KIRJALLINEN KYSYMYS 151/2001 vp Kelan maksama lomakustannuskorvaus yrityksille äitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudelta Eduskunnan puhemiehelle Äitiysrahakausi on 105 päivää, ja oikeus äitiysrahaan alkaa aikaisintaan 50 ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa. Äiti voi valita itse äitiysrahakauden aloittamisajan tänä aikana. Isä on oikeutettu isyysrahaan, kun hän osallistuu lapsen hoitoon eikä ole tänä aikana ansiotyössä tai muussa työssä kodin ulkopuolella. Isä voi saada lapsen hoitoon osallistuessaan isyysrahaa 18 arkipäivältä äitiys- tai vanhempainrahakaudella. 1.10.2001 alkaen päivät voi jakaa 1 4 jaksoon. Vanhempainvapaa (isä tai äiti) voidaan pitää enintään kahdessa jaksossa ja jakson vähimmäispituus on 12 päivää. Vanhempainrahaa maksetaan 158 arkipäivältä yhden lapsen osalta. Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha maksetaan työnantajalle, jos työnantaja maksaa äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan palkkaa. Jos päiväraha ylittää palkan, maksetaan ylittävä osa työntekijälle. Työnantaja hakee etuutta työntekijän kotipaikkakunnan Kelan paikallistoimistosta tai työpaikkakassasta. Työnantajalle maksettavasta äitiys-, isyys- ja vanhempainrahasta ei pidätetä veroa. Työnantaja voi hakea lomakustannuskorvausta, jos hän on maksanut työntekijälle lomapalkan tai lomakorvauksen äitiys-, isyys- tai vanhempainrahan ajalta. Korvausta maksetaan 2,5 x vanhempainrahan määrä jokaista kalenterikuukautta kohden, jolta vuosilomaa on vanhempainrahaajalta kertynyt. Korvausta on haettava 4 kuukauden kuluessa siitä, kun lomapalkka tai lomakorvaus on maksettu kokonaan ko. lomanmääräytymisvuodelta. Korvaus yrittäjälle tapahtuu, kun päivärahapäiviä on vähintään 14 päivää/kalenterikuukausi. Ongelmana on se, että kun isät pitävät isyysloman useassa eri jaksossa tai äiti lähtee äitiyslomalle kesken kuukauden niin, että hän ei täytä päivävaatimusta, loma-ajan palkan ja lomarahan maksaa kokonaan työnantaja. Isyys-, äitiys- ja vanhempainvapaat kerryttävät vuosilomavelvoitetta ja lomarahavelvoitetta työnantajalle joka tapauksessa, olivatpa nämä lomat kuukaudessa miten repaleisesti tahansa. Näin työntekijän henkilökohtaisesta päätöksestä riippuu se, maksetaanko yritykselle korvausta Kelalta vai ei. Tämä on yrittäjän kannalta sattumanvarainen tapa korvata vanhemmuudesta johtuvia kustannuksia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta äitiys-, isyys- tai vanhempainrahakauden lomakustannuskorvauksia koskevasta ongelmasta ja mitä se aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Versio 2.0
Helsingissä 22 päivänä helmikuuta 2001 Katri Komi /kesk 2
Ministerin vastaus KK 151/2001 vp Katri Komi /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Katri Komin /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 151/2001 vp: Onko hallitus tietoinen perusteluissa mainitusta äitiys-, isyys- tai vanhempainrahakauden lomakustannuskorvauksia koskevasta ongelmasta ja mitä se aikoo tehdä asian korjaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vuosilomalain mukaan äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta kertyy vuosilomaa. Tämä on lisännyt naisvaltaisten alojen kustannusrasitusta, koska perhepoliittisia vapaita käyttävät pääasiallisesti äidit. Vuoden 1994 huhtikuussa on tullut voimaan laki vanhempainpäiväraha-ajalta suoritettavien vuosilomakustannusten korvaamisesta työnantajalle (238/1994). Lain tarkoituksena on tasata naisvaltaisten alojen lisääntyneitä työnantajakohtaisia kustannuksia. Työnantajalla on oikeus saada lain mukaan korvausta kysymyksessä kuvatuin tavoin sairausvakuutusrahastosta, jos tämä on maksanut lomapalkan tai lomakorvauksen ajalta, jona työntekijä on saanut äitiys-, isyys-, vanhempain- tai erityisäitiysrahaa. Lomaraha ja lomaltapaluuraha eivät ole korvattavia kustannuksia. Sairausvakuutusrahastosta maksettavat vuosilomakustannusten korvaukset rahoitetaan työnantajilta perittävällä sairausvakuutusmaksulla. Maksua korotettiin tätä tarkoitusta varten vuoden 1995 alusta lukien 0,15 prosentilla ja vuonna 1999 työnantajilta on peritty ylimääräistä sairausvakuutusmaksua noin 401 miljoonaa markkaa. Vastaavasti Kansaneläkelaitos on maksanut työnantajille vuonna 1999 vuosilomakustannusten korvauksia yhteensä noin 76 miljoonaa markkaa. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista on tarkasteltu keväällä 1998 kolmikantaisessa ns. PEVA-työryhmässä. Työryhmässä käsiteltiin muun muassa mahdollisuuksia edistää perhevapaiden tasapuolisempaa jakautumista miesten ja naisten kesken sekä rohkaista isiä näiden vapaiden käyttämiseen. Lisäksi työryhmässä oli esillä näiden vapaiden ajalta työnantajille suoritettavien korvausten laajentamismahdollisuudet. Työryhmässä edustettuina olevien tahojen eriävien näkemysten johdosta työryhmä ei tehnyt ehdotuksia. Paavo Lipposen II hallituksen hallitusohjelmaan on sisällytetty useita perhepoliittisia kysymyksiä selvitettäväksi. Hallitusohjelman mukaan muun muassa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa kehitetään perhevapaista aiheutuvien kustannusten tasaamista työnantajien kesken nykyisen sairausvakuutusosuuden puitteissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on 12.1.2001 asettanut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista selvittävän työryhmän. Työryhmän tavoitteena on muun muassa tarkastella hallitusohjelmassa mainittuja ja muita perhepoliittisia kysymyksiä, joiden avulla edistettäisiin perheen ja työelämän parempaa yhteensovittamista ja joilla voitaisiin vaikuttaa työnantajille aiheutuvien kustannusten epätasaiseen jakautumiseen ja tästä aiheutuviin erilaisiin seurannaisvaikutuksiin. Työryhmän toimeksiantona on muiden ohella selvittää perhevapaiden vuosilomakustannusten tasauk- 3
Ministerin vastaus sen toimivuus, mahdollisuus hakemusmenettelyn yksinkertaistamiseen sekä järjestelmästä tiedottamisen tehostamiseen ja tehdä myös näiltä osin ehdotukset tarvittavista lainsäädäntömuutoksista tai muista toimenpiteistä. Työryhmän toimeksianto päättyy 31.5.2001. Vasta tämän selvitystyön valmistuttua on tarkoituksenmukaista arvioida lainsäädännön mahdolliset muutostarpeet tai muiden toimenpiteiden tarpeellisuus. Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho 4
Ministerns svar KK 151/2001 vp Katri Komi /kesk Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Katri Komi /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 151/2001 rd: Är regeringen medveten om det i motiveringen nämnda problemet som anknyter till ersättningar för semesterkostnader under moderskapspennings-, faderskapspennings- eller föräldrapenningsperioden och vad ämnar regeringen göra för att rätta till olägenheten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt semesterlagen intjänas semester under tiden för moderskaps-, faderskaps- eller föräldraledighet. Detta har ökat kostnadstrycket inom kvinnodominerade branscher, eftersom det i huvudsak är mödrarna som utnyttjar familjepolitiska ledigheter. I april 1994 trädde lagen om ersättning till arbetsgivare för semesterkostnader för den tid föräldrapenning betalas (238/1994) i kraft. Syftet med lagen är att jämna ut arbetsgivarnas tilltagande kostnader inom kvinnodominerade branscher. Arbetsgivaren har enligt lag rätt att få ersättning så som beskrivs i spörsmålet ur sjukförsäkringsfonden, om arbetsgivaren har betalt semesterlön eller semesterersättning under den tid arbetstagaren har fått moderskaps-, faderskaps- eller föräldrapenning eller särskild moderskapspenning. För semesterpenningar och semesterpremier betalas ingen ersättning. De ersättningar för semesterkostnader som betalas ur sjukförsäkringsfonden finansieras med sjukförsäkringsavgifter som uppbärs av arbetsgivarna. Avgiften höjdes för detta ändamål från ingången av 1995 med 0,15 % och 1999 uppbars av arbetsgivarna ca 401 milj. mk i extra sjukförsäkringsavgifter. På motsvarande sätt betalade Folkpensionsanstalten ersättningar för semesterkostnader till arbetsgivarna till ett belopp av sammanlagt ca 76 milj. mk 1999. En s.k. PEVA-arbetsgrupp på trepartsbasis utredde anpassning av arbets- och familjeliv våren 1998. Arbetsgruppen utredde bl.a. möjligheterna att främja en mer jämlik fördelning av familjeledigheterna mellan män och kvinnor samt att uppmuntra fäderna att utnyttja ledigheterna. Dessutom behandlade arbetsgruppen möjligheterna att utvidga betalningen av ersättningar till arbetsgivarna. På grund av avvikande åsikter bland arbetsgruppens representanter för olika instanser gav arbetsgruppen inga förslag. I regeringsprogrammet för Paavo Lipponens II regering nämns många familjepolitiska frågor som skall utredas. Enligt regeringsprogrammet skall man bl.a. i samarbete med arbetsmarknadsorganisationerna utveckla förfarandet att mellan arbetsgivarna utjämna kostnaderna för familjeledigheter inom ramen för den nuvarande sjukförsäkringsandelen. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 12 januari 2001 en arbetsgrupp som skall utreda frågor som anknyter till anpassning av arbetsoch familjeliv. Avsikten är att arbetsgruppen bl.a. skall utreda frågor som nämns i regeringsprogrammet och andra familjepolitiska frågor med hjälp av vilka man kan främja en bättre anpassning av arbets- och familjelivet och genom vilka man kan inverka på den ojämna fördelningen av kostnaderna mellan arbetsgivarna samt på olika följdverkningar härav. Arbetsgruppen har 5
Ministerns svar fått i uppdrag att utöver andra frågor även utreda hur utjämningen av semesterkostnaderna för familjeledigheterna fungerar, möjligheten att förenkla ansökningsförfarandet och att effektivera informationen om systemet och att även till dessa delar ge förslag till nödvändiga ändringar i lagstiftningen eller andra åtgärder. Tidsfristen för arbetsgruppen utgår den 31 maj 2001. Först när det här utredningsarbetet är klart är det ändamålsenligt att bedöma eventuella behov att revidera lagstiftningen eller att vidta andra åtgärder. Helsingfors den 15 mars 2001 Social- och hälsovårdsminister Maija Perho 6