liukoisina pitoisuuksina on aloitettu säännöllisemmin 2012. Tätä ennen on tarkkailtu kadmiumia ja elohopeaa sekä nikkeliä kokonaispitoisuuksina. Laatunormit ovat ns. liukoisille pitoisuuksille ja aritmeettisina vuosikeskiarvoina. Elohopean laatunormi on annettu kalalle (ahven). Verrattaessa saatuja tuloksia laatunormeihin voidaan huomioida luonnolliset taustapitoisuudet, veden kovuus, ph tai muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen. Kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista syistä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista' Natunen väittää valituksessaan myös, että Kainuun ELY - keskus antaa lupia osalle aineista täysin ilman ympäristövaikutusten arviointia. Kainuun ELY - keskus toteaa, että aluehallintovirasto antaa I u pamääräykset toi m innanharjoittajal le. Ympäristönsuojel ainepäästöjä säännellään sekä toimintoihin että aineisiin perustuvilla ympäri lla sekä asetettavilla päästöraja-arvoilla ja - määrä rksillä. Aineiden luvanvaraisuus ja lot koskevat sellaisten toimintojen päästöjä, joista voi aiheutua ympäristön pilaantum vaaraa. Toiminnanharjoittajan tulee tietää toimintansa päästöjen laatu ja määrä sekä osoittaa, ettei päästöistä voisi aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa Ympäristönsuo liitteen 2 osiossa "päästöt vesiin" ovat tärkeimmät pilaantumista aiheuttavat aineet, otetaan huomiooñ asetettaessa päästöjen raja-arvoja ia muita päästömääräyksiä. annetaan ympäristöluvassa ja niitä asetettaessa tulee selvittää, onko teollisuudenalalle BAT - päätelmien yhteydessä asetettu vaarallisten ja haitallisten aineiden päästötasoja. Haitallisten aineiden päästön aiheuttajalla on aina vastuu päästöjen selvittämisestä ja hallinnasta. Natunen esittää, että mikäli tarkkailussa voidaan saada mittaustulos jollekin ympäristönsuojetuasetuksessa luvanvaraiseksi säädetylle aineelle, on aine automaattisesti luvanvarainen. Kainuun ELY - keskuksen näkemyksen mukaan Natusen mainitsema 0 - päästöraja ole tarkoituksenmukainen vaan päästörajan tulee perustua ao. aineen ja päästön mahdollisuuteen aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ympäristönsuojeluasetuksen 3 $:n mukaisesti. Tällöin tulee kiinnittää huomiota myös aineen biosaatavuuteen. Natunen tuo jälleen esille useita ottamiensa näytteiden tuloksia, joista ei käy selville, mitä ne edustavat, ovatko ne sedimenttinäytteitä, vesinäytteitä vai sekoituksia ja onko määritetÿ kokonaispitoisuutta vai liukoista pitoisuutta vai onko tulos laskennallisesti saatu (kiintoaineesta mitattu pitoisuus muutettu
pitoisuudeksi vedessä). Natusen kirjoituksissa on toisinaan verrattu keskenään eri näyternatriiseista eri tavoin saatuja tuloksia. Kainuun ELY - keskuksen näkemys on, että vain samasta matriisista (esim. vesi, sedimentti) samalla menetelmällä (liukoinen pitoisuus, kokonaispitoisuus) saatuja tuloksia voidaan vertailla toisiinsa. Verrattaessa johonkin raja-arvoon tulee myös huomioida, mille matriisille raja-arvo on annettu ja mitä menetelmää on käytetty sekä miten ao. raja-arvoa tulee soveltaa. Natunen viittaa valituksensa alussa mm. talliumiin, berylliumiin, hopeaan, lyijyyn ja antimoniin, joita hänen mittauksissaan on esiintynyt. Kainuun ELY - keskus viittaa edellä lausumaansa ja toteaa lisäksi, että velvoitetarkkailussa seurataan jo nyt lyljyä ja antimonia. Lyijylle on ympäristölaatunormi, eikä sitä ole alapuolissa vesissä ylitetty. Kokonaislyijypitoisuutta seurataan nykyisin myös päästötarkkailussa ja pitoisuudet ovat olleet pieniä. Antimoni on samoin mukana sekä vesistö- että päästötarkkailussa ja pitoisuudet ovat olleet pieniä. Talliumipitoisuutta on mitattu Kainuun ELY - keskuksen toimesta huhtikuussa sekä Jormasjärven että Laakajärven pisteistä ja liukoiset pitoisuudet ovat olleet 0,01-0,03 mikrogrammaa litrassa. Berylliumpitoisuus mitattiin samoísta näytteistä ja liukoinen berylliumpitoisuus oli <0,1 mikrogramma litrassa. Liukoinen hopea vaihteli puolestaan <0,01-0,02 mikrogrammaa litrassa. Liukoinen antimonipitoisuus vaihteli välillä 0,10-0,28 mikrogrammaa litrassa. Liukoinen kromipitoisuus oli em. mittauksissa 0,37-0,8 mikrogrammaa litrassa. Kromi kuuluu myös velvoitetarkkailun piiriin. Pitoisuuksia voi verrata esim. geokemiallisessa atlaksessa (FOREGS) esitettyihin taustapitoisuuksiin, samalla tulee muistaa Talvivaaran alueen mustaliuskeeseen liittyvät korkeammat metallipitoisuudet. Natunen väittää myös, että Kainuun ELY : keskus on ollut haluton selvittämään akryyliamidiflokkulanttien ja tremoliittiasbestin vaikutuksia. Akryyliamidiasiaan Kainuun ELY - keskus on antanut vastineen edellä Jormâskylä-Korholanmäki osakaskunnan valitukseen liittyen. Mitä tulee tremoliittiasbestiin Kainuun ELY - keskus toteaa, että se on lausunnossaan 24.8.2012 Pohjois Suomen aluehallintovirastolle koskien Talvivaaran kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan lupamääräysten tarkistamista sekä uraanin talteenottolaitoksen ympäristölupaa ja toiminnan aloittamista muutoksenhausta huolimatta, esittänfi lupaviranomaisen har:kittavaksi myös ympäristöön leviävän pölyn asbestipitoisuuden selvittämisvelvoitetta. Kainuun ELY - keskuksen näkemys on kuitenkin, että asbesti olisi lähinnä työhygieeninen asia. Kainuun ELY - keskus oikaisee Natusen väitteen että akryyliamidia olisi mitattu yli normin. Akryyliamidia mitattiin juoksutettavasta päästövedestä 0,5 mikrogramma litrassa, mikä oli yli menetelmän havaitsemisrajan (0,4 mikrogrammaa litrassa). Talousvedelle on asetettu normi, mutta päästö- ja pintavedet eivät ole talousvettä. Natunen esittää valituksessaan, että Sari Myllyoja olisi virheellisesti väittänyt eteläisen juoksutusojan kiertävän Lumijärven sekä Ylä - Lumijärven ja yhtyvän Lumijokeen 800 metriä Lumijärven jälkeen. Tieto ei ole Sari Myllyojalta vaan se julkaistiin 28.3.2013 annetussa Kainuun ELY - keskuksen tiedotteessa ja perustui tiedotteen laatijan inhimilliseen erehdykseen, joka huomattiin ja oikaistiin 5.4.2013 annetussa tiedotteessa. Virheellinen tieto ei vaikuttanut mitenkään uoman kulkuun maastossa. I
I Ympäristö ja luonnonvarat - vastuualue t Yksikön päällikkö Ylitarkastaja n Ympäristölakimies ý u: /a-,.,.**- L_} Heli Peuraniemi