KIRJALLINEN KYSYMYS 167/2011 vp Lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistäminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa lastenpsykiatriasta tuli lääketieteellinen erikoisala vuonna 1955. Nuorten tarvitsemia polikliinisia psykiatrisia palveluja tarjottiin pääosin lastenpsykiatrian poliklinikoiden yhteydessä, mutta nuoret eivät kuitenkaan osanneet tai halunneet käyttää niitä, ja niiden käyttö jäi vähäiseksi. Niitä nuoria, jotka sairastuivat vaikeisiin, osastohoitoa vaativiin häiriöihin, hoidettiin aikuispsykiatrian osastoilla, jotka eivät soveltuneet nuorten käyttöön monestakaan syystä. Vähitellen herättiin huomaamaan, että nuoret ovat erityinen ryhmä, joka vaati erilaista virittäytymistä. Nuoret jäivät syrjään monesta syystä, ei vähiten sen takia, että heidän kynnyksensä hakeutua hoitoon on korkea. Nuorisopsykiatriasta tuli ns. suppea lääketieteellinen erikoisala vuonna 1979. Vaikka ensimmäiset yksittäiset nuorille tarkoitetut poliklinikat ja osastot perustettiin jo 1960-luvun alussa, nuorisopsykiatrian kehitys käynnistyi valtakunnallisesti vasta vuonna 1991 voimaan tulleen erikoissairaanhoitolain jälkeen. Sen jälkeen kehitys on ollut nopeaa ja nuorten kannalta myönteistä. Sekä polikliiniset käynnit että hoitopäivät osastoilla ovat olleet jatkuvassa nousussa, ja yhä suurempi osa apua tarvitsevista nuorista on tullut hoidon piiriin. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa nuorilla on "oma" psykiatrinen hoitojärjestelmänsä. Tästä huolimatta on edelleen paljon apua tarvitsevia nuoria, joiden ongelmat jäävät tunnistamatta ja hoitamatta, joten järjestelmää tulee kehittää edelleen. Nuorisopsykiatrian yhdistäminen lastenpsykiatriaan ei ole johdonmukaista eikä ole omiaan parantamaan nuorten asemaa hoitojärjestelmässä. Lastenpsykiatria käsittää ikävuodet 0 12 vuotta ja nuorisopsykiatria ikävuodet 13 19 ( 22) vuotta. Lastenpsykiatriassa hoito on perhekeskeistä ja avohoitopainotteista. Lastenpsykiatrian osastot ovat pääosin päiväyksiköitä. Lapsuudessa mielenterveyden häiriöitä esiintyy huomattavasti harvemmin kuin nuoruusiässä, jolloin niiden määrä kasvaa merkittävästi siten, että nuoruusikäisillä, koko väestöstä noin 20 prosentilla, on jokin mielenterveyden häiriö. Jos lastenja nuorisopsykiatria yhdistetään, 17- tai 19 22- vuotiaat siirtyisivät aikuispsykiatriaan tai jäisivät jopa kokonaan hoidon ulkopuolelle, koska aikuispsykiatrian hoitojärjestelmä ei aina sovellu tämän ikäisten nuorten hoitoon. Yli 16-vuotiaat nuoret ovat suuressa syrjäytymisvaarassa yhteiskunnassa. Kelan tuoreiden tietojen mukaan joka päivä 5 alle 30-vuotiasta nuorta aikuista jää työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Lasten- ja nuorisopsykiatrian yhdistäminen vaikeuttaisi nuorten kannalta hoidon saatavuutta ja saattaisi aiheuttaa lisää nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta ja työelämästä kaikkine kielteisine seuraamuksineen. Onkin perusteltua, että lasten- ja nuorisopsykiatria kannattaisi säilyttää omina itsenäisinä erikoisaloina omine ikäryhmineen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Versio 2.0
Aikooko hallitus yhdistää lastenpsykiatrian ja nuorten psykiatrian vai aikooko hallitus säilyttää ne omina itsenäisinä erikoisaloinaan omine ikäryhmineen turvaten kummankin ikäryhmän erityistarpeet? Helsingissä 14 päivänä lokakuuta 2011 Eeva-Johanna Eloranta /sd Ilkka Kantola /sd Suna Kymäläinen /sd Anneli Kiljunen /sd Jukka Kärnä /sd Rakel Hiltunen /sd 2
Ministerin vastaus KK 167/2011 vp Eeva-Johanna Eloranta /sd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 167/2011 vp: Aikooko hallitus yhdistää lastenpsykiatrian ja nuorten psykiatrian vai aikooko hallitus säilyttää ne omina itsenäisinä erikoisaloinaan omine ikäryhmineen turvaten kummankin ikäryhmän erityistarpeet? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Yliopistolain 7 :n (715/2004) mukaan yliopistoissa voidaan suorittaa alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä, taiteellisia ja ammatillisia jatkotutkintoja. Yliopistot voivat järjestää myös täydennyskoulutusta ja avointa yliopisto-opetusta. Yliopistolain 7 :n 3 momentin mukaan yliopistoissa suoritettavista tutkinnoista, tutkintojen tavoitteista, opintojen rakenteesta ja muista opintojen perusteista sekä siitä, mitä tutkintoja kussakin yliopistossa voidaan suorittaa, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Erikoislääkärin ja erikoishammaslääkärin tutkinnoista säädetään erikoislääkärin tutkinnosta annetussa asetuksessa (erikoislääkäriasetus, 678/1998) ja erikoishammaslääkärin tutkinnosta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (erikoishammaslääkäriasetus, 316/2003). Erikoislääkäriasetuksessa säädetään erikoisalojen jakautumisesta täysipäiväisenä ohjattuna opiskeluna suoritettaviin viiden ja kuuden vuoden koulutusohjelmiin tai, kuten usein sanotaan, erikoisaloihin. Lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria ovat kuusivuotisia koulutuksia. Erikoisaloja on yhteensä 49, ja Suomessa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukset ovat yliopistotutkintoon johtavaa koulutusta, jonka pääasiallinen suorittamistapa on ohjattu työskentely alan tehtävissä. Tämän lisäksi yliopistot ovat perustaneet yhteensä 37 lisäkoulutusohjelmaa. EU:ssa lääketieteen erikoistumiskoulutuksen käytännöt ja erikoisalojen määrät eroavat toisistaan, mutta suurimmassa osassa jäsenvaltioita erikoislääkärikoulutus ei ole tutkintoon johtavaa koulutusta. Sosiaali- ja terveysministeriön laajapohjainen työryhmä valmisteli 1.8.2010 28.2.2011 erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallista uudistamista. Työryhmän tavoitteena oli selvittää nykyiset koulutuksen yhteistyörakenteet sekä tukea terveyspalvelujen ja terveyden edistämisen näkökulmasta erikoislääkärikoulutuksen ja erikoishammaslääkärikoulutuksen uudistamista viime vuosina tehtyjen selvitysten ja linjausten pohjalta. STM:n työryhmä keskusteli erikoistumiskoulutuksen kehittämisen yhteydessä myös psykiatrian koulutusohjelmista (lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, psykiatria). Lasten- ja nuorisopsykiatrinen hoito toteutetaan useimmiten moniammatillisena yhteistyönä. Tämän lisäksi useat koulutettavat suorittavat sekä lasten- että nuorisopsykiatrian erikoistumiskoulutuksen. Työryhmä totesi, että somaattisella puolella hoitosuhde jatkuu täysi-ikäisyyden kynnykselle asti, mutta psykiatriassa taas hoitosuhde katkeaa lapsen siirtyessä teini-ikään ja nuorisopsykiatrian piiriin. Työryhmä päätti tältä pohjalta esittää lastenpsykiatrian ja nuorisopsykiatrian koulutusohjelmien yhdistämistä, mikä on yleinen käytäntö muualla 3
Ministerin vastaus EU:n alueella. Tämä helpottaisi myös alan erikoislääkärien liikkuvuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on STM:n laajapohjaisen työryhmäesityksen pohjalta valmistellut yhdessä lääketieteellisten tiedekuntien ja STM:n kanssa uutta asetusluonnosta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksista. Asetus lähetetään syksyn aikana lausuntokierrokselle. Lopullisesti asetuksen sisällöstä päätetään vasta lausuntokierroksen jälkeen. Koulutusohjelmien nimien muutosesitykset eivät suoraan tarkoita, että erikoisalan järjestäytymistä terveydenhuollossa muutettaisiin. Psykiatrian palvelut voidaan edelleen järjestää tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Kuten muillakin aloilla, koulutusohjelmien sisällä voidaan painottua tai erikoistua eri tavoin, eikä osaamisen tasoa tai laatua tai ammattilaisten määrää esityksellä ole ollut tarkoitus laskea. Opetus- ja kulttuuriministeriön näkemyksen mukaan eri toimijoiden keskustelua nykyistä yksinkertaisemmasta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen sääntelystä, rahoituksesta ja ohjauksesta on välttämätöntä jatkaa. Kuten käsilläkin oleva kysymys osoittaa, itsenäisten yliopistojen, kahden ministeriön ja terveyspalvelujärjestelmän yhteistoiminnassa erikoistumiskoulutuksen järjestämisessä on epäselviksi koettuja elementtejä. Koulutusaloilla itsellään tulisi olla nykyistä enemmän mahdollisuuksia päättää toimintamuodostaan. Uudesta erikoistumiskoulutuksen mallista on sovittava nykyisten toimijoiden kesken. Helsingissä 3 päivänä marraskuuta 2011 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4
Ministerns svar KK 167/2011 vp Eeva-Johanna Eloranta /sd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 167/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Eeva-Johanna Eloranta /sd m.fl.: Ämnar regeringen slå ihop barnpsykiatrin och ungdomspsykiatrin eller ämnar den bevara dem som egna självständiga specialområden med egna åldersgrupper, så att specialbehoven för båda åldersgrupperna tryggas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 7 i universitetslagen (715/2004) kan lägre och högre högskoleexamina samt vetenskapliga, konstnärliga och yrkesinriktade påbyggnadsexamina avläggas vid universiteten. Universiteten kan också ordna fortbildning och öppen universitetsundervisning. Enligt 7 3 mom. i universitetslagen föreskrivs det genom förordning av statsrådet om examina som kan avläggas vid universiteten, målen för examina, studiernas uppläggning och andra grunder för studierna samt vilka examina som kan avläggas vid de olika universiteten. Bestämmelser om specialläkarexamen och specialtandläkarexamen finns i förordningen om specialläkarexamen (678/1998) och i statsrådets förordning om specialtandläkarexamen (316/2003). I förordningen om specialläkarexamen föreskrivs det att utbildningen ordnas i form av fem eller sex år långa utbildningsprogram, som ofta kallas specialområden, med handledda studier på heltid. Utbildningstiden för barnpsykiatri och ungdomspsykiatri är sex år. Det finns sammanlagt 49 specialområden och i Finland är specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna sådana utbildningar som leder till universitetsexamen. Examen avläggs i huvudsak genom handlett arbete med uppgifter inom området. Utöver detta har universiteten inrättat sammanlagt 37 tilläggsutbildningsprogram. Inom EU skiljer sig praxis i fråga om specialiseringsutbildning inom medicin och antalet specialområden från varandra, men i merparten av medlemsstaterna är inte specialläkarutbildningen en utbildning som leder till examen. En bred arbetsgrupp vid social- och hälsovårdsministeriet beredde mellan den 1 augusti 2010 och den 28 februari 2011 en riksomfattande reform av specialläkarutbildningen. Arbetsgruppen hade som mål att klarlägga de nuvarande samarbetsstrukturerna inom utbildningen och att stödja en reform av specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna med utgångspunkt i främjandet av hälso- och sjukvårdstjänsterna och hälsan och utifrån de senaste årens utredningar och riktlinjer. I samband med utvecklandet av specialiseringsutbildningen diskuterade social- och hälsovårdsministeriets arbetsgrupp också utbildningsprogrammen inom psykiatri (barnpsykiatri, ungdomspsykiatri, psykiatri). Den barn- och ungdomspsykiatriska vården genomförs vanligen som ett multiprofessionellt samarbete. Många av dem som utbildas avlägger också såväl barn- som ungdomspsykiatrisk specialiseringsutbildning. Arbetsgruppen konstaterade att vårdrelationen på den somatiska sidan pågår fram till gränsen för myndighet, men att vårdrelationen inom den psykiatriska vården bryts när barnet blir tonåring och flyttar över till ungdomspsykiatrin. Arbetsgruppen beslöt utifrån detta att föreslå att utbildningsprogrammen i barnpsykiatri och ungdomspsykia- 5
Ministerns svar tri slås ihop, vilket också är allmän praxis på andra håll i EU. Detta skulle även förbättra rörligheten för specialläkarna inom området. Undervisnings- och kulturministeriet har utifrån förslaget från social- och hälsovårdsministeriets breda arbetsgrupp och tillsammans med de medicinska fakulteterna och social- och hälsovårdsministeriet berett ett utkast till ny förordning om specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna. Förordningen sänds på remiss under höstens lopp. De slutliga besluten om förordningens innehåll fattas först efter remissbehandlingen. Förslagen om ändring av namnen på utbildningsprogrammen innebär inte direkt någon ändring av hur specialområdena ordnas inom hälso- och sjukvården. Psykiatritjänsterna kan även i fortsättningen ordnas på det mest ändamålsenliga sättet. Som inom andra områden kan man inom utbildningsprogrammen koncentrera sig eller specialisera sig på olika sätt, och avsikten med det som föreslagits har inte varit att sänka vare sig nivån eller kvaliteten på kunnandet, eller antalet professionella yrkesutövare. Enligt undervisnings- och kulturministeriet är det nödvändigt att man fortsätter diskussionen mellan de olika aktörerna om enklare bestämmelser om specialläkar- och specialtandläkarutbildningarna och om finansieringen och styrningen. Såsom även det aktuella spörsmålet visar, så finns det element som har upplevts som oklara i ordnandet av den specialiseringsutbildning som ordnas i samarbete mellan de självständiga universiteten, två ministerier och hälso- och sjukvårdssystemet. Utbildningsområdena själva bör ha större möjligheter än nu att besluta om sina verksamhetsformer. De nuvarande aktörerna bör sinsemellan komma överens om modellen för den nya specialiseringsutbildningen. Helsingfors den 3 november 2011 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6