Kalastus Euroopassa Euroopassa ISSN 1606-0873 nro 14 Lokakuu 2 0 0 2 Asiakirjat Syvänmerenkalastus EU vahvistaa säännöt Vierailu Kööpenhaminassa ICES kulissien takana Syvänmeren lajit Tuottajaorganisaatio panostaa tieteeseen Uusi löytö Viljelty kampela Lionel Flageul Euroopan komission julkaisu Kalastuksen pääosasto
2 Kalastus Euroopassa KALENTERI Messut ja näyttelyt Expo Pesca 2002 Etelä-Amerikan tärkein chileläinen meren tuotteiden näyttely on auki Santiagossa 20. 23. marraskuuta 2002. Siihen osallistuu noin 300 yritystä 20 eri maasta. Näyttelyn yhteydessä järjestetään konferenssisarja. Lisätiedot: http://www.heighwayevents.co.uk Sial 2002 Pariisin kansainvälinen elintarvikealan näyttely on auki 20. 24. lokakuuta 2002. Kauppa-, jakelu-, ravintola- ja elintarviketeollisuusalan kohtaamisen aiheena on tänä vuonna kulutuksen tärkeimmät kansainväliset suuntaukset. Lisätietoja paikasta, ajasta ja näytteilleasettajista: http://www.sial.fr Maritima Merenkulkualan ammattilaisten toinen tapaaminen järjestetään Pariisissa 11. 14. joulukuuta 2002. Siihen osallistuu lähes 200 näytteilleasettajaa laivanrakennusalasta ja jopa merentutkimuksesta aina vesiviljelyyn asti. Lisätiedot: http://www.salonmaritima.com Faksi: (33-1) 41 90 47 19 Tässä numerossa Sivu 2 Kalenteri Sivu 3 Pääkirjoitus Miten vältetään toistamasta aiempia virheitä Sivu 4 Kentältä ICESin kulissien takana Sivu 6 Asiakirjat Syvänmerenkalastus: Euroopan unioni vahvistaa säännöt Sivu 10 Tapaaminen Järjen palauttaminen kalastukseen Sivu 11 Löytöjä Kampela Vesiviljely ohittaa kalastuksen Sivu 12 Lyhyesti EU ja Venäjä: sopu on lähellä Hait suojataan eväpyynniltä Uusi EU:n ja Senegalin välinen sopimuspöytäkirja Hallinnoliset asiat Maatalous- ja kalastusministerien seuraavat neuvostot kokoontuvat 27., 28. ja 29. marraskuuta sekä 16., 17., 18. ja 19. joulukuuta 2002. Huomautus lukijoille Voitte lähettää meille kommenttejanne ja ehdotuksianne osoitteeseen Euroopan komissio, kalastuksen pääosasto Viestintä- ja tiedotusyksikkö Rue de la Loi 200 B-1049 Bruxelles tai faksilla numeroon (32-2) 299 30 40 varustettuna merkinnällä Kalastus Euroopassa. Sähköposti: fisheries-magazine@cec.eu.int Kalastus Euroopassa on Euroopan komission kalastuksen pääosaston julkaisema aikakauslehti. Sitä jaetaan ilmaiseksi lehden tilaajille (tilauskuponki sivulla 12). Kalastus Euroopassa ilmestyy viisi kertaa vuodessa Euroopan unionin yhdellätoista virallisella kielellä. Lehti on luettavissa myös Internetissä kalastuksen pääosaston kotisivulla osoitteessa http://europa.eu.int/comm/fisheries/policy_fi.htm Vastaava julkaisija: Euroopan komissio, kalastuksen pääosaston pääjohtaja. Vastuuvapauslauseke: Vaikka kalastuksen pääosasto vastaakin lehden koko tuotannosta, se ei ole vastuussa yksittäisiin artikkeleihin sisältyvien tietojen oikeellisuudesta, artikkelien sisällöstä tai niissä esitetyistä näkökannoista. Mitkään tässä julkaisussa esitetyistä näkökannoista eivät ole ellei toisin mainita komission omia tai sen vahvistamia näkökantoja, eikä julkaisussa esitettyjä näkemyksiä voida pitää komission tai kalastuksen pääosaston omina näkemyksinä. Komissio ei myöskään vastaa julkaisuun sisältyvien tietojen oikeellisuudesta, eikä komissio eivätkä ketkään komission nimissä toimivat henkilöt ole vastuussa julkaisun mahdollisesta käytöstä. Euroopan yhteisöt, 2002 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Kannen kuvat: Lionel Flageul, Eureka Slide,V. Christensen-SAUP, Bruno Vaudour, Doug Perrine Suunnittelu: Mostra Printed in Belgium Painettu uusiopaperille
PÄÄKIRJOITUS 3 Lionel Flageul Miten vältetään toistamasta aiempia virheitä Useimpien kaupallisesti merkittävien kalakantojen hupeneminen on viime vuosina saanut monet eurooppalaiset kalastuslaivastot kääntämään katseensa syvänmeren lajeihin. Nämä tähän asti hyödyntämättömät lajit ovat osoittautuneet kaupallisesta näkökulmasta katsottuna erittäin kiinnostaviksi. Ne tarjosivat kalastajille lupaavalta vaikuttaneen mahdollisuuden monipuolistua. Syvänmeren kannat tunnetaan kuitenkin valitettavasti hyvin huonosti. Niiden käyttäytymisestä, genetiikasta ja lisääntymisestä ei tiedetä juuri mitään. Yli 400 metrin syvyydessä elävät lajit ovat hankalia tutkimuskohteita tiedemiehille. Asiantuntijat ovat kuitenkin yksimielisiä yhdestä asiasta: syvänmeren lajit ovat erittäin herkkä luonnonvara. Kymmenen vuotta jatkuneen sääntelemättömän kalastuksen ja kasvaneen pyyntiponnistuksen jälkeen molva, tylppäpyrstömolva, keila, lestikala, mustahuotrakala, keltaroussi ja pilkkupagelli ovat nykyään vakavasti uhattuja. Kansainvälisen yhteisön on siis kiireesti ratkaistava tämä ongelma. Näillä vesillä on otettava nopeasti käyttöön suojatoimenpiteitä, sillä kyseisten lajien kalastusta ei säännellä tällä hetkellä lainkaan. Muiden kalakantojen kohdalla aiemmin tehtyjä virheitä on vältettävä. On siis toimittava ennen kuin kalakannat kärsivät peruuttamatonta vahinkoa. Euroopan komissio on esittänyt kaksi asetusehdotusta, joilla pyritään sekä rajoittamaan saaliita että hallinnoimaan syvänmeren lajien pyyntiponnistusta. Kalastusministerien neuvosto tarkasteli ehdotuksia viime heinäkuussa. Kaksi uutta asetusta, joiden on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2003, ovat vasta laajemman toiminnan ensivaihe. Toimenpiteitä aiotaan myöhemmin tarkistaa sitä mukaa kuin saadaan uutta tieteellistä tietoa. Komissio aikoo samanaikaisesti YKP:n uudistamista koskevien ehdotustensa mukaisesti esittää toimintasuunnitelman kalastuksen hallintoon liittyvien tieteellisten lausuntojen parantamiseksi. Tavoitteena on varmistaa mahdollisimman pian näiden herkkien kantojen kalastuksen kestävä hallinnointi myös yhteisön vesien ulkopuolella. Euroopan unioni toimii tässä asiassa liikkeellepanijana. Hyväksyttyjä saaliiden rajoitustoimenpiteitä sovelletaan kansainvälisillä vesillä sen laivastoihin yksipuolisesti siihen asti, kunnes Koillis- Atlantin kalastuskomissio hyväksyy yhdenmukaiset toimenpiteet. Muun muassa EU:n ponnistelujen ansiosta tämä alueellinen kalastusjärjestö aikoo lähiaikoina hyväksyä syvänmeren lajeille hoito- ja säilyttämistoimenpiteitä sen vastuualueeseen kuuluvilla kansainvälisillä vesillä. Toimitus
4 Kalastus Euroopassa KENTÄLTÄ ICESin kulissien takana Kaikki kalastuksen parissa työskentelevät tuntevat ICESin. Kansainvälisellä merentutkimusneuvostolla on tärkeä asema tiedemaailmassa. Euroopan unioni pyytää siltä ja STEFC: iltä 1 tieteelliset lausunnot, joita se tarvitsee tehdessään TACeja ja kalastuskiintiöitä koskevia päätöksiä. Mutta mikä ICES on? Mikä järjestö kätkeytyy tämän lyhenteen taakse? Millaista on ICESin päivittäinen työ? kokonaisuudessaan: Lähestymistapamme on kattava, korostaa David Griffith. Meitä kiinnostaa kaikki, mitä meriympäristössä tapahtuu. Lähestymistapa kattaa luonnon monimuotoisuuden, kalastustoiminnan, fyysiset ilmiöt, saastumisen, ilmaston jne. Olemme kalastuksen hallinnon alalla tunnettuja tieteellisistä lausunnoistamme, mutta toimintamme on paljon laajempaa. ICESin sihteeristössä 38 henkilön ryhmä koordinoi ja edistää meren tieteellistä tutkimusta Pohjois-Atlantilla. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto on toiminut Kööpenhaminassa siitä asti, kun kourallinen asialleen omistautuneita tutkijoita perusti sen tasan sata vuotta sitten. Juuri sinne hallitusten välinen järjestö perusti sihteeristönsä. Yhteensä 38 henkilön ryhmä varmistaa neuvoston töiden hallinnollisen seurannan ja tieteellisen koordinoinnin. Sihteeristö toimii aktiivisesti Sihteeristö on ICESin selkäranka. Se on noin 200:aa kansallista tutkimuslaitosta edustavan 1 500 2 000 tutkijan kansainvälisen yhteisön kohtauspaikka. Riippumattoman verkoston tavoitteena on koordinoida ja edistää meren tieteellistä tutkimusta Pohjois-Atlantilla (Itämeri ja Pohjanmeri mukaan luettuina). ICESin toiminnan perustana on tietojen vaihto, ja järjestöllä on konkreettinen tavoite: tarjota poliittisille päättäjille ja kansainvälisille elimille Pohjois-Atlantin moitteettomalle hoidolle välttämättömät tieteelliset lausunnot. ICESiin kuuluu 19 jäsenvaltiota: kaikki Atlantin rannalla sijaitsevat EU:n jäsenvaltiot, kaikki Baltian maat (paitsi Liettua), Kanada ja Yhdysvallat 2. Nämä maat rahoittavat suurimmaksi osaksi järjestön toiminnan. Myös kumppanuuskomissiot, kuten Euroopan komissio, NEAFC 3 tai Itämeren kalastuskomissio maksavat osansa, jotta saadaan kokoon 3,3 miljoonan euron vuosibudjetti sihteeristön lukuisien toimintojen kattamiseksi. Kaikki ekosysteemit David Griffith on toiminut ICESin pääsihteerinä tammikuusta 2000, jolloin hän muutti kotimaastaan Irlannista Kööpenhaminaan. Hän ottaa meidät vastaan Palægadella sijaitsevassa tyylikkäässä neuvotteluhuoneessa. Hänellä on seuranaan tanskalainen Hans Lassen, kalatalousalan tieteellinen neuvonantaja. Hymyillen ja ystävällisesti he selittävät meille ICESin toimintaa aloittaen olennaisesta seikasta: ekosysteemin kattavasta lähestymistavasta. ICESissä tutkitaan koko meriekosysteemiä eli merta Pyramidimalli ICESissä on kolme toimintalinjaa: Pohjois-Atlantin fyysisten, kemiallisten ja biologisten ilmiöiden tutkinta, ihmisen meriekosysteemeihin vaikuttavan toiminnan analysointi ja tietojen levitys tiedemiesten verkoston kautta. Tätä tarkoitusta varten on luotu pitkälle kehitetty rakenne. Se muodostuu pyramidimallissa noin sadasta työryhmästä, seitsemästä tiedekomiteasta (kalastus, merentutkimus, kalavarojen hoito, meriluontotyypit, meriviljely, elolliset luonnonvarat ja Itämeri), kolmesta neuvonantajien komiteasta (kalastuksen hallinto, ympäristö ja ekosysteemit), neuvoa-antavasta komiteasta, hallituksesta sekä ylimmällä tasolla neuvostosta. Jokainen näistä ryhmistä koostuu kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoista tai edustajista. TAC:tutkimuksesta suositukseen Erityisesti Euroopan kalastuspolitiikkaa käsittelevä neuvonantajien komitea on kuuluisa Advisory Committee on Fishery Management (ACFM). 4 Komitea antaa lausuntonsa kalastuksen hallinnosta ja esittää suosituksensa saaliiden sallittavista määristä. David Griffith on ylpeä tästä roolista: Se on meille suuri kunnia, ja otamme tehtävän hyvin vakavasti, hän myöntää ja tarkentaa vielä: mutta ilman kansallisia tutkimuslaitoksia, ICES ei voisi tehdä mitään. Niistä saamme tiedot, joihin
5 Skagerrak Skagen Frederikshavn Göteborg Kattegat Danmark København København lausuntomme pohjautuvat. Niiden työ on siis erittäin tärkeää ICES antaa noin 135:stä Pohjois-Atlantin kaupallisesti merkittävästä kalakannasta lausunnon kertomuksen muodossa (ACFM:n kertomus). Tiedemiehet keräävät jäsenvaltioissa tiedot, joihin kertomus perustuu. Kuinka tämä tarkkaan katsoen tapahtuu? Ensin jäsenvaltioiden tiedemiehet keräävät näytteitä kalahuutokaupoissa, kalastusaluksilla tai tutkimusaluksilla. Näytteiden analyysit toimitetaan ICESin työryhmille, jotka vertailevat niitä, arvioivat niitä ja sisällyttävät ne kertomuksiin, joissa tuodaan esiin erityisiä kysymyksiä. Työryhmät saavat tehtävässä apua eri tiedekomiteoilta. Tämän jälkeen ACFM muokkaa, niin ikään asianomaisten tiedekomiteoiden tuella, tiedot lausunnoksi. ACFM:ään kuuluu edustajia kaikista jäsenvaltioista. Jaettu vastuu Kunnollisen tiedon moitteeton kulku aina alimmalta tasolta huipulle on äärimmäisen tärkeää, korostaa Hans Lassen. ICESin hallussa olevat tiedot kuvaavat eri maiden työskentelytapoja. Tässä yhteydessä kalastuselinkeinolla on tietenkin valtava vastuu. Ilman sen yhteistyötä on mahdotonta johtaa realistisia opetuksia tilanteesta. Lisäksi on syytä mainita, että useiden kansallisten tutkimuslaitosten budjetteja on leikattu. Tämä on hallitusten vastuulla Kalakantojen nykytila ja jatkuvasti toistettu toteamus kalakantoja koskevan tieteellisen tiedon puutteellisuudesta eivät imartele ICESiä. Kehityssuunta luonnollisesti huolestuttaa David Griffithiä: Lausuntojemme laatua ja luotettavuutta on epäilemättä vielä parannettava. Nykyinen tilanne on tulos 30:stä viime vuodesta, joina on asetettu etusijalle lyhyen aikavälin kehitys. Päättäjien on nyt vaihdettava suuntaa. Lopuksi hän kuitenkin toteaa myönteisenä asiana: Uskon kuitenkin, että Euroopan komission suunnitelma alueellisten neuvostojen perustamisesta parantaa asioiden tilaa. 1 Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea. 2 Kuudella valtiolla (Australia, Chile, Kreikka, Uusi- Seelanti, Peru ja Etelä-Afrikka) ja kahdella kansalaisjärjestöllä (Maailman Luonnonsäätiö ja Birdlife international) on tarkkailija-asema. 3 Ks. artikkelimme syvänmeren lajeista, s. 6 9. 4 Neuvoa-antava kalatalouskomitea. Täydellinen riippumattomuus Hans Lassenin (vasemmalla) ja David Griffithin (oikealla) mukaan ICESillä on kaksi olennaista ominaisuutta: täydellinen riippumattomuus ja ekosysteemin kattava lähestymistapa. ICESin legitiimiys perustuu pitkälti sen täydelliseen riippumattomuuteen. Se ei osallistu millään tavoin valtioiden välisiin neuvotteluihin kalastusmahdollisuuksista ja hallinnosta. Sen tehtävä on yksinomaan antaa puolueettomia lausuntoja, jotka perustuvat uusimpiin tietoihin ja tieteellisiin menetelmiin. Hans Lassen arvostaa suuresti tätä valttia, jonka mahdollistaa rahoittajien suuri määrä: Se on ensiarvoisen tärkeää. Riippumattomuutemme takaa objektiivisuutemme. ICES on puhtaasti tieteellinen tutkimuslaitos, jonka ainoana johtoaatteena on merenpohjan tutkimus. Antamiimme neuvoihin ja lausuntoihin ei sisälly mitään poliittisia intressejä.
6 Kalastus Euroopassa ASIAKIRJAT Syvänmerenkalastus: Euroopan unioni vahvistaa säännöt Kalavarojen väheneminen 1990-luvun alussa ajoi kalastajat hyödyntämään uusia kalakantoja ja etenkin syvänmeren lajeja. Kaupallisesta näkökulmasta katsottuna keltaroussilla, lestikalalla, mustahuotrakalalla ja tylppäpyrstömolvalla on paljon ostajia. Biologisesta näkökulmasta katsottuna nämä lajit ovat sitä vastoin erittäin herkkiä, eivätkä ne kestä jatkuvaa kalastusta.tämän uuden kalavaran suojelemiseksi Euroopan unioni ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, jotka ovat ensimmäiset, joita näihin kalakantoihin sovelletaan.aloite on välttämätön. Kalavarojen huvetessa Euroopan kalastuselinkeino tarvitsi 1990-luvun alussa kipeästi apua. Teolliset ja puoliteolliset varustamot etsivät uusia kalakantoja pyydettäväksi. Mannerjalustan ulkopuolella tehtiin kokeellisia kalastusmatkoja, joilla tutkittiin syviä vesiä (yli 400 metriä) sellaisten lajien hyödyntämiseksi, joita ei aiemmin tunnettu tai joista ei välitetty. Venäläiset ja uusiseelantilaiset laivastot olivat tuolloin jo aloittaneet syvänmerenkalastuksen eteläisellä pallonpuoliskolla. Ranska ja Tanska, mutta myös Islanti ja Norja uskoivat sen mahdollisuuksiin. Niiden sisukkuus palkittiin. Verkkoihin tarttui suuria kalamääriä. Mustahuotrakala, lestikala, keltaroussi ja tylppäpyrstömolva tekivät näyttävän tulon kalahuutokauppoihin. Niiden kiinteä ja hienorakenteinen liha ja niiden erinomainen säilyvyys auttavat selittämään menestystä. Kalakantoja alettiin kuitenkin kalastaa ilman mitään pitäviä tieteellisiä tietoja; syvänmerenkaloja, jotka kalastajat vielä äskettäin heittivät takaisin mereen, on tutkittu vain vähän. Pyyntiponnistusta ei ole säädelty, mitään hoitotoimenpiteitä ei ole laadittu. Kalastus on lähes umpimähkäistä. Herkät lajit Hyvin pian ilmeni kuitenkin, että kyseessä ovat erittäin herkät lajit. Uuden-Seelannin ja Australian kokemukset osoittavat sen: alle kymmenen kalastusvuoden jälkeen keltaroussisaaliit alkavat pienetä. Skotlantilainen John Gordon on tutkinut näitä lajeja yli 25 vuotta. Tämän Skotlannin merentutkimusjärjestön (Scottish Association for Marine Science) asiantuntijan mukaan on syytä suhtautua varovasti siihen, mitä kutsutaan yksinkertaisesti syvänmeren lajeiksi: Käsite kattaa yli 400 metrin syvyydessä koko ikänsä elävät lajit. Lajit elävät 30 40-vuotiaiksi tai jopa vanhemmiksi, niiden biologinen rytmi on hyvin hidas, ja niiden nahka on melko herkkä. Suurin osa kalakannoista elää Skotlannin ja Irlannin 1 länsipuolisissa syvissä vesissä ja Rockallin tasangolla. Niitä on myös Madeiran saaren lähistöllä ja Skagerrakissa. Muutoin niiden genetiikasta, lisääntymisestä ja käyttäytymisestä ei tiedetä juuri mitään. Mikä on tilanne kymmenen kalastusvuotta myöhemmin? Tiedemiehet, jotka etenevät tällä alalla vain pienin askelin, eivät ole optimistisia. Heidän analyysiensa mukaan suurin osa kalakannoista on jo rajakynnyksen alapuolella. Tämä koskee jopa kalakantoja, joita ei pyydetä! Niiden hidas kasvu (joka johtuu syvien vesien matalasta Lionel Flageul 500 1 800 metrin syvyyksissä viihtyvä keisari eli keltaroussi voi elää yli satavuotiaaksi. Keltaroussi: kalakunnan vanhimmasta keisariksi Tämän lihansyöjäkalan liha muistuttaa asiantuntijoiden mukaan merikrotin lihaa mutta sen maku on vielä hienostuneempi. Uuden-Seelannin vesistä 1970-luvulla löydetty keltaroussi on suuressa arvossa ranskalaisten keskuudessa, jotka ovat pyytäneet sitä yli kymmenen vuotta Koillis-Atlantin vesiltä ja myyvät sitä keisarina. Ranskassa 200 500 gramman fileinä nautittava keltaroussi valloittaa pikkuhiljaa Espanjan ja Saksan markkinoita, joilla se korvaa valmisaterioissa helposti perinteiset vähärasvaiset kalat. Keltaroussi voi kasvaa 70 cm pitkäksi ja saavuttaa kunnioitettavan 125 vuoden iän! Kaikista syvänmeren lajeista se pitää pyytää kaikkein syvimmältä. Suurimmat laumat elävät yli 1000 metrin syvyydessä. Laumahenkisyys kutuaikana joka selittää joidenkin troolareiden huimat saaliit ja heikko lisääntymiskyky altistavat keisarin tehokalastuksen haitoille.
7 NEAFC: avainrooli kansainvälisillä vesillä Koillis-Atlantin kalastuskomissio perustettiin vuonna 1963. Siihen kuuluu nykyään kuusi jäsentä: Tanska (Färsaarten ja Grönlannin osalta), Euroopan unioni, Islanti, Norja, Puola ja Venäjä. NEAFC:n sihteeristö sijaitsee Lontoossa. Sen ensisijainen tavoite on laatia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä sen säännöissä vahvistetuilla kansainvälisillä vesillä tapahtuvalle kalastukselle. Atlantin syvänmerenkalastuksen alalla se on kansainvälisen yhteistyön ydin. NEAFC on hiljattain perustanut syvänmeren lajeja käsittelevän työryhmän tutkimaan niiden kalastukseen liittyviä ongelmia. Sen kesäkuussa 2002 pidetyssä viime kokouksessa otettiin ratkaisevia askelia muun muassa Euroopan unionin aloitteesta. Työryhmän suositukset koskivat ensisijaisesti seuraavia asioita: tieteellisten tietojen parantaminen, teknisten toimenpiteiden käyttöönotto, pyyntiponnistuksen hallinnointi, valvonnan tehostaminen ja kalastuslupien myöntämisjärjestelmän kehittäminen. Ohjeet ovat hyvin samankaltaisia kuin ne, joita Euroopan komissio on esittänyt neuvostolle ehdotuksissaan. lämpötilasta) ja myöhäinen sukukypsyys selittävät osittain ilmiötä. Niin kauan kuin tiedemiehillä ei ole riittävästi tietoa, on varovaisuus valttia. Aiemmin muiden kalakantojen kohdalla tehdyt virheet eivät saa toistua. John Gordonilla on vain yksi suositus: On välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin, olipa kyse sitten säilyttämis-, hoito- tai valvontatoimenpiteistä. Niitä voidaan myöhemmin tarkistaa sitä mukaa kuin tiedot karttuvat. Jos emme nyt tee mitään, meillä ei pian ole enää syvänmerenkaloja. Hoidon aloittaminen Euroopan komissio ja neuvosto ottivat huomioon tiedemiesten mielipiteet ja sopivat joulukuussa 2000, että Euroopan tasolla on toteutettava säilyttämistoimenpiteitä. ICESin 2 ja STEFC:n 3 asiantuntijoiden lausunnon mukaan näihin lajeihin parhaiten soveltuvat säilyttämistoimenpiteet ovat ensinnäkin saaliiden rajoittaminen ja pyyntiponnistuksen vähentäminen. Komissio esittikin ministerineuvostolle kaksi asetusehdotusta. Yhdessä vahvistetaan kalastusmahdollisuudet (TACit ja kiintiöt) ja toisessa vahvistetaan syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavat erityiset kalastusmahdollisuuksien saamista koskevat vaatimukset (ks. laatikko). Asetusehdotusten, joita ministerineuvosto käsitteli viime kesäkuussa, on tarkoitus valmistella laajaa toimintaa, joka aloitetaan heti, kun saadaan lisää tieteellisiä tietoja. Niiden on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2003 ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Kalastuksen hallinnosta asianomaisilla alueilla vastaavan alueellisen järjestön Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC, ks. laatikko) jäsenenä Euroopan unioni toimii kansainvälisellä tasolla erittäin aktiivisesti syvänmeren lajien hoidon ja suojelun puolesta. NEAFC on antanut sarjan suosituksia, joiden on tarkoitus muuttua pian pakollisiksi toimenpiteiksi, joita sovelletaan kyseisten kalakantojen kalastukseen järjestön vastuulle kuuluvilla vesillä. Toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin ne, joista on päätetty Euroopan unionissa. Vahvistaessaan tällaisia lainsäädännöllisiä välineitä Euroopan unionista tulee uranuurtaja tällä alalla. Maailmassa on todellakin vain vähän toimenpiteitä, jotka säätelevät syvänmerenkalastusta. Ongelma on kuitenkin vakava, ja siihen on puututtava kiireesti, jos halutaan estää näitä kalakantoja kohtaamasta samoja vaikeuksia kuin useimmat perinteiset kaupallisesti merkittävät kalakannat. 1 ICES-alueet VI ja VII. 2 Kansainvälinen merentutkimusneuvosto. 3 Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea.
8 Kalastus Euroopassa ASIAKIRJAT Lionel Flageul Komission ehdotukset Euroopan unionin kalatalousministerit tarkastelivat kesäkuussa 2002 pitämässään kokouksessa kahta komission esittämää asetusehdotusta 1 syvänmeren lajien kalastuksesta. Ensimmäinen ehdotus koskee kalastusmahdollisuuksia ja siinä vahvistetaan saaliille rajoituksia (TACit ja kiintiöt). Toisessa ehdotuksessa, jossa ehdotetaan ensimmäisiä pyyntiponnistuksen hallinnointitoimenpiteitä, määritellään kalastusmahdollisuuksien saamista koskevat vaatimukset. Tarkemmin katsottuna: Euroopan unioni vahvistaa saalisrajoituksia ja kalastusmahdollisuuksien saamista koskevat vaatimukset. 1. Saaliiden rajoittaminen: TACien ja kiintiöiden asettaminen koskee kahdeksan niin yhteisön kuin kansainvälisissä vesissä elävän lajin kalakantoja (odotettaessa, että NEAFC:ssä tehdään vastaavanlaisia toimenpiteitä sisältävä sopimus). Lajit ovat mustahuotrakala (Aphanopus carbo), kultakuore (Argentina silus), keila (Brosme brosme), lestikala (Coryphaenoides rupestris), keltaroussi (Hoplostethus atlanticus), tylppäpyrstömolva (Molva dypterigia), molva (Molva molva) ja pilkkupagelli (Pagellus bogaraveo). Rajoitukset ovat STEFC:n laatiman mietinnön mukaan tarpeellisia, jotta voidaan varmistaa kalavarojen järkiperäinen ja vastuullinen hyväksikäyttö kestävällä tavalla. TACeja koskevat suositukset on laadittu vuosien 1997 1999 saaliiden perusteella. Kiintiöiden jakamisessa jäsenvaltioiden välillä komissio on käyttänyt lähteenä vuosien 1990 1999 saaliita. 2. Kalastusmahdollisuuksien saamista koskevat vaatimukset: ehdotuksessa esitetään tilapäisesti ja parempia tieteellisiä lausuntoja odotettaessa vaatimukset, jotka alusten on täytettävä: Ensimmäinen vaatimus syvänmeren kalastusmahdollisuuksien saamiseksi on syvänmeren kalastusluvan saanti: jäsenvaltiot myöntävät erityisluvan aluksille, jotka purjehtivat niiden lipun alla tai jotka on rekisteröity niissä. Luvan saavan aluksen kokonaiskoneteho ja kokonaisvetoisuus ei saa olla suurempi kuin alusten, jotka ainakin yhtenä vuosista 1998, 1999 tai 2000 ovat purkaneet yli 10 tonnia minkä tahansa syvänmeren lajien sekoituksia. Alusten kokonaiskoneteho ja kokonaisvetoisuus ilmoitetaan komissiolle. Luvan saatuaan aluksen päällikön on kirjattava kalastuspäiväkirjaan kaikki pyydysten ominaisuuksia koskevat tiedot (siimat, seisovat verkot, vedettävät pyydykset). Aluksiin on asennettava satelliittiseurantajärjestelmät, jotka on myös otettava käyttöön. Jos laitteeseen tulee tekninen vika tai se lakkaa toimimasta, aluksen päällikön on lähetettävä rannikkojäsenvaltioille kahden tunnin välein raportti, josta ilmenee sen maantieteellinen sijainti, tai lopetettava kalastustoimet välittömästi ja suunnattava ennalta nimettyyn satamaan laitteen korjauttamiseksi. Ehdotuksessa määritellään myös jäsenvaltioiden velvoitteet: Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä satamat, joissa syvänmeren lajien saaliit on purettava, sekä määriteltävä purkamiseen liittyvät tarkastus- ja valvontamenettelyt. Luettelo satamista on toimitettava komissiolle 15 päivän kuluessa asetuksen voimaantulosta. Jäsenvaltioiden on laadittava näytteenottosuunnitelma edustavien tietojen keräämiseksi ja sijoitettava luvan saaneille kalastusaluksille riippumattomia tieteellisiä tarkkailijoita. Tarkkailijat kirjaavat kalastuspäiväkirjaan pyydysten ominaisuuksia koskevat tiedot, suorittavat näytteenottosuunnitelmassa vaaditut tehtävät ja esittävät sitten toimivaltaisille kansallisille viranomaisille raportin. Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kullakin vuosipuoliskolla tiedot saaliista ja toteutuneesta pyyntiponnistuksesta. Komissio toimittaa tiedot tieteellisille elimille. 1 KOM (2001) 764 lopullinen ja KOM (2002) 108 lopullinen.
9 Lionel Flageul REPORTAASI Ilman syvänmeren lajeja ei ole Lorientia Lestikala, yksi kalastetuimmista syvänmeren lajeista, on erittäin suosittu markkinoilla. Lorient Ranskan toiseksi suurin kalastussatama Etelä-Bretagnessa on yhdessä Boulogne-sur-Merin kanssa Euroopan unionin tärkein syvänmeren lajien purkaussatama. Siellä lestikala, siki (Centrophorus squamosus ja Centroscymnus coelolepis), keltaroussi ja mustahuotrakala ovat kalahuutokaupan kuninkaat. Tuottajaorganisaatio Proma on sijoittautunut Lorientiin ja sen teollisten varustamojen tulevaisuus riippuu syvänmeren kalakantojen hyvinvoinnista. Siksi se onkin perustanut yhdessä Ranskan merentutkimuslaitoksen (Institut français de recherche pour l exploitation de la mer, Ifremer) kanssa tieteellisen tutkimusohjelman, jonka tarkoituksena on kartuttaa tietoja kyseisistä kalakannoista ja turvata niiden kalastuksen tulevaisuus. Lorientin kalatukkukauppiaat aloittavat työt aikaisin. Viideltä aamulla suurin osa syvänmerenkalojen saaliista on jo löytänyt ostajan. Sataman sokkeloissa kuljeksiessa voi nähdä laatikoittain sikiä, keltaroussia ja lestikalaa. Kalat näyttävät siltä kuin ne tulisivat toisesta maailmasta, syvien vesien kylmyydestä. Yön aikana kuorma-autoilla tulleet saaliit ovat peräisin Skotlannin tukikohdista, joihin alukset ovat 48 tuntia aikaisemmin purkaneet saaliinsa. Kaikki alkoi vuonna 1992. Lorientin kalastuselinkeino eli kriittistä aikaa. Seitiin ja merikrottiin kohdistunut liian kova paine oli verottanut huolestuttavasti kalakantoja. Tarvittiin uusia saaliita. Lestikalaa alettiin tutkia. Tämä aiemmin merten rotaksi kutsuttu kala ajautui usein verkkoihin. Maistoimme sitä, ja se oli mielestämme Proman johtaja Yves Foëzon toivoo voivansa turvata syvänmerenkalastuksen tulevaisuuden Marine Girardin tieteellisen osaamisen tuella. melko hyvää, muistelee sataman johtaja Jean Le Bot. Aluksi sen hinta oli matala. Nykyään sitä menee paljon, se on hyvin kysyttyä. Myös mustahuotrakala sai nopeasti suosiota. Keltaroussi, keisari, on Boulognesur-Merin ja Lorientin väen keksintö. Sana lähti pian kiertämään. Vaijerien on vain oltava tavallista pitemmät, muutoin käytetään jokseenkin samoja menetelmiä kuin perinteisten lajien kanssa, jatkaa Jean Le Bot. Pyynnin hoitavat tietenkin teolliseen kalastukseen tarkoitetut suuret alukset. Vielä äskettäin tuntemattomat syvänmeren lajit ovat antaneet Ranskan toiseksi suurimmalle satamalle uutta puhtia. Niiden pyynti on kuitenkin kehittynyt kymmenessä vuodessa ilman, että niiden hoitoa olisi liiemmin pohdittu. Mietimme kyllä, olisiko pyynti kestävää, jos emme veisi sitä liian pitkälle. Mutta kun emme saaneet vastauksia kysymyksiimme, me jatkoimme. Se oli pelastusrenkaamme, myöntää sataman johtaja. Nyt, jos syvänmerenkalastus romahtaa, satama tuhoutuu sen kanssa. Tuottajaorganisaatio panostaa tieteeseen Lähellä sataman toimistoja tuottajaorganisaatio Promo huolehtii siihen kuuluvan 350 aluksen eduista. Siihen kuuluu kolme teollista varustamoa, joilla on 30 kalastusalusta. Yksi varustamoista on Petrel, jonka kokonaisliikevaihdosta 75 prosenttia on peräisin syvänmerenkalastuksesta. Promassa ollaan luonnollisesti tyytyväisiä Euroopassa käyttöönotettuihin säilyttämistoimenpiteisiin, vaikka saaliissa ei olekaan vielä ilmennyt mitään vähenemistä. Olemme tyytyväisiä siihen, että tärkeimmille lajeille on vahvistettu TACit, vakuuttaa Proman johtaja Yves Foëzon. Päätimme kuitenkin mennä vielä pitemmälle taataksemme, jos mahdollista, toiminnan jatkuvuuden. Proma päätti panostaa tieteelliseen tutkimukseen. Tuottajaorganisaatio on käynnistänyt Ifremerin kanssa syvänmeren ekosysteemin tutkimusohjelman. Sen pitäisi ajan myötä auttaa määrittelemään kalakantojen hyödyntämiseksi ja pyyntiponnistuksen hallinnoimiseksi strategioita, joissa otetaan huomioon kalavarat ja laivastot. Ajatus oli kytenyt vuoden 2000 syksystä lähtien, ja nyt se on sitten toteutettu, jatkaa Yves Foëzon. Hanketta hoitaa Marine, joka työskentelee täällä täysipäiväisesti. Nuori kalatalousalan insinööri Marine Girardilla ylistää vuolaasti varustamoiden ja KOR:n rahoittamaa työpaikkaansa: "Tarkoituksena on luoda silta asiantuntemusta kaipaavan työmaailman ja tietoja tarvitsevan tiedemaailman välille. Kaikilla on tietoja, jotka on hyvä jakaa. Toimintatapa uudistaa ja täydentää perinteisiä lähestymistapoja. Muiden toimien ohella ohjelmaan kuuluu melko erikoinen kokeilu, joka toteutetaan Ifremerin kanssa avomerellä. Siihen osallistuu troolikalastusta harjoittava kalastusalus ja vedenalainen robotti, joka on upotettu samalle alueelle ja joka tarkkailee meren syvyyksiä. Kokeilun tarkoituksena on vertailla molempien lähteiden antamia tietoja, selittää Marine Girard. Tämä on kuitenkin vain yksi esimerkki työstämme. Ifremerin kanssa on määritelty kaksi pääasiallista tutkimusalaa. Ensimmäinen koskee kalakannan runsauden mittalukuja. Näiden mittalukujen avulla arvioidaan kalakantoja. Toisessa tutkimusalassa keskitytään seuraamaan kalastuksen vaikutuksia ekosysteemiin. Miehistöt osallistuvat aktiivisesti tarpeellisten tietojen keruuseen, tarkentaa Marine Girard. Jokainen laiva toimittaa säännöllisesti yksityiskohtaista tietoa ja näytteen saaliista. Bretagnelainen tuottajaorganisaatio on kaikkien varustamoiden suostumuksella päättänyt kustantaa tutkimuksen. Tulevaisuuden kalastajille on taattava työ. Jokainen laiva on laboratorio, jolla tapahtuu kaikenlaisia tiedemiehiä kiinnostavia asioita, toteaa lopuksi Jean Le Bot. Juuri tästä tietojen täydentävyydestä Lorient haluaa saada irti kaiken hyödyn niin kalastajille kuin luonnonvaroillekin.
10 Kalastus Euroopassa TAPAAMINEN Järjen palauttaminen kalastukseen Tri Daniel Paulyn mielestä pyyntikapasiteettia pitäisi sopeuttaa luonnonvaran tilaan. Kalastuselinkeinon kasvuvaihe on yleisesti katsoen ohi, sanoo Daniel Pauly, kalastusalan professori Kanadan Vancouverissa sijaitsevassa University of British Columbiassa (UBC) ja meriekosysteemien mallintamisen asiantuntija. Kalastus Euroopassa tapasi tri Paulyn, kun hän osallistui hiljattain kalastusta koskeneeseen Maailman Luonnonsäätiön (WWF) rahoittamaan minikonferenssiin Brysselissä, ja kysyi hänen mielipidettään maailman kalastuselinkeinon ja meren luonnonvarojen tilasta. Tri Pauly tietää, mistä hän puhuu. Itsevarmuus tuli erityisen selvästi ilmi, kun hän kuvaili kalastusta koskeneessa minikonferenssissa maailman meren luonnonvarojen huolestuttavaa tilaa. Esitelmässään hän selitti yksityiskohtaisesti, kuinka maailman meren luonnonvarojen biomassa on katoamassa kalojen kuolleisuuden lisääntymisen johdosta. Käyttäen diakuvia, joissa kuvattiin yhdellä kartalla biomassan erisuuruisia keskittymiä ja toisella kokonaiskalasaaliita, tri Pauly osoitti, kuinka yhä suuremmat kalasaaliit ovat vaikuttaneet Länsi-Afrikan meren luonnonvaroihin vuodesta 1950 vuoteen 1999. Diojen ja vuosien edetessä biomassan määrä väheni ensimmäisellä kartalla. Toisella kartalla saaliit kasvoivat 1970- luvulle asti ja säilyivät sen jälkeen vakaina. Biomassan määrä vuotta 1999 kuvanneessa diassa oli erityisen matala ja huolestuttava. Tilanne ei valitettavasti koske vain Länsi- Afrikkaa. Tri Pauly varoitti, että lähes kaikkia maailman kalastusalueita ja kalavaroja odottaa vastaavanlainen meren luonnonvarojen hupeneminen ja romahtaminen. Tekniikka tulilinjalla Tri Pauly totesi eräässä tuoreessa artikkelissaan, että kun saalista saatiin 1800- luvun lopulla vuosittain 5 miljoonaa tonnia, sen määrä oli 1980-luvun lopulla jopa 86 miljoonaa tonnia. 1 Saaliit ovat kasvaneet 17-kertaisesti alle sadassa vuodessa. Vaikka maapallon väestö onkin samana ajanjaksona yli kolminkertaistunut, tri Pauly korosti, että väestön määrän kasvu ei köyhyyden takia heijastu täysin kysyntään, sillä suurin osa viime vuosisadan väestönkasvusta tapahtui kaikkein köyhimmissä maissa. Meren biomassan nopea väheneminen johtuu pikemminkin ennen kaikkea kalastuselinkeinon käyttämästä tekniikasta. "Maailmanlaajuinen paikantamisjärjestelmä (GPS), kaikuluotaimet, merenpohjan kartoittaminen, pääosin kaikki kylmän sodan aikainen tekniikka on parantanut kalastajien kykyä löytää ja pyytää kaloja", hän sanoo. Tällaisen tekniikan ansiosta hyvin varustetut laivat pystyvät paikantamaan kaloja paremmin kuin ennen ja siten säilyttämään saaliit entisen suuruisina vaikka kalakannat vähenevätkin. Järjen palauttaminen toimintaan Järkevän toiminnan perusta on kadotettu, meidän on herättävä tosiseikkoihin, pyyntikapasiteetti on sopeutettava luonnonvaran tilaan. Tri Paulyn mielestä kalastuselinkeinon järkiperäistämiseksi ei kuitenkaan riitä, että sopeutetaan kalastuslaivaston kapasiteettia. Kalastus oli aiemmin kestävää, koska joillakin alueilla ei saanut kalastaa. Jos emme palaa siihen järjestelmään, saatamme menettää koko kalastuselinkeinon, vaikka pyyntiponnistusta rajoitettaisiinkin, väittää Daniel Pauly. Yritykset elvyttää maailman meren luonnonvaroja sulkematta laajoja aloja, jotka kattavat niin kansallisia kuin kansainvälisiä vesiä, ovat tuhoon tuomittuja. Kun häneltä kysyttiin, uskoiko hän, että hallitukset voisivat sopia yhdessä tällaisista kalastuskieltoalueista, tri Pauly vastasi suhtautuvansa asiaan pessimistisesti mutta yhteiskunnallisena toimijana kalastusalan professorina uskon, tai minun on ainakin väitettävä, että se on mahdollista ja edistettävä omalta osaltani sen toteutumista. KAUPALLISESTI MERKITTÄVIEN KALAKANTOJEN BIOMASSA VUOSINA 1900 1999. V. Christensen - SAUP Kalakantojen väheneminen Daniel Paulyn havainnollistamana. 1 Quand le poisson vient à manquer, La Recherche 355, heinä elokuu 2002.
11 LÖYTÖJÄ Kampela Vesiviljely ohittaa kalastuksen Kampelan vesiviljelyssä eletään voimakasta kasvukautta. Euroopan suurimmassa tuottajamaassa Espanjassa ala on kaksinkertaistanut liikevaihtonsa viidessä vuodessa. Maailman suurimmassa kalanpoikasten tuottajamaassa Ranskassa taas kalanpoikasten määrä on vuonna 2002 noussut 6 miljoonaan yksilöön vuoden 1989 määrästä, joka oli 150 000 yksilöä. Bruno Vaudour Kampelan vesiviljelyn menestys tulee riippumaan suljettuun kiertovesijärjestelmään perustuvien kasvattamoiden kehittymisestä. Tekniikan kehittymisellä ja luonnonvaraisen kalavaran harvenemisella on tietenkin osuutta asiaan. Arvioiden mukaan viljeltyä kampelaa tuotetaan vuonna 2010 kaksi kertaa enemmän kuin sitä nykyään pyydetään. Kokeeko kampela samanlaisen menestystarinan kuin lohi, joka oli vielä 20 vuotta sitten ylellisyystuote, mutta joka on nykyään tavallinen täyte voileivissä? Kampelan vesiviljely käynnistyi hitaasti 1990-luvun alussa, mutta kiihtyi vuonna 1995 (3 000 tonnia) ja saavutti viime vuonna uuden huipun 5 000 tonnilla. Jos vauhti jatkuu, tuotannon voidaan odottaa yltävän 12 000 tonniin vuoteen 2010 mennessä. Kampelalla on kaksi valttia. Ensinnäkin sen kaupallinen arvo on korkea, etenkin Etelä- Euroopan ja Aasian kulinaristit arvostavat sitä suuresti. Toiseksi se käy yhä harvinaisemmaksi Euroopan kalahuutokaupoissa, joissa valitetaan sen pyynnin laskeneen kolmanneksella vuodesta 1998. Sillä on myös kaksi haittaa: kalanpoikasten tuotanto vaatii huipputekniikkaa ja viljely edellyttää tuotantolaitosten rakentamista maalle, sillä niitä ei voida viljellä upotetuissa häkeissä. Euroopan unionissa kampelaa viljellään eniten Espanjassa sitä tuotettiin Galiciassa 4 000 tonnia vuonna 2001. Seuraavina tulevat Ranska 1 000 tonnilla ja Portugali 500 tonnilla. Kaukana perässä tulevat Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Alankomaat, jotka panostavat toimintaan määrätietoisesti. Menestyksen avaimet Kampelan kasvattaminen ei ole helppoa. Kesti useita vuosia ennen kuin maailman johtavan aikuisen kampelan tuottajan, Norjan, kehittämä tekniikka saatiin hiottua. Useiden asiantuntijoiden mielestä toiminnan kehitys riippuu suljettujen kiertovesijärjestelmien menestymisestä. 1 Avoimissa kiertovesijärjestelmissä joissa vesi pumpataan mereen ympäristötekijät eli veden lämpötila ja laatu sekä pakollinen sijainti rannikon lähellä vaikuttavat tuotantoon. Suljetussa kiertovesijärjestelmässä, jossa vettä kierrätetään loputtomiin, nämä tekijät vaikuttavat vähemmän. Tuottaja voi sijoittautua rannikkoalueen ulkopuolelle, ja se tulee sille halvemmaksi. Toinen toiminnan menestyksen ehdoton edellytys on kalanpoikasten tuotanto. Nykyään hyvin hallittu kampeloiden avustettu lisääntyminen lupaa aurinkoista tulevaisuutta. Mutta vain yksi yhtiö tuntee se salaisuudet: France turbot. Jos yhtiö romahtaa, kaikki kampelan viljelijät jäävät orvoiksi Ei kuitenkaan ole syytä huoleen, yritys kukoistaa. Hautomoissa näki tänä vuonna päivänvalon 6 miljoonaa pikkukampelaa 2, ja lähikuukausina Galiciassa avaa ovensa uusi hautomo, jonka on tarkoitus kaksinkertaistaa vuosituotanto. France Turbot n johtajan Didier Leclercqin mielestä on kuitenkin selvää, että hänen yrityksensä tulevaisuus riippuu myös vesiviljelijöistä: Toiminnan kehittyminen ei ole ainoastaan meidän käsissämme. Tuottajien on löydettävä kunnollisia tuotantolaitoksia. Se vaatii usein pitkää menettelyä rakennus- ja asennuslupien saamiseksi. Investoinnit ovat suuria, ja tekniset ratkaisut, etenkin suljetuissa kiertovesijärjestelmissä, voivat aiheuttaa paljon päänvaivaa. Entä kampelamarkkinoiden tulevaisuus? Se heijastaa vain tätä tuotantoa. Kuivakuljetus Markkinoiden puolella kyllä löytyy potentiaalia. Sekä Euroopassa että Aasiassa. Etenkin siitä lähtien, kun eurooppalainen tuottaja on ryhtynyt viemään tuohon maanosaan eläviä kaloja lentokoneella tapahtuvan kuivakuljetustekniikan avulla. Yhtiö on jälleen kerran France Turbot, jolla on hallussaan vuonna 1998 kehitetty salainen menetelmä. Kalat joutuvat ensin kokoaan vastaavaksi ajaksi paastolle, jolloin niiden ruoansulatuskanava tyhjenee. Sen jälkeen ne laitetaan kontteihin, joiden veden lämpötilaa muunnetaan vähitellen eläinten aineenvaihdunnan hidastamiseksi. Lentokentällä lähes horroksessa olevat kampelat poistetaan varovasti vedestä ja asetetaan yksitellen kuljetuslevyille 20 22 tunniksi, johon sisältyy lentoaika. Eloonjäämisaste on 99 prosenttia. Tätä vallankumouksellista tekniikkaa voitaisiin soveltaa äyriäisiin ja simpukoihin. Kokeet on jo aloitettu sammen kanssa. Sekin voi olla yksi Euroopan vesiviljelyn kehityksen avaintekijöistä. 1 EU:ssa toimii noin kymmenen suljettuun kiertovesijärjestelmään perustuvaa viljelylaitosta. 2 4,5 miljoonaa kalanpoikasta on tarkoitettu eurooppalaisille kasvattajille, loput myydään Aasiaan.
12 Kalastus Euroopassa LYHYESTI EU ja Venäjä: sopu on lähellä Euroopan komissio ja Venäjän federaatio yhdistävät pian voimansa kalastuksen alalla. Osapuolet käynnistivät viime heinäkuussa neuvottelut tulevasta yhteistyösopimuksesta. Ensi tapaamisessa osapuolet määrittelivät sopimuksen kolme tärkeintä näkökohtaa: EU:n ja Venäjän yhteistyö kalastukseen liittyvissä asioissa kuten tieteellisessä tutkimuksessa, yhteisön alusten kalastusmahdollisuus Venäjän talousvyöhykkeellä ja kalastustuotteiden kaupan hintojen yhdenmukaistaminen molemminpuoliselta pohjalta. 3 10 14 KL-AF-02-014-FI-C Hait suojataan eväpyynniltä Käytäntö, jossa hailta poistetaan evät ja loput eläimestä heitetään takaisin meren (eväpyynti), on kasvamassa huolestuttavasti. Haiden evien kansainvälisen kysynnän kasvaessa eväpyynnistä on tulossa vakava uhka useiden hailajien kannoille. Komissio, joka on sitoutunut ottamaan YKP:ssa entistä paremmin huomioon ympäristönsuojelun, on päättänyt kieltää tämän käytännön kaikilta pyyntilajeilta kaikilla yhteisön vesillä ja kaikilta Euroopan unionin aluksilta kaikilla yhteisön ulkopuolisilla vesillä. Tarkoituksenmukaisempia säilyttämistoimenpiteitä aiotaan määrätä myöhemmin. Hain lihan heikko arvo ja sen laivassa säilyttämiseen liittyvät käytännön ongelmat ovat kannustaneet harjoittamaan eväpyyntiä. Uudet suojatoimenpiteet eivät siis koske evien poistamista silloin, kun se on osa prosessia, jolla pyritään hyödyntämään mahdollisimman hyvin kaikki eläimen osat. Hyödyntämiselle asetetaan kuitenkin kaksi ehtoa: jäsenvaltioiden käyttöön ottaman erityisen kalastusluvan saanti ja kalastustietojen tarkka kirjaaminen kalastuspäiväkirjaan. Komissio haluaa lopettaa evien poistamisen eläviltä hailta. Doug Perrine/seapics.com Uusi EU:n ja Senegalin välinen sopimuspöytäkirja Euroopan unioni ja Senegal allekirjoittivat vihdoinkin kesäkuun lopulla osapuolien välillä vuodesta 1980 voimassa olevan kalastussopimuksen uuden pöytäkirjan. Pöytäkirja, joka on voimassa neljä vuotta, sisältää kaksi tärkeää näkökohtaa: sillä pyritään parantamaan kalakantojen suojelua ja vahvistamaan Senegalin kalastuselinkeinoa. Yhteisön alusten (Espanjan, Kreikan, Portugalin, Ranskan ja Italian alusten) kalastusmahdollisuuksia on rajoitettu herkkien kalakantojen osalta ja teknisistä toimenpiteistä, muun muassa kahden kuukauden biologisesta TILAUSKUPONKI Lähettäkää kuponki postitse osoitteeseen: Euroopan komissio Kalastuksen pääosasto Viestintä- ja tiedotusyksikkö Rue de la Loi 200 B-1049 Bruxelles tai faksilla numeroon (32-2) 299 30 40 Sähköposti: fisheries-magazine@cec.eu.int palautumisajasta, on sovittu. Myös kalastusalueita, joilla yhteisön alukset saavat toimia, on pienennetty, jotta vähennettäisiin kilpailua pienimuotoisen kalastuksen kanssa. Taloudellinen korvaus nousi 12 miljoonasta 16 miljoonaan euroon vuodessa, ja määrästä käytetään 3 miljoonaa euroa tieteellisen tutkimuksen rahoittamiseen, valvontajärjestelmän käyttöönottoon, institutionaalisten rakenteiden luomiseen ja kalastajien koulutukseen. Lopuksi yhteisön kalastusalusten miehistöissä on oltava 50 prosenttia (aiemmin 33 prosenttia) senegalilaisia. Haluan saada maksutta Kalastus Euroopassa-lehden (5 numeroa vuodessa) seuraavalla kielellä: ES DA DE EL EN FR IT NL PT FI SV Kappalemäärä: Sukunimi: Etunimi: Organisaatio/asema: Katuosoite: Postilokero: Postinumero: Kaupunki: Maa: P. F. Sähköposti: EUROOPAN YHTEISÖJEN VIRALLISTEN JULKAISUJEN TOIMISTO L-2985 Luxembourg