KIRJALLINEN KYSYMYS 876/2008 vp Väkivaltaisten tietokonepelien vaikutukset lapsiin ja nuoriin Eduskunnan puhemiehelle Jokelan ja Kauhajoen traagiset väkivallanteot ovat nostaneet esille lasten ja nuorten pahoinvoinnin arviointia monesta näkökulmasta. Arviointiin on aihetta ja asiantuntijaryhmien tulee kehittää uusia keinoja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntyminen on tilastojen valossa tosiasia, jonka ennaltaehkäisyyn on kaikin keinoin ryhdyttävä. Syitä väkivallan lisääntymiseen on monia, ja kaikki altistavat tekijät on syytä ottaa tarkastelun alle. Viihdeteknologian suoltamat väkivaltapelit ovat yksi merkittävä lasten ja nuorten käyttäytymiseen vaikuttava seikka. Tuoreen amerikkalaisjapanilaisen tutkimuksen mukaan väkivaltaisten tietokone- ja videopelien pelaaminen lisää nuorten aggressiivista käyttäytymistä. Nuorten väkivaltaisuutta ja aggressiivisuutta tarkasteltiin tutkimuksen alussa ja 3 6 kuukautta sen jälkeen. Väkivaltaisia pelejä pelaavien nuorten käytös muuttui aggressiivisemmaksi seurannan aikana. Yhteys oli sitä voimakkaampi, mitä enemmän nuori pelasi. Toisten potkiminen, lyöminen tai muunlainen aggressiivinen käytös lisääntyi riippumatta siitä, kuinka väkivaltaisia nuoret olivat olleet tutkimuksen alussa. Yhteys havaittiin kaikissa ikäryhmissä, mutta se oli heikoin vanhimpien nuorten kohdalla. Tutkimuksen tulokset osoittavat selvästi, että väkivaltaisten pelien pelaaminen lisää aggressiivista käytöstä. Virtuaalisen rikollisuuden parissa elävien lasten ja nuorten kynnys rikolliseen toimintaan madaltuu selvästi näiden väkivaltaisten pelien vuoksi. Peleihin on niiden haittaavien vaikutusten takia määrätty erilaisia ikärajoituksia, mutta käytännössä niiden valvonta millään tasolla ei ole tarpeeksi tiukkaa, vaan hyvinkin löysää. Väkivaltapelien pelaaminen, väkivaltainen kulttuurimme ja mm. erilaisten päihteiden yleistyminen nuorten parissa lisäävät masennusta, pahoinvointia ja syrjäytymistä. Ne aiheuttavat inhimillistä tuskaa ja maksavat yhteiskunnalle niin paljon, että olisi syytä harkita myynnin valvonnan tiukentamista ja haittaveron kaltaista lisämaksua peleihin. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo vähentää väkivaltaisten tietokonepelien aiheuttamia haittoja lasten ja nuorten keskuudessa? Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2008 Marko Asell /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Marko Asellin /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 876/2008 vp: Miten hallitus aikoo vähentää väkivaltaisten tietokonepelien aiheuttamia haittoja lasten ja nuorten keskuudessa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tietokonepelit kuuluvat vuonna 2001 voimaan tulleen kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain (775/2000) piiriin. Lain mukaan levityksessä olevissa vuorovaikutteisissa kuvaohjelmissa, kuten video- ja tietokonepeleissä, tulee olla suositusikäraja ja niistä tulee tehdä ilmoitus Valtion elokuvatarkastamoon, joka rekisteröi pelit. Suurimmassa osassa peleistä käytetään yleiseurooppalaisen ikärajaluokittelujärjestelmän (PEGI) mukaista ikämerkintää. Valtion elokuvatarkastamo rekisteröi automaattisesti PEGI-luokitellut pelit. Jos peli ei ole PEGI:ssä luokiteltu, on pelissä oltava suomalainen ikämerkintä. Viime vuosina kuvaohjelmien, kuten pelien, levittäminen on lisääntynyt verkkoympäristössä. Vuonna 2008 Valtion elokuvatarkastamon käytäntöä päätettiin kehittää opetusministeriön kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena siten, että myös verkkopelit asetetaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja myös ne on varustettava suositusikärajalla. Pelien ikärajamerkinnät ovat yleiseurooppalaisen tietokone- ja videopelien PEGI-järjestelmän vastuulla. Pelien ikärajoista ja ikärajakriteereistä on sovittu pelivalmistajien, pelialan järjestöjen ja eri maiden viranomaisten välisissä neuvotteluissa. Järjestelmä perustuu käytössä olleisiin kansallisiin järjestelmiin, ja sen suunnitteluun osallistui pelialan lisäksi alaikäisten suojelun asiantuntijoita julkisen vallan puolelta. Ikärajan peruste PEGI-järjestelmässä on pelien haitallisuus. Pelejä arvioidaan niiden sisältämän väkivallan, seksin, kauhun, huonon kielen, päihteiden sekä syrjinnän määrän ja laadun perusteella. PEGI-järjestelmä tuottaa sekä ikärajamerkinnän (3+, 7+, 12+, 16+ ja 18+) että kuvailevan piktogrammin, joka ilmoittaa pääasiallisen syyn ikärajan antamiselle. PEGI-järjestelmään kuuluu valitusmekanismi, jonka mahdollistaa kuluttajavalitukset. Valitukset voivat johtaa esimerkiksi ikärajan muuttamiseen. Järjestelmässä on myös neuvoa-antava lautakunta, joka koostuu mm. julkisen hallinnon, tarkastusviranomaisten, lastensuojelun, kuluttajajärjestöjen ja tutkimuksen edustajista. PEGI-järjestelmää kehitetään jatkuvasti. Uusimpana täydennyksenä PEGI on julkaissut verkkopelejä koskevat ikärajamerkintäsuositukset, PEGI Online -merkinnät. PEGI Online -järjestelmän tarkoituksena on suojella lapsia ja nuoria entistä paremmin pelien sopimattomilta sisällöiltä sekä auttaa vanhempia ymmärtämään peliympäristöjen vaarat ja mahdolliset haitat. Nykyinen järjestelmä on eräänlainen yhteissääntelyjärjestelmä, jossa kuvaohjelmien tarkastamisesta annettu laki velvoittaa ikärajan merkitsemiseen ja ilmoituksen tekoon. Alan ikärajajärjestelmä huolehtii ikärajan antamisesta, mutta Valtion elokuvatarkastamolla on lain mukaan oikeus vaatia myös peli ennakkotarkastukseen, mikäli on syytä epäillä sen sisältävän lapsille haitallista materiaalia, ja muuttaa sille annettua ikärajaa. Opetusministeriö on 29.1.2008 asettanut työryhmän valmistelemaan kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain kokonaisuudistusta, jonka 2
Ministerin vastaus KK 876/2008 vp Marko Asell /sd puitteissa lakia tarkastellaan ottaen huomioon alaikäisten suojelun tarpeet sekä teknologian ja markkinoiden kehityksen. Opetusministeriö valmistelee myös Valtion elokuvatarkastamon tehtäväkentän monipuolistamista mediakasvatuksen, valistuksen, opettajien, lasten parissa työskentelevien ja vanhempien tukemisen ja markkinaseurannan suuntaan. Ikärajoja koskeva sääntely ei yksin voi turvata sitä, etteivät lapset ja nuoret joutuisi kohtaamaan heille haitallisia mediasisältöjä. Psykologian tohtorit Salokoski ja Mustonen (2007) toteavat median vaikutuksia koskevassa selvitystutkimuksessaan, että lasten ja nuorten mediasuhteessa suojaavia tekijöitä ovat mm. mediataidot, kriittisyys, vanhempien ohjaus ja valvonta sekä läheisten ihmisten antamat mediankäytön mallit. Mediataitoja harjoitellaan mediakasvatuksessa, jossa tietojen, taitojen ja osaamisen karttuessa lapset ja nuoret oppivat mm. hallitsemaan mediavälineitä, analysoimaan median viestejä ja sisältöjä sekä arvioimaan niitä kriittisesti. Medialukutaidon avulla lapset ja nuoret oppivat hallitsemaan erilaisia mediaympäristöjä ja viestintätilanteita. Turvallisen mediaympäristön edistämisessä pyritäänkin lainsäädännöllisten keinojen lisäksi kehittämään toimenpiteitä, joilla edistetään lasten ja nuorten valmiuksia toimia muuttuvassa mediaympäristössä. Hallitus pyrkii edistämään lapsille turvallista mediaympäristöä mm. mediakasvatuksen keinoin. Useissa jo käynnissä olevissa opetusministeriön hankkeissa on panostettu laajasti lasten medialukutaidon kehittämiseen ja tätä työtä jatketaan edelleen. Suuri vastuu lasten ja nuorten turvallisesta median käytöstä on kodeilla ja vanhemmilla ja muilla huoltajilla. Kotien ja huoltajien mahdollisuuksia tästä vastuusta huolehtimiseen on tärkeää tukea tuottamalla kasvattajille tietoa median, kuten pelien, mahdollisuuksista ja uhkista. Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2008 Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 876/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Marko Asell /sd: Hur ämnar regeringen minska de skadliga verkningarna av våldsamma datorspel bland våra barn och ungdomar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Datorspel omfattas av lagen om granskning av bildprogram (775/2000), som trädde i kraft år 2001. Enligt lagen ska interaktiva bildprogram, exempelvis video- och datorspel, som är avsedda för distribution, förses med en rekommenderad åldersgräns. Dessutom ska en anmälan om programmen lämnas till Statens filmgranskningsbyrå, som registrerar dem. De flesta spelen förses med en åldersmärkning som överensstämmer med det europeiska systemet för åldersmärkning av spel (PEGI). Statens filmgranskningsbyrå registrerar per automatik alla PEGI-märkta spel. Om ett spel saknar PEGI-märkning, måste det ha en finsk åldersmärkning. Under de senaste åren har spridningen av bildprogram i nätmiljö ökat. Detta gäller även spel. Undervisningsministeriet har fört förhandlingar med Statens filmgranskningsbyrå om att utveckla byråns arbetsfält. Förhandlingarna har år 2008 resulterat i ett beslut om att anmälningsplikten för spel och skyldigheten att förse spel med åldersmärkning ska gälla även onlinespel. Åldersmärkningen av spelen sker inom ramen för det europeiska systemet för märkning av dator- och videospel, PEGI. Åldersgränserna och kriterierna för dessa har fastställts genom förhandlingar mellan representanter för såväl speltillverkare och organisationer inom spelbranschen som myndigheter i de deltagande länderna. Systemet grundar sig på nationella system, och i planeringen har, utöver spelbranschen, även experter på skyddet av minderåriga deltagit som myndighetsrepresentanter. Åldersgränserna för spel enligt PEGI-systemet baserar sig på spelens skadlighet. Spelen bedöms utifrån omfattningen och karaktären av eventuella inslag av våld, sex, skräck, grovt språk, droger och diskriminering. I märkningssystemet ingår såväl en åldersmärkning (3+, 7+, 12+, 16+ och 18+) som ett piktogram som visar de främsta anledningarna till varför ett spel har fått en viss åldersmärkning. I PEGI-systemet ingår även en överklagandemekanism, som gör der möjligt för konsumenterna att lämna klagomål rörande åldersmärkningen. Sådana klagomål kan exempelvis leda till att åldersgränsen ändras. Systemet inbegriper dessutom en rådgivande kommitté, som består av representanter för bl.a. den offentliga förvaltningen, granskningsmyndigheterna, barnsomsorgen och konsumentorganisationerna samt av forskare. PEGI-systemet utvecklas fortlöpande. Det nyaste tillskotet utgörs av PEGI Online-märkningen, som anger åldersgränser för onlinespel. PEGI Online-systemet har till uppgift att ge barn och ungdomar ett bättre skydd mot olämpligt innehåll och att hjälpa föräldrarna att förstå de risker och eventuella skador som spel i nätmiljö kan medföra. Det nuvarande systemet är en form av generellt regleringssystem, där lagen om granskning av bildprogram kräver åldersmärkningar och anmälningar. Branschen sörjer själv för att spelen förses med åldersmärkning, men Statens film- 4
Ministerns svar KK 876/2008 vp Marko Asell /sd granskningsbyrå har enligt lagen rätt att kräva att ett spel granskas på förhand, om det finns skäl att misstänka att spelet innehåller material som är skadligt för barn. Byrån har även rätt att ändra åldersgränsen för ett sådant spel. Undervisningsministeriet har den 29 januari 2008 tillsatt en arbetsgrupp som ska bereda en totalreform av lagen om granskning av bildprogram. Den nya lagen ska ge ett bättre skydd för minderåriga och bättre beakta den tekniska utvecklingen och utvecklingen på spelmarknaden. Undervisningsministeriet planerar även att vidga Statens filmgranskningsbyrås arbetsfält i riktning mot mediefostran, upplysningsverksamhet, stöd till föräldrar, lärare och andra som arbetar med barn samt marknadsuppföljning. Den reglering som sker genom åldersgränser kan inte ensam säkerställa att barn och ungdomar inte konfronteras med medieinnehåll som är skadligt för dem. I en undersökning av hur media påverkar barn och ungdomar har psykologie doktorerna Salokoski och Mustonen (2007) emellertid konstaterat att det finns faktorer som kan skydda barnen i deras förhållande till medierna. Till dessa hör bland annat mediekompetensen, förmågan att förhålla sig kritisk, föräldrarnas ledning och övervakning samt de förebilder som närstående erbjuder genom sin mediekonsumtion. Mediekompetensen tränas genom mediefostran, där barnen och ungdomarna efter hand som deras kunskap och färdigheter växer bland annat lär sig att hantera medieverktyg, att analysera budskap och innehåll och att bedöma dessa kritiskt. Tack vare mediekompetensen lär sig barnen att hantera olika mediemiljöer och kommunikationssituationer. För att främja en säker mediemiljö strävar myndigheterna efter att utöver legislatoriska instrument utveckla åtgärder som förbättrar barnens och ungdomarnas förmåga att komma till rätta i en föränderlig mediemiljö. Regeringen utnyttjar bland annat mediefostran som instrument i sitt arbete för en mediemiljö som beaktar barnens trygghet. I flera pågående projekt som initierats av undervisningsministeriet lägger man stor vikt vid att utveckla barnens mediekompetens, och detta arbete fortsätter. En stor del av ansvaret för barns och ungdomars säkerhet som mediekonsumenter vilar givetvis på hemmen, föräldrarna och andra vårdnadshavare. Det är därför viktigt att förbättra hemmens och vårdnadshavarnas förutsättningar att bära detta ansvar bland annat genom att producera information för fostrarna om de möjligheter och hot som är förknippade med spel och andra moderna media. Helsingfors den 9 december 2008 Kultur- och idrottsminister Stefan Wallin 5