Kevyet koneet metsänhoidossa OPAS METSÄNOMISTAJALLE. Miikka Parviainen Riitta Pellinen Mikko R. Salminen Tapani Sauranen

Kevyet koneet metsänhoidossa OPAS METSÄNOMISTAJALLE Miikka Parviainen Riitta Pellinen Mikko R. Salminen Tapani Sauranen

Kevyet koneet metsänhoidossa Opas metsänomistajalle Kirjoittajat: Miikka Parviainen, Riitta Pellinen, Mikko R. Salminen ja Tapani Sauranen Kuvat: Riitta Pellinen, Mikko R. Salminen, Miikka Parviainen, Mari Hakkarainen sekä laitevalmistajat Taitto: Mari Hakkarainen Julkaisu on tuotettu Keski-Suomen Liiton ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun rahoittamassa Kevyet koneet metsänhoidossa -hankkeessa. Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2014. Painopaikka Kirjapaino Kari 2014. Sisältö Metsänhoidon näkymiä...4 Suomalainen metsänomistaja... 5 Omatoiminen metsänhoitotyö... 6 Kevyet koneet...7 Kevyiden koneiden ja laitteiden käyttösovelluksia metsätaloudessa...8 Istutus... 8 Taimikon hoito... 9 Nuoren metsän hoito ja ensiharvennus... 11 Varttuneet metsät... 13 Lannoitus... 14 Ruiskutukset... 16 Puutavaran kuljetus... 17 Metsäteiden ja ojien huolto...18 Tiet ja urat... 18 Tiestön hoitoon soveltuvia laitteita... 19 Ojien huolto... 22 Mönkijän varusteet ja laitteet...23 Varusteet... 23 Renkaat ja telat... 23 Tasauspyörästö... 24 Neliveto... 24 Vinssi... 25 Metsäperäkärry... 25 Työturvallisuus...27 Mönkijän ajaminen ja hallinta... 27 Mönkijän ja peräkärryn ajo kuormattuna... 28 Mönkijän ja peräkärryn siirto maantiellä... 30 Hoidettu metsä tuottoa, mielihyvää ja fyysistä kuntoa...31 Usein kysytyt kysymykset...32 Lue lisää...34 2 Kevyet koneet metsänhoidossa

Kevyet koneet metsänhoidossa Tämä opas antaa tietoa siitä, miten ja millaisilla laitteilla omatoimista metsänhoitoa voi tehostaa, monipuolistaa ja tehdä mielekkäämmäksi. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa perinteisiä tehokkaiksi todettuja metsänhoitomenetelmiä, vaan tuoda tietoa vaihtoehtoisista toimintatavoista ja menetelmistä sekä kertoa lisäarvoa tuovista koneista ja laitteista. Oppaan ajatuksena on kannustaa monipuoliseen metsänhoitoon, missä huomioidaan taloudellinen, ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Tässä oppaassa korostuvat omatoiminen tekeminen ja metsänomistajien mahdollisuus aikaisempaa aktiivisempaan toimintaan metsähoidossa. Metsätaloudessa on menossa murros, joka aiheuttaa monia tuntuvia ja näkyviä muutoksia metsänhoitoon. Metsänomistajakunnan rakenteen muutokset, uudistunut metsälaki ja metsänhoitoyhdistyslain muutokset tukevat uudenlaisen metsänhoitoajattelun kehittämistä. Suomalaisen metsänomistuksen rakenne on muuttumassa. Entistä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa, tilakoot pienenevät, metsissä on aikaisempaa enemmän hoitorästejä ja metsänomistajat tekevät hoitotöitä vähemmän kuin ennen. Toisaalta metsänomistajat ovat halukkaita oppimaan uusia toimintatapoja ja metsien käyttö monipuolistuu. Metsiä käytetään puuntuotannon lisäksi virkistyskäyttöön. Marjastus, sienestys, retkeily ja metsästys ovat monen metsänomistajan harrastuksia. Metsäpalstalla tehdyt hoitotoimenpiteet tarjoavat myös hyvää hyötyliikuntaa. Metsänhoitoon soveltuvista kevyistä koneista on olemassa hyvin vähän tutkimustietoa. Metsänomistajien kiinnostus laitteita kohtaan on kuitenkin herännyt. Viime vuosina käyttökokemuksista ja testiajoista on ollut alan lehdissä runsaasti artikkeleita. Parhaimmillaan mönkijöiden käyttö muodostaa kokonaisen metsänhoitoketjun, jossa niiden tehokas hyödyntäminen saadaan osaksi metsänhoitoa. Toivomme, että viihdyt oppaan parissa ja saat konkreettisia vinkkejä oman metsäsi hoitoon. Miikka Parviainen Riitta Pellinen Mikko R. Salminen Tapani Sauranen Oppaan kirjoittajat Metsälain muutos antaa metsänomistajalle aikaisempaa vapaammat kädet metsien hoidossa. Muuttunut metsänhoitoyhdistyslaki tuo muutoksia metsäneuvontaan. Metsänomistajat eivät ole enää sidoksissa oman alueensa metsänhoitoyhdistykseen, vaan voivat käyttää itselleen sopivimman neuvontaorganisaation palveluja. Monet toimijat ovat kehittäneet metsänomistajille suunnattuja tuotteita ja palvelukokonaisuuksia. Koulutusta ja kursseja on tarjolla runsaasti eri metsänomistajaryhmille. Kevyet koneet metsänhoidossa 3

Metsänhoidon näkymiä Metsien tilakoot KevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754 19 % 12 % 17 % 5 % 17 % 13 % 17 % yli 200 ha 101-200 ha 51-100 ha 31-50 ha 21-30 ha 10-20 ha alle 10 ha Keväällä 2014 Kevyet koneet metsänhoidossa (KevMet) -hankkeessa toteutetussa metsänomistajille suunnatussa kyselytutkimuksessa ilmenee, että metsänomistus jakautuu melko tasaisesti eri tilakokoryhmiin. Suomalaisen metsätilan tyypilliseen kokoluokkaan sijoittuu kyselytutkimuksen vastaajista 47 %. Metsänomistajat KevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754 31 % 9 % 4 % 3 % 14 % 29 % 10 % Kyselytutkimukseen vastanneista metsänomistajista 31 % oli eläkeläisiä ja noin 29 % toimihenkilöitä. Maatalousyrittäjiä vastaajista oli 14 % ja muita palkansaajia 10 %. Metsätalousyrittäjiä, muita yrittäjiä ja ryhmään muu kuuluvia oli yhteensä 16 % vastaajista. Muu Eläkeläinen Muu yrittäjä Metsätalousyrittäjä Maatalousyrittäjä Muu palkansaaja Toimihenkilö Metsänhoitotyö on yleisnimike kaikille niille metsissä tehtäville töille, joiden tarkoituksena on kasvattaa metsiä kestävästi sekä luonnon monimuotoisuutta ja monikäyttömahdollisuuksia edistäen. Metsänhoitotöihin kuuluvat maanmuokkaus, kulotus, metsänviljely, taimikon varhaishoito, taimikonhoito, nuoren metsän hoito, pystykarsinta ja lannoitus. Lisäksi metsänhoitoon kuuluu metsäteiden rakentaminen ja ojitus sekä niiden kunnossapito. Metsänhoidollisilla toimenpiteillä varmistetaan puuston tuottokyky ja kehittyminen riittävään laatuun ja järeyteen tulevaisuudessa tapahtuvaa puun myyntiä silmällä pitäen. Vuonna 1997 voimaan tullutta kaikkia metsänomistajaryhmiä koskevaa metsälakia uudistettiin laajasti vuonna 2014. Hakkuiden ja metsänhoitotöiden tekemiseen liittyy säännöksiä, mutta laki ei velvoita metsähakkuisiin eikä hoitotoimenpiteisiin. Uudistushakkuuta seuraa aina velvollisuus uuden taimikon perustamiseen. Vastaavasti kasvatushakkuussa on säilytettävä riittävä kehityskelpoinen puusto. Uudet metsänhoitosuositukset mahdollistavat metsänomistajalle yhä lisääntyviä vaihtoehtoja metsiensä käsittelyyn. Esimerkiksi pienpiirteiset poiminta- ja pienaukkohakkuut ovat vaihtoehtoja avohakkuille, mutta vaativat suunnittelijoilta ja toteuttajilta uudenlaista osaamista. Myös uudistamiskypsyyden ikä- ja järeysrajat poistuivat, joten metsänomistaja itse voi päättää metsän uudistamisen ajankohdan. Metsänhoitoyhdistyslain muutos vuoden 2015 alussa tuo muutoksia metsänhoitoyhdistysten toimintamalliin. Veroluonteinen, hehtaariperusteinen metsänhoitomaksu poistuu. Sen sijaan jäsenet maksavat kunkin metsänhoitoyhdistyksen valtuustossa päätettyä jäsenmaksua. Metsänomistajalla on mahdollisuus valita yhdistys, jonka jäsenenä voi halutessaan olla. Suomen Metsäkeskus on erottanut palveluliiketoimintansa erilliseksi yksiköksi. Samoin on tehty Metsähallituksessa. Monet pienet metsäpalveluyritykset tuottavat palveluja metsänomistajille. Koneketjut muodostavat avainyrittäjyyteen perustuvia toimintamalleja. Koulutustarjonta on entistä monipuolisempaa ja kehittämistyötä tehdään runsaasti. Metsäala on muuttumassa perinteisestä puuteollisuuden raaka-aineen tuotannosta monikäyttöiseen ja omistajansa arvomaailmaan nojaavaan omaisuudenhoitoon. 4 Kevyet koneet metsänhoidossa

Suomalainen metsänomistaja Metsätilojen keskimääräinen tilakoko Suomessa on noin 30 hehtaaria (Metla: Metinfo, tilanne 31.12.2011, yli 2 hehtaarin tilat). Keskimääräinen tilakoko (pellot ja metsät) on noin 40 hehtaaria. Tässä oppaassa olevat metsänhoitoon liittyvät tilastotiedot perustuvat Keski-Suomen ja Pirkanmaan metsänomistajille keväältä 2014 tehtyyn Kevyet koneet metsänhoidossa -kyselytutkimukseen. Tutkimukseen vastasi 2 754 metsänomistajaa. Metsänomistajakyselyyn vastanneiden metsäomistajien jakauma ammattiryhmittäin vastaa suomalaisen metsänomistajan tyypillistä jakaumaa. Suomalainen metsänomistaja on tyypillisesti yli 60-vuotias ja asuu muualla kuin omistamallaan metsätilalla. Metsänomistajista yli 70 % on halukkaita tekemään metsänhoitotöitä itse. Kiinnostus itse tekemiseen ei ole riippuvainen tilan koosta tai metsätilan sijainnista. Kaikkein pienimmillä tiloilla halukkuutta ilmenee hieman vähemmän kuin suuremmilla tiloilla. Suurimmillaan halukkuus tehdä töitä itse on tilakokoluokassa 50-100 ha. Metsänomistajien tekemät työpanokset jakautuvat melko tasan istutuksen/kylvön, heinäntorjunnan, taimikon perkauksen ja taimikonhoidon kesken. Metsänomistajan ikä ei vaikuta metsässä omatoimisesti tehtäviin metsänhoitotöihin. Metsänomistajat, jotka ovat valmiita investoimaan eniten koneisiin ja laitteisiin tekevät nuorissa metsissään metsän kunnostusta ja hakkuualueen ennakkoraivausta. Yllättävää on, että eniten investoivista metsänomistajista vain hieman yli puolet tekee itse energiapuun hakkuuta ja metsäkuljetusta. Metsätilan sijainti vaikuttaa merkittävästi tilalla tehtävään nuoren metsän kunnostustyön määrään. Mitä pidempi tilan ja asuinpaikan välinen etäisyys on sitä vähemmän metsänomistajat tekevät nuoren metsän kunnostustöitä. Metsänomistajat tekevät ensiharvennusta merkittävästi enemmän jos tilan ja asuinpaikan välinen matka on alle 50 km kuin jos matka on sitä pidempi. Myös muut hakkuutyöt ovat riippuvaisia tilan ja asuinpaikan välisestä etäisyydestä. Entistä useampi metsänomistaja asuu kaupungissa, jolloin läheistä kosketuspintaa omaan metsäomaisuuteen ei enää välttämättä synny. Samalla muuttuvat omatoimisen metsänhoidon käytännöt ja työtavat. Suurimmalla osalla metsänomistajista ei ole mahdollista lähteä kotoa traktorilla metsäpalstalle, koska etäisyydet ovat kymmeniä, ellei jopa satoja kilometrejä, eikä traktoriakaan metsän yhteydestä aina löydy. Tällöin työvälineet on kuljetettava mukana pääsääntöisesti henkilöautolla tai henkilöauton peräkärryllä. alle 10 ha 10-20 ha 21-30 ha 31-50 ha 51-100 ha 101-200 ha yli 200 ha Metsänomistajien itse tekemät metsänhoitotyöt KevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754 Istutus/kylvö Heinän torjunta Taimikon perkaus Taimikon hoito Nuoren metsän kunnostus Hakkuualueen ennakkoraivaus Enrgiapuun hakkuu Energiapuun metsäkuljetus Ensiharvennushakkuu Ensiharvennushakkuun metsäkuljetus Ainespuun hakkuu Ainespuun metsäkuljetus Lannoitus Pystykarsinta Maan muokkaus Tuulenkaatopuiden korjuu Metsäteiden raentaminen ja kunnossapito Muut työt 0 500 1000 1500 2000 Metsänomistajat tekevät tasaisesti kaikkia uudistamiseen liittyviä metsänhoitotöitä metsätilallaan riippumatta metsätilan sijainnista. Eniten uudistamistöitä tehdään itse, jos tila sijaitsee 5-20 km päässä asuinpaikasta. Metsänomistajien investointihalukkuus KevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754 0 20 40 60 80 100 yli 20 000 10 000 20 000 6000 10 000 4000 6000 2000 4000 alle 2000 Pienten metsätilojen omistajat ovat useimmiten halukkaita investoimaan kerralla alle 2000 metsänhoidossa käytettäviin koneisiin ja laitteisiin. Yleisimmin ollaan valmiita investoimaan työvälineisiin 2000 4000. Suurimpien tilojen omistajista yli 20 % on valmiita investoimaan kerralla yli 20 000 koneisiin ja laitteisiin. Metsänomistajien tekemän metsänhoitotyn määrä on vain vähäisessä määrin riippuvainen investointihalukkuudesta. Kevyet koneet metsänhoidossa 5

Metsänomistajien käyttämät laitteet metsänhoidossa KevMet-kyselyyn vastanneet, N=2754 Raivaussaha Moottorisaha Moottorikelkka ja siihen liitettävät lisälaitteet Mönkijä ja siihen liitettävät lisälaitteet Pienoistraktori ja siihen liitettävät lisälaitteet Maataloustraktori Juontokoura Peräkärry ja kuormain Hakkuukoura Harvesteri Kuormatraktori Muu 0 500 1000 1500 2000 2500 Kyselyyn vastanneita metsänomistajista suurin osa käyttää metsänhoitotöissä raivaussahaa ja moottorisahaa. Vastanneista yli puolet käyttää myös maataloustraktoria metsätöissä ja lähes kolmannes kuormaimella varusteltua peräkärryä. Mönkijää ja siihen liitettäviä lisälaitteita käyttää vastaajista hieman alle viidennes. Mönkijän omistajien metsänhoitotyössä käyttämät lisälaitteet KevMet-kyselyyn vastanneet mönkijän omistajat, N=990 Vinssi Metsätyövälinelaatikosto Puskulevy Lumiaura Lumilinko Torjunta-aineruisku Hinattava torjunta-aineruisku Peräkärry Peräkärry kippilavalla Metsäperäkärry Metsäperäkärry kuormaimella Energiakoura Juontokärry Lannoiteperäkärry/levitin Tielana Tiejyrä Vesakkoleikkuri Hiekotin Klapikone Haketin Kaivuulaite Muu Ei mikään 0 50 100 150 200 250 300 350 Voisin käyttää Käytän Reilu kolmannes mönkijää käyttäneistä metsänomistajista käyttää mönkijän lisälaitteista eniten vinssiä. Seuraavaksi eniten käytetään peräkärryä kippilavalla ja ilman sekä metsäperäkärryä. Puskulevyä ja lumiauraa käyttää noin kymmenen prosenttia vastaajista. Mönkijän käyttäjät olisivat kiinnostuneita käyttämään lisälaitteena mm. kuormaimella varusteltua metsäperäkärryä, klapikonetta ja metsätyövälinelaatikostoa. 6 Kevyet koneet metsänhoidossa Metsänomistuksen muutoksen myötä sekä metsän tarkoitus että tapa suhtautua metsään muuttuvat. Metsä nähdään monipuolisena harrastuskohteena samalla, kun se tuottaa hyvin hoidettuna tuloja puun myynnistä. Suurimalle osalle metsänomistajista on tärkeää nähdä metsä hoidettuna ja hyväkuntoisena. Tällöin se tuottaa taloudellisen hyödyn lisäksi myös mielihyvää. Huomattavaa ovat myös metsän tarjoamat harrastusmahdollisuudet kuten metsänhoito hyötyliikuntana, metsästys, retkeily, sienestys ja marjastus. Omatoiminen metsänhoitotyö Metsänomistajan miettiessä metsänhoidollisten toimenpiteiden tekemistä yleensä vaihtoehtoja on kaksi: teenkö itse vai teetänkö ostopalveluna. Omatoimiseen metsänhoitotyöhön on hyvät edellytykset etenkin metsänkasvatusketjun alkupäässä. Uudistusalan raivaus, taimien istutus, heinäntorjunta ja varhaisperkaus ovat yksinkertaisia ja keveitä työtehtäviä, joiden tekemisen voi metsänomistaja ottaa myös kuntoilun ja harrastuksen kannalta. Taitojen ja metsäosaamisen kerryttyä voi metsänomistaja tehdä itse myös varsinaisen taimikonhoidon ja miksei myös ensiharvennuksen. Metsätalouden kannattavuutta voidaan parantaa tekemällä kevyitä ja erityisosaamista vaatimattomia töitä itse. Näihin töihin tarvittavien välineiden investoinnit ovat vähäiset. Tärkein aloittavan metsänomistajan työväline on kunnollinen raivaussaha. Omassa metsässä tehdylle omalle työlle on vaikea määritellä tarkkaa hintaa. Kustannuksia syntyy koneista ja laitteista, suojavarustuksesta, polttoaineesta, matkakuluista ja käytetystä työajasta. Omaa työaikaa lukuun ottamatta muut työstä syntyneet kustannukset on mahdollista vähentää metsäverotuksessa. Tällöin on syytä säilyttää ostokuitit ja pitää ajopäiväkirjaa metsäpalstalle kuljetuista matkoista. Ostopalveluna taimikonhoitotyö ja hakkuutyömaan ennakkoraivaus maksavat keskimäärin noin 350 500 /ha (alv 0 %, 2014). Ammattitaitoinen metsuri raivaa noin puoli hehtaaria päivässä. Teetetystä työstä syntyneet kustannukset voi vähentää metsäverotuksessa. Mikäli taimikon varhaishoidossa tehdään laiminlyöntejä, on niitä lähes mahdoton korjata metsikön myöhemmässä ikävaiheessa. Oikea-aikainen taimikonhoito on perusedellytys kannattavan ensiharvennuksen varmistamiseksi. Välinpitämättömyydellä aiheutetaan taloudellista tappiota omalle varallisuudelle.

Kevyet koneet Kevyet metsäkoneet ei ole vielä vakiintunut termi, eikä sitä ole vielä tarkasti määritelty. Metsäkoneet voidaan jakaa kolmeen luokkaan; raskaat (yli 12 t), keskiraskaat (9-12 t) ja kevyet (alle 9 t). Tässä oppaassa kevyillä metsäkoneilla tarkoitetaan koneita, joita voidaan kokonsa ja painonsa puolesta kuljettaa henkilöauton peräkärryssä. Tyypillisesti niitä ovat mönkijät, mönkijäsovitteiset lisälaitteet ja peräkärryt, pienoistraktorit sekä metsäkoneiden eli harvestereiden ja ajokoneiden pienimmät mallit. Oppaassa ei käsitellä moottorisahoja, raivaussahoja eikä muita käsityövälineitä. Kevyisiin koneisiin kuuluvat pienmetsäkoneiden lisäksi myös pienet ajokoneet eli kuormatraktorit metsäperäkärryineen, erilaiset sarvitraktorit, rauta- ja pyörähevot sekä juontokärryt. Pieniä kiinteistötraktoreitakin on nähty metsäkäyttöön varusteltuna. Keveillä koneilla työskennellessä ajourat ovat huomattavasti kapeammat kuin normaalilla metsäkoneella tehtävässä harvennuksessa. Mönkijän tarvitsema ajoura on noin 1,5 2,0 m, kun metsäkoneen ajouran tulee olla noin 3,5 4,5 metrin levyinen. Kapeampien ajourien vuoksi jäävä puusto jakautuu tasaisemmin metsikkökuviolle ja näin väljennyshakkuuseen jää suurempi pohjapinta-ala kasvatettavaa puustoa. Osa hakkuuta vaativista kohteista on sellaisia, joissa koneellinen hakkuu ja metsäkuljetus järeällä kuormatraktorilla eivät teknisesti onnistu tai eivät ole taloudellisesti kannattavia. Tällaisia ovat esimerkiksi puistot ja maisemallisesti arvokkaat alueet sekä kohteet, joissa hakkuukertymä jää pieneksi. Erityisosaamista ja kalliita varusteita vaativat metsänhoito- ja hakkuutyöt on järkevää teettää palveluntarjoajilla. Esimerkiksi lumi- ja myrskytuhopuiden sekä sähkölinjojen, talojen ja teiden läheisyydessä olevien ongelmapuiden korjuu vaatii erityisosaamista. Silti metsänomistajalle jää paljon mahdollisuuksia hyödyntää omaa osaamista ja hankittua kone- ja laitekantaa. Pienmetsäkoneita on markkinoilla vielä varsin vähän. Tähän oppaaseen on esimerkkikoneeksi valittu Usewood Oy:n valmistama Tehojätkä. Tehojätkä on kevyt metsäkone, jonka paino on noin 2000 kg varusteltuna. Kone on 4, 6 tai 8 pyöräinen runko-ohjattu ja varustettu hydrostaattisella vedolla. Hydrauliikkaa ohjataan tietokoneella. Talvikäytön mahdollistavat lämmitettävä hytti, työvalot ja pyöriin asennettavat telat. Risuraivaimella varustettuna Tehojätkä soveltuu taimikon perkaukseen ja harvennukseen. Tehojätkä muuntautuu raivaustyökalusta hakkuukoneeksi, kun se varustetaan hakkuupäällä. Hakkuupääksi voidaan valita energiakoura, hakkuukoura tai sykeharvesteri. Tehojätkän työpariksi puutavaran ajoon soveltuu hyvin mönkijä ja metsäperäkärry. Pienmetsäkone sijoittuu ominaisuuksiltaan miestyön ja suurten metsäkoneiden välimaastoon. Koneella on mahdollista tehdä hellävaraisempaa ja tarkempaa työtä kuin isommilla metsäkoneilla. Pieni ja kevyt kone mahtuu taimiväleihin ja työskentely onnistuu myös pehmeillä kohteilla. Kevyet koneet metsänhoidossa 7

Kevyiden koneiden ja laitteiden käyttösovelluksia metsätaloudessa Metsätalouskäytössä kevyiden koneiden käyttäjäryhmät jakaantuvat metsäpalveluyrittäjiin ja omia metsiään hoitaviin metsänomistajiin. Yksityiset metsänomistajat pärjäävät normaalisti metsänhoitotehtävissään perusvälineillä; mönkijä, metsäperävaunu, moottorisaha ja raivaussaha. Muiden välineiden osalta kannattaa harkita lainausta tai vuokrausta, sillä niiden käyttö on yleensä vähäistä. Myös varusteiden yhteishankinta on rajallisen käyttötarpeen vuoksi usein järkevää. Metsäpalveluyrittäjät, jotka urakoivat töitä joko metsäfirmoille, metsänhoitoyhdistyksille tai suoraan metsänomistajille voivat harkintansa mukaan hankkia laajemman valikoiman kevyitä metsätyövälineitä ja lisävarusteita. Istutus Uusi taimikko kannattaa perustaa mahdollisimman pian uudistushakkuun jälkeen. Maanmuokkaus on tarpeen lähes kaikissa kohteissa. Vain karuimmilla kasvupaikoilla ja kosteissa korvissa sekä lehdoissa voidaan maanmuokkaus jättää tekemättä. Metsä uudistetaan joko viljelemällä (kylvämällä/istuttamalla) tai luontaisesti. Istuttamalla saadaan nopeasti aikaiseksi vakiintunut ja hyvälaatuinen taimikko. Istutustiheys vaihtelee 1600 2500 tainta/ha puulajista ja alueen sijainnista riippuen. Istutus tehdään pääasiassa käsityönä, joskin koneellisen istutuksen määrä on nousussa. Nykyään valtaosa metsäpuiden viljelytaimista on pakkasvarastoituja paakkutaimia, joiden istutus istutusputkella sopii hyvin metsänomistajan omana työnä tehtäväksi. Taimien istutuksessa työvälineiksi riittävät taimivakka, istutusputki ja suojakäsineet taimien tukkimiehentäikäsittelyn vuoksi. Pitkäkestoisessa työskentelyssä kovapohjaiset kengät vähentävät jalkoihin kohdistuvaa rasitusta. Ennen istutusta metsänomistajan on hyvä pohtia myös istutusalueella tulevaisuudessa tehtäviä hoitotoimenpiteitä ja niiden suorittamista vaivattomasti. Istutuksen suunnittelun yhteydessä kannattaa miettiä valmiiksi tulevia metsänhoitotöitä palvelevat ajourat. Ne kannattaa tasata ja merkitä ennen muokkausta sekä poistaa haittaavat oksat ja risut. Suunniteltujen urien kohdalle ei kannata istuttaa taimia. Ajouria voidaan hyödyntää myöhemmin heinäyksessä, varhaisperkauksessa, taimikonhoitotöissä ja polttopuiden keräämisessä. Uraverkoston hyödyt ulottuvat ensiharvennukseen ja myöhemmin tehtäviin muihin harvennuksiin asti. 8 Kevyet koneet metsänhoidossa

Istutustyötä helpottaa ja tehostaa merkittävästi taimilaatikoiden jakaminen sopivin välein istutusalueelle. Jakelu voidaan suorittaa mönkijän ja kuljetusperäkärryn avulla. Ajourat jakavat istutusalueen istutustyötä selkeyttäviin lohkoihin. Työ voidaan suorittaa järjestelmällisesti, jolloin työmaalle ei jää istuttamattomia kohtia, työ valmistuu lohko kerrallaan ja valmiin työn jäljen näkeminen motivoi työn suorittajaa. Taimikon hoito Taimikko on nuorta metsää, jossa ei vielä ole kuitupuun mitat täyttävää puustoa. Se voi olla vastikään istutettu pieni taimikko (pituus alle 1,3 m) tai jo hieman varttuneempi taimikko (pituus yli 1,3 m), jossa puiden rinnankorkeusläpimitta on kuitenkin alle 8 cm. Taimikossa tehtävistä kasvua edistävistä toimenpiteistä käytetään yleisnimitystä taimikonhoito. Taimikonhoito jaetaan taimikon eri kehitysvaiheissa tapahtuviin toimenpiteisiin: taimikon varhaishoitoon, taimikon perkaukseen ja taimikon harvennukseen. Taimikonhoidolla parannetaan kasvatettavien puiden laatua, puuston tiheyttä ja puulajisuhteita. Puuston kehitys ohjataan kasvupaikalle sopiviin taloudellisesti arvokkaisiin puulajeihin, poistamalla huonolaatuiset ja vähempiarvoiset taimet sekä ylitiheät taimiryppäät. Taimikon varhaishoito turvaa pienien taimien selviämisen heinän ja muun kasvua haittaavan pintakasvillisuuden seassa. Varhaishoitoon kuuluu kohteesta riippuen heinäntorjunta ja/tai lehtipuuvesakon perkaus. Haittaavaa kasvillisuutta poljetaan tai niitetään taimien ympäriltä 1-2 kertaa kesässä. Apuna voi käyttää myös raivaussahaa, johon on asennettu heinän- ja vesakontorjuntaan sopiva terä. Työ toistetaan niin usein, että taimet ovat kasvaneet kilpailevan heinäkasvuston ohi. Myös erityisillä taimisuojilla ja -levyillä voidaan estää heinittymisen aiheuttamia haittoja. Erittäin rehevillä kasvupaikoilla voidaan käyttää tarvittaessa ja perustelluista syistä kemiallista heinäntorjuntaa ennen maan muokkausta tai poikkeuksellisesti taimien istutuksen jälkeen. Taimikon varhaisperkaus tehdään 1-2 metrin pituusvaiheessa. Perkauksessa raivataan esim. raivaussahalla pääpuulajin kasvua haittaavaa puustoa, yleensä lehtipuuvesakkoa. Käsittely voidaan tehdä täysperkauksena, jolloin poistetaan kaikki kilpaileva lehtipuuvesakko tai reikäperkauksena, jossa vesakko poistetaan vain kasvatettavien taimien ympäriltä noin metrin alueelta. 25 20 15 10 5 Työajan jakautuminen taimien kuljettamisessa TTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014 30 Apuajat Kuorman järjestely Ajo tyhjänä Purkaminen Ajo täytenä Lastaus 0 Taimien kuljettaminen mönkijällä ja peräkärryllä tienvarsivarastolta istutustyömaalle sujuu joutuisasti sopivilla välineillä. Kuljetuksessa lastaus vie noin 10 15 % ajasta. Kuorman purkaminen vie yli 25 % kuljetusajasta. Kuorman purkamisessa tulee huolehtia taimien sijoittelusta niin, että taimet säilyvät istutusalalla istutuskelpoisina. Tämä lisää purkuun tarvittavaa aikaa. Kuorman järjestelyyn käytetty aika on mahdollista minimoida, mikäli käytettävä peräkärry soveltuu kokonsa puolesta taimikuljetukseen. Tällöin laatikoita ei tarvitse sitoa eikä sovitella lavalle. Eri työvaiheisiin kuluvat ajat ovat riippuvaisia ajomatkasta ja maastosta. Taimien jakelu ojitusmätästetylle istutusalalle peräkärryn kanssa on vaikeaa tai joskus jopa mahdotonta. Mönkijään tehdyn taimikuljetustelineen kanssa taimia voidaan kuljettaa vaikeammissakin maastoissa. Taimikon harvennus tehdään kasvatettavan puuston valtapituuden ollessa noin 3 7 metriä. Tällöin kasvatettava puusto harvennetaan Kevyet koneet metsänhoidossa 9

puulajille sopivaan kasvatustiheyteen ja samalla poistetaan puuston kasvua haittaava vesakko. Oikealla kasvatustiheydellä varmistetaan puuston kehittyminen taloudellisesti kannattavaan ensiharvennukseen saakka. Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää jättämällä kasvatettavaa puustoa haittaamattomia pensaita, lehtipuita sekä katajia suojaksi riistalle ja eri eliöiden elinympäristöksi. Heinäntorjunta, perkaus ja taimikon harvennus ovat kevyttä työtä, ja soveltuvat erittäin hyvin omatoimisille metsänomistajille. Metsänomistaja voi tietyin edellytyksin saada Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista tukea tekemälleen taimikonhoidolle. Mönkijä, johon on kiinnitetty varustelaatikko työvälineiden kuljetusta varten. Taimikonhoitotöissä mönkijä on sekä kulkuväline että mahdollistaa varusteiden kuljetuksen työmaalle. Mönkijän perusvarusteeksi riittää työvälinelaatikko, johon mahtuvat omille paikoilleen niin moottorisaha, raivaussaha kuin niiden huollon edellyttämät työkalut, polttoaineet sekä teräketjuöljy. Tällä varustelulla mönkijä toimii metsässä metsätyökeskuksena, jossa kaikki tarpeellinen on saatavilla. Mönkijän kuljetusperäkärry pysäköidään lähelle työkohdetta, jolloin tarvittavat täydennyksetkin ovat nopeasti ja helposti tehtävissä. Näin työkohteeseen on helppo mennä, kaikki tarvittava on mukana, työ sujuu hyvin ja on siten myös palkitsevaa. Taimikonhoitoa voidaan miestyön lisäksi tehdä myös pienmetsäkoneella. Pienmetsäkone kaataa vesakkoa puomin päässä hitaasti pyörivällä terällä. Raivain on toteutettu kaksitoimisena kahdella eri katkaisumekanismilla. Alle viisisenttiset puut ja risut katkeavat kertanapsauksella raivurin terän loven ja vastinkaran välissä (ns. giljotiinikoura). Isompien puiden kohdalla terän pyörimissuuntaa vaihdetaan, ja katkaisu tapahtuu tällöin sahaamalla. Matalakierroksinen terä jättää epätasaisemman jäljen kuin tavanomaiset raivausterät. Sälöille menevät pienet risut kuivahtavat helpommin, mikä estää uutta kasvua. Taimikon raivaukseen ja harvennukseen kehitetään jatkuvasti uusia menetelmiä, ja markkinoilta löytyy jo nyt myös vaihtoehtoisia teräteknologioita. Pienmetsäkoneen raivauspäässä on kaksi eri katkaisumekanismia. 10 Kevyet koneet metsänhoidossa Raivaussaha mies -yhdistelmää on pidetty pitkään kustannuksiltaan ylivoimaisena taimikonhoidossa, mutta toisaalta kevyiden koneiden käytöstä on mittaustuloksia ja tuotoslaskelmia kertynyt vasta varsin vähän. Kevyillä koneilla urakoivia yrittäjiä löytyy jo jonkin verran Suomesta, mutta määrä on pieni verrattuna taimikonhoitoa tekeviin metsureihin. Kevyen koneen kuljettajaksi soveltuukin paremmin ehkä kokenut ja ammattitaitoinen metsuri kuin isoon koneeseen tottunut metsäkoneen kuljettaja. Huolellinen ja laadukas taimikonhoito vaatii joka tapauksessa ammattimiehen silmää.

Nuoren metsän hoito ja ensiharvennus Nuoren metsän hoidolla (kunnostuksella) tarkoitetaan jo taimikkovaiheen ohittaneen, nuoren metsän raivausta ja harvennusta. Työ tehdään puuston valtapituuden ollessa 8 15 metriä. Nuoren metsän hoito on työlästä ja sen vuoksi myös melko kallista, etenkin jos työn ostaa ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Kunnostustyön tekeminen on välttämätöntä etenkin, jos taimikonhoito on jäänyt tekemättä tai taimikko on jäänyt ylitiheäksi. Tiheässä kasvavien puiden latvus supistuu liiaksi, kasvukyky heikkenee, puusto riukuuntuu ja lumituhojen riski kasvaa. Nuoren metsän kunnostuksen yhteydessä on mahdollista kerätä myös aines- ja/tai energiapuuta joko omaan käyttöön tai myyntiin. Nuoren metsän hoitoon ja energiapuun korjuuseen on tietyin edellytyksin mahdollista saada toistaiseksi voimassa olevaa Kemera-tukea. Energiapuun korjuu soveltuu niille kohteille, joissa taimikonhoito on tehty tarkoituksellisesti lievänä energiapuun kasvatusta silmällä pitäen tai ylitiheiksi jääneille, riukuuntuneille, hoitamattomille metsiköille. Pienialaisilla ja pienen energiapuukertymän kohteilla miestyönä tehtävä hakkuu on kustannuksiltaan kilpailukykyinen. Kun kohteen pinta-ala ja energiapuukertymä ovat riittävän suuret, on koneellinen korjuu taloudellisin vaihtoehto. Konekorjuukohteilla tarvitaan varsin usein myös miestyötä. Kohteen ennakkoraivaus (nk. alustaraivaus tai näkemäraivaus) konetyön helpottamiseksi ja korjuuvaurioiden estämiseksi on suotavaa. Energiapuuharvennuskohteilla ennakkoraivaukseksi riittää, että poistettavien energiapuiden ympärykset raivataan n. 0,5 1 metrin säteellä. Samoin jäävien puiden ympäriltä kaadetaan puut, joita ei voida koneellisesti korjata ilman korjuuvaurioiden syntymisen riskiä. Metsänomistajan kannalta taimikonhoito ja nuoren metsän ennakkoraivaus ovat yksi tuottavimmista työvaiheista. Työn tuottavuus ja tehokkuus kasvavat, jos työvälineet ja huoltotarvikkeet saadaan kuljetettua vaivattomasti työkohteeseen käyttämällä apuna metsävarusteltua mönkijää. Ensiharvennus ja nuoren metsän hoito ovat parhaiten kevyille koneille sopivia työkohteita. 35 30 25 20 15 10 5 Työajan jakautuminen energiapuun kuljettamisessa TTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014 40 Apuajat Purkaminen Kuormattuna ajo Kuormaus Siirtyminen Tyhjänä ajo 0 Mönkijän ja Ultratecin metsäperäkärryn yhdistelmällä työajasta lähes 40 % kuluu kuormaukseen ja noin 35 % kuorman purkuun. Muihin työvaiheisiin kuluu työajasta kuhunkin noin 5 %. Menetelmän tuottavuus on noin 1,4 m3/h. Tuottavuuteen vaikuttaa merkittävästi hakkuutyön jälki. Apuajat ja ajoon käytetty aika pitenee huomattavasti, jos kuljettaja joutuu siistimään ajouria ja madaltamaan kantoja hakkuun jäljiltä. Työn tuottavuus nousee, mikäli hakkuu suoritetaan siten, että samalla huomioidaan mönkijäkuljetuksen vaatimukset. Tällöin huolehditaan, ettei uralle kaadeta puustoa, kannot ovat riittävän lyhyitä ja mönkijällä pääsee ajamaan lenkkiä. Varsin moni metsänomistaja hyödyntää omasta metsästä saatavaa puuta oman kiinteistönsä lämmityksessä. Vuosittainen pilkkeen käyttömäärä Suomen pientaloissa on n. 6,5 6,8 milj. k-m3. Tästä määrästä yli puolet hankitaan omista metsistä. Keskimääräinen käyttömäärä on luokkaa 4,6 k-m3/talous eli 11,5 irto-m3. Korjattaessa energiapuuta omaan käyttöön työn tuottavuutta tai kustannuksia Kevyet koneet metsänhoidossa 11

ei juurikaan lasketa. Tärkeintä on toimenpiteen metsänhoidollinen hyöty. 35 30 25 20 15 10 5 0 Työvaiheiden osuudet tehollisesta työajasta TTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014 40 Apuajat Purkaminen Kuormattuna ajo Kuorman järjestely Kuormaus Siirtyminen Tyhjänä ajo KevMet-testeissä testattiin Nokka Oy:n hydraulikärryllä tehtävän kuljetuksen tuottavuutta sekä metsurin hakkaamilla että pienmetsäkoneella hakatuilla koealoilla. Keskimääräinen kuormakoko oli 1,2 m3/kuorma ja kuljetuksen tuottavuus oli keskimäärin 2,8 m3/h. Nokka Oy:n hydraulikärryä käytettäessä kuormaus vie 36 % käytetystä työajasta ja kuorman purkaminen 13 % kokonaistyöajasta. Kuorman järjestelyyn kuluu noin 6 % työajasta. Nuoren metsän kunnostuskohteilta korjattavan ainespuumitat täyttävän puuston määrä jää usein hyvin pieneksi (n. 20 % kokonaiskertymästä), joten sen erottelu omaksi puutavaralajikseen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Tyypillinen toimintamalli on, että kaikki kertyvä puu ohjataan energiakäyttöön. Ensiharvennuskohteilla voidaan kaikki hakattu puu käyttää energiatuotantoon, jos kuitupuun määrä on pieni ja energiapuusta saatava hinta on riittävän korkea. Usein paikallinen lämpölaitos tai lämpöyrittäjä tarjoaa energiapuusta kilpailukykyisen hinnan. Tällöin hakkuu- ja metsäkuljetusvaiheessa ei tarvitse erotella kuitu- ja energiapuuta eri kasoihin. Kertymän määrä (m3/ha) on suurempi, kun latvaositteetkin korjataan. Metsien ensiharvennuksissa on perinteisesti totuttu käyttämään hakkuukoneita ja suurehkoja kuormatraktoreita eli ajokoneita. Hakkuumalliin kuuluu 20 metrin välein hakattavat ajourat, jotka ovat leveydeltään 3,5 4,0 metriä. Hakkuukoneen kuljettajan työtavoista riippuen on mahdollista, että metsä on harvennettu erittäin hyvin läheltä ajouria, mutta ajourien väliin jäävä keskialue jää joko koskemattomaksi tai ainakin heikosti harvennetuksi. Tällöin harvennusjälki on epätasainen, mikä puolestaan heikentää metsän tuottoa. Aktiivisen metsänomistajan vaihtoehtona on pienten alojen ensiharvennuksen tekeminen kokonaan itse: puiden kaato moottorisahalla sekä niiden kuljetus mönkijällä ja peräkärryllä tien varteen. Tämän menetelmän haasteeksi nousee usein sekä työn vaatima aika että tottumattomuus pitkäaikaiseen moottorisahatyöskentelyyn. Mönkijä ja metsäperäkärry -yhdistelmällä tehdyssä kuljetustutkimuksessa kuormaus ja purkaminen vievät 75 % käytetystä työajasta. Ensiharvennuksen voi tehdä myös pienellä/kevyellä hakkuukoneella, joka ei tarvitse varsinaisesti ajouria, vaan harventaa edetessään tasaisesti metsää joka kohdasta. Tällöin kasvatettavan puuston pohjapinta-ala jää harvennuksen jälkeen suuremmaksi kuin isommalla koneella tehdyn harvennuksen jälkeen. Korjattava puutavara voidaan tehdä kasoihin, jotka on helppo kuljettaa esimerkiksi mönkijän hydraulisella metsäperäkärryllä. Mikäli hakkuukone on metsänomistajan oma, voi hakkuita tehdä oman aikataulun mukaisesti. Pienmetsäkoneeseen voidaan asentaa energiapuulle sopivia sekä leikkuuterällä että sahalla varustettuja hakkuukouria. Pienmetsäkoneen hakkuupääksi on saatavilla lisäksi mm. sykeharvesteri. Koura on normaalia metsäkoneen kouraa pienempi ja siten sitä on helpompi liikutella tiheässä metsässä. Rankakoura soveltuu 12 Kevyet koneet metsänhoidossa

hyvin alustanraivauksiin, hakkuupäällä katkeaa vaivatta noin 20 cm paksuinen puu. Pienmetsäkoneella työskennellessä puut kaadetaan kalanruotomuotoon kulku-urille. Puiden kerääminen mönkijällä käy kätevimmin uravälin ollessa noin 8 metriä. Urat eivät sanottavasti näy metsässä koneen pienen pintapaineen ansioista. Pienmetsäkone sopii myös kaupunkipuistojen harvennukseen, missä työn jäljen esteettisyydellä on talousmetsänhoitoon verrattuna enemmän merkitystä. Kaupunkien puisto-osastot ovat olleet laitteesta kiinnostuneita myös erittäin matalan käyntiäänen, hellävaraisen maastoliikkuvuuden sekä tieliikennekelpoisuuden vuoksi. Keveytensä ansiosta peltojen ojanpenkat voidaan raivata tarvittaessa pellon päällä työskennellen. Tähän käyttötarkoitukseen sopii pienmetsäkoneen lisäksi myös mönkijän hydrauliikkanosturilla varustettu peräkärry, johon on kouran tilalle kiinnitetty pieni energiakoura. Tämä yhdistelmä sekä kaataa että kuljettaa korjattavan energiapuun. Ensiharvennuksen kevyitä kalustovaihtoehtoja voi kuvata seuraavasti: Harrastelinja moottorisaha Ammattilaislinja pienhakkuukone/ moottorisaha Varttuneet metsät mönkijä ja mönkijän peräkärry mönkijä ja mönkijän peräkärry tai pieni ajokone Ensiharvennus-, väljennys- ja päätehakkuualueilla tulisi tehdä ennakkoraivausta ennen koneellista hakkuuta. Raivaussahalla tehty ennakkoraivaus parantaa näkyvyyttä, lisää puunkorjuun tuottavuutta, parantaa jäävän puuston laatua ja pienentää puustovaurioiden riskiä. Testeissä käytetyllä Tehojätkällä tehdyn ensiharvennuskoivikon tehotuntiaikaan on laskettu koneen siirtyminen, puun käsittelyn työvaiheet sekä aluspuiden raivaukseen ja työn suunnitteluun käytetty aika. Keskeytykset (esim. tauot ja konerikot) eivät ole tehotuntilaskelmassa mukana. Lähtöpuusto 1800 runkoa/ha. Poistettavien puiden keskikoko oli 69 dm3. Tehojätkän tuottavuus kasvaa puun rinnankorkeusläpimitan kasvaessa. Pieniläpimittaisella puulla tuottavuus on noin 1 m3/h mutta kasvaa jopa 7,5 m3/ha puun läpimitan kasvaessa. Varttuneissa metsiköissä tapahtuu satunnaisesti myrsky- ja lumituhoja, joissa vaurioituu puustoa. Jos kaatuneita puita ei korjata riittävän nopeasti, sinistäjäsienet pilaavat puutavaran. Lisäksi ympäröiviin metsiin voi syntyä hyönteistuhoja korjaamattomien puiden takia. Talviaikaan hyönteis- ja sienituhovaaraa ei ole. Yksittäisiä tuhopuita Kevyet koneet metsänhoidossa 13

ei aina kannata korjata, sillä korjuukustannukset saattavat olla hyötyjä suuremmat. Näin on etenkin silloin, jos korjuu edellyttää kalliita työkoneiden siirtoja. Kaatuneet puut lisäävät lahotessaan metsien monimuotoisuutta. Määrän kasvaessa ne muodostavat kuitenkin riskin hyönteisten levittämille metsätuhoille. Metsätuhojen torjuntaa koskevassa laissa mainitaan, että tuhoutuneet puut on poistettava jos vahingoittuneita kuusia on yli 10 k-m3/ha tai mäntyjä yli 20 k-m3/ha. Etenkin suurten myrskytuhopuiden korjuu on erittäin vaarallista ja vaatii huolellista työskentelyä. Mönkijää voi käyttää apuvälineenä myrsky- ja lumituhopuiden paikantamisessa, leimikoiden rajaamisessa ja korjuuvalvonnan suorittamisessa. Talviaikaan metsässä liikuttaessa mönkijän lisävarusteiksi saatavat telat pitävät sen hangen pinnalla. Ajettaessa on mahdollista samalla hahmottaa tulevia ajouria ja tampata niitä valmiiksi. Mönkijän vaihtoehdoksi jääkin korkean lumen aikaan lähinnä moottorikelkka tai liikkuminen suksilla. Moottorikelkalla uravalinnan on onnistuttava kerralla, kun taas mönkijällä voi peruutella ja kääntyillä huomattavasti huolettomammin. Mikäli tuulenkaatoja tai lumen vaurioittamia puita on runsaasti, ne kannattaa korjata metsästä sekä metsätuhojen välttämiseksi että myös puiden taloudellisen arvon vuoksi. Tällöin pienet koneet ja laitteet voivat olla hyödyllisiä: ajouria ei yleensä tarvitse erikseen avata ja työn voi tehdä omatoimisesti muiden aikatauluista riippumatta. Esimerkki mönkijän lisälaitteeksi soveltuvasta lannoiteperäkärrystä. Tuulenkaatojen korjuussa jo katkontatyövaiheessa voidaan käyttää apuna mönkijää ja metsäperäkärryä. Peräkärryssä kuljetetaan moottorisahaa sekä tarvittavat polttoaineet, öljyt ja muut tarvikkeet. Siirryttäessä katkottavalta puulta toiselle voi samalla suunnitella ajourat. Katkontavaiheen päätyttyä poistetaan tarvikelaatikko kärrystä ja käynnistetään puunajo katkonnan yhteydessä muodostettuja ajouria pitkin. Lannoitus Taimikoissa voi esiintyä maaperän ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä. Mönkijällä ja siihen kiinnitettävillä lisälaitteilla tehtävällä terveyslannoituksella voidaan korjata ravinnetasapainon häiriöt. Lannoituksessa käytettävät lannoitemäärät vaihtelevat 300 800 kg/ha välillä. Mikäli lannoitteena käytetään tuhkaa, sen käyttömäärät ovat noin 3000 5000 kg/ha kasvupaikasta riippuen. Lannoitteiden pakkauskoot ovat joko 40 kg:n piensäkki tai 600 650 kg:n suursäkki. Lannoitteen siirto levittimeen voidaan tehdä 14 Kevyet koneet metsänhoidossa

esimerkiksi nostamalla suursäkki etukuormaajalla ja tyhjentämällä se tyhjennyshanan avulla tai leikkaamalla säkin kylkeen viilto. Pienet määrät vähän pölyävää ja pyöreärakeista lannoitetta (esimerkiksi Suomen salpietaria) voidaan kuormata nopeasti myös käsin esimerkiksi ämpärillä. Piensäkeissä oleva lannoite kuormataan levittimeen aina käsin. Kokemus on osoittanut, että puhaltavaa lannoitusperävaunua käytettäessä työn joutuisuuden ja tuottavuuden kannalta on järkevää ajaa noin 300 kg:n eli puolikkaan suursäkin tai kahdeksan piensäkin kokoisilla kuormilla. Lannoitettavan alueen pinta-alan ollessa pieni levityksen voi tehdä mönkijän tavaratelineelle sijoitettavalla lautaslevittimellä, johon mahtuu yksi 40 kg:n lannoitesäkki kerrallaan. Lautaslevitin voidaan kiinnittää myös mönkijän peräkärryyn ja kuljettaa tarvittava lannoite-erä mukana. Tällöin vähennetään lastaukseen liittyvää edestakaisin ajoa. Suuremmille pinta-aloille ja toistuvaan lannoitukseen voidaan käyttää tehokkaampaa mönkijän peräkärryyn integroitua lautaslevitintä. Lautaslevittimen säiliöön sopii kerralla yksi suursäkillinen eli noin 600 kg lannoitetta. Puhalluslevittimellä varustettu lannoiteperäkärry on käyttökelpoinen sekä kasvatuslannoituksessa että taimikkojen lannoittamisessa. Yläviistoon heittävä viuhkamainen lannoitesuihku muodostaa melko tasaisen lannoitusjäljen ja taimikossakin lannoite leviää hyvin. Lannoitteen muodostama viuhka nousee noin 2 2,5 metrin korkeudelle, jolloin tiheäkään taimikko ei estä lannoitteen leviämistä. KevMet-tutkimuksessa tehdyssä lannoitustestissä lannoitustyön tuottavuudeksi saatiin keskimäärin 286 kg/h (sisältää keskeytykset) ja tehotuntituottavuudeksi keskimäärin 496 kg/h (ei sisällä keskeytyksiä.). Tällöin hehtaarin lannoitustyön tekemiseen ilman keskeytyksiä kuluu hieman alle tunti ja hieman alle kaksi tuntia keskeytysten kanssa (ajouraväli 20 metriä). Lannoitustyön kustannukseksi saadaan 30 60 euroa/hehtaari eli noin 60 100 euroa/lannoitetonni. Lannoitusyksikön tuntikustannuksena on käytetty 30 euroa/h (alv 0 %). Laskemissa ei ole mukana kone- ja laitekustannuksia. Omana työnä tehty lannoitus (pl. tuhkalannoitus) on useimmiten kannattavaa verrattuna ostopalveluna tehtäviin lannoituksiin. Tuhkalannoitus on yleensä kannattavinta tehdä maalevityksenä kuormatraktorilla suurten lannoitemäärien vuoksi. Mönkijän käyttö tuhkalannoituksessa tulee kyseeseen ainoastaan pienillä alueilla ja käytettäessä rakeistettua tuhkaa. Tuhkaa käytetään yleisimmin turvemailla, jolloin ajourien suunnittelu tulee tehdä huolella. 40 30 20 10 0 Lannoitustyön työvaiheet TTS Työtehoseuran KevMet-tutkimus 2014 50 Häiriöt levitystyössä Levitys Siirtymiset (palstalle 210 m) Kuorman tekeminen (6 säkkiä / 240 kg) Työn tuottavuus ja kustannustaso ovat mönkijän ja Ultratecin lannoiteperäkärryn yhdistelmällä varsin kilpailukykyisellä tasolla. Levitysjakaumakokeiden perusteella lannoitusyksikkö on käyttökelpoinen ratkaisu. Levitettävän lannoitteen määrään vaikutetaan ajonopeutta ja ajokertoja säätelemällä, mikä tulee tiedostaa ja ottaa huomioon työn ja työkohteen suunnittelussa ja toteutuk-sessa. Kertalevityksellä lannoitemääräksi jää noin 150-340 kg/ha ajonopeudesta riippuen. Levitysmäärää voidaan lisätä ajonopeutta alentamalla tai ajokertoja lisäämällä. Vaikeassa maastossa alhainen ajonopeus saattaa heikentää lannoitusyksikön etenemistä, jolloin ainoaksi levitysmäärän hallintakeinoksi jää ajokertoihin vaikuttaminen. Lannoite jakautuu levitysalueelle hieman epätasaisesti ja levittyvä lannoitemäärä vaihtelee säiliössä olevan lannoitteen määrästä riippuen. Levitystyön häiriöiden (lannoitemäärän tarkastaminen, levityslaitteen suuttimien säätö ja häiriöiden korjaaminen ja lannoitteen levittäminen perävaunussa) osuus työn kokonaisajanmenekistä oli tehdyssä testissä varsin suuri, 36 prosenttia. Levittimen ongelmaton toiminta ja häiriöiden vähäinen määrä on työn tuottavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kun kuorman kooksi vakioitiin 600 kg, varaston ja palstan väliseksi siirtymismatkaksi 200 metriä ja levitystyön häiriöiden sekä työn keskeytysten yhteiseksi osuudeksi 25 % kokonaisajanmenekistä, saatiin työn laskennalliseksi käyttötuntituottavuudeksi keskimäärin 493 kg. Kevyet koneet metsänhoidossa 15

Lannoituksen toteuttamisessa metsänomistajalla on erilaisia vaihtoehtoja valittavanaan. Valintaperusteina tulee käyttää omaan työhön käytettävissä olevaa aikaa sekä tarvittavia koneita ja laitteita. Koneita ja laitteita hankittaessa tulee laskea investointi- ja käyttökustannukset suhteessa saatavaan säästöön lannoituksen toistuvuuden, lannoitettavien metsikkökuvioiden pinta-alojen ja lannoitemäärien avulla. Ruiskutukset Kemiallinen heinän ja vesakon torjunta on nykyisin varsin vähäistä ja käyttö tulee rajata tarkoin valituille kohteille mahdollisten ympäristöhaittojen vuoksi. Väärinkäytettynä rikkakasvien torjunta-aineet aiheuttavat vahinkoja myös kasvatettaville taimille; kasvutappioita tai jopa puiden kuoleman. Tämän takia valmistajien käyttöohjeita tulee noudattaa ehdottoman tarkasti. Arvokkaissa elinympäristöissä kemiallisia torjunta-aineita ei käytetä lainkaan. Kemiallista käsittelyä voidaan turvallisimmin käyttää niillä alueilla, joissa ei vielä ole kasvavaa taimikkoa; kuten pellonmetsitysalueilla sekä rehevillä uudistusalueilla ennen taimien istutusta. Kasvinsuojeluaineiden käyttö vaatii aina riittävän koulutuksen, osaamisen ja laitteiston testaukset. Mönkijän ruiskutuslaitteen toimivuuden testaus vedellä. Uusi kasvinsuojeluainelaki edellyttää kasvinsuojeluaineita ammattimaisesti käyttäviltä henkilöiltä kasvinsuojeluaineita koskevan tutkinnon suorittamista viiden vuoden välein. Myös käytettävät laitteet tulee testata viiden vuoden välein 2020 asti ja sen jälkeen testaus tehdään kolmen vuoden välein. Mönkijöihin on saatavilla erilaisia sähköpumpulla toimivia kasvinsuojeluruiskuja, joiden lisävarusteena on levityspuomi. Tällöin työleveydeksi saadaan noin 3 metriä. Joissain ruiskuissa on myös kädessä pidettävä suutin, joka on 5 10 metrin pituisen letkun päässä. Tämä on kätevä lisä erikoiskohteissa, jonne ei mönkijällä voi ajaa. Valittavana on vaihtoehtoisesti mönkijän takatavaratelineelle sijoitettavia laitteita sekä erilliseksi peräkärryksi rakennettuja ruiskuyksiköitä. Torjunta-aineen käyttöliuoksen valmistukseen käytettävän veden tulee olla puhdasta, sillä epäpuhtaudet tukkivat helposti ruiskupuomin suuttimet. Vettä voi kuljettaa metsäpalstalle esimerkiksi muovisilla 1000 litran säiliöillä tai 200 litran tynnyreillä. Ruiskutuksien yhteydessä on huolehdittava määräysten ja ohjeiden mukaisesta suojavarustuksesta: nitriilihansikkaat, hengityssuojain sekä suojapuku ja kumisaappaat. 16 Kevyet koneet metsänhoidossa Pienmetsäkoneen raivauspäähän voidaan liittää lisävarusteena kemialliseen tai biologiseen vesakontorjuntaan tarkoitettu lisälaitteisto. Vesakontorjuntajärjestelmässä torjunta-ainetta annostellaan koneen päälle sijoitetusta säiliöstä risuraivaimen kautta suoraan terän alapuolelta vesakon leikkauspintaan. Laitteisto sopii myös juurikäävän torjunta-aineen levitykseen.

Puutavaran kuljetus Mönkijällä kuljetettavan puutavaran keskimääräinen kuormakoko on noin yksi kiintokuutiometri. Mönkijän tuottavuuden kasvu puunajossa ei synny kuormakokoa kasvattamalla, vaan huolehtimalla sujuvasta työskentelystä. Mönkijälle on pienestä koosta huolimatta suunniteltava ajourat. Suunnittelulla varmistetaan mönkijän mahtuminen puiden välistä ja maavaran riittävyys. Ura on aina suunniteltava siten, että kuormatulla peräkärryllä ei tarvitse peruuttaa. Joskus riittää, että ajoreitin valitsee hyvin. Toisinaan reittiä on valmisteltava sahaamalla kantoja lyhemmiksi ja lisäämällä uraleveyttä. Pyörämönkijälle riittää noin 1,5 metrin ajoura ja noin 4 metrin kääntösäde. Telamönkijälle uraleveyden on oltava noin 2 metriä ja kääntösäteen vähintään 6 metriä. Mönkijän ohjattavuutta edesauttaa, että siihen liitetty peräkärry on kuormattu tasapainoisesti. Tällöin ei synny liikaa ns. aisapainoa, joka keventää etupyöriä ja heikentää ohjattavuutta. Metsäojien ylitykset ovat usein haasteellisia. Kivennäismailla ojien yli ajo kahlaamalla matalassa vedessä on maaperän laadusta riippuen usein mahdollista. Turvemailla on yleensä rakennettava rumpuja tai väliaikaisia siltaramppeja. Siltarampeiksi soveltuvat hyvin hieman kantavammat ajosillat, jotka kulkevat kätevästi mönkijän peräkärryssä kohteeseen. Työmaan kokoojaurille syntyy herkästi urapainaumia. Kun puuta kuljetetaan samasta kohdasta usein, alkaa maa painua ja vesi nousta pintaan. Tällaisissa kohdissa on hyvä vahvistaa ajourat risuttamalla. Ajouran pohjalle asetellaan uran suuntaiset risut ja niiden päälle ladotaan poikittain risuja. Näin varmistetaan, etteivät yksittäiset oksat tai puunkappaleet nouse ajettaessa ylös ja vaurioita mönkijää. Ristikkäin ladonnalla saavutetaan myös parempi kantavuus. Mönkijän tarvitsemat ajourat ovat kapeita. Kevyet koneet metsänhoidossa 17

Metsäteiden ja ojien huolto Tiet ja urat Metsätöiden tehokkuuteen ja tuottavuuteen vaikuttaa usein olemassa olevan metsätiestön kunto ja vaivaton pääsy työkohteisiin. Mikäli metsänhoitokohteelle on helppo päästä, voidaan keskittyä työn tekemiseen välineiden edestakaisen kantamisen sijaan. Metsäyhtiöiden maksama korvaus puutavarasta riippuu puutavaran laadun ja leimikon koon lisäksi myös leimikon saavutettavuudesta. Leimikon saavutettavuus on sidoksissa metsäteiden liikennöitävyyteen eri vuodenaikoina, metsäkuljetusmatkaan sekä korjuukelpoisuuteen (hakkuuajankohtaan; kelirikko-kesä-talvi). Tietä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten, kutsutaan metsäautotieksi. Osa metsäautoteistä on liikennekelpoisia ympäri vuoden, osa vain kesä- ja talviaikaan. Liikkumiseen voi olla erillisiä rajoituksia kelirikkoaikana. Palstaa halkovalta metsäautotieltä on tehty yksi mönkijätie kokoomauraksi. Sen lisäksi maastoon on muodostettu mönkijäurien reitit helpottamaan metsätöitä. Mönkijätieksi voidaan kutsua metsään mönkijällä ajamista varten tehtyä tieuraa, jossa liikkuminen on vaivatonta ja turvallista. Mönkijätiet ovat yleensä metsäpohjasta erottuvia, rakennettuja kulkuväyliä, jotka on koneellisesti tasattu ja joihin on asennettu tarvittaessa oja-rumpuja. Mönkijätiet ovat kevyesti ja helposti rakennettuja teitä, jotka lisäävät mönkijällä tehtävän työn tehokkuutta muodostaen uraverkoston rungon ja kokoojauraston. Mönkijäteitä on järkevää tehdä esimerkiksi metsäojituksen yhteydessä. Ojia kaivettaessa nostetaan ojamaat toiselle penkalle ja tasataan ne piennartieksi. Näin muodostuva mönkijätie on noin 1,5 2 metriä leveä tie, jota pitkin on helppo ja nopea siirtyä metsässä kuviolta toiselle. Mönkijätien lisäkustannus ojituksen yhteydessä on muutamia kymmeniä senttejä/metri. Tiestöstä saatavaan hyötyyn verrattuna kustannus on pieni. Toisaalta mönkijäteiden tekemisessä kannattaa säilyttää maltti. Tiestöä rakennettaessa tulee huomioida myös myöhempi tiestön kunnossapitotarve ja sen vaatimat resurssit. Mönkijäura on maastoon raivattu kulkureitti, josta ei jää välttämättä pysyviä jälkiä. Ura voi olla käytössä vain tilapäisesti esimerkiksi taimikonhoidon tai ensiharvennuksen yhteydessä. Uralta on mahdollisesti poistettu risut ja tarvittaessa madallettu kantoja. Mönkijäurat 18 Kevyet koneet metsänhoidossa

voi tunnistaa lähinnä renkaiden jättämistä jäljistä. Hyvässä maastossa, esimerkiksi kangasmetsissä, mönkijällä voi liikkua ilman varsinaisia uria. Vaikeammilla kohteilla liikkuminen mönkijällä ilman uria hidastuu ja työn tuottavuus laskee. Tiestön hoitoon soveltuvia laitteita Tiestön hoitoon ja kunnostuksen käytettäviä koneita ja laitteita ovat esimerkiksi puskulevy, tiehöylä, jyrä, äes, sorakärry, kesantoleikkuri sekä lumilinko. PUSKULEVY Mönkijän keulaan liitettävällä puskulevyllä voi tasata ja levittää maaaineksia sekä aurata lunta. Puskulevyn nosto ja lasku voi tapahtua käsivivulla nostamalla, mönkijän keulassa olevan vinssin avulla tai hydraulisesti. Yleisimmin puskulevyä käytetään vinssillä. Puskulevyjen kiinnityksessä mönkijään on useita eri vaihtoehtoja. Perinteisesti puskulevy on kiinnitetty mönkijän pohjaan asennettavaan levyyn. Viimeaikoina tarjolle on tullut markkinoille mönkijän keulaan kiinnitettävät, varsin lyhyillä tukivarsilla olevat puskulevyt. Puskulevy voidaan kiinnittää myös mönkijän vetokoukkuun. Erilaisten kiinnitysmekanismien toimivuudesta ja käytettävyydestä erityisesti maa-ainesten siirrossa on erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia. Kiinnitysmekanismin valinnassa vaikuttavat puskulevyn kiinnityksen helppous ja sillä tapahtuvan työskentelyn sujuvuus. Puskulevyn hallinta tapahtuu useimmiten vinssillä nostamalla. Mönkijän keulaan kiinnitetty puskulevy. Puskulevyllä voi kerta-aurauksella aurata hyvissä olosuhteissa jopa 40 senttimetrin syvyistä koskematonta lumihankea. Korkeampaakin hankea voi yrittää aurata, mutta useimmiten se on tehtävä kaksivaiheisesti. Ensimmäisellä kerralla puskulevyä pidetään niin korkealla kuin mahdollista ilman mönkijän juuttumista jo auratulla alueella. Toisessa vaiheessa poistetaan loput auraamattomasta lumesta. TIEHÖYLÄ Mikäli tien hoitoa on enemmän tai halutaan pitää tien pinnan jatkuvasti hyvässä kunnossa, on mönkijän perään syytä hankkia tiehöylä. Tiehöylällä saa helposti ja nopeasti tasaista jälkeä. Jos tiessä on syviä kuopia tai uria, on tiehöylällä ajettava kunnostettava tienpätkä useampaan kertaan. Lopputulos on hyvä, kun tien pinta jää tasaiseksi ja Kevyet koneet metsänhoidossa 19

se viettää keskeltä reunoihin päin. Tien pinnan huoltamisessa keskeistä on, että vesi ei pääse seisomaan tiellä eikä toistuvasti imeydy tien rakenteisiin. JYRÄ Mönkijän perässä vedettävällä jyrällä saadaan tuoreestakin tierungosta tiivis ja tasainen. Käytettävyydeltään hyvä jyrä on metallinen, sillä se kestää maassa olevien kivien iskut. Vedellä täytettävän jyrän painoa on mahdollista säädellä. Se voidaan tyhjentää siirrettäessä sitä esimerkiksi henkilöauton peräkärryllä. Jyrässä on hyvä olla useampia täyttö-/tyhjennysaukkoja niiden tilanteiden varalta, jos jyrä syystä tai toisesta jää kiinni tai luiskahtaa esimerkiksi ojaan. Tällöin jyrän vesimäärää voidaan vähentää, jyrä kevenee ja sitä on helpompaa liikutella. Jyrä soveltuu myös tielle tai pihaan tuodun uuden maa-aineksen tasoittamiseen puskulevyn ja tiehöylän apuna. Mönkijän peräkärryyn voidaan kiinnittää teiden kunnostuksessa käytettävä tiehöylä. ÄKEET Yhtenä erikoisuutena mönkijän lisävarustelussa on erilaiset äkeet. Mönkijän vaatimattomasta painosta johtuen sillä ei voi pakottaa tietä kuntoon, vaan kunnostus on tehtävä vaiheittain. Tämä onnistuu ajamalla turvepohjaista ja -pintaista tietä äkeen kanssa muutaman kerran edestakaisin, jolloin pinta kuohkeutuu ja siihen muodostuu irtoainesta. Tämän jälkeen tie höylätään, jolloin irtoaines tasaa montut. Tien pinta viimeistellään painavalla jyrällä. Yksi edullisimmista vaihtoehdoista on ottaa vanha lapiorullaäes hyötykäyttöön turvepohjaisilla metsäteillä. KESANTOLEIKKURI Metsäteiden kunnossapidossa tienvarsikasvusto aiheuttaa haasteita. Tien sivuun kasvaa muutamassa vuodessa pajua ja puuntaimia, jotka kaventavat käytettävissä olevaa tieuraa. Mikäli tietä on vain vähän, on tämän kasvuston poistaminen tuottavinta tehdä raivaussahalla. Kun kunnossa pidettävä tien pituus kasvaa, on järkevää etsiä myös muita vaihtoehtoja. Järeä polttomoottorikäyttöinen kesantoleikkuri mönkijän perässä on hyvä vaihtoehto piennaralueen siistinä pitämiseksi. Käsittely tulee tehdä vuosittain, jotta vesakko ei pääse liian järeäksi leikkurille. 20 Kevyet koneet metsänhoidossa