Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen seuranta pohjoisilla matkailualueilla Heikkinen Hannu I., Karjalainen Timo P., Kauppila Pekka, Lépy Élise, Ponnikas Jouni, Rautio Arja ja Saarinen Jarkko
Sisällysluettelo Tiivistelmä 5 1 Johdanto 6 2 Hankkeen tavoitteet 7 3 Aineistot ja menetelmät 8 4 Kuusamo ja Sotkamo matkailualueina 9 5 Ilmastonmuutos ja matkailun sopeutumisstrategiat 10 5 Yhteenveto ja seurantatarpeet 14 Kirjallisuus 16 ISBN 978-951-42-9533-1 Graafinen suunnittelu ja taitto Hannele Heikkilä-Tuomaala Kannen kuvat Jouni Ponnikas Suomen yliopistopaino Uniprint Oy Oulu 2011 LIFE07ENV /FIN/000141
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen seuranta pohjoisilla matkailualueilla TIIVISTELMÄ Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksen seuranta pohjoisilla matkailualueilla -raportti on osa vuosina 2009 2011 toteutettavaa VACCIA-hanketta (Luonnon tarjoamien palveluiden haavoittuvuusarviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon), jossa sovelletaan globaaleja ilmastonmuutosmalleja paikallistasolle ja välitetään ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa yhteiskunnan toimijoille. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimaa VACCIA-hanketta rahoitetaan Euroopan unionin LIFE+ -ohjelmasta. Oulun yliopiston Matkailu-työryhmän (Action 12) politiikkaraportti käsittelee ilmastonmuutoksen keskeisiä herkkyystekijöitä, sopeutumiskeinoja ja seurantatarpeita pohjoisissa matkailukohteissa, Kuusamossa ja Sotkamossa. Hankkeen keskeisistä tuloksista on aikaisemmin julkaistu laajempi tutkimusraportti (Heikkinen ym. 2010) sekä alueellisen ja paikallisen tason päätöksentekoa, suunnittelua ja kehittämistä tukeva suositusraportti (Kauppila ym. 2011). Ilmastonmuutoksen keskeisimmät haasteet matkailuelinkeinolle ovat sään epävarmuuden ja säävaihteluiden lisääntyminen, pysyvän lumipeitteen tulon ja säilymisen epävarmuus, vesistöjen ja kosteikkojen jäätymisen epävarmuus, säävaihteluihin liittyvät liikenneturvallisuusriskit ja sesonkiaikojen lyhentymisestä johtuva palveluiden kuormituksen lisääntyminen. Tällä hetkellä säiden vaihteluilla ja ilmastonmuutoksella on suurempi merkitys talvimatkailuun kuin kesämatkailuun. Lyhyellä aikavälillä tärkeimpiä sopeutumiskeinoja ovat vaihtoehtoisten matkailupalveluiden kehittäminen vaihteleviin sääoloihin, keinolumetuksen lisääminen, turvallisten vesistöylitysten rakentaminen talvireitistöille sekä teiden hiekoituksen ja suolauksen lisääminen. Pitkällä aikavälillä olisi kehitettävä matkailun ympärivuotisuutta, rakennettava talvireitistöt kokonaan kuivalle maalle ja pohjustettava ne ympärivuotiseen käyttöön. Edellisten lisäksi olisi edistettävä joukkoliikennettä, tiivistettävä kaavoituksella aluerakennetta ja suosittava paikallista uusiutuvaa energiantuotantoa. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia kohdealueen matkailuun on syytä seurata jatkossa monipuolisilla mittareilla. Systemaattinen seurantajärjestelmä olisi oltava osa suunnitteluprosessia. Seuranta edellyttää ympäristöä, matkailuelinkeinoa ja muita palveluita koskevaa tilastotietoa. Mittareiden on oltava ajallisesti ja alueellisesti vertailukelpoisia. Ympäristönäkökulmasta keskeisiä seurantamittareita ovat vuorokausilämpötilat, sadanta, tuulisuus ja jäätymispisteen ohitukset. Elinkeinopuolen huomio kohdistuu matkailutuloon ja -työllisyyteen, yöpymisvuorokausiin sekä matkailijoiden lähtöalueisiin ja viipymään. Terveys- ja turvallisuussektoreilla seurantatarve painottuu loukkaantumis- ja onnettomuustilastoihin sekä matkailijoiden hoitoon hakeutumiseen. Olennaista on seurata myös matkailuelinkeinon energiataloutta. Kohdealueella ilmastonmuutoksen haasteisiin voidaan vaikuttaa lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpiteillä. Matkailu on kuitenkin maantieteellinen systeemi, joka koostuu lähtöalueesta, kohdealueesta ja näitä yhdistävistä reiteistä. Näin ollen kohdealueen matkailukehitykseen vaikuttavat myös keskeisten lähtöalueiden taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristölliset muutokset. Näillä muutoksilla voi olla suora ja nopea vaikutus kohdealueen matkailuun ja matkailuelinkeinoon. 5
Johdanto 1 Luonnon tarjoamien palveluiden haavoittuvuusarviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon (Vulnerability Assessment of Ecosystem Services for Climate Change Impacts and Adaptation VACCIA) on vuosina 2009 2011 toteutettava Euroopan unionin LIFE+ -ohjelmasta rahoitettava hanke, jossa tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia luontoon ja ihmisten tuottamiin luontopalveluihin sekä mahdollisia sopeutumiskeinoja ilmastonmuutokseen. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoimaan hankkeeseen osallistuvat Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot. Oulun yliopiston Matkailu-ryhmä (Action 12) arvioi ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon vetovoimaan pohjautuvaan matkailuun ja esittää sopeutumiskeinoja käyttäen esimerkkeinä Kuusamon ja Sotkamon tapaustutkimuksia. Tarkastelussa huomioidaan ekologiset, sosiaaliset ja hyvinvointivaikutukset. Tutkimukseen ovat osallistuneet Oulun yliopistosta Thule-instituutti, Oulangan tutkimusasema, maantieteen laitos sekä Kajaanin yliopistokeskuksen Lönnrot-instituutti. 6
Hankkeen tavoitteet 2 Matkailu-työryhmän päätavoitteena on kehittää monitieteinen paikallisen haavoittuvuuden arviointimalli. Lisäksi määritetään luontoperustaisen matkailun ilmastomuutokseen liittyviä haavoittuvuustekijöitä sekä esitetään sopeutumiskeinoja ja edistetään paikallista sopeutumisvalmiutta ilmastonmuutokseen. Hankkeen keskeisistä tuloksista on aikaisemmin julkaistu laajempi tutkimusraportti (Heikkinen ym. 2010) sekä alueellisen ja paikallisen tason päätöksentekoa, suunnittelua ja kehittämistä tukeva suositusraportti (Kauppila ym. 2011). Tässä raportissa esitetään ilmastonmuutoksen herkkyystekijöitä, sopeutumiskeinoja ja seurantatarpeita pohjoisilla matkailualueilla sekä talvi- että kesämatkailun näkökulmasta. 7
Aineistot ja menetelmät 3 Ilmastonmuutosta ja matkailua tutkittiin monipuolisesti soveltaen erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Aluksi selvitettiin tilastollisesti matkailun sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia kohdealueilla sekä haastateltiin matkailutoimijoita ja terveys- ja turvallisuusviranomaisia. Lisäksi toteutettiin kysely tutkimusalueiden terveyskeskusten henkilökunnalle ja hyödynnettiin terveys- ja turvallisuusvaikutusten arvioinnissa tilastoja. Nämä tutkimustulokset esiteltiin Kuusamossa ja Sotkamossa järjestetyissä kohderyhmätilaisuuksissa yhdessä Ilmatieteen laitoksen koostamien säähavaintojen (vuosilta 1970 2000) sekä paikallisten lämpötilan ja sateisuuden kehitysennusteiden (vuosilta 2010 2085) kanssa. Matkailun tulevaisuutta hahmoteltiin kohdealueilla pidetyissä tulevaisuustyöpajoissa, ja tutkimustulokset esiteltiin myös kohdealueiden kunnanvaltuustoille. Valtuustotilaisuuksista saatu palaute, joka kohdistui lähinnä paikallisilmaston muutosten tietotarpeisiin pitkällä aikavälillä ja matkailun lähtöalueiden näkökulmaan, otettiin huomioon jatkotyöskentelyssä. Säähavaintoaineistoja analysoitiin tarkennetuin tutkimuskysymyksin ja lähtöalueen näkökulmaa kartoitettiin tutkimusalueilla toimiville kansainvälisille matkanjärjestäjille suunnatulla kyselyllä ja haastatteluilla. 8
Kuusamo ja Sotkamo matkailualueina 4 Tutkimusalueet ovat Pohjois-Suomessa sijaitsevat Kuusamo ja Sotkamo, jotka ovat Suomen mittakaavassa merkittäviä matkailukuntia. Suomen matkailun aluerakenne 2005 -tutkimusraportin mukaan Kuusamo kuuluu ylimpään matkailukuntien ryhmään, A-luokkaan, ja Sotkamo sijoittuu toiseksi ylimpään B-luokkaan (Leinonen ym. 2007). Kuusamon ja Sotkamon matkailullisia vahvuuksia ovat luonto ja matkailupalvelut, mukaan lukien luontopohjaiset ohjelmapalvelut. Sotkamon erityispiirteinä ovat myös sisätiloihin rakennetut (talvi)liikuntamahdollisuudet ja ympärivuotisesti tarjottavat monipuoliset oheispalvelut. Kuusamon matkailu on painottunut Rukan matkailukeskukseen ja Sotkamon Vuokatin matkailukeskukseen. Tässä raportissa esitettävät sopeutumiskeinot koskevat Kuusamon ja Sotkamon kaltaisia pohjoisia matkailukohteita, joille ovat tunnusomaisia seuraavat piirteet: 1) matkailu perustuu luontoon ja siellä toteutettaviin aktiviteetteihin, 2) matkailu on taloudellisesti merkittävä elinkeino, 3) matkailun taloudellinen merkitys painottuu talveen ja 4) matkailutoiminnot keskittyvät erityisiin matkailukeskuksiin, jotka erottuvat ympäröivästä aluerakenteesta muun muassa sosioekonomisten mittareiden perusteella. 9
Ilmastonmuutos ja matkailun sopeutumisstrategiat 5 Yleistäen matkailuelinkeino pyrkii sopeutumaan ilmastonmuutokseen joko lieventämällä ennakoidusta muutoksesta aiheutuvia haittoja tai hyödyntämällä muuttuvan ilmaston tarjoamia mahdollisuuksia (Saarinen & Tervo-Kankare 2010; ks. White Paper 2009). Erityiset sopeutumiskeinot, jotka vähentävät matkailun haavoittuvuutta ilmastonmuutokseen, ilmentävät matkailun sopeutumiskapasiteettia (Smit & Wandel 2006). Matkailuelinkeinon haavoittuvuus riippuu pitkälti kolmen toimijan sopeutumiskyvystä: matkailijat, joiden sopeutumiskapasiteetti on suurin, voivat välttää ilmastonmuutokselle alttiita kohteita, suuret matkanjärjestäjät, jotka voivat tarjota asiakkailleen vaihtoehtoisia ilmastonmuutokselle vähemmän alttiita kohteita ja matkailukohteiden yhteisöt ja paikalliset matkailuyrittäjät (hiihtokeskukset jne.), joiden sopeutumiskapasiteetti on pienin, koska he ovat useimmiten tiettyyn paikkaan sidottuja ja siten riippuvaisia paikallisesta ympäristöstä ja ilmastosta (Lundmark 2010). Taulukossa 1 kuvataan yleisesti matkailun arvioituja nykyisiä herkkyyksiä ja paikallisia sopeutumisstrategioita ja taulukossa 2 ilmastonmuutokseen sopeutumisen tulevaisuuden haasteita. Taulukoissa yhdistetään altistuminen, herkkyys ja sopeutumisstrategiat: elementit, joita käytetään usein arvioitaessa matkailuelinkeinon haavoittuvuutta ilmastonmuutokseen ja laajasti myös globaalimuutostutkimuksessa (Smit & Wandel 2006; Keskitalo 2010). Pohjois-Suomessa on selvät erot sesonkien herkkyydessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa (Tervo 2008). Tästä johtuen talvija kesäaktiviteetit on taulukoinnissa eroteltu toisistaan. Talvi- ja kesäaktiviteettien lisäksi taulukoissa on ryhmitelty omaksi luokakseen ympärivuotiseen matkailuun liittyvät palvelut, kuten paikallinen terveydenhuolto ja turvallisuus. Taulukoiden tarkoituksena on esittää kootusti arvioidut haavoittuvuudet ja mahdolliset ratkaisut tulevaisuuden sopeutumisstrategioina. Yhteenvetona voidaan todeta, että virkistysja matkailuaktiviteettien välittömimmät herkkyydet koskevat sekä kohde- että lähtöalueiden yleisen taloudellisen tilanteen muutosta ja muutoksia asiakkaiden kysynnässä. Talouden heilahteluilla ja asiakkaiden tarpeilla on välittömiä vaikutuksia paikallistasolle, mikä täytyy ottaa joka tapauksessa huomioon tulevaisuudessa suunniteltaessa kestävää matkailua. Tällä hetkellä säiden vaihteluilla ja ilmastonmuutoksella on suurempi merkitys talvikaudella kuin kesäkaudella. Viime vuosikymmenen aikana esiintyi suuria vaihteluita äärilämpötiloissa lämpimien ja kylmien vuosien välillä, lumen sademäärän vähenemistä, jäätymisen epävarmuutta jne. Lähitulevaisuudessa on ennustettu etenkin talven keskilämpötilan nousua ja vesisateiden määrän lisääntymistä myös talvella. Rukan ja Vuokatin matkailuyrittäjät ovat jo ottaneet käyttöönsä useita keinoja, joiden avulla voidaan myös sopeutua ilmastonmuutoksen paikallisiin vaikutuksiin. Hiihtokeskukset pystyvät sopeutumaan lumettomuuteen kehittämällä lumentekoteknologiaa ja säilömällä lunta. Erityisesti Vuokatti on ollut aktiivinen keinotekoisten 10
Taulukko 1. Nykyinen herkkyys ja matkailun sopeutuminen (soveltaen Smit & Wandel 2006; Keskitalo 2010). 11
(1) Räisänen ym (2004). Taulukko 2. Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tulevaisuuden haasteet (soveltaen Smit & Wandel 2006; Keskitalo 2010). 12
lumiolosuhteiden luomisessa, mistä osoituksena matkailukeskukseen on rakennettu maailman ensimmäinen hiihtoputki ja myöhemmin half-pipe -putki. Keinotekoisten talviolosuhteiden teknologian kehittäminen voikin olla yksi tulevaisuuden sopeutumisstrategia. Keinotalven ylläpito on kuitenkin kallista, joten kustannusten jakamiseen pitäisi luoda toimintamalli paikallisten elinkeinojen, yrittäjien, yhteisöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä lisäämällä. Tämän sopeutumisstrategian kriittiset tekijät ovat riippuvuus energiapolitiikasta, teknologisten ratkaisujen kalliit kustannukset ja paikalliseen uusiutuvaan energiantuotantoon siirtymisen onnistuminen. Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät ole tällä hetkellä yhtä suuret kesäaktiviteeteille kuin talviaktiviteeteille, sää- ja ilmastoskenaarioiden ennustama keskimääräisten lämpötilojen nousu ja sademäärien muutos saattavat asettaa matkailuelinkeinon alttiiksi uusille haasteille. Näitä on kuitenkin vaikea arvioida nykytiedon pohjalta. Vesiaktiviteetit voivat olla herkkiä vesien lämpenemiselle ja valunnan muutoksille, mikä voi heikentää vedenlaatua, lisätä sinilevän muodostumista ja haitata järvien kalakantoja. Arvioinnissa esiin nousseista mahdollisista sopeutumisstrategioista on syytä mainita veden puhdistusteknologian kehittäminen. Vesiekosysteemien monimutkaisuuden vuoksi ratkaisuilla on kuitenkin haasteensa. Erityisesti kalastuksen ja uimisen edellytykset sekä juomavedenlaatu voivat huonontua. Virtavesissä virtaamien väheneminen keväällä ja kesän alussa voivat haitata virkistyskalastusta tietyillä alueilla, mutta tähän ei ole muuta sopeutumiskeinoa kuin siirtää kalastusta vähävetisiltä alueilta esimerkiksi syvemmille jokiosuuksille. Metsästys sekä marjojen ja sienin poiminta saattavat olla myös herkkiä lämpötilan nousulle, ja sopeutumisstrategiat voisivat tarkoittaa tulevaisuudessa uusien alueiden ja poimintakausien käyttöönottamista. Terveys- ja turvallisuuspalvelut ovat ympärivuotisia palveluita, mutta niiden herkkyys ilmastonmuutokseen liittyy lähinnä talvikauteen. Lämpötilan vaihtelu nollapisteen (pakkanen ja suojasää) molemmin puolin vaikuttaa merkittävästi tieliikenteen auto-onnettomuusriskien lisääntymiseen. Tätä riskiä voi korostaa talviolosuhteisiin tottumattomien kuljettajien määrän lisääntyminen. Kaikkiaan teiden liukkaus saattaa olla kasvava riski tieliikenteen turvallisuudelle. Vaikka teknisiä ratkaisuja on jo hyödynnetty tieturvallisuuden edistämiseksi, tieliikenteen määrän lisääntymisen estäminen ja tehostettu tiedon jakaminen asiakkaille voisivat olla osa tulevaisuuden sopeutumisstrategiaa. 13
Yhteenveto ja seurantatarpeet 6 Tämä tutkimusraportti on osa Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaa VACCIA-hanketta ja sen matkailuosiota. Tarkoituksena on esittää ilmastonmuutoksen herkkyystekijöitä, sopeutumiskeinoja ja seurantatarpeita sekä talvi- että kesämatkailun näkökulmasta pohjoisilla alueilla, joiden matkailu perustuu luonnon vetovoimaan sekä luontopohjaisiin aktiviteetteihin ja ohjelmapalveluihin. Tutkimusalueiden matkailun ominaispiirteisiin viitaten raportin sopeutumiskeinot painottavat talvimatkailua. Ilmastonmuutoksen keskeisimmät haasteet matkailuelinkeinolle ovat sään epävarmuuden ja säävaihteluiden lisääntyminen, pysyvän lumipeitteen tulon ja säilymisen epävarmuus, vesistöjen ja kosteikkojen jäätymisen epävarmuus, säävaihteluihin liittyvät liikenneturvallisuusriskit ja sesonkiaikojen lyhentymisestä johtuva palveluiden kuormituksen väliaikainen lisääntyminen. Lyhyellä aikavälillä mainittujen haasteiden tärkeimpiä sopeutumiskeinoja ovat säävarausten huomioon ottaminen matkailun tuotekehityksessä ja markkinoinnissa, keinolumetuksen lisääminen ja lumetustekniikan kehittäminen, kiinteiden vesistöylitysten rakentaminen talvireitistöille tai riskipaikkojen kiertäminen, maanteiden suolauksen lisääminen ja lisähenkilöresurssien hankkiminen lyheneviin sesonkeihin. Pitkällä tähtäimellä haasteisiin voitaisiin vastata ennen muuta ympärivuotista matkailua ja matkakohteita kehittämällä, jolloin alueiden vetovoimaisuutta saataisiin laajennettua ja käyttöasteita tasattua. Talvireitistöt olisi pohjustettava ympärivuotiseen käyttöön ja siirrettävä kokonaan kuivalle maalle ja joukkoliikennettä sekä kohdealueiden sisäistä että ulkoista olisi kehitettävä. Edellisten lisäksi pitkällä aikavälillä olisi tiivistettävä aluerakennetta kaavoituksella ja tehostettava paikallista uusiutuvaa energiantuotantoa. Ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia kohdealueiden matkailuun on syytä seurata jatkossa monipuolisilla mittareilla (taulukko 3). Systemaattinen seurantajärjestelmä olisi oltava osa suunnitteluprosessia. Seurantatutkimukset edellyttävät ympäristöä, matkailuelinkeinoa ja muita palveluita koskevaa tilastotietoa. Ympäristön seurantaan soveltuvaa tietoa tuottavat muun muassa Ilmatieteen laitos ja Suomen ympäristökeskus. Matkailuelinkeinon kannalta keskeisten mittareiden tilastoinnista vastaavat Tilastokeskus ja Finavia, mutta matkailun aluetaloudellisten vaikutusten erottelu edellyttää erillistutkimusta. Jotta talvimatkailu voi kestävällä tavalla sopeutua muuttuvaan ilmastoon ja osaltaan vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä, on olennaista seurata myös paikallista energiankulutusta ja -tuotantoa. Tähän sopiva mittari on esimerkiksi uusiutuvan energian osuus matkailualueen yritysten lämmitys- ja sähköenergian käytöstä. Edelliseen seurantatarpeeseen viitaten alueen yritykset ja muut matkailuelinkeinoon liittyvät toimijat on syytä osallistaa seurantajärjestelmän luomiseen. Alueella vierailevien matkailijoiden liikennemuotojen käyttöä on seurattava. Esimerkiksi alueelliset elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) tuottavat joukkoliikennettä koskevia tilastoja. Lisäksi tarvitaan erillistutkimuksia, joihin tiedot saadaan matkailijoilta ja liikennöintiyrityksiltä. Ilmastonmuutos ja matkailu -suhteen seurannassa olisi kehitettävä myös terveys- ja onnettomuustilastointia ja niiden hyödyntämistä. Näitä tilastoja tuottavat pääasiassa terveyskeskukset ja sairaalat sekä Liikennevirasto. Mittareiden kehittämisessä olisi kiinnitettävä huomiota niiden ajalliseen ja alueelliseen vertailukelpoisuuteen sekä ilmastollisten tekijöiden vaikutuksen erottelukykyyn. Esimerkiksi tilastoinnissa olisi huomioitava liukkauden vaikutus onnettomuuksiin. 14
Taulukko 3. Ilmastonmuutoksen ja matkailun seurantamittareita. Ilmastonmuutoksen haasteisiin voidaan vastata kohdealueilla edellä mainituilla lyhyen ja pitkän tähtäimen toimenpiteillä. On kuitenkin muistettava, että matkailu on maantieteellinen systeemi, joka koostuu lähtöalueesta, kohdealueesta ja näitä yhdistävistä reiteistä. Näin ollen kohdealueen matkailukehitykseen vaikuttavat myös keskeisten lähtöalueiden taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristölliset muutokset. Näillä muutoksilla voi olla suora ja nopea vaikutus kohdealueen matkailuun ja matkailuelinkeinoon. Kokonaisvaltainen ilmastonmuutokseen varautuminen vaatiikin monialaista ja kansainvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua niin hallinnon kuin tutkimuksenkin saralla. Näin ilmastonmuutos voidaan kohdata enemmänkin tulevaisuuden haasteena kuin musertavana uhkana. 15
Kirjallisuus Heikkinen, H. I. (toim.), Suopajärvi, T., Huusko, A., Karjalainen, T. P., Kauppila, P., Koskela, A., Mustonen, V., Ponnikas, J., Rantala, S., Rautio, A., Saarinen, J., Savela, H., Siikamäki, P. & K. Tervo-Kankare (2010). Ilmastonmuutos ja matkailun haasteet Kuusamossa ja Sotkamossa. Oulun yliopisto, Thule-instituutti, Oulu. Kauppila, P., Heikkinen, H. I., Lépy, E., Ponnikas, J., Rautio, A. & V. Vihervaara (2011). Ilmastonmuutos ja matkailu pohjoisilla alueilla: haavoittuvuuskynnyksiä ja sopeutumiskeinoja. Oulun yliopisto, Thule-instituutti, Oulu. Keskitalo, C. (2010). Vulnerability and adaptive capacity in a multi-use forest municipality in northern Sweden. Teoksessa Hovelsrud, G. & B. Smit (toim.): Community adaptation and vulnerability in Arctic regions, 285 311. Springer, Dordrecht. Leinonen, R., Kauppila, P. & J. Saarinen (2007). Suomen matkailun aluerakenne 2005. Tutkimusraportti. Matkailun edistämiskeskus A: 155. Lundmark, L. (2010). A holiday on ice on hold? Nature-based tourism and climate change in Nordic North. Teoksessa Hall, C. M. & J. Saarinen (toim.): Tourism and change in Polar Regions. Climate, environment and experience, 135 146. Routledge, London. Räisänen, J., Hansson, U., Ullerstig, A., Döscher, R., Graham, P., Jones, C., Meier, M., Samuelsson, P. & U. Willén (2004). European climate in the late twenty-first century: regional simulations with two driving global models and two forcing scenarios. Climate dynamics 22, 13 31. Saarinen, J & K. Tervo-Kankare (2010). Sustainability and Emerging Awareness to Changing Climate: Tourism Industry s Knowledge and Perceptions of the Future of Naturebased Winter Tourism in Finland. Teoksessa Hall, C. M & J Saarinen (toim.): Tourism and Change in the Polar Regions: Climate, Environment and Experiences, 147 164. Routledge, London. Smit, B. & J. Wandel (2006). Adaptation, adaptive capacity and vulnerability. Global environmental change 16, 282 292. Tervo, K. (2008). The operational and regional vulnerability of winter tourism to climate variability and change: the case of the Finnish nature-based tourism entrepreneurs. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism 8: 4, 317 332. White Paper (2009). Adapting to climate change: Towards a European framework for action. <http://eur-lex.europa.eu/lexuriserv/lex- UriServ.do?uri=COM:2009:0147:FIN:EN:P DF> viitattu 18.8.2011. 16
ISBN 978-951-42-9533-1 LIFE07ENV /FIN/000141