KIRJALLINEN KYSYMYS 520/2005 vp Hampaiden amalgaamipaikat Eduskunnan puhemiehelle Lääkintöhallitus on antanut aikoinaan luvan käyttää elohopeaa sisältäviä amalgaamipaikkoja hampaiden paikkaamiseen. Hampaiden paikkauksessa käytetty amalgaami-metalliseos sisältää noin 50 % elohopeaa epäorgaanisessa muodossa. Amalgaamipaikoista irtoaa vähäisessä määrin myrkylliseksi luokiteltavaa epäorgaanista elohopeaa. Sekä ihmisen syljestä että ulosteesta löytyy epäorgaanisen elohopean lisäksi myös huomattavasti haitallisempaa elohopean muotoa, orgaanista elohopeaa. Tämän haitallisemman orgaanisen elohopean muodon arvioidaan syntyvän epäorgaanisesta elohopeasta suun ja suoliston omien bakteerien toiminnan seurauksena. Elohopeaa sisältävien amalgaamipaikkojen käyttö on aiheuttanut osalle käyttäjistä erilaisia oireita. Esimerkiksi joissain tapauksissa elohopeaa on liuennut paikasta muualle kehoon, jolloin se on aiheuttanut vakavia ongelmia mm. reagoidessaan sähkön kanssa. Toisaalta amalgaamipaikasta liuennut elohopea kertyy erityisesti sisäeriterauhasiin, kuten aivolisäkkeeseen, joka säätelee myös munasarjojen toimintaa. Pienoiselohopeamyrkytys saattaa myös aiheuttaa jossakin määrin päänsärkyä, huimausta, sydämen tykytystä, unettomuutta ja masentuneisuutta. Noin kolmella miljoonalla suomalaisella on amalgaamitäytteitä suussaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä amalgaamipaikkojen aiheuttamista sairauksista kärsivien tukemiseksi? Helsingissä 27 päivänä toukokuuta 2005 Antero Kekkonen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antero Kekkosen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 520/2005 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä amalgaamipaikkojen aiheuttamista sairauksista kärsivien tukemiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Amalgaamin käyttö on Suomessa vähentynyt voimakkaasti 1980-luvun lopulta lähtien. Käytännössä lapsille ja nuorille ja raskaana oleville ei amalgaamitäytteitä valmisteta enää lainkaan, ja vanhemmissakin ikäluokissa amalgaamitäytteiden osuus oli noin 4 % valmistetuista täytteistä vuonna 2000 (Kelan tilastot). Amalgaamia käytetään erittäin harvoissa tapauksissa, joissa muita täyteaineita ei voida käyttää, potilaan kanssa asiasta sopimalla. Hampaisiin kiinnittyvät muovitäytemateriaalit ovat käytännössä syrjäyttäneet amalgaamin. Lääkintöhallitus on edellyttänyt kirjeellään 14.1.1981, että hammashoidossa tulee käyttää tietyt laatuvaatimukset täyttäviä hammashoitomateriaaleja. Näitä olivat Pohjoismaiden hammashoitomateriaalien koetuslaitoksen (NIOM) testaamat ja kansainväliset laatuvaatimukset täyttäviksi todetut hammashoitomateriaalit. Lääkintöhallitus korosti ehkäisevän hammashoidon ensisijaisuutta korjaavaan hoitoon nähden. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen asiantuntijaryhmä laati suosituksen hammashoidossa käytettävistä materiaaleista vuonna 1993. Suosituksessa todetaan myös, että hammassairauksien ehkäisyyn tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota, jotta hampaat eivät reikiinny. Korjaavassa karieshoidossa hampaan täyteaine valitaan siten, että se on mahdollisimman biologinen ja kudosta säästävä. Hammaslääkärin tulee selvittää eri täyteaineiden edut ja haitat potilaan toivomukset huomioiden. Uusien amalgaamitäytteiden teosta suositeltiin luovuttavan ympäristösyistä elohopeakuormituksen vähentämiseksi. Vaikka vähäisiä määriä elohopeaa irtoaa amalgaamipaikoista elimistöön, nämä määrät ovat kuitenkin pieniä ja elohopea on pääasiassa epäorgaanisessa muodossa, jonka on todettu olevan oleellisesti paremmin siedettyä kuin esimerkiksi kalasta saatava orgaaninen muoto. Hampaiden paikkauksessa käytetystä amalgaamista peräisin olevat oireet ovat todennäköisesti ärsytystai allergiaoireita, ja niitä on todettu vain suun limakalvoilla, ei muualla elimistössä. Alan tieteellinen kirjallisuus ei tunne pienoiselohopeamyrkytystä, eikä tapauksia näin ollen ole dokumentoitu Suomessa tai muualla. Ei myöskään ole osoitettu amalgaamipaikkojen reagoinnin sähkön kanssa aiheuttaneen vakavia terveydellisiä ongelmia. Amalgaamin sisältämän elohopean mahdollisia vaikutuksia yleisterveyteen ei Suomessa ole kattavasti tutkittu. Kansainvälistä tietoa on kuitenkin runsaasti saatavilla, ja asiantuntemus elohopean vaikutuksista elimistössä on tutkimuksen tuloksena lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Laajat ulkomaiset selvitykset USA:ssa ja Uudessa-Seelannissa ovat osoittaneet, että väestön terveydentilassa tai sairastavuudessa ei voida osoittaa syy-yhteyttä amalgaamitäytteiden määrään, vaikka yksittäisiä tietoja on siitä, että osa epäorgaanisesta elohopeasta muuttuisi elimistössä orgaaniseksi elohopeaksi. Laajat epidemiolo- 2
Ministerin vastaus KK 520/2005 vp Antero Kekkonen /sd giset tutkimukset eivät myöskään tue käsitystä, jonka mukaan elohopea aiheuttaisi hedelmällisessä iässä olevilla naisilla alentunutta hedelmällisyyttä, lisääntynyttä riskiä keskosten synnyttämiseen tai riskiä lapsen synnynnäisiin sairauksiin. Pienten elohopea-altistusten kaikkia vaikutusmekanismeja ei silti vielä tunneta, eikä myöskään tunneta yksilöllisiä herkkyysrajoja elohopean toksisille vaikutuksille. Pienten elohopeaaltistusten vaikutusten tutkimiseen ei ole käytettävissä hyviä menetelmiä. Pohjoismaat ovat olleet edelläkävijöitä hammashoitomateriaalien testauksen alalla. Hampaisiin käytettäviä täytemateriaaleja tutkitaan ja testataan edelleen Pohjoismaisessa hammashoitomateriaalien koetuslaitoksessa NIOMissa, joka sijaitsee Oslossa. Testeissä käytetään sekä fysikaalisia, kemiallisia, biologisia että toksikologisia testejä. Suomessa seurataan materiaalien kehitystä tarkkaan ja varmistetaan näin potilaiden turvallinen hammashoito. Mikäli amalgaamin ärsytysoireita on suun limakalvoilla, harkitaan tapauskohtaisesti potilaan kanssa sopien tarkoituksenmukaisin hampaiden paikkausmateriaali. Muutoin ei ole perusteltua vaihtaa toimivia, hyväksi todettuja amalgaamitäytteitä. Suun terveydenhuollon palvelujen saatavuutta on parannettu osana julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuuden turvaamista ja sairausvakuutuksen korvatessa yksityisen suun terveydenhuollon palveluita. Helsingissä 15 päivänä kesäkuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 520/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Antero Kekkonen /sd: Vad ämnar regeringen göra för att stödja personer som lider av sjukdomar orsakade av amalgamproblem? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Användningen av amalgam i Finland har minskat kraftigt sedan slutet av 1980-talet. I praktiken tillverkas inte längre över huvud taget amalgamfyllningar för barn, unga och gravida och även i de äldre åldersklasserna var andelen amalgamfyllningar ca 4 % av de tillverkade fyllningarna år 2000 (FPA:s statistik). Amalgam används i mycket sällsynta fall där inga andra fyllningsmaterial kan användas och enligt överenskommelse med patienten. Fyllningsmaterial av plast har i praktiken åsidosatt amalgam. Medicinalstyrelsen förutsatte genom sitt brev 14.1.1981 att man inom tandvården bör använda tandvårdsmaterial som uppfyller vissa kvalitetskrav. Dessa var tandvårdsmaterial som testats av Nordisk Institutt for Odontologisk Materialprøvning (NIOM) och som konstaterats uppfylla de internationella kvalitetskraven. Medicinalstyrelsen betonade att preventiv vård går före reparativ vård. En expertgrupp vid forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården gjorde år 1993 upp en rekommendation om vilka material som skall användas i tandvården. I rekommendationen konstateras också att förebyggandet av tandsjukdomar fortgående bör uppmärksammas för att det inte skall bildas hål i tänderna. Vid reparativ kariesbehandling väljs fyllningsmaterialet så att det är så biologiskt och skonsamt för vävnaderna som möjligt. Tandläkaren bör reda ut fördelarna och nackdelarna med olika fyllningsmaterial med hänsyn till patientens önskemål. Det har rekommenderats att tillverkningen av nya amalgamfyllningar slopas av miljöskäl för att minska kvicksilverbelastningen. Även om små mängder kvicksilver frigörs från amalgamplomberna och sprids i kroppen, är mängderna dock små och kvicksilvret i huvudsak i oorganisk form, vilket man har konstaterat att människan tål bättre än t.ex. den organiska form som kommer från fisk. Symptom på grund av det amalgam som använts vid lagning av tänder är sannolikt retnings- eller allergisymptom och de har konstaterats endast på munnens slemhinnor, inte på andra ställen i kroppen. Den vetenskapliga litteraturen i branschen känner inte till lindrig kvicksilverförgiftning, och sådana fall har således inte dokumenterats i Finland eller på annat håll. Det har inte heller bevisats att amalgamplombernas reaktion med elektricitet skulle ha orsakat allvarliga hälsoproblem. Eventuella verkningar för den allmänna hälsan av kvicksilvret i amalgam har inte undersökts täckande i Finland. Det finns dock rikligt med internationell information om saken och sakkunskapen om kvicksilvrets verkningar i kroppen har som ett resultat av forskningen ökat under de senaste tio åren. Omfattande utländska utredningar i USA och Nya Zeeland har visat att det inte kan påvisas något orsakssamband mellan befolkningens hälsotillstånd eller sjukfrekvens och antalet amalgamfyllningar även om det finns enstaka uppgifter om att en del av det oorganiska kvicksilvret ombildas till organiskt kvicksilver i kroppen. Omfattande epidemiologiska undersökningar stöd- 4
Ministerns svar KK 520/2005 vp Antero Kekkonen /sd jer inte heller uppfattningen att kvicksilver skulle orsaka nedsatt fertilitet hos kvinnor i fertil ålder, en ökad risk för förtidiga förlossningar eller risk för medfödda sjukdomar hos barnet. Man känner dock inte ännu till alla verkningsmekanismer för små kvicksilverexponeringar eller de individuella mottaglighetsgränserna för kvicksilvrets toxiska verkningar. Det finns inga bra undersökningsmetoder för verkningarna av små kvicksilverexponeringar. De nordiska länderna har varit föregångare inom området för testning av tandvårdsmaterial. De fyllningsmaterial som används i tänderna undersöks och testas vidare vid Nordisk Institutt for Odontologisk Materialprøvning NIOM i Oslo. I testen används både fysikaliska, kemiska, biologiska och toxikologiska test. I Finland följs materialens utveckling noggrant och på så vis säkerställs att patienterna får en trygg tandvård. Om det förekommer retningssymtom på grund av amalgam på munnens slemhinnor, överväger man från fall till fall och enligt överenskommelse med patienten vad som är det lämpligaste lagningsmaterialet för tänderna. I övrigt är det inte motiverat att byta ut bra och fungerande amalgamfyllningar. Tillgången på mun- och tandvårdstjänster har förbättrats som en del av tryggandet av tillgången på tjänster inom den offentliga hälso- och sjukvården samt i och med att sjukförsäkringen ersätter tjänster inom den privata mun- och tandvården. Helsingfors den 15 juni 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5