Pihtimittareiden perusteet Mikä pihtimittari on ja mitä sillä voi tehdä? Mitä mittauksia pihtimittarilla voi tehdä? Kuinka saan pihtimittarista täyden hyödyn irti? Mikä pihtimittari sopii parhaiten käyttöympäristööni? Löydät vastaukset näihin kysymyksiin tästä sovellusohjeesta. Sovellusohje Sähkölaitteiden ja virtapiirien tekninen kehitys luo haasteita nykypäivän sähköasentajille ja teknikoille. Tekninen kehitys parantaa paitsi mittauslaitteiden ominaisuuksia myös edellyttää niiden käyttäjiltä parempaa osaamisen tasoa. Jos sähköasentajalla on hyvät perustiedot mittauslaitteiden käytöstä, hän pystyy vastaamaan testauksen ja vianhaun uusiin haasteisiin. Pihtimittari on tärkeä työkalu, joka löytyy yleensä niin sähköasentajien kuin teknikoidenkin työkalupakista. Siinä yhdistyvät jännitemittari ja pihdillinen virtamittari. Yleismittareiden tapaan pihtimittarit ovat kehittyneet analogisista versioistaan digitaalisiksi. Alunperin pihtimittari oli vain yhteen tarkoitukseen suunniteltu ja lähinnä sähköasentajien käyttöön tarkoitettu testeri. Nykyiset mallit ovat kuitenkin aiempaa tarkempia ja sisältävät enemmän mittaustoimintoja. Eräät laitteet sisältävät myös erikoisominaisuuksia. Sen lisäksi, että pihtimittareissa on useimmat digitaalisten yleismittareiden perustoiminnot, niissä on myös sisäänrakennettu virtamuuntaja. Valitse pihtimittari, joka vastaa käyttöympäristöä ja jonka erottelukyky ja tarkkuus ovat riittävän hyvät. Muuntajatoiminto Muuntajatoiminnon ansiosta pihtimittareilla voidaan mitata suuriakin AC-virtoja. Kun leuat tai lenkkivirtapihdit asetetaan johtimen ympärille ja johtimessa kulkee AC-virta, virta kulkee leukojen kautta toisiokäämiin (samaan tapaan kuin tehomuuntajan rautaytimessä), joka on kytketty mittarin tulon sivuvirtavastuksen yli. Mittarin tulopuolelle ohjautuva virta on huomattavasti heikompi johtuen toisiokäämin kierrosmäärän suhteesta ensiökäämin kierrosmäärään. Yleensä ensiöjohdin on johdin, jonka ympärille leuat tai lenkkivirtapihdit on asetettu. Jos toisiokäämin kierrosmäärä on 1000, toisiovirta on 1/1000 ensiöjohtimessa eli mitattavassa johtimessa kulkevasta virrasta. Jos mitattavan johtimen virta on 1 A, mittarin tulopuolella virta olisi siis 0,001 A tai 1 ma. Samalla periaatteella voidaan mitata myös huomattavasti suurempiakin virtoja, kun toisiokäämien kierrosmäärää lisätään. Pihtimittarilla voidaan mitata kaikkea tasa- ja vaihtovirtaa, mukaan lukien staattista DC-virtaa ja DC- ja AC-latausvirtaa. Tasavirtaa mittaavissa pihtimittareissa käytetään Hall-antureita. Hall-anturi on eräänlainen magnetometri, joka mittaa
magneettivuon voimakkuutta. Toisin kuin yksinkertaiset induktiiviset anturit, Hall-anturi pystyy havaitsemaan paikallaan pysyviä magneettikenttiä, vaikka pystyykin havaitsemaan myös liikkuvia magneettikenttiä. Pihtimittarissa on renkaan muotoinen rautaydin, joka puristetaan yhteen siten, että Hall-anturi jää kahden puoliskon väliin ja johtimessa kulkevan virran synnyttämä magneettivuo kulkee sen läpi. Pihtimittarin valitseminen Kun olet valitsemassa pihtimittaria, teknisten tietojen lisäksi kannattaa kiinnittää huomioita myös muihin ominaisuuksiin ja toimintoihin sekä suunnitteluun ja valmistustapaan. Varsinkin vaativissa olosuhteissa käytettävän mittarin luotettava toiminta on ensiarvoisen tärkeää. Fluken suunnittelijat pitävät tärkeänä paitsi luotettavia mittaustuloksia myös mekaanista kestävyyttä, ja niinpä siinä vaiheessa, kun mittari on valmis heitettäväksi työkalupakkiin, se on läpäissyt vaativan testaus- ja arviointiohjelman. Tärkeimpänä valintakriteerinä pihtimittaria - tai mitä tahansa muuta sähkömittauslaitetta - valittaessa on käyttäjän turvallisuus. Fluke noudattaa pihtimittareiden suunnittelussa uusimpia sähköalan standardeja ja lisäksi jokaisen mittarin on läpäistävä riippumattoman testauslaboratorion suorittamat testit (esimerkiksi CSA- tai TÜVhyväksyntä). Vain mittarit, joille on myönnetty riippumattoman testauslaboratorion hyväksyntä, vastaavat varmasti uusimpien, sähköturvallisuutta koskevien standardien vaatimuksia. Käytä lenkkivirtapihtejä, jos pihtimittarin leukoja ei pysty asettamaan suurten johdinten ympärille kunnolla. Pihtimittarin käyttö vaativissa olosuhteissa Sähköasentajat ja teknikot joutuvat usein käyttämään pihtimittaria varsin vaativissa olosuhteissa. Uusimmissa pihtimittareissa on iflex -lenkkivirtapihdit, jotka mahdollistavat mittaukset vaikeasti tavoitettavista kohteista (esimerkiksi ahtaat sähkökaapit, niputetut sähköjohdot ja hankalasti sijoitetut johtimet). Etämittauksiin sopii pihtimittari, jossa on irrotettava näyttö (esimerkiksi Fluke 381). Irrotettavasta näytöstä lukeman voi katsoa kauempana mittauspaikasta, mikä tarkoittaa, että yksi henkilö voi tehdä mittaukset, joihin ennen tarvittiin kaksi. Erottelukyky, numerot ja lukemat Erottelukykyä käytetään ilmaisemaan, miten tarkasti mittari pystyy mittauksen suorittamaan. Kun mittarin erottelukyky tunnetaan, voidaan päätellä, miten pienet muutokset mitattavassa signaalissa sillä pystytään havaitsemaan. Jos pihtimittarin erottelukyky on 600 ampeerin alueella esimerkiksi 0,1 A, se tarkoittaa, että mittarin avulla voidaan havaita 0,1 ampeerin muutos, kun lukema on 100 A. Erottelukyky on tärkeä tekijä mittarin valinnassa: ethän ostaisi mittaa, johon on merkitty vain senttimetrit, jos sinun on mitattava millimetrin tarkkuudella. Samaan tapaan myös pihtimittariksi on valittava mittari, jonka erottelukyky vastaa mittaustarkkuudelle asetettuja vaatimuksia. 2 Fluke Corporation Pihtimittarien perusteet
Tarkkuus Tarkkuus on suurin mahdollinen virhe määritetyissä olosuhteissa. Toisin sanoen tarkkuus ilmaisee, kuinka lähellä mittarin näytön lukema on mitattavan signaalin todellista arvoa. Pihtimittarin tarkkuus ilmaistaan yleensä prosentteina lukemasta. Kolmen prosentin tarkkuus tarkoittaa, että kun näytön lukema on 100 A, virta voi todellisuudessa olla mitä tahansa 97,0 ja 103,0 ampeerin välillä. Teknisissä tiedoissa tarkkuuden prosenttimäärityksen perään saatetaan lisätä jokin numero. Prosenttiluvun jälkeen mainittu numero osoittaa, kuinka paljon näytön oikeassa reunassa oleva numero saattaa vaihdella. Edellä mainittu tarkkuusesimerkki voitaisiin ilmaista muodossa ±(2 % + 2). Tällöin näytön lukeman ollessa 100,0 A, todellinen signaalin arvo on 97,8 102,2 A. Huippukerroin Koska syöttötehot ovat kasvaneet, ei sähkönjakelujärjestelmien syöttämä virta enää nykypäivänä ole puhdasta 50 tai 60 hertsin siniaaltoa, vaan aaltomuodossa on säröjä, jotka johtuvat virtalähteen synnyttämistä harmonisista yliaalloista. Monien sähköjärjestelmien osien, kuten sulakkeiden, kiskojen, johdinten ja suojakatkaisinten lämpöelementtien, nimellisarvo ilmaistaan kuitenkin rms-arvona, koska niiden toiminnan kannalta merkittävää on lämmön hajaantuminen. Jos virtapiiristä halutaan tarkistaa mahdollinen ylikuormittuminen, ensin mitataan rms-virta, jota sitten verrataan kyseisen osan nimellisarvoon. Tämä takia nykyisten mittauslaitteiden täytyy pystyä mittaamaan signaalin true-rms-arvo tarkasti signaalin mahdollisista säröistä huolimatta. Huippukerroin on signaalin huippuarvon suhde rms-arvoon. Puhtaan AC-siniaallon huippukerroin on 1,414. Jos signaalin pulssi on tiheä, suhdeluku (eli huippukerroin) on korkeampi. Pulssin leveydestä ja tiheydestä riippuen huippukerroin voi olla 10:1 tai enemmänkin. Nykyisissä sähkönjakelujärjestelmissä huippukerroin on kuitenkin harvoin enempää kuin 3:1. Huippukerroin ilmaisee siis signaalin säröytymistä. Huippukerroin mainitaan vain true-rms-mittauksiin pystyvien mittareiden teknisissä tiedoissa ja sillä tarkoitetaan, paljonko signaalissa voi olla säröä sen vaikuttamatta mittarin mittaustarkkuuteen. Useimpien true-rms-arvoja mittaavien pihtimittareiden huippukerroin on 2:1 tai 3:1. Tämä kattaa useimmat sähköiset sovellukset. Virran mittaaminen Virtamittaus on yksi pihtimittareiden perustoiminnoista. Nykyisillä pihtimittareilla voidaan mitata sekä AC- että DC-virtaa. Virtamittaukset tehdään tyypillisesti sähkönjakelujärjestelmän haaroituspiireistä. Haaroituspiirissä kulkevan virran määrittäminen kuuluu sähköasentajan perustehtäviin. Virtamittauksen tekeminen 1. Valitse AC-virta tai DC-virta. 2. Avaa pihtimittarin leuat ja aseta ne yhden johtimen ympärille. (AC-virtamittauksissa voidaan valita iflex-asetus ja käyttää lenkkivirtapihtejä.) 3. Lue näytön lukema. Kun virtamittaukset tehdään haaroituspiirin eri kohdista, voidaan helposti määrittää, paljonko virtaa eri kuormat ottavat. Jos suojakatkaisin tai muuntaja vaikuttaa ylikuumentuneelta, järkevintä on määrittää kuormitusvirta suorittamalla virtamittaus haaroituspiiristä. Varmista kuitenkin, että käytössäsi on true-rms-mittari, jotta osia kuumentavasta signaalista saatu mittaustulos on varmasti tarkka. Keskiarvovasteinen mittari ei anna todellista lukemaa, jos virta ja jännite eivät ole epälineaaristen kuormien takia sinimuotoisia. Jännitteen mittaaminen Jännitemittaus on toinen pihtimittareiden perustoiminnoista. Nykyisillä pihtimittareilla voidaan mitata sekä AC- että DC-jännite. Yleensä AC-jännite luodaan generaattorilla ja jakelusta huolehtii sähkönjakelujärjestelmä. Sähköasentaja tekee järjestelmästä mittauksia ja eristää ja korjaa mahdollisesti esiintyvät ongelmat. Jännitemittauksia tehdään myös akuista, mutta silloin mitataan joko DC-virtaa tai DC-jännitettä. Jos virtapiirissä on vika, yleensä ensimmäiseksi mitataan syöttöjännite. Ellei jännitettä ole lainkaan tai se on liian korkea tai matala, jänniteongelma on ratkaistava, ennen kuin aletaan tehdä muita tutkimuksia. Signaalin taajuus saattaa häiritä pihtimittarin AC-jännitemittausta. Useimmilla pihtimittareilla voidaan mitata tarkasti AC-jännitteitä, joiden taajuus on 50 500 Hz. Sen sijaan digitaalisten yleismittareiden kaistanleveys saattaa olla 100 khz tai enemmänkin. Tästä johtuen samasta jännitteestä mitattu lukema poikkeaa pihtimittareissa ja digitaalisissa yleismittareissa. Digitaalinen yleismittari päästää enemmän suuritaajuista jännitettä mittauspiirin läpi, kun taas pihtimittari suodattaa osan jännitteestä pois mittarin kaistanleveyden ylittävästä signaalin osasta. Kun selvitetään taajuusmuuttajaa koskevia ongelmia, kaistanleveys mittarin tulopuolella saattaa vaikuttaa merkittävästi kunnollisen lukeman saamiseen. Koska taajuusmuuttajasta moottoriin kulkeva signaali sisältää runsaasti harmonisia yliaaltoja, digitaalinen yleismittari mittaa suurimman osan jännitteestä (tulopuolen kaistanleveydestä riippuen). Nykyään mitataan usein myös taajuusmuuttajien jännitelähtöä. Taajuusmuuttajaan kytketty moottori reagoi vain signaalin keskiarvoon ja sen mittaaminen edellyttää, että pihtimittarin tulopuolen kaistanleveys on kapeampi kuin vastaavassa digitaalisessa yleismittarissa. Fluken 375-, 376- ja 381-pihtimittarit on suunniteltu erityisesti taajuusmuuttajien testausmittauksiin ja vianhakuun. 3 Fluke Corporation Pihtimittarien perusteet
Jännitemittauksen tekeminen 1. Valitse AC-jännite ( ) tai DC-jännite ( ). 2. Kytke musta mittausjohto COM-tuloliittimeen. Kytke punainen mittausjohto jännitteen tuloliittimeen. 3. Kytke mittapäiden kärjet kuormittavan piirin tai teholähteen yli (rinnankytkentä). 4. Tarkista lukema. Varmista, että mittayksikkö on oikea. 5. (Valinnainen) Jätä lukema näyttöön painamalla HOLDpainiketta. Mittarin voi nyt irrottaa virtapiiristä ja näytön lukeman tarkastaa turvallisen välimatkan päässä sähköiskun vaarasta. Määritä jännitehäviö suojakatkaisimen ja kuorman tulon katkaisimeen yhdistävistä johtimista mittaamalla jännite ensin suojakatkaisimesta ja sitten kuormituksen tulosta suojakatkaisimen kohdalta. Merkittävä jännitteen aleneminen saattaa vaikuttaa kuormittumisen tehoon. Vastuksen mittaaminen Sähkövastuksen mittayksikkö on ohmi (Ω). Vastus voi vaihdella merkittävästi aina muutaman milliohmin (mω) kosketusvastuksesta eristeiden miljardeihin ohmeihin. Useimmilla pihtimittareilla voidaan mitata pieniä sähkövastuksia 0,1 ohmiin asti. Jos vastus on suurempi kuin mitä mittarilla pystyy mittaamaan tai virtapiiri on avoin, mittarin näytössä lukee "OL". Sähkövastus mitataan aina jännitteettömästä piiristä tai muuten mittari tai piiri saattaa vaurioitua. Joissakin pihtimittareissa vastuksen mittaustilassa on suojaus tahattomasti tapahtuvan jännitekosketuksen varalta. Suojaustaso voi vaihdella suurestikin eri pihtimittareiden välillä. Vastusmittauksen tekeminen 1. Kytke jännite pois testattavasta virtapiiristä. 2. Valitse vastusmittaus (W). 3. Kytke musta mittausjohto COM-tuloliittimeen. Kytke punainen mittausjohto VW-tuloliittimeen. 4. Kytke mittapäiden kärjet sen komponentin tai piirin osan yli, josta vastus on tarkoitus mitata. 5. Tarkista lukema mittarin näytöstä. Varmista, että jännite on kytketty pois, ennen kuin teet vastusmittauksia. Jatkuvuus Jatkuvuusmittaus on nopea vastusmittaus, jonka tavoitteena on selvittää, onko piiri avoin vai suljettu. Jos pihtimittarissa on jatkuvuussummeri, jatkuvuustestaukset voidaan suorittaa helposti ja nopeasti: mittari piippaa, jos piiri on suljettu, ja voit siirtyä suoraan seuraavaan kohteeseen tarvitsematta seurata näytön lukemia. Summerin laukaiseva vastus vaihtelee eri mittareiden välillä. Tyypillisesti mittari antaa äänimerkin, jos lukema on alle 20 40 ohmia. Muut toiminnot Suhteellisen tavallinen on myös AC-virran aaltomuodon taajuusmittaus. Aseta pihtimittarin leuat (tai lenkkivirtapihdit) AC-virtajohtimen ympärille ja kytke taajuusmittaus päälle. Mittarin näyttöön tulee johtimessa kulkevan signaalin taajuus. Taajuusmittauksesta on hyötyä, kun pyritään selvittämään sähkönjakelujärjestelmän harmonisia ongelmia. Toinen monissa pihtimittareissa oleva toiminto on suurimman ja pienimmän arvon sekä keskiarvon tallennus. Jos toiminto on otettu käyttöön, jokaista pihtimittarilla saatua mittaustulosta verrataan aikaisemmin tallennettuihin lukemiin. Uusi lukema korvaa muistiin tallennetun korkeimman lukeman, mikäli se on sitä suurempi. Vastaavasti uusi lukema korvaa muistiin tallennetun pienimmän lukeman, mikäli se on sitä pienempi. Keskiarvo päivitetään saatujen lukemien perusteella. Jokaista mittaustulosta verrataan tallennettuihin lukemiin niin kauan, kuin toiminto on käytössä. Kun toiminto on ollut jonkin aikaa käytössä, mittarin muistista voidaan hakea kyseisen ajanjakson aikana tehtyjen mittausten suurin ja pienin arvo sekä mittausten keskiarvo. Vanhemman sukupolven pihtimittareista kaikilla ei pystytty mittaamaan kapasitanssia, mutta nykyään kapasitanssimittaus kuuluu useimpien pihtimittareiden toimintovalikoimaan. Kapasitanssimittaus on hyödyllinen toiminto, kun halutaan tarkistaa moottorin käynnistysvirta tai mitata säädinten, virtalähteiden tai moottorikäyttöjen sisältämien elektrolyyttikondensaattoreiden arvoja. Moottorin käynnistysvirta voi paljastaa paljon moottorin kunnosta ja kuormittumisesta moottoreiden parissa työskenteleville sähköasentajille. Käynnistysvirran mittaus kuuluu Fluken 374-, 375-, 376- ja 381-pihtimittareiden ominaisuuksiin. Kytke käynnistysvirran mittaustoiminto päälle, kun olet asettanut mittarin leuat (tai lenkkivirtapihdit) moottorin tulojohdon ympärille. Virtamittaus pihtimittarilla. 4 Fluke Corporation Pihtimittarien perusteet
Käynnistä seuraavaksi moottori. Pihtimittarin näyttöön tulee moottorin käynnistysjakson ensimmäisten 100 millisekunnin aikana otettu suurin virta. Patentoitu käynnistysvirran mittaustekniikka suodattaa kohinan ja mittaa moottorin käynnistysvirran juuri sellaisena kuin suojalaite sen havaitsee. Pihtimittarin turvallisuus Turvallisuus alkaa mittarin valinnasta. Valitse mittari, joka soveltuu siihen ympäristöön, missä sitä on tarkoitus käyttää. Kun sopiva mittari on valittu, noudata sen käytössä hyviksi todettuja mittausmenetelmiä. Kansainvälinen sähkötekniikan komissio eli IEC (International Electrotechnical Commission) on laatinut uusia, sähköjärjestelmien parissa työskentelyä määrittäviä turvallisuusstandardeja. Varmista, että käyttämäsi mittari vastaa mittausympäristön IEC-luokkaa ja jännitteen nimellisarvoja. Jos jännitemittaus tehdään esimerkiksi 480 voltin sähkötaulusta, mittarin luokituksen täytyy olla vähintään Cat III, 600 V. Tämä tarkoittaa, että mittarin tulopiirit on suunniteltu kestämään tässä ympäristössä usein esiintyviä jännitetransientteja ilman, että niistä aiheutuu vaaraa käyttäjälle. 1 Valitse mittari, jonka luokitus on riittävän suuri ja jolla on virallisen testauslaboratorion (CSA tai TÜV) hyväksyntä. Hyväksyntä merkitsee, että mittari on testattu puolueettomasti ja täyttää IEC-standardien vaatimukset. (Lisätietoja on kohdassa Riippumaton testaus.) Monilla uusilla pihtimittareilla on Cat IV -turvaluokitus, mikä tarkoittaa, että niitä voidaan käyttää maan alla ja ulkona, missä salamointi ja transientit ovat tavallisempia ja voimakkaampia. Tarkistuslista Käytä mittaria, joka vastaa sen käyttöympäristössä vaadittuja turvallisuusstandardeja. Tarkista ennen mittausta, ettei mittausjohdoissa tai lenkkivirtapihdeissä ole ulkoisia vaurioita. Tarkista mittarilla mittausjohtojen tai lenkkivirtapihtien jatkuvuus. Käytä vain mittausjohtoja, joissa on suojatut liittimet ja sormisuojat. Käytä vain mittaria, jossa on upotetut tuloliittimet. Varmista, että mittari on hyvässä kunnossa. Irrota punainen mittausjohto aina ensin. Älä työskentele yksin. Käytä mittaria, jonka vastustoiminto sisältää ylikuormitussuojauksen. 1 Lisätietoja IEC-1010-standardista ja sen soveltamisesta yleismittareihin on yleismittareiden turvallista käyttöä koskevassa sovellusoppaassa (1263690). Erikoisominaisuudet Seuraavassa on lueteltu erikoisominaisuuksia ja -toimintoja, jotka helpottavat pihtimittarin käyttöä. Näytön kuvakkeista on helppo tarkistaa, mitä suuretta mitataan (jännite, vastus jne.). HOLD-painiketta painamalla voit jättää lukeman näyttöön. Mittarissa on vain yksi kytkin, jonka avulla mittaustoiminnon valitseminen sujuu helposti ja nopeasti. Ylikuormitussuojaus suojaa mittaria ja virtapiiriä vaurioilta ja käyttäjää vahingoittumiselta. Automaattinen alueenvalinta valitsee sopivan mittausalueen automaattisesti. Manuaalinen alueenvalinta sallii tietyn alueen lukitsemisen toistuvia mittauksia varten. Paristojen merkkivalo syttyy palamaan, kun paristot on syytä vaihtaa. Taustavalaistu näyttö, suurikokoiset numerot ja laaja katselukulma mahdollistavat lukemien tarkastelun myös hankalissa olosuhteissa. Taustavalaistu näyttö valitsee oikean mittausalueen automaattisesti, joten kiertokytkimen asentoa ei tarvitse muuttaa mittausta tehtäessä. Integroitu alipäästösuodatin ja huipputason signaalinkäsittely mahdollistavat käytön häiriöllisissä ympäristöissä ja antavat vakaita lukemia. 5 Fluke Corporation Pihtimittarien perusteet
R Sanasto Analoginen mittari. Laite, jossa mitatun signaalin arvo osoitetaan neulan liikkeellä. Käyttäjä määrittää lukeman sen perusteella, mihin kohti neula asteikolla osoittaa. Erottelukyky. Ilmaisee, miten pienet muutokset mittari pystyy havaitsemaan. Keskiarvovasteinen mittari. Mittari, joka mittaa siniaallot tarkasti, mutta muut kuin sinimuotoiset aallot vähemmän tarkasti. Muu kuin sinimuotoinen aaltomuoto. Säröytynyt aaltomuoto, esimerkiksi pulssijono, kanttiaallot, kolmioaallot, sahalaitaiset aallot ja piikit. Näytön kuvake. Valittua aluetta tai toimintoa kuvaava symboli. RMS. AC-aaltomuotoa vastaava DC-arvo. Siniaaltomuoto. Puhdas siniaalto ilman säröjä. Tarkkuus. Tarkkuuden avulla ilmaistaan, miten tarkasti mitattu arvo vastaa signaalin todellista arvoa. Tarkkuus ilmoitetaan yleensä prosenttiosuutena lukemasta tai prosenttiosuutena täydestä asteikosta. True-rms-mittari. Mittari, jolla pystyy mittaamaan tarkasti sekä siniaaltomuodot että muut aaltomuodot. Riippumaton testaus on mittausturvallisuuden avain. Kuinka voit olla varma, että mittarisi vastaa CAT III- tai CAT II -luokitusta? Valitettavasti sitä ei aina ole helppo varmistaa. Valmistaja voi itse ilmoittaa, että sen mittarit vastaavat CAT II- tai CAT III -luokitusta, ilman puolueettoman testauslaitoksen tekemää tarkastusta. Kiinnitä erityisesti huomioita sanaan 'suunniteltu', kuten lauseessa "Suunniteltu vastaamaan standardien vaatimuksia". Suunnittelu ei nimittäin koskaan ole sama asia kuin puolueettoman tahon tekemä testaus. Kansainvälinen sähkötekniikan komissio, IEC (International Electrotechnical Commission), laatii ja ehdottaa standardeja, mutta se ei valvo, että standardeja noudatetaan. Etsi mittarista puolueettoman testauslaboratorion tunnus ja luettelointinumero (esimerkiksi UL, CSA, VDE, TÜV tai joku muu tunnettu testauslaboratorio). Näitä tunnuksia saa käyttää ainoastaan, mikäli tuote on läpäissyt kyseisen laboratorion testausstandardin, joka perustuu kansallisiin/kansainvälisiin standardeihin. Esimerkiksi UL 3111 perustuu IEC-standardin 1010-1 toiseen painokseen. Testauslaboratorioiden tunnukset ovat luotettavin, joskaan eivät valitettavasti ehkä aina takuuvarma, keino varmistaa, että mittauslaitteesi turvallisuus on todellakin testattu. Fluke LISTED 950 Z N10140 Luokitukset Preferred ja ominaisuudet size vaihtelevat eri valmistajien mittareissa. Ennen kuin alat käyttää uutta mittaria, perehdy sen käyttöoppaassa mainittuihin käyttö- ja turvallisuusohjeisiin. N10140 Minimum size Agilent N10149 N10149 Preferred size Minimum size Fluke. Keeping your world up and running. NOTE: The N number Fluke Finland is different Oy for each company Pakkalantie 30 A 01530 VANTAA Puh.: 0800 111 862 Fax: 0800 111 858 E-mail: info@fi.fluke.nl Web: www.fluke.fi Copyright 2014 Fluke Corporation. Kaikki oikeudet pidätetään. Painettu Alankomaissa 11/2014. Oikeudet muutoksiin ilman ennakkoilmoitusta pidätetään. Pub_ID : 11715-fin Tätä asiakirjaa ei saa muokata ilman Fluke Corporationin kirjallista lupaa. 6 Fluke Corporation Pihtimittarien perusteet